Scotland voted for independence in September 18th 2014. The referendum got a lot of media attention, and many aspects of the possible independence were discussed in virtually every media in the United Kingdom and all over the world. The independence was supported by the so-called Yes campaign, mainly organized by the leading party in the Scottish Parliament, the Scottish National Party. The opposing side of the argument was the Better Together campaign, which had the support of the other major parties in Scotland, as well as many other individuals. The study examines different ways of media persuasion and influence by discussing what ways the media can affect political discussion and people’s opinions. In addition, such themes as Scotland’s history, online news, language and power and the power of the media are discussed in relevance to the study. The data used in the study are from the websites of two Scottish newspapers: the Scotsman (scotsman.com) and Herald Scotland (heralaldscotland.com). The 17 articles chosen for the study are from before the 2014 referendum took place. The main methods used in the study are presupposition (i.e. assuming something is true without further explanation), agenda setting (e.g. what is emphasized and what is left out) and message framing (how an issue is characterized in a text and how it us understood). Three major themes stood out in the data used: the first was the theme of national identity and historical references, the second was uncertainty and fear, and the final theme was the SNP leader Alex Salmond as the face of independence. It is shown in the study Scottish national identity and historical references were more often used by the Yes side, whereas fear and uncertainty were often referred to by the Better Together side. Finally, Alex Salmond was presented as the face of the entire independence movement by the unionist, and he was often presented in a negative light. The final part of the study contemplates some of the possibilities for why the people of Scotland voted No in 2014, which could be said to be the uncertainties about the possible independence, as well as the untrustworthiness of Alex Salmond as a political leader. On the other hand, the people who voted Yes could be said to be the people who were unhappy with the political decisions made by Westminster, and wanted Scotland to be able to make its own decisions. / Skotlanti järjesti kansanäänestyksen itsenäisyydestään 18. syyskuuta vuonna 2014. Itsenäisyyden puolesta toimi Kyllä -kampanja, jota johti Skotlannin parlamentin johtava puolue, Skotlannin Kansallispuolue. Unionissa pysymistä kannatti Better Together (parempi yhdessä) -kampanja, joka sai tukea muilta Skotlannin pääpuolueilta sekä monilta muilta yksittäisiltä poliitikoilta esimerkiksi Englannissa. Äänestystä käsiteltiin laajasti kaikissa medioissa niin Yhdistyneessä Kuningakunnassa kuin muualla maailmassakin. Tutkielmassa käsitellään median vaikutuskeinoja poliittisessa keskustelussa. Sen tarkoituksena on osoittaa, mitä keinoja käyttäen esimerkiksi sanomalehdet voivat vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Tämän lisäksi käsitellään lyhyesti Skotlannin historiaa, internet uutisia sekä kielen ja median vallankäyttöä. Tutkimusmateriaalina on käytetty kahden Skotlantilaisen sanomalehden nettisivuja, jotka ovat the Scotsman (scotsman.com) ja Herald Scotland (heraldscotland.com). Valitut 17 artikkelia ovat ajalta ennen vuoden 2014 äänestystä. Keskeisinä metodeina tutkielmassa on käytetty niin sanottua presuppositio tai ennakko-otaksuma -teoriaa, jonka mukaan jonkin asian sanotaan tai vihjataan olevan totta ilman enempää selvennystä. Toisena metodina on agenda setting -teoria, jossa esimerkiksi pohditaan, mitä tekstissä korostetaan ja mitä jätetään pois. Viimeisenä tutkielmassa on hyödynnetty viestin kehystämis eli message framing -teoriaa, jonka mukaan viestin esitystapa vaikuttaa siihen, miten yleisö sen ymmärtää. Tutkimusmateriaalista nousi esiin kolme pääteemaa, joita olivat kansallisidentiteetti ja historialliset viittaukset, epävarmuus ja pelko sekä Skotlannin kansallispuolueen johtaja Alex Salmond itsenäisyysaatteen kasvoina. Tutkimuksesta selviää, että nettiartikkeleissa kansallisidentiteettiä ja historiallisia viittauksia käyttivät hyödykseen eniten itsenäisyyden kannattajat, kun taas epävarmuuden ja pelon teemat esiintyivät voimakkaasti unionia puolustavissa teksteissä. Lisäksi unionia kannattavissa lausunnoissa Alex Salmond esitettiin usein koko itsenäisyysaatteen kasvoina, ja usein negatiivisessa valossa. Tutkielman lopuksi pohditaan syitä sille, miksi skotlantilaiset äänestivät itsenäisyydelle Ei vuonna 2014. Tulosten perusteella mahdollisen itsenäisyyden epävarmat seuraukset sekä Alex Salmondin epäluotettavuus poliittisena johtajana olivat suuressa roolissa äänestyksen lopputuloksessa. Toisaalta Kyllä -äänen puoltajia voidaan sano olleen ne ihmiset, jotka kokivat olevansa tyytymöttämiä Iso-Britannian hallituksen tekemiin päätöksiin ja halusivat Skotlannin täyden päätäntävallan sitä koskevissa asioissa.

This study investigates how Finnish-speaking researchers at the University of Oulu cooperate with language editors in writing scientific articles in English. There is not enough awareness of the different aspects and benefits of this kind of cooperation, despite the fact that for researchers writing for scientific journals is an important part of their work. This thesis is a case study. There was no empirical research about the cooperation between researchers and language editors during the writing process of scientific articles before this study. In order to find out what the Finnish-speaking researchers at the University of Oulu think about their writing process and proofreading, they were asked to fill in an online questionnaire. The purpose of the questionnaire was to study how the researchers would like to cooperate with language editors at the beginning, middle and end of the writing process. After this, six researchers were asked for interviews. The interviewees were asked how they cooperate with language editors and what kind of feedback they find most useful for their writing. The answers were broken into themes for thematic analysis. More than a half of the informants reported in the questionnaire that they would benefit from more cooperation with a language editor. The interviewees estimated that cooperation would help to find ways to structure and present the content of their articles. This study revealed that there is a need to develop cooperation between the researchers and language editors at the University of Oulu. The cooperation should be based on the researchers’ field of research, experience, aims and language skills. / Tämän pro gradu -työn tarkoituksena on selvittää, miten Oulun yliopiston suomenkieliset tutkijat ja editoijat tekevät yhteistyötä tieteellisten artikkeleiden kirjoittamisessa englanniksi. Yhteistyön mahdollisuuksista ja hyödyistä ei ole riittävästi tietoa, vaikka tutkijoille artikkeleiden kirjoittaminen kansainvälisiin julkaisuihin on tärkeä osa työtä. Tämä tutkimus on tapaustutkimus. Ennen tätä tutkimusta tutkijoiden ja editoijien yhteistyötä tieteellisten artikkeleiden kirjoittamisessa ei ollut tutkittu empiirisesti. Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Verkkokyselyn avulla selvitettiin, miten tutkijat itse arvioivat kirjoitusprosessiaan ja sen kielentarkastusta. Tutkijoilta tiedusteltiin, miten he haluaisivat tehdä yhteistyötä editoijien kanssa kirjoitusprosessin alussa, keskivaiheessa ja lopussa. Tämän jälkeen kuusi tutkijaa kutsuttiin haastatteluihin. Haastatteluissa tutkijoilta kysyttiin, miten he tekevät yhteistyötä editoijien kanssa ja millaisesta palautteesta he arvioivat olevan eniten hyötyä kirjoittamiselleen. Vastaukset jaettiin teemoihin analyysia varten. Yli puolet kyselyyn vastanneista tutkijoista arvioi, että heille olisi hyötyä siitä, että he tekisivät enemmän yhteistyötä editoijien kanssa kirjoitusprosessin aikana. Tutkimuksessa haastatellut tutkijat arvioivat, että yhteistyö editoijan kanssa auttaisi löytämään keinoja artikkelin rakenteen muodostamiseen ja tutkimuksen sisällön esittämiseen. Tutkimuksen mukaan tutkijoiden ja editoijien välistä yhteistyötä tulee kehittää Oulun yliopistossa. Yhteistyön kehittämisessä pitää ottaa huomioon tutkijoiden tieteenala, kokemus, tavoitteet ja kielitaito.

Today’s western society sees women as powerless and incapable and men as dominant leaders in any given situation. These stereotypes of men and women are often reflected as expectations of how men and women should behave and carry themselves. Women are expected to stay quiet and men are expected to take charge regardless of the situation at hand. These expectations further prevent opportunities for both men and women in working life, for example. They also cloud people’s ability and willingness to look at people as individuals. The purpose of this current study is to question these stereotypes that are based on gender and show that gender is only a social role people play in everyday situations. This study will examine the conversational behaviour of men and women from Teen Mom 2 in conflict situations with the help of transcriptions.

Assessment of students is an important part of current education system, but the opinions of students regarding assessment have not been studied much. This study was based on a questionnaire aimed at students of Oulu University that asked them about their grades, the change of those grades and most importantly for this study, their general opinion of grades, and set out to examine how those opinions compare to the current methods of assessment. The approach chosen was qualitative content analysis, and theoretical background consisted of the Common European Framework for language competence, national and university curriculums, sociological views on what assessment is, and studies on the effects of grades on students. The results from 39 students were analysed and contrasted with the theoretical background, and a division between proponents of numbered grades and pass/fail system was found. Those in favour of numbered grades valued them for the feedback on their knowledge it gave, and those in favour of pass/fail system felt that it encouraged more understanding of the subject matter. Ultimately however, both sides saw learning and assessment in a very stereotypical fashion, where the passively acquired knowledge was assessed by the teacher in a final exam. / Opiskelijoiden arviointi on tärkeä osa nykyistä koulutusmallia, mutta opiskelijoiden mielipidettä arvioinnista ei ole tutkittu paljoa. Tämä tutkimus analysoi Oulun yliopiston opiskelijoille suunnattua kyselyä arvosanoista, niiden muutoksesta ja tutkimuksen kannalta olennaisimpana heidän yleisiä mielipiteitään arvosanoista. Näitä mielipiteitä verrattiin nykyisiin arvioinnin menetelmiin. Vastauksia käsiteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin, ja teoreettiseksi taustaksi valittiin kielitaidon Eurooppalainen viitekehys, yleiset ja yliopistojen opetussuunnitelmat, sosiologinen näkökulma arviointiin sekä tutkimuksia arvosanojen vaikutuksista oppilaisiin. 39 opiskelijan vastaukset analysoitiin teoreettista taustaa vasten, ja ero numeeristen arvojen ja hyväksytty/hylätty mallien kannattajien välillä löytyi. Numeeristen arvojen kannattajat arvostivat niiden antamaa palautetta omasta osaamisestaan, kun taas hyväksytty/hylätty mallin kannattajat kokivat mallin kannustavan syvempään ymmärtämiseen. Kuitenkin molemmat puolet esittivät oppimisen ja arvioinnin hyvin stereotyyppisellä tavalla, missä opettaja arvioi oppilaiden passiivisesti omaksuman tiedon lopputentin kautta.

The use of online language-learning tools for independent learning has been growing in the past years thanks to free websites and applications like Duolingo. The overall objective of this thesis is to demonstrate how the users of Duolingo constitute a growing community of practice. Through a qualitative study, this thesis explores the content of Duolingo’s main discussion section to locate typical activities that communities do to develop their practice. For the purpose of this study, a survey was also conducted among Duolingo users to determine if these activities were reflected in their answers about their own experience among the community.

The role of information technology has been growing in the field of education. Mobile technology enables learning in and out of the traditional classroom setting, bridging the gap between formal and informal learning. Gamified applications seek to make second language learning as enjoyable as playing a video game. With its large user base, Duolingo has quickly become one of the most popular ways of learning languages online. This pro gradu thesis studies the Android smartphone version of Duolingo. The aim is to explore different language learning affordances in Duolingo from the viewpoint of the sociocultural theory and its ecological perspective. Special attention will be paid to affordances in gamification, language learning activities, and aspects of peer-to-peer interaction. Education-related studies in computer-assisted language learning, mobile technologies, and gamification are used to support these theories for a more comprehensive analysis. The phenomenographical method will be used in the analysis of the application. Duolingo itself is the data with Spanish for English speakers as the example language. Screenshots of the application and excerpts from the comment section will be used as examples in the analysis. The analysis shows Duolingo having numerous affordances for language learning that align with the sociocultural theory of language learning and its ecological perspective. The most notable affordances were related to learning in the zone of proximal development (ZPD) through assisted learning with other users, and developing language awareness by discussing the exercises. However, from the perspective of the language learning theories in question, Duolingo has also certain constraints. The method of communication does not support assisted learning on all levels, and the spaced repetition that the exercises are based on seems to discord with the sociocultural and ecological theories that seek social and meaningful interaction. The results suggest that from a sociocultural and ecological standpoint, Duolingo can be appropriate as a supportive tool alongside other forms of learning. These findings can be significant to those interested in studies on mobile-assisted language learning (MALL) or the use of gamification in language education. They show that Duolingo aligns with the SCT and its ecological perspective in many respects. Language educators can use these results in considering the role of mobile applications in their pedagogy from a general perspective. The strength of this study lies in its direct phenomenographical description, which allows the researcher to collect data while developing and improving the theoretical background simultaneously. Due to the nature of qualitative research, further studies would be required in order to gain a wide generalisability of the results. Future studies could be directed towards the community of Duolingo and the nature of peer support among learners. / Tietotekniikan rooli opetuksessa on ollut jo pitkään kasvussa. Mobiiliteknologia mahdollistaa oppimisen niin perinteisessä luokkaopetuksessa kuin sen ulkopuolellakin, mikä häivyttää rajaa muodollisen ja epämuodollisen oppimisen välillä. Pelillistämistä hyödyntävät sovellukset pyrkivät tekemään vieraan kielen oppimisesta yhtä viihdyttävää kuin videopelien pelaamisesta. Duolingo on suurella käyttäjäkunnallaan kasvanut lyhyessä ajassa yhdeksi suosituimmista tavoista opetella kieliä verkossa. Tämä pro gradu -tutkielma tutkii Duolingo-sovelluksen Android-älypuhelinversiota. Sen tavoitteena on tutkia Duolingon erilaisia affordansseja (toiminnan mahdollisuuksia) kielen oppimiselle sosiokulttuurisen kielenoppimisteorian ja sen ekologisen lähestymistavan perspektiivistä. Erityishuomiota on kiinnitetty niihin affordansseihin, joita pelillistäminen, kielenoppimisaktiviteetit ja oppijoiden välinen vuorovaikutus tarjoavat. Oppimiseen liittyviä tutkimuksia tietokoneavusteisesta kieltenopetuksesta, mobiiliteknologiasta ja pelillistämisestä on käytetty edellä mainittujen teorioiden tukena, tarkoituksena parantaa analyysin kattavuutta. Sovelluksen kuvaamiseen on käytetty fenomenografista menetelmää. Tutkimuksen aineistona toimii Duolingo itsessään, ja esimerkkikielenä käytetään espanjaa englantia puhuville. Analyysissä esimerkkeinä käytetään kuvakaappauksia sovelluksesta ja otteita tehtävien kommenttiosion keskusteluista. Analyysi osoittaa, että Duolingossa on lukuisia sellaisia affordansseja kielen oppimiseen, jotka ovat samassa linjassa sosiokulttuurisen teorian ja sitä tukevan ekologisen perspektiivin kanssa. Näistä merkittävimmät affordanssit liittyivät oppimiseen lähikehityksen vyöhykkeellä käyttäjien avustaessa toisiaan oppimisessa, sekä kielitietoisuuden kehittymiseen oppijoiden keskustellessa tehtävistä. Tietyt piirteet Duolingossa ovat kuitenkin edellä mainittujen oppimisteorioiden valossa rajoittavia. Sovelluksen viestintämahdollisuudet eivät tue avustettua oppimista kaikilla tasoilla, ja aikavälikertaukseen perustuva harjoittelu (eng. spaced repetition) ei vaikuttaisi täsmäävän sosiokulttuurisen ja ekologisen näkemyksen kanssa, joissa tavoitellaan sosiaalista ja tarkoituksenomaista vuorovaikutusta. Tulokset viittaavat siihen, että ko. teorioiden näkökulmasta tarkasteltuna Duolingon voidaan katsoa soveltuvan muita oppimisen muotoja tukevaksi oppimistyökaluksi. Tutkielman tulokset voivat hyödyttää mobiili-avusteisen tai pelillistetyn kielenoppimisen tutkimuksista kiinnostuneita. Ne osoittavat Duolingon olevan monella tapaa samassa linjassa sosiokulttuurisen kielenoppimisteorian ja sen ekologisen näkökulman kanssa. Kielenopettajat voivat käyttää tuloksia kun he pohtivat yleisesti mobiilisovellusten roolia pedagogiikassaan. Tämän tutkielman vahvuus on fenomenografian suoran kuvaamisen metodissa, joka antaa tukijalle vapauden kerätä aineistoa ja kehittää teoreettista viitekehystä samanaikaisesti. Laadullisen tutkimuksen luonteen takia tuloksia ei voida yleistää laajasti ilman lisätutkimuksia. Jatkotutkimukset voitaisiin kohdentaa Duolingon käyttäjäyhteisöön ja oppijoiden välisen vertaistuen luonteeseen.

The topic of the thesis is teacher students’ views on teaching the pronunciation of English. The topic is relevant because English is the language of international communication. Also, the topic appears not to have been researched before in Finland. The purpose of the study is to examine teacher students’ views on teaching the pronunciation of English and to investigate which topics they find relevant within the theme. The study explores the empirical findings in the light of the sociocultural theory of learning and the communicative approach to language teaching. A number of studies related specifically to pronunciation and teaching pronunciation are also exploited in order to inspect the topic more comprehensively. Seven teacher students completing the university degree for English language teachers were interviewed for the study. They were at different stages of their studies, and they had little previous experience in teaching. The interviews were conducted as semi-structured interviews, that is, as interviews with pre-set themes and suggested questions. The data were analysed with the method of content analysis. The content analysis of this study progressed through the identification of the relevant individual utterances from the data to the abstraction of the individual utterances into groups, classes and themes. The main findings show that the teacher students who participated in the study consider learning a continuous process that facilitates development. They think that in teaching pronunciation, only one language norm should be adhered to while addressing the abundance of different English accents. Moreover, the teacher students regard speaking in general and the awareness of pronunciation as learning objectives, and they consider speaking and listening central methods for teaching pronunciation. The findings also reveal that the teacher students are not a homogenous group in their opinions about teaching the pronunciation of English. As a whole, the findings support the conclusion that the teacher students promote learner-led approach in teaching. Their views on teaching pronunciation are cohesive: the learning objectives, contents as well as methods and tools they promote are largely congruent with each other. Thus, the teacher students are able to contemplate teaching pronunciation as a whole while inspecting individual elements of it. Furthermore, their views are largely consistent with the theories and earlier research related to the topic. This suggests that the teacher students have relevant theoretical knowledge about teaching pronunciation, which they are able to apply when contemplating the practical implementation of teaching the pronunciation of English. / Tutkielman aihe on opettajaopiskelijoiden näkemykset englannin ääntämisen opettamisesta. Aihe on ajankohtainen, koska englantia käytetään kansainvälisen kommunikoinnin kielenä. Aihetta ei tekijän tietojen mukaan myöskään ole tutkittu aiemmin Suomessa. Tutkielman tarkoituksena on tutkia opettajaopiskelijoiden näkemyksiä englannin ääntämisen opettamisesta ja selvittää, mitkä asiat ovat heidän mielestään aiheessa keskeisiä. Tutkielman empiirisiä tuloksia tarkastellaan sosiokulttuurisen oppimiskäsityksen kautta ja lähestymällä opettamista kommunikatiivisesta näkökulmasta. Myös keskeisiä ääntämiseen ja ääntämisen opettamiseen liittyviä tutkimuksia hyödynnetään, jotta aihetta voidaan käsitellä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää opettajaopiskelijaa, jotka suorittivat englannin aineenopettajan yliopistotutkintoa. He olivat opinnoissaan eri vaiheissa, eikä heillä ollut merkittävää kokemusta opettamisesta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina eli haastatteluina, joissa teemat ja täydentävät kysymykset ohjasivat haastattelun kulkua. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkielman sisällönanalyysi toteutettiin etsimällä aineistosta keskeiset yksittäiset ilmaukset ja abstrahoimalla kyseiset yksittäiset ilmaukset ryhmiin, luokkiin ja teemoihin. Keskeiset löydökset osoittavat, että tutkimukseen osallistuneet opettajaopiskelijat ajattelevat oppimisen olevan prosessi, joka mahdollistaa kehittymisen. He ovat sitä mieltä, että vaikka ääntämisen opettamisessa tulee käydä läpi englannin aksenttien moninaisuus, tulee opettamisessa käyttää vain yhtä kielen normia. Opettajaopiskelijoiden mielestä puhuminen ja tietoisuus ääntämisestä ovat oppimistavoitteita, ja he näkevät puhumisen ja kuuntelemisen keskeisinä metodeina ääntämisen opettamisessa. Löydökset osoittavat myös, että opettajaopiskelijat eivät ole yhtenäinen ryhmä englannin ääntämisen opettamista koskevissa mielipiteissään. Kokonaisuutena löydökset oikeuttavat päätelmän, että opettajaopiskelijat kannattavat oppijalähtöistä näkökulmaa opettamiseen. Heidän näkemyksensä ääntämisen opettamisesta ovat johdonmukaisia: heidän tärkeinä pitämänsä opettamisen tavoitteet, sisällöt sekä metodit ja työkalut ovat keskenään yhteensopivia. Opettajaopiskelijat pystyvät siten hahmottamaan ääntämisen opettamisen kokonaisuutena, vaikka keskittyvätkin sen yksittäisiin elementteihin. Heidän näkemyksensä ovat lisäksi suurelta osin yhteneväisiä aiheeseen liittyvien teorioiden ja aiempien tutkimuksien kanssa. Tämä viittaa siihen, että heillä on oleellista teoreettista tietoa ääntämisen opettamisesta ja että he pystyvät soveltamaan tätä tietoa miettiessään ääntämisen opettamisen käytännön toteutusta.

This thesis presents a perceptual study of difficulties met by native speakers of English in the production of the durational patterns of Finnish disyllabic word structures. The primary purpose of the analysis was to investigate how a message changes on the way from text to utterance and further from utterance to perception, and then to evaluate how well the informants have managed in their utterances on the basis of the listeners’ perceptions. The test material of 70 words contains words pairs consisting of meaningful disyllabic Finnish words and pseudowords in random order. The meaningful words were selected so that an expected quantitative deviation would form a minimal pair with an alternative that they can be mixed with. The words were read by nine informants in a noiseless speech lab, their productions were recorded, and the recordings were played to groups of upper secondary school students, whose task was to write down their immediate perceptions. The perception data amounting to 14,350 samples was inserted to a tailored relational database for analysis. The perception analysis was made from two main points of view, focusing on quantitative changes in different syllable patterns and on the individual tendencies of the informants, including some notions of qualitative characteristics as well. The findings were, when necessary, supported by results derived from segmental phonetic measurements. All quantitative deviation types, which in this disyllabic material are shortening and lengthening of the vowel in both syllable positions and that of consonants on both sides of the syllable boundary, were analysed from the original words in each syllable pattern. By far the most common and the most persistent deviation type is shortening of the vowel in the second syllable. Problems are typically faced with patterns that contain both short and long sound segments, especially those containing a consonant cluster at the syllable boundary. Words with evenly long, either short or long sound segments are the easiest ones to master. Shortening of the vowel in the first syllable is the next most common occurrence. Durational problems at the syllable boundary, the most common being the double-length consonant perceived as short, are a challenging group altogether. These changes are typically coupled so that on the basis of the perceptions, simultaneous shortening and lengthening of the sound sequences occur on both sides of the syllable boundary, resulting in perceptions that are perhaps furthest away from the intended utterance and thus hard to understand. The study underlines the importance of mastering the quantitative opposition in Finnish from the viewpoint of successful communication. On the basis of the findings of this study training material for those learning Finnish as a second language could be tailored to better serve the needs of native English speakers. / Tässä pro gradu -tutkielmassa esitellään havaintoaineistoon perustuva tutkimus vaikeuksista, joita englanninkieliset suomenoppijat kohtaavat pyrkiessään tuottamaan rakenteeltaan suomen kielen mukaisia kaksitavuisia sanoja. Analyysin päätarkoitus oli selvittää, kuinka viesti muuttuu matkalla tekstistä lausumaksi ja lausumasta havainnoksi, ja sen jälkeen arvioida äidinkielenään suomea puhuvien kuuntelijoiden havaintojen perusteella, kuinka hyvin informantit onnistuivat tuotoksissaan. 70 sanan testiaineisto koostuu sanapareista, joissa on oikeita kaksitavuisia suomen kielen sanoja ja rakenteeltaan samanlaisia hölynpölysanoja satunnaisessa järjestyksessä. Merkitykselliset sanat laadittiin siten, että ennustettava kvantiteetin poikkeama tuottaisi niiden kanssa minimiparin. Kaikki yhdeksän informanttia lausuivat sanat äänieristetyssä studiossa, heidän tuotoksensa tallennettiin, ja tallenteet esitettiin lukioluokan oppilaista koostuville kuulijaryhmille. Heidän välittömät kirjalliset havaintonsa, 14350 yksittäistä näytettä, syötettiin analysoitavaksi tätä tarkoitusta varten räätälöityyn relaatiotietokantaan. Havaintoaineistoa analysoitiin kahdesta näkökulmasta, yhtäältä tarkastellen kvantitatiivisia poikkeamia kussakin tavurakenteessa ja toisaalta kunkin informantin vastaavia yksilöllisiä piirteitä tehden huomioita myös laadullisista poikkeamista. Tarvittaessa havaintojen analyysiä täydennettiin foneettisista mittauksista saaduilla tuloksilla. Analyysi kattoi kaikki mahdolliset kvantitatiiviset poikkeamatyypit, joita tällaisessa aineistossa voivat olla vokaalin piteneminen tai lyheneminen kummassakin tavussa tai konsonantin piteneminen tai lyheneminen tavunrajalla. Selkeästi yleisin ja sitkein poikkeamatyyppi aineistossa on toisen tavun vokaalin lyheneminen. Eniten tätä esiintyy tavurakenteissa, joissa on sekä lyhyitä että pitkiä äännesegmenttejä, ja eritoten silloin, kun tavunrajalla on konsonanttiklusteri. Helpoimpia tuottaa ovat sellaiset sanat, joissa kaikki segmentit ovat joko pitkiä tai lyhyitä. Toiseksi yleisin poikkeamatyyppi on ensitavun pitkän vokaalin lyheneminen. Erilaiset tavunrajan kestopoikkeamat, yleisimpänä niistä kaksoiskonsonantin havaitseminen lyhyenä, ovat kokonaisuudessaan haastava ryhmä. Nämä muutokset liittyvät tyypillisesti yhteen niin, että tavunrajalla tapahtuu samanaikaisesti sekä äännesegmenttien lyhenemistä että pitenemistä, mikä johtaa havaintoihin, jotka ovat kenties kauimpana alkuperäisestä tarkoitteestaan ja siten vaikeita ymmärtää. Tutkimus korostaa suomen kvantiteettiopposition hallinnan merkitystä kommunikaation sujuvuuden kannalta. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää koulutusmateriaalin laadinnassa äidinkielenään englantia puhuville suomen kielen oppijoille.

Many teachers and teacher trainees working in the field of teaching will know that student beliefs are an important factor in learning. As they are thought to even influence the outcomes of second language and foreign language learning in both positive and negative ways, the benefits of studying and acknowledging them are significant. Beliefs and perspectives change and develop very slowly, especially as they often are unconscious. The aim of this research was to find out what kinds of learner beliefs adult Finnish learners have, and to compare them to the modern sociocultural and ecological theories of language. The study was conducted through a very loosely structured focus group discussion interview of which the topic was “what is a skilled language speaker like?”. The participants in the interview were four Finnish adults, who had previously studied elementary English skills on weekly lessons with the researcher. Adults were chosen for the research group as there seem to be fewer studies on the student beliefs of adults than of younger learners. In addition, adults in particular may have relatively unyielding beliefs which may date far back to their own school days. There is also an increasing need for English teaching for adults, and this study might benefit both teachers and learners. The opinions expressed during the discussion interview both complied and contradicted with the sociocultural and ecological view on language. The so called componential assumption and correctness assumptions introduced by Leo Van Lier were prevalent, and led to language being discussed in smaller components and the discussion of whether such concepts as ‘correct’ or ‘incorrect’ language exist. The components of language discussed were vocabulary, reading, writing, grammar and pronunciation. In addition, the importance of confidence and the topics of learning and teaching were examined. The immediate implication of this study is to aid the students and the teacher taking part in this research to review their own beliefs about language. As the scope of this study is small, it is not meant to be a definitive study on the subject, but useful as a qualitative look into the topic. It aims to contribute to the discussion on student beliefs and encourage other teachers, researchers and students to consider the topic, and to take them into account in their teaching, researching, studying and even in developing learning materials. / Monet opettajat ja opettajaksi opiskelevat tietävät, että oppijan uskomuksilla voi olla huomattavan suuri tekijä oppimisessa. Näiden uskomusten tunnistaminen ja tutkiminen on tärkeää, sillä niiden ajatellaan voivan joissakin tilanteissa vaikuttavan toisen tai vieraan kielen oppimiseen joko myönteisesti tai kielteisesti. Uskomukset ja näkökulmat muuttuvat hitaasti, ovathan ne usein tiedostamattomia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, millaisia oppijan uskomuksia suomalaisilla aikuisopiskelijoilla on, sekä verrata niitä moderneihin sosiokulttuurisiin ja ekologisiin teorioihin kielestä. Tutkimuksen aineisto kerättiin löyhästi strukturoidun ryhmähaastattelun kautta, jonka aiheena oli: “Millainen on hyvä kielenosaaja”. Haasteltavina oli neljä suomalaista aikuista, jotka olivat aikaisemmin opiskelleet tämän tutkimuksen tekijän johdolla englannin alkeita viikoittaisilla oppitunneilla. Tutkimuksen kohteeksi valikoituivat aikuiset, sillä heidän oppijan uskomuksiaan on tutkittu vähemmän kuin nuorempien oppijoiden. Lisäksi aikuisten uskomukset ovat usein hyvin hitaita muuttumaan ja voivat juontaa juurensa jopa vuosikymmenien takaisiin kouluvuosiin. Aikuisopetuksen tarve lisääntyy edelleen ja tästä tutkimuksesta voi olla hyötyä sekä oppijoille että opettajille. Keskusteluhaastattelun aikana nousseet mielipiteet olivat sekä yhteneväisiä että eriäviä sosiokulttuurisen ja ekologisen teorian kanssa. Leo Van Lierin esittelemät yleiset kielenoppimiseen kohdistetut olettamukset, kuten olettamus kielen koostuvan pienemmistä osa-alueista ja siitä, että on olemassa ”väärää” ja ”oikeaa” kieltä, olivat selkeästi näkyvissä tutkimusaineistossa. Keskustelussa esille nousseita kielen osa-alueita olivat sanasto, lukeminen, kirjoittaminen, kielioppi ja ääntäminen. Tämän lisäksi pohdittiin itsevarmuuden tärkeyttä sekä opettamista ja oppimista. Tutkimuksen välittömänä vaikutuksena on edistää tutkimukseen osallistuvien oppijoiden ja opettajan ymmärrystä oppijan uskomuksista. Koska tutkimus ei ole pienen otoksen vuoksi kovin laaja, sen ei ole tarkoitus kattaa koko aihealuetta, vaan tarkastella sitä laadullisesti. Tavoitteena on, että se toimisi hyödyllisenä keskustelunavaajana oppijoiden uskomuksista ja rohkaisisi toisia opettajia, tutkijoita sekä oppijoita tarkastelemaan aihetta ja ottamaan sen huomioon pohtiessaan omia uskomuksiaan, suunnitellessaan ja arvioidessaan tutkimuksiaan, opetustaan, oppimistaan sekä mahdollisesti kehittäessään tulevia oppimateriaaleja.

This study looks into the ways language acquisition is presented in peacekeeping and what are the linguistic requirements for working in a peacekeeping organization. The study also provides some possibilities for the results to be used by the peacekeeping organization in planning and organizing the language training of future peacekeepers in order to meet the linguistic requirements of peacekeeping more efficiently. The data mainly consists of recordings gathered during and after two separate tours of duty in peacekeeping work in Afghanistan. The gathered data was first assessed according to the assessment scales provided by the Common European Framework of Reference for Languages (CEFR) and the results were compared with a similar setting with Finnish employees working in a foreign language environment. The data has been divided into three separate phases, where the first phase represents the starting level of the subject’s language skills, the second phase represents the language skills resulted from active use of the target language at work, and the third phase represents the permanence of the improved language skills over a period of language use less active than between the first two phases. In each phase, the recordings were assessed according to each of the assessment scales for communicative language competences provided by the CEFR. The result of each assessment was compared to the corresponding assessment on the next phase, which made the language proficiency progress more measurable. The results of the research showed that most of the language competences categorized by the CEFR were permanently improved, or in other words, the results of both the second as well as the third phase were improved comparing to the first phase. Few of the competences did not improve at all, which was partly the result of the lack of those skills interfering with the message the least. According to the results, the future language training of peacekeepers could be more effective if peacekeepers were given more practical exercises regarding English in peacekeeping. Also, the awareness and tracking the progress of their own language skills could make the peacekeepers more efficient in communicating in a foreign language. / Tässä tutkimuksessa perehdytään niihin tapoihin joilla kielen omaksuminen ilmenee rauhanturvatyössä ja mitä kielellisiä vaatimuksia työskentely rauhanturvaorganisaatiossa asettaa. Tutkimus tarjoaa myös muutamia mahdollisuuksia tulosten käyttämiseen rauhanturvaorganisaation kielellisen harjoittelun suunnitteluun ja järjestämiseen, jotta rauhanturvatyön asettamat kielelliset vaatimukset voitaisiin täyttää tehokkaammin. Aineisto koostuu pääosin äänitteistä, jotka on kerätty kahden Afganistanin rauhantuvatyön rotaation aikana ja niiden jälkeen. Kerätty aineisto ensin arvioitiin Eurooppalaisen viitekehyksen (CEFR) arviointiasteikkojen mukaan ja tuloksia verrattiin vastaavanlaiseen asetelmaan, jossa tutkittiin suomalaisia työntekijöitä vieraskielisessa työympäristössä. Aineisto on jaettu kolmeen vaiheeseen, jossa ensimmäinen edustaa koehenkilön lähtötasoa, toinen vaihe edustaa työnteon lomassa kohdekielen aktiivisesta käytöstä johtunutta kielitaitoa, ja kolmas vaihe edustaa kielitaidon kehityksen pysyvyyttä ajanjakson jälkeen jolloin kielenkäyttö on ollut vähemmän aktiivista verrattuna ensimmäisen ja toisen vaiheen väliseen aikajaksoon. Äänitteet arvioitiin kussakin vaiheessa jokaisen CEFR:in viestinnällisyyteen perustuvan kielitaidon arviointiasteikon mukaan. Kunkin arvioinnin tuloksia verrattiin vastaavaan arviointiin seuraavassa vaiheessa, joka mahdollisti kielitaidon kehittymisen tekemisen mittaamiskelpoisemmaksi. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että CEFR:n luokittelemista kielitaidoista useimmat kehittyivät pysyvästi, tai toisin sanoen, sekä toisen että kolmannen vaiheen tulokset olivat ensimmäisen vaiheen tuloksia parempia. Vain harvat kielitaidoista eivät kehittyneet lainkaan, joka johtuu osittain siitä, että kyseisten kielitaitojen puutteet haittasivat kielenkäytön viestinnällisyyttä vähiten. Tulokset osoittavat, että rauhanturvaajien kielitaidon koulutus voisi tulevaisuudessa olla tehokkaampaa, mikäli rauhanturvaajille tarjottaisiin käytännöllisempiä harjoituksia liittyen englannin kielen käyttöön rauhanturvatyössä. Lisäksi omien kielitaitojen tiedostaminen ja niiden kehittymisen seuraaminen saattaisivat tehdä rauhanturvaajista tehokkaampia vieraan kielen käyttäjiä viestinnällisyyden kannalta.