No description available.

Cette thèse est consacrée à l'étude des invariants quantiques en dimension 3 et 4 ainsi que les TQFTs et HQFTs qui leurs sont associées. Cette thèse établit que pour toute catégorie $\C$ sphérique la TQFT de Turaev-Viro est issue d'une HQFT en dimension 1+2 ayant pour but l'espace classifiant $B\grad$. Grâce aux méthodes développées pour montrer ce résultat, nous avons donné une nouvelle description l'invariant de Turaev-Viro homologique. En outre, nous introduisons la notion de catégorie de Picard qui nous permet de relier l'invariant de Turaev-Viro à l'invariant de Dijkgraaf-Witten. Nous construisons également un invariant quantique de dimension 4 que nous comparons à l'invariant quantique de dimension 4 défini par Crane, Kauffman et Yetter. Ce nouvel invariant est obtenu à partir de couples de catégories prémodulaires de dimensions inversibles.

Le virus de l’hépatite C (HCV) infecte les hépatocytes. Il est remarquable par le fait q’ilperturbe fortement le metabolisme lipidique de l’hôte, conduisant à des dysfonctions majeures telles qu’une stéatose ou une résistance à l’insuline. In vivo, les virions sériques présentent une densité faible et variable reflétant leur association aux lipoprotéines de faible et de tres faible densité (LDL et VLDL). Ainsi, l'existence de lipo-viro-particules (LVP), contenant à la fois les constituants viraux et les apolipoprotéines B (apoB) et E (apoE) a été suggerée. Ces LVP joueraient un rôle important dans la persistance virale. Cependant, cette association entre HCV et apoB n'a pas été retrouvée in vitro avec les modeles cellulaires disponibles.Mes travaux de thèse se sont donc concentrés sur la mise en place d'un nouveau modèle deculture cellulaire capable de produire a la fois des VLDL et des particules virales HCV, permettantainsi d’étudier l’interaction entre les deux voies de synthèse. Dans un premier temps, lacaracterisation de la production de lipoproteines par differentes lignees d'hepatocytes a permis demontrer l'existence d'un défaut de secretion de VLDL en cellules Huh7.5, classiquement utiliséespour étudier HCV in vitro, alors que les cellules HepG2 et HepaRG sont capables de produire des VLDL physiologiques. Dans un second temps, des cellules HepG2 repliquant HCV de manière persistante ont été utilisées pour caractériser les particules virales produites. Etonnamment, a l'instar des cellules Huh7.5 et malgré leur capacité a produire des VLDL, les cellules HepG2 ne secreteraient pas de LVP mais des particules virales positives pour apoE et négatives pour apoB. / Hepatitis C virus (HCV) mainly infects hepatocytes. It is unique in its ability to impair host lipidmetabolism, leading to major liver dysfunctions as, for instance, hepatic steatosis or insulinresistance. In vivo, serum virions have a low and variable density, reflecting their association withlow- and very-low-density lipoproteins (LDL and VLDL). Hence, the existence of lipo-viro-particles(LVP), containing both viral components as well as apolipoprotein B (apoB) and E (apoE), has beensuggested. These LVPs could play an important role in viral persistence. However, this associationbetween HCV and apoB has not been observed in vitro, using the currently available cell culturemodels.Therefore, during my PhD, I have worked at setting up a new cell culture model, which wascapable of producing both VLDL and HCV particles, and therefore would enable the study of theinterplay between both synthesis pathways. First of all, we characterized lipoprotein production indifferent hepatocyte cell lines and confirmed that Huh7.5 cells, usually used to study HCV in vitro,were deficient for VLDL secretion, whereas two other cell lines, HepG2 and HepaRG, were able toproduce quasi-physiological VLDLs. Therefore, in a second time, we used HepG2 cells to replicate aHCV strain containing a selection gene and to characterize viral particle production. Surprisingly,VLDL-producing HepG2 cells were also unable to secrete LVPs, but rather secreted apoE-positive andapoB-negative viral particles, which were similar to ones Huh7.5 cells produced. This suggests thatthe ability to produce LVPs does not correlate with the ability to produce VLDL.

Abstract In my study I have taken a contrastive look at Finnish and Estonian inflectional morphology as evidenced in their literary forms. In its perspective the present study differs from the contrastive linguistic research as it is commonly practiced in Finland, in which the objects of research have usually been the relations between Finnish and a morphologically poorer Indo-European language. The languages now in comparison are both morphologically rich languages, viz., Finnish and Estonian, and they also share a common historical background. The objective of my study is twofold: the primary goal is to obtain theoretical information about the relations of inflectional morphology that pertain between these two languages and, secondly, to acquire pedagogically applicable data for language teaching purposes. In order to achieve these goals, it is essential to find out how and to what extent Finnish and Estonian differ from each other morphologically, where the differences come from and how the changes have affected these languages typologically. The results show that by comparing languages it is also possible to discover such features that would not have been possible to detect by just focusing on one language. Natural morphology and markedness theory have served as the theoretical bases for this study. Even in the common grammatical categories there are differences in the markedness relations between Finnish and Estonian. Contrastive research usually deals with a synchronic comparison of languages. However, in analyses of morphological relations between Finnish and Estonian it has turned out practical to relate the synchronic phenomena to their historical background. By adopting this procedure, we are able to unveil the strategic solutions that have taken the languages in different directions. These solutions are reflected in synchronic differences and they can also be indications of typological differentiation. The reasons underlying morphological divergence between Finnish and Estonian can often be found in the developments that have taken place in Estonian: phonological changes can have led to changes in morphological structures and even to morphological innovations. The complete morphologicalization of consonantal gradation and the birth of internal inflection are two of the important processes that Estonian has undergone. To some extent, differences have also been caused by conscious development and standardization of the two languages. A comparison of inflectional morphology in Finnish and Estonian nouns shows that the singular and plural genitive forms have a more focal position in Estonian than they have in Finnish. I will also show in more detail, both diachronically and from the point of view of markedness, the nature of the relationship between the three plural types of Estonian compared to the two types in Finnish. In verb morphology there are important differences, for example, in the passive construction, the mood system and past tense relations as well as in the selection and morphology of the infinite forms. A characteristic feature of Estonian is the weakening of the category for person: many finite verb forms are without the person suffix altogether, or it is optional. The present analysis shows that the relations between Finnish and Estonian paradigm types are quite complex. For instance, many Finnish two-stem word-types are parallel to an Estonian type that has evolved into a single-stem type. However, Estonian can have developed a secondary consonant stem type, which has no equivalent in the Finnish paradigms. There is also ample evidence for one Finnish paradigm having its parallels in two or more types in Estonian. This is the case, for instance, in the two-syllable e contracted nouns and contracted verbs. In addition, a path of development in Estonian may also have led to merging of two paradigm types, such as the coalescence of us quality terms and action terms. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani kontrastiivisesti suomen ja viron taivutusmorfologiaa niiden kirjakielisen edustuksen pohjalta. Lähtökohdiltaan työni poikkeaa Suomessa yleensä harjoitetusta kontrastiivisesta tutkimuksesta, jossa kohteina ovat olleet tavallisesti suomen ja jonkin usein morfologialtaan köyhemmän indoeurooppalaisen kielen suhteet. Nyt vertailtavina ovat paljolti yhteisen taustan omaavat läheiset sukukielet, suomi ja viro, jotka ovat morfologialtaan rikkaita. Tutkimukseni päämäärä on kahtalainen: ensisijaisena tavoitteena on saada teoreettista tietoa kielten taivutusmorfologisista suhteista, mutta toiseksi myös pedagogisesti hyödynnettävissä olevaa tietoa kielenopetuksen tarpeisiin. Keskeistä on sen selvittäminen, miten ja missä määrin suomi ja viro poikkeavat toisistaan morfologisesti ja mistä erot johtuvat sekä miten muutokset ovat vaikuttaneet kieliin typologisesti. Tulokset osoittavat, että kieliä vertailemalla niistä voidaan saada selville sellaisiakin seikkoja, jotka eivät olisi havaittavissa vain yhteen kieleen keskittymällä. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on luonnollinen morfologia ja tunnusmerkkisyysteoria. Suomen ja viron välillä ilmenee yhteisissäkin kielioppikategorioissa eroja tunnusmerkkisyyssuhteissa. Kontrastiivisen tutkimuksessa on tavallisesti kyse kielten synkronisesta vertailusta. Suomen ja viron morfologisten suhteiden selvittämisessä on osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi synkronisten ilmiöiden suhteuttaminen historialliseen taustaan. Tällöin näkyvät kieliä eri suuntaan vieneet strategiset ratkaisut, jotka nyt kuvastuvat synkronisina eroina ja voivat olla osoituksena typologisesta erilaistumisesta. Suomen ja viron morfologisten erojen syynä on usein etenkin virossa tapahtunut kehitys: äänteenmuutokset ovat voineet johtaa kielen muotorakenteessa muutoksiin, myös morfologisiin innovaatioihin. Tärkeitä prosesseja ovat virossa olleet astevaihtelun täydellinen morfologistuminen ja sisäisen taivutuksen synty. Niin ikään eroja on jossain määrin aiheuttanut kielten tietoinen kehittäminen ja normittaminen. Suomen ja viron nominien taivutusmorfologian vertailu osoittaa, että virossa erityisesti yksikön ja monikon genetiivimuodoilla on järjestelmässä huomattavasti keskeisempi asema kuin suomessa. Esitän myös lähemmin, millainen on viron kolmen monikkotyypin suhde suomen kahteen tyyppiin sekä diakronisesti että tunnusmerkkisyyden kannalta. Verbimorfologiassa kielten kesken on tärkeitä eroja muun muassa passiivissa, modusjärjestelmässä, imperfektityyppien suhteissa sekä infiniittimuotojen valikoimassa ja morfologiassa. Virolle leimallista on persoonakategorian heikkeneminen: monet finiittiset verbimuodot ovat vailla persoonapäätettä tai sellainen on valinnainen. Suomen ja viron paradigmatyyppien suhteet osoittautuvat varsin kirjaviksi. Monia suomen kaksivartaloisia sanatyyppejä vastaa virossa yksivartaloiseksi kehittynyt tyyppi. Toisaalta viroon on voinut syntyä sekundaaria konsonanttivartaloisuutta, jollaiselta suomen paradigmoista puuttuu vastine. On myös useita esimerkkejä siitä, että yhtä suomen paradigmatyyppiä, esimerkiksi kaksitavuisia e-supistumanomineja sekä supistumaverbejä, vastaa virossa kaksi tai useampia tyyppejä. Kehitys on virossa voinut johtaa myös kahden paradigmatyypin, kuten us-ominaisuudennimien ja -teonnimien, yhdistymiseen.

Abstract The aim of the present study was to examine the simultaneous acquisition of Estonian and Finnish in Finland by two children, M and H, siblings in a bilingual family in which the parents practise a one person / one language strategy. The study focused on the nature and frequency of language mixing between the ages of 1;2 and 4;0 both in monologues and in monolingual interaction with the parents in the two languages. The basic questions were: how do subjects acquire two languages side by side, how do the languages differentiate, and what kind of language mixing takes place? There are many studies on child bilingualism, but none on Estonian-Finnish bilingualism. Estonian and Finnish are genetically and typologically closely related members of the Finno-Ugric language family. Both languages are agglutinative-inflectional, with rich morphological systems. Despite their numerous similarities, however, Estonian and Finnish are two distinct languages that have become separated through historical development. The prosodic systems of Estonian and Finnish are quite different, resulting in variable locations of primary word stress and differences in the interplay between quantity features and stress patterns. These differences are manifested as a higher overall and a more variable fundamental frequency of speech in Estonian. The other learning problems are related to the differences in consonant gradation, the ways of expressing negation, and the government of cases. The two languages are morphologically similar, but with shortening, lack or fusion of suffixes in Estonian. Mixed forms first appeared before the age 1;10. The results show that language mixing by M and H was more extensive and the mixing stage was longer than in the case of bilingualism involving less similar languages. M and H did not differentiate between the prosodic systems of their two languages at age 4;0. The similarities between Estonian and Finnish probably caused problems rather than facilitated acquisition. / Tiivistelmä Väitöstyöni on pitkittäistutkimus kahden sisaruksen, M:n ja H:n, viron ja suomen rinnakkaisesta omaksumisesta Suomessa kaksikielisessä perheessä, jossa lasten vanhemmat käyttävät yksi kieli - yksi henkilö-menetelmää. Tutkimuksessani keskityn lasten ikävaiheen 1.2 - 4.0 koodien yhdistymisen laadun ja määrän tutkimiseen. Aineistonani on sekä lasten monologeja että dialogeja. Dialogeissa lapsi juttelee joko viroa tai suomea puhuvan aikuisen kanssa. Peruskysymykseni on selvittää, miten kielenoppaani omaksuvat kaksi kieltään rinnakkain, miten kielet eriytyvät ja millaista koodien yhdistymistä esiintyy. Vaikka lasten kaksikielisyydestä on monia tutkimuksia, virolais-suomalaista kaksikielisyyttä ei ole juuri tutkittu. Viro ja suomi suomalais-ugrilaisina kielinä ovat geneettisesti ja typologisesti läheisiä sukukieliä. Molemmat kielet ovat agglutinoivia suffiksikieliä, joissa on runsas morfologia. Vaikka virossa ja suomessa on monia samankaltaisuuksia, ne ovat kaksi eri kieltä, jotka ovat etääntyneet toisistaan historiallisen kehityksensä aikana. Viron ja suomen prosodiset järjestelmät eroavat toisistaan: pääpaino voi esiintyä eri paikoissa ja keston ja painon keskinäiset suhteet ovat erilaisia. Nämä erot ilmenevät viron vaihtelevampana ja korkeampana sävelkulkuna suomen tasaisempaan ja matalampaan verrattuna. Toinen kielten ominaispiirteistä johtuva oppimisongelma ilmenee astevaihtelun, kiellon ilmaisemisen ja rektioiden eroissa. Kielten morfologiassa on myös samankaltaisuuksia, vaikka viro eroaakin suffiksien lyhenemisen, puuttumisen tai sulautumisen takia. Koodien yhdistyminen ilmaantui kielioppaitteni tuotoksiin ennen ikää 1.10. Tutkimustulokseni osoittavat, että M:llä ja H:lla koodien yhdistyminen oli runsasta ja pitkäaikaista verrattuna erityyppisiä kieliä omaksuvien kaksikielisten lasten tutkimustuloksiin. M:n ja H:n prosodinen järjestelmä ei ollut vielä eriytynyt iässä 4.0. Ilmeisesti viron ja suomen samankaltaisuudet aiheuttavat myös ongelmia kielten omaksumisessa eivätkä aina edistä omaksumista.

Cette thèse porte sur la théorie BF abélienne sur une variété fermée de dimen-sion 3. Elle est formulée en termes de classes de jauge qui sont en fait des classes de cohomologie de Deligne-Beilinson. Cette formulation offre la possibilité d’extraire les quantités mathématiquement pertinentes d’intégrales fonctionnelles formelles. La fonction de partition et les valeurs moyennes d’observables sont ainsi calculées. Ces calculs complètent ceux effectués pour la théorie de Chern-Simons abélienne et ces résultats sont liés entre eux de même qu’avec les invariants de Reshetikhin-Turaev et de Turaev-Viro abéliens. Deux extensions de ce travail sont discutées. Premièrement, une approche graphique est proposée afin de traiter l’invariant classique SU(N) de Chern-Simons. Deuxièmement, une interprétation géométrique de la procédure de fixation de jauge est présentée pour la théorie de Chern-Simons abélienne dans mathbb{R}^{4l+3}. / In this study, the abelian BF theory is considered on a closed manifold of di-mension 3. It is formulated in terms of gauge classes which appear to be Deligne-Beilinson cohomology classes. Such a formulation offers the possibility to extract the quantities mathematically relevant quantities from formal functional integrals. This way, the partition function and the expectation value of observables are computed. Those computations complete the ones performed with the abelian Chern-Simons theory and the results appear to be connected together and also with abelian Reshetikhin-Turaev and Turaev-Viro topological invariants. Two extensions of this study are also discussed. Firstly, a graphical approach is proposed to deal with the SU(N) classical Chern-Simons invariant. Secondly, a geometric interpretation of the gauge fixing procedure is presented for the abelian Chern-Simons theory in mathbb{R}^{4l+3}.