The study highlighted some of the central characteristics in current mommy blogging phenomenon. I examined a blog post of Divine secrets of a domestic diva which manifested an action a group of mommy bloggers took to take part in one of the latest debates in the blogosphere. Given the controversial topic, I was interested in examining the blog entry in detail, analyzing its linguistic features and seeing what kind of discourses it created or tried to replace. I was also aiming to evaluate how the post was perceived by the readers and examine the potential community development between the bloggers and readers. The questions I addressed within this framework were the following: What discourses the blog post creates and how are they articulated? How do those discourses affect the potential for a community to emerge between a group of bloggers and readers? I employed points of inquiry developed by critical discourse analysis (Fairclough 2003, 2010). Through the analysis of language and discourse in the blog post, I aimed to characterize the social and cultural structures behind it. I identified different perspectives and representations, i.e. discourses to four themes that I named as views of maternal roles, views of (female) social behavior, views of health, and views of postpartum body image and appearance. The discourses I identified in the material represented somewhat opposing views which was more or less expected given the debated topic of the blog post. The discourses to the theme of maternal roles were used to construct social conceptions of mothers’ and women’s roles by the participants. The two main discourses under the theme of views of maternal roles I named as idealistic motherhood and realistic or non-ideal motherhood. The discourses to the theme views of (female) social behavior were reflecting types of social behavior and traits attributed to women and mothers. The two discourses I identified within this theme were female solidarity and female disunity. These two discourses were dominant throughout the post and its comments. The discourses to the theme views of health represented two rather opposing takes on health: strict and permissive. These discourses of health were present especially in the comments section. The theme of views of postpartum body image and appearance is also a central one in this text, and it included two opposite approaches which I named acceptance and critique. The discourses I categorized were not well-defined and some overlapping also occurred between them. For instance, Kang’s image and the comments which supported her view of striving for perfection articulated the discourse of idealistic motherhood and also critique of appearance discourse. Kang seemed to represent new momism with its demands of excelling in and out of domestic sphere. The bloggers represented themselves as somewhat non-conventional mothers who do not seem to care about the postpartum body image ideals of getting back in shape after pregnancy. This argument was softened by humor which probably made it more palatable with the audience. There was also a significant mixing of discourses of female solidarity and female disunity in the bloggers’ views and their action. They supported one another and reinforced their sense of community by putting emphasis on Kang’s difference from them. Still, the bloggers managed to articulate understanding towards Kang. Although the comments this blog entry received were by large of mimicking nature or otherwise supportive, the commenters were, for the most part, left out from their action and community reinforcement efforts. Some of my findings were well in tune with previous research, especially that of Yonker’s (2012). The genre in question often aims to be radical in its portrayal of motherhood but the use of rhetorical devices such as humor and confession may imply that the bloggers are only portraying something they are not and they are acknowledging that they are doing something “wrong” according to conventional expectations. I claim that by admitting that they need an excuse for their non-ideal appearance, they actually reinforce the postpartum body ideal that Kang in this particular case and the media in general convey. / Tutkimukseni käsitteli nykyisen amerikkalaisen äitibloggausilmiön keskeisiä piirteitä. Tarkastelin blogin Divine secrets of a domestic diva yhtä blogikirjoitusta, jossa ryhmä äitibloggaajia otti kantaa erääseen kiistanalaiseen ilmiöön blogimaailmassa. Pyrin selvittämään, millaisia diskursseja blogikirjoitus loi tai yritti korvata. Tarkoituksenani oli myös selvittää kuinka teksti tulkittiin lukijoiden toimesta ja arvioida mahdollisen yhteisön kehittymistä bloggaajien ja lukijoiden välillä. Tutkimuskysymykseni olivat seuraavat: Mitä diskursseja blogikirjoitus luo ja miten ne on ilmaistu? Miten kyseiset diskurssit vaikuttavat mahdollisen yhteisön muotoutumiseen osanottajien välillä? Lähestyin tutkimuskohdettani kriittisen diskurssianalyysin avulla (Fairclough 2003, 2010). Löysin tekstistä erilaisia näkökulmia eli diskursseja neljään keskeiseen teemaan, jotka nimesin näkemyksiksi äidin roolista, näkemyksiksi sosiaalisesta käyttäytymisestä, näkemyksiksi terveydestä ja näkemyksiksi raskauden jälkeisestä vartalokuvasta ja ulkonäöstä. Löytämäni diskurssit edustivat pitkälti vastakkaisia näkemyksiä, mikä oli osittain odotettavissa kiistanalainen aihe huomioonottaen. Äidin rooliin liittyvät diskurssit rakentavat sosiaalisia käsityksiä äitien ja naisten rooleista, ja nimesin sen sisällä olevat kaksi dominoivaa diskurssia idealistiseksi ja realistiseksi (ei-ideaali) äitiydeksi. Naisten sosiaalista käyttäytymistä kuvaavat diskurssit jakautuivat myös kahteen vastakkaiseen leiriin: solidaarisuus ja epäyhtenäisyys. Nämä kaksi diskurssia olivat dominoivia blogikirjoituksessa ja sen saamissa kommenteissa. Terveysteemaan liittyvät diskurssit nimensin tiukaksi ja sallivaksi näkemyksiksi, ja ne tulivat esille etenkin kommenttiosiossa. Näkemykset raskauden jälkeisestä vartalokuvasta ja ulkonäöstä olivat myös keskeisiä ko. tekstissä ja nimesin siihen liittyvät diskurssit hyväksynnäksi ja kritiikiksi. Diskurssit, jotka tekstistä löysin eivät olleet selvärajaisia ja olivat osin päällekkäisiä. Blogikirjoitukseen osallistuneet bloggaajat vahvistivat omaa yhteisöään korostamalla eroa kritiikin kohteena olevaan Kangiin. Vaikka blogikirjoitus sai paljon kannustavaa palautetta lukijoilta, sitä kommentoivat kirjoittajat jäivät kuitenkin bloggaajien muodostaman yhteisön ja heidän yhteisen kannanottonsa ulkopuolelle.

This thesis seeks to investigate how an online video game called ‘World of Warcraft’ facilitates learning English as a second language and provide a critical analysis of both advantages and disadvantages of this type of informal language learning. The relevance for this study stems from the fact that playing video games has risen in popularity since the beginning of 2000s, and approximately 35 percent of the playerbase in World of Warcraft, for example, are female players. This means that more and more people are learning English from video games. The data for this study has been gathered by conducting a survey for European World of Warcraft players, asking them to share their thoughts, opinions and experiences on learning English in World of Warcraft. The results of the survey are analysed from the perspective of formal English education in order to evaluate whether the language in video games pose a threat to the objectives of formal language education or if there is something that formal teaching could take from learning English in video games. The aims of formal language education have started to shift from native-like proficiency towards achieving communicational competency. Networked online video games are one of the most accessible ways to converse and interact with people from all over the world. Hampel (2006) and Furstenberg (1997) say that computer-assisted language learning provides the learners opportunities to actively participate and collaborate with their peers in language learning situations without the need for physical attendance. Sylvén and Sundqvist (2012) say that World of Warcraft provides its players authentic situations to hear and practice English. According to Gee (2003, 2007), video games inspire genuine motivation, which alongside authenticity is something that schools often have difficulties to reproduce. Gee (2007) also says that video games are an effective platform for learning because the learning in them becomes ‘situated’, meaning that the language in the game is constantly supported by the visual and auditory clues and actions from the player. Saarenkunnas (2006) notes that this is why children are quite adeptly able to play video games in English even at a young age. The results evoke mixed opinions. On one hand, playing World of Warcraft appears to be an immersive and effective way to learn new and even complex vocabulary. World of Warcraft also functions as a social platform for the players to collaborate, interact and communicate with each other. On the other hand, English is mostly spoken as an international language in the game, which means that a learner is exposed to various different Englishes that might not always conform to the basic rules of English spelling, syntax and grammar. Thus, World of Warcraft might not be the best place to learn to speak English correctly, and the level of social engagement and exposure to English language is rather dependent on the player’s own activity and preferences. Toxic language and behavior is often mentioned in the responses, which leads to the question if a game community like this can be considered to be socially encouraging. A question for future research would be how video games can be harnessed for the uses of formal language education while ensuring that only positive effects on learning English are transferred. / Tämän Pro Gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia, millä tavoin verkossa pelattava moninpeli World of Warcraft edesauttaa englannin oppimista vieraana kielenä. Samalla tavoitteena on kriittisesti arvioida pelaamisen kautta tapahtuvan kielenoppimisen hyötyjä ja haittoja. Videopelien pelaaminen on yleistynyt 2000-luvulta lähtien, ja esimerkiksi World of Warcraftin pelaajakunnasta noin 35 prosenttia on naispuolisia pelaajia. Videopeleillä on alati laajeneva kohderyhmä, ja englantia opitaan yhä enemmän pelien kautta, joten on aiheellista tutkia kielenoppimista peleissä kouluopetuksen näkökulmasta. Tämä tutkimus perustuukin eurooppalaisilla World of Warcraftin pelaajilla teetettyyn kyselyyn, jossa heitä pyydettiin kertomaan ajatuksiaan, mielipiteitään ja kokemuksiaan liittyen englannin oppimiseen World of Warcraftin kautta. Tutkimuksen eräänä tavoitteena on myös selvittää, onko videopelien avulla tapahtuvaa englannin oppimista syytä pitää uhkana koulujärjestelmän asettamien kielenoppimisen tavoitteiden kannalta vai voitaisiinko videopeleistä ottaa jopa vaikutteita kouluopetukseen. Verkossa pelattavat moninpelit ovatkin yksi kätevimmistä keinoista päästä harjoittelemaan englantia kansainvälisessä kontekstissa. Hampel (2006) ja Furstenberg (1997) sanovat, että tietokonepohjaisissa kielenoppimistilanteissa oppija pääsee toimimaan aktiivisena osallistujana ja saa tehdä yhteistyötä muiden oppijoiden kanssa. Sylvén ja Sundqvist (2012) jatkavat, että World of Warcraft tarjoaa pelaajilleen mahdollisuuksia käyttää englantia aidonkaltaisissa vuorovaikutustilanteissa. Gee (2003, 2007) puolestaan sanoo, että videopelit herättävät pelaajassa aitoa motivaatiota oppimista kohtaan. Gee (2007) myös perustelee videopelien tehokkuutta kielenoppimisen välineenä sanomalla, että kieli on peleissä vahvasti kontekstualisoitua. Pelissä suoritetut toiminnot ja pelin tarjoamat kuvalliset ja äänelliset vihjeet siis tukevat kielen ymmärtämistä ja helpottavat oppimista. Saarenkunnas (2006) toteaakin, että tästä syystä myös nuoret lapset kykenevät pelaamaan englanninkielisiä pelejä. Tutkimuksesta saadut tulokset kuitenkin antavat ristiriitaisen kuvan kielenoppimisesta World of Warcraftissa. Toisaalta pelaaminen on helppo ja mielenkiintoinen tapa oppia uutta ja monimutkaista sanastoa. World of Warcraft myös tarjoaa pelaajilleen sosiaalisen ympäristön, jossa harjoitella englannin puhumista autenttisissa kielenkäyttötilanteissa. Toisaalta taas pelaajien puhuman englannin taso vaihtelee puhujakohtaisesti, eikä pelissä puhuttu kieli noudata aina kaikkia englannin kielioppi- tai oikeinkirjoitussääntöjä. Pelissä myös törmää usein epäsoveliaaseen kielenkäyttöön ja käytökseen, joten pelin kannustavuus kielenoppimisympäristönä voidaan kyseenalaistaa. Kouluopetuksessa voitaisiin kuitenkin ottaa mallia videopelien tavasta luoda motivoivia ja autenttisia kielenkäyttötilanteita. Jatkotutkimuksessa voitaisiinkin selvittää, miten videopeleistä saadut kielenoppimisen hyödyt voitaisiin valjastaa kouluopetuksen käyttöön siten, että vain kielenoppimisen kannalta myönteiset vaikutukset siirtyvät pelistä oppijaan.

There exists a large gap between the genders for educational attainment, with females outperforming males by a large margin. This gap is seen through almost all levels of secondary and tertiary education, and is present in all of EU-28 and PISA countries. This thesis is a systematic review of literature concerning this effect in Finland. Using a methodical step by step process with a specific Boolean search string to narrow down search results from two academic databases: Ebsco and Proquest’s ERIC. A group of eight studies were selected to be primary sources, and they were analysed as to their relation to the situation. Although it is outside the scope of this thesis to show any causation, the studies had directly relevant findings that show that the biggest issue is boys’ attitude towards reading in general, and school in particular. / Koulumenestyksessä on suuria eroja sukupuolten välillä. Naiset ja tytöt menestyvät koulussa ja koulutuksessa huomattavasti miehiä ja poikia paremmin. Tämä sukupuolten välinen ero on nähtävissä kaikissa EU-28 ja PISA maissa. Tämä opinnäyte käy läpi systemaattisesti tähän ilmiöön liittyviä tutkimuksia. Käyttäen tarkkaa askel kerrallaan järjestelmää ja hyödyntäen boolean-fraasia niin että mahdollisimman relevantit tutkimukset voitaisiin löytää kahdesta tieteellisestä tietokannasta: Ebsco ja Proquestin ERIC. Haun tuloksista valittiin kahdeksan tutkimusta analyysia varten. Vaikka tämä opinnäyte ei voi näyttää kausaalisuutta, kaikilla kahdeksalla tutkimuksella on merkitystä tämän ilmiön ymmärtämiseksi. Suurin yhteinen ongelma tekijä on poikien asenne yleisesti lukemista kohti ja erityisesti koulua kohti.

The globalisation of politics has resulted in a myriad of intergovernmental organizations (IGOs). While the primary reason for a sovereign state to join such an organization may be based on national cost-benefit calculations, the durability and functionality of an IGO require a sense of collectivity and solidarity to be formed among the member states. Therefore, this study examines how the discourse in the founding treaties of IGOs can be used to establish collectivity among member states. To this end, this study focuses on the founding treaties of five globally significant intergovernmental organizations, the UN, NATO, OPEC, EU and AU. By using discourse-analytic research methods, these treaties are comparatively examined to determine the frequently occurring discourses that create and promote collective identity and collective mentality among the member states of the examined IGOs. Consequently, in the analysis of the research material, it appears that such discourse of collectivity is consistently present throughout all treaties and that the relevant discourses are quite similar in nature as well, regardless of the organizational focus areas. Collaborating national and organizational ethos, balancing competing interests, and protecting sovereignty seem to encourage a state agent’s identification with the collective. A promise of organizational egalitarianism and general normalization of unavoidable inequalities within the organizational framework in turn eases the potential conflicts between the members of the collectives and thus supports the sense of collectivity. Furthermore, the organizational attitudes towards the wider world and the challenges it presents is consistently used as a unifying feature, as it creates an ingroup and outgroup setting that can benefit the sense of collectivity. Since these features of discourse of collectivity appear to be consistent in all of the examined treaties, it may be assumed that similar discourses could be detectable in the founding treaties of other IGOs as well or could be utilized in potential future treaties. Essentially, the conclusions drawn in this study reveal the foundation of the collective identity formed among the member states of IGOs. Therefore, while the collective identity is mainly established in the everyday interaction and practical discourse of an IGO, the founding treaty framework offers a relevant comparison point and an explanation as to how this organizational collective identity is formed. / Poliittisen globalisaation seurauksena hallitustenvälisten yhteistyöjärjestöjen määrä on kasvanut huomattavasti. Vaikka itsenäisen valtion päätös liittyä kyseisiin järjestöihin voi ensisijaisesti pohjautua kansallistasolla suoritettuihin hyöty- ja kustannuslaskelmiin, hallitustenvälisten järjestöjen kestävyys ja toimivuus vaativat jäsenmaiden osalta jonkin tasoista yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi tämä tutkimus pyrkii selvittämään, kuinka tällaisten järjestöjen perustussopimusten diskurssia voidaan käyttää edistämään kollektiivisuutta ja kollektiivisten asenteiden muodostumista jäsenmaiden keskuudessa. Tätä tavoitetta varten tutkimus keskittyy viiden järjestön perustussopimuksiin, jotka ovat kaikki kansainvälisesti merkittävässä asemassa. Nämä järjestöt ovat YK, NATO, OPEC, EU ja AU. Diskurssianalyyttisia tutkimusmetodeja hyväksikäyttäen näistä sopimuksista on pyritty löytämään sellaiset diskurssikeinot, jotka luovat ja tukevat kollektiivisuutta ja kollektiivisen identiteetin muodostusta tutkittujen järjestöjen jäsenmaiden keskuudessa. Tutkimusmateriaalia analysoidessa kyseisenkaltaisia kollektiivisuuden diskursseja näytti esiintyvän säännöllisesti ja yhtenäisesti kaikissa tutkituissa sopimuksissa riippumatta järjestöjen tavoitteista tai erikoisaloista. Kansallisten ja järjestöllisen eetoksen yhteneväisyys, kilpailevien intressien tasapainottaminen ja itsenäisyyden suojelu näyttävät rohkaisevan jäseniä kohti kollektiivista samaistumista. Lupaus järjestön sisäisestä tasa-arvoisuudesta ja väistämättömien epätasa-arvoisuuksien normalisointi puolestaan vaikuttavat vähentävän jäsenmaiden välisiä konflikteja ja täten tukevat järjestöllistä kollektiivisuuden tunnetta. Tämän lisäksi sitä, miten sopimukset esittelevät järjestön asenteet muuhun maailmaan ja sen luomiin haasteisiin, voidaan pitää järjestön yhdistävänä tekijänä sen luoman maailmankuvan vuoksi. Koska nämä ominaisuudet toistuvat diskurssissa jokaisen perustussopimuksen kohdalla, voidaan myös olettaa, että samankaltaisia diskursseja olisi löydettävissä myös muiden järjestöjen perustussopimuksista tai niitä voitaisiin yleisesti soveltaa tuleviin sopimuksiin. Näitä toistuvia diskurssikeinoja ja sopimusominaisuuksia voidaan siis pitää hallitustenvälisten järjestöjen kollektiivisen identiteetin perustana. Näin ollen, vaikka kollektiivinen identiteetti muodostuisikin pääasiallisesti järjestöjen sisäisen jokapäiväisen vuorovaikutuksen ja sen diskurssien kautta, perustussopimusten tarjoama viitekehys luo perustan järjestöjen sisäiselle identiteetille sekä teoreettisen vertailukohteen, johon jo muodostunutta kollektiivista identiteettiä voidaan verrata.

This bachelor’s thesis aims to explain why the love triangle that appears in the dystopian Hunger Games trilogy by Suzanne Collins has a function within the work and so does not take away any of the feminist power that the protagonist of the book, Katniss Everdeen, possesses. The love triangle works to explore the themes of adolescent love, games and is a metaphor for the various societies in the book. In the theme of adolescent love, the internal motivators and the external motivators as to whom Katniss should pick differ. Sexuality is also explored through these characters. The theme of games is looked at though the male leads competing for the love of the protagonist, as well as the governments exploitation of the protagonist’s emotions to play to their advantage. Lastly, the male leads become representations of both the rebellion and the Capitol as well as representations of different types of members of the rebellion. / Tämän työn tarkoitus on tutkia ja selittää Suzanne Collinssin Nälkäpeli (eng. The Hunger Games) trilogiassa kuvatun kolmiodraaman temaattista ja metaforista funktiota kirjailijan dystopisessa tekstissä. Narratiivi ei kyseenalaista päähenkilöä (Katniss Everdeen) feministisenä hahmona. Kuvattu kolmiodraama tukee tekstin temaattisia aspekteja, kuten nuoren henkilön rakkautta ja pelaamisen teemaa, sekä toimii metaforana yhteiskunnan eri osa-alueille. Katniss -hahmon sisäiset ja ulkoiset syyt parinvalintaan vaihtelevat ja kolmiodraamassa tutkitaan myös seksuaalisuutta. Peli -teema esiintyy mieshahmojen keskinäisessä kilpailussa, sekä siinä kuinka diktaattori hyväksikäyttää päähenkilön tunteita. Metaforana mieshahmot toimivat kapinoijien, heidän vaihtelevien identiteettiensä sekä diktatuurin kuvaajina.

During the 2011 England riots, numerous interpretative narratives appeared in the media, each of them offering a different view regarding the nature of the riots and their origins. Alongside these general narratives, a number of minor narratives that tended to focus on individual events and incidents surfaced as well. The primary goals of this work are to examine, analyse and categorise the narratives that appeared during and after the riots and explore an entirely different cultural narrative that the mainstream media has entirely ignored. This is accomplished through media analysis, which collects data from three focus newspapers: The Guardian, The Telegraph and Daily Mail. The overall research is both qualitative and quantitative. The exact number of articles that possess a certain narrative pattern or focus on an individual aspect of the riots is recorded and analysed, but the ultimate narrative analysis is highly qualitative. Most of the quantitative analysis is present in the media analysis section, where the goal is to establish the presence of certain narrative trends. The media analysis, though somewhat technical, is strongly influenced by Lule’s research on journalistic myths present in, for instance, Daily News, Eternal Stories: The Mythological Role of Journalism. The media analysis is split into two sections: one of them focuses on reporting that occurred during the riots and the other one focuses on the period after the riots and the narrative development that has occurred. These two sections are preceded by chapters that aim to explain both the background of rioting in Brixton, which holds a cultural legacy of social unrest and is the area that many journalists decided to focus on when the riots started. The specific background of the 2011 riots, which is the death of Mark Duggan, is also discussed before the media analysis sections. The work’s theoretical approach to rioting in general is based on Waddington’s flashpoint analysis and Upton’s Urban Riots in the 20th Century: A Social History. The conclusive sections have a very distinct focus on comparing and contrasting the narratives present in the media with the cultural narrative that is established in the latter sections of the thesis. Using Gilroy’s cultural analysis present in, for instance, There Ain’t No Black in the Union Jack as a basis and combining his approach with a more musicological assessment of cultural trends, such as local rap music and Linton Kwesi Johnson’s dub poetry, the thesis contrasts The Telegraph’s “culture of criminality” and The Guardian’s socioeconomic approach with the concept of a cultural vanguard. While the traditional narratives have their strengths, they completely fail to take Brixton’s unique cultural connection to rioting and social unrest into account. Additionally, they ignore the fact that the seeds of this cultural vanguard may have spread and morphed over the years, creating a cultural atmosphere that is particularly volatile to flashpoints that turn into large riots.

The purpose of this study is to examine the use of phonemic transcription as a teaching method and its role in today’s pronunciation teaching in Finnish EFL classrooms. It enquires the experiences of using phonemic transcription as a teaching method among recent upper secondary school graduates (2010–2015) via an electronic questionnaire, which also includes small exercises to determine the level of the respondents’ transcription skills. The findings of this study suggest that phonemic transcription is used very irregularly and insufficiently to teach pronunciation.

The purpose of this thesis is to examine how Finnish ninth grade students and their teacher view the use of YouTube in English language learning and teaching and what kind of experiences they have in using it in school and outside the normative school context. The method of the study is ethnographic and it is based on sociocultural and ecological views on language learning. The materials used in the study were questionnaires to Finnish ninth grade students and their teacher and observation of one student’s use of YouTube in English in his free time. The analysis of the results revealed that all 18 out of 18 students watch YouTube videos in English at least occasionally and that YouTube video content is used in the classroom. The students experienced that watching English YouTube videos has provided learning outcomes, but it also appeared that their understanding of language learning is still quite limited and their answers reflected traditional and school-centred views on language learning. / Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka suomalaiset yhdeksäsluokkalaiset opiskelijat ja heidän opettajansa suhtautuvat YouTuben käyttöön englannin kielen opiskelussa ja opetuksessa, ja millaisia kokemuksia heillä on sen käytöstä koulussa ja koulun ulkopuolella. Tutkimus on etnografinen ja pohjautuu sosiokulttuuriseen ja ekologiseen teoriaan kielen oppimisesta. Tutkimuksessa käytetyt materiaalit olivat kyselyt suomalaisille yhdeksäsluokkalaisille opiskelijoille ja heidän opettajalleen sekä yhden oppilaan englanninkielisen YouTuben käytön observointi hänen vapaa-ajallaan. Tutkimustulokset paljastivat, että kaikki 18 kyselyyn vastaajaa katsovat YouTube-videoita englanniksi ainakin satunnaisesti, ja että YouTube-videosisältöä käytetään luokassa. Opiskelijat kokivat, että englanninkielisten YouTube-videoiden katselu on tuonut oppimistuloksia, mutta vastauksista ilmeni myös, että oppilaiden ymmärrys kielen oppimisesta on yhä melko rajallinen, ja heidän vastauksensa heijastelivat perinteisiä ja koulukeskeisiä näkemyksiä kielen oppimisesta.

During the 21st century, online communities that crowdsource audiovisual translations have been born alongside the professional translation agencies. These amateurs translate subtitles for their own favourite movies and TV series, and share them online for other fans free of charge. The aim of this study is to find out whether the use of translation techniques differ between commercial and crowdsourced translations, and if they do, why, and how that affects the comprehensibility of the translation. The data for the study consists of two translations, one crowdsourced and one commercial, of the same source material: the introductory act of one episode of the American situational comedy How I Met Your Mother. The analysis is based on nine translation techniques described by translation researchers Vinay, Darbelnet, Malone and Retsker: literal translation, borrowing, calque, transposition, modulation, equivalence, adaptation, omissions and compensations. The results of the study show that the translator of the commercial subtitles has aimed for more concise translation to follow the stricter technical limitations, such as the number of characters that can be visible in a screen text. This is done by favouring the use of adaptations and omissions and avoiding the use of literal translations. The crowdsourced subtitle, on the other hand, stayed more faithful to the source material where the broader limitations allow it. Because the data of the study is rather small, the results are not to be generalized into all commercial and crowdsourced subtitles. / Ammattimaisen audiovisuaalisen kääntämisen rinnalle on 2000-luvun aikana syntynyt Internetissä toimivia verkkoyhteisöjä, jotka talkoistavat käännöksiä: amatöörit kääntävät tekstityksiä omiin suosikkielokuviinsa ja -TV-sarjoihinsa ja jakavat niitä ilmaiseksi muille saman materiaalin faneille. Tämän tutkielman päämääränä on selvittää, eroavatko talkoistetut käännökset kaupallisista käännöksistä niissä käytetyiden käännösstrategioiden osalta, ja jos eroavat, miksi, ja miten se vaikuttaa käännöksen ymmärrettävyyteen. Tutkimuksen aineistona on samasta lähdemateriaalista, Ensisilmäyksellä-tv-sarjan erään jakson alkunäytöksestä, tehdyt kaksi eri käännöstä. Analyysi pohjautuu yhdeksään käännösstrategiaan, jotka käännöstieteen tutkijat Vinay, Darbelnet, Malone ja Retsker ovat kategorisoineet: sananmukaiset käännökset, sanalainat, käännöslainat, uudelleenmuotoilut, mukautukset, vastaavuudet, sopeutukset, poisjätöt ja täydennykset. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaupallisessa käännöksessä kääntäjä on pyrkinyt pitämään ilmaisun suppeampana pysyäkseen tiukemmissa teknisissä vaatimuksissa, kuten yhteen ruututekstiin mahtuvien merkkien rajoituksessa. Tämä näkyy erityisesti mukautusten ja poisjättöjen suosimisena ja sananmukaisten käännösten välttämisenä. Talkoistetuissa tekstityksissä sen sijaan pitäydyttiin uskollisempana lähdetekstille väljempien rajoitusten sen mahdollistaessa. Koska tutkimuksen aineisto on suppea, tulokset eivät ole yleistettävissä kaikkiin kaupallisiin ja talkoistettuihin tekstityksiin.

During the past decade, there has been an ongoing debate in the dog training circles about dominance based dog training. Much of the debate has been brought on by the popularity of Cesar Millan’s reality television show, The Dog Whisperer. The dog training professionals have expressed their concern over the show spreading ineffective and inhumane training methods based on outdated notions about the dog. The purpose of this study was to investigate the methods used in the show to construct Millan as a dog training authority. The theoretical framework of this work in based on the general principles of Critical Discourse Analysis (CDA) and is complemented with viewpoints from the sociocognitive approach to CDA outlined by Van Dijk. The methodology is based on the frame both Iedema and Pollak have used in their research on television programmes. The results of the analysis were compared to previous research conducted on manipulative discourse. Wodak’s writings have contributed to both the theory and the methodology of this study. The construction of Millan’s authority as a dog trainer is based on a three-layered manipulation of audience reception. The foundation of the manipulation lies in the management of the audience’s emotional state. An emotionally preoccupied viewer has less cognitive energy to critically process messages it receives and is thus more vulnerable to manipulation. The co-operation of the modes — speech, sound and image — is particularly effective in arousing emotional response. The middle layer in constructing Millan’s authority involves building a preferred context model for the audience. A context model contains the mental models activated in the short term memory in a given situation and is used for interpreting messages. By foregrounding elements in the discourse situation, the production can affect the audience’s context model and the interpretations they make regarding the content of the show. In The Dog Whisperer, these elements include, for example, the discourse of dominance related to dogs and the discourse of expertise related to Millan. Also some characteristics of the reality TV genre help in the construction of the context model where Millan is a dog training authority. The final layer of the audience manipulation entails the problem-solution narrative and the many features of manipulative communication used in it. The repetition of messages exercised through all the modes and providing ample amount of pseudo-proof are frequently used tactics in the show in the construction of Millan’s authority. / Koiramaailmassa on 2000-luvulla kuhistu johtajuuskysymyksistä, kun Cesar Millanin Koirakuiskaaja-ohjelman suosio on levittänyt tiedemaailmassa yleisesti virheellisenä pidettyyn dominanssiteoriaan perustuvia tehottomia ja epäinhimillisiäkin metodeja laajemmille koiranomistajapiireille. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää millaisin keinoin Millanin auktoriteetti koirakouluttajana ohjelmassa rakennetaan. Työn teoreettisen viitekehyksen perustan muodostavat kriittisen diskurssianalyysin yleiset periaatteet. Näitä on täydennetty sosiokongitiivisen suuntauksen näkemyksillä erityisesti Van Dijkin artikkeleiden pohjalta. Tutkimuksen metodologia perustuu Iedeman ja Pollakin televisiotutkimuksessaan käyttämiin multimodaalisen analyysin metodeihin. Analyysin tuloksia on vertailtu aiempaan tietoon manipulatiivisen diskurssin piirteistä. Wodakin kirjoitukset sekä kriittisen diskurssianalyysin teoriasta että metodeista ovat vaikuttaneet työhön merkittävästi. Millanin auktoriteetin rakentuminen tapahtuu kolmessa tasossa. Manipulaation perusta on voimakkaiden tunnereaktioiden yleisölle aiheuttamassa kriittisen ajattelun heikkenemisessä. Katsojien kognition keskittyessä ensisijaisesti tunteiden kokemiseen, havaintokykyä ei enää riitä vastaanotettujen viestien kriittiseen tulkintaan. Tunteisiin keskittynyt katsoja on altis manipulaatiolle. Modaliteettien yhteisvaikutus on erityisen merkittävässä asemassa voimakkaiden tunne-elämysten synnyttämisessä. Seuraava taso Millanin auktoriteetin rakentamisessa on katsojan mielessä aktivoituvien mentaalimallien muokkaaminen. Hallitsemalla katsojalle aktivoituvaa viitekehystä, tuotanto vaikuttaa tulkintoihin, joita katsoja näkemästään tekee. Koirakuiskaajassa tämä viitekehys sisältää diskursseja liittyen mm. dominanssiin ja asiantuntijuuteen. Myös tosi-TV-genre on luomassa katsojalle tulkintaviitekehystä, jossa Millan näyttäytyy koirankoulutuksen asiantuntijana. Kolmas manipulaation taso liittyy itse tarinan rakenteeseen, joka ohjaa katsojaa pitämään koiraa ongelmana ja Millania ratkaisijana, sekä sen sisällä käytettyihin manipulatiivisen diskurssin keinoihin. Näistä erityisesti toisto — kaikilla modaliteetin tasoilla — ja runsas pseudotodisteiden esittäminen ovat keskeisiä keinoja, kun Millanin auktoriteettiä ohjelmassa rakennetaan.