No description available.

The purpose of this thesis is to examine the development of the character of Lara Croft by analysing her dialogue with four other characters in the video game Tomb Raider, from 2013. The four other characters are Conrad Roth, Samantha “Sam” Nishimura, Alex Weiss and Dr James Whitman. In analysing the dialogue, content analysis was used in order to discover common themes in Lara Croft’s relationships with the other characters. The themes found in the dialogue are strength, trust, affection, guilt and acceptance. These themes appear differently in her relationships, each of which revealing a different aspect of her development. The analysis of the dialogue shows Lara Croft’s development as a character as she grows from an inexperienced adventurer into a strong but withdrawn survivor. / Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella Lara Croftin hahmon kehitystä analysoimalla hänen dialogiaan neljän muun hahmon kanssa videopelissä Tomb Raider vuodelta 2013. Kyseiset neljä muuta hahmoa ovat Conrad Roth, Samantha “Sam” Nishimura, Alex Weiss ja Dr James Whitman. Dialogin analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysiä, joka paljasti yhteisiä teemoja Lara Croftin suhteissa muiden hahmojen kanssa. Teemat, jotka dialogista löytyivät, ovat vahvuus, luottamus, kiintymys, syyllisyys ja hyväksyntä. Nämä teemat ilmenevät eri tavoin hänen suhteissaan, joista jokainen paljastaa eri puolen hänen kehityksestään. Dialogin analyysi osoittaa Lara Croftin kehityksen hahmona, kun hän kasvaa kokemattomasta seikkailijasta vahvaksi mutta sulkeutuneeksi selviytyjäksi.

No description available.

In this thesis, I discuss Donald Trump’s political rhetoric using his tweets, a presidential debate between him and Hillary Clinton, and his inauguration speech, as material to identify the kind of typical elements that Trump uses in his rhetoric to drive his political agenda, and to influence the public’s perception of him. My main method in identifying these traits is political discourse analysis’ approach to critically reading texts. My main findings were that no matter the form of media, Trump relies on having political enemies to blame for the state of things in the US, and that he portrays himself as the right person to lead the country due to his lack of connections to the political establishment, as well as that Trump tries to manipulate the public’s opinion by discrediting anyone that criticizes him. / Tämän tutkielman tarkoitus on tarkastella Donald Trumpin poliittista retoriikka. Aineistona tutkimustani varten käytän hänen twiittejään, vaaliväittelyä hänen ja Hillary Clintonin välillä, sekä Trumpin virkaanastujaispuhetta. Pyrin tunnistamaan ne keinot, joita Trump retoriikassaan käyttää poliittisen agendansa ajamisessa, sekä yleisön mielipiteen ohjailussa. Metodinani käytän poliittisen diskurssianalyysin lähestymistapaa tekstien kriittiseen lukemiseen. Tutkimustuloksistani käy ilmi, että oli kyse mistä median muodosta tahansa, Trump tarvitsee poliittisia vihollisia joita syyttää eri asioista ja että Trump pyrkii esiintymään oikeana henkilönä johtamaan maataan, koska hänellä ei ole kytköksiä perinteiseen valtaapitävään eliittiin. Trump pyrkii myös vaikuttamaan kansan näkemykseen hänestä saattamalla huonoon valoon kaikki ne tahot jotka kritisoivat häntä.

The main aim of my research is to analyze the character of Yoda’s perception of others and himself, and other characters’ perception of him in two of the three original Star Wars trilogy films and all three of the prequel films. In my thesis, I used methods of film analysis, as well as discourse analysis. I analyzed the perceptions individually in different scenes from each film. The conclusions of my research are that the character of Yoda is a very central and significant character, and other characters, as well as himself, perceive him as wise and powerful. Although, Yoda is a powerful character, he is very humble, and values other character’s opinions and words. / Tutkimukseni päätavoitteena on analysoida Yodan käsitystä muista hahmoista sekä hänestä itsestään että muiden hahmojen käsitystä Yodasta, kahdessa kolmesta alkuperäisestä Star Wars -elokuvasta sekä kaikissa kolmessa esiosaelokuvassa. Työssäni käytin elokuva-analyysin menetelmiä sekä diskurssianalyysiä. Analysoin käsityksiä erikseen jokaisesta elokuvasta eri kohtauksissa. Tutkimukseni johtopäätökset ovat, että Yoda on hyvin keskeinen ja merkittävä hahmo, ja muut hahmot, samoin kuin Yoda itse, pitävät häntä viisaana ja voimakkaana. Vaikka Yoda onkin voimakas hahmo, hän on hyvin nöyrä ja arvostaa muiden hahmojen mielipiteitä ja sanoja.

No description available.

The aim of this thesis is to study Irvine Welsh’s 1993 novel Trainspotting and how it represents the creation of identity and image. The reasons for choosing the novel as the subject of this study are its visibility in popular culture and its status as a well-known example of modern Scottish fiction. The theoretical framework of the thesis is divided into two: cultural studies and its theories of identity, and imagology and its theories of image. The two fields share similar concepts, but use different terminology. The aim is to create a synthesis of these theories in order to create a useful tool in studying the novel from the perspective of identity and image. In this study, the general distinction used is that identity refers to the inner construction of the self, whereas image is what others perceive and what one sees of others. Image is partly imagined and is based on stereotypes. However, the concepts of image and identity are intertwined to an extent and cannot be entirely separated. The argument of this study is that the creation of an identity and an image require a binary opposite. The opposite is constructed as ‘the other’ to which ‘the self’ is compared. The otherness of the opposite is often not based on facts, but images that are formed via stereotypes. The binary oppositions important to the creation of an identity represented in the novel include the Scots and the English, addicts and conventional society, Catholics and Protestants, Scots and ethnic minorities, and ultimately, the protagonist and other Scots. The protagonists of the novel identify themselves with one of these groups and create their identity by comparing themselves to the other group, distancing themselves from it. The aim is to find out whether the same principles of identity and image formation are valid in each binary opposition. Analysis of the novel shows the protagonists creating their identity by contrasting themselves with communities that are imagined as the other. However, it would appear that the self is in constant motion, since there are several ‘others’ and they are subject to change. Exclusion from aforementioned communities seems to be the source of identity for some of the characters. The self is a multifaceted and changing concept that is formed in contrast to images of others. Subsequent research could focus on one of the binary oppositions mentioned above in more detail. In addition, the translations and the film adaptation of the novel could prove fruitful for our understanding of how identity and image are formed and portrayed. / Pro gradu -tutkielmani aiheena on Irvine Welshin vuonna 1993 julkaistu romaani Trainspotting ja kuinka siinä kuvataan identiteetin ja imagon muodostumista. Kyseisen romaanin näkyvyys populaarikulttuurissa ja sen asema esimerkkinä skotlantilaisesta nykykirjallisuudesta vaikuttivat sen valintaan tutkielman aiheeksi. Tutkielman teoreettinen tausta jakaantuu kahteen osaan: kulttuurintutkimuksen käsityksiin identiteetin muodostumisesta ja imagologian käsityksiin imagon muodostumisesta. Nämä tutkimusalat käsittelevät jokseenkin samanlaisia ajatuksia, mutta niiden terminologiat eroavat toisistaan. Tarkoituksenani on luoda synteesi tutkimusaloista saadakseni yhden käyttökelpoisen työkalun romaanin tulkitsemiseen imagon ja identiteetin näkökulmasta. Yleisesti ottaen tutkielmassa identiteetillä tarkoitetaan henkilön omaa käsitystä itsestään ja imagolla sitä osaa, jonka muut näkevät ja jonka henkilö näkee muista. Imago on osin kuvitteellinen ja pohjautuu stereotyyppeihin. Identiteettiä ja imagoa ei voida kuitenkaan täysin erottaa toisistaan. Väitteeni on se, että identiteetti ja imago vaativat binäärisen vastakohdan muodostuakseen. Vastakohta käsitetään ”toiseksi” tai ”vieraaksi”, johon ”itseä” tai ”minäkuvaa” verrataan. Vastakohdan toiseus ei useimmiten perustu todellisuuteen, vaan mielikuviin, jotka muodostetaan stereotyyppien perusteella. Romaanissa esiintyvistä vastakohtapareista keskityn englantilaisiin ja skotlantilaisiin, narkomaaneihin ja tavanomaisiin kansalaisiin, katolisiin ja protestantteihin, skotlantilaisiin ja etnisiin vähemmistöihin ja lopulta kertojaan ja muihin skotlantilaisiin. Romaanin kertojat identifioivat itsensä vastakohtaparin toiseen puoleen ja vertaavat itseään toiseen etäännyttäen itsensä siitä. Tarkoituksenani on selvittää, pätevätkö samat imagon ja identiteetin muodostuksen periaatteet jokaisessa vastakohtaparissa. Romaanin analyysi osoittaa kertojahahmojen luovan minäkuvansa asettumalla toiseksi kuviteltuja ryhmiä vastaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että minäkuva on jatkuvassa liikkeessä, sillä toiseuden käsitteitä on useita ja ne muuttuvat. Sulkeutuminen mainittujen yhteisöjen ulkopuolelle vaikuttaa olevan joidenkin hahmojen identiteetin lähde. Minäkuva on moniulotteinen ja muuttuva konsepti, joka muodostuu vertaamalla sitä mielikuviin muista. Seuraavat tutkimukset voisivat keskittyä esimerkiksi yhteen mainituista vastakohtapareista tarkemmin. Lisäksi romaanin käännösten ja sen elokuvasovituksen tutkimus voisi auttaa lisäämään ymmärrystä siitä, miten identiteetti ja imago muodostuvat ja miten ne esitetään.

This pro gradu thesis studies the characteristics of swear words and their translation. The material under analysis is drawn from Stephen Fry’s autobiography Moab is my Washpot and its Finnish translation Koppava kloppi by Titia Schuurman. The research is divided into two parts. The first part of the work concentrates on analysing the reasons for omitting so many swear words from the Finnish version. The second part of the research takes a closer look at how the unusual English swearing, which includes swear words invented by the original author, is translated into Finnish. The applied theory includes Ljung’s (2011) swear word definition and his categorisation of swearing into pragmatic functions. Additionally, findings of Hjort’s (2006) survey on the factors that influence Finnish translators’ word choices in swear word translation are applied in the analysis. Close reading of both the original English text and its Finnish translation was used in order to find all swearing utterances from the texts. In the thesis the translated utterances are compared to the original ones in order to find out whether the translated words may be considered swear words and in order to find explanations for the omissions. Regarding the more unusual English swearing, the translations are analysed in order to answer the question of what characteristics of the original utterances are conveyed into the translation. The aim of this research is to find out how swearing is translated in an autobiography whose author is known for witty language use and who employs swearing in his work to a great extent. The analysis is performed on a limited material which is based on a single work of one original author and one translator. Therefore, the aim of the research is not to suggest general instructions or rules to swear word translation. Similar analysis performed on another data might result in a different outcome. Based on the results of this research, it could be argued that swear words are omitted from the Finnish translation because of differences in swearing vocabulary and in swearing structures. Finnish does not always have expletives that would convey a similar epithet meaning or denote a similar action as are indicated by the English expletives. English also uses the name-calling swearing construction of noun support, which combines and adjective and a swear word. But since the swearing structure does not exist in Finnish, it means that the act of swearing is lost in translation and the Finnish version can only convey the characteristic conveyed by the adjective of the original utterance. Also, the use of mild swear words in the original text is argued to be one explanation for the omission of swear words from the Finnish text. The more unusual swear words and swearing utterances in the English text are translated as mostly discarding the oddities of the original utterance. It could be stated that some of the expressiveness of these utterances suffers as a result; however, reducing the oddities is a way to produce a translation that is fluent in the target language. / Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään kirosanoihin ja niiden kääntämiseen. Tutkimuksen aineisto on peräisin Stephen Fryn omaelämäkerrasta Moab is my Washpot sekä Titia Schuurmanin siitä tekemästä suomenkielisestä käännöksestä Koppava kloppi. Tutkielma jakautuu kahteen osaan ja sen ensimmäisessä osassa keskitytään analysoimaan sitä, miksi niin paljon kirosanoja on jätetty kääntämättä. Toisessa osassa perehdytään siihen, kuinka alkuperäiskirjailijan itse keksimät oudot kirosanat on käännetty suomeen. Tähän tutkimukseen sovellettuun teoriaan kuuluu Ljungin (2011) määritelmä kirosanoista sekä hänen määrittelemänsä kiroilun käyttötapojen kategoriat. Analyysin apuna on myös Hjortin (2006) tutkimustulokset kirosanojen kääntämisen vaikuttimista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin lähilukua, jolla alkuperäisteoksesta ja käännöksestä etsittiin kaikki kirosanailmaukset. Tutkielmassa suomenkielisestä teoksesta löytyneitä vastineita verrataan alkuperäisiin ilmauksiin. Vertailussa tarkastellaan sitä, voidaanko käytettyjä suomenkielisiä sanoja pitää kirosanoina, sekä kääntämättä jätettyjen kirosanojen osalta selvitetään, miksi ne on jätetty kääntämättä. Erikoisempien alkuperäiskirosanailmauksien kohdalla analysoidaan, mitä ominaisuuksia ilmauksista välitetään suomen kielelle. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kiroilua käännetään omaelämäkertateoksessa, jonka alkuperäiskirjailija on tunnettu kielelläleikittelytaidoistaan ja joka käyttää kiroilua teoksessaan huomattavan paljon. Aineisto on pieni ja perustuu yhden alkuperäiskirjailijan ja yhden kääntäjän tuotoksiin, joten tutkielman tarkoitus ei ole esittää yleispäteviä ohjeita tai sääntöjä kiroilun kääntämiseen. Erilaiseen aineistoon pohjautuessaan tutkimuksen tulokset voisivat olla erilaiset. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että kirosanailmauksia jätetään kääntämättä siksi, että alkuperäinen ilmaus yhdistää kirosanan sellaiseen haukkumasanaan tai verbiin, jota ei suomeksi voida ilmaista kirosanan määritelmään sopivalla sanalla. Englannin kielen kiroilussa käytetään lisäksi sellaista haukkumarakennetta, jota suomen kielessä ei ole käytössä. Tästä johtuen alkuperäinen täytesanana käytetty kirosana jää kääntämättä suomen kieleen. Myös se, että alkuperäiskirosana mielletään loukkaavuudeltaan lieväksi näyttäisi vaikuttavan siihen, että ilmaus käännetään suomeen ilman kirosanaa. Alkuperäiskirjailijan itse keksimät, oudot kirosanat on käännetty suomeen pääosin niin, että outouksia on karsittu. Tämän voidaan sanoa johtuvan kääntäjän pyrkimyksestä tuottaa käännöksessään sujuvaa suomen kieltä.

The objective of this thesis was to look at four business school websites in detail, and evaluate the functionality of their web pages based on their structure and content, their overall web design, their usage as marketing tools and how they have taken into account internationalization in their site content. Two Finnish and two American business schools were evaluated, Oulu Business School (OBS) and Aalto University School of Business (AUSB) from Finland and Harvard Business School (HBS) and the Bryan School of Business and Economics from the United States. Due to the Americanized and homogenized business school environment and the globalized world in which business schools operate, it was possible and even advantageous to carry out the study of the business schools in the form of a comparative study. The inherent subjectivity in the one-person analysis of the websites was counteracted by carefully constructing the theoretical background of the evaluation criteria that used as well as by choosing objective parameters on which to base the evaluations. The results of the website analyses revealed that all four sites were functional when viewed full screen and accessed via a computer. They information on the pages was logically structured and foreseeable in its positioning. The websites also excelled in producing scannable text and content appropriate for websites. HBS outshone the others in the area of generating new content with regularity to their homepages. The Finnish sites had better consistency than their American counterparts in the visual design of their pages and their homogenous flow, with the HBS site containing the most inconsistencies. All in all, the Bryan School website had the most problems. The pages’ menu structure, navigational functions as well as web design and site flexibility when viewed on different platforms and environments were seriously compromised. All four websites were geared towards marketing but the HBS and AUSB websites had prioritized this task higher on their pages than the other two. Because the English version of the Finnish business schools’ websites were already oriented toward exchange students and the international audience in general, global users were best taken into account in the content of the Finnish sites. However, the HBS web pages also had features aimed at a wider audience than just Americans. For future applicability of these findings, it is important to remember that web pages are updated regularly and even redesigned quite extensively relatively often. Hence, the analyses made here were based on the websites as they were during the time of the writing of this thesis. It would be interesting to see further studies conducted in the area of the public image of business schools and their websites as well as the actual reach and influence of these sites. / Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella yksityiskohtaisesti neljää kauppakorkeakoulua ja arvioida niiden internetsivujen toimivuutta pohjautuen sivujen rakenteeseen ja sisältöön, yleiseen verkkosivujen suunnitteluun ja ilmeeseen sekä niiden käyttöön markkinointityökaluna ja siihen, kuinka kansainvälisyys on otettu huomioon sivustojen sisällössä. Arvioitavana oli kaksi suomalaista ja kaksi amerikkalaista kauppakorkeakoulua, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Suomesta sekä Harvard Business School ja The Bryan School of Business and Economics Yhdysvalloista. Kauppakorkeakoulujen ilmapiirin amerikkalaistumisesta ja homogenisoitumisesta johtuen ja niiden toimintaympäristön kansainvälisyyden takia oli mahdollista ja jopa suotavaa tutkia kouluja vertailevasti. Koska sivustoja analysoi vain yksi henkilö, saadut tulokset olivat luonnollisesti jokseenkin subjektiivisia. Sen ehkäisemiseksi käytettyjen arviointikriteerien teoreettinen tausta oli huolellisesti rakennettu ja arvioinnin pohjana olleet parametrit olivat mahdollisimman objektiivisia. Internetsivustojen analysoimisen tuloksena ilmeni, että kaikki neljä sivustoa ovat toimivia, kun niitä tarkastellaan tietokoneen kokonäytöltä. Sivustoilla oleva informaatio oli loogisesti järjestetty ja sen sijainti oli ennakoitavissa. Sivustot olivat myös erinomaisen hyviä skannattavan tekstin ja internetympäristöön soveltuvan sisällön tuottamisessa. Harvard oli parempi kaikkia muita säännöllisen, uuden sisällön tuottamisessa. Suomalaiset sivustot olivat yhtenäisempiä visuaaliselta ilmeeltään kuin amerikkalaiset kumppaninsa, Harvardin nettisivustot ollen kaikista vaihtelevimmat yleisilmeeltään. Kaiken kaikkiaan The Bryan Schoolin sivustot olivat ongelmallisimmat. Sivuston valikkojen rakenne, suunnistusta avittavat toiminnot sekä sivustojen yleinen toimivuus ja joustavuus kärsivät pahasti, kun niitä tarkasteli eri alustoilla tai ympäristöissä. Kaikki neljä sivustoa oli suunniteltu myös markkinointia varten, mutta Harvardin ja Aalto-yliopiston sivut olivat priorisoineet kyseisen tehtävän korkeammalle kuin toiset kaksi. Kansainväliset käyttäjät taas oli paremmin otettu huomioon suomalaisilla sivustoilla, koska suomalaisten kauppakorkeakoulujen englanninkieliset internetsivut olivat jo valmiiksi suunnattu vaihto-opiskelijoille. Kuitenkin Harvardin sivuilta oli myös löydettävissä piirteitä, jotka oli tarkoitettu laajemmalle yleisölle kuin vain amerikkalaisille. Näiden tulosten tulevaisuuden käyttökelpoisuutta ajatellen on syytä muistaa, että nettisivuja päivitetään säännöllisesti ja niitä jopa perusteellisesti uudelleen suunnitellaan melko usein. Siksipä tässä työssä tehdyt analyysit pohjautuvat näihin nettisivuihin sellaisina kuin ne olivat tämän Pro gradun kirjoittamisen hetkellä. Olisi mielenkiintoista nähdä vielä lisätutkimusta kauppakorkeakoulujen ja niiden internetsivujen julkisen kuvan osa-alueelta sekä tutkimusta sivustojen varsinaisesta saavuttavuudesta ja vaikutusvallasta.

Översättning av utomspråkliga kulturella referenser utmanar översättaren och hens språk- och kulturkunskaper. Jan Pedersen har börjat forska i översättning av Extralinguistic Cultural References (ECR), utomspråkliga kulturella referenser (UKR), med tanke på tv-undertextning. Han utvecklade sin teori vid namnet ECR Transfer Strategies som han utgav 2005 i sin artikel How is Culture Rendered in Subtitles? Pedersens modell kan tillämpas i undersökning av översättning av UKRer i skönlitteratur. Hans modell för ECR-strategier är grunden för den här pro gradu-avhandlingen, och jag presenterar strategierna samt provar dem i en egen undersökning. Modellen har sju huvudkategorier för översättning av UKRer. Jag tar först upp översättarens förmåga att dra slutsatser (Inferencing) av källtexten och hens förmåga att hitta ändamålsenliga motsvarigheter (Equivalence) till UKRer för att återge dem. Översättaren borde förbli osynlig i översättningen vilket jag bedömer enligt min egen subjektiva läsupplevelse. Huvudsyftet är att se om översättaren har använt någon tydlig översättningsstrategi i sin översättning av UKRer. Jag vill se om översättaren har domesticerat måltexten (domesticering) eller om han har bevarat det främmande i texten (främmandegöring). Pedersen delar utomspråkliga kulturella referenser i olika domäner, och jag granskar också vilka domäner referenserna i materialet hör till. Till slut jämför jag mina undersökningsresultat med Pedersens resultat. Boken Jag är Zlatan Ibrahimović (2011) är skriven av Zlatan Ibrahimović och David Lagercrantz. Den heter på finska Minä Zlatan Ibrahimović (översatt av Miika Nousiainen). Jag har tagit med de två första kapitlen i min undersökning. Valet gjorde jag av praktiska skäl. Antalet exempel på UKRer är 148. Min undersökning är både kvalitativ och kvantitativ. I den kvalitativa fasen delade jag in referenserna i kategorierna och analyserade dem. Jag numrerade exemplen och skrev dem ut. För att kunna jämföra mina resultat med Pedersens resultat räknade jag ut antalet UKRer i olika kategorier och domäner. I min undersökning är överföring (48 %) den mest använda översättningsstrategin vilket beror på antalet egennamn i materialet. Specificering (14 %) och generalisering (13 %) har också använts speciellt vid översättning av egennamn. Översättaren har utnyttjat huvudstrategier etablerad motsvarighet/officiell ekvivalent (9 %), direkt översättning (6 %), ersättning (6 %) och utelämning (4 %) ganska jämnt i sitt arbete. Sammanlagt 68 % av UKRer är översatta med källspråksorienterade översättningsstrategier och 23 % med målspråksorienterade strategier. Huvudkategorin etablerad motsvarighet/officiell ekvivalens hör inte till varkendera strategier vilket måste noteras i resultatet. Enligt Pedersens undersökningar hör de flesta av UKRer till domänen egennamn där de är namn på personer, platser och institutioner. I min undersökning är resultatet likadant. Enligt min subjektiva mening har översättaren lämnat ut och generaliserat för mycket av källtexten vilket resulterar i att översättaren inte förblir osynlig i översättningen. Användning av ECR-strategier kan hjälpa översättaren lösa problem med översättning av UKRer. / Kielenulkoisten kulttuuriviitteiden kääntäminen haastaa kääntäjän kielitaidon ja kulttuurintuntemuksen. Jan Pedersen on alkanut tutkia kielenulkoisia kulttuuriviitteitä (Extralinguistic Cultural References ECR) lähinnä tv-tekstityksessä. Hän esitteli teoriansa ECR Transfer Strategies 2005 julkaistussa artikkelissa nimeltä How is Culture Rendered in Subtitles? Mallia voidaan soveltaa myös kaunokirjallisuuden kulttuuriviitteiden tutkimuksessa. ECR Transfer Strategies -teoria on perustana tälle pro gradu -tutkielmalle, jossa esittelen Pedersenin käännösstrategiat sekä testaan niiden käyttöä omassa tutkimuksessani. Mallissa on seitsemän pääkategoriaa. Esittelen ensin kääntäjän kyvyn tehdä johtopäätelmiä (Inferencing) lähdetekstistä sekä taidon löytää tarkoituksenmukaisia käännösvastineita (Equivalence) kielenulkoisille kulttuuriviitteille. Kääntäjän kädenjäljen tulisi olla näkymätöntä käännöksessä, minkä onnistumisen arvioin oman subjektiivisen lukukokemukseni perusteella. Tarkoitukseni on selvittää, onko kääntäjä käyttänyt jotakin selvästi havaittavaa käännösstrategiaa kääntäessään kielenulkoisia kulttuuriviitteitä. Lisäksi tarkastelen, onko kääntäjä kotouttanut kohdetekstin (Domestication) vai onko hän säilyttänyt lähdekielen vieraat kulttuuriviitteet kohdetekstissä eli vieraannuttanut tekstin (Foreignisation). Pedersen jakaa kielenulkoiset kulttuuriviitteet aihealueisiin, ja tarkastelen, mihin aihealueisiin materiaalini viitteet kuuluvat. Lopuksi vertaan tutkimustuloksiani Pedersenin tuloksiin. Tutkin kirjan Jag är Zlatan Ibrahimović (2011) käännöstä ruotsista suomeen. Kirja on suomeksi nimeltään Minä Zlatan Ibrahimović. Kirjan ovat kirjoittaneet Zlatan Ibrahimović ja David Lagercrantz. Suomentaja on Miika Nousiainen. Tutkimukseeni olen käytännön syistä ottanut mukaan kaksi ensimmäistä tekstikappaletta, joista sain 148 esimerkkiä kielenulkoisten kulttuuriviitteiden kääntämisestä. Tutkimukseni on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Laadullisessa osassa jaoin kulttuuriviitteet mallin kategorioihin sekä analysoin ne, minkä jälkeen numeroin sekä avasin tutkimusesimerkit. Voidakseni verrata tuloksiani Pedersenin tuloksiin laskin, kuinka monta kielenulkoista kulttuuriviitettä kussakin käännöskategoriassa ja aihealueessa esiintyy. Tutkimuksessani Retention (48 %) on kaikkein käytetyin käännösstrategia, mikä johtuu erisnimien määrästä materiaalissa, samoin strategioita Specification (14 %) ja Generalisation (13 %) on käytetty erityisesti erisnimien kääntämisessä. Käännösstrategioita Official Equivalent (9 %), Direct Translation (6 %), Substitution (6 %) sekä Omission (4 %) on käytetty tasaisesti. Yhteensä 68 % kielenulkoisista kulttuuriviitteistä on käännetty vieraannuttavilla ja 23 % kotouttavilla käännösstrategioilla. Pääkategoria Official Equivalent ei kuulu kumpaankaan ryhmään, mikä täytyy huomioida tuloksissa. Pedersenin tutkimuksissa suurin osa kielenulkoisista kulttuuriviitteistä on henkilöiden, paikkojen sekä instituutioiden nimiä. Minun tulokseni osoittavat samaa. Omakohtaisen lukukokemukseni mukaan kääntäjä on jättänyt pois tai yleistänyt liikaa lähdetekstin viitteitä, mikä johtaa siihen, ettei hän ole käännöksessä näkymätön. ECR-käännösstrategioiden avulla kääntäjä voi ratkaista kielenulkoisten kulttuuriviitteiden aiheuttamia käännösongelmia.