Abstract The aim of this dissertation is to explore the school attendance of problem pupils in the elementary school of the city of Oulu during the years 1874–1974. The explicit focus in this study is laid on the difficulties that were encountered among the pupils, the possible causes of these difficulties, and the teachers' intervention in them. Administratively, the Pohjola Reform School for Boys (Pohjolan Poikakoti) did not belong to the Oulu elementary school system, but it was an important cooperative partner in the attempts to reduce the problems. Furthermore, by investigating the history of the school it is possible to create some sort of an idea of the later phases of the problem pupils' life. This research is concerned with the history of education and aims to describe the changes that have occurred in the education and teaching offered by the Oulu elementary school. With these considerations in mind, the primary sources selected in the study were as many-sided as possible. In particular, the elementary schools of Helsinki, Tampere, and Turku have been employed as a comparative basis for the study. During the entire research period of the years 1874–1974, more attention was paid to the behaviour of illmannered pupils than to the behaviour of pupils of limited intelligence. Two special schools were established for the problem pupils during the research period: a school for retarded children and an observation school. The problems encountered among the pupils were very similar during the entire research period: crimes against property, unauthorized absenteeism, and class disturbance. In many cases the difficulties of children with conduct disorder stemmed from domestic problems. They were generated by alcoholism, lack of means, domestic disputes, and poor housing conditions. These problems were also encountered among children who came from wealthy families. At the core of the problem was that for one reason or other parents did not have time for their children. Various social changes, such as the First and the Second World War, civil war, and depression, had a considerable impact on the lives of families. In the city of Oulu, 235 children were taken to the Pohjola Reform School for Boys in the years 1915–1974. For the most part, the boys came from broken families and their felonies were primarily crimes against property. The teachers played a significant role in reducing the disturbances of conduct and in motivating the pupils. The resources available were crucial for the successful outcome of their work. The disciplinary procedures employed by the teachers were mostly based on penal measures permitted by the elementary school regulations (1866) and the compulsory education law (1921). The penal measures became moderated and less frequent during the research period. More than before, the educational responsibility was assigned to the children's parents. The lack of space in the Oulu elementary schools was a common problem during the entire research period. The curricula were school-specific at first, until the system of the national curriculum was adopted at a later point. The most important didactic doctrines during the research period were Herbartianism and reform pedagogy. / Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitetään Oulun kaupungin kansakoulun ongelmaoppilaiden koulunkäyntiä vuosina 1874–1974. Erityisesti on pyritty keskittymään heillä esiintyneisiin vaikeuksiin, mahdollisiin syihin ja niihin puuttumiseen. Pohjolan Poikakoti ei hallinnollisesti kuulunut Oulun kansakoululaitokseen, mutta se oli merkittävä yhteistyökumppani ongelmien vähentämisessä. Lisäksi sen avulla pystytään luomaan jonkinlainen kuva ongelmaoppilaan myöhemmistä elämänvaiheista. Tutkimus on kasvatushistoriallinen, ja siinä on mahdollisimman monipuolisen primäärilähdeaineiston avulla pyritty kuvaamaan kasvatuksessa ja opetuksessa tapahtuneita muutoksia Oulun kansakoulussa. Vertailupohjana on käytetty erityisesti Helsingin, Tampereen ja Turun kansakouluja. Koko tarkastelujaksolla vuosina 1874–1974 kiinnitettiin pahantapaisten oppilaiden käyttäytymiseen enemmän huomiota kuin heikkolahjaisten. Ongelmaoppilaille saatiin tutkimusjakson aikana kaksi erityiskoulua: apukoulu ja tarkkailukoulu. Oppilaiden ongelmat olivat varsin samanlaiset koko tutkimusjakson ajan: omaisuusrikokset, luvattomat poissaolot koulusta ja oppitunteja häirinnyt käytös. Monessa tapauksessa käytöshäiriöisen lapsen vaikeudet johtuivat kodin ongelmista. Niitä aiheuttivat alkoholismi, varattomuus, riitaisuus ja huonot asunto-olot. Myös taloudellisesti menestyneiden perheiden lapsilla oli vaikeuksia. Ongelmien ydin oli se, että vanhemmilla ei syystä tai toisesta ollut aikaa lapsilleen. Perheiden elämään vaikuttivat merkittävästi yhteiskunnalliset murrokset, kuten ensimmäinen ja toinen maailmansota, kansalaissota ja pula-ajat. Pohjolan Poikakotiin toimitettiin 235 oululaista lasta vuosina 1915–1974. Suurimmaksi osaksi pojat olivat rikkinäisistä perheistä ja heidän rikkomuksensa olivat lähinnä omaisuusrikoksia. Opettajan merkitys käytöshäiriöiden vähentämisessä ja oppilaiden motivoimisessa oli suuri. Hänen työnsä onnistumisen kannalta oli ratkaisevaa, millaiset resurssit hänellä oli käytettävissään. Opettajien käyttämät kurinpitokeinot perustuivat lähinnä kansakouluasetuksen (1866) ja oppivelvollisuuslain (1921) sallimiin rangaistuskeinoihin. Kurinpitokeinot lievenivät ja vähentyivät tutkimusjakson aikana. Kasvatusvastuuta pyrittiin siirtämään entistä enemmän lapsen vanhemmille. Oulun kaupungin kansakoulujen tilanahtaus oli yleinen ongelma koko tarkastelujakson ajan. Opetussuunnitelmat olivat aluksi koulukohtaisia, kunnes myöhemmässä vaiheessa siirryttiin valtakunnallisiin suunnitelmiin. Tutkimusjakson merkittävimmät opetusopit olivat herbartilaisuus ja reformipedagogiikka.

Abstract Finnish male teacher has been viewed related to e.g. their low number, suspicions of criminal record and salary policy in the past years' teacher discussion. This educational-historical study examines Finnish male teachers' autobiographies and films on them by using narrative approach. The period in focus is the time of independence. Honest attitude towards life, an attempt to serve and please are reflected in the narratives of male teachers' autobiographies. Views on cooperation and voluntary work are emphasised in the narratives of older generation. Conflicts in working and private life increase in narratives describing the period after the war. All teacher generations mention the valuing of teachers' work but the meaning of valuing decreases towards the time of comprehensive school. Finnish school management has been remembered and investigated in the data based on both idyll and conflict. In so far as films are considered, the prevalence of conflict is significant. A mediated solution is often found for conflicts. Many films criticise school as a collective upbringing and educational community. Negative features of school are transferred to screen by many films. Based on the films, the teaching personnel seem to be divided. One group of teachers lean on to the strong institution in their use of power in educating and teaching whereas the other group of teachers presented by the films seem to understand the meaning of individual teaching and upbringing. Impression based on the watched films is that the values and aims of general school discussion are seen on the screen. At times, films also criticise school values. During the period in focus, model teaching has changed from Christianity-based model towards a pluralistic educator influenced by democracy. If films are studied based on their writers, a group of Finnish film directors seem to have a rather negative view on their male teachers. The role of female writers has also had an effect on the descriptions of males. However, the narratives of autobiographies do not strengthen the message conveyed from film texts, for there is no authority based drive towards teaching nor unreasonable keeping under discipline in teachers' narratives. In this study I investigated male teachers in historical context based on films and autobiographies. The general fading of role model and model teaching of male teachers after the war can be seen in the data. Teacher profession is becoming more and more women's profession in Finland. Current interpretation of equality regulations and salaries that are fallen behind strengthen this development. The meanings and hidden expectations set on male teachers in Finnish educational system are continuously transferred to women. Based on the data, it is possible to see the usefulness of male teacher in school. At the same time, many questionable practices that gender-based authority building can include, are seen. Male teacher in his profession has had to function under a strong obligation and control set by the society and the people using school services. This has often resulted in the forming of divided self concept. Teacher's private and working life have often been controversial. / Tiivistelmä Viime vuosien opettajapuheessa suomalaista miesopettajaa on sivuttu muun muassa lukumääräisen vähyyden, rikostaustaepäilyjen ja palkkauspolitiikan yhteydessä. Tämä kasvatushistoriallinen tutkimus tarkastelee narratiivisessa kehyksessä suomalaisten miesopettajien omaelämäkertoja ja heitä esittäviä elokuvia. Tarkasteltava jakso on ollut maan itsenäisyyden aika. Miesopettajien omaelämäkertojen kerronnassa kuvastuvat rehellinen elämänasenne, pyrkimys palvella ja miellyttää. Vanhemmalla sukupolvella korostuvat näkemykset yhteistyöstä ja talkoohengestä. Sodan jälkeistä aikaa esittelevässä kerronnassa kasvavat ristiriidat työpaikoilla ja työn ulkopuolisessa elämässä. Kaikki opettajapolvet mainitsevat opettajan työn arvostuksesta, mutta arvostuksen merkitys vähenee peruskoulua kohden tultaessa. Suomalaista koulunpitoa on muisteltu ja tarkasteltu lähdeaineistossa niin idyllin kuin konfliktin perspektiivistä. Elokuvien osalta konfliktivoittoisuus on merkitsevää. Ristiriidoille löytyy usein soviteltu ratkaisu. Useat elokuvat kritisoivat koulua kollektiivisena kasvatus- ja koulutusyhteisönä. Koululaitoksen negatiiviset kaiut siirtyvät valkokankaalle monien elokuvajaksojen välityksellä. Opettajakunta näyttäisi elokuvien mukaan olevan kaksijakoista. Toiset tukeutuvat kasvattavassa ja opettavassa vallankäytössään vankkaan laitosinstituutioon. Toinen elokuvan näyttämä opettajaryhmä sen sijaan ymmärtää yksilöllisen opetus- ja kasvatustavan merkityksen. Katsotun elokuva-aineiston perusteella jää vaikutelma, että yleisen koulupuheen arvot ja tavoitteet näkyvät valkokankaalla. Välillä elokuva myös kritisoi koulun arvomaailmaa. Tarkasteltavalla ajanjaksolla esikuvallinen opettajuus on muuttunut kristillisyyden sävyttämästä esimerkistä kohti demokratian muovaamaa moniarvoista kasvattajaa. Mikäli elokuvaa tarkastellaan tekijälähtöisesti, on suomalaisen elokuvan ohjaajakunnalla melko negatiivinen näkemys miesopettajistaan. Naiskäsikirjoittajien kynän jälki on myös värittänyt mieskuvauksia. Omaelämäkertojen tekstit sen sijaan eivät elokuvatekstejä vahvista, sillä opettajien kerronnassa ei ole virkaintoista paloa opetustehtäviin eikä oppilaiden perusteetonta kurittamista. Tutkimuksessa tarkastelin miesopettajaa historiallisessa kontekstissa elokuvalähteitten ja omaelämäkertojen mukaan. Miesopettajien roolimalli- ja esikuvaopettajuuden yleinen himmeneminen sodan jälkeen näkyy lähteiden valossa. Opettajan ammatti on Suomessa yhä enenevästi naisten ammatti. Nykyhetken tasa-arvosäädösten tulkinta ja palkkauksen jälkeenjääneisyys varmistavat kehitystä. Merkitykset ja piilo-odotukset, joita miesopettajalle on suomalaisessa koulujärjestelmässä asetettu, siirtyvät enenevästi naiselle. Tutkimuslähteiden valossa on mahdollista nähdä miesopettajan tarpeellisuutta koulussa. Samalla on myös nähtävissä kyseenalaisia käytänteitä, joita sukupuolellinen auktoriteettimuodostus voi pitää sisällään. Miesopettaja ammatissaan on joutunut toimimaan yhteiskunnan ja koulupalveluita kuluttavan väestön vahvan velvoitteen ja kontrollin alaisena. Tämä on vaikuttanut usein kaksijakoisen minäkuvan muovautumiseen. Opettajan siviilielämä ja työelämä ovatkin usein olleet ristiriitaisia.