Abstract The current stage of early years information and communication technology (ICT) integration research has been criticized for not paying enough attention to the unique pedagogical features of early childhood education. Similarly, children’s views about educational use of ICT have been underrepresented in research. This dissertation study contributes to resolving these gaps in the literature by exploring children’s ideas and preservice teachers’ beliefs regarding the role of ICT in early childhood education. The study consists of two data sets that are reported in three empirical articles. The first study focused on children’s ideas and their contextual roots. The second study explored preservice teachers’ beliefs about children and ICT at home. The third study investigated preservice teachers’ perceptions of ICT integration through the frames of teaching, education, and care, referred to as the EDUCARE approach. In this compilation, the findings of the empirical studies are scrutinized through the analytical device of third space theory. The findings suggest that there is a dissonance between the meanings children and preservice teachers give to ICT use. Children conceptualized ICT use as a leisure activity whereas preservice teachers approached ICT mainly through learning. The findings also imply that although EDUCARE has been described as a holistic framework in the context of ICT integration, the framework acts as a disintegrating vehicle: When ICT integration was approached from the perspective of teaching, the views were mainly positive. When the perspective was changed to care, the views were profoundly negative. Care-related concerns were associated with preservice teachers’ beliefs about children’s use of ICT at home being extensive and unregulated. Another exaggerated belief was considering children born-competent ICT users. The results of this study have several implications for early childhood education, as well as preservice teacher education. To make ICT pedagogy truly meaningful for children, ICT should be approached as a cultural form, and space should be given for children’s views, values, and experiences. Additionally, educational technology courses need to pay more attention to aspects of care, as well as to preservice teachers’ often unrealistic beliefs about children and technology. / Tiivistelmä Varhaiskasvatuksen kontekstissa tehty teknologiaintegraatiotutkimus ei ole huomioinut riittävästi varhaiskasvatuksen pedagogisia erityispiirteitä. Myös lasten näkemykset ovat jääneet vähälle huomiolle. Tutkimukseni vastaa tähän tarpeeseen selvittämällä lasten ideoita ja lastentarhanopettajaopiskelijoiden uskomuksia tieto- ja viestintäteknologian roolista varhaiskasvatuksessa. Tutkimusta varten kerättiin kaksi aineistoa ja tulokset on raportoitu kolmessa artikkelissa. Ensimmäinen osatutkimus keskittyi lasten ideoihin ja niiden mediakulttuurisiin juuriin. Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin opettajaopiskelijoiden uskomuksia siitä, miten lapset käyttävät tieto- ja viestintäteknologiaa kotona. Kolmannen osatutkimuksen kohteena oli opetuksen, kasvatuksen ja hoidon kehysten (EDUCARE-malli) roolit ja merkitykset opettajaopiskelijoiden teknologiaintegraatiokäsityksissä. Yhteenveto-osiossa tuloksia tarkastellaan kolmannen tilan teorian kautta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten ja opettajaopiskelijoiden tieto- ja viestintäteknologialle antavat merkitykset eroavat toisistaan. Lapset suhtautuvat tieto- ja viestintäteknologian käyttöön viihteenä, mutta opettajaopiskelijat käsitteellistävät sen oppimisen ja opettamisen välineenä. Tulokset osoittavat myös, että vaikka EDUCARE-malli kuvataan eheyttävänä viitekehyksenä, teknologiaintegraation tapauksessa sillä on myös hajottava ulottuvuus. Kun teknologiaintegraatiota tarkasteltiin opetuskehyksen kautta, näkemykset olivat myönteisiä. Kun näkökulma vaihtui hoitopainotteiseksi, näkemykset muuttuivat huomattavan kielteisiksi. Hoitokehyksen kautta tuotetut huolet kumpusivat uskomuksista, että lapset käyttävät liikaa tieto- ja viestintäteknologiaa kotona. Toinen yleinen uskomus oli, että lapset ovat syntyjään taitavia tieto- ja viestintäteknologian käyttäjiä. Tutkimuksen tulokset ovat merkityksellisiä sekä varhaiskasvatuksen pedagogiikan että opettajankoulutuksen kannalta. Jotta tieto-ja viestintäteknologiaa hyödyntävä pedagoginen toiminta on lapsille merkityksellistä, tulee tieto- ja viestintäteknologiaa käsitellä (media)kulttuurisena ilmiönä ja toiminnassa tulee olla tilaa lasten näkemyksille ja kokemuksille. Opettajankoulutuksessa tulee kiinnittää huomiota hoitokehyksen huomioimiseen sekä opettajaopiskelijoiden usein epärealistisiin uskomuksiin lapsista ja teknologiasta.

Abstract The goal of this research is to develop a research process that explores the role Inuit teachers play in the development of Inuit culture in the classroom. A participatory action research approach was used with the objectives of: (1) examining how Inuit teachers view their cultural role; and (2) exploring how Inuit teachers teach their culture. Research activities were grounded in Indigenous education, intercultural learning and postcolonial theories. From this frame of reference, two project activities were developed in partnership with the Kativik School Board in Nunavik, Canada: a teacher training course and a teacher survey. The teacher training course attempted to create a ‘third space’ in which decolonization could be discussed and teachers could reflect about cultural influences on their own practice. The teacher survey constructs a ‘snap-shot’ of Inuit teacher perspectives on the topic of Inuit culture in their classrooms. Analysis of data involved qualitative methodologies including content analysis for the course and a series of verification interviews with senior stakeholders. A quantitative approach was used for analysis of the teacher survey. Data suggest that Inuit culture is being taught in classrooms; however few opportunities exist for Inuit teachers to discuss the implications of their practice. Conclusions point to the need for further development of Inuit-specific and Inuit-led research spaces - third spaces - in which Inuit culture can be articulated, and reflected upon. Limiting factors exist, however, with regard to how these spaces can be developed including language used for dialogue, authority within the space and length of time for dialogue. Decolonizing cultural competency is introduced in concert with third space theory as a pathway toward articulating collaborative research spaces in which Inuit can work in their own language and construct Inuit-specific strategies and content to decolonize their educational systems. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoite on paneutua natiivi inuiittiopettajien rooliin inuiittikulttuurin kehittämiseksi kouluopetuksessa. Tutkimuksessa käytettiin osallistavaa toimintatutkimusta, jonka tavoitteena oli selvittää: (1) miten inuiittiopettajat näkevät oman kulttuuriroolinsa ja (2) miten inuiittiopettajat opettavat omaa kulttuuriaan. Tutkimuksen teoriaperustana käytettiin alkuperäiskansojen opetuksen, monikulttuurikasvatuksen ja postkolonialismin teorioita. Tutkimus toteutettiin kahtena osaprojektina; opettajien koulutuskurssi ja kyselytutkimus. Nämä tutkimusprojektit suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyössä Kativikin opetuslautakunnan kanssa Nunavikissa Kanadassa. Tutkimuksessa toteutetulla opettajankoulutuskurssilla pyrittiin luomaan ”kolmas tila”, jossa opettajat voivat syventyä keskustelemaan dekolonisaation käsitteistöstä ja voivat pohtia oman työnsä kulttuurisia vaikutuksia. Opettajien parissa tehty kyselytutkimus puolestaan on ’pikakatselmus’ inuiittiopettajien näkemyksiin inuiittikulttuurin roolista heidän luokkahuoneissaan. Tutkimusaineisto analysoitiin kvalitatiivisin ja kvantitatiivisin menetelmin. Opettajankoulutuskurssin tutkimusaineiston analysointiin käytettiin kvantitatiivista sisällönanalyysia, jonka tuloksia validoitiin haastattelemalla kokeneita inuiittiasiantuntijoita. Opettajainkyselytutkimus puolestaan analysoitiin kvantitatiivisesti. Tutkimus osoittaa, että inuiittikulttuuria opetetaan luokkahuoneissa mutta inuiittiopettajilla on harvoin mahdollisuus yhdessä pohtia työnsä merkityksiä. Tutkimustulosten perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että olisi tarpeen kehittää inuiittikeskeisiä ja inuiittien johtamia tutkimusympäristöjä - kolmas tila – joissa inuiittikulttuuria voidaan artikuloida ja pohtia. Tätä pohdintaa rajoittavia tekijöitä ovat kuitenkin dialogissa käytettävä kieli, kolmannen tilan auktoriteettikysymykset ja dialogiin käytettävä aika. Kulttuurikompetenssin dekolonisaatio ja kolmas tila esitetään tutkimuksessa keinoina kuvata yhteistoiminnallisia tutkimustiloja, joissa inuiitit voivat toimia omalla kielellään sekä kehittää inuiittikeskeisiä strategioita ja sisältöjä inuiittiopetuksen rakenteiden dekoloniasoimiseksi.