Tämä työ käsittelee Suomessa käytössä olevaa NordDRG tuotteistusjärjestelmää. Työssä kerrotaan myös sairaanhoidon tuotteistukseen vaikuttavia toimintoja. Työn tavoite on kertoa, millaiset ovat tuotteistusta ja laskutusta varten kirjattujen potilastietojen käytännöt Vaasan keskussairaalassa sekä miten keskussairaalan tietojärjestelmät toimivat kirjaamisen apuna. Työssä tuodaan julki kehittämistoimenpiteitä, joilla kirjaamista saadaan parannettua. Työssä esitellään malli, jolla kirjaamista voidaan seurata ja parantaa systemaattisesti. Aluksi työssä määritellään kyseisen potilastietojen kirjaamisen perusta eli tuotteistus ja laskutus. Havaittujen ongelmakohtien avulla kerrotaan, miten potilastietojen kirjaamisen laatu vaikuttaa tuotteistamiseen kansallisella tasolla sekä sairaalan sisäisessä toiminnassa. Teoriaosuudessa avataan Suomessa käytössä oleva sairaanhoidon tuotteistusjärjestelmä NordDRG. Potilastietojen kirjaamista ja NordDRG järjestelmää kuvaavat osiot kertovat, kuinka järjestelmä optimaalisesti käytettynä toimisi. Työn empiriaosuuteen suoritettiin semi-strukturoituja haastatteluita Vaasan keskussairaalan sairaanhoidon yksiköissä sekä taloushallinnossa ja tietotekniikan hallinnossa. Haastattelupohja koostui kysymyksistä sairaanhoidon ammattihenkilöstön työtavoista potilastietojen kirjaamisessa sekä tietojärjestelmien hyödyntämisessä kirjaamisen apuna. Empiriaosuudessa käytettiin hyväksi myös tilastotietoa kirjaamisen tasosta kaikissa Suomen keskussairaaloissa. Haastattelujen ja tilastojen pohjalta muodostettiin yleistason käsitys siitä, miten Vaasan keskussairaalassa kirjataan potilastietoja verrattuna muihin samanlaisiin sairaanhoidon yksiköihin. Empiriaosuuden tärkeimmät tulokset ovat Vaasan keskussairaalan potilastietojen kirjaamisen huono taso kansallisessa vertailussa, kirjaamisen tulosten heikko hyödyntäminen kirjaamisen parantamiseksi sekä kokonaisvaltaisen NordDRG järjestelmän kyvykkyyden käyttämättömyys. Kansallisesti huomattava tulos on myös kirjaamisen tason suuri variaatio sairaaloiden välillä. Kirjaamisen tason aluekohtainen vaihtelevuus vaikuttaa kansallisiin tuottavuuslukuihin. Kirjaamiskäytännöt Vaasan keskussairaalassa vaihtelevat suuresti yksiköiden välillä sekä yksiköiden sisällä. Käytännöt kirjata ovat moninaisia ja vaihtelevia. Tietojärjestelmissä on kehittämisen varaa. Välittömästi NordDRG ryhmittelijään vaikuttavat tietojärjestelmät sisältävät kuitenkin tarvittavat toiminnot NordDRG:n hyödyntämiseksi. Tietojärjestelmien hyödyntäminen kirjaamisessa on puutteellista. Tulokset ovat yleistettävissä vaikuttavimpaan osaan Vaasan keskussairaalan yksiköistä, niin sairaanhoidossa kuin hallinnossa. Työssä määritellyissä kehitystoimenpiteissä on vankka tieteellinen pohja ja todistetut positiiviset lopputulokset. Esitellyt kehitystoimenpiteet pohjautuvat Six Sigma kehittämismallin eli DMAIC mallin hyödyntämiseen. DMAIC mallin mukaisesti prosessin tuotosten mittaaminen ja analysointi on suuressa roolissa kehitystoimenpiteitä implementoitaessa. DMAIC mallin tilastollista tarkastelua ja analysointia on menestyksekkäästi hyödynnetty muualla maailmassa. Keskeisimpänä toimintona kirjaamisen tason nostamisessa on mitata diagnooseja ja toimenpiteitä yksikkökohtaisesti. Mitattua tietoa analysoidaan tilastollisen prosessihallinnan menetelmillä. Kehitystoimenpiteiden onnistumista tarkastellaan jatkuvalla prosessimittauksilla. Yksi tärkeä kehitystoimenpide on jalkauttaa vastuu tavoitteellisesta kirjaamisesta yksikköihin. / The subject of this thesis is NordDRG, a patient classification and productization system in use in Finland. Theory also covers actions related to productization of health care. Aim of this thesis is to describe the nature of coding patient information regarding productization and reimbursement in Vaasa Central Hospital. Information systems assistance to coding is also covered. This thesis aims to improve coding in Vaasa and thus suggests development activities to Vaasa Central Hospital. Thesis introduces a model by which patient data coding can be improved and controlled systematically. Firstly the basis of coding, productization and reimbursement is introduced. Theory explains the problem areas in coding and takes a stand on how it affects in productization on national and hospital’s internal scale. Theory part introduces the health care productization system NordDRG. Chapters related to patient data coding practices and NordDRG system reveal how productization can ideally work. For the empirical part semi-structured interviews were conducted in Vaasa Central Hospital health care units, finance and information technology departments and administration. Interview template consists of questionnaire about health care professionals coding practices and utilization of information technology. Empirical chapters also include statistical analysis of coding in all Finnish central hospitals. General understanding of Vaasa Central Hospital coding practices versus other Finnish central hospitals was created from interview and statistical analysis results. The most important findings of this thesis were the poor performance of coding in Vaasa by national standards, low utilization of coding results to improve coding and low overall utilization of NordDRG system capability. Nationally significant finding is the variation of coding practices between hospitals. The variability of coding levels has an impact on national productivity figures. In Vaasa coding practices vary greatly between different units and between coders of a single unit. Coding practices are manifold. There is also potential for improvement in information system design and development. Although those information systems that have a direct impact on NordDRG include the functions needed for total NordDRG classification. Nevertheless utilization of IT systems in coding is defective. The results can be generalized to greater proportion of departments in Vaasa. The development activities introduced in this thesis have a strong scientific basis and have proven to improve the level of coding. Introduced development activities are based on Six Sigma, also known as DMAIC, model. Process performance measurement and analysis plays a central part in development activity implementation through DMAIC model. Process measurement and statistical analysis according to DMAIC have been used successfully in other health care organizations. The essential activity is to measure diagnosis and procedure code occurrence within a single unit. Measurement results are analyzed with statistical process control methods. Success of implementations is monitored through continuous process measurement and analysis. Single important development activity is to shift the responsibility of high-quality coding to the health care units.

Diplomityön tavoitteena on löytää yleisiä kaukolämmön tuotantoa ja kulutusta tasapainottavia menetelmiä ja kehittää uusia liiketoimintamalleja, joista hyötyvät niin asiakkaat, kaukolämpöyhtiö kuin kiinteistöautomaatiolaitetoimittajatkin. Työssä selvitetään kirjallisuuden pohjalta muun muassa sitä, miten energialiiketoimintaa käydään Suomessa, miten energian kysyntää voidaan ohjata edullisempiin tuotantoajankohtiin ja miten öljyn käyttöä voidaan vähentää kaukolämmön tuotannossa. Lisäksi työssä kehitetään uusia kaukolämmön liiketoimintamalleja Oulun Energialle kirjallisuuskatsauksen sekä asiakas- ja laitetoimittajahaastattelujen pohjalta. Energialiiketoiminta voidaan käsittää koko arvoketjuna polttoaineiden hankinnasta, energiantuotannosta, myynnistä ja jakelusta aina energiapalveluiden tuottamiseen asti. Hajautettu energiantuotanto ja energian varastointi täydentävät ketjua. Kaukolämmön kysyntää voidaan tasapainottaa muun muassa hintaohjauksella, ajallisella ohjauksella, suoralla ohjauksella, energian varastoinnilla rakennuksen massaan tai erilliseen varastoon sekä hajautetulla energiantuotannolla. Tässä työssä uudet kaukolämmön liiketoimintamallit pohjautuvat suoran ohjauksen, rakennusmassan lämmönvarastoinnin sekä hintaohjauksen yhdistelmään. Mallissa Oulun Energia investoisi kulutushuippuja leikkaavaan palvelimeen ja asiakas ostaisi tarvittavat lisäautomaatiolaitteet joko kaukolämpöyhtiöltä tai laitetoimittajalta. Investointi olisi Oulun Energialle kannattava, jos esimerkiksi 17–33 % Oulun Energian nykyisistä liikekiinteistöistä tai toimistorakennuksista saataisiin palvelimen piiriin. Uudet liiketoimintamallit ja hinnoitteluvaihtoehdot edellyttävät vielä pohdintaa Oulun Energialla yhteistyössä potentiaalisten asiakkaiden ja laitetoimittajien kanssa. / The aim of this Master’s Thesis is to find energy supply and demand balancing methods in district heating and to develop new business models which benefit customers, district heating company and building automation suppliers. The purpose of this Thesis is to look for answers to questions such as how energy business is done in Finland, how energy demand can be directed to inexpensive production periods and how the amount of oil as a source of heat energy can be reduced in district heating. In addition, new business models in district heating are developed for Oulun Energia Company through literature and semi-structured interviews with potential customers and building automation suppliers. Energy business can be defined as a value chain which consists of fuel source, energy production, sales, distribution and customer energy services. Distributed energy production and storage of energy complement the energy value chain. The demand of district heating can be managed with tariff control, time control, direct load control, storing energy by exploiting thermal mass of buildings or separate heat storage and distributed energy production. In this Thesis, new business models are based on combination of direct load control, exploitation of thermal mass of the buildings and tariff control. In this model, Oulun Energia would invest in a peak-demand-cutting server and a customer would purchase an attachment, which is needed to its building automation system, from district heat company or building automation supplier. The investment could be profitable for Oulun Energia, for example, if 17 to 33 percent of commercial buildings or office buildings of the current customers of Oulun Energia are connected to the peak-demand-cutting server. A further discussion is needed at Oulun Energia on business models and tariff options with potential customers and building automation suppliers.

Services are offered more than before and more diverse, by both traditional service provider, but also for example those previously known as traditional manufacturing companies. As the demand grows and competition gets tougher, services should be more cost-effective, without compromising with their contents. In order to effectively produce services, they must be understood thoroughly. By thinking services as structural products, proven practices for more traditional product management could be utilized. In this research, the objective is to analyse service as a product and its structure at technical level. The goal is to gather information from literature and empirical research to be able to define the potential framework for the service product structure in general. As it occurs during this research, services are widely studied in the literature, considering especially their distinguishing features related to traditional manufactured products. Services are also very well defined in the case companies, but not that much as products. So relatively new to both perspectives is the structural definition for services that go more detailed level than what is often visible to customers. Traditionally services are often defined as processes, as chain of activities. Because of certain special characteristics, services are challenging to define as products. Intangibility, customer participation during the service process and for example perishability are just a few features that distinguish services from more traditional tangible products. However, services can be productized to make them resemble more tangible products. Product structure is essential part of both of Product Data Management and Product Lifecycle Management. To be able to utilize these concepts for service products as well, hierarchical structure must be defined for services. Qualitative case study research is applied to this study and few specifically chosen case companies were interviewed for the empirical part. As the result from the interviews, case companies’ definitions towards their service products were discovered. In every case company, services are defined as processes. Most of the material related to service definition is however related to enhancing customer understanding. Commercial structure for service product is also defined in most of the case companies, and few have even defined the preliminary technical product structures. Findings of this study indicate, that service product structure can be defined thorough service processes previously defined. Regardless of different fields of service industries, rather similar activities and resources were identified from the basic service processes. These activities during the service process can be used as the highest level in the service product technical structure, as what those together form, is the outcome from the process, the sales item for the commercial level. The rest of the technical structure of service product, is formed thorough any sub activities or resources needed to those activities. Results of this research can generally be applied and the potential framework created can be utilized as a baseline when defining the technical structure for any kind of service.

This research studies procuring complex performance (PCP) in the case of public infrastructure projects. Focus of the research is on the interface between public clients and private sector contractors. Purpose of this research is to find out what are the main challenges of different project delivery methods according to literature (RQ1) and what are the practical challenges of public procurement (RQ2). As an end result, research provides recommendations on how to improve public procurement in a way which benefits the whole industry based on both literature and data collected. The results from this research are applicable to the local infrastructure sector in Oulu, where the research was conducted, and with limitations to other regions and public organizations in Finland. The research method used for this research was an embedded multiple-case study with multiple units of analysis. Two public organizations located in Oulu area that are procuring infrastructure projects were chosen as case organizations. The observation of the field was done by interviewing members of local organizations involved in infrastructure construction. In order to draw conclusions about public procurement, both public and private sector representatives were interviewed. In addition to interviews, a thorough literature review was conducted in order to compare results from interviews to the current literature. Public organizations in Finland have constantly been downsized by the government and this trend seems to continue in the future. This means more and more work is done by the private sector consultants and contractors. Contractors, however, prefer a strong client organization and therefore public clients perhaps should try to procure and supervise projects themselves instead of using consultants, thus also maintaining their procurement expertise and skills. Improving public procurement would also require changes in the current political process. The next year’s investment plans and budgets should be decided and revealed earlier in order to provide adequate time for designing and tendering. Public clients should also start making the most out of the possibilities the legislation allows and increasingly use innovative project delivery methods in their procurement. This would enable innovation activity needed to develop the whole industry. Currently a majority of the projects are delivered using traditional project delivery methods like design-bid-build (DBB). / Tämä tutkimus tarkastelee monimutkaisten tuotteiden ja palveluiden hankintaa julkisten infrahankkeiden tapauksessa. Tutkimus keskittyy erityisesti julkisten tilaajien ja yksityisten urakoitsijoiden väliseen rajapintaan. Tarkoituksena on saada selville mitä haasteita eri projektin toteutusmuotoihin liittyy kirjallisuuden perusteella (RQ1) ja mitä käytännön haasteita julkiseen hankintatoimeen liittyy (RQ2). Lopputulemana tutkimus esittää parannusehdotuksia julkiseen hankintatoimeen perustuen sekä kirjallisuuteen että empiiriseen tutkimukseen. Esitetyt parannusehdotukset ovat käyttökelpoisia paikallisen infrasektorin lisäksi myös tietyin rajoituksin muualla Suomessa toimiviin julkisiin organisaatioihin. Tutkimusmenetelmänä työssä käytettiin monitapaustutkimusta. Kaksi Oulussa sijaitsevaa julkista organisaatiota, jotka hankkivat infrahankkeita, valittiin case organisaatioiksi. Tiedonkeruu tutkimusta varten tapahtui haastattelemalla paikallisten, infrasektoriin kuuluvien, organisaatioiden jäseniä. Johtopäätösten tekemiseksi haastateltaviin kuului sekä julkisten että yksityisten organisaatioiden edustajia. Haastatteluiden lisäksi perusteellinen kirjallisuuskatsaus tehtiin, jotta haastatteluiden tuloksia kyettiin vertaamaan nykykirjallisuuteen. Julkisia organisaatioita on Suomessa jatkuvasti pienennetty ja sama kehitys näyttää jatkuvan myös tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa töiden siirtymistä yhä enemmän konsulttien ja urakoitsijoiden harteille. Urakoitsijat kuitenkin suosivat vahvaa tilaajaorganisaatiota ja siitä syystä julkisten tilaajien tulisi ehkä pyrkiä säilyttämään vahva tilaajaorganisaatio hankkimalla ja valvomalla hankkeita itse konsulttien sijaan näin myös säilyttäen oman hankintaosaamisensa. Julkisen hankinnan kehittäminen vaatisi muutoksia myös nykyiseen poliittiseen prosessiin. Seuraavan vuoden investointisuunnitelmista ja budjeteista tulisi tehdä päätöksiä aiemmin, jotta riittävästi aikaa jäisi hankkeiden suunnitteluttamiseen ja kilpailuttamiseen. Julkisien tilaajien tulisi myös alkaa hyödyntämään paremmin hankintalainsäädännön suomia mahdollisuuksia käyttämällä yhtä enemmän innovatiivisia projektien toteutusmuotoja. Tämä mahdollistaisi innovaatiotoimintaa, joka on edellytys koko alan kehitykselle. Nykyään suurin osa projekteista toteutetaan käyttäen perinteisiä projektin toteutusmuotoja kuten kokonaishintaurakkaa.

The growing costs of the healthcare sector are a severe problem that needs to be resolved in order to provide a good quality care for the ones needing it. New and innovative solutions can, for example, help to lower the costs without endangering the patient safety and provide new operation models which enable the development of beneficial cooperation between healthcare actors. Innovations can also enable the care of patients that could not be treated with existing solutions. Living labs are innovation platforms that aim to create innovative and user-centred solutions by supporting development work and enabling real-environment testing and cooperative processes. Living labs can also help to increase the amount of innovations. This thesis examines the living lab methodology and its value creation for the ecosystem using a living lab acting on a health and wellbeing field, the OuluHealth Labs, as a case example. The thesis is made as a part of the Business Ecosystems and Platforms project at the Industrial Engineering and Management research group in the University of Oulu. The aim is to find internal factors that affect the viability of the living lab and identify how the living lab creates value to the ecosystem actors. Study is done as a qualitative case study using the triangulation approach for the empirical data collection and analysis. Living labs are complex unities that have several influential factors. In case of the OuluHealth Labs, several factors affect its viability, namely, the bureaucracy, planned lifetime, the formation of communication barriers, scale, management, technical infrastructure, information control, ecosystem strategy, effective cooperation, the involvement of the public sector, trust creation, ownership, responding to the market needs, and the relation to the real environment. The living lab also needs to create value to the ecosystem around it. The OuluHealth Labs aims to create value via collaborative processes, offered spaces, expert services, and promotion of networking. The collaborative processes and the expert services can, for example, ease the bureaucratic processes linked to the health and wellbeing field solutions by offering standardised processes for the application and license processes. The received results can provide guidelines for a healthcare related the living lab in the design phase. However, the relation of the case example to the public sector and the special characteristics of the healthcare sector should be taken into consideration when assessing the suitability of the results in general use. / Terveydenhuoltosektorin kasvavat kustannukset ovat ongelma, joka tulee ratkaista jotta laadukasta hoitoa kyetään jatkossakin tarjoamaan sitä tarvitseville. Uudenlaisten innovatiivisten ratkaisujen avulla on mahdollista saada kustannukset laskuun potilasturvallisuutta vaarantamatta ja kehittää uudenlaisia toimintamalleja jotka mahdollistavat hyödyllisen ja tehostavan yhteistyötoiminnan terveydenhuollon toimijoiden välillä. Innovaatioiden avulla voidaan myös löytää hoitomenetelmiä joiden avulla voidaan hoitaa potilaita, joille aiemmin ei ollut hoitoa tarjolla. Living labit ovat innovaatioalustoja, jotka pyrkivät luomaan innovatiivisia ja käyttäjäkeskeisiä ratkaisuja tukemalla kehitystyötä ja yhteistyöprosesseja sekä mahdollistamalla testauksen oikeassa käyttöympäristössä. Living lab menetelmällä voidaan myös lisätä syntyneiden innovaatioiden määrää. Tässä työssä tarkastellaan living lab menetelmää ja sen arvonluontia ekosysteemille käyttäen esimerkkinä terveyden- ja hyvinvointialaan liittyvää OuluHealth Labsia. Työ on tehty osana Business Ecosystems and Platforms for Innovations projektia Oulun yliopiston tuotantotalouden tutkimusryhmässä. Työn tavoitteena on tunnistaa sisäiset tekijät, jotka vaikuttavat living labin elinkelpoisuuteen ja löytää mekanismit, joilla OuluHealth Labs luo arvoa ympärillään olevalle ekosysteemille. Työ on tehty kvalitatiivisena tapaustutkimuksena käyttäen menetelmä- ja teoriatriangulaatiota. Living labit ovat monimutkaisia kokonaisuuksia joissa on useita vaikuttavia tekijöitä mukana. OuluHealth Labsin tapauksessa elinkelpoisuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi tunnistettiin byrokratia, suunniteltu elinikä, kommunikaatio esteiden muodostuminen, laajuus, johtaminen, tekninen infrastruktuuri, informaatiovirtojen kontrolli, ekosysteemin strategia, tehokas yhteistyö, julkisen sektorin osallistuminen, luottamuksen muodostaminen, omistus, markkinoiden kysyntään vastaaminen ja yhteys todelliseen ympäristöön. Kyetäkseen toimimaan living labin tulee luoda arvoa ympärillään olevalle ekosysteemille. OuluHealth Labs luo arvoa yhteistyöprosessien, tilapalveluiden, asiantuntijapalveluiden ja verkostoitumisen edistämisen kautta. Yhteistyöprosessit ja asiantuntijapalvelut luovat arvoa esimerkiksi pyrkimällä vähentämään aikaa, joka asiakasyrityksillä kuluu terveydenhuoltoalalle ominaiseen byrokratiaan. Tämä voi tapahtua muun muassa kehittämällä valmiita prosesseja lupa- ja hakemusmenettelyjen tueksi. Suunnitteluvaiheessa olevat terveydenhoito- ja hyvinvointialaan liittyvät living labit voivat hyödyntää tämän tutkimuksen tuloksia. OuluHealth Labsin suhde julkiseen sektoriin ja terveysalaan liittyvät erikoispiirteet, kuten lait ja säännökset tulee ottaa huomioon arvioitaessa tulosten sopivuutta yleiseen käyttöön.

The aim of this thesis was to research how the service business, the service order-delivery process and service providers’ productivity can be developed. The research consists of theoretical study, an empirical case study and development recommendations for the case company. The service business can be developed by productising the service offering to create prerequisites for repeatability and scalability, defining and implementing the order-delivery process for productive service delivery and improved process performance. Services should be managed more like tangible products, and evidence of service should be offered to the customer. Value delivery and capture should be taken into account when designing value delivery systems. The service delivery process should have a modular structure where the beginning (order) and the end (post-mortem) phases of the process are standard and the centre of the process is modular and can be tailored to fit the customer’s needs. The modular part of the service process is built from service process modules that are put together for each of the service modules or products. The service process blueprinting should be done using a product-service blueprint that directs the user to take all of the required aspects into account during the process design. The case company’s main challenges in the service business revolved around the same topics as the challenges in the service business in general. Firstly, the case company had not productised its offering. Secondly, the order-delivery process for consulting services was not Lean or mature. Thirdly, the value delivery and the value capture were not managed. A new order-delivery process for business consultation services of the case company was developed. The process is three-phased and includes the order, delivery and post-mortem process stages. The process is blueprinted using a product-service blueprint method and the process description includes tasks and documents that are required to deliver value to the customer and capture value for the service-providing company. Linkage between the process development and service productisation activities are also discussed. The results of the study can be utilised for service business development, service order-delivery process development and service productization purposes. The results are applicable for consultative services and further research is required to verify the model’s suitability for other services. / Tämän diplomityön tavoitteena on tutkia palveluliiketoimintaa, palveluiden tilaus-toimitusprosesseja ja sitä, miten palveluyritysten tuottavuutta voidaan parantaa. Tutkimus koostuu teoreettisesta tutkimuksesta, empiirisestä tapaustutkimuksesta ja kehityssuosituksista kohdeyritykselle. Palveluliiketoimintaa voidaan kehittää ensinnäkin tuotteistamalla palvelutarjooma. Tuotteistus toimii edellytyksenä palveluiden toistettavuudelle ja skaalautuvuudelle. Toiseksi voidaan määrittää ja käyttöönottaa tilaus-toimitusprosessi, jonka avulla saavutetaan parempi tuottavuus ja prosessien suorituskyky. Palveluita tulisi hallita nykyistä enemmän kuin fyysisiä tuotteita ja asiakkaalle tulisi toimittaa fyysisiä todisteita palvelusta. Arvoketjua suunnitellessa tulisi ottaa huomioon myös arvon toimittamisen ja vangitsemisen näkökulmat. Palvelun toimitusprosessilla tulisi olla modulaarinen rakenne, jossa prosessin alku (tilaaminen) ja loppu (jälkiselvittely) ovat standardiosia ja prosessin keskiosa muodostuu moduuleista. Moduulit voidaan räätälöidä asiakastarpeen mukaan. Modulaarinen osa muodostuu palveluprosessimoduuleista, jotka ovat tuotekohtaisia. Palveluprosessi tulisi mallintaa käyttämällä tuote-palvelu prosessisuunnitelmamallia, joka ohjaa mallin käyttäjän ottamaan kaikki prosessisuunnittelun kannalta oleelliset seikat huomioon prosessikehitystyössä. Kohdeyrityksen päähaasteet palveluliiketoiminnassa ovat tyypillisiä palveluliiketoiminnan haasteita. Kohdeyritys ei ensinnäkään ollut tuotteistanut tarjoamaansa. Toiseksi tilaus-toimitusprosessi konsultointipalveluille ei ollut kilpailukykyinen eikä kypsä. Kolmanneksi arvon toimittaminen ja vangitseminen ei ollut hallittua. Kohdeyrityksen konsultointipalveluille kehitettiin tilaus-toimitusprosessi. Prosessi sisältää tilaus-, toimitus- ja jälkikäsittelyvaiheet. Prosessi on mallinnettu käyttäen erityistä tuote-palveluprosesseille tarkoitettua suunnittelumallia ja prosessikuvaus sisältää tehtävät ja dokumentit, jotka vaaditaan arvon toimittamiseen asiakkaalle ja arvon vangitsemiseen palvelua toimittavalle yritykselle. Prosessikehitystyön ja palveluiden tuotteistamisen välistä suhdetta on käsitelty myös työssä. Työn tuloksia voidaan hyödyntää palveluliiketoiminnan kehittämiseen, palveluiden tilaus-toimitusprosessien suunnitteluun ja palveluiden tuotteistamiseen. Tulokset ovat hyödynnettävissä konsultatiivisille palveluille ja tutkimuksen tulosten sovellettavuutta muun tyyppisille palveluille tulee vielä tutkia.

Varying customer needs and competition drive companies to increase their product offering with new products, versions and variants to satisfy the markets. The amounts of new innovations and completely new products have been declining, and at the same time the amounts of new versions and variants have increased. Companies tend to focus on bringing new variants rapidly into the markets, focusing only on an investment portfolio rather than managing the product portfolio over the product lifecycle. The aim of product data management over the product lifecycle is to ensure that all information and knowledge created in the product process is stored in an understandable manner, available for all needing business processes and easily reusable. Product portfolio management focuses on allocating available resources to correct products according to short and long term strategic goals over the product lifecycle. The portfolio management is a dynamic cross functional decision making process. In the study, the objective was to define product data and product portfolio management practices, commercial and technical product portfolio of the case company, and construct steps how to improve the management practices. The research method was a constructive single case study where the current state is mapped and evaluated, and based on the literature review and analysis, a construction on how to improve is established. In the research answers for below questions are searched. 1. How to structure products in product portfolio for product data management? 2. What are the product portfolio management and product data management challenges in the case company? 3. How to improve product portfolio management and product data management over product lifecycle in the case company? As results of this study, the current product portfolio is defined and the state of product portfolio management and product data management practices in the case company are evaluated. Based on the analysis and literature review, construction of suggested steps on how to improve the practices are formed. Product structure is the backbone of the company; it is a precondition for any data management or portfolio management improvement project. First it is recommended that the organization should define product structure top down, from the portfolio level to the smallest technical component, including hardware, software and technical items. The product structure is recommended to be divided into commercial and technical portfolios and the border between the two portfolios secured with version item. To ensure that created knowledge in product development is secured and accessible to the needing function throughout the whole product lifecycle, product data management process is suggested to be defined and a governance model and a possible product data management system implemented. The first step in product portfolio management is to ensure that the whole organization, especially top management, has proper knowledge of the concept. Then objectives, strategic targets and KPI are recommended to be defined, sub portfolios according to product structure to be created, and ownerships, processes and governance model to be defined. Currently the case company is focused only on an NPD portfolio and has sophisticated processes to govern it. Existing processes are recommended to be harnessed for product portfolio management; current products should be included in the decision making end to end view of the portfolio and product lifecycle. Due to the single case study method, the findings of the study cannot be generalized. / Nopeasti muuttuvat ja laajat asiakastarpeet ovat pysyvä osa nykyaikaista kilpailua. Tilanne ajaa yritykset vastaamaan kysyntään laajentamalla tarjontaansa uusilla tuotteilla, versioilla ja varianteilla. Uusien innovaatioiden määrä on pienentynyt ja samaan aikaan uusien versioiden ja varianttien julkaisumäärät ovat kasvaneet. Yritykset keskittyvät vastaamaan markkinoiden tarpeisiin nopeasti jolloin pitkän aikavälin innovaatiot jäävät taka-alalle. Tuotetiedon hallinnan tarkoituksena on varmistaa että kaikki yrityksessä luotu tieto tallennetaan. Tavoitteena on että tieto on sitä tarvitsevan toimijan saatavilla, sekä ymmärrettävissä ja hyödynnettävissä helposti. Tuoteportfolion hallinnan tarkoituksena on varmistaa, että olemassa olevat resurssit allokoidaan oikeille tuotteille tasapainossa lyhyen ja pitkän aikavälin strategian ja tavoitteiden mukaan. Tuoteportfolion hallinta on dynaaminen päätösprosessi jossa on mukana edustajia jokaisesta yrityksen pääfunktiosta. Tutkimuksen tavoitteena on määrittää tuotetiedon ja tuoteportfolion hallinnan toimintatavat kohdeyrityksessä sekä kartoittaa yrityksen tekninen ja kaupallinen tuoteportfolio. Tutkimus toteutettiin yhden yrityksen tutkimuksena ja alla oleviin kysymyksiin etsittiin vastaukset. 1. Kuinka rakentaa tuotteet tuoteportfoliossa mahdollistaen tuotetiedon hallinnan? 2. Mitkä ovat tuotetiedon ja tuoteportfolion hallinnan haasteet kohdeyrityksessä? 3. Kuinka parantaa tuoteportfolion ja tuotetiedon hallintaa yli tuotteen elinkaaren kohdeyrityksessä? Tuloksena kohdeyrityksen tuoteportfolio määriteltiin ja muodostettiin nykytilannekuva tuoteportfolion ja tuotetiedon hallinnan käytännöistä. Kirjallisuuskatsauksen ja nykytilanteen analyysin perusteella muodostettiin parannusehdotukset. Tuoterakenne on yrityksen selkäranka ja esivaatimus tuotetiedon tai tuoteportfolion hallinnan kehitys projektille. Tuoterakenteen kartoitus suositellaan tekemään lähtemällä liikkeelle portfolio tasolta ja etenemään taso tasolta pienimpään tekniseen komponenttiin. Kaikki yrityksen tuotteet tulisi määritellä tuoterakenteessa, mukaan lukien laitteistot, ohjelmistot ja palvelut. Ensimmäinen askel tuoteportfolion hallinnan kehittämisessä on varmistaa että konseptin ymmärrys on riittävää koko organisaatiossa ja etenkin ylimmässä johdossa. Seuraava askel on määrittää tavoitteet strategia ja suorituskyvyn mittarit. Tavoitteiden jälkeen seuraava askel on tuoteportfolion jakaminen aliportfolioiksi, sekä hallintomallin, tuoteportfolion ja sen osien omistajien määrittäminen. Nykyisin kohdeyrityksessä ylimmän johdon huomio on vain tuotekehityksen resurssien allokoinnissa ja yrityksessä on kehittyneet prosessit sen hallintaan. Nykyiset prosessit kannattaisi laajentaa hallinnoimaan koko tuote tarjontaa elinkaaren yli. Tutkimustuloksia ei voida yleistää koska tutkimuskohteena oli vain yksi yritys.

Toteutusmuodon valintaan panostetaan lähes poikkeuksetta liian vähän. Resurssien vähäinen käyttö ja systemaattisuuden puute korostuvat useissa aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa. Valinta perustuu tyypillisimmin tilaajan aiempiin kokemuksiin, jolloin toteutusmuoto valikoituu usein ”tutuksi ja turvalliseksi” vaihtoehdoksi projektista riippumatta. Systemaattisia ratkaisuja valinnan toteuttamiseen on tutkittu maailmanlaajuisesti jo useiden kymmenien vuosien ajan. Erilaisia lähestymistapoja on ollut lukuisia, mutta selvästi ylivertaista vaihtoehtoa ongelman jäsentämiseen ei ole löydetty. Tyypillisinä valintamallien epäkohtina ovat esiintyneet liian kapea tarkastelunäkökulma, heikko käyttäjäystävällisyys sekä vaatimukset matemaattisesta osaamisesta. Tämän diplomityön tavoitteena on laatia edellä mainittuihin epäkohtiin puuttuva systemaattinen malli toteutusmuodon valintaan. Tutkimuksellisena lähestymistapana hyödynnetään konstruktiivista tutkimusta, jonka avulla etsitään ratkaisua käytännön toteutusmuotoselvitysten läpivientiin. Mallin laatimista lähestytään ensin kirjallisuustutkimuksen kautta tarkastellen toteutusmuotojen eroja sekä tekijöitä ja menetelmiä, joilla niitä voidaan vertailla (TK1). Teoreettisen tarkastelun sekä työn aikana suoritettuja empiirisiä tarkasteluja verraten ja yhdistellen työn lopputuloksena koostetaan systemaattinen valintaprosessi ja -malli toteutusmuodon valintaan (TK2). Lopuksi laaditun valintamallin käytännön toimivuutta testataan todellisen hankkeen toteutusmuodon valinnassa (TK3). Toteutusmuotojen voidaan nähdä koostuvan kolmesta osa-alueesta: urakkamuodosta, maksuperusteesta ja hankintamenettelystä. Näistä vaikuttavimpaan rooliin nousee urakkamuoto, joka usein määrittää vahvasti myös käytettävän maksuperusteen ja hankintamenettelyn. Toteutusmuodon valintaan vaikuttaa useita tekijöitä, joiden kautta toteutusmuotovariaatiot eroavat toisistaan. Nämä kriteerit voidaan ryhmitellä neljään kokonaisuuteen: hankkeen ominaisuuksiin, tilaajan ominaisuuksiin, tilaajan tavoitteisiin ja ulkoiseen ympäristöön. Jokainen kokonaisuus lähestyy toteutusmuodon valintaa eri näkökulmasta, eikä niiden kautta saatavia tuloksia voida täysin ristiriidattomasti yhdistää toisiinsa. Toteutusmuodon valintaa tulee lähestyä laajempana valintaprosessina. Tilaajan strategiset tavoitteet, hankintastrategia ja riskistrategia vaikuttavat valinnan taustalla niin toteutusmuotovaihtoehtojen soveltuvuuteen kuin tilaajan tavoitteisiin. Tilaajan tavoitteiden osalta tulee yhtenevästi tunnistaa niin tavoitteet hankkeelle, hankinnalle kuin hankkeen osapuolille. Vasta tämän jälkeen voidaan siirtyä itse toteutusmuotovaihtoehtojen vertailuun. Ensin muodostetaan kuva hankkeen perustiedoista kokonaiskuvan hahmottamiseksi. Näiden tietojen pohjalta suoritetaan tarvittavia hankekohtaisia rajauksia ja muutoksia mallin läpivientiin. Ensimmäisenä tarkastelunäkökulmana toimivat hankkeen ominaisuudet, joita verrataan seitsemälle toteutusmuotovaihtoehdolle määritettyihin arvoihin. Tehtyjen havaintojen pohjalta valitaan laajempaan tarkasteluun nostettavat suorite- ja maksuperusteen sisältävät toteutusmuodot. Näiden soveltuvuutta arvioidaan niin tilaajan ominaisuuksien, tilaajan tavoitteiden kuin ulkoisen ympäristön näkökulmista. Lopuksi eri näkökulmien tuloksia vertaillaan keskenään ja muodostetaan suositus hankkeeseen sopivimmasta toteutusmuodosta. Työn lopputuloksena hahmotettu toteutusmuodon valintaprosessi ja siihen sisältyvä valintamalli toimivat varsinkin käsiteltyjen kokonaisuuksien ja tarkastelukriteerien tasolla hyvänä runkona toteutusmuodon valinnan suorittamiseen. Tutkimuksen validiteetti ja vastaavuus asetettavaan tutkimusongelmaan on tunnistettu pääpiirteissään hyväksi niin luotettavuuden tarkastelun kuin case-hankkeeseen suoritetun validoinnin kautta. Käytetyt tarkastelukriteerit ja -kokonaisuudet voidaan yleistää myös kansainväliseen ympäristöön sopiviksi. Kuitenkin tarkastellut toteutusmuodot ja niiden eroavaisuudet rajoittuvat pitkälti kansalliseen kontekstiin, eikä niiden vertailusta ja havainnoiduista eroavaisuuksista olla täysin yksimielisiä. / Only limited effort is used for selecting procurement form in construction projects. Minor use of resources and a lack of systematic approach is highlighted in many research papers. The selection is typically based on client’s previous experiences when the selected procurement form tends to be a familiar and safe choice. Systematic ways to carry out the selection have been studied internationally for decades. Numerous approaches are developed, but none has stood out clearly over the others. Typical problems of invented selection models have been too narrow point of view, poor user-friendliness and requirements of mathematical know-how. The main purpose of this Master’s Thesis is to develop a systematic model for the selection of a procurement form that takes the above-mentioned challenges into account. Constructive research is used to find a solution to a practical problem of delivering procurement form selection in real life projects. Development of the model is approached at first through literature review by observing the differences of procurement form variations, used selection criteria and selection methods. (RQ1). Results from the theoretical research are compared and combined with empirical analysis and observations. As a result of this, a systematic selection process is developed for the selection of a procurement form in unique building and construction projects (RQ2). Lastly, the practical applicability of the proposed model is tested in the procurement form selection process of a real project (RQ3). Procurement forms consist of three different entities: contract form, payment basis and procurement procedure. Contract form has the most influencing role and it often defines the chosen payment basis and procurement procedure. The selection of procurement form is affected by multiple factors. These factors can be called as selection criteria that can be divided to four main groups: project features, client’s attributes, client’s objectives and external environment. Every one of these entities approach the selection of a procurement form from a different perspective. Due to this, results obtained from different groups cannot be combined without contradictions. The selection of a procurement form should be approached as a wider selection process. Client’s strategic targets, procurement strategy and risk strategy affect the appropriateness of different procurement form options and also the client’s objectives. The client’s objectives do not include only objectives for a project but also objectives for the whole procurement and the relationships between different actors in a project. All of these three perspectives should be identified and dealt with before continuing further to the comparison of different procurement forms. After this the basic information of the observed project must be gathered. When understanding the general view, project-related modifications and restrictions can be made to the selection model. The selection model deals with all of the four identified perspectives to the procurement form selection. First, project features are examined and compared with assessed values to seven procurement form options. Based on these results and observations, a few procurement forms that include both contract form and payment basis are selected for further evaluation. Suitability of these procurement form options is evaluated from the perspectives of client’s attributes, client’s objectives and external environment. Lastly, the results from different perspectives are compared together and a recommendation of the most suitable procurement form for the observed project is made. The developed selection process can be especially used as a structure of carrying out the procurement form selection. Validity of the research is generally great when combining the results from reliability examination and case-validation. Used selection criteria and entities can also be generalized to international context. However, examined procurement forms and their differences are mostly limited to national context.

Kuluttajien kiinnostus lähiruokaan ja kasvu-uralla olevan cleantech-alan yrittäjyyden tukeminen olivat taustatekijöinä, kun Oulun yliopistolla suunniteltiin yhteisöllistä älykasvihuonetta Oulun seudulle. Tässä työssä tutkittiin kestävän kehityksen mukaista älykasvihuonetta cleantech- ja automaatioyritysten tuotekehitysympäristönä ja näyteikkunana. Samalla selvitettiin mahdollisuutta tarjota älykasvihuoneessa palveluita ja luoda kaupunkilaisille vihreä olohuone. Palveluliiketoiminnan tarkoituksena on kattaa ekologisen älykasvihuoneen korkeampia käyttö- ja investointikuluja. Työn tavoitteena oli ymmärtää älykasvihuoneessa tapahtuvan liiketoiminnan mahdollisuudet ja rajoitteet liiketoimintamallin ja arvoverkoston avulla. Tarkemmin sanottuna tutkittiin 1) Liiketoimintamallin ja arvoverkoston välistä yhteyttä uuden liiketoiminnan kehityksessä, 2) Yhteisöllisen älykasvihuoneen toimintaympäristöä ja 3) Liiketoimintaskenaarioita ja niistä muodostuvia arvoverkostoja yhteisöllisessä älykasvihuoneessa. Tässä laadullisessa tutkimuksessa käytettiin aineistona kirjallisuutta, asiantuntijoiden työpajatyöskentelyn tuloksia, opiskelijoiden laatimia liiketoimintaehdotuksia, älykasvihuoneesta tehtyjä asiantuntijalaskelmia ja sidosryhmäkeskusteluja. Työn tuloksina havaittiin, että uuden liiketoiminnan arvoverkostoon päästään liiketoimintamallin kautta. Yleisesti käytetty liiketoimintamallin kuvaus Business Model Canvas sisältää yhteisiä elementtejä arvoverkoston analyysin kanssa. BMC-mallin valmistuttua arvoverkoston voi kuvata kahdella täydentävällä kysymyksellä. Älykasvihuoneen toimintaympäristö Oulun seudulla mahdollistaa kahdenlaisen liiketoimintatyypin syntymisen: palvelupainotteisessa konseptissa korostuvat keskeinen sijainti, suuremmat asiakasvirrat ja kannattavuuden saavuttaminen viljelyn ulkopuolisia tuloja maksimoimalla. Kiertotalouden konseptissa painottuvat suuremman viljelypinta-alan tuomat skaalaedut, muiden teollisuuden alojen sivuvirtojen hyödyntäminen ja kannattavuuden saavuttaminen käyttökuluja optimoimalla. Näitä perusliiketoimintatyyppejä hyödyntäen luotiin 13 liiketoimintaskenaariota, joista 11 oli palvelupainotteisia ja kaksi edusti kiertotalouden esimerkkejä. Kannattavuuslaskelmien perusteella ja positiivisesti erottuvana valittiin kaksi ehdotusta, joista tehtiin yksityiskohtaisempi liiketoimintamalli Business Model Canvas -menetelmällä. ”Trooppisessa merikylpylässä” korostuvat elämykset, palvelut vihreässä olohuoneessa ja pienen mittakaavan yhteisöllinen kasvihuoneviljely. ”Lähiruokamarkkinassa” keskitytään laadukkaan lähiruoan tuottamiseen kaupallisessa mittakaavassa. Molemmissa ehdotuksissa on mukana cleantech- ja automaatioalan yrityksiä esittelemässä ja mahdollisesti kehittämässä innovaatioitaan. Liiketoimintamalleista tehdyssä arvoverkoston analyysissa selvisi, että jokaisella verkoston jäsenellä on positiivista synergiaetua verkostossa toimimisesta. Tämän työn tulokset ovat viitteellisiä, sillä kattavia kannattavuuslaskelmia ei työn laajuudessa tehty. Siksi suositusta parhaasta liiketoimintamallista ei esitetä. Joka tapauksessa älykasvihuoneen rakentaminen ja lopullinen liiketoimintamalli riippuvat rahoittajien ja omistajien intresseistä. Tuloksia voidaan hyödyntää yhteisöllisen älykasvihuoneen rahoittajien ja liiketoiminnan omistajien esiselvityksenä. Työn lopussa esitetään kattava lista älykasvihuoneen arvoverkoston potentiaalisista jäsenistä, joiden joukosta liiketoiminnan asiakkaat ja kumppanit todennäköisesti löytyvät. Tuloksista voidaan yleistää erityisesti työssä käytetty menetelmä uuden liiketoiminnan arviointiin: liiketoimintaideoista siirrytään toimintoja kuvaaviin liiketoimintaskenaarioihin, niistä parhaat muokataan Business Model Canvas -liiketoimintamalliksi ja BMC-mallin perusteella tehdään arvoverkoston analyysi. / Increasing consumer interest in local foods and support to entrepreneurs in the steady-growing cleantech industry inspired the study of smart community greenhouse at the University of Oulu. In this work a sustainable smart greenhouse was researched as the R&D environment and showroom for cleantech and automation companies. In addition the possibility to offer services in an urban green living room was studied. Services are aimed to cover higher operation and investment costs in the smart community greenhouse. The aim of this research was to understand possibilites and limitations in businesses that take place in an smart greenhouse. Business model and value network were used as theoretical framework. More specifically the following research topics were covered: 1) The link between business model and value network in the new business development 2) The operating environment of smart community greenhouse and 3) Business model scenarios and value networks in the smart community greenhouse. In this qualitative study there were several sources of data: literature, results from expert workshops, case solutions by university students, financial calculations and discussions with stakeholders. As the result it was found out that business model leads logically to value network in new businesses. Widely used Business Model Canvas includes common elements with value network analysis. After composing BMC the value network can fully be analyzed with two additional questions. In the operational environment of Oulu region two types business models can be drafted: the case services is defined by central location, greater flow of customers and optimization of earnings by maximizing profits. The case recycling flows is defined by economy of scale, utilization of recyclable flows and optimization of earnings by minimizing operation costs. As the outcome 13 different business scenarios were developed; 11 of them represented case services and two business scenarios were based on recycling biogas and waste heat. Profitability calculations and blue ocean strategy led to most interesting options and those two were studied further with Business Model Canvas. In the “Tropical sea spa” residents of Oulu and tourists are welcomed to enjoy services in the green living room and greenhouse cultivation takes place in smaller scale as community supported agriculture. In the “Local Food Market” the focus is set on production of good-quality local food in commercial scale. Both options involve cleantech and automation companies representing and possibly developing their innovations. Both business models were turned into value network analysis. It was shown that the smart community greenhouse network brings mutual benefits to all its members. These results are suggestive in nature since complete profitability calculations were not available in the scope of this study. Thus the best business model cannot unambiguously be recommended. In any case construction of the smart greenhouse and choice of the final business model depend on investors’ and business owners’ decisions. This work can be utilized as preliminary study for investors and business owners interested in smart community greenhouse. There’s also a comprehensive listing of all potential members in the smart greenhouse network; customers and partners for the business activities most probably found in it. The method used in this study to evaluate new businesses can be generalized in other fields of business: business ideas are turned into activity-based business scenarios, best of them are described as Business Model Canvas and finally BMC is used to create value network analysis.

Yritysten liiketoimintaympäristö muuttuessa yhä nopeammin täytyy yritysten pystyä parantamaan sekä prosessejaan että tuotteitaan ja palveluitaan jatkuvasti. Rakennusala ei ole poikkeus, vaan myös rakennusalalla toimivien yritysten täytyy kehittää tuottavuuttaan ja asiakastyytyväisyyttä, jotta organisaation kilpailukyky säilyisi. Tähän kilpailukyvyn säilyvyyteen ja kehittämiseen liittyy olennaisesti jatkuva parantaminen. Jatkuva parantaminen on organisatorisena kyvykkyytenä kilpailuetu, jota on paljon vaikeampaa kopioida kuin yrityksen aineellisia resursseja. Tämän diplomintyön tavoitteena on selvittää, kuinka jatkuvaa parantamista saataisiin tuotua osaksi suomalaista rakentamisen kulttuuria. Tutkimuksellisena lähestymistapana käytetään kvalitatiivista haastattelututkimusta. Tutkimusongelmaa lähestytään ensin kirjallisuustutkimuksen kautta kartoittaen, mitä jatkuva parantaminen vaatii yritykseltä ja millä toimilla sitä voidaan käytännössä edistää (TK1). Teoreettisen viitekehyksen kirjallisuustutkimukselle antaa aikaisempi tutkimus TQM:sta, leanista, organisaatiokulttuurista, muutosjohtamisesta ja jatkuvasta parantamisesta. Haastattelukysymysten pohjana käytetään ensimmäiseen tutkimuskysymykseen löydettyjä vastauksia. Haastatteluiden avulla pyritään selvittämään, miten 12 rakennusalan yrityksissä on pyritty edistämään jatkuvaa parantamista (TK2). Ensimmäiseen ja toiseen tutkimuskysymykseen saatuja vastauksia analysoimalla pyritään vastaamaan, miten jatkuvaa parantamista saataisiin jatkossa tuotua paremmin osaksi rakennusalan yritysten organisaatiokulttuuria (TK3). Jatkuva parantaminen tähtää hukan poistamiseen kaikista organisatorisista järjestelmistä ja prosesseista. Inkrementaalisia parannuksia tehdään sekä sisäisiä että ulkoisia asiakkaita varten. Jatkuva parantaminen voidaan ajatella sekä prosessina että osana organisaatiokulttuuria. Jatkuvan parantamisen prosessinomainen luonne tarkoittaa, että sitä voidaan systematisoida ja ohjata, jotta siitä saataisiin pitkäjänteistä. Toisaalta jatkuvan parantamisen juurruttamiseksi, siitä täytyisi tulla "tapa tehdä asioita" yrityksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkuvasta parantamisesta ja siihen liittyvistä arvoista täytyy tulla osa organisaatiokulttuuria. Aikaisempi tutkimus esittää menestystekijöitä, joiden toteutuminen yrityksessä mahdollistaa jatkuvan parantamisen. Tässä työssä nämä menestystekijät on jaettu seitsemään kategoriaan: ylimmän johdon sitoutuminen, strateginen johtamisjärjestelmä, liiketoimintainfrastruktuuri, johtajuus kaikilla tasoilla, osaaminen, organisaatiokulttuuri ja resurssit. Nämä kategoriat on jaettu edelleen kaikkiaan 17 menestystekijään. Lisäksi näihin menestystekijöihin liittyy käytännön mekanismeja, joilla pyritään edistämään jatkuvaa parantamista. Tutkimuksen empiirinen osio tarkastelee yritysten toimintaa jatkuvan parantamisen suhteen perustuen menestystekijöihin ja mahdollistaviin käytännön mekanismeihin. Puutteita löytyi jokaisen menestystekijän kohdalla valtaosassa yrityksistä. Yleisesti ottaen suurimmat puutteet olivat kuitenkin havaittavissa ”johtajuus kaikilla tasoilla”- ja ”osaaminen” -kategorioissa. Yritysten vastauksia verrattiin kirjallisuustutkimuksessa löydettyihin menestystekijöihin, minkä perusteella laadittiin lista kehityskohteista rakennusalalle yleensä jatkuvaan parantamiseen liittyen. Tärkeimpiä näistä kehityskohteista ovat jatkuvan parantamisen systematisointi osaksi toimintajärjestelmää ja jatkuvaan parantamiseen valmentavan ja osallistavan esimiesosaamisen lisääminen. Kirjallisuustutkimuksen perusteella luotu malli menestystekijöistä voidaan yleistää muillekin teollisuudenaloille. Sen sijaan tutkimuksen empiirisen osan perusteella tehtyjä johtopäätöksiä ei sellaisenaan voida yleistää koko rakennusalalle. Tutkimuksen pohjalta yritykset voivat kuitenkin pohtia, mitä heidän tulisi tehdä paremmin, jotta jatkuva parantaminen olisi mahdollista myös heidän yrityksessään. / In an ever more rapidly changing business environment, companies have to be able to enhance their processes, products and services constantly. Construction industry is no exception. Companies that are operating in the construction industry have to improve their productivity and customer satisfaction to maintain their competitiveness. Organizational capability to continuously improve one’s business is a relevant part of this competitiveness. This kind of capability is much more difficult to copy than tangible assets, such as plants and equipment. The purpose of this master’s thesis is to examine how continuous improvement (CI) can be integrated into companies in the Finnish construction industry. The research approach used in this thesis is qualitative interview study. First, the research problem is approached with a literature study. The goal of the literature review is to investigate what the requirements are for successful implementation of CI in a company and how it can be advanced in practice (RQ1). The theoretical framework of the review is based on earlier research about TQM, lean, organizational culture, change management and CI. The questions for the interviews are based on the findings of the literature review. The objective of the interviews is to examine how the 12 companies in the construction industry have tried to enhance CI in their businesses (RQ2). The third research question examines how these companies should develop their capability of CI in the future. Continuous improvement aims for eliminating all waste from organizational systems and processes. Incremental improvement is done for both internal and external customers. CI can be thought as a process and as a part of organizational culture. CI as a process means that it can be systematized and managed in order to make it sustainable. To embed CI into a company, it has to become "the way of doing things around here". This means that CI has to become part of the organizational culture. Earlier research of the subject presents critical success factors (CSFs) that enable and drive CI in a company. In this thesis, these CSFs are divided into seven categories: commitment of the top management, strategic management system, business infrastructure, leadership that motivates to CI on every level of the organization, skills that enable CI, organizational culture that enables CI and resources. These categories are further divided into 17 CSFs. Related to these CSFs, there are also mechanisms that enable CI in practice. The empirical part of this study examines the operation of the companies with respect to these CSFs and practical enablers. The findings are that there are deficiencies regarding every CSF in the majority of the companies. In general, the greatest shortcomings were related to two CSF categories: "leadership on all levels of the organization" and "skills that enable CI". The most important targets for development are to increase the leadership capability to coach and involve people in CI and to systematize CI in the management systems. The framework that was developed based on the literature review can be generalized to other lines of business as well. Instead, the conclusions of the empirical part cannot be generalized to the whole construction industry. However based on this study, companies can reflect what they should do better so that CI would be possible in their companies.