Bakgrund: Pankreatikoduodenektomi är den enda kurativa behandlingen av pankreascancer och pankreasanastomosläckage (PAL) är en mycket allvarlig postoperativ komplikation. Metoder för att identifiera detta i ett tidigt skede behöver förbättras. Den postoperativa övervakningen består till stor del av vitalparametrar men sjuksköterskan observerar även andra tecken på försämring. Metod: 32 patienter som genomgått pankreatikoduodenektomi inkluderades i studie. Ett bedömningsformulär innehållande 14 parametrar togs fram och användes för att identifiera vad i sjuksköterskans observationer som kan identifiera tidiga tecken på PAL. Studien hade kvantitativ ansats. Syfte: Att identifiera tidiga tecken på PAL efter pankreatikoduodenektomi med hjälp av ett bedömningsformulär. Resultat: Bedömningsformuläret identifierade normalförloppet efter pankreatikoduodenektomi. Vid jämförelse mellan patienterna som drabbats av PAL och normalförloppet urskildes tre signifikanta skillnader. Patienterna med PAL hade innan det diagnostiserades ökat syrgasbehov, sjuksköterskan bedömde deras allmäntillstånd som dåligt istället för ganska gott och patienternas egenbedömning av allmäntillståndet visade att de mådde sämre för varje dag istället för bättre. Slutsatser: Studien indikerar att ökat syrgasbehov samt sjuksköterskans bedömning och patientens egenbedömning av allmäntillståndet är vägledande för upptäckten av pankreasanastomosläckage. / Background: Pancreaticoduodenectomy is the only curative treatment of pancreaticcancer and postoperative pancreatic fistula (POPF) is a very serious complication. Methods to identify this in an early stage must be improved. The postoperative monitoring is largely composed of vital signs, but the nurse also observes other signs of deterioration. Method: 32 patients how underwent pancreaticoduodenectomy were included in the study. An assessment form containing 14 parameters was used to identify what in the nurse's observation that can identify early signs of POPF. The study had a quantitative approach. Objective: To identify early signs of POPF after pancreaticoduodenectomy using anassessment form. Results: The assessment form identified the normal process after pancreaticoduodenectomy. In the comparison between the patients affected by POPF and the normal process, three significant differences were distinguished. The patients with POPF had before it occurred increased oxygen needs, the nurse assessed the general health as poor rather than pretty good and the patients self-assessed the general health worse by the day instead of better. Conclusions: This study indicates that increased oxygen needs and the nurse's assessment and the patient's self-assessment of general health can be indicative for the discovery of POPF.

Abstract Acute infected necrotizing pancreatitis (ANP) is a very complex disease with a high risk of complications and death. ANP is difficult to treat and is often associated with poor outcomes. Despite the increasing data on the technical details required to perform a mini-invasive necrosectomy for walled-off necrosis (WON), relatively few studies have focused on the presence and consequences of pancreatic duct disruption in the context of APN. Moreover, the long-term prognosis of patients with acute pancreatitis (AP) is scant. The aim of this study was to examine the diagnosis, treatment and prophylaxis of pancreatic fistulas (PFs) associated with APN. In addition, the long-term prognosis of AP was evaluated. The study population consists of the patients with AP treated at Oulu University Hospital, Finland (Studies I–IV) and Copenhagen University Hospital, Denmark (Study II) during 1995–2015. In the first part of the study, all consecutive patients following open necrosectomy for infected ANP were demonstrated to have PF. Endoscopic transpapillary pancreatic stenting (ETPS) was attempted and proven to be an effective and safe treatment for patients with PF. In Study II, prophylactic pancreatic stenting in the early stage of the disease was tested in a randomized controlled trial to the patients with ANP to prevent PFs associated with the disease. However, the study showed that the patients with ANP did not benefit from early prophylactic pancreatic ductal stenting (PPDS); instead, it seemed to be harmful for the patients. The results of Study III showed that single drain amylase level measurement after surgical necrosectomy is unreliable. According to this study, serial measurements are recommended to diagnose PFs after necrosectomy. Study IV including 1644 patients showed that AP, especially alcohol AP, was associated with a high long-term mortality. On the other hand, AP without an alcohol aetiology had a minimal impact on survival. In conclusion, in patients with infected ANP, a PF has to be considered in treatment, but the prevention of ductal leak with PPDS is not recommended. In addition, the poor long-term outcome among alcohol AP patients was due to alcohol-related diseases. / Tiivistelmä Akuutti nekrotisoiva haimatulehdus ja erityisesti siihen liittyvä bakteeri-infektio on sairaus, johon liittyy korkea komplikaatio- ja kuolleisuusriski. Tautia usein komplisoi infektion lisäksi nekroosiin liittyvä haimafisteli, joka tekee hoidosta entistä haasteellisemman. Viime aikaisissa tutkimuksissa on käsitelty runsaasti mini-invasiivista nekrosektomiaa, mutta suhteellisen vähän on tutkimuksia nekrotisoivaan haimatulehdukseen liittyvästä fisteliongelmasta. Haimatulehdus-potilaiden pitkäaikaisennuste on myös epäselvä. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää nekrotisoivaan haimatulehdukseen liittyvän haimafistelin yleisyyttä, diagnostiikkaa, ehkäisyä ja hoitoa. Lisäksi tarkasteltiin akuuttiin haimatulehdukseen sairastuneiden potilaiden pitkäaikaisennustetta. Ensimmäisessä osatyössä ilmeni, että kaikille potilaille, joille suoritettiin haiman nekrosektomia kehittyi fisteli ja endoskooppinen transpapillaarinen haimateiden stenttaus (ETPS) osoittautui hyväksi ja turvalliseksi hoidoksi fistelin hoidossa. Toisessa prospektiivisessa randomoidussa kontrolloidussa osatyössä tutkittiin profylaktista haimateiden stenttausta nekrotisoivassa haimatulehduksessa. Tutkimus osoitti, etteivät potilaat hyötyneet stenttauksesta: toimenpiteestä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Tämän tutkimuksen mukaan protetisointia ei suositella tehtäväksi taudin alkuvaiheessa. Kolmannessa osatyössä selvitettiin haiman nekrosektomian jälkeisen haimafistelin diagnosointia. Tutkimustuloksen mukaan haimafistelin osoittamiseksi dreenieritteen amylaasitasoa mittaamalla tarvitaan useita mittauskertoja, koska yksittäisen mittauksen sensitiivisyys on matala. Neljännessä osatyössä analysoitiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa 1995–2012 akuutin haimatulehduksen sairastaneiden työikäisten potilaiden pitkäaikaisennustetta ja kuolinsyitä. Noin kymmenen vuoden seurannassa tutkimusryhmän (n = 1 644) kuolleisuus oli yli nelinkertainen verrattuna ikä- ja sukupuolivakioituihin verrokeihin (n = 8 220). Merkittävin kuolleisuutta lisäävä tekijä oli alkoholi. Tutkimuksemme osoitti, että infektoituneen haimanekroosiin liittyvä haimafisteli on huomioitava hoidossa. Varhaisesta profylaktisesta haimateiden protetisoinnista ei tutkimuksessa osoitettu olevan hyötyä. Alkoholin aiheuttaman haimatulehduksen pitkäaikaisennusteen mortaliteetti on korkea johtuen alkoholin käytöstä ja siihen liittyvistä sairauksista.