The topic of the thesis is teacher students’ views on teaching the pronunciation of English. The topic is relevant because English is the language of international communication. Also, the topic appears not to have been researched before in Finland. The purpose of the study is to examine teacher students’ views on teaching the pronunciation of English and to investigate which topics they find relevant within the theme. The study explores the empirical findings in the light of the sociocultural theory of learning and the communicative approach to language teaching. A number of studies related specifically to pronunciation and teaching pronunciation are also exploited in order to inspect the topic more comprehensively. Seven teacher students completing the university degree for English language teachers were interviewed for the study. They were at different stages of their studies, and they had little previous experience in teaching. The interviews were conducted as semi-structured interviews, that is, as interviews with pre-set themes and suggested questions. The data were analysed with the method of content analysis. The content analysis of this study progressed through the identification of the relevant individual utterances from the data to the abstraction of the individual utterances into groups, classes and themes. The main findings show that the teacher students who participated in the study consider learning a continuous process that facilitates development. They think that in teaching pronunciation, only one language norm should be adhered to while addressing the abundance of different English accents. Moreover, the teacher students regard speaking in general and the awareness of pronunciation as learning objectives, and they consider speaking and listening central methods for teaching pronunciation. The findings also reveal that the teacher students are not a homogenous group in their opinions about teaching the pronunciation of English. As a whole, the findings support the conclusion that the teacher students promote learner-led approach in teaching. Their views on teaching pronunciation are cohesive: the learning objectives, contents as well as methods and tools they promote are largely congruent with each other. Thus, the teacher students are able to contemplate teaching pronunciation as a whole while inspecting individual elements of it. Furthermore, their views are largely consistent with the theories and earlier research related to the topic. This suggests that the teacher students have relevant theoretical knowledge about teaching pronunciation, which they are able to apply when contemplating the practical implementation of teaching the pronunciation of English. / Tutkielman aihe on opettajaopiskelijoiden näkemykset englannin ääntämisen opettamisesta. Aihe on ajankohtainen, koska englantia käytetään kansainvälisen kommunikoinnin kielenä. Aihetta ei tekijän tietojen mukaan myöskään ole tutkittu aiemmin Suomessa. Tutkielman tarkoituksena on tutkia opettajaopiskelijoiden näkemyksiä englannin ääntämisen opettamisesta ja selvittää, mitkä asiat ovat heidän mielestään aiheessa keskeisiä. Tutkielman empiirisiä tuloksia tarkastellaan sosiokulttuurisen oppimiskäsityksen kautta ja lähestymällä opettamista kommunikatiivisesta näkökulmasta. Myös keskeisiä ääntämiseen ja ääntämisen opettamiseen liittyviä tutkimuksia hyödynnetään, jotta aihetta voidaan käsitellä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää opettajaopiskelijaa, jotka suorittivat englannin aineenopettajan yliopistotutkintoa. He olivat opinnoissaan eri vaiheissa, eikä heillä ollut merkittävää kokemusta opettamisesta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina eli haastatteluina, joissa teemat ja täydentävät kysymykset ohjasivat haastattelun kulkua. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tutkielman sisällönanalyysi toteutettiin etsimällä aineistosta keskeiset yksittäiset ilmaukset ja abstrahoimalla kyseiset yksittäiset ilmaukset ryhmiin, luokkiin ja teemoihin. Keskeiset löydökset osoittavat, että tutkimukseen osallistuneet opettajaopiskelijat ajattelevat oppimisen olevan prosessi, joka mahdollistaa kehittymisen. He ovat sitä mieltä, että vaikka ääntämisen opettamisessa tulee käydä läpi englannin aksenttien moninaisuus, tulee opettamisessa käyttää vain yhtä kielen normia. Opettajaopiskelijoiden mielestä puhuminen ja tietoisuus ääntämisestä ovat oppimistavoitteita, ja he näkevät puhumisen ja kuuntelemisen keskeisinä metodeina ääntämisen opettamisessa. Löydökset osoittavat myös, että opettajaopiskelijat eivät ole yhtenäinen ryhmä englannin ääntämisen opettamista koskevissa mielipiteissään. Kokonaisuutena löydökset oikeuttavat päätelmän, että opettajaopiskelijat kannattavat oppijalähtöistä näkökulmaa opettamiseen. Heidän näkemyksensä ääntämisen opettamisesta ovat johdonmukaisia: heidän tärkeinä pitämänsä opettamisen tavoitteet, sisällöt sekä metodit ja työkalut ovat keskenään yhteensopivia. Opettajaopiskelijat pystyvät siten hahmottamaan ääntämisen opettamisen kokonaisuutena, vaikka keskittyvätkin sen yksittäisiin elementteihin. Heidän näkemyksensä ovat lisäksi suurelta osin yhteneväisiä aiheeseen liittyvien teorioiden ja aiempien tutkimuksien kanssa. Tämä viittaa siihen, että heillä on oleellista teoreettista tietoa ääntämisen opettamisesta ja että he pystyvät soveltamaan tätä tietoa miettiessään ääntämisen opettamisen käytännön toteutusta.

This thesis presents a perceptual study of difficulties met by native speakers of English in the production of the durational patterns of Finnish disyllabic word structures. The primary purpose of the analysis was to investigate how a message changes on the way from text to utterance and further from utterance to perception, and then to evaluate how well the informants have managed in their utterances on the basis of the listeners’ perceptions. The test material of 70 words contains words pairs consisting of meaningful disyllabic Finnish words and pseudowords in random order. The meaningful words were selected so that an expected quantitative deviation would form a minimal pair with an alternative that they can be mixed with. The words were read by nine informants in a noiseless speech lab, their productions were recorded, and the recordings were played to groups of upper secondary school students, whose task was to write down their immediate perceptions. The perception data amounting to 14,350 samples was inserted to a tailored relational database for analysis. The perception analysis was made from two main points of view, focusing on quantitative changes in different syllable patterns and on the individual tendencies of the informants, including some notions of qualitative characteristics as well. The findings were, when necessary, supported by results derived from segmental phonetic measurements. All quantitative deviation types, which in this disyllabic material are shortening and lengthening of the vowel in both syllable positions and that of consonants on both sides of the syllable boundary, were analysed from the original words in each syllable pattern. By far the most common and the most persistent deviation type is shortening of the vowel in the second syllable. Problems are typically faced with patterns that contain both short and long sound segments, especially those containing a consonant cluster at the syllable boundary. Words with evenly long, either short or long sound segments are the easiest ones to master. Shortening of the vowel in the first syllable is the next most common occurrence. Durational problems at the syllable boundary, the most common being the double-length consonant perceived as short, are a challenging group altogether. These changes are typically coupled so that on the basis of the perceptions, simultaneous shortening and lengthening of the sound sequences occur on both sides of the syllable boundary, resulting in perceptions that are perhaps furthest away from the intended utterance and thus hard to understand. The study underlines the importance of mastering the quantitative opposition in Finnish from the viewpoint of successful communication. On the basis of the findings of this study training material for those learning Finnish as a second language could be tailored to better serve the needs of native English speakers. / Tässä pro gradu -tutkielmassa esitellään havaintoaineistoon perustuva tutkimus vaikeuksista, joita englanninkieliset suomenoppijat kohtaavat pyrkiessään tuottamaan rakenteeltaan suomen kielen mukaisia kaksitavuisia sanoja. Analyysin päätarkoitus oli selvittää, kuinka viesti muuttuu matkalla tekstistä lausumaksi ja lausumasta havainnoksi, ja sen jälkeen arvioida äidinkielenään suomea puhuvien kuuntelijoiden havaintojen perusteella, kuinka hyvin informantit onnistuivat tuotoksissaan. 70 sanan testiaineisto koostuu sanapareista, joissa on oikeita kaksitavuisia suomen kielen sanoja ja rakenteeltaan samanlaisia hölynpölysanoja satunnaisessa järjestyksessä. Merkitykselliset sanat laadittiin siten, että ennustettava kvantiteetin poikkeama tuottaisi niiden kanssa minimiparin. Kaikki yhdeksän informanttia lausuivat sanat äänieristetyssä studiossa, heidän tuotoksensa tallennettiin, ja tallenteet esitettiin lukioluokan oppilaista koostuville kuulijaryhmille. Heidän välittömät kirjalliset havaintonsa, 14350 yksittäistä näytettä, syötettiin analysoitavaksi tätä tarkoitusta varten räätälöityyn relaatiotietokantaan. Havaintoaineistoa analysoitiin kahdesta näkökulmasta, yhtäältä tarkastellen kvantitatiivisia poikkeamia kussakin tavurakenteessa ja toisaalta kunkin informantin vastaavia yksilöllisiä piirteitä tehden huomioita myös laadullisista poikkeamista. Tarvittaessa havaintojen analyysiä täydennettiin foneettisista mittauksista saaduilla tuloksilla. Analyysi kattoi kaikki mahdolliset kvantitatiiviset poikkeamatyypit, joita tällaisessa aineistossa voivat olla vokaalin piteneminen tai lyheneminen kummassakin tavussa tai konsonantin piteneminen tai lyheneminen tavunrajalla. Selkeästi yleisin ja sitkein poikkeamatyyppi aineistossa on toisen tavun vokaalin lyheneminen. Eniten tätä esiintyy tavurakenteissa, joissa on sekä lyhyitä että pitkiä äännesegmenttejä, ja eritoten silloin, kun tavunrajalla on konsonanttiklusteri. Helpoimpia tuottaa ovat sellaiset sanat, joissa kaikki segmentit ovat joko pitkiä tai lyhyitä. Toiseksi yleisin poikkeamatyyppi on ensitavun pitkän vokaalin lyheneminen. Erilaiset tavunrajan kestopoikkeamat, yleisimpänä niistä kaksoiskonsonantin havaitseminen lyhyenä, ovat kokonaisuudessaan haastava ryhmä. Nämä muutokset liittyvät tyypillisesti yhteen niin, että tavunrajalla tapahtuu samanaikaisesti sekä äännesegmenttien lyhenemistä että pitenemistä, mikä johtaa havaintoihin, jotka ovat kenties kauimpana alkuperäisestä tarkoitteestaan ja siten vaikeita ymmärtää. Tutkimus korostaa suomen kvantiteettiopposition hallinnan merkitystä kommunikaation sujuvuuden kannalta. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää koulutusmateriaalin laadinnassa äidinkielenään englantia puhuville suomen kielen oppijoille.

Ziel dieser Arbeit ist, das Grundwissen über die Welt der Videospiele zu erweitern. Es wird präsentiert, wie ein Videospiel entsteht und welche psychologischen und gesellschaftlichen Eigenschaften sie haben. Danach werden die Gemeinsamkeiten bzw. Verschiedenheiten von Buch und Videospiel im Sinne der Spanungsentstehung verglichen. Als Material bei der Betrachtung der Spannungsentstehung wird das Videospiel Halo: Combat Evolved und das Buch Halo: The Flood benutzt. In diesem Fall ist das Buch nach dem Videospiel erschienen. In dieser Arbeit wurden die wissenschaftlichen Methoden der Hermeneutischen Literaturtheorie, Rezeptionsästhetik und Spieltheorie benutzt. Die Videospielindustrie heute ist in ihrer Gröβe vergleichbar mit der Filmindustrie. In Videospielen können heute viele verschiedene psychologische und gesellschaftliche Wirkungen gefunden werden. Videospiele integrieren Systeme, die den Spieler an das Spielen fesseln sollen und ihn dafür auch belohnen. Spielen genieβt in unserer Zeit eine höhere Akzeptanz und es wird nicht mehr als eine einsame Tätigkeit gesehen. Das Spielen von Videospielen hat auch eine positive Wirkung auf die sozialen Fähigkeiten eines Menschen. Der Spieler kann durch das Spielen auch andere Fähigkeiten erlernen oder verbessern. Spannung in Videospielen ist zum Teil damit verbunden, dass der Spieler das ‚Ich‘ im Spiel ist. Er kann dadurch eine tiefere Bindung mit dem Protagonisten bilden. Das Buch verliert Spannungselemente, wenn die Handlung zu genau dem Original (Videospiel) folgt. Durch diese Arbeit kann die Welt der Videospiele und deren Bedeutung besser verstanden werden. Sie hilft auch ein tieferes Verstehen von Spannungsentstehung und deren Übertragung in Videospiel oder Buch zu entwickeln. / Työn tarkoituksena on laajentaa perustietämystä videopelien maailmasta. Työssä esitellään kuinka videopeli syntyy ja millaisia psykologisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia niillä on. Tämän jälkeen vertaillaan kirjan ja videopelin samankaltaisuuksia sekä eroavaisuuksia jännityksen syntymisen näkökulmasta. Esimerkkeinä jännityksen syntymisestä ja samalla tutkimusaineistona on käytetty videopeliä Halo: Combat Evolved sekä kirjaa Halo: The Flood. Tässä tapauksessa kirja on ilmestynyt videopelin jälkeen. Työn tieteellisinä metodeina on käytetty hermeneuttista kirjallisuusteoriaa, reseptioestetiikkaa sekä peliteoriaa. Nykyään peliteollisuus on kooltaan verrattavissa elokuvateollisuuteen. Videopeleistä voi löytää monia psykologisia sekä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Videopeleihin on integroitu järjestelmiä, joiden tarkoitus on pitää pelaajat pelaamassa. Samalla järjestelmät myös palkitsevat pelaajaa. Pelaaminen hyväksytään tänä päivänä yleisesti, eikä sitä enää nähdä yksinäisenä tekemisenä. Videopelien pelaamisella on myös positiivisia vaikutuksia ihmisen sosiaalisiin kykyihin. Pelaaja voi oppia ja parantaa pelaamisen kautta myös muita kykyjä. Videopeleissä syntyvä jännitys on osittain sidoksissa pelaajan esiintymiseen ”minä hahmona”. Tästä johtuen pelaaja voi saavuttaa tiiviimmän yhteyden päähenkilön kanssa. Kirja menettää jännityselementtejä, mikäli sen juoni seuraa liian tarkasti alkuperäistä (videopeliä). Tämän työn myötä on helpompi ymmärtää videopelien maailmaa, sekä niiden merkitystä. Työ syventää myös ymmärrystä jännityksen kehittymisestä ja sen soveltamisesta videopeleissä ja kirjoissa.

Denna pro gradu-avhandling koncentrerar sig på semantiska förändringar som förekommer mellan Tove Janssons tre muminbilderböcker ”Hur gick det sen?”, ”Vem ska trösta knyttet?” samt ”Den farliga resan” och deras finska översättningar ”Kuinkas sitten kävikään?”, ”Kuka lohduttaisi nyytiä?” och ”Vaarallinen matka. Metoden som används i avhandlingen är kvalitativ och deskriptiv, men även kvantitativa drag finns med. Materialet genomgås med hjälp av närläsning och fall där översättaren har förändrat originaltextens betydelse skrivs ner i form av en kategoriserad lista. Teman som formar den teoretiska delen för arbetet är översättning som allmänt fenomen, barnlitteratur och bilderböcker samt deras översättning och semantik. Tyngdpunkten i delen som handlar om översättning är vilka krav som ställs på en översättning och hurdan är en ekvivalent översättning. I samband med barnlitteratur presenteras definitioner till begreppet ”barnlitteratur” och utredas hur barnlitteratur borde översättas. Vid sidan av barnlitteratur behandlas även översättning av poesi, eftersom forskningsmaterialet består av böcker som är skrivna i diktform. Bilderböcker och deras definitioner behandlas i följande avsnitt och i arbetet presenteras två olika sätt att kategorisera bilderböcker. Översättning av barnböcker och bilderböcker hänger tätt ihop, men i arbetet ges akt på några specifika saker som översättaren borde ta i beaktande när han eller hon översätter bilderböcker. Ordens betydelser och semantiska förhållanden till varandra behandlas i samband med begreppet ”semantik”. I analysdelen betraktas 60 exempel ur materialet där förändringar av olika slag förekommer. I detta arbete finns tre huvudkategorier för förändringarna: tillägg, utelämningar och ersättningar. Dessa tre omfattar sammanlagt elva underkategorier som är semantiska tillägg, explicitgörande tillägg, semantiska utelämningar, implicitgörande utelämningar, ersättning av ett element, subjektsförändring, förändringar i förhållanden, förändringar i handlingens säkerhet, förändringar i ordföljd som påverkar betydelsen, samma sak med andra ord och helt förändrade fall. Förändringar finns av olika slag och olika längd: från substantiv till adverb och från enstaka ord till hela meningar. I de flesta fallen hade materialets diktartade natur påverkat tillkomsten av förändringen: översättarna hade stävat efter slutrim eller rytmisk enhetlighet med originaltexten. När förekomster av olika slags förändringar i alla böcker tillsammans jämförs med varandra, var den största huvudgruppen ersättningar. Utelämningarnas andel var näststörsta och tillägg hade översättarna gjort minst. Den största enskilda kategorin var semantiska utelämningar och semantiska tillägg och samma sak med andra ord-ersättningar delar den andra platsen. Dessa resultat ger dock en felaktig bild av förändringarnas fördelning, eftersom både utelämningar och tillägg uppfattar endast två stora kategorier medan ersättningar har delats in i sju mindre grupper. Därtill behandlades varje bok enskild och några skillnader märktes mellan dem. Fördelningen av förändringarna i ”Hur gick det sen?” liknade mest fördelningen i alla böcker tillsammans och ingen kategori sticker fram. I ”Vem ska trösta knyttet?” var andelen av utelämningarna avsevärd medan ersättningar dominerade i ”Den farliga resan”. Förändringarna hade gjorts mest i Den farliga resan, näst mest i ”Vem ska trösta knyttet?” och minst i ”Hur gick det sen?”. Eftersom böckerna är av olika längd, måste förändringarna betraktas även i förhållande till sidantalet och då är andelen förändringar störst i ”Den farliga resan”, näst störst i ”Hur gick det sen?” och minst i ”Vem ska trösta knyttet?”. / Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy semanttisiin muutoksiin, joita ilmenee Tove Janssonin kolmen muumikuvakirjan ”Hur gick det sen?”, ”Vem ska trösta knyttet?” sekä ”Den farliga resan” ja niiden suomenkielisten käännösten välillä, joita ovat ”Kuinkas sitten kävikään?”, ”Kuka lohduttaisi nyytiä” ja ”Vaarallinen matka. Tutkimuksessa käytetty metodi on kvalitatiivinen ja deskriptiivinen, mutta mukana on myös kvantitatiivisia piirteitä. Materiaali käydään läpi lähiluvun avulla ja tapaukset, joissa kääntäjä on muuttanut alkuperäistekstin merkitystä, kirjoitetaan muistiin kategorisoidun listan muotoon. Työn teoreettinen tausta koostuu kääntämisestä yleisenä ilmiönä, lastenkirjallisuudesta ja kuvakirjoista sekä niiden kääntämisestä ja semantiikasta. Painopiste kääntämistä käsittelevässä osassa on käännökselle asetetuilla vaatimuksilla ja siinä, millainen on yhdenmukainen käännös. Lastenkirjallisuuden yhteydessä esitellään määritelmiä termille ”lastenkirjallisuus” ja selvitetään, miten lastenkirjallisuutta tulisi kääntää. Lastenkirjallisuuden ohella käsitellään myös runouden kääntämistä, sillä tutkimusmateriaali koostuu runomuotoon kirjoitetuista kirjoista. Kuvakirjoja ja niiden määritelmiä tarkastellaan seuraavassa osassa ja työssä esitellään kaksi erilaista tapaa kategorisoida kuvakirjoja. Lastenkirjojen ja kuvakirjojen kääntäminen kuuluvat tiiviisti yhteen, mutta työssä kiinnitetään huomiota erityisiin asioihin, joita kääntäjän tulisi kuvakirjoja kääntäessään huomioida. Sanojen merkityksiä ja semanttisia suhteita toisiinsa käsitellään semantiikan käsitteen yhteydessä. Analyysiosiossa tarkastellaan 60 materiallista poimittua esimerkkiä, joissa esiintyy erilaisia muutoksia. Tässä työssä on eritelty kolme pääkategoriaa muutoksilla: lisäykset, poistot ja korvaukset. Nämä kolme käsittävät yhteensä yksitoista alakategoriaa, joita ovat semanttiset lisäykset, eksplisiittiset lisäykset, semanttiset poistot, implisiittiset poistot, osan korvaaminen, subjektin muutos, muutokset suhteissa, muutokset toiminnan varmuudessa, merkitykseen vaikuttavat muutokset sanajärjestyksessä, sama asia eri sanoin ja täysin muutetut tapaukset. Muutoksia on erityyppisiä: substantiiveista adverbeihin ja yksittäisistä sanoista kokonaisiin virkkeisiin. Useimmissa tapauksissa materiaalin runonomainen luonne oli vaikuttanut muutoksen syntymiseen: kääntäjät olivat pyrkineet loppusointuihin tai rytmiseen yhdenmukaisuuteen alkuperäistekstin kanssa. Kun erityyppisten muutosten esiintymisiä kaikissa kirjoissa yhteensä verrattiin toisiinsa, korvaukset olivat suurin pääluokka. Poistojen osuus oli toiseksi suurin ja kääntäjät olivat tehneet vähiten lisäyksiä. Suurin yksittäinen kategoria oli semanttiset poistot ja semanttiset lisäykset ja korvaukset, joissa sama asia oli sanottu eri sanoin, jakoivat toisen sijan. Nämä tulokset antavat kuitenkin hieman virheellisen kuvan muutoksen jakautumisesta, koska sekä poistot että lisäykset sisältävät ainoastaan kaksi suurta kategoriaa, kun taas korvaukset on jaettu seitsemään pienempään ryhmään. Lisäksi jokaista kirjaa tarkasteltiin erillisesti ja niiden välillä huomattiin joitakin eroavaisuuksia. Muutosten jakautuminen kirjassa ”Kuinkas sitten kävikään?” muistutti eniten jakaumaa, jossa kaikki kirjat olivat yhdessä, ja mikään kategoria ei pistänyt esiin. Poistojen osuus oli huomattava kirjassa ”Kuka lohduttaisi nyytiä?”, kun taas korvaukset dominoivat kirjassa ”Vaarallinen matka”. Eniten muutoksia oli tehty kirjassa ”Vaarallinen matka”, toiseksi eniten kirjassa ”Kuka lohduttaisi nyytiä?” ja vähiten kirjassa ”Kuinkas sitten kävikään?”. Koska kirjat ovat eripituisia, täytyy muutoksia tarkastella myös suhteessa sivumäärään, ja silloin muutoksien osuus oli suurin kirjassa ”Vaarallinen matka”, toiseksi suurin kirjassa ”Kuinkas sitten kävikään?” ja pienin kirjassa ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?”.

Many teachers and teacher trainees working in the field of teaching will know that student beliefs are an important factor in learning. As they are thought to even influence the outcomes of second language and foreign language learning in both positive and negative ways, the benefits of studying and acknowledging them are significant. Beliefs and perspectives change and develop very slowly, especially as they often are unconscious. The aim of this research was to find out what kinds of learner beliefs adult Finnish learners have, and to compare them to the modern sociocultural and ecological theories of language. The study was conducted through a very loosely structured focus group discussion interview of which the topic was “what is a skilled language speaker like?”. The participants in the interview were four Finnish adults, who had previously studied elementary English skills on weekly lessons with the researcher. Adults were chosen for the research group as there seem to be fewer studies on the student beliefs of adults than of younger learners. In addition, adults in particular may have relatively unyielding beliefs which may date far back to their own school days. There is also an increasing need for English teaching for adults, and this study might benefit both teachers and learners. The opinions expressed during the discussion interview both complied and contradicted with the sociocultural and ecological view on language. The so called componential assumption and correctness assumptions introduced by Leo Van Lier were prevalent, and led to language being discussed in smaller components and the discussion of whether such concepts as ‘correct’ or ‘incorrect’ language exist. The components of language discussed were vocabulary, reading, writing, grammar and pronunciation. In addition, the importance of confidence and the topics of learning and teaching were examined. The immediate implication of this study is to aid the students and the teacher taking part in this research to review their own beliefs about language. As the scope of this study is small, it is not meant to be a definitive study on the subject, but useful as a qualitative look into the topic. It aims to contribute to the discussion on student beliefs and encourage other teachers, researchers and students to consider the topic, and to take them into account in their teaching, researching, studying and even in developing learning materials. / Monet opettajat ja opettajaksi opiskelevat tietävät, että oppijan uskomuksilla voi olla huomattavan suuri tekijä oppimisessa. Näiden uskomusten tunnistaminen ja tutkiminen on tärkeää, sillä niiden ajatellaan voivan joissakin tilanteissa vaikuttavan toisen tai vieraan kielen oppimiseen joko myönteisesti tai kielteisesti. Uskomukset ja näkökulmat muuttuvat hitaasti, ovathan ne usein tiedostamattomia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, millaisia oppijan uskomuksia suomalaisilla aikuisopiskelijoilla on, sekä verrata niitä moderneihin sosiokulttuurisiin ja ekologisiin teorioihin kielestä. Tutkimuksen aineisto kerättiin löyhästi strukturoidun ryhmähaastattelun kautta, jonka aiheena oli: “Millainen on hyvä kielenosaaja”. Haasteltavina oli neljä suomalaista aikuista, jotka olivat aikaisemmin opiskelleet tämän tutkimuksen tekijän johdolla englannin alkeita viikoittaisilla oppitunneilla. Tutkimuksen kohteeksi valikoituivat aikuiset, sillä heidän oppijan uskomuksiaan on tutkittu vähemmän kuin nuorempien oppijoiden. Lisäksi aikuisten uskomukset ovat usein hyvin hitaita muuttumaan ja voivat juontaa juurensa jopa vuosikymmenien takaisiin kouluvuosiin. Aikuisopetuksen tarve lisääntyy edelleen ja tästä tutkimuksesta voi olla hyötyä sekä oppijoille että opettajille. Keskusteluhaastattelun aikana nousseet mielipiteet olivat sekä yhteneväisiä että eriäviä sosiokulttuurisen ja ekologisen teorian kanssa. Leo Van Lierin esittelemät yleiset kielenoppimiseen kohdistetut olettamukset, kuten olettamus kielen koostuvan pienemmistä osa-alueista ja siitä, että on olemassa ”väärää” ja ”oikeaa” kieltä, olivat selkeästi näkyvissä tutkimusaineistossa. Keskustelussa esille nousseita kielen osa-alueita olivat sanasto, lukeminen, kirjoittaminen, kielioppi ja ääntäminen. Tämän lisäksi pohdittiin itsevarmuuden tärkeyttä sekä opettamista ja oppimista. Tutkimuksen välittömänä vaikutuksena on edistää tutkimukseen osallistuvien oppijoiden ja opettajan ymmärrystä oppijan uskomuksista. Koska tutkimus ei ole pienen otoksen vuoksi kovin laaja, sen ei ole tarkoitus kattaa koko aihealuetta, vaan tarkastella sitä laadullisesti. Tavoitteena on, että se toimisi hyödyllisenä keskustelunavaajana oppijoiden uskomuksista ja rohkaisisi toisia opettajia, tutkijoita sekä oppijoita tarkastelemaan aihetta ja ottamaan sen huomioon pohtiessaan omia uskomuksiaan, suunnitellessaan ja arvioidessaan tutkimuksiaan, opetustaan, oppimistaan sekä mahdollisesti kehittäessään tulevia oppimateriaaleja.

I avhandlingen studeras språkhandlingar i 20 livsstils- och 20 forskarbloggtexter. Den har tre syften: Det första syftet är att kartlägga vilka grundläggande språkhandlingar, det vill säga påståenden, frågor, erbjudanden och uppmaningar, som används i de respektive bloggtyperna och hur ofta. Analysen kompletteras genom att ta med en femte grupp, andra språkhandlingar, där sådana språkhandlingar som inte tillhör någon av de fyra bastyperna klassificeras. Användningen av de olika språkhandlingarna studeras med tanke på hurdan relation de skapar mellan skribent och läsare samt vilka roller de konstruerar till dessa. Det andra syftet är att utforska språkliga realiseringar av de grundläggande språkhandlingarna. Jag studerar om språkhandlingarna uttrycks med kongruenta eller metaforiska formuleringar. Kongruenta formuleringar avser de prototypiska uttrycken för en viss språkhandling och metaforiska de icke-prototypiska. Exempelvis är frågesatsen den kongruenta realiseringen av en fråga, medan påståendesatsen är ett metaforiskt uttryck. Det tredje syftet är att exemplifiera hurdana olika typer av påståenden, frågor, erbjudanden och uppmaningar som förekommer i bloggtexterna. Metoden är jämförande interpersonell funktionell textanalys som är dels kvantitativ, dels kvalitativ. Resultaten visar att bloggtexter av båda bloggtyperna i materialet tydligt domineras av påståenden. Frågor används som minst i båda bloggtyperna. Den största kvantitativa skillnaden ligger i användningen av andra språkhandlingar som är den näst största gruppen i livsstilsbloggarna och den näst minsta i forskarbloggarna. Uppmaningar och erbjudanden används lite mer i forskar- än i livsstilsbloggarna. Metaforiska realiseringar är lite vanligare i forskar- än i livsstilsbloggarna. I båda bloggtyperna är uppmaningar den språkhandlingstyp som får metaforiska realiseringar som oftast, vilket troligen beror på artighetsskäl. Relationen som skapas mellan skribent och läsare i livsstilsbloggarna är dels en jämbördig vänskapsrelation där skribenten intar rollen av en vän till läsaren, dels en mindre jämbördig relation där skribenten försöker påverka läsarens agerande och åsikter från en något överordnad position. I forskarbloggarna är relationen ojämlik nästan genomgående. Skribenterna intar expertroller av lärare, informatörer och kritiker samt informerade rådgivarroller. Distansen som den ojämlika relationen medför minskas dock exempelvis med läsartilltal med pronomenen du och ni samt läsaromtal med pronomenet vi som skapar ett samband mellan skribenten och läsaren. / Tutkielmassa tarkastellaan puhefunktioita 20 elämäntyyli- ja 20 tutkijablogitekstissä. Tutkielmalla on kolme tavoitetta: Ensimmäinen tavoite on selvittää mitä perustavia puhefunktioita eli väitteitä, kysymyksiä, tarjouksia ja kehotuksia, käytetään näissä blogityypeissä ja kuinka usein. Analyysin täydentämiseksi mukaan on otettu viides kategoria, muut puhefunktiot, johon luokitellaan sellaiset puhefunktiot, jotka jäävät neljän perustyypin ulkopuolelle. Puhefunktioiden käyttöä tutkitaan siitä näkökulmasta, millainen suhde niiden kautta muodostuu kirjoittajan ja lukijan välille ja millaisia rooleja ne rakentavat näille. Tutkielman toinen tavoite on tutkia perustavien puhefunktioiden kielellisiä muotoja. Tutkin ilmaistaanko puhefunktioita kongruentein vai metaforisin muodoin. Kongruenteilla muodoilla tarkoitetaan puhefunktioiden prototyyppisiä ja metaforisilla epäprototyyppisiä muotoja. Esimerkiksi kysymyksen kongruentti ilmaus on kysymyslause. Väitelausetta voi puolestaan käyttää kysymyksen metaforisena muotona. Tutkimuksen kolmas tavoite on antaa esimerkkejä millaisia alatyyppejä blogitekstien väitteistä, kysymyksistä, tarjouksista ja kehotuksista esiintyy. Tutkimuksen metodi on vertaileva interpersonaalinen funktionaalinen tekstianalyysi, joka on osin kvantitatiivinen, osin kvalitatiivinen. Tuloksista käy ilmi, että molemmissa blogityypeissä väitteet ovat selvästi yleisin puhefunktio. Kysymykset ovat molemmissa blogityypeissä puhefunktioista harvinaisimpia. Suurin kvantitatiivinen ero blogityyppien välillä on muissa puhefunktioissa, jotka muodostavat elämäntyyliblogeissa toiseksi suurimman ja tutkijablogeissa toiseksi pienimmän ryhmän. Kehotuksia ja tarjouksia käytetään tutkijablogeissa hieman enemmän kuin elämäntyyliblogeissa, ja metaforiset ilmaukset ovat niin ikään vähän yleisempiä tutkija- kuin elämäntyyliblogeissa. Kehotuksia ilmaistaan puhefunktioista eniten metaforisilla rakenteilla molempien blogityyppien teksteissä, mikä luultavasti johtuu kohteliaisuussyistä. Elämäntapablogeissa kirjoittajan ja lukijan välille muodostuu osin tasavertainen ystävyyssuhde, osin vähemmän tasavertainen suhde, jossa kirjoittaja pyrkii vaikuttamaan lukijan toimintaan ja mielipiteisiin ylemmässä asemassa olevasta roolista käsin. Tiedeblogeissa suhde kirjoittajan ja lukijan välillä on epätasavertainen lähes jatkuvasti. Kirjoittajat ottavat lukijaan nähden ylemmässä asemassa olevia opettajan, tiedottajan ja kriitikon asiantuntijarooleja sekä asioista perillä olevan neuvojan rooleja. Epätasavertaisen suhteen luomaa etäisyyttä pienennetään tutkijablogeissa kuitenkin esimerkiksi lukijan puhuttelulla sinä- ja te-pronominien avulla sekä viittaamalla lukijaan me-pronominilla, joka luo yhteyden kirjoittajan ja lukijan välille.

Denna pro gradu-avhandling handlar om svensklärarnas åsikter om undervisning av muntliga språkkunskaper i gymnasiet. Undersökningens syfte har varit att undersöka lärarnas undervisningsmetoder och arbetsformer i undervisning av muntliga språkkunskaper, på vilket sätt den nya läroplanen påverkar lärarnas undervisning och hurdana uppfattningar lärarna har om de muntliga språkkunskapernas betydelse. Som insamlingsmetod användes ett frågeformulär, som skickades till svensklärarna runt om i Finland. Slutligen svarade 16 lärare på frågeformuläret i november 2016. Frågeformuläret innehöll utöver informanternas förkunskaper öppna frågor om undervisning av muntliga språkkunskaper, den nyaste läroplanen för gymnasiet samt kursinnehåll. Som undersökningsmetod har använts kvalitativ innehållsanalys och det insamlade materialet har delats till olika teman på basis av frågeformulärets frågor. I undersökningen kom det fram att lärarna prefererar pararbete som arbetsform för muntliga övningar. I början av gymnasiestudier använder lärarna helst långt strukturerade och instruerade övningar men lärarna börjar kräva mer av gymnasisterna under utvecklingens gång. Många lärare upplever repetitionen som en av de viktigaste aspekter i undervisning av muntliga språkkunskaper. Den nya läroplanen, Grunderna för gymnasiets läroplan 2015, påverkar nästa inte alls en del av lärarnas undervisning, för de har redan tidigare undervisat kommunikativ. Enligt många andra lärare blir undervisningen mer kommunikativ och digitaliserad på grund av den nyaste läroplanen. Även nya arbetsformer kommer att utnyttjas under den nyaste läroplanen. Betydelsen av muntliga språkkunskaper är enligt största delen av informanterna stor för de vanliga kommunikationssituationerna är enligt deras mening sådana, som studerandena förmodligen stöter på i vardagen. En del av lärarna ser muntliga språkkunskaper till och med som det viktigaste delområdet med tanke på hela språkkunskaperna. Majoriteten av lärarna upplever ändå att det inte finns tillräckligt tid för muntliga övningar. Detta motiveras delvis med att studentskrivningarna inte innehåller någon muntlig del och delvis med att studerandenas språkkunskaper är så pass knappa att det tar mycket tid att gå igenom grundläggande innehåll. Ändå anser en del av lärarna att alla slags övningar kan göras muntligt. Undersökningen visade att i takt med den nya läroplanen blir de muntliga språkkunskapernas betydelse i svenskundervisningen allt större. Tidsbristen och studerandenas kunskapsnivå påverkar förstås förverkligande av undervisning men precis som undersökningen visade kan alla slags övningar göras muntligt. Lärarnas uppdrag är att uppmuntra gymnasisterna till att använda språket och att inte vara rädd för att göra fel. / Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee ruotsinopettajien käsityksiä suullisen kielitaidon opettamisesta lukiossa. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut tutkia opettajien käyttämistä metodeista ja työskentelymuodoista suullisen kielitaidon opetuksessa, uuden opetussuunnitelman vaikutuksesta suullisen kielitaidon opetukseen sekä opettajien kokemuksista suullisen kielitaidon merkityksestä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta, joka lähetettiin lukion ruotsinopettajille ympäri Suomea. Tutkimukseen osallistui lopulta 16 opettajaa, jotka vastasivat kyselyyn marraskuussa 2016. Kyselylomake sisälsi osallistujien esitietojen lisäksi pelkästään avoimia kysymyksiä koskien suullisen kielitaidon opettamista, uutta lukion opetussuunnitelmaa sekä kurssisisältöjä. Tutkimusmetodina on käytetty laadullisen sisällönanalyysin metodeja ja kerätty materiaali on jaettu eri teemoihin kyselylomakkeen kysymysten pohjalta. Tutkimuksessa tuli ilmi, että opettajat suosivat parityöskentelyä suullisten harjoitusten työskentelymuotona. Opettajat suosivat ensimmäisten lukion ruotsin kurssien aikana pitkälle strukturoitua ja ohjattuja suullisia tehtäviä mutta kielitaidon karttuessa alkavat opettajat vaatia opiskelijoilta enemmän. Monet opettajat kokevat toiston olevan yksi tärkeimmistä aspekteista suullisen kielitaidon opetuksessa. Uuden opetussuunnitelman, Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015, voimaantulo ei ole muuttanut joidenkin opettajien opetusmetodeja ja -sisältöjä lähes ollenkaan, sillä he ovat jo aiemmin opettaneet kommunikatiivisesti. Monien opettajien mielestä kommunikatiivisuus, sähköistyminen ja työtapojen monipuolistuminen ovat merkittävimpiä uuden opetussuunnitelman mukanaan tuomia muutoksia suullisen kielitaidon opetuksessa. Suullisen kielitaidon merkitys on monien tutkimukseen osallistuneiden mielestä todella suuri, sillä tavalliset suulliset kommunikaatiotilanteet ovat heidän mielestään niitä tilanteita, joihin opiskelijat todennäköisimmin arkielämässään törmäävät. Osa opettajista pitää suullista kielitaitoa jopa tärkeimpänä kielitaidon osa-alueena. Suurin osa opettajista kokee kuitenkin suullisiin harjoituksiin jäävän ajan riittämättömäksi. Tätä perusteltiin osittain sillä, että ylioppilaskirjoitukset eivät sisällä suullista osuutta ja osittain sillä, että opiskelijoiden kielitaito on sen verran vähäistä, että perusasioiden läpikäyminen vie paljon aikaa. Osa opettajista toteaa kuitenkin, että kaikenlaisia harjoituksia voidaan tehdä suullisesti. Tutkimus osoitti, että uuden opetussuunnitelman myötä suullisen kielitaidon merkitys voimistuu ruotsinopetuksessa. Ajanpuute ja opiskelijoiden taitotaso vaikuttavat toki opetuksen toteutukseen, mutta kuten tutkimuksessa tuli ilmi, voidaan kaikenlaisia tehtäviä tehdä suullisesti. Opettajien tehtävänä on rohkaista opiskelijoita käyttämään kieltä ja olemaan pelkäämättä virheiden tekemistä.

Syftet med denna avhandling är att redogöra för hur en specifik tvåspråkig skola samt hur en kommunal skola i norra Sverige hanterar språkanvändning med flerspråkiga elever. Jag är mest intresserad av lärarens roll i undervisningen bland tvåspråkiga och flerspråkiga elever men jag kommer även att studera hur tvåspråkiga skolor påverkar elevernas inlärning. Jag behandlar teori och analyserat hur en lärare kan hantera en tvåspråkig klass samt en klass med flerspråkiga elever. Tillåtelse av att använda skolornas namn i avhandlingen har blivit beviljat av båda skolornas rektorer. Jag har besökt Språkskolan som ligger i Haparanda i norra Sverige två gånger och analyserat lärares undervisningsmetoder, kommunikationen mellan eleverna och läraren samt vilken sorts material läraren använder sig av. Jag har även delat ut frågeformulär, som alla lärare som ville, fick besvara i båda skolorna. Dessa formulär analyserar jag i denna avhandling och jag använder mig av mina egna anteckningar från besöken i tvåspråkiga skolan samt mina egna noteringar från kommunala skolan. Jag använde mig av kvalitativa forskningsprocessen där jag hade möjligt att gå närmare in på detalj för hur språkanvändningen fungerade för den här svenska kommunen. Klasserna var utvalda redan innan enkäten utdelades till informanterna och observationerna hade blivit antecknade innan frågeformulären delades ut till Språkskolan och efter att de blev utdelade till Gränsskolan. Alla informanter samt elever har handskats anonymt och forskningen har inte fokuserats på enskilda personer. Viktiga aspekter inom lärarens språkanvändning i klassrummet är en naturlig del av avhandlingen eftersom det är ur lärarnas synvinkel som arbetet är baserat på. Fakta angående den tvåspråkiga kommunen Haparanda och om båda skolorna är nödvändiga för att kunna förstå språket roll i undervisningen, skolan och motivationen för språkanvändningen. Oavsett om läraren har enspråkiga, tvåspråkiga eller flerspråkiga elever behöver de agera som språkpoliser och stödja elever på sätt som de kanske inte har fått tillräckligt med utbildning för. Eleverna hjälper varandra att förstå nya ord och fraser på den kommunala skolan och på den tvåspråkiga skolan. På den kommunala skolan använder eleverna mer översättning och kroppsspråk. På den tvåspråkiga skolan använder eleverna även översättning men endast ett fåtal hade setts använda kroppsspråk och att de artikulerade sakta och tydligt. Denna avhandling har låtit några lärare att få möjlighet att tänka på sin egen språkanvändning i och utanför klassrummet samt vad som krävs av dem för att ge eleverna en trygg arbetsmiljö att utveckla sina språk i. / Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tutkia opettajan roolia opetuksessa kaksikielisten ja monikielisten oppileitten kanssa. Aion myös tutkia miten kaksikielinen koulu vaikuttaa oppilaiden oppimiseen. Käsitelen teoriaa ja analysoinut sitä, miten opettaja voi hallita kaksikielistä luokkaa. Koulun rehtorit ovat myöntäneet luvan koulujen nimien julkaisuun. Jaoin kyselylomakkeet ja kaikki opettajat jotka, halusivat, vastasivat siihen. Analysoin lomakkeet tämän opinnäytetyön kautta ja käytän myös omia muistiinpanojani käydessäni kaksikielisessä koulussa sekä omia muistiinpanojani kunnalliselta koululta. Olen käyttänyt laadullisen tutkimuksen prosessia, jossa minun oli mahdollista mennä yksityiskohtiin siitä, miten juuri nämä koulut käyttävät kieltenopetusta tässä kunnassa. Luokat valitsin etukäteen kaksikielisessä koulussa jo ennen kuin kyselylomake jaettiin opettajille, mutta vasta kyselylomakkeen jälkeen kunnankoululla. Kaikki vastaajat ja opiskelijat on käsitelty nimettömästi ja tutkimus ei ole keskittynyt yhteen yksinäiseen yksilöön. Tärkeä ja luonnollinen osa opinnäytetyötä on opettajaien kielten käyttö luokkahuoneensa, sillä analyysi on opettajien näkökulmasta. Jotta voi ymmärtää koulun ja motivaation käyttöä kielten opetuksessa tarvitaan tietoa myös Haaparannan kaksikielisestä kunnasta ja myös molemmista kouluista. Riippumatta siitä onko opettajalla yksikielisiä, kaksikielisiä tai monikielisiä oppilaita, heidän täytyy toimia kielipoliiseina ja tukea oppilaita oikealla tavalla, vaikka opettajat eivät välttämättä ole saaneet tarpeeksi koulutusta tässä. Tämä opinnäytetyö on antanut mahdollisuuden joillekin opettajille pohtia omaa kielen käyttöään luokassa ja sen ulkopuolella, ja myös mitä opettajilta vaaditaan, jotta he voivat tarjota oppilailleen turvallisen ympäristön kehittääkseen heidän kielitaitojaan. Oppilaat auttavat toisiaan ymmärtämään uusia sanoja ja fraaseja konnan koululla sekä kaksikielisellä koululla. Kunnankoululla oppilaat käyttävät kielten kääntämistä ja kehokieltä. Kaksikielisellä koululla oppilaat käyttävät myös kielten kääntämistä, mutta muutama oppilas on havaittu myös käyttävän kehokieltä ja he artikuloivat hitaasti ja selkeästi.

This study looks into the ways language acquisition is presented in peacekeeping and what are the linguistic requirements for working in a peacekeeping organization. The study also provides some possibilities for the results to be used by the peacekeeping organization in planning and organizing the language training of future peacekeepers in order to meet the linguistic requirements of peacekeeping more efficiently. The data mainly consists of recordings gathered during and after two separate tours of duty in peacekeeping work in Afghanistan. The gathered data was first assessed according to the assessment scales provided by the Common European Framework of Reference for Languages (CEFR) and the results were compared with a similar setting with Finnish employees working in a foreign language environment. The data has been divided into three separate phases, where the first phase represents the starting level of the subject’s language skills, the second phase represents the language skills resulted from active use of the target language at work, and the third phase represents the permanence of the improved language skills over a period of language use less active than between the first two phases. In each phase, the recordings were assessed according to each of the assessment scales for communicative language competences provided by the CEFR. The result of each assessment was compared to the corresponding assessment on the next phase, which made the language proficiency progress more measurable. The results of the research showed that most of the language competences categorized by the CEFR were permanently improved, or in other words, the results of both the second as well as the third phase were improved comparing to the first phase. Few of the competences did not improve at all, which was partly the result of the lack of those skills interfering with the message the least. According to the results, the future language training of peacekeepers could be more effective if peacekeepers were given more practical exercises regarding English in peacekeeping. Also, the awareness and tracking the progress of their own language skills could make the peacekeepers more efficient in communicating in a foreign language. / Tässä tutkimuksessa perehdytään niihin tapoihin joilla kielen omaksuminen ilmenee rauhanturvatyössä ja mitä kielellisiä vaatimuksia työskentely rauhanturvaorganisaatiossa asettaa. Tutkimus tarjoaa myös muutamia mahdollisuuksia tulosten käyttämiseen rauhanturvaorganisaation kielellisen harjoittelun suunnitteluun ja järjestämiseen, jotta rauhanturvatyön asettamat kielelliset vaatimukset voitaisiin täyttää tehokkaammin. Aineisto koostuu pääosin äänitteistä, jotka on kerätty kahden Afganistanin rauhantuvatyön rotaation aikana ja niiden jälkeen. Kerätty aineisto ensin arvioitiin Eurooppalaisen viitekehyksen (CEFR) arviointiasteikkojen mukaan ja tuloksia verrattiin vastaavanlaiseen asetelmaan, jossa tutkittiin suomalaisia työntekijöitä vieraskielisessa työympäristössä. Aineisto on jaettu kolmeen vaiheeseen, jossa ensimmäinen edustaa koehenkilön lähtötasoa, toinen vaihe edustaa työnteon lomassa kohdekielen aktiivisesta käytöstä johtunutta kielitaitoa, ja kolmas vaihe edustaa kielitaidon kehityksen pysyvyyttä ajanjakson jälkeen jolloin kielenkäyttö on ollut vähemmän aktiivista verrattuna ensimmäisen ja toisen vaiheen väliseen aikajaksoon. Äänitteet arvioitiin kussakin vaiheessa jokaisen CEFR:in viestinnällisyyteen perustuvan kielitaidon arviointiasteikon mukaan. Kunkin arvioinnin tuloksia verrattiin vastaavaan arviointiin seuraavassa vaiheessa, joka mahdollisti kielitaidon kehittymisen tekemisen mittaamiskelpoisemmaksi. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että CEFR:n luokittelemista kielitaidoista useimmat kehittyivät pysyvästi, tai toisin sanoen, sekä toisen että kolmannen vaiheen tulokset olivat ensimmäisen vaiheen tuloksia parempia. Vain harvat kielitaidoista eivät kehittyneet lainkaan, joka johtuu osittain siitä, että kyseisten kielitaitojen puutteet haittasivat kielenkäytön viestinnällisyyttä vähiten. Tulokset osoittavat, että rauhanturvaajien kielitaidon koulutus voisi tulevaisuudessa olla tehokkaampaa, mikäli rauhanturvaajille tarjottaisiin käytännöllisempiä harjoituksia liittyen englannin kielen käyttöön rauhanturvatyössä. Lisäksi omien kielitaitojen tiedostaminen ja niiden kehittymisen seuraaminen saattaisivat tehdä rauhanturvaajista tehokkaampia vieraan kielen käyttäjiä viestinnällisyyden kannalta.

The study highlighted some of the central characteristics in current mommy blogging phenomenon. I examined a blog post of Divine secrets of a domestic diva which manifested an action a group of mommy bloggers took to take part in one of the latest debates in the blogosphere. Given the controversial topic, I was interested in examining the blog entry in detail, analyzing its linguistic features and seeing what kind of discourses it created or tried to replace. I was also aiming to evaluate how the post was perceived by the readers and examine the potential community development between the bloggers and readers. The questions I addressed within this framework were the following: What discourses the blog post creates and how are they articulated? How do those discourses affect the potential for a community to emerge between a group of bloggers and readers? I employed points of inquiry developed by critical discourse analysis (Fairclough 2003, 2010). Through the analysis of language and discourse in the blog post, I aimed to characterize the social and cultural structures behind it. I identified different perspectives and representations, i.e. discourses to four themes that I named as views of maternal roles, views of (female) social behavior, views of health, and views of postpartum body image and appearance. The discourses I identified in the material represented somewhat opposing views which was more or less expected given the debated topic of the blog post. The discourses to the theme of maternal roles were used to construct social conceptions of mothers’ and women’s roles by the participants. The two main discourses under the theme of views of maternal roles I named as idealistic motherhood and realistic or non-ideal motherhood. The discourses to the theme views of (female) social behavior were reflecting types of social behavior and traits attributed to women and mothers. The two discourses I identified within this theme were female solidarity and female disunity. These two discourses were dominant throughout the post and its comments. The discourses to the theme views of health represented two rather opposing takes on health: strict and permissive. These discourses of health were present especially in the comments section. The theme of views of postpartum body image and appearance is also a central one in this text, and it included two opposite approaches which I named acceptance and critique. The discourses I categorized were not well-defined and some overlapping also occurred between them. For instance, Kang’s image and the comments which supported her view of striving for perfection articulated the discourse of idealistic motherhood and also critique of appearance discourse. Kang seemed to represent new momism with its demands of excelling in and out of domestic sphere. The bloggers represented themselves as somewhat non-conventional mothers who do not seem to care about the postpartum body image ideals of getting back in shape after pregnancy. This argument was softened by humor which probably made it more palatable with the audience. There was also a significant mixing of discourses of female solidarity and female disunity in the bloggers’ views and their action. They supported one another and reinforced their sense of community by putting emphasis on Kang’s difference from them. Still, the bloggers managed to articulate understanding towards Kang. Although the comments this blog entry received were by large of mimicking nature or otherwise supportive, the commenters were, for the most part, left out from their action and community reinforcement efforts. Some of my findings were well in tune with previous research, especially that of Yonker’s (2012). The genre in question often aims to be radical in its portrayal of motherhood but the use of rhetorical devices such as humor and confession may imply that the bloggers are only portraying something they are not and they are acknowledging that they are doing something “wrong” according to conventional expectations. I claim that by admitting that they need an excuse for their non-ideal appearance, they actually reinforce the postpartum body ideal that Kang in this particular case and the media in general convey. / Tutkimukseni käsitteli nykyisen amerikkalaisen äitibloggausilmiön keskeisiä piirteitä. Tarkastelin blogin Divine secrets of a domestic diva yhtä blogikirjoitusta, jossa ryhmä äitibloggaajia otti kantaa erääseen kiistanalaiseen ilmiöön blogimaailmassa. Pyrin selvittämään, millaisia diskursseja blogikirjoitus loi tai yritti korvata. Tarkoituksenani oli myös selvittää kuinka teksti tulkittiin lukijoiden toimesta ja arvioida mahdollisen yhteisön kehittymistä bloggaajien ja lukijoiden välillä. Tutkimuskysymykseni olivat seuraavat: Mitä diskursseja blogikirjoitus luo ja miten ne on ilmaistu? Miten kyseiset diskurssit vaikuttavat mahdollisen yhteisön muotoutumiseen osanottajien välillä? Lähestyin tutkimuskohdettani kriittisen diskurssianalyysin avulla (Fairclough 2003, 2010). Löysin tekstistä erilaisia näkökulmia eli diskursseja neljään keskeiseen teemaan, jotka nimesin näkemyksiksi äidin roolista, näkemyksiksi sosiaalisesta käyttäytymisestä, näkemyksiksi terveydestä ja näkemyksiksi raskauden jälkeisestä vartalokuvasta ja ulkonäöstä. Löytämäni diskurssit edustivat pitkälti vastakkaisia näkemyksiä, mikä oli osittain odotettavissa kiistanalainen aihe huomioonottaen. Äidin rooliin liittyvät diskurssit rakentavat sosiaalisia käsityksiä äitien ja naisten rooleista, ja nimesin sen sisällä olevat kaksi dominoivaa diskurssia idealistiseksi ja realistiseksi (ei-ideaali) äitiydeksi. Naisten sosiaalista käyttäytymistä kuvaavat diskurssit jakautuivat myös kahteen vastakkaiseen leiriin: solidaarisuus ja epäyhtenäisyys. Nämä kaksi diskurssia olivat dominoivia blogikirjoituksessa ja sen saamissa kommenteissa. Terveysteemaan liittyvät diskurssit nimensin tiukaksi ja sallivaksi näkemyksiksi, ja ne tulivat esille etenkin kommenttiosiossa. Näkemykset raskauden jälkeisestä vartalokuvasta ja ulkonäöstä olivat myös keskeisiä ko. tekstissä ja nimesin siihen liittyvät diskurssit hyväksynnäksi ja kritiikiksi. Diskurssit, jotka tekstistä löysin eivät olleet selvärajaisia ja olivat osin päällekkäisiä. Blogikirjoitukseen osallistuneet bloggaajat vahvistivat omaa yhteisöään korostamalla eroa kritiikin kohteena olevaan Kangiin. Vaikka blogikirjoitus sai paljon kannustavaa palautetta lukijoilta, sitä kommentoivat kirjoittajat jäivät kuitenkin bloggaajien muodostaman yhteisön ja heidän yhteisen kannanottonsa ulkopuolelle.