Abstract In my study I have taken a contrastive look at Finnish and Estonian inflectional morphology as evidenced in their literary forms. In its perspective the present study differs from the contrastive linguistic research as it is commonly practiced in Finland, in which the objects of research have usually been the relations between Finnish and a morphologically poorer Indo-European language. The languages now in comparison are both morphologically rich languages, viz., Finnish and Estonian, and they also share a common historical background. The objective of my study is twofold: the primary goal is to obtain theoretical information about the relations of inflectional morphology that pertain between these two languages and, secondly, to acquire pedagogically applicable data for language teaching purposes. In order to achieve these goals, it is essential to find out how and to what extent Finnish and Estonian differ from each other morphologically, where the differences come from and how the changes have affected these languages typologically. The results show that by comparing languages it is also possible to discover such features that would not have been possible to detect by just focusing on one language. Natural morphology and markedness theory have served as the theoretical bases for this study. Even in the common grammatical categories there are differences in the markedness relations between Finnish and Estonian. Contrastive research usually deals with a synchronic comparison of languages. However, in analyses of morphological relations between Finnish and Estonian it has turned out practical to relate the synchronic phenomena to their historical background. By adopting this procedure, we are able to unveil the strategic solutions that have taken the languages in different directions. These solutions are reflected in synchronic differences and they can also be indications of typological differentiation. The reasons underlying morphological divergence between Finnish and Estonian can often be found in the developments that have taken place in Estonian: phonological changes can have led to changes in morphological structures and even to morphological innovations. The complete morphologicalization of consonantal gradation and the birth of internal inflection are two of the important processes that Estonian has undergone. To some extent, differences have also been caused by conscious development and standardization of the two languages. A comparison of inflectional morphology in Finnish and Estonian nouns shows that the singular and plural genitive forms have a more focal position in Estonian than they have in Finnish. I will also show in more detail, both diachronically and from the point of view of markedness, the nature of the relationship between the three plural types of Estonian compared to the two types in Finnish. In verb morphology there are important differences, for example, in the passive construction, the mood system and past tense relations as well as in the selection and morphology of the infinite forms. A characteristic feature of Estonian is the weakening of the category for person: many finite verb forms are without the person suffix altogether, or it is optional. The present analysis shows that the relations between Finnish and Estonian paradigm types are quite complex. For instance, many Finnish two-stem word-types are parallel to an Estonian type that has evolved into a single-stem type. However, Estonian can have developed a secondary consonant stem type, which has no equivalent in the Finnish paradigms. There is also ample evidence for one Finnish paradigm having its parallels in two or more types in Estonian. This is the case, for instance, in the two-syllable e contracted nouns and contracted verbs. In addition, a path of development in Estonian may also have led to merging of two paradigm types, such as the coalescence of us quality terms and action terms. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani kontrastiivisesti suomen ja viron taivutusmorfologiaa niiden kirjakielisen edustuksen pohjalta. Lähtökohdiltaan työni poikkeaa Suomessa yleensä harjoitetusta kontrastiivisesta tutkimuksesta, jossa kohteina ovat olleet tavallisesti suomen ja jonkin usein morfologialtaan köyhemmän indoeurooppalaisen kielen suhteet. Nyt vertailtavina ovat paljolti yhteisen taustan omaavat läheiset sukukielet, suomi ja viro, jotka ovat morfologialtaan rikkaita. Tutkimukseni päämäärä on kahtalainen: ensisijaisena tavoitteena on saada teoreettista tietoa kielten taivutusmorfologisista suhteista, mutta toiseksi myös pedagogisesti hyödynnettävissä olevaa tietoa kielenopetuksen tarpeisiin. Keskeistä on sen selvittäminen, miten ja missä määrin suomi ja viro poikkeavat toisistaan morfologisesti ja mistä erot johtuvat sekä miten muutokset ovat vaikuttaneet kieliin typologisesti. Tulokset osoittavat, että kieliä vertailemalla niistä voidaan saada selville sellaisiakin seikkoja, jotka eivät olisi havaittavissa vain yhteen kieleen keskittymällä. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on luonnollinen morfologia ja tunnusmerkkisyysteoria. Suomen ja viron välillä ilmenee yhteisissäkin kielioppikategorioissa eroja tunnusmerkkisyyssuhteissa. Kontrastiivisen tutkimuksessa on tavallisesti kyse kielten synkronisesta vertailusta. Suomen ja viron morfologisten suhteiden selvittämisessä on osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi synkronisten ilmiöiden suhteuttaminen historialliseen taustaan. Tällöin näkyvät kieliä eri suuntaan vieneet strategiset ratkaisut, jotka nyt kuvastuvat synkronisina eroina ja voivat olla osoituksena typologisesta erilaistumisesta. Suomen ja viron morfologisten erojen syynä on usein etenkin virossa tapahtunut kehitys: äänteenmuutokset ovat voineet johtaa kielen muotorakenteessa muutoksiin, myös morfologisiin innovaatioihin. Tärkeitä prosesseja ovat virossa olleet astevaihtelun täydellinen morfologistuminen ja sisäisen taivutuksen synty. Niin ikään eroja on jossain määrin aiheuttanut kielten tietoinen kehittäminen ja normittaminen. Suomen ja viron nominien taivutusmorfologian vertailu osoittaa, että virossa erityisesti yksikön ja monikon genetiivimuodoilla on järjestelmässä huomattavasti keskeisempi asema kuin suomessa. Esitän myös lähemmin, millainen on viron kolmen monikkotyypin suhde suomen kahteen tyyppiin sekä diakronisesti että tunnusmerkkisyyden kannalta. Verbimorfologiassa kielten kesken on tärkeitä eroja muun muassa passiivissa, modusjärjestelmässä, imperfektityyppien suhteissa sekä infiniittimuotojen valikoimassa ja morfologiassa. Virolle leimallista on persoonakategorian heikkeneminen: monet finiittiset verbimuodot ovat vailla persoonapäätettä tai sellainen on valinnainen. Suomen ja viron paradigmatyyppien suhteet osoittautuvat varsin kirjaviksi. Monia suomen kaksivartaloisia sanatyyppejä vastaa virossa yksivartaloiseksi kehittynyt tyyppi. Toisaalta viroon on voinut syntyä sekundaaria konsonanttivartaloisuutta, jollaiselta suomen paradigmoista puuttuu vastine. On myös useita esimerkkejä siitä, että yhtä suomen paradigmatyyppiä, esimerkiksi kaksitavuisia e-supistumanomineja sekä supistumaverbejä, vastaa virossa kaksi tai useampia tyyppejä. Kehitys on virossa voinut johtaa myös kahden paradigmatyypin, kuten us-ominaisuudennimien ja -teonnimien, yhdistymiseen.

Abstract The thesis deals with how Estonians learn Finnish, especially their choices of verbs and rections, and how these are influenced by mother tongue, time spent on study, and the properties of certain verbs. The research data consist of translations given in a language test by 111 Estonian-speaking and 15 Russian-speaking learners of Finnish. In the test they had to translate 175 sentences from Estonian into Finnish. The Estonian-speaking testees’ materials contain 19,425 verb and rection choices, and the Russian-speaking testees’ materials contain 2,625 verb and rection choices. I also attempt to examine the L2 production process, and especially the editions of answers made by learners by the help of Scriptlog data. The data analyses show that the Finnish verb and rection choices are challenging also to advanced Estonian language learners. They get better results in the verb and rection choice test than Russian-speaking testees, but they have problems especially when the verb is infrequent, or when the Estonian and Finnish verbs have different forms or meaning. The rection choice of verbs that have a different case in Estonian and Finnish are also challenging. The learning process of a verb is influenced by frequency, time spent on study, equivalence of the word shape and on certain conditions equivalence of meaning. The learning of rections is influenced by time spent on study, rection case, and on certain conditions, the frequency of the verb. The similarity of the source and target language help the learner, but frequent verbs are, however, easier for the learner despite any other characteristics they have. In teaching, attention should be paid to frequent exposure of the verbs to be learned. Systematic information on the frequency of the verb in communicative situations ought to be collected to support actual teaching and teaching materials. The research shows that the L1 transfer is remarkably more useful than the L2 transfer. Nevertheless, the learner whose mother tongue is Estonian finds learning the precise semantic differences of the meaning of Finnish verbs challenging, because the indirect negative L1 transfer of the Estonian language makes the whole process more difficult. In the teaching of cognate languages, the difference should be made between lexical and semantic development of the vocabulary. / Tiivistelmä Tarkastelen virolaisten suomen kielen oppimista, erityisesti verbin- ja rektionvalintoja sekä oppijan lähtökielen, opiskeluajan ja verbin tiettyjen ominaisuuksien vaikutusta niihin. Tutkimusaineistona ovat 111 vironkielisen ja 15 venäjänkielisen suomenoppijan tuotokset käännöstestissä, jossa tuli kääntää virosta suomeen 175 testilausetta. Vironkielisten aineisto sisältää 19 425 ja venäjänkielisten 2625 verbin- ja rektionvalintaa. Pyrin tarkastelemaan myös toisen kielen tuottamisprosessia ja erityisesti oppijoiden tekemiä vastausten editointeja Scriptlog-aineiston avulla. Aineiston analyysi osoittaa, että suomen kielen verbin- ja rektionvalinnat ovat haastavia myös edistyneille virolaisille kielenoppijoille. He saavat verbin- ja rektionvalintatestissä venäjänkielisiä paremmat tulokset, mutta heillä on vaikeuksia erityisesti silloin, kun verbi on harvinainen tai viron ja suomen verbit ovat muodoltaan tai merkitykseltään erilaisia. Haasteellisia ovat myös sellaisten verbien rektionvalinnat, joilla on virossa ja suomessa eri rektiosija. Verbien oppimiseen vaikuttavat taajuus, opiskeluaika, sanahahmon vastaavuus ja tietyin ehdoin merkitysvastaavuus. Rektioiden oppimiseen vaikuttavat opiskeluaika ja rektiosija sekä tietyin ehdoin verbin taajuus. Lähtö- ja kohdekielen järjestelmien samankaltaisuus helpottaa oppijaa, mutta kielenoppijalle helpoimpia ovat kuitenkin frekventit verbit huolimatta siitä, millaisia muita ominaisuuksia niillä on. Opetuksessa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, että opeteltavat sanat kohdataan usein. Viestintätilanteissa käytettyjen sanojen frekvenssistä tulisi kerätä systemaattista tietoa opetuksen ja oppimateriaalin laadinnan tueksi. Tutkimus osoittaa, että L1-transfer on huomattavasti L2-transferia tuloksellisempaa. Siitä huolimatta myös äidinkieleltään vironkielisille oppijoille suomen kielen verbien merkitysten tarkkojen semanttisten erojen oppiminen on haasteellista, koska viron kielen epäsuora negatiivinen L1-transfer vaikeuttaa sitä. Lähisukukielen opetuksessa tulisikin huomioida ero sanaston leksikaalisen ja semanttisen kehityksen välillä.

Abstract The study focuses on the t-ending infinitive in North Saami and the first infinitive short form in Finnish in the context of the verbs leat ’be’ and olla ’be’, respectively. The study compares the use of the infinitives in structures that are the same in both languages and structures that occur in one language but have no equivalent in the other. The same structure may also have divergent meanings in the two languages. The study investigates the grammatical structure of infinitives as well as the use and meaning of infinitival phrases in the following environments: 1) infinitival phrases as subjects, 2) basic infinitives in the context of nouns and adjectives, 3) cases of the lei/oli infinitive (a variant of the conditional perfect in Saami and a structure that implicates 'being close' in Finnish), 4) the relative infinitive and 5) the supine structure in Saami. The material for the study comes from North-Saami and Finnish fiction that was published in 1979–1997: it comprises texts from 18 authors in both languages. The study is qualitative. It moves from Saami to Finnish and also vice versa, being thus of bidirectional character. Its emphasis, however, is on Saami. The data include original texts in both languages as well as translations from Saami into Finnish by the researcher. The study examines infinitive structures in North Saami and Finnish, separately as well as together, and reports on their similarities and differences based either on syntactic analysis, semantic analysis or both. / Tiivistelmä Tutkimuksen kohteena on pohjoissaamen ja suomen perusinfinitiivimuoto yhdessä saamen leat ’olla’-verbin ja suomen olla-verbin kanssa. Tutkimuksessa verrataan kielten perusinfinitiivin käyttöä rakenteissa, jotka ovat kummassakin kielessä samoja, ja rakenteissa, joilla ei ole vastinetta toisessa kielessä. Sama rakenne voi olla kielissä myös merkitykseltään erilainen. Tarkastelun kohteena on infinitiivin kieliopillinen rakenne ja infinitiivilausekkeen käyttö sekä merkitys seuraavissa tapauksissa: 1) infinitiivilauseke subjektina 2) perusinfinitiivi substantiivin ja adjektiivin yhteydessä 3) lei/oli infinitiivi -tapaukset (saamen konditionaalin perfektin variantti ja suomen ’lähellä olemista’ merkitsevä rakenne) 4) relatiivi-infinitiivi ja 5) saamen supiinirakenne. Tutkimusmateriaali on peräisin vuosina 1979–1997 ilmestyneestä pohjoissaamen- ja suomenkielisestä kaunokirjallisuudesta: mukana ovat 18 kirjoittajan tekstit kummastakin kielestä. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Se etenee saamesta suomeen ja välillä päinvastoin ja on luonteeltaan kaksisuuntaista. Tutkimuksen painotus on kuitenkin saamen kielessä. Molempien kielten tutkimusaineisto on originaalitekstiä, mutta tutkimusaineisto sisältää myös tutkijan omia käännöksiä saamesta suomeen. Tutkimus tarkastelee infinitiivirakenteita yhdessä ja erikseen pohjoissaamessa ja suomessa ja raportoi kielten yhtäläisyyksistä ja eroista joko syntaktisen tai semanttisen analyysin tai molempien perusteella.