Due to the increased focus on oral production in foreign language teaching in Finland, students entering secondary education can expect to attend the English oral proficiency exam. Unfortunately, authentic communication can be rare in language classes and many Finnish students suffer anxiety when required to speak English due to expectations of perfect form. Finnish students need more opportunities to practice speaking English in truly communicative situations for increased proficiency and for learning reasonable expectations of form. This study investigates board game play as a possible solution. The study is performed in the hope of finding evidence of rich opportunities for language learning through activity naturally present in the game play situation. According to ecological language learning, language learning emerges when engaged learners take part in meaning-making activity with others of varying competence. The negotiation inherent to playing a board game was chosen as a suitable subject due to its complex, goal-driven interactional nature: it is both authentic communication and meaning-making activity. Narrative analysis was employed in order to preserve context. Accordingly, a recording of four Finnish secondary education students playing a session of Monopoly: Birmingham Edition in English was analysed into fifteen narratives consisting of negotiations on the game’s rules and property trading characteristic of the game. The narratives were investigated for evidence of successful play and language learning potential. The narratives showed players maintaining their mutual social construction of the game while competing for victory. They negotiated a consensus regarding rules using tacit knowledge, discussion and interpretation of the game’s instruction manual and materials. During property trading, players participated in a range of activity including haggling, taunting, manipulation, appeals and humour. According to this study, board games such as this show promise as classroom assignments for foreign language learning. Playing board games in a foreign language could function as one avenue through which students’ can practice oral proficiency as well as language skills in general. How games ought to be integrated while keeping meaningful play possible and studying board game play as an assignment for high anxiety students in particular could be avenues for further research. / Kommunikatiivisen kielenopetuksen nousun seurauksena monet lukiolaiset ottavat osaa englannin suullisen kielitaidon kokeeseen. Aidot kommunikaatiotilanteet vieraan kielen opetuksessa vieraalla kielellä ovat kuitenkin harvinaisia. Lisäksi monet opiskelijat ahdistuvat vieraan kielen puhumistilanteista vaatiessaan itseltään liiallista oikeakielisyyttä. Opiskelijat tarvitsevat lisää tilaisuuksia suullisen kielitaidon ja harjoittamiseen aidossa kommunikaatiossa jotta he oppivat kielitaidon lisäksi realistisia odotuksia puhutun kielen luonteesta. Tämä tutkimus tarkastelee lautapelien käyttöä kielenopetuksessa mahdollisena ratkaisuna. Tarkoituksena on selvittää antaako pelaamiseen luonnollisesti kuuluva toiminta mahdollisuuksia kielenoppimiseen. Kielenoppimisen ekologisen näkökulman mukaan kieltä opitaan, kun motivoituneet opiskelijat ottavat osaa yhteiseen uusia merkityksiä luovaan toimintaan muiden eritasoisten opiskelijoiden kanssa. Lautapelien pelaamiselle ominainen neuvottelu valittiin tutkimuskohteeksi, sillä osallistujien päämäärien yhteensovittamisena se on monipuolista vuorovaikutusta, joka on sekä aitoa kommunikaatiota että uusia merkityksiä luovaa toimintaa. Tutkimuksen aineistona on neljän suomalaisen lukiolaisen pelaaman Monopoly: Birmingham Edition -pelin taltiointi. Aineistosta tulkittiin viisitoista neuvotteluja kuvaavaa tarinaa pelaajien toiminnan kontekstin säilyttämiseksi. Tarinoista selvitettiin, osoittivatko ne pelaamisen onnistuneen ja tarjosiko neuvottelutilanteet mahdollisuuksia kielenoppimiseen. Tarinoissa pelaajat ylläpitivät pelitilannetta, yhteistä sosiaalista rakennelmaansa samalla kilpaillen pelin voitosta. Pelaajat neuvottelivat konsensuksen sääntöjen tulkinnasta hiljaisen tiedon, keskustelun ja pelin sääntöjen ja materiaalien tulkinnan kautta. Kiinteistökauppoihin liittyi monenlaista toimintaa kuten tinkausta, piikittelyä, manipulaatiota, anomista ja huumoria. Tutkimus osoitti, että lautapeleillä on suuri potentiaali kielenopetuksen kannalta. Ne voisivat olla yksi luokkahuoneessa käytetyistä keinoista suullisen sekä yleisen kielitaidon harjoittamiseen. Jatkotutkimuksella voitaisiin selvittää pelaamisen vaikutusta juuri ahdistuneisiin opiskelijoihin sekä miten pelejä voisi tuoda luokkaan pelaamisen kärsimättä.

In this study I analyze the character of Tony Stark as both a mythical hero and a modern heroic figure in the Marvel Cinematic Universe. My primary materials for this analysis are the movies Iron Man, Iron Man 2, and Marvel’s The Avengers. I chose these movies for the study because they all feature Tony Stark in a significant role and are part of one continuous story arc. To evaluate whether he resembles mythical heroes I utilize two established patterns. One of these is the pattern of a mythical hero’s life presented in Lord Raglan’s The Hero: A Study in Tradition, Myth, and Drama, while the other is Joseph Campbell’s pattern of a hero’s journey as defined in The Hero With a Thousand Faces. I apply Raglan’s pattern to the story arc and the character presentation across all three movies, comparing the character to Raglan’s own examples. As Campbell’s pattern is modelled after single adventures, I use it to analyze each movie separately, with a later summary of the general trends. In addition to mythical heroism, I also evaluate Tony Stark as a modern heroic figure. The theoretical background for this part consists of Veijo Hietala’s Media ja suuret tunteet and Ulla-Maija Peltonen’s and Ilona Kemppainen’s article Muuttuva sankaruus. With these depictions of a contemporary hero as a basis, I consider the way heroes are viewed and presented in the movies themselves from the viewpoint of the characters. This is done first separately for each movie and finally in summary for the entire character arc. The analysis shows that the story of Tony Stark as Iron Man in the movies follows rather closely the patterns found in legends of mythical heroes. Raglan’s pattern of a hero’s life closely mirrors his life, and the pattern of Campbell’s journey can be found in every movie. Furthermore, while at the beginning the character is presented as an admired figure with few heroic qualities, by the end of his character arc he has developed into a heroic figure willing to sacrifice himself for others. / Tässä tutkimuksessa analysoin Tony Starkin hahmoa sekä myyttisenä sankarina että modernina sankarihahmona Marvelin elokuvauniversumissa. Pääaineistonani tällä analyysille ovat elokuvat Iron Man, Iron Man 2 ja The Avengers. Valitsin nämä elokuvat tutkimukseen siksi, että Tony Stark on niissä kaikissa merkittävässä osassa, ja ne ovat osa yhtenäistä tarinakaarta. Arvioidakseni sitä, muistuttaako hän myyttisiä sankareita, käytän kahta jo muodostettua kaavaa. Ensimmäinen näistä on myyttisen sankarin elämää kuvaava kaava, jonka Lordi Raglan esittää teoksessaan The Hero: A Study in Tradition, Myth, and Drama, kun taas toisena on Joseph Campbellin kaava sankarin matkasta, jonka hän määrittelee teoksessaan Sankarin tuhannet kasvot. Sovellan Raglanin kaavaa hahmon kehitykseen ja tarinaan kaikkien kolmen elokuvan ajalta, verraten hahmoa Raglanin omiin esimerkkeihin. Koska Campbellin kaava on muodostettu yksittäisten seikkailujen pohjalta, käytän sitä analysoidakseni kutakin elokuvaa erikseen, tiivistäen sitten yleiset suuntaukset. Myyttisen sankaruuden lisäksi arvioin Tony Starkia myös modernina sankarihahmona. Tämän osan teoreettinen tausta muodostuu Veijo Hietalan teoksesta Media ja suuret tunteet sekä Ulla-Maija Peltosen ja Ilona Kemppaisen artikkelista Muuttuva sankaruus. Käyttäen näitä nykyaikaisen sankarin kuvauksia perustana, arvioin tapaa, jolla sankarit nähdään ja esitetään elokuvissa itse hahmojen näkökulmasta. Teen tämän ensin erikseen kullekin elokuvalle ja lopulta tiivistäen koko hahmokaaren alueelta. Analyysi osoittaa, että Tony Starkin tarina Rautamiehenä seuraa hyvin tarkasti niitä malleja, jotka voidaan nähdä legendoissa myyttisistä sankareista. Raglanin kaava sankarin elämästä heijastaa hänen elämäänsä hyvin läheisesti, ja Campbellin matkan kaava voidaan nähdä jokaisessa elokuvassa. Tämän lisäksi, vaikka hahmo esitetäänkin aluksi ihailtuna henkilönä, jolta puuttuvat sankarilliset ominaisuudet, on hän tarinakaarensa lopussa kehittynyt sankarilliseksi hahmoksi, joka on valmis uhraamaan itsensä muiden puolesta.

The Vietnam War and its counter phenomenon, i.e., the Peace Movement in the United States in the 1960s and early 1970s, form the context of this thesis. The peace movement produced a substantial number of anti-war songs. The material of this thesis consists of 25 songs written by the three most prominent singer-songwriters of the movement: Pete Seeger, Bob Dylan, and Phil Ochs. This thesis is based on two research questions related to the persuasiveness of the lyrics: firstly, how do the songwriters represent war in their songs to argue against it; and secondly, what kinds of linguistic means have they used to make their songs persuasive? The questions are examined through some ideas of classical rhetoric, as well as the more modern approach of stylistics. As for the representations of war, four main categories are detectable in the songs. The songwriters justify their protest by representing the war as a crime against humanity, as unnecessary sacrifice, as a display of power, and as a betrayal of the American values. This is often done through lyrics that are likely to stir emotions (e.g. compassion, anger, or guilt), which, according to classical rhetoric, enhances the persuasive power of the songs. According to a stylistic approach, the linguistic features of a text contribute to its effect. The songs examined in this thesis draw some of their persuasiveness e.g. from the use of particular personal pronouns, clause types, and rhetorical devices such as satire, irony, parody, metaphor, allegory, and simile. These features are employed for example to create an illusion of verisimilitude, to construct roles of power, to highlight evils, and to create associations. These effects are likely to appeal to the emotions and to the sense of justice of the audience. / Tämän pro gradu -työn aihepiiri liittyy Vietnamin sotaan sekä rauhanliikkeeseen, joka nousi 1960-luvulla vastustamaan sitä Yhdysvalloissa. Rauhanliikkeen piirissä syntyi suuri määrä sodanvastaisia lauluja. Tämän tutkielman aineisto koostuu kahdestakymmenestäviidestä laulusta, joiden tekijöinä ovat yhdysvaltalaisen rauhanliikkeen kolme merkittävintä laulaja-laulutekijää: Pete Seeger, Bob Dylan ja Phil Ochs. Lähtöoletuksena on, että lauluntekijät pyrkivät vaikuttamaan lauluillaan kuulijan mielipiteisiin ja taivuttelemaan hänet puolelleen. Tutkielma rakentuu kahden tutkimuskysymyksen ympärille: Ensin kuvataan, millaisena lauluntekijät ovat esittäneet sodan lauluissaan; toiseksi tarkastellaan, millaisia kielellisiä keinoja he ovat käyttäneet saadakseen kuulijan vakuuttuneeksi asiastaan. Tutkimuskysymyksiä lähestytään klassisen retoriikan sekä modernimman stilistiikan kautta. Sodan kuvaukset voidaan jakaa neljään ryhmään. Lauluntekijät perustelevat sodanvastaisuuttaan esittämällä sodan rikoksena ihmisyyttä vastaan, tarpeettomana uhrauksena, voimannäyttönä sekä amerikkalaisten perusarvojen pettämisenä. Näiden ajatusten välittämisessä lauluntekijät käyttävät usein tunteisiin (myötätunto, suuttumus, syyllisyys) vetoavia tekstejä, mikä klassisen retoriikan mukaan lisää laulujen vaikuttavuutta. Stilistiikan näkemyksen mukaan tekstin synnyttämä vaikutelma on osittain seurausta sen kielellisistä ominaisuuksista. Tässä pro gradu -työssä tutkittujen tekstien tehokkuuteen vaikuttavat mm. tiettyjen persoonapronominien käyttö, lausetyypit sekä retoriset tehokeinot kuten satiiri, ironia, parodia, metafora, allegoria ja vertaus. Näiden tyylikeinojen avulla mm. luodaan illuusiota todenmukaisuudesta, konstruoidaan valtarooleja, korostetaan epäkohtia ja luodaan mielleyhtymiä. Tällä tavoin pyritään vetoamaan kuulijoiden tunteisiin ja oikeudentajuun.

This Master’s Thesis is a biographical study into the life of Lady Diana Spencer, Princess of Wales, with a special focus on the victimhood of Diana at the hands of the British Royal Family. It explores the way in which Diana may be viewed as a victim of the Royal Family, while also considering whether she herself played a part in her own victimization and in that way led to her feeling like a victim of the Royal Family and even her own life. The theoretical background of the research is based on victimology in its wider sense, and the research method is biographical study of a person’s life, in this case the life of Diana with a special focus on Diana as a victim. The biographical study was accomplished by using five different types of biographies on Diana as its primary sources. In addition, biographies on different members of the Royal Family and the official website of the British Royal Family were used as secondary sources. Overall, it was found that Diana may have been a victim of the Royal Family, but also that she was in no way a passive victim as she herself played an active part in her victimization. Nonetheless, this thesis does not discuss everything that relates to its topic, but it does offer an overall portrayal of the instances that are of greatest importance. In addition, despite its limited scope, this thesis provides a general overview of Diana’s life. / Tämä pro gradu on elämänkerrallinen tutkimus Lady Diana Spencerin, Walesin prinsessan, elämästä. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti siihen, miten Diana voidaan nähdä Britannian kuninkaallisen perheen uhrina, ja oliko Dianalla itsellä osansa siinä, että hän tunsi olevansa Britannian kuninkaallisen perheen ja jopa oman elämänsä uhri. Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjaa uhritutkimukseen sen laajemmassa käsityksessä, ja tutkimusmenetelmä on elämänkerrallinen tutkimus yksilön elämään, tässä tapauksessa Dianan elämään, erityisesti keskittyen Dianaan uhrina. Elämänkerrallinen tutkimus suoritettiin käyttämällä ensisijaisina lähteinä viittä erityypistä Dianan elämänkertaa. Lisäksi toissijaisina lähteinä käytettiin elämänkertoja muista kuninkaallisen perheen jäsenistä ja Britannian kuninkaallisen perheen virallisia internetsivuja. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa todettiin, että Diana on saattanut olla kuninkaallisen perheen uhri, mutta Diana ei missään nimessä ollut passiivinen uhri, vaan hänellä itsellään oli aktiivinen osa siinä, että hänestä tuli uhri. Tämä tutkimus ei kuitenkaan käsittele kaikkea mitä sen erityiseen fokukseen kuuluu, mutta se pyrkii tarjoamaan kokonaisvaltaisen kuvauksen tapahtumista, jotka ovat fokuksen kannalta tärkeimpiä. Huolimatta tutkimuksen rajallisesta laajuudesta, tämä pro gradu tarjoaa yleiskatsauksen Dianan elämästä.

This thesis pursues to explain how Kalevala influenced J. R. R. Tolkien’s legendarium by comparing various characters and places from both mythologies. My hypothesis is that Tolkien was inspired by the Finnish mythology and there is a connection. The main question of this thesis is how Kalevala influenced Tolkien’s early legendarium and secondary question is what parts of his legendarium, like the characters of Túrin Turambar and Tom Bombadil can be traced back to Kalevala. Tolkien was a researcher of Nordic mythology and his first, but unfinished, fictional novella was an attempt to reform Kullervo poems from Kalevala into a prose narrative. Method of research used in this thesis is literature review.

This study explores adult learners’ perspectives on multilingualism in Finnish as a second language teaching. Multilingualism emphasises the contextual variety of language resources that is available to a language user. In the context of language learning, multilingual resources can benefit the process of learning a new language. However, the language learner needs to be aware of the benefits of multilingualism and the ways in which multilingual resources can be utilised. In this study, adult immigrant learners of Finnish were asked about their linguistic backgrounds and about their experiences of the use of different languages in Finnish as a second language teaching and learning. In addition, the use of different languages in everyday life, outside the Finnish course, was explored. The data were collected during spring 2017 by a questionnaire designed for this study. The data were analysed qualitatively, employing methods of qualitative content analysis and thematic analysis. In addition, parts of the data were analysed quantitatively, to provide, for example, frequency and distribution counts. The respondents (N = 35) were from six different courses, from three third-sector language course providers in a city in Northern Finland. The level of the courses varied from a beginner’s course to an upper-intermediate/advanced-level course. Most of the respondents were beginner-level students who had studied Finnish for a maximum of one year. Most of the respondents estimated their skills in English as fluent or almost fluent. According to the respondents, the main languages used in the Finnish courses were Finnish and English. They were used by both students and the teacher. The use of Finnish was characterised by interaction focused on course-related matters, and the respondents expressed a preference for using Finnish. English was described as an additional resource in communication and learning. Most of the respondents expressed a clear preference for the use of English as an additional language in Finnish teaching, instead of a strict Finnish-only policy. In the everyday life, the main languages for the respondents were their mother tongues and English, while the use of Finnish was less frequent. The results suggest that the respondents did not consider multilingualism as a resource to the extent they could, considering the resources that might be available to them. Along similar lines, it seems that the multilingual resources of the respondents were not taken into account in Finnish as a second language teaching to the extent they could be. Students might benefit from making the existing multilingual practices visible and from increasing their awareness on the ways in which they can utilise their language skills, language knowledge and language learning experiences. Regarding their language use in everyday life, students might benefit from encouragement and support on how to become more frequent users of Finnish in the daily contexts important for them. This is only possible if the language teachers are aware of the multilingualism of their students. / Tämä tutkimus tarkastelee aikuisopiskelijoiden näkemyksiä monikielisyydestä suomi toisena kielenä -opetuksessa. Monikielisyydessä korostuvat monipuoliset kieliresurssit, jotka ovat tilanteisesti kielenpuhujan käytössä. Kielenoppimisen näkökulmasta monikieliset resurssit voivat edistää uuden kielen oppimisprosessia. Kielenoppijan täytyy kuitenkin olla tietoinen monikielisyyden eduista sekä tavoista, joilla monikielisiä resursseja voi hyödyntää. Tässä tutkimuksessa aikuisilta suomen kielen maahanmuuttajaopiskelijoilta kysyttiin heidän kielitaustoistaan sekä kokemuksistaan eri kielten käytöstä suomi toisena kielenä -opetuksessa ja -oppimisessa. Lisäksi selvitettiin eri kielten käyttöä arkielämässä, suomen kielen kurssin ulkopuolella. Tutkimusaineisto kerättiin kevään 2017 aikana kyselylomakkeella, joka oli suunniteltu tätä tutkimusta varten. Aineisto analysoitiin laadullisesti hyödyntäen sekä laadullisen sisällönanalyysin että teemoittelun menetelmiä. Lisäksi osa aineistosta analysoitiin määrällisesti, jotta saatiin selvitettyä esimerkiksi vastausten määrällistä jakautumista ja yleisyyttä. Tutkimukseen osallistujat (N = 35) olivat kuudelta eri kurssilta, jotka olivat kolmen kurssijärjestäjän toteuttamia. Järjestäjät olivat kolmannen sektorin toimijoita Pohjois-Suomessa. Kurssien taso vaihteli alkeistasosta edistyneeseen tasoon. Osallistujista suurin osa oli alkeistason opiskelijoita, jotka olivat opiskelleet suomea enintään vuoden ajan. Suurin osa vastaajista arvioi englannin kielen taitonsa sujuvaksi tai lähes sujuvaksi. Vastaajien mukaan suomen kursseilla käytettiin pääkielinä suomea ja englantia. Niitä käyttivät sekä opiskelijat että opettaja. Suomen kielen käytölle oli tyypillistä, että se keskittyi kurssiin liittyviin asioihin, ja vastaajat sanoivat suosivansa suomen kielen käyttöä kurssilla. Englantia kuvattiin vuorovaikutuksen ja oppimisen lisäresurssina. Suurin osa vastaajista ilmaisi pitävänsä parempana sitä, että englantia käytetään suomen opetuksen apukielenä verrattuna tiukan yksikieliseen opetukseen. Vastaajien pääkieliä arkielämässä olivat äidinkielet ja englanti, kun taas suomen käyttö oli vähäisempää. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että osallistujat eivät pitäneet monikielisyyttä resurssina niin laajasti kuin olisi mahdollista huomioiden ne resurssit, jotka olisivat heidän käytössään. Samoin vaikuttaa siltä, että suomi toisena kielenä -opetuksessa ei huomioitu vastaajien monikielisiä resursseja niin laajasti kuin mahdollista. Opiskelijat voisivat hyötyä siitä, että opetuksessa käytetyt monikielisyyteen pohjaavat toimintatavat tehtäisiin näkyviksi ja että heidän tietoisuuttaan lisättäisiin siitä, kuinka he voivat hyödyntää kielitaitoaan, -tietoaan ja kielenoppimiskokemuksiaan. Arkielämän kielten käytön suhteen opiskelijat voisivat hyötyä rohkaisusta ja tuesta siinä, kuinka tulla säännöllisemmäksi suomen kielen käyttäjäksi niissä päivittäisissä konteksteissa, jotka heille ovat tärkeitä. Tämä on mahdollista vain, jos kielen opettajat ovat tietoisia opiskelijoidensa monikielisyydestä.

The aim of this thesis is to offer a small contribution to the developing field of studying table-top role-playing games as a social activity by examining the practices in which players engage in order to display and develop their competence and identity as “role-playing gamers” in a particular social setting. The theoretical and analytical framework of nexus analysis (e.g. Scollon & Scollon, 2004; Jones & Norris, 2005) was chosen for its ability to engage complex social activities through the mapping of the historical trajectories of the participants’ accumulations of personal experiences (historical bodies), social positions taken in relation to others (interaction order) and discourses embedded in the scene of action (discourses in place) as they come together to form the “nexus of practice”. The study was conducted as a qualitative case study, using (auto)ethnographic methods of data collection. The main body of data was collected during an elective university course and consisted of audio and video recordings of three table-top role-playing sessions as well as of field notes, interviews, and the participants’ own written and visual descriptions of their histories with role-playing games; these were supplemented with further correspondence with the participants during the analytic process. The findings of this study suggest that within this particular group of people coming together for a particular purpose at a particular time, expectations of identity and competence at playing role-playing games, stemming from personal histories, shaped the participants’ interactions in at least six ways; 1) with each other, 2) with the physical organisation and layout of the game space, 3) with each other’s portrayal of their characters, 4) with artefacts brought into the nexus by the participants, 5) with the game mechanics, and 6) with other texts. Competence at role-playing games within the “Game Night nexus” was not perceived as simply competence at the rules of the game system or as the ability to convincingly play a role, but also as fluency in related practices such as providing game-essential artefacts (e.g. rule books or food items), and using and recognising intertextual allusions to works of fiction such as films, TV series, or works of literature. Identity practices were often linked with competence, as displays of competence were understood as a way of strengthening one’s identity, and could be either positive (“I am a gamer”) or negative (“I am not a gamer”). Although this thesis presents a case study, it also intends to offer some hypotheses on discourses and practices that could be found cycling within larger communities of “geek/gamer” subculture. Thus, it offers a springboard for future academic discussions on the role of individual role-playing gamers in the geek subculture. / Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tuottaa uutta sisältöä sille kasvavalle tutkimuksen alalle, jossa tutkitaan pöytäroolipelejä sosiaalisena toimintana. Työ tutkii pelaajien omaksumia käytänteitä eli toistuvia toimintamalleja, joiden tavoitteena on ilmaista ja kehittää asiantuntijuutta ja identiteettiä ”roolipelaajina” eräässä tietyssä sosiaalisessa miljöössä. Teoreettiseksi ja metodologiseksi viitekehykseksi valittiin neksusanalyysi (esim. Scollon & Scollon, 2004; Jones & Norris, 2005), sillä sen katsottiin kykenevän käsittelemään monimutkaisia sosiaalisia tilanteita kartoittamalla osallistujien henkilökohtaisten kokemushistorioiden (historical body) kehityskaaria, heidän toisiin henkilöihin nähden ottamiaan sosiaalisia positioita (vuorovaikutusjärjestys, interaction order) sekä toimintapaikasta kumpuavia diskursseja (discourses in place) näiden kietoutuessa yhteen muodostamaan ”käytänteiden risteyskohdan” (nexus of practice). Tutkimus tapahtui kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa käytettiin (auto)etnografisia tiedonkeruumenetelmiä. Aineistosta suurin osa kerättiin valinnaisen yliopistokurssin aikana ja koostui kolmen pöytäroolipelisession ääni- ja videotallenteista, kenttämuistiinpanoista, haastatteluista sekä osallistujien itse laatimista kirjallisista ja piirretyistä kuvauksista omista roolipelihistorioistaan. Tätä aineistoa täydennettiin tutkimuksen kuluessa sähköpostikirjeenvaihdolla osallistujien kanssa. Tutkimuksen tulokset antavat ymmärtää että tämän nimenomaisen ihmisryhmän, tarkoituksen ja tapahtuma-ajan puitteissa kokemushistoriasta kumpuavat ennakko-odotukset roolipelaajaidentiteetistä ja -asiantuntijuudesta muokkasivat osallistujien vuorovaikutusta ainakin kuudella eri tavalla: 1) vuorovaikutusta toisten pelaajien kanssa, 2) pelitilassa vallitsevan fyysisen järjestyksen kanssa, 3) toistensa tapojen tuoda esille hahmoaan kanssa 4) osallistujien neksukseen tuomien esineiden kanssa, 5) pelimekaniikkojen kanssa ja 6) muiden tekstien kanssa. “Peli-iltaneksuksen” sisällä roolipeliasiantuntijuutta ei koettu vain pelijärjestelmän sääntöjen tuntemuksena tai kykynä esittää hahmonsa roolia uskottavasti, vaan myös pätevyytenä muissa asiaan liittyvissä käytänteissä kuten peliin liittyvien tarvikkeiden (esim. sääntökirjojen tai eväiden) tarjoamisena muille ja intertekstuaalisten viittausten fiktiivisiin teoksiin, kuten elokuviin, TV-sarjoihin tai kirjallisuuteen, käyttäminen ja tunnistaminen. Identiteettikäytänteet liittyivät usein asiantuntijuuteen, koska asiantuntijuuden ilmaisut koettiin tavaksi vahvistaa omaa identiteettiään, joka saattoi olla joko positiivinen (”olen pelaaja” tai negatiivinen (”en ole pelaaja”). Vaikka tämä pro gradu -tutkielma on tapaustutkimus, pyrkii se silti myös tarjoamaan hypoteeseja diskursseista ja käytänteistä joita voisi olla mahdollista löytää suuremmista yhteisöistä ”nörtti/pelaaja”-alakulttuurin sisällä. Täten se tarjoaa ns. ”astinlaudan” tuleville akateemisille keskusteluille yksittäisten roolipelaajien roolista nörttialakulttuurissa.

The aim of this thesis is to examine Kim Kardashian’s self-representation in her Instagram posts. The objective of the study is to find out what kind of a woman she represents, and how it can be seen in her posts. The analysis will focus on the pictures and the captions that accompany them. In order to conduct the analysis, the present study uses theories of post-feminism and multimodal discourse analysis as tools. The data for the study comprises of Kim Kardashian’s Instagram posts from the month of January in 2018. There are 40 posts in total, which have been divided into four categories. The categories are: motherhood, advertisements, unclear or possible advertisements and pornographication. The findings of the study state that Kim Kardashian enforces the typical stereotypes that are imposed on women, but at the same time she breaks them. / Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista naiskuvaa Kim Kardashian toteuttaa Instagram-kuvissaan. Analyysissa keskitytään tarkastelemaan kuvia, ja kuvatekstejä, jos sellainen on. Tutkimusmateriaalina käytettiin Kardashianin Instagram-päivityksiä tammikuulta 2018. Ne kerättiin Instagramista, ja päivityksiä oli yhteensä 40. Analyysia varten ne on jaettu neljään kategoriaan: äitiys, mainokset, epäselvät tai mahdolliset mainokset sekä pornografisaatio. Analyysissa on käytetty apuna post-feminististä teoriaa, sekä multimodaalista diskurssianalyysia. Multimodaalista diskurssianalyysiä sovellettiin kuvien ja kuvatekstien suhteiden analysointiin. Postfeminististä teoriaa käytettiin kuvien analysointiin. Tutkimustulokset osoittavat, että Kim Kardashian vahvistaa naisiin kohdistuvia stereotypioita, mutta samalla hän rikkoo niitä.

In my Masters’ thesis, I studied the intertwining of English and Finnish in spoken language, in a setting of playing a pen-and-paper role-playing game. My main focus was to study the phenomenon as a whole, to see how and why English is mixed into Finnish. The theoretical framework drew on multilingualism and superdiversity of language, as the current paradigm sees language as in a state of constant change. I used autoethnography as my method, in order to find out where code-mixing and borrowing occurred and to gain insight, by using my own experiences as guide, on why it happened. I hoped that my own experiences and feelings could shed more light into the intertwining of the two languages. The study was conducted by recording one full session of role-playing, with five participants including myself. The role-playing setting enabled a good use of the autoethnographic method and created an authentic situation for the language use. Since the rules of the role-playing game were in English, as is the usual case, the English use was probably more pronounced than in an everyday conversation. It enabled me to gather a lot of data even from a single session, proving the setting to be fruitful. The study showed intertwining of the languages in multiple ways. It occurred regularly in the conversations and in many different varieties, including but not limited to terminology, exclamations and anglicizations. The participants often modified the language resources, for example through pronunciation and inflection, to fit the flow of the predominantly Finnish speech. The participants also created their own hybrid terms, not taken directly from the rules. Usually, several ways of language intertwining occurred within a single conversation. Code-mixing occurs usually very quickly and subconsciously. However, through my experiences, I believe that the main reasons for the English use were the rules, convenience and excitement or frustration. Since the scope of the study was quite limited, further research to different gaming situations can be used to see other sides of the phenomenon. One useful avenue might also be to study several groups gaming with the same rules and comparing the results gained. / Pro gradu -työssäni tutkin puhekielessä tapahtuvaa englannin ja suomen yhteen nivoutumista pöytäroolipelitilanteessa. Keskitin huomioni erityisesti ilmiön tutkimiseen kokonaisuutena, selvittääkseni millä tavoin ja minkä takia englanti sekoittuu suomen kieleen. Teoreettinen viitekehykseni ammensi monikielisyydestä ja kielen superdiversiteetistä, sillä nykyinen paradigma näkee kielen alati muuttuvana. Käytin tutkimusmenetelmänä autoetnografiaa, selvittääkseni missä koodinvaihtoa ja lainaamista tapahtuu ja jotta voisin omien kokemuksiani avulla ymmärtää ilmiön syitä paremmin. Toivoin, että omat kokemukseni ja tuntemukseni voisivat valaista kielten yhteen nivoutumista. Tutkimus toteutettiin nauhoittamalla yksi kokonainen roolipelisessio, jossa oli itseni mukaan lukien viisi osallistujaa. Roolipelitilanne mahdollisti autoetnografian käyttämisen hyvin ja loi myös autenttisen kielenkäyttötilanteen. Kuten yleensä, roolipelin säännöt olivat englanniksi, joten englannin käyttö oli luultavasti korostunutta jokapäiväiseen tilanteeseen verrattuna. Tämä mahdollisti suuren datamäärän keräämisen yhdestäkin sessiosta, tehden roolipelaamisesta hedelmällisen tutkimustilanteen. Tutkimus osoitti kielten yhteen nivoutumista monin eri tavoin. Sitä tapahtui keskusteluissa säännöllisesti ja useilla eri tavoilla, sisältäen muun muassa terminologiaa, huudahduksia ja anglismeja. Sopeuttaakseen englannin kieliresurssit pääosin suomenkieliseen puheeseen, osallistujat usein muokkasivat niitä, esimerkiksi taivuttaen tai muokaten niiden ääntämistä. Osallistujat käyttivät myös keksimiään hybriditermejä, joita ei otettu suoraan säännöistä. Oli tavallista, että useita erilaisia kielen nivoutumisen tapoja tapahtui yhden keskustelun aikana. Koodinvaihto tapahtuu yleensä hyvin nopeasti ja alitajuisesti. Silti, omien kokemuksieni myötä uskon, että pääsyyt englannin käyttöön olivat sääntöjärjestelmät, helppous ja innostuminen tai turhautuminen. Koska tutkimuksen laajuus oli rajallinen, lisätutkimus erilaisiin pelitilanteisiin voi tuoda ilmiöstä esiin uusia puolia. Mahdollinen tutkimuskohde olisi myös tutkia useita ryhmiä pelaamassa samoilla säännöillä ja vertaamalla saatuja tuloksia.

This study deals with the translation of cultural references and proper-name allusions from English to Finnish in the DVD-subtitles of Gilmore Girls. Its most important aim is to examine what types of methods have been used to translate the culture-bound items found in the so-called Gilmore-isms or, what type of relationship does the target text have with the source text and whether the translations are more foreignising or domesticating. In addition to this, the study examines the type of influence the needs of the receiver and the audiovisual format and the relationship between the source and the target culture have on translation and in which ways translation is associated with cultural and social power structures in society. The research questions are approached with the help of Translation Studies. A methodological basis has been sought especially from the research on allusions by Leppihalme and the methods of foreignisation and domestication by Venuti. In addition to this, the analysis draws from Reception Theory and the Study of Audiovisual Translation. 9 episodes from the 4th season of Gilmore Girls were analysed. There were 62 Gilmore-isms and 80 cultural references to music, films, television programmes, fictional characters, politicians and famous people found in the study material. Based on this study and earlier research, it can be claimed that culture-bound items are usually translated with foreignising methods when translating from English to Finnish in television series. This is believed to have to do with the socio-economic power of Anglophone countries, especially the United States, over marginal ones. Finnish viewers are also used to English expressions and the culture of Anglophone countries and, therefore, the use of U.S. American cultural references does not form a problem for the receiver. The audiovisual format has not affected the chosen translation methods as much as had been anticipated, thus space has not been a particularly significant factor for the translators which can also be seen in the translation methods chosen. / Tässä tutkielmassa käsitellään kulttuuriviittausten sekä erisnimi-alluusioiden kääntämistä englannista suomeksi Gilmoren tyttöjen DVD-tekstityksissä. Sen perimmäisenä tarkoituksena on selvittää, millaisin metodein niin kutsutuista Gilmore-ismeista löydetyt kulttuurisidonnaiset viittaukset on käännetty, eli millainen suhde lähdetekstillä on kohdetekstiin ja ovatko käännökset kotouttavia vai vieraannuttavia. Lisäksi tutkielmassa selvitetään vastaanottajan tarpeiden ja audiovisuaalisen formaatin sekä lähde- ja kohdekulttuurin välisen suhteen vaikutusta käännöksiin ja millä tavoin kääntäminen liittyy yhteiskunnassa vallitseviin kulttuurisiin ja sosiaalisiin valtarakenteisiin. Tutkimuskysymyksiä lähestytään kääntämistutkimuksen keinoin. Metodista teoriapohjaa on haettu erityisesti Leppihalmeen alluusioiden tutkimuksesta, sekä Venutin kotouttamisen ja vieraannuttamisen strategioista. Tämän lisäksi analyysiosio ammentaa tietoa vastaanottotutkimuksesta, sekä audiovisuaalisen kääntämisen tutkimuksesta. Tutkimuksessa analysoitiin 9 Gilmoren tyttöjen jaksoa 4. tuotantokaudelta. Musiikkiin, elokuviin, televisio-ohjelmiin, fiktiivisiin hahmoihin, poliitikoihin sekä kuuluisuuksiin liittyviä Gilmore-ismeja löydettiin tutkimusmateriaalista 62 kappaletta ja niistä kulttuurisidonnaisia viittauksia 80 kappaletta. Tämän sekä aiempien tutkimusten perusteella voidaan väittää, että kulttuurisidonnaiset viittaukset käännetään useimmiten vieraannuttavasti silloin, kun käännetään englannista suomeksi televisiosarjoissa. Tämän uskotaan liittyvän englanninkielisten maiden, erityisesti Yhdysvaltojen omaamaan sosio-ekonomiseen valta-asemaan. Suomalaiset katsojat ovat myös tottuneet englanninkielisiin ilmaisuihin ja englanninkielisten maiden kulttuuriin, joten yhdysvaltalaisten kulttuuriviittausten käyttö sellaisenaan ei muodostu ongelmaksi katsojalle. Audiovisuaalinen formaatti ei ole vaikuttanut valittuihin käännösmetodeihin niin paljon kuin odotettiin, eli tila ei ole muodostunut merkittäväksi tekijäksi kääntäjille, mikä näkyy myös valituissa käännösmetodeissa.