The aim of this thesis is to study Irvine Welsh’s 1993 novel Trainspotting and how it represents the creation of identity and image. The reasons for choosing the novel as the subject of this study are its visibility in popular culture and its status as a well-known example of modern Scottish fiction. The theoretical framework of the thesis is divided into two: cultural studies and its theories of identity, and imagology and its theories of image. The two fields share similar concepts, but use different terminology. The aim is to create a synthesis of these theories in order to create a useful tool in studying the novel from the perspective of identity and image. In this study, the general distinction used is that identity refers to the inner construction of the self, whereas image is what others perceive and what one sees of others. Image is partly imagined and is based on stereotypes. However, the concepts of image and identity are intertwined to an extent and cannot be entirely separated. The argument of this study is that the creation of an identity and an image require a binary opposite. The opposite is constructed as ‘the other’ to which ‘the self’ is compared. The otherness of the opposite is often not based on facts, but images that are formed via stereotypes. The binary oppositions important to the creation of an identity represented in the novel include the Scots and the English, addicts and conventional society, Catholics and Protestants, Scots and ethnic minorities, and ultimately, the protagonist and other Scots. The protagonists of the novel identify themselves with one of these groups and create their identity by comparing themselves to the other group, distancing themselves from it. The aim is to find out whether the same principles of identity and image formation are valid in each binary opposition. Analysis of the novel shows the protagonists creating their identity by contrasting themselves with communities that are imagined as the other. However, it would appear that the self is in constant motion, since there are several ‘others’ and they are subject to change. Exclusion from aforementioned communities seems to be the source of identity for some of the characters. The self is a multifaceted and changing concept that is formed in contrast to images of others. Subsequent research could focus on one of the binary oppositions mentioned above in more detail. In addition, the translations and the film adaptation of the novel could prove fruitful for our understanding of how identity and image are formed and portrayed. / Pro gradu -tutkielmani aiheena on Irvine Welshin vuonna 1993 julkaistu romaani Trainspotting ja kuinka siinä kuvataan identiteetin ja imagon muodostumista. Kyseisen romaanin näkyvyys populaarikulttuurissa ja sen asema esimerkkinä skotlantilaisesta nykykirjallisuudesta vaikuttivat sen valintaan tutkielman aiheeksi. Tutkielman teoreettinen tausta jakaantuu kahteen osaan: kulttuurintutkimuksen käsityksiin identiteetin muodostumisesta ja imagologian käsityksiin imagon muodostumisesta. Nämä tutkimusalat käsittelevät jokseenkin samanlaisia ajatuksia, mutta niiden terminologiat eroavat toisistaan. Tarkoituksenani on luoda synteesi tutkimusaloista saadakseni yhden käyttökelpoisen työkalun romaanin tulkitsemiseen imagon ja identiteetin näkökulmasta. Yleisesti ottaen tutkielmassa identiteetillä tarkoitetaan henkilön omaa käsitystä itsestään ja imagolla sitä osaa, jonka muut näkevät ja jonka henkilö näkee muista. Imago on osin kuvitteellinen ja pohjautuu stereotyyppeihin. Identiteettiä ja imagoa ei voida kuitenkaan täysin erottaa toisistaan. Väitteeni on se, että identiteetti ja imago vaativat binäärisen vastakohdan muodostuakseen. Vastakohta käsitetään ”toiseksi” tai ”vieraaksi”, johon ”itseä” tai ”minäkuvaa” verrataan. Vastakohdan toiseus ei useimmiten perustu todellisuuteen, vaan mielikuviin, jotka muodostetaan stereotyyppien perusteella. Romaanissa esiintyvistä vastakohtapareista keskityn englantilaisiin ja skotlantilaisiin, narkomaaneihin ja tavanomaisiin kansalaisiin, katolisiin ja protestantteihin, skotlantilaisiin ja etnisiin vähemmistöihin ja lopulta kertojaan ja muihin skotlantilaisiin. Romaanin kertojat identifioivat itsensä vastakohtaparin toiseen puoleen ja vertaavat itseään toiseen etäännyttäen itsensä siitä. Tarkoituksenani on selvittää, pätevätkö samat imagon ja identiteetin muodostuksen periaatteet jokaisessa vastakohtaparissa. Romaanin analyysi osoittaa kertojahahmojen luovan minäkuvansa asettumalla toiseksi kuviteltuja ryhmiä vastaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että minäkuva on jatkuvassa liikkeessä, sillä toiseuden käsitteitä on useita ja ne muuttuvat. Sulkeutuminen mainittujen yhteisöjen ulkopuolelle vaikuttaa olevan joidenkin hahmojen identiteetin lähde. Minäkuva on moniulotteinen ja muuttuva konsepti, joka muodostuu vertaamalla sitä mielikuviin muista. Seuraavat tutkimukset voisivat keskittyä esimerkiksi yhteen mainituista vastakohtapareista tarkemmin. Lisäksi romaanin käännösten ja sen elokuvasovituksen tutkimus voisi auttaa lisäämään ymmärrystä siitä, miten identiteetti ja imago muodostuvat ja miten ne esitetään.

This pro gradu thesis studies the characteristics of swear words and their translation. The material under analysis is drawn from Stephen Fry’s autobiography Moab is my Washpot and its Finnish translation Koppava kloppi by Titia Schuurman. The research is divided into two parts. The first part of the work concentrates on analysing the reasons for omitting so many swear words from the Finnish version. The second part of the research takes a closer look at how the unusual English swearing, which includes swear words invented by the original author, is translated into Finnish. The applied theory includes Ljung’s (2011) swear word definition and his categorisation of swearing into pragmatic functions. Additionally, findings of Hjort’s (2006) survey on the factors that influence Finnish translators’ word choices in swear word translation are applied in the analysis. Close reading of both the original English text and its Finnish translation was used in order to find all swearing utterances from the texts. In the thesis the translated utterances are compared to the original ones in order to find out whether the translated words may be considered swear words and in order to find explanations for the omissions. Regarding the more unusual English swearing, the translations are analysed in order to answer the question of what characteristics of the original utterances are conveyed into the translation. The aim of this research is to find out how swearing is translated in an autobiography whose author is known for witty language use and who employs swearing in his work to a great extent. The analysis is performed on a limited material which is based on a single work of one original author and one translator. Therefore, the aim of the research is not to suggest general instructions or rules to swear word translation. Similar analysis performed on another data might result in a different outcome. Based on the results of this research, it could be argued that swear words are omitted from the Finnish translation because of differences in swearing vocabulary and in swearing structures. Finnish does not always have expletives that would convey a similar epithet meaning or denote a similar action as are indicated by the English expletives. English also uses the name-calling swearing construction of noun support, which combines and adjective and a swear word. But since the swearing structure does not exist in Finnish, it means that the act of swearing is lost in translation and the Finnish version can only convey the characteristic conveyed by the adjective of the original utterance. Also, the use of mild swear words in the original text is argued to be one explanation for the omission of swear words from the Finnish text. The more unusual swear words and swearing utterances in the English text are translated as mostly discarding the oddities of the original utterance. It could be stated that some of the expressiveness of these utterances suffers as a result; however, reducing the oddities is a way to produce a translation that is fluent in the target language. / Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään kirosanoihin ja niiden kääntämiseen. Tutkimuksen aineisto on peräisin Stephen Fryn omaelämäkerrasta Moab is my Washpot sekä Titia Schuurmanin siitä tekemästä suomenkielisestä käännöksestä Koppava kloppi. Tutkielma jakautuu kahteen osaan ja sen ensimmäisessä osassa keskitytään analysoimaan sitä, miksi niin paljon kirosanoja on jätetty kääntämättä. Toisessa osassa perehdytään siihen, kuinka alkuperäiskirjailijan itse keksimät oudot kirosanat on käännetty suomeen. Tähän tutkimukseen sovellettuun teoriaan kuuluu Ljungin (2011) määritelmä kirosanoista sekä hänen määrittelemänsä kiroilun käyttötapojen kategoriat. Analyysin apuna on myös Hjortin (2006) tutkimustulokset kirosanojen kääntämisen vaikuttimista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin lähilukua, jolla alkuperäisteoksesta ja käännöksestä etsittiin kaikki kirosanailmaukset. Tutkielmassa suomenkielisestä teoksesta löytyneitä vastineita verrataan alkuperäisiin ilmauksiin. Vertailussa tarkastellaan sitä, voidaanko käytettyjä suomenkielisiä sanoja pitää kirosanoina, sekä kääntämättä jätettyjen kirosanojen osalta selvitetään, miksi ne on jätetty kääntämättä. Erikoisempien alkuperäiskirosanailmauksien kohdalla analysoidaan, mitä ominaisuuksia ilmauksista välitetään suomen kielelle. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kiroilua käännetään omaelämäkertateoksessa, jonka alkuperäiskirjailija on tunnettu kielelläleikittelytaidoistaan ja joka käyttää kiroilua teoksessaan huomattavan paljon. Aineisto on pieni ja perustuu yhden alkuperäiskirjailijan ja yhden kääntäjän tuotoksiin, joten tutkielman tarkoitus ei ole esittää yleispäteviä ohjeita tai sääntöjä kiroilun kääntämiseen. Erilaiseen aineistoon pohjautuessaan tutkimuksen tulokset voisivat olla erilaiset. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että kirosanailmauksia jätetään kääntämättä siksi, että alkuperäinen ilmaus yhdistää kirosanan sellaiseen haukkumasanaan tai verbiin, jota ei suomeksi voida ilmaista kirosanan määritelmään sopivalla sanalla. Englannin kielen kiroilussa käytetään lisäksi sellaista haukkumarakennetta, jota suomen kielessä ei ole käytössä. Tästä johtuen alkuperäinen täytesanana käytetty kirosana jää kääntämättä suomen kieleen. Myös se, että alkuperäiskirosana mielletään loukkaavuudeltaan lieväksi näyttäisi vaikuttavan siihen, että ilmaus käännetään suomeen ilman kirosanaa. Alkuperäiskirjailijan itse keksimät, oudot kirosanat on käännetty suomeen pääosin niin, että outouksia on karsittu. Tämän voidaan sanoa johtuvan kääntäjän pyrkimyksestä tuottaa käännöksessään sujuvaa suomen kieltä.

The objective of this thesis was to look at four business school websites in detail, and evaluate the functionality of their web pages based on their structure and content, their overall web design, their usage as marketing tools and how they have taken into account internationalization in their site content. Two Finnish and two American business schools were evaluated, Oulu Business School (OBS) and Aalto University School of Business (AUSB) from Finland and Harvard Business School (HBS) and the Bryan School of Business and Economics from the United States. Due to the Americanized and homogenized business school environment and the globalized world in which business schools operate, it was possible and even advantageous to carry out the study of the business schools in the form of a comparative study. The inherent subjectivity in the one-person analysis of the websites was counteracted by carefully constructing the theoretical background of the evaluation criteria that used as well as by choosing objective parameters on which to base the evaluations. The results of the website analyses revealed that all four sites were functional when viewed full screen and accessed via a computer. They information on the pages was logically structured and foreseeable in its positioning. The websites also excelled in producing scannable text and content appropriate for websites. HBS outshone the others in the area of generating new content with regularity to their homepages. The Finnish sites had better consistency than their American counterparts in the visual design of their pages and their homogenous flow, with the HBS site containing the most inconsistencies. All in all, the Bryan School website had the most problems. The pages’ menu structure, navigational functions as well as web design and site flexibility when viewed on different platforms and environments were seriously compromised. All four websites were geared towards marketing but the HBS and AUSB websites had prioritized this task higher on their pages than the other two. Because the English version of the Finnish business schools’ websites were already oriented toward exchange students and the international audience in general, global users were best taken into account in the content of the Finnish sites. However, the HBS web pages also had features aimed at a wider audience than just Americans. For future applicability of these findings, it is important to remember that web pages are updated regularly and even redesigned quite extensively relatively often. Hence, the analyses made here were based on the websites as they were during the time of the writing of this thesis. It would be interesting to see further studies conducted in the area of the public image of business schools and their websites as well as the actual reach and influence of these sites. / Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella yksityiskohtaisesti neljää kauppakorkeakoulua ja arvioida niiden internetsivujen toimivuutta pohjautuen sivujen rakenteeseen ja sisältöön, yleiseen verkkosivujen suunnitteluun ja ilmeeseen sekä niiden käyttöön markkinointityökaluna ja siihen, kuinka kansainvälisyys on otettu huomioon sivustojen sisällössä. Arvioitavana oli kaksi suomalaista ja kaksi amerikkalaista kauppakorkeakoulua, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Suomesta sekä Harvard Business School ja The Bryan School of Business and Economics Yhdysvalloista. Kauppakorkeakoulujen ilmapiirin amerikkalaistumisesta ja homogenisoitumisesta johtuen ja niiden toimintaympäristön kansainvälisyyden takia oli mahdollista ja jopa suotavaa tutkia kouluja vertailevasti. Koska sivustoja analysoi vain yksi henkilö, saadut tulokset olivat luonnollisesti jokseenkin subjektiivisia. Sen ehkäisemiseksi käytettyjen arviointikriteerien teoreettinen tausta oli huolellisesti rakennettu ja arvioinnin pohjana olleet parametrit olivat mahdollisimman objektiivisia. Internetsivustojen analysoimisen tuloksena ilmeni, että kaikki neljä sivustoa ovat toimivia, kun niitä tarkastellaan tietokoneen kokonäytöltä. Sivustoilla oleva informaatio oli loogisesti järjestetty ja sen sijainti oli ennakoitavissa. Sivustot olivat myös erinomaisen hyviä skannattavan tekstin ja internetympäristöön soveltuvan sisällön tuottamisessa. Harvard oli parempi kaikkia muita säännöllisen, uuden sisällön tuottamisessa. Suomalaiset sivustot olivat yhtenäisempiä visuaaliselta ilmeeltään kuin amerikkalaiset kumppaninsa, Harvardin nettisivustot ollen kaikista vaihtelevimmat yleisilmeeltään. Kaiken kaikkiaan The Bryan Schoolin sivustot olivat ongelmallisimmat. Sivuston valikkojen rakenne, suunnistusta avittavat toiminnot sekä sivustojen yleinen toimivuus ja joustavuus kärsivät pahasti, kun niitä tarkasteli eri alustoilla tai ympäristöissä. Kaikki neljä sivustoa oli suunniteltu myös markkinointia varten, mutta Harvardin ja Aalto-yliopiston sivut olivat priorisoineet kyseisen tehtävän korkeammalle kuin toiset kaksi. Kansainväliset käyttäjät taas oli paremmin otettu huomioon suomalaisilla sivustoilla, koska suomalaisten kauppakorkeakoulujen englanninkieliset internetsivut olivat jo valmiiksi suunnattu vaihto-opiskelijoille. Kuitenkin Harvardin sivuilta oli myös löydettävissä piirteitä, jotka oli tarkoitettu laajemmalle yleisölle kuin vain amerikkalaisille. Näiden tulosten tulevaisuuden käyttökelpoisuutta ajatellen on syytä muistaa, että nettisivuja päivitetään säännöllisesti ja niitä jopa perusteellisesti uudelleen suunnitellaan melko usein. Siksipä tässä työssä tehdyt analyysit pohjautuvat näihin nettisivuihin sellaisina kuin ne olivat tämän Pro gradun kirjoittamisen hetkellä. Olisi mielenkiintoista nähdä vielä lisätutkimusta kauppakorkeakoulujen ja niiden internetsivujen julkisen kuvan osa-alueelta sekä tutkimusta sivustojen varsinaisesta saavuttavuudesta ja vaikutusvallasta.

This case study examines the personal experiences of IT engineers working in a multinational company. The aim of this study is to provide some insight into the experiences of non-native speakers of English, who are a part of the international business community. The data for this study was gathered from interviews and a written survey. A phenomenographic method was applied to the analysis of the data, based on the example of Loughland et al. (2002). This method of analysis allowed for the personal experiences of the participants of this study to be divided into four separate categories of description. The division suggests that more than half of the participants of this study have some issues with using English for work purposes. / Tämä case study tutkii kansainvälisessä yrityksessä työskentelevien tietotekniikan insinöörien henkilökohtaisia kokemuksia. Tutkimuksen tavoittena on muodostaa käsitys englantia ei-äidinkielenään puhuvien kokemuksista kansainvälisessä business yhteisössä. Tutkimuksen data on kerätty haastatteluista ja kirjallisesta kyselystä. Fenomenografista metodia käytettiin datan analyysissä, joka perustui Loughland et al. (2002) esimerkkiin. Tämä metodi salli tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kokemukset jaettavaksi neljään eri merkityskategoriaan. Tämä jako antaa ymmärtää, että yli puolella tutkimukseen osallistuneista on jonkinlaisia haasteita englanninkielen käytössä työtarkoitukseen.

The topic of the thesis is the Dutch translations of character names in Harry Potter and the Philosopher’s Stone, which is a story about how Harry Potter discovers the magical world after spending the first 11 years of his life in the ordinary, non-magical world. The book has been translated by Wiebe Buddingh’. There are altogether 112 characters in the novel, all of which have been included because effort has been made to create and translate each name. The purpose of the study was to investigate the translation of the names into the Dutch language: how they have been translated exactly and how they compare with translations into other languages. The analysis has been conducted through a careful reading of the names. The origin of the target text names was briefly examined and compared with the source text names to discover the method of translation, after which the names were categorised based on what method has been used to translate them. The categories used in this paper are the ones used by Davies (2003), who analysed culture-specific items in the Harry Potter novels. The categories are preservation, addition, omission, globalisation, localisation, transformation and creation. After analysing each name individually, an overview of the translation was formed and the results of the analysis were discussed in the context of each category. The overview also included discussion on the translation in the framework of relevant translation theories introduced in the theoretical background section. Even though I have studied Dutch for some years, I am not yet fluent in it, which is why any problems or difficulties deducting the meaning of the name were solved by consulting a native speaker of Dutch. It was found that preservation was used the most, which is probably due to the closeness of the Dutch and English cultures. Transformation was also quite common and the new names were often linked to the personality of the character or the spelling of the original name. The names were fairly descriptive and unambiguous. The analysis also revealed that there has been a shift towards the Dutch culture because of the way localisation was used: very strange names were changed into more familiar ones and some English names into Dutch ones. Overall, the level of associations in the names was less difficult than in the source text, which indicates that the target audience has been limited to children. This is probably so because it is an extremely challenging task to translate all aspects of names into another language. An unexpected finding was that the Dutch and German translations appear to be different regarding the names despite the similarities in the cultures. On the other hand, the Finnish names in the novel seemed to be translated in a relatively similar manner compared to the Dutch names. Further studies could investigate the names in the other novels of the series, and perhaps the studies could also include other culture-specific items in addition to character names. / Tutkielman aihe on hahmojen nimien hollanninkieliset käännökset teoksessa Harry Potter and the Philosopher’s Stone, joka on kertomus siitä, kuinka Harry Potter löytää taikamaailman vietettyään elämänsä tavallisessa maailmassa 11-vuotiaaksi asti. Hollanninkielisen käännöksen on tehnyt Wiebe Buddingh’. Romaanissa on kaiken yhteensä 112 hahmoa, ja tutkielmassa on tarkasteltu kaikkia, koska jokaisen nimen luomiseen ja kääntämiseen on nähty vaivaa. Tutkielman tarkoitus oli tutkia nimien käännöksiä hollannin kielelle: miten ne on käännetty tarkalleen ja mitä selviää, kun hollanninkielisiä nimiä verrataan muunkielisiin nimiin. Nimet on analysoitu tarkastelemalla nimiä huolellisesti. Kohdekielisten nimien alkuperät on selvitetty ja niitä on verrattu lähdekielen nimiin, jotta saadaan selville kääntämismetodi. Sen jälkeen nimet on jaettu kategorioihin kääntämismetodin perustella. Tässä tutkielmassa on käytetty samoja kategroioita kuin Davies (2003), joka tutki kulttuurisidonnaisia elementtejä Harry Potter -kirjoissa. Kategoriat ovat seuraavat: säilyttäminen, lisäys, poistaminen, globalisointi, lokalisointi, transformaatio ja luominen. Yksittäisten nimien analyysin jälkeen käännöksistä muodostettiin yleiskatsaus, jossa analyysin tulokset käydään läpi kategoria kerrallaan. Yleiskatsaus sisältää myös pohdintaa käännökseen liittyvistä käännösteorioista, jotka esitellään tutkielman teoriaosiossa. Vaikka olen opiskellut hollantia muutamia vuosia, en osaa sitä vielä sujuvasti, ja siksi tutkimuksessa on konsultoitu hollantia äidinkielenään puhuvaa henkilöä, jotta nimien tulkinnassa vastaantulevat epäselvyydet on saatu ratkaistua. Tutkimuksen tuloksista selviää, että säilyttämistä on käytetty kaikkein eniten, mikä johtunee siitä, että Hollannin ja Englannin kulttuurit ovat jokseenkin samanlaisia. Transfromaatio oli myös melko yleinen, ja sillä tavalla syntyneet uudet nimet liittyivät usein hahmon luonteeseen tai alkuperäisen nimen kirjoitusasuun. Nimet ovat kuvaavia ja yksiselitteisiä. Lokalisoinnin käyttö käännöksessä paljasti myös pienehkön muutoksen hollantilaiseen kulttuuriin päin: hyvin oudot nimet muutettiin tutummiksi ja jotkin englantilaiset nimet muutettiin hollantilaisiksi. Yleensä ottaen mielleyhtymät olivat kohdetekstissä yksinkertaisempia kuin lähdetekstissä, mistä voidaan päätellä, että käännöksen kohdeyleisöksi on rajattu lapsiin. Se johtuu nimien kääntämisen vaikeudesta, sillä on erittäin haastavaa kääntää nimen kaikki aspektit toiselle kielelle. Yllättävä havainto oli se, että hollanninkieliset ja saksankieliset nimien käännökset erosivat toisistaan, vaikka kulttuurit muistuttavat toisiaan läheisesti. Toisaalta selvisi myös, että suomenkieliset nimet on käännetty samalla tyylillä kuin hollanninkieliset. Jatkotutkimusta voitaisiin tehdä siitä, miten nimet on käännetty kirjasarjan muissa osissa, ja aineistoon voitaisiin myös sisällyttää nimien lisäksi muut kulttuurisidonnaiset elementit.

Utopian literature has been around for half a millennium, officially beginning with Sir Thomas More’s Utopia (1516). As a genre, it has survived several lulls in popularity, always to return with a new generation of authors imagining ideal societies. However, the current hiatus in the genre that started in early 20th century has caused several researchers to argue that the genre is either dead or dying. The argument goes that due to the failings of socialism and the horrors of two World Wars, people became pessimistic, lost their hope for the future and their heart for utopia. This same time period saw the birth and rise of dystopian literature. While this pessimism certainly plays a part in the current hiatus of utopian genre, it is unlikely to be the only reason. Another reason could be the lack of good narratives. It is difficult to tell a good story in a utopian setting, where everything is supposed to be perfect and any change would necessarily be for the worse, while a dystopian setting would not have this problem. The main argument of this paper, then, is that the decline in the popularity of utopian literature is not only related to general pessimism, but that a lack of proper narratives and exciting stories is a large part of it as well. Furthermore, this paper aims to show that utopian literature can provide good narratives, and that Iain M. Banks’ science fiction novels set in the fictional utopian society called the Culture are one possible solution for the current lull that utopian literature faces. The argument consists of three stages. The first stage aims to define utopia using several academic sources, to explore where the utopian tradition stems from and what its purpose was in a historical context. This is done to gain further insight into the reasons for the utopian decline. The second stage focuses on the characteristics of the Culture, Iain M. Banks’ fictional utopian society, partly to establish that it really is a utopia, but mainly to see how it differs from other utopias. The third and final stage focuses on the narrative problems that utopian literature faces, using examples of several classical utopian texts in relation to narrative theories, followed by an analysis of Banks’ novels Excession (1996) and Use of Weapons (1990) to establish how Banks creates narrative tension and exciting stories in a literary genre that has defied such tricks for centuries. While in the end it is impossible to say if Banks’ narratives would truly be a beginning of a new rise for the utopian, they certainly show that utopian literature is not dead. / Utopiakirjallisuus, joka lasketaan alkaneeksi Sir Thomas Moren teoksesta Utopia (1516), on ollut olemassa jo puoli vuosituhatta. Se on selvitytynyt omana tyylilajinaan useasta suosion romahtamisesta huolimatta nousten aina uuden sukupolven myötä tuomaan mielikuvitelmia täydellisistä yhteiskunnista. Kuitenkin tämänhetkinen, jo 1900-luvun alkupuolella alkanut suvantovaihe utopiakirjallisuuden suosiossa on johtanut siihen, että usea tutkija on julistanut tyylilajin kuolleeksi, tai vähintään kuolevaksi. Heidän perustelunaan on se, että sosialismin epäonnistuminen ja kaksi maailmansotaa veivät ihmisiltä uskon positiiviseen tulevaisuuteen ja sen myötä utopiaan. Vaikka tällä pessimismillä on epäilemättä oma roolinsa nykyisessä suvantovaiheessa, se tuskin voi olla sille ainoa syy. Toinen mahdollinen syy saattaa olla mielenkiintoisten tarinoiden puuttuminen. On vaikea kertoa tarinaa täydellisestä yhteiskunnasta, sillä jotta kyseessä olisi utopia ja kaikki täydellistä, kaikki muutos tilanteessa johtaisi väistämättä huonompaan lopputulokseen. Dystopiaan sijoittuvilla tarinoilla ei ole tätä ongelmaa. Tämän tutkielman päätavoite onkin näyttää, että utopiakirjallisuuden suosion hiipuminen ei liity pelkästään yleiseen pessimismiin, vaan että mielenkiintoisten tarinoiden puuttumisella on ollut tähän myös merkittävä vaikutus. Tämän lisäksi tarkoitus on osoittaa, että utopiakirjallisuuden alueella on mahdollista kertoa myös mielenkiintoisia tarinoita, ja että Iain M. Banksin tieteiskirjallisuuteen lukeutuvat teokset Kulttuuri-nimisestä (the Culture) fiktiivisestä utopistisesta yhteiskunnasta ovat yksi mahdollinen ratkaisu suvantovaiheesta nousuun. Tämän tutkimuksen argumentointi koostuu kolmesta osasta: ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan useiden muiden tutkimusten avulla sitä, mitä utopia ja utopiakirjallisuus oikein tarkoittavat. Tämän vaiheen tarkoitus on selvittää syitä utopiakirjallisuuden suosion laskuun tutkimalla mistä utopian perinteet oikein tulevat ja mikä tarkoitus utopiakirjallisuudella on sen historian aikana ollut. Toisessa vaiheessa keskitytään Banksin kuvitteelliseen Kulttuuriin ja sen ominaisuuksiin. Tarkoitus on sekä selvittää onko Kulttuuri tosiaan utopia, että kuinka se eroaa muista, aikaisemmista utopioista. Kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa keskitytään utopioiden kerronnallisiin ongelmiin tutkailemalla ensin tyylilajin historiallisia tekstejä eri tarinankerrontaan perustuvien teorioiden pohjalta, jonka jälkeen analysoidaan kaksi Banksin teosta, Excession (1996) ja Use of Weapons (1990). Analyysin tavoitteena on tarkastella kuinka Banks luo kerronnallisia jännitteitä ja kiinnostavia tarinoita utopiakirjallisuuden tyylilajissa, joka on onnistunut tekemään tarinankerronnasta vaikeaa jo vuosisatoja. Vaikka loppujen lopuksi ei ole mahdollista vetää johtopäätöstä siitä, onko Banksin teokset merkki uudenlaisen utopian noususta, niin ainakin ne luovat toivoa, että utopiakirjallisuus ei ole vielä kuolemassa.

This research examines the protagonist of the fantasy novel The Name of the Wind written by Patrick Rothfuss. The goal is to establish that the given protagonist is not an archetypal hero or villain character, but rather he transcends the simplistic binary definitions of hero and villain by acting on humane drives and understandable reasons, both of which can contribute towards good or evil. The paper draws upon multiple sources to determine a) the importance of character, b) the definition of archetypes and c) the traits exhibited by hero and villain characters. These are then used as a foundation for the analysis. The most significant sources used are the works of Joseph Campbell, Porter Abbott and Mike Alsford. The analysis revealed that the protagonist’s portrayal remains mostly heroic in the novel, but villainy is present throughout the novel, either apparent or heavily implied. Despite being only the first of three novels in the Kingkiller Chronicle, The Name of the Wind gives the reader a strong impression of a complex character that is not strictly good or evil, but rather humane. To conduct a deeper analysis of character in the future, the entire trilogy should be read and examined, and see if the conclusions drawn in this paper are based. / Tämä tutkimus tarkastelee Patrick Rothfussin kirjoittaman Tuulen nimi -fantasiaromaanin päähenkilöä. Tavoitteena on osoittaa, että kyseinen päähenkilö ei ole arkkityyppinen sankari- tai pahishahmo, vaan hän ylittää pelkistetyt binaariset määritelmät sankarin ja pahiksen välillä käyttäytymällä ymmärrettävistä syistä ja inhimillisiin pyrkimyksiin nojaten, joista molemmat voivat aiheuttaa sekä hyvää, että pahaa. Tutkielma käyttää useita lähteitä määritelläkseen a) hahmojen tärkeyden, b) arkkityypit ja c) sankareiden ja pahisten luonteenpiirteet. Näitä käytettiin analyysin pohjana. Merkittävimmät käytetyt lähteet ovat Joseph Campbellin, Porter Abbottin ja Mike Alsfordin teokset. Analyysissä paljastui, että päähenkilön kuvaus pysyy suurimmalta osin sankarillisena, mutta pahuus on näkyvillä koko romaanin ajan joko selvästi tai epäsuorasti. Vaikka Tuulen nimi onkin Kuninkaantappajan kronikan ensimmäinen osa, se antaa lukijalle vahvan mielikuvan monimutkaisesta hahmosta, joka ei ole tiukasti hyvä eikä paha, vaan ennemminkin inhimillinen. Tulevaisuudessa koko trilogia tulisi lukea ja tutkia, jotta syvempi analyysi voidaan tehdä ja tämän tutkimuksen johtopäätökset varmistaa perustelluiksi.

This study examines the portrayal of Northern Ireland’s Troubles in the 2008 docudrama film Five Minutes of Heaven by Oliver Hirschbiegel. The study’s goals were to determine if the film manifests any kind of bias against Northern Ireland’s Catholics/republicans or Protestants/loyalists, and how the film relates to earlier Troubles films and their conventions. The film was analysed on the levels of content and style, with focus being divided mainly between the film’s main characters and its use of documentary film techniques. Scholarly literature dealing with earlier Troubles cinema was consulted for the purpose of comparing the film to its predecessors. The study’s findings suggest that Five Minutes of Heaven portrays the Troubles with exceptional neutrality and authenticity. / Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka Pohjois-Irlannin konflikti on esitetty Oliver Hirschbiegelin vuoden 2008 dokudraamaelokuvassa Five Minutes of Heaven. Tutkielmassa selvitetään, onko elokuvassa nähtävissä puolueellisuutta Pohjois-Irlannin katolilaisia/republikaaneja tai protestantteja/lojalisteja vastaan, sekä lisäksi arvioidaan elokuvan suhdetta aiempiin konfliktista kertoviin elokuviin ja niiden konventioihin. Elokuvaa on tutkielmassa analysoitu sekä sisällön että tyylin kannalta keskittyen pääasiassa elokuvan päähenkilöihin ja dokumentaariseen toteutustapaan. Konfliktista kertovien elokuvien historiaa käsittelevää tieteellistä kirjallisuutta on hyödynnetty elokuvan vertaamisessa edeltäjiinsä. Tutkielmassa esitetään, että Five Minutes of Heaven käsittelee Pohjois-Irlannin konfliktia poikkeuksellisen puolueettomasti ja todenmukaisesti.

This study examines the 2012 video game Assassin’s Creed III by Ubisoft. The goal of the study was to determine whether the portrayal of different groups in the game, historical and fictional, was simple and biased or fair and complex. The game was analysed by studying the way the game constructs its protagonists and antagonists and how it creates allegiance with the player character and other characters. The study aimed to research both fictional factions, the Assassins and the Templars, as well as the historical factions, the British Empire and its Thirteen Colonies in North America, and determine whether the portrayal of the factions were connected. The findings of the study suggest that the game’s portrayal of protagonists and antagonists is remarkably complex and additionally, the historical portrayals are fair and even overly neutral. / Tässä tutkielmassa tarkastellaan Ubisoftin julkaisemaa videopeliä Assassin’s Creed III vuodelta 2012. Tutkielman päämäärä oli selvittää, esitettiinkö pelin eri ryhmittymät, niin historialliset kuin fiktiivisetkin, yksinkertaisesti ja vääristyneesti, vai reilusti ja monipuolisesti. Tutkielmassa peliä analysoidaan tarkastelemalla, kuinka peli luo protagonistinsa ja antagonistinsa, ja kuinka se luo pelaajan samaistumista pelihahmoon ja muihin hahmoihin. Tutkielma tarkastelee sekä pelin fiktiivisiä ryhmittymiä, eli Assassiineja ja Temppeliherroja, että historiallisia ryhmittymiä, eli Britti-imperiumia sekä heidän Kolmeatoista Siirtokuntaansa, ja pyrkii selvittämään mikäli niiden kuvaukset ovat yhteydessä toisiinsa. Tutkielman tulokset antavat ymmärtää, että pelin protagonistien ja antagonistien kuvaus on merkittävän monipuolinen ja lisäksi sen historialliset kuvaukset ovat tasapuolisia ja jopa ylineutraaleja.

This master’s thesis examines the use of English as an additional linguistic resource in the language of Finnish young women’s magazines. The aim of the thesis is to study the amount of English in the magazines as well as the ways in which English is mixed with Finnish. Furthermore, one goal is to discuss the possible reasons for the use of English instead of Finnish with the help of previous research done on the role of English in Finland. The data of the study consists of the September 2016 issues of Demi, Trendi and the Finnish Cosmopolitan, and the research method is qualitative analysis. The study was conducted by gathering examples of the use of English in the magazines and categorizing and analyzing the findings. The findings of the study were also compared with the results of previous studies in the field. The study showed that the articles in the magazines include many examples of code-switching both inside and between clauses. The articles also include plenty of loanwords from English, and among the examples there are both older and newer loans. Some of the loan words have been adapted to the Finnish phonological, orthographical and grammatical system, but many of the newer words have also been loaned as citation loans. In addition, there are a lot of references to English company, product and people’s names in the articles. The magazines also include many advertisements, which were studied separately. The study showed that English is used in various degrees in the great majority of the advertisements published in Demi, Trendi and Cosmopolitan. Among the advertisements studied, only a few are fully English, but English is commonly used in addition to Finnish in the form of English product names, loan words, pictures with English texts and code-switching. Overall, the findings of the study show that English is used extensively and versatilely as an additional linguistic resource in the genre of Finnish young women’s magazines. The results also confirm the observations made in previous research on the increasing role of English in Finland. / Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee englannin käyttöä kielellisenä lisäresurssina suomenkielisissä nuorten naisten lehdissä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka paljon englantia lehdet sisältävät ja millä tavoin sitä käytetään suomen kielen rinnalla. Yksi tutkimuksen tavoitteista on myös pohtia aiempien tutkimusten avulla, miksi englantia käytetään näissä tapauksissa suomen sijasta. Tutkimuksen aineisto koostuu Demin, Trendin ja suomenkielisen Cosmopolitanin syyskuun 2016 numeroista, ja kyseessä on laadullinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin keräämällä esimerkkejä englannin kielen käytöstä lehdissä, jaottelemalla esimerkit vastaaviin kategorioihin ja analysoimalla löydökset. Tuloksia verrattiin myös aiemmin alalla tehtyjen tutkimusten havaintoihin. Tutkimus osoitti, että lehdissä käytetään suhteellisen paljon koodinvaihtoa sekä saman lauseen sisällä että eri lauseiden välillä. Tekstit sisältävät myös runsaasti sekä uudempia että vanhempia lainasanoja. Osa lainoista on mukautettu paremmin sopiviksi suomen kielen fonologiseen, ortografiseen ja kieliopilliseen järjestelmään, mutta erityisesti uudempien lainasanojen joukossa on myös monia sitaattilainoja. Koodinvaihdon ja lainasanojen lisäksi artikkelit sisältävät myös runsaasti viittauksia englanninkielisiin yritysten, tuotteiden ja ihmisten nimiin. Lehtien omien artikkeleiden lisäksi lehdet sisältävät useita kaupallisia mainoksia, joiden englannin kielen käyttöä tutkittiin erikseen. Tulokset osoittivat, että suurin osa mainoksista sisältää englantia ainakin jonkin verran. Vain muutama lehdissä julkaistuista mainoksista on täysin englanninkielisiä, mutta englannin käyttö osoittautui erittäin yleiseksi suomen kielen seassa, esimerkiksi yritysten ja tuotteiden nimissä, lainasanoina, koodinvaihtona ja tuotekuvien sisältämissä teksteissä. Tämä tutkimus osoittaa, että englannin kielen käytöstä on tullut osa suomenkielisten nuorten naisten lehtien genreä ja sen käyttö kielellisenä lisäresurssina on sekä erittäin runsasta että monimuotoista. Tutkielman tulokset myös tukevat aiempien tutkimusten havaintoja englannin kielen kasvavasta roolista Suomessa.