Abstract Although the need for change was recognized a couple of decades ago, the construction industry is still struggling with its productivity development and customer satisfaction. Usually, construction improvement initiatives focus on developing practices related to project management and delivery processes. However, this study views the general underperformance of the industry from the perspective of how the construction business is managed and conceptualized in practice. The objective of this thesis is to understand the role of business models in construction business management. This objective is pursued by addressing specific research questions in four individual publications, two of which contribute to the research objective from a more conceptual and two from a more empirical viewpoint. The exploratory study follows the qualitative research tradition and exploits the case study approach. The primary method for data collection has been interviews. This study demonstrates the applicability of the business model concept to the analysis and development of the construction business. However, its use requires a comprehensive understanding of the concept and proper alignment of its elements in practice. The results of this study indicate that the current business models of construction companies are too similar to enable value-based competition. Indeed, the conventional business models neglect the customer perspective and thus revolve around internal efficiency rather than customer value creation. Consequently, construction businesses are usually managed on a project-by-project basis without the governing effect of specific customer-oriented business models and a clear long-term vision or business purpose that would go beyond the objectives of growing and surviving. A better understanding of business models provides a starting point for managers to reform the construction business and the whole industry. Explicitly defined business models provide a foundation for consistent management practice and process development. New possibilities for customer value creation can be exploited as the limitations of the current thinking are overcome and business models are approached from the viewpoints of the customer and value creation. / Tiivistelmä Rakennusalalla on edelleen vaikeuksia tuottavuuden kehittämisen ja asiakastyytyväisyyden parantamisessa, vaikka tarve muutokseen tunnistettiin jo pari vuosikymmentä sitten. Yleensä alan kehityshankkeet kohdistuvat projektien johtamiseen ja projektitoimituksiin liittyviin käytäntöihin. Tässä tutkimuksessa rakennusalan yleisesti heikkoa suorituskykyä tarkastellaan kuitenkin liikkeenjohdon näkökulmasta eli miten rakennusyrityksiä johdetaan ja miten liiketoiminta käsitteellistetään käytännössä. Väitöskirjan tavoitteena on ymmärtää liiketoimintamallien roolia rakennusliiketoiminnan johtamisessa. Tavoitteen saavuttamiseksi vastataan neljään tutkimuskysymykseen erillisten osajulkaisujen avulla. Kaksi näistä julkaisuista edistää ymmärrystä liiketoimintamallien roolista enemmän käsitteellisestä näkökulmasta ja kahdessa korostuu empiirinen näkökulma. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnetään tapaustutkimusta. Aineistonkeruu on pääosin tehty haastatteluin. Tämän tutkimuksen mukaan liiketoimintamallikonsepti soveltuu myös rakennusliiketoiminnan analysointiin ja kehittämiseen. Tämä kuitenkin edellyttää liiketoimintamallikonseptin laaja-alaista ymmärrystä ja sen elementtien asianmukaista yhteensovittamista myös käytännössä. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että nykyiset liiketoimintamallit, joiden mukaan rakennusyritykset toimivat, ovat liian samankaltaisia soveltuakseen arvoperusteiseen kilpailuun. Nämä tavanomaiset liiketoimintamallit eivät sisällä asiakasnäkökulmaa ja täten ne keskittyvät etupäässä sisäiseen tehokkuuteen asiakasarvon tuottamisen sijasta. Näin ollen rakennusliiketoimintaa johdetaan yleensä projektiperusteisesti ilman, että päätöksentekoa ohjaisi määritellyt asiakassuuntautuneet liiketoimintamallit, selkeä pitkäntähtäimen visio tai kasvu- ja eloonjäämistavoitteita pidemmälle asetettu päämäärä. Liiketoimintamallien parempi ymmärrys antaa lähtökohdan rakennusliiketoiminnan ja koko alan uudistamiseen. Selkeästi määritellyt liiketoimintamallit luovat perustan liiketoiminnan johdonmukaisuudelle ja prosessien kehittämiselle. Monia huomiotta jääneitä arvonluonnin mahdollisuuksia voidaan puolestaan hyödyntää, kun vältetään takertumasta vallalla olevan ajattelutavan rajoitteisiin ja suunnitellaan liiketoimintamallit toimiviksi arvonluonnin ja asiakkaan näkökulmista.

Abstract Nowadays, construction projects are implemented in highly demanding and complex built environments that require multisectoral and multidisciplinary efforts and collaboration between the project stakeholders with divergent interests, objectives, and backgrounds. Successful collaboration is one of the most efficient ways to enhance project value creation and gain better results, especially when it integrates stakeholders with different kinds of expertise and contributions. However, stakeholder management, involvement, and integration have been seen as a difficult issue, particularly in the early project phases, and have frequently resulted in conflicts and partial failures due to the lack of practical tools for managing the stakeholders and understanding their roles. The purpose of this dissertation is to enhance the understanding of how value creation can be enhanced through early stakeholder involvement and integration in the context of construction. The research applies a qualitative research approach and utilizes the case study methodology. The data for this research was collected through a survey and semi-structured interviews. The results indicate that project value creation can be increased by early stakeholder involvement and integration. However, it demands systematic stakeholder management practices in order to identify the different project-specific stakeholders and their requirements for the project. The results also show that the salience of the stakeholders varies within a project and from project to project, and some of the stakeholders are always more important than others. Nevertheless, all the stakeholders usually have the change to impact on and contribute to the project, positively or negatively. To exploit the expertise of a project stakeholder or to avoid the problems caused by the stakeholders, the framework for stakeholder identification and classification was created in this dissertation. / Tiivistelmä Rakennusteollisuuden projektien sekä rakennetun ympäristön muuttuminen yhä dynaamisemmaksi ja monimutkaisemmaksi edellyttää projektin sidosryhmien yhä aktiivisempaa ja syvällisempää osallistamista, yhteistyötä sekä vaatimusten huomioimista projektien määrittelyvaiheesta alkaen. Muilla teollisuuden aloilla sidosryhmien aikaisella osallistamisella projektin alusta alkaen on huomattu olevan positiivinen vaikutus projektien parempaan arvontuottoon ja tavoitteiden saavuttamiseen. Osoitetuista hyödyistä ja joistain hyvistä kokemuksista huolimatta, sidosryhmien osallistaminen ja integroiminen on osoittautunut yleisesti ottaen erittäin vaikeaksi ja haasteelliseksi, erityisesti vaativien ja kompleksisien projektien osalta. Pääsääntöisesti ongelmat johtuvat puutteellisesta toimintavavoista sekä tottumattomuudesta sidosryhmien kokonaisvaltaiseen osallistamiseen ja johtamiseen, mikä on usein johtanut sidosryhmien välisiin ristiriitoihin ja hankkeiden, ainakin osittaiseen, epäonnistumiseen. Tämän väitöstutkimuksen tavoite on tutkia, että miten rakennusprojektien arvontuottoa voidaan parantaa sidosryhmien aikaisella osallistamisella ja integroinnilla. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka empiirinen aineisto on hankittu kyselyllä sekä haastatteluilla eri rakennusteollisuuden projekteista. Tulokset vahvistavat käsityksen, että sidosryhmien aikainen osallistaminen ja integroinnilla projektin arvontuottoa kaikille sidosryhmille voidaan tehostaa. Tämä kuitenkin vaati systemaattisia toimintatapoja ja prosesseja, jotta projektin kannalta keskeisimmät sidosryhmät ja heidän vaateensa kyetään tunnistamaan sekä osaaminen voidaan hyödyntää. Tulokset myös osoittavat, että projektin sidosryhmät eivät ole tasavertaisia keskenään ja heidän keskeisyytensä vaihtelee sekä projektin aikana että projektikohtaisesti. Tästä huolimatta, yleensä kaikki sidosryhmät voivat vaikuttaa, tavalla tai toisella, projektiin joko positiivisesti tai negatiivisesti. Jotta sidosryhmät voitaisiin osallistaa mahdollisimman tehokkaasti, ja näin ollen hyödyntää heidän osaaminen ja välttää ongelmat, luotiin tässä tutkimuksessa viitekehys sidosryhmien tunnistamiseksi, arvioimiseksi ja luokittelemiseksi.

Abstract Large engineering projects are executed by a network of heterogeneous organisations. In order to be effective, risk management in large engineering projects needs to take the perspective of the entire project network instead of focusing on risk management practices of single actors. Contextual factors such as complexity of the project network and the challenging institutional environment pose additional challenges to risk management. The purpose of this study is to increase the understanding of the sources of risks in engineering project networks and the role of risk sources in determining risk management practices. The perspective of information processing theory is used. The role of equivocality and uncertainty as organisations’ rationales for processing information is examined to gain new insights into the selection of appropriate risk management practices. Literature introduces relational contracting as a response to the need for collaboration in project networks. In this study collaborative risk management practices in the workshop-type meeting and in the project alliance were studied. A qualitative research method was employed to study the nature of risk sources, the role of risk sources in determining risk management practices and collaborative risk management practices. The results of this study enhance the understanding of the nature of risks in engineering project networks. The current project risk management literature proposes that contextual factors related to technology, organising projects and environment increase uncertainty in projects. This study shows that it is relevant to categorise risk sources based on their contingency factors related to uncertainty (lack of information) and to equivocality (the existence of multiple interpretations). It is shown how risk sources impact the selection of project risk management practices. Collaborative risk management practices of workshop-type meeting and project alliance are depicted. Project-based companies and organisations executing investment projects can benefit from the results of this study. This study can guide managers when developing practices to enhance risk management. This study shows how informal risk management practices should be considered in addition to the traditional formal risk management practices, particularly in cases when projects confront situations of equivocality. / Tiivistelmä Suuria projekteja toteutetaan heterogeenisten organisaatioiden muodostaman projektiverkoston avulla. Projektiverkoston tehokkaaseen riskienhallintaan tarvitaan koko verkoston näkökulma yhden organisaation näkökulman sijaan. Tilannetekijät kuten projektiverkoston monimuotoisuus ja projektin haasteellinen ympäristö asettavat lisää haasteita riskienhallinnalle. Tämän väitöskirjan tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, mitkä ovat riskien lähteitä projekteissa ja kuinka riskien lähteet vaikuttavat riskienhallintamenetelmien valintaan. Väitöskirjassa on käytetty teoreettisena viitekehyksenä informaation prosessoinnin näkökulmaa. Erityisesti on tutkittu monimerkityksisyyden ja epävarmuuden roolia organisaatioiden perusteena käsitellä informaatiota. Kirjallisuudessa on esitetty luottamukseen perustuva sopiminen vastauksena projektiverkostojen yhteistoiminnallisuuden tarpeelle. Väitöskirjassa on tutkittu yhteistoiminnallisina riskienhallintamuotoina työpajatyyppistä työskentelyä sekä projektiallianssia. Tutkimuksessa on tapaustutkimuksen avulla selvitetty projektien riskien lähteitä, riskien lähteiden roolia riskienhallintamenetelmiä määritettäessä, sekä yhteistoiminnallisia riskienhallintakeinoja. Tutkimuksen löydökset lisäävät ymmärrystä projektien riskien lähteistä. Nykyinen projektin riskienhallintakirjallisuus esittää, että projektien tilannetekijät, jotka liittyvät teknologiaan, projektien organisointiin ja ympäristöön kasvattavat epävarmuutta. Tämä tutkimus osoittaa, että on tärkeää jaotella projektien riskit tilannetekijöittäin. Jaottelu tulee tehdä sen mukaan onko vallitseva tilannetekijä epävarmuus eli tiedon puute vai monimerkityksisyys eli tilanne, jossa on paljon keskenään ristiriitaista tietoa. Tässä tutkimuksessa osoitetaan kuinka riskien lähteet vaikuttavat projektiverkoston riskienhallintamenetelmien valintaan. Lisäksi kuvataan yhteistoiminnallisia riskienhallintamenetelmiä projekteissa. Projektitoimintaa harjoittavat yritykset sekä investointiprojekteja tekevät organisaatiot voivat hyödyntää tämän tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen tulokset ohjaavat riskienhallintamenetelmien muokkaamista erilaiset tilannetekijät huomioon ottaen. Tämä tutkimus osoittaa, kuinka epämuodollisia riskienhallintamenetelmiä tulisi suosia perinteisten muodollisten menetelmien ohessa erityisesti tilanteissa, joissa monimerkityksisyys on vallitseva tilannetekijä.