Thesis (Ph. D.)--University of Wisconsin--Madison, 1941. / Typescript. Includes abstract and vita. eContent provider-neutral record in process. Description based on print version record. Includes bibliographical references (leaves 275-278).

Abstract The subject of this study is ancient stone structures found in Middle and Northern Ostrobothnia. Their shape, distribution, topography and relation to the ancient shorelines of different ages are the main themes of the research. The sites are classified into different categories according to those attributes. The function and the cultural context of the stone structures are also discussed in the study. The dating of the stone structures is based solely on shoreline chronology. A model is proposed for the of social organization of Stone Age and Early Metal Age hunter-gatherer societies in Ostrobothnia. Spatial data relating to the sites was gathered both from the field and archives. The data is discussed on two levels. The cairns, dwelling sites and Giants' Churches have been studied in the larger Ostrobothnian study area. Other stone structures i.e. dwelling depressions in stone field, pits with walls and pits in stone fields, were studied in two limited research areas in Middle and Northern Ostrobothnia. The research database contains location and attribute data from 444 cairn sites with altogether 1133 cairns. There is also data from 34 Giants' Churches and 1191 other archaeological remains. The relations between the sites and ancient shorelines were analysed with GIS applications and digital elevation models. The hypothesis is put forward that the first cairn building tradition originated in the study area by 3000-2500 cal BC. This Stone Age cairn tradition is related to the middle Neolithic "Giants? Church culture". This Cairn building tradition continued most likely without chronological gaps and gave rise to the Early Metal Age cairn tradition. The large number of cairns at the 2500 cal BC shoreline zone is clearly connected to its higher number of dwelling depressions. The explanation for the increasing number of dwelling depressions and dwelling planes of the period around 3000 and 2500 cal BC is the growth of population. Giants? Churches and cairns appear around the same time. These new features and changes in the archaeological record reflect developments which took place within the hunter-gatherer societies of Ostrobothnia. This development led to more complex social structures. / Tiivistelmä Tutkimukseni aiheena ovat Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan rannikon esihistorialliset kiinteiksi muinaisjäännöksiksi luokiteltavat kivirakennelmat. Kohteissa olevien rakennelmien muoto, sijoittuminen ympäristöön ja suhde eri muinaisrantapintoihin ovat työn keskeisiä teemoja. Kohteita ryhmitellään rakennelmien muodon, kombinaation ja topografisten piirteiden perusteella. Tarkastelussa ovat sekä rakennelmien käyttötarkoitus että kulttuurinen konteksti. Röykkiöiden ja kivirakennelmien ajoitusta hahmotellaan rannansiirtymiskronologialla. Lisäksi tutkimuksessa esitetään tulkinta tutkimusalueen kivikauden ja varhaismetallikauden yhteisöjen sosiaalisesta rakenteesta. Kohteiden paikkatiedot on koottu sekä maastokäynneillä että arkistolähteistä. Kerätyn aineiston tarkastelu tapahtuu kahdella tasolla. Röykkiöitä, asuinpaikkoja ja jätinkirkkoja tarkastellaan laajan osan Pohjanmaata kattavalla tutkimusalueella. Toinen taso on maantieteellisesti suppeampi, mutta aineistoltaan laajempi. Siinä tarkastellaan kaikkia kivirakennelmatyyppejä kahdella rajatulla tutkimusalueella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjanmaan tutkimusalueen aineisto koostuu 444:stä röykkiökohteesta, joissa on yhteensä 1133 röykkiötä. Tämän lisäksi tutkimusta varten kerättiin sijainti- ja ominaisuustiedot 34:stä jätinkirkosta ja 1191:stä muusta kiinteästä muinaisjäännöksestä. Aineiston topografisessa analyysissä tarkastellaan röykkiökohteiden sijaintikorkeutta ja sijoittumista eri muinaisrantavyöhykkeille. Kohteiden suhdetta toisiinsa ja muihin muinaisjäännöskohteisiin käsitellään lähimpään naapuruuteen perustuvassa analyysissä. Lisäksi kohteiden hierarkiaa selvitetään arvo-koko-analyysillä. Muinaisjäännöskohteiden tarkasteleminen suhteessa eri muinaisrantoihin toteutettiin GIS-paikkatietosovelluksen ja korjatun yleistetyn korkeusmallin avulla hahmottelemalla yhdeksän muinaista rantavyöhykettä. Oletuksena on, että vyöhykkeillä sijaitsevat kohteet ovat olleet merenrantasidonnaisia. Röykkiöiden rakentaminen Pohjanmaalla alkaa noin 3000-2500 eKr., ja traditio liittyy keskineoliittiseen "jättiläiskirkkokulttuuriin", kuten Aarne Europaeus vuonna 1925 kirjoittamassaan artikkelissa otaksui. Röykkiöiden määrän nousu kivikauden muinaisrantavyöhykkeillä näyttäisi liittyvän asumuspainanteiden, asuinpaikkapintojen ja jätinkirkkojen määrän nousuun. Kehityksen taustalla on rannikon metsästäjä-keräilijä-yhteisöjen sosiaalisten rakenteiden muutos. Kivikauden loppu ja varhaismetallikausi merkitsevät muutosta kohti yksinkertaisempia sosiaalisia rakenteita. Röykkiöiden rakentamisen perinne jatkui Pohjanmaalla kivikaudelta varhaismetallikaudelle, mutta rakentamisen takana ollut ideologia muuttui. Röykkiöiden määrä nousee yhdessä keittokuoppien määrän kanssa rautakauden alussa 500 eKr. tienoilla uudestaan. Mutta huippukausi jää lyhyeksi, sillä röykkiökohteiden ja muidenkin muinaisjäännösten määrät laskevat tämän jälkeen nopeasti ja lopullisesti.

This thesis explores the reason why the region of Northern Ostrobothnia and in particular the city of Oulu became known as the High Tech capital of the Nordic countries during the 1980s and 1990s. After World War II, the region’s economy was dependent upon its traditional industries of forestry, wood processing, pulp and paper manufacturing and to a lesser degree on iron and steel manufacture. In common with other parts of Northern Finland, Northern Ostrobothnia suffered from high unemployment, low educational standards, outwards migration and below average standards of living and life expectancy. Aware of these problems, the national government in Helsinki embarked on a series of measures to improve this situation. First and foremost, a university was established in Oulu and its first three faculties were teacher training, medicine and engineering. The university was charged with the specific tasks of educating and conducting research to benefit the economy of Northern Finland. It was realised that economic changes were essential and attempts were made to build an electronics industry in the region to make it less dependent on natural resources. To facilitate economic developments, infrastructural improvements were made and branches of VTT and Tekes were established in Oulu. A key factor here was the government realisation that decision-making for improvements in the region should and would be devolved to the local authorities. That was the opportunity for the city of Oulu to seize initiative, and in concert with the University and a group of local entrepreneurs, to set up a Technology Park, Technopolis, in 1982 at Linnanmaa beside both the university and VTT. These small beginnings provided the foundations for sectors such as electronics, computer software, telecommunications and biotechnology sectors to emerge gradually, so that by the year 2000 there were nearly 12,000 high tech jobs in the area. A crucial addition to this development in the long term was the arrival of Nokia to Oulu. At first Nokia concentrated on cable technology and base stations, but once it diversified into telecommunications and built up partnerships with local firms a clearly-defined high tech cluster became visible. Within the cluster, there is significant cooperation between the relevant New Technology Based Firms (NTBFs), Nokia and the local educational and research establishments. The outcome, at the time of writing, is that Oulu has gained a world reputation as an innovative centre of high technology, and it is the circumstances behind this reputation that the remainder of this thesis seeks to investigate.

Abstract The present, multidisciplinary study examined the early career experiences of young people in Northern Ostrobothnia, Finland, following their pathways for four years after their initial vocational education. The research relates to the field of human geography. An individual and his/her actions are important factors for the vitality and development of a region. In this study the regional impact of vocational education was assessed in the framework of the students’ experiences navigating toward employment with their particular vocational qualifications. Applying empirical methods, the dissertation aimed to gather knowledge for the enhancement of vocational education guidance system, and so facilitate and accelerate the access for the young to the labor market. The research problems related to whether the expectations of the young for outcomes of vocational education were met, and whether their life paths thus far could be categorized on the basis of their educational success and early career paths. A further focus of the research related to the regional impact of the recent graduates in regard to whether they decided to stay in or to leave the region. This study aimed to provide an enhanced framework for vocational guidance professionals to work with the students starting as early as in secondary school. Early guidance is particularly important in order to identify and support individuals who delay taking necessary career steps, and also to identify those possibly at risk of exclusion. A key observation during the four-year observation period was that the expectations of the young were not always met in regard to the early vocational career path upon graduation. In these cases, the young individuals either didn’t find employment, and/or oriented themselves towards new study paths. By applying more focused, personalized career guidance starting at an early stage, many obstacles to becoming employed could have been avoided. Another observation was that unemployed young people stayed in the area, and continued to face difficulties with their job search. According to this study, the education providers, together with the business community, should improve their methods of forecasting regional workforce needs. At the same time, young people should receive more realistic guidance for their occupational future – and that guidance should be started earlier. / Tiivistelmä Kulttuurimaantieteen tutkimusalaan liittyvä väitöskirja tarkasteli monitieteellisestä näkökulmasta nuorten ammatillisen koulutuksen jälkeisiä työuraan liittyviä kokemuksia Pohjois-Pohjanmaalla. Sosiaalisen tilan teoria ja kulttuurihistoriallinen toimintateoria muodostivat työn teoreettisen viitekehyksen. Yksilö ja hänen toimensa ovat tärkeitä tekijöitä tarkasteltaessa alueen elinvoimaisuutta ja kehittymistä. Ammatillisen koulutuksen alueellista vaikuttavuutta arvioitiin tässä nuorten yksilöllisten ja perustutkintokohtaisten kokemusten pohjalta. Väitöskirjan tarkoitus oli empiirisin menetelmin luoda tietoa ammatillisen koulutuksen ohjausjärjestelmiin ja sitä kautta tehostaa ja nopeuttaa nuorten pääsyä työmarkkinoille. Elinkeinoelämälle ja ammattiin valmistuville nuorille on tärkeää nopea työllistyminen tai jatko-opintoihin pääseminen. Tässä tutkimuksessa seurattiin kahdesta pohjoissuomalaisen ammattiopiston monialaisesta yksiköstä ammatilliseen perustutkintoon valmistuneiden nuorten varhaisia työelämä- ja jatko-opintopolkuja noin neljän vuoden aikana. Tutkimusongelmat liittyivät siihen, toteutuivatko ammatillisen perustutkintokoulutuksen suorittaneiden nuorten odotukset ja voidaanko opintojen aikaisten tulosten ja varhaisten työelämäpolkujen perusteella tyypitellä nuorten elämänpolkuja perustutkinnoittain. Alueellisen vaikuttavuuden näkökulmasta selvitettiin lisäksi, pysyvätkö nuoret alueella, vai muuttavatko he sieltä pois. Tämä tutkimus auttaa ohjaustahoja tunnistamaan työelämäpoluissaan viivyttelevät ja mahdollisesti syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä ohjaamaan heitä mahdollisimman aikaisin heidän tarvitsemallaan tavalla. Keskeinen havainto oli, että nuorten odotukset eivät toteutuneet useissa perustutkinnoissa. Näissä tapauksissa nuoret jäivät joko työttömiksi tai suuntasivat uusiin opintoihin. Samoin havaittiin, että työttömyyttä kokeneet nuoret jäivät opiskelupaikkakunnalleen ja että he kokivat monenlaisia vaikeuksia työn hakuun liittyvissä asioissa. Tämän tutkimuksen mukaan koulutuksen järjestäjien tulee parantaa omia ennakointimenetelmiään yhdessä elinkeinoelämän kanssa ja samanaikaisesti tulee lisätä nuoriin kohdistuvaa realistista tulevaisuusohjausta sekä aloittaa se nykyistä aikaisemmin.

Finland and Sweden share a common history that dates back to the 12thcentury, when the two countries were one. Sweden has throughout time, for numerous reasons, been a more well-developed country and has had a larger economy than Finland, which has made moving and travelling to Sweden amongst Finns a rather common demographic feature. The effects of this historical relationship, and of these events, still to this day influencethe travel patterns between the two countries; More Finns visit Sweden than Swedes visit Finland.Throughout this thesis I analyse and describe the uneven passenger transportation patterns between the Swedish city of Umeå and the Finnish city Vaasa. By analysing inhabitants personal background together with the motives for travelling to-, the knowledge about-, and the perceived mental distance between Umeå and Vaasa of inhabitants in both cities, I strive to find answers to the Bothnian disparity routes. The results of the study points towards social bonds, various cultural factors, possession of knowledge, and perceived mental distance playing asignificant role in shaping the travel patterns between the two cities. Furthermore, the result of the study also provides a perspective on how geography is not just a physical structure but also a significant factor in understanding human mobility and interaction in cross-border contexts.

Abstract In my research I study the characteristic features as well as changes in the cultural environment of rural parish villages in the Northern Ostrobothnia. The goal of my research is to examine how the cultural environment of parish villages has changed in time and why: the goal is to build an illustrative and analytic picture of the cultural environment of rural parish villages in the Northern Ostrobothnia, of the development of cultural environment and of it’s typical features in different times as well as background factors of the development. I examine the cultural environment of parish villages both through its components and as an entirety. I study how different factors – agglomeration structure, scale and spatial structure, way of building, building features and the relation of built areas to the landscape – have changed, what is the real value of different components and their effect both on each other and on the cultural environment as an entirety. I examine the cultural environment of rural parish villages by means of examples. I have chosen four parish villages in the Northern Ostrobothnia: Rantsila, Kärsämäki, Tyrnävä and Haapavesi, as examples. Basis of the cultural environment research is the concept and definition of cultural environment. The concept of cultural environment includes time dimension, layered character of environment developed in time, as well as human activity, its traces and background factors. In the examination I pay attention to the visible, perceptible environment that also reflects the factors, values and meanings effecting on the background, as well as relations between them. I examine the cultural environment as a wide and multidimensional, layered and constantly changing entirety, formed on a long time span, in which entirety different factors influence and emerge into each other. The research is qualitative. I analyze the history and development phases of the cultural environment in rural parish villages, characteristic features of the cultural environment in different times, changes in the cultural environment in the course of time, and factors lying behind them with written material, photographs and aerial photographs of different ages, and photograph pairs and photograph series formed of these, map material of different ages as well as analysis maps I created based on these, and landscape analysis I made on site in the parish villages. Source material of different ages and types complement each other and form a material that is versatile and in time multidimensional as en entirety, and that describes the cultural environment as a changing entirety. Analyzing the building plans and town plans ratified for the parish villages is a significant part of my research, not only as background factors guiding the development of cultural environment, but also as indicators of stipulations and planning instructions controlling the construction and planning, as well as of values prevailing in its time. The time of formation of fixed settlement (before year 1860), time of origin and growth of parish villages (1860–1940), post-war reconstruction period and time before setting up the first building plans (1940–1960), time of intensive growth of parish villages after setting up the first building plans (1960–1990) and the time of inequalization of parish villages (1990–2008) are distinguished as visible and variant periods of time in the development of cultural environment in rural parish villages in the Northern Ostrobothnia. As background factors, the cultural environment and the formation of its features have on the one hand been influenced by social situation and changes in it as well as conscious control, like housing politics, land consolidation measures, development of trades, legislation and planning, and on the other hand by local conditions and starting points they define, like features of location and effects of the district’s location on the development of trades and population. The most distinct turning point in the development of cultural environment is the turn of 1950’s and 1960’s. After that, on the latter half of the 20th century, visible changes in the cultural environment are the disappearance of spatial structure characteristic to the agglomeration structure and changes in housing structure, changes in the relations of built areas and cultivation areas as well disappearance of cultivation areas located in the centre areas of parish villages and their conversion into green areas, changes in the features of building stock – particularly commercial buildings –, as well as changes in road environment and street space scale. Social and industrial political changes taken place on the latter half of the 20th century are emphasized as background factors with most significant effect on the development of the cultural environment. The changes are: on the one hand the rapid growth of parish villages into municipality centres in 1960’s and 1970’s and the following increase in population, the increase and concentration of services as well as the increase in the significance of traffic and increase in traffic volume, and on the other hand the strong regional inequalization and recession and its consequences, like decreasing of services, significant decrease in new construction and neglect of environmental management in the 1990’s and 2000’s. Declining development and its effects highlight for their part the significance of changes implemented in the cultural environment of parish villages in the 1960’s and 1970’s. Scattering, incoherence and incompleteness, as well as contradictions between typical features of new and old construction visible in the cultural environment are consequences not only of plans aimed at comprehensive renewal of cultural environment drawn up during the growth, but also of stagnating of development work due to recession. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani Pohjois-Pohjanmaan maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristölle ominaisia piirteitä sekä kulttuuriympäristössä tapahtuneita muutoksia. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten kirkonkylien kulttuuriympäristö on aikojen kuluessa muuttunut ja miksi: tavoitteena on rakentaa havainnollinen ja analyyttinen kuva pohjoispohjalaisten maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristöstä, sen kehityksestä ja sille eri aikoina tyypillisistä ominaispiirteistä sekä kehityksen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Tarkastelen kirkonkylien kulttuuriympäristöä sekä osatekijöidensä kautta että kokonaisuutena. Tutkin miten eri tekijät – taajamarakenne, mittakaava ja tilarakenne, rakentamistapa, rakennusten ominaispiirteet ja taajaman suhde maisemaan – ovat muuttuneet, mikä on eri osatekijöiden todellinen painoarvo ja niiden vaikutus sekä toisiinsa että kulttuuriympäristöön kokonaisuutena. Tutkin maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristöä esimerkkien avulla. Esimerkkikohteiksi olen valinnut neljä pohjoispohjalaista kirkonkylää: Rantsilan, Kärsämäen, Tyrnävän ja Haapaveden. Kulttuuriympäristön tutkimuksessa pohjana on kulttuuriympäristön käsite ja sen määritelmä. Kulttuuriympäristön käsitteeseen sisältyvät ajallinen ulottuvuus, ajan myötä syntynyt kerroksellisuus sekä ihmisen toiminta, sen jättämät jäljet ja sen taustalla vaikuttavat tekijät. Tarkastelussa kiinnitän huomiota näkyvään, havaittavaan ympäristöön, joka myös heijastaa taustalla vaikuttavia tekijöitä, arvoja ja merkityksiä ja niiden keskinäisiä suhteita. Tarkastelen kulttuuriympäristöä laajana ja moniulotteisena, pitkän ajan kuluessa muodostuneena kerroksellisena ja alati muuttuvana kokonaisuutena, jossa eri tekijät vaikuttavat ja sulautuvat toisiinsa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Analysoin maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristön historiaa ja kehitysvaiheita, kulttuuriympäristölle eri aikoina ominaisia piirteitä, kulttuuriympäristössä ajan mittaan tapahtuneita muutoksia ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä kirjallisten aineistojen, eri-ikäisten valokuvien ja ilmakuvien ja niistä koostuvien kuvaparien ja kuvasarjojen, eri-ikäisten kartta-aineistojen ja niiden pohjalta laatimieni analyysikarttojen avulla sekä kirkonkylissä paikan päällä tekemieni maastoanalyysien avulla. Eri-ikäiset ja erityyppiset lähdeaineistot täydentävät toisiaan ja muodostavat kokonaisuutena monipuolisen ja ajallisesti moniulotteisen, kulttuuriympäristöä muuttuvana kokonaisuutena kuvaavan aineiston. Merkittävä osa tutkimustani on kirkonkyliin vahvistettujen rakennuskaavojen ja asemakaavojen analysointi paitsi kulttuuriympäristön kehitystä ohjaavina taustatekijöinä myös rakentamista ja kaavoitusta ohjaavien määräysten ja suunnitteluohjeiden sekä omana aikanaan vallitsevien arvojen kuvastajina. Pohjoispohjalaisten maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristön kehityksessä näkyvinä ja toisistaan poikkeavina ajanjaksoina erottuvat kiinteän asutuksen muodostumisen aika (ennen vuotta 1860), kirkonkylien synnyn ja kasvun aika (1860–1940), jälleenrakennuskausi ja aika ennen ensimmäisten rakennuskaavojen laatimista (1940–1960), kirkonkylien voimakkaan kasvun aika rakennuskaavojen laatimisen jälkeen (1960–1990) sekä kirkonkylien eriarvoistumisen aika (1990–2008). Kulttuuriympäristön ja sen ominaispiirteiden muodostumiseen ovat taustatekijöinä vaikuttaneet toisaalta yhteiskunnallinen tilanne ja siinä tapahtuneet muutokset sekä tietoinen ohjaus, kuten asutuspolitiikka, maanjakotoimenpiteet, elinkeinojen kehittäminen, lainsäädäntö ja kaavoitus, toisaalta paikalliset olosuhteet ja niiden määrittelemät lähtökohdat, kuten sijaintipaikan ominaispiirteet sekä paikkakunnan sijainnin vaikutukset elinkeinojen kehitykseen ja väestökehitykseen. Kulttuuriympäristön kehityksessä selkeimpänä taitekohtana erottuu 1950- ja 1960-lukujen vaihde. Sen jälkeen, 1900-luvun jälkipuoliskolla, tapahtuneina muutoksina kulttuuriympäristössä näkyvät taajamarakenteelle ominaisen tilarakenteen katoaminen ja asutusrakenteessa tapahtuneet muutokset, rakennettujen alueiden ja viljelysalueiden välisissä suhteissa tapahtuneet muutokset sekä kirkonkylien keskusta-alueilla sijaitsevien viljelysalueiden katoaminen ja muuttuminen viheralueiksi, rakennuskannan – erityisesti liikerakennusten – ominaispiirteiden muutokset sekä tieympäristön ja katutilan mittakaavan muutokset. Kulttuuriympäristön kehitykseen merkittävimmin vaikuttaneina taustatekijöinä korostuvat 1900-luvun jälkipuoliskolla tapahtuneet yhteiskunnalliset ja elinkeinopoliittiset muutokset: toisaalta kirkonkylien nopea kasvu kuntakeskuksiksi 1960- ja 1970-luvuilla ja sen myötä tapahtunut asukasluvun kasvu, palvelujen lisääntyminen ja keskittyminen sekä liikenteen merkityksen lisääntyminen ja liikennemäärien kasvu, ja toisaalta 1990- ja 2000-luvuilla voimakas alueellinen eriarvoistuminen sekä taantuma ja sen seuraukset, kuten palvelujen vähentyminen, uudisrakentamisen määrän huomattava vähentyminen ja ympäristön hoidon laiminlyönti. Taantuva kehitys ja sen vaikutukset korostavat osaltaan kirkonkylien kulttuuriympäristössä 1960- ja 1970-lukujen kuluessa toteutettujen muutosten merkitystä. Kulttuuriympäristössä näkyvä hajanaisuus, epäyhtenäisyys ja keskeneräisyys sekä uudelle ja vanhalle rakentamiselle tyypillisten ominaispiirteiden väliset ristiriitaisuudet ovat seurausta paitsi kasvun aikana laadituista kulttuuriympäristön kokonaisvaltaiseen uudistamiseen tähtäävistä suunnitelmista myös kehittämistyön pysähtymisestä taantuman myötä.

Abstract In my research I study the characteristic features as well as changes in the cultural environment of rural parish villages in the Northern Ostrobothnia. The goal of my research is to examine how the cultural environment of parish villages has changed in time and why: the goal is to build an illustrative and analytic picture of the cultural environment of rural parish villages in the Northern Ostrobothnia, of the development of cultural environment and of it’s typical features in different times as well as background factors of the development. I examine the cultural environment of parish villages both through its components and as an entirety. I study how different factors – agglomeration structure, scale and spatial structure, way of building, building features and the relation of built areas to the landscape – have changed, what is the real value of different components and their effect both on each other and on the cultural environment as an entirety. I examine the cultural environment of rural parish villages by means of examples. I have chosen four parish villages in the Northern Ostrobothnia: Rantsila, Kärsämäki, Tyrnävä and Haapavesi, as examples. Basis of the cultural environment research is the concept and definition of cultural environment. The concept of cultural environment includes time dimension, layered character of environment developed in time, as well as human activity, its traces and background factors. In the examination I pay attention to the visible, perceptible environment that also reflects the factors, values and meanings effecting on the background, as well as relations between them. I examine the cultural environment as a wide and multidimensional, layered and constantly changing entirety, formed on a long time span, in which entirety different factors influence and emerge into each other. The research is qualitative. I analyze the history and development phases of the cultural environment in rural parish villages, characteristic features of the cultural environment in different times, changes in the cultural environment in the course of time, and factors lying behind them with written material, photographs and aerial photographs of different ages, and photograph pairs and photograph series formed of these, map material of different ages as well as analysis maps I created based on these, and landscape analysis I made on site in the parish villages. Source material of different ages and types complement each other and form a material that is versatile and in time multidimensional as en entirety, and that describes the cultural environment as a changing entirety. Analyzing the building plans and town plans ratified for the parish villages is a significant part of my research, not only as background factors guiding the development of cultural environment, but also as indicators of stipulations and planning instructions controlling the construction and planning, as well as of values prevailing in its time. The time of formation of fixed settlement (before year 1860), time of origin and growth of parish villages (1860–1940), post-war reconstruction period and time before setting up the first building plans (1940–1960), time of intensive growth of parish villages after setting up the first building plans (1960–1990) and the time of inequalization of parish villages (1990–2008) are distinguished as visible and variant periods of time in the development of cultural environment in rural parish villages in the Northern Ostrobothnia. As background factors, the cultural environment and the formation of its features have on the one hand been influenced by social situation and changes in it as well as conscious control, like housing politics, land consolidation measures, development of trades, legislation and planning, and on the other hand by local conditions and starting points they define, like features of location and effects of the district’s location on the development of trades and population. The most distinct turning point in the development of cultural environment is the turn of 1950’s and 1960’s. After that, on the latter half of the 20th century, visible changes in the cultural environment are the disappearance of spatial structure characteristic to the agglomeration structure and changes in housing structure, changes in the relations of built areas and cultivation areas as well disappearance of cultivation areas located in the centre areas of parish villages and their conversion into green areas, changes in the features of building stock – particularly commercial buildings –, as well as changes in road environment and street space scale. Social and industrial political changes taken place on the latter half of the 20th century are emphasized as background factors with most significant effect on the development of the cultural environment. The changes are: on the one hand the rapid growth of parish villages into municipality centres in 1960’s and 1970’s and the following increase in population, the increase and concentration of services as well as the increase in the significance of traffic and increase in traffic volume, and on the other hand the strong regional inequalization and recession and its consequences, like decreasing of services, significant decrease in new construction and neglect of environmental management in the 1990’s and 2000’s. Declining development and its effects highlight for their part the significance of changes implemented in the cultural environment of parish villages in the 1960’s and 1970’s. Scattering, incoherence and incompleteness, as well as contradictions between typical features of new and old construction visible in the cultural environment are consequences not only of plans aimed at comprehensive renewal of cultural environment drawn up during the growth, but also of stagnating of development work due to recession. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani Pohjois-Pohjanmaan maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristölle ominaisia piirteitä sekä kulttuuriympäristössä tapahtuneita muutoksia. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten kirkonkylien kulttuuriympäristö on aikojen kuluessa muuttunut ja miksi: tavoitteena on rakentaa havainnollinen ja analyyttinen kuva pohjoispohjalaisten maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristöstä, sen kehityksestä ja sille eri aikoina tyypillisistä ominaispiirteistä sekä kehityksen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Tarkastelen kirkonkylien kulttuuriympäristöä sekä osatekijöidensä kautta että kokonaisuutena. Tutkin miten eri tekijät – taajamarakenne, mittakaava ja tilarakenne, rakentamistapa, rakennusten ominaispiirteet ja taajaman suhde maisemaan – ovat muuttuneet, mikä on eri osatekijöiden todellinen painoarvo ja niiden vaikutus sekä toisiinsa että kulttuuriympäristöön kokonaisuutena. Tutkin maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristöä esimerkkien avulla. Esimerkkikohteiksi olen valinnut neljä pohjoispohjalaista kirkonkylää: Rantsilan, Kärsämäen, Tyrnävän ja Haapaveden. Kulttuuriympäristön tutkimuksessa pohjana on kulttuuriympäristön käsite ja sen määritelmä. Kulttuuriympäristön käsitteeseen sisältyvät ajallinen ulottuvuus, ajan myötä syntynyt kerroksellisuus sekä ihmisen toiminta, sen jättämät jäljet ja sen taustalla vaikuttavat tekijät. Tarkastelussa kiinnitän huomiota näkyvään, havaittavaan ympäristöön, joka myös heijastaa taustalla vaikuttavia tekijöitä, arvoja ja merkityksiä ja niiden keskinäisiä suhteita. Tarkastelen kulttuuriympäristöä laajana ja moniulotteisena, pitkän ajan kuluessa muodostuneena kerroksellisena ja alati muuttuvana kokonaisuutena, jossa eri tekijät vaikuttavat ja sulautuvat toisiinsa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Analysoin maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristön historiaa ja kehitysvaiheita, kulttuuriympäristölle eri aikoina ominaisia piirteitä, kulttuuriympäristössä ajan mittaan tapahtuneita muutoksia ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä kirjallisten aineistojen, eri-ikäisten valokuvien ja ilmakuvien ja niistä koostuvien kuvaparien ja kuvasarjojen, eri-ikäisten kartta-aineistojen ja niiden pohjalta laatimieni analyysikarttojen avulla sekä kirkonkylissä paikan päällä tekemieni maastoanalyysien avulla. Eri-ikäiset ja erityyppiset lähdeaineistot täydentävät toisiaan ja muodostavat kokonaisuutena monipuolisen ja ajallisesti moniulotteisen, kulttuuriympäristöä muuttuvana kokonaisuutena kuvaavan aineiston. Merkittävä osa tutkimustani on kirkonkyliin vahvistettujen rakennuskaavojen ja asemakaavojen analysointi paitsi kulttuuriympäristön kehitystä ohjaavina taustatekijöinä myös rakentamista ja kaavoitusta ohjaavien määräysten ja suunnitteluohjeiden sekä omana aikanaan vallitsevien arvojen kuvastajina. Pohjoispohjalaisten maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristön kehityksessä näkyvinä ja toisistaan poikkeavina ajanjaksoina erottuvat kiinteän asutuksen muodostumisen aika (ennen vuotta 1860), kirkonkylien synnyn ja kasvun aika (1860–1940), jälleenrakennuskausi ja aika ennen ensimmäisten rakennuskaavojen laatimista (1940–1960), kirkonkylien voimakkaan kasvun aika rakennuskaavojen laatimisen jälkeen (1960–1990) sekä kirkonkylien eriarvoistumisen aika (1990–2008). Kulttuuriympäristön ja sen ominaispiirteiden muodostumiseen ovat taustatekijöinä vaikuttaneet toisaalta yhteiskunnallinen tilanne ja siinä tapahtuneet muutokset sekä tietoinen ohjaus, kuten asutuspolitiikka, maanjakotoimenpiteet, elinkeinojen kehittäminen, lainsäädäntö ja kaavoitus, toisaalta paikalliset olosuhteet ja niiden määrittelemät lähtökohdat, kuten sijaintipaikan ominaispiirteet sekä paikkakunnan sijainnin vaikutukset elinkeinojen kehitykseen ja väestökehitykseen. Kulttuuriympäristön kehityksessä selkeimpänä taitekohtana erottuu 1950- ja 1960-lukujen vaihde. Sen jälkeen, 1900-luvun jälkipuoliskolla, tapahtuneina muutoksina kulttuuriympäristössä näkyvät taajamarakenteelle ominaisen tilarakenteen katoaminen ja asutusrakenteessa tapahtuneet muutokset, rakennettujen alueiden ja viljelysalueiden välisissä suhteissa tapahtuneet muutokset sekä kirkonkylien keskusta-alueilla sijaitsevien viljelysalueiden katoaminen ja muuttuminen viheralueiksi, rakennuskannan – erityisesti liikerakennusten – ominaispiirteiden muutokset sekä tieympäristön ja katutilan mittakaavan muutokset. Kulttuuriympäristön kehitykseen merkittävimmin vaikuttaneina taustatekijöinä korostuvat 1900-luvun jälkipuoliskolla tapahtuneet yhteiskunnalliset ja elinkeinopoliittiset muutokset: toisaalta kirkonkylien nopea kasvu kuntakeskuksiksi 1960- ja 1970-luvuilla ja sen myötä tapahtunut asukasluvun kasvu, palvelujen lisääntyminen ja keskittyminen sekä liikenteen merkityksen lisääntyminen ja liikennemäärien kasvu, ja toisaalta 1990- ja 2000-luvuilla voimakas alueellinen eriarvoistuminen sekä taantuma ja sen seuraukset, kuten palvelujen vähentyminen, uudisrakentamisen määrän huomattava vähentyminen ja ympäristön hoidon laiminlyönti. Taantuva kehitys ja sen vaikutukset korostavat osaltaan kirkonkylien kulttuuriympäristössä 1960- ja 1970-lukujen kuluessa toteutettujen muutosten merkitystä. Kulttuuriympäristössä näkyvä hajanaisuus, epäyhtenäisyys ja keskeneräisyys sekä uudelle ja vanhalle rakentamiselle tyypillisten ominaispiirteiden väliset ristiriitaisuudet ovat seurausta paitsi kasvun aikana laadituista kulttuuriympäristön kokonaisvaltaiseen uudistamiseen tähtäävistä suunnitelmista myös kehittämistyön pysähtymisestä taantuman myötä.

This work attempts to seek new insights in understanding the archeological phenomena traditionally labelled as the western Bronze Age and the coastal Pre-Roman cultures of Finland (1500 BC-AD 1), by studying the phenomena from a socioeconomic interaction and practice oriented community perspective. The basic line of thought is that it was the everyday life of the local agents and their interactions that constituted the local communities. Communities are seen as built from the bottom up by the interaction of various local agents. The organised agents, their practices and their mutual interaction on various scales of social organisation are regarded as the central factors that created and shaped the history of the communities. Problems that are addressed concern the interrelationship between the subsistence practices, habitation practices and the social organisation of the coastal communities. Houses and local polities are regarded as two basic social institutions that were essential for the structuration of the coastal communities and for their relation to external networks. I also address the issue of the various spatial and temporal scales that can be considered as essential for the structuration of the coastal communities, and furthermore how the coastal communities managed change over time. The geographical scope of this thesis is limited to the former province of Vaasa (Vaasan lääni/Vasa län) in western Finland, with a special emphasis on the coastal southern part of Ostrobothnia.  A suggested high-rank House from the Late Bronze Age is studied in Laihia. Methodologically a broad perspective with a comparative, diachronic and a multi-proxy approach is conducted in the study of the structuration of communities. The constitution of the communities is largely approached through themes that are related to landscape and settlement archaeology. Contextual analyses of the combinations of various subsistence and habitation practices form the basis for the identification of different community constituting subgroups of agents.