Das Zentralamt für Unterrichtswesen hat Ende 2014 den neuen Rahmenlehrplan für die Gemeinschaftsschule herausgegeben. Der öffentliche Schulträger hat die Pflicht, auf der Basis dieses nationalen Rahmenplans, ein kommunales Curriculum zu verfassen. Außerdem muss er entscheiden, ob dieses Curriculum für alle Schulen der Kommune gilt, oder ob alle oder einige der Schulen eigene Curricula verfassen. Das Ziel dieser Pro-Gradu-Arbeit ist, Erfahrungen und Meinungen der Lehrer über die Ausarbeitung und den Inhalt des neuen Curriculums herauszufinden, und zwar mit Fokus auf diese Teile, die den Deutschunterricht betreffen. Die Untersuchung ist eine qualitative Untersuchung, die mit der Methode der qualitativen Inhaltsanalyse durchgeführt wurde. Die qualitative Inhaltsanalyse versucht, eine konzentrierte und in allgemeiner Form gehaltene Beschreibung des zu untersuchenden Phänomens zu liefern. Die Phänomene, die in dieser Forschung betrachtet werden, sind das Verfassen und die Inhalte des Curriculums. Zu diesem Zweck werden die Erfahrungen der Deutschlehrer/innen und ihre Meinungen über diese Phänomene analysiert. Der theoretische Rahmen dieser Untersuchung besteht hauptsächlich aus der Präsentation und dem Vergleich des früheren und des neuen Rahmenlehrplans (2004 & 2014). Die Daten für den empirischen Teil wurden mithilfe eines Fragebogens zum Jahreswechsel 2016–2017 gesammelt. An der Umfrage nahmen insgesamt sechs Lehrer/innen teil. Aufgrund der unterschiedlichen Erfahrungen der Befragten sind sowohl das nationale und das kommunale Curriculum als auch das Curriculum einer einzelnen Schule im empirischen Teil repräsentiert. Aus den Untersuchungsergebnissen gehen unterschiedliche Aspekte hervor, die den theoretischen Rahmen dieser Untersuchung ergänzen. Die Lehrer/innen empfanden zum Beispiel, dass das Verfassen des Curriculums mitunter eine zeitaufwändige Pflicht war und wenig mit der alltäglichen Unterrichtsarbeit zu tun hatte. Im Großen und Ganzen fanden sie aber die Lehrplan-Arbeit interessant und lohnend, denn durch diese Arbeit lernten sie das neue Curriculum gut kennen. Die Meinungen über die Inhalte des neuen Curriculums sind teilweise widersprüchlich. Die größten Veränderungen im Curriculum sind laut den Lehrer/innen die schwächere Rolle der Lehrer und die aktivere Rolle der Schüler sowohl bei der Planung und Verwirklichung des Unterrichts als auch bei der Bewertung. Die Lehrer/innen versuchten aber in ihrem Unterricht bereits erfolgreich, die Rolle der Schüler mit Hilfe von unterschiedlichen Arbeitsweisen, authentischen Materialien und Aufgaben sowie dem Einsatz neuer Technologien stärker zu machen. Gleichzeitig hatten sie aber auch Probleme mit dieser neuen Rollenverteilung: Sie empfanden, dass die Unterrichtsplanung mühsamer als früher ist, weil das neue Curriculum nicht mehr so konkrete Anweisungen gibt. Aufgrund des qualitativen Charakters der Forschung können die Ergebnisse nicht generalisiert werden, aber sie geben einen guten Einblick in den Prozess der Ausarbeitung des neuen Curriculums aus der Perspektive der Lehrer/innen. Im Großen und Ganzen haben die Lehrer/innen, die an dieser Untersuchung teilgenommen haben, positive Meinungen und Erfahrungen über das neue Curriculum und obwohl die Teilnahme an der Lehrplan-Arbeit manchmal mühsam ist, wird es als Vorteil gesehen, dass sich dadurch die Kenntnisse über das Curriculum verbessern. / Opetushallitus julkaisi uuden Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet loppuvuonna 2014. Valtakunnallisen opetussuunnitelman pohjalta opetuksen järjestäjillä on velvollisuus laatia kunnallinen opetussuunnitelma sekä päättää, koskeeko kyseinen opetussuunnitelma kaikkia kouluja, vai laativatko koulut tai osa kouluista oman koulukohtaisen opetussuunnitelman. Tämä pro gradu -tutkielma selvittää opettajien kokemuksia uuden opetussuunnitelman laatimistyöstä sekä heidän mielipiteitään uudesta opetussuunnitelmasta, erityisesti saksan kieltä koskevista osioista. Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Laadullinen sisällönanalyysi pyrkii muodostamaan tiivistetyn, yleisessä muodossa olevan kuvauksen tutkittavasta ilmiöstä. Tässä tutkimuksessa ilmiöinä ovat uuden opetussuunnitelman laatimistyö sekä opetussuunnitelman sisältö. Tutkimuksen kohteena puolestaan ovat saksanopettajien kokemukset ja mielipiteet kyseisistä ilmiöistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu pääosin edellisen ja uuden Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004 & 2014) esittelystä ja vertailusta. Empiirinen osio toteutettiin kyselylomakkeen avulla vuodenvaihteen 2016–2017 aikana. Kysely toteutettiin internet-sivustolla, jonka linkki lähetettiin sähköpostitse opettajille. Kyselyyn osallistui yhteensä kuusi saksanopettajaa. Opettajien erilaisten kokemuksien vuoksi empiirisessä osiossa ovat edustettuina niin valtakunnallinen, kunnallinen kuin koulukohtainenkin opetussuunnitelma. Tutkimustuloksista nousee esiin erilaisia näkökulmia, jotka laajentavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen antia. Opettajat kokivat, että opetussuunnitelman laatimistyö oli toisinaan aikaa vievä velvollisuus, ja että työ oli kaukana arjen opetustyöstä. Pääosin he kuitenkin kokivat laatimistyön mielenkiintoisena ja palkitsevana, sillä sen kautta he oppivat tuntemaan hyvin uuden opetussuunnitelman. Mielipiteet uudesta opetussuunnitelmasta olivat osin ristiriitaiset. Suurimmat muutokset opetussuunnitelmassa tapahtuivat opettajien mielestä opettajan roolin heikentymisenä ja oppilaan roolin vahvistamisena niin opetuksen suunnittelussa, opetuksessa kuin arvioinnissakin. Opettajat olivat vahvistaneet menestyksekkäästi oppilaan roolia kokeilemalla erilaisia työtapoja, lisäämällä autenttisuutta sekä hyödyntämällä teknologiaa opetuksessa. Samanaikaisesti ilmeni haasteita kyseisten roolimuutosten toteuttamisessa: opettajat kokivat joutuvansa näkemään entistä enemmän vaivaa opetuksen suunnittelun eteen, sillä heidän mielestään uusi opetussuunnitelma ei anna enää niin konkreettisia ohjeita kuin aiemmin. Tämän tutkimuksen pienen otannan vuoksi tuloksia ei voida yleistää, mutta voidaan todeta, että opettajakunnassa löytyy erilaisia kokemuksia ja mielipiteitä opetussuunnitelman uudistusprosessiin liittyen. On myös ilmeistä, että osallistuminen opetussuunnitelman laatimiseen edesauttaa opetussuunnitelman tuntemista.

In dieser Pro-Gradu-Arbeit wird untersucht, wie sich die kulturellen und landeskundlichen Ansichten finnischer Gymnasiasten im Deutsch als Fremdsprache-Unterricht von den kulturellen und landeskundlichen Inhalten der Lehrbücher unterscheiden bzw. mit diesen übereinstimmen. Das Ziel war also herauszufinden, wie das Deutschlandbild finnischer Schüler aussieht und wie gut es zu dem Bild in den Lehrbüchern, die im DaF-Unterricht verwendet werden, passt. Im Theorieteil werden u.a. die Begriffe Kultur, Landeskunde, Fremdbild und Stereotyp behandelt. Da alle diese Begriffe sehr breit und komplex sind, wurden sie hier vor allem unter dem Blickwinkel von Fremdsprachenunterricht betrachtet. Um das Ziel dieser empirischen Untersuchung zu erreichen, wurden drei Befragungen von finnischen Schülern der gymnasialen Oberstufe durchgeführt. Um möglichst vielseitige Informationen zu bekommen, wurden die Fragebögen von 27 Schülern des A2-Sprachniveaus ausgefüllt, d.h. sie haben schon 6–8 Jahre Deutsch gelernt und somit auch mehr Erfahrungen mit der deutschen Kultur gemacht. Der Fragbogen besteht aus sieben größtenteils offenen Fragen über Kultur, Landeskunde und Stereotype/Vorurteile. Mithilfe der Fragen wurde versucht, ein möglichst vielfältiges Bild von den Meinungen der Schüler über Deutschland, die deutsche Kultur und die Lehrbücher für Deutsch zu bekommen. Zusätzlich wurden noch die Lehrbücher, welche die Schüler im Moment nutzten, analysiert. Diese Lehrbücher sind Genau 1, Genau 2 und Genau 5 aus der Lehrwerkreihe Genau, wobei die zwei ersterwähnten den Fokus auf alltägliche Themen und das letzterwähnte mehr auf die Hochkultur legen. Die Ergebnisse der Befragungen und die Lehrbuchanalyse haben gezeigt, dass die kulturellen und landeskundlichen Ansichten der Schüler größtenteils mit den kulturellen und landeskundlichen Inhalten der Lehrbücher übereinstimmen. Die für die Schüler wichtigsten Themenbereiche wie Alltagskultur, Sehenswürdigkeiten und Geographie finden sich auch in den Lehrbüchern. Bei der Wichtigkeit des im Buch Genau 5 dargestellten Themas Hochkultur sind sich die Schüler allerdings uneinig. Sowohl die Schüler als auch die Lehrbücher haben im Allgemeinen ein sehr positives Deutschlandbild und es kamen nur wenige negative Vorurteile aus den Antworten hervor. Die Autostereotype bzw. Eigenbilder der Schüler waren teilweise sehr negativ, während die Heterostereotype bzw. Fremdbilder oft sehr positiv waren, was ein interessantes und auch überraschendes Resultat dieser Untersuchung ist. Es wurde auch festgestellt, dass die Schüler fast keine eigenen Erfahrungen mit Deutschland gemacht haben und die Kenntnisse somit größtenteils direkt aus den Lehrbüchern stammen. Andere wichtige Informationsquellen sind neben den Lehrbüchern die Lehrer, aber auch das Internet und das Fernsehen. Obwohl die Mehrzahl der Schüler die Lehrwerkreihe Genau schon veraltet findet, haben die Bücher es trotzdem geschafft, ein positives Bild von Deutschland zu vermitteln. Aufgrund des qualitativen Charakters der Untersuchung können die Ergebnisse natürlich nicht generalisiert werden, aber wie aus den Ergebnissen deutlich hervorgeht, sind die Lehrbücher und die Lehrer nach wie vor die wichtigsten Vermittler der kulturellen und landeskundlichen Informationen im Fremdsprachenunterricht. Daher ist es auch äußerst wichtig, dass die Lehrbücher vielfältige und aktuelle Informationen über die Kultur des Zielsprachenlandes enthalten. / Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sitä, miten suomalaisten lukiolaisten kulttuuriset ja maantuntemukselliset näkemykset saksa vieraana kielenä -opetuksessa eroavat tai täsmäävät oppikirjojen kulttuuristen ja maantuntemuksellisten sisältöjen kanssa. Tavoitteena oli siis saada selville, millainen suomalaisten lukiolaisten Saksa-kuva on ja miten hyvin se sopii yhteen saksa vieraana kielenä -oppitunneilla käytettävien oppikirjojen Saksa-kuvan kanssa. Tutkimuksen teoriaosa sisältää muun muassa kulttuurin, maantuntemuksen, vieraskuvan ja stereotyypin käsiteet. Koska kaikki nämä käsitteet ovat hyvin laajoja ja moninaisia, tarkastellaan niitä tässä yhteydessä ennen kaikkea vieraankielen oppijoiden näkökulmasta. Tämän empiirisen tutkimuksen tavoitteen saavuttamiseksi laadittiin kolmelle lukion eri saksan ryhmälle kysely, joka suunnattiin 27:lle A2-kielitaidon saavuttaneelle lukiolaiselle. Näin saatiin mahdollisimman kattavasti tietoa lukiolaisten mielikuvista, koska kyselyyn vastanneet ovat opiskelleet saksaa jo 6–8 vuotta ja ovat näin ollen saaneet jo enemmän kokemusta saksalaisesta kulttuurista. Kyselylomake koostuu seitsemästä pääosin avoimesta kysymyksestä liittyen kulttuuriin, maantuntemukseen ja stereotypioihin/ennakkoluuloihin. Kysymysten avulla haluttiin saada mahdollisimman monipuolinen kuva opiskelijoiden käsityksistä Saksaa, saksalaista kulttuuria ja myös saksan oppikirjoja kohtaan. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin niitä oppikirjoja, joita opiskelijat sillä hetkellä käyttivät eli tässä tapauksessa Genau-nimisen oppikirjasarjan kirjoja Genau 1, Genau 2 ja Genau 5, joista kaksi ensimmäistä keskittyvät arkipäiväisiin teemoihin, kun taas jälkimmäinen sisältää enemmän korkeakulttuuria. Kyselyn tulokset sekä oppikirja-analyysi osoittavat, että lukiolaisten kulttuuriset ja maantuntemukselliset näkemykset vastaavat hyvin oppikirjojen kulttuurisia ja maantuntemuksellisia sisältöjä. Nuorille tärkeitä aihe-alueita kuten populaarikulttuuria, nähtävyyksiä ja maantiedettä löytyy myös oppikirjoista. Genau 5 kirjan sisältämän korkeakulttuuri-teeman kohdalla mielipiteet jakautuvat kuitenkin kahtia. Puolet lukiolaisista pitävät kyseistä teemaa tärkeänä ja puolet vähemmän tärkeänä. Sekä oppijoiden keskuudessa että oppikirjoissa on yleisesti ottaen erittäin positiivinen Saksa-kuva ja vastauksista nousikin esiin vain muutamia negatiivisia ennakkoluuloja. Oppilaiden autostereotyypit eli ns. omakuvat olivat osittain hyvinkin negatiivisia, kun taas heterostereotyypit eli ns. vieraskuvat olivat usein erittäin positiivisia. Tätä voidaankin pitää yhtenä tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena. Tutkimus osoitti myös, että oppilailla ei juurikaan ole omia kokemuksia Saksasta ja näin ollen tiedot kumpuavat suurimmaksi osaksi luultavasti suoraan oppikirjoista. Tärkeimmät tiedonlähteet oppikirjojen lisäksi ovat opettajat, mutta myös internet sekä televisio. Vaikka suurin osa opiskelijoista mieltää Genau-oppikirjasarjan kirjat jo vanhentuneiksi, ovat kirjat siitä huolimatta onnistuneet luomaan positiivisen kuvan Saksasta opiskelijoille. Tutkimuksen kvalitatiivisen luonteen vuoksi ei tuloksia tietenkään voida yleistää, mutta kuten tuloksista käy ilmi, ovat oppikirjat ja opettajat yhä edelleenkin yhdet tärkeimmistä kulttuurisen ja maantuntemuksellisen tiedon välittäjistä vieraan kielen opetuksessa. Näin ollen onkin äärimmäisen tärkeää, että oppikirjat sisältävät monipuolista ja ajankohtaista tietoa kohdekielisen maan kulttuurista.

Die Benennung von Marken birgt im chinesischen Schriftsystem, als einziges noch in Verwendung gebliebenes logographisches System, eine besondere Herausforderung. Da jedes Schriftzeichen nicht nur einen Laut, sondern auch ein Morphem darstellt, müssen die semantischen Konnotationen immer auch berücksichtigt werden. Drei häufige Strategien, ausländische Markennamen für den chinesischen Markt anzupassen, sind die möglichst phonetische Transformation, für die neutrale oder seltene Zeichen ausgewählt werden, um den Einfluss der Bedeutung gering zu halten, die wortwörtliche Übersetzung ohne Beachtung der Aussprache und die annähernd phonetische Übersetzung, für die jedoch die Schriftzeichen semantisch konform mit der Markenidentität ausgewählt werden. Letztere Art der Übersetzung wird in dieser Pro-Gradu-Arbeit genauer untersucht. In vergangenen Studien, die sich mit der Verwendung der Schriftzeichen in Markennamen im Chinesischen auseinandersetzen, wurde festgestellt, dass die semantischen Denotationen und Konnotationen der Schriftzeichen auch das Markenimage, also den Eindruck der Marke auf die Konsumenten, beeinflussen können. Deshalb werden besonders positive Konnotationen bevorzugt, während negativ konnotierte Schriftzeichen der Marke sogar schaden können. Diese Arbeit hat zum Ziel, mithilfe qualitativer Forschung Aufschluss darüber zu gewinnen, inwieweit die eigenen Bedeutungen der Schriftzeichen in einem Markennamen das Markenimage in China konkret beeinflussen können. Als Beispiel dient die Schokoladenmarke Kinder Schokolade, deren chinesische Übersetzung 健达 wortwörtlich auf ein gesundheitsförderndes Produkt hinweist. Durch eine Internetumfrage und Interviews wurden die Assoziationen von chinesischen Muttersprachlern ermittelt. Grounded Theory stellt die methodische Grundlage für die Analyse dar. In der Kodierung und Abstrahierung des Forschungsmaterials bildeten sich die vier Kategorien „erster Eindruck“, „eigene Erfahrung“, „Markenimage“ und „Vergleich mit anderen Marken“ heraus, welche die verschiedenen Assoziationen gliedern. Die Bedeutungen der Schriftzeichen hatten insbesondere auf die anfängliche Assoziation („erster Eindruck“) große Auswirkung, was wohl das Fehlen jeglicher anderer zur Markenidentität gehörender Faktoren und die Unbekanntheit der Marke in China erklären. Die Kategorie „eigene Erfahrung“ zeigt auf, dass die meisten Teilnehmenden die Marke tatsächlich erst im Ausland kennenlernten. Weitere wichtige Bestandteile des Markenimages und ihre Wechselwirkung mit dem Namen werden unter der Kategorie „Markenimage“ diskutiert. Hier wird deutlich, dass der Name oftmals als nebensächlich empfunden wird und die Bedeutungen der Schriftzeichen zumindest ohne klaren Bezug zu der Markenidentität untergehen. Dies widerspricht überraschenderweise der anfänglichen Annahme, zu viel Vorwissen könne die Assoziation zu sehr beeinflussen. Noch weiter rückt die Bedeutung des Namens im „Vergleich mit anderen Marken“ in den Hintergrund. Viele Befragte bemerkten, dass dieselben Schriftzeichen sehr oft in Markennamen zu sehen sind und somit wenig Beachtung gewinnen. Weiterführende Studien wären wichtig, um das Forschungsmaterial zu vergrößern und einen Vergleich zwischen unterschiedlichen Markennamen zu ermöglichen. Ebenso gibt der Einfluss des Kontextes auf die Bedeutung der Schriftzeichen im Markenimage ein interessantes Thema für weitere Forschungen. / Kiinan kielen kirjoitusjärjestelmässä on logograafisen luonteensa vuoksi omanlaisia haasteita brändien nimeämiseen. Koska joka merkki ei edusta pelkästään äännettä, vaan myös morfeemia, täytyy niiden semanttiset merkityksetkin huomioida. Ulkomaalaisia brändinimiä käännettäessä kiinaksi on vaihtoehtoina säilyttää alkuperäinen äänneasu ja häivyttää kirjoitusmerkkien merkitystä valitsemalla mahdollisimman neutraaleja tai harvinaisia merkkejä, kääntää nimi sananmukaisesti huomioimatta ääntämistä kokonaan, tai valita sellaiset merkit, jotka sekä äänneasuiltaan muistuttavat alkuperäistä nimeä, että merkityksiltään sopivat brändin identiteettiin. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee jälkimmäistä tapaa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kirjoitusmerkkien denotaatiot ja konnotaatiot vaikuttavat koko brändin imagoon, eli kuluttajien mielikuvaan brändistä. Sen takia brändinimissä suositaan merkkejä, joilla on positiivinen konnotaatio, kun taas negatiiviset konnotaatiot voivat haitata brändin menestystä Kiinassa. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia laadullisin tutkimusmenetelmin, kuinka vahvasti brändinimessä esiintyvien merkkien oikeat merkitykset voivat muokata koko brändi-imagoa Kiinassa. Esimerkkinä tarkastellaan suklaabrändiä Kinder, jonka kiinankielinen nimi 健达 viittaa sananmukaisesti terveyttä edistävään tuotteeseen. Tutkimusaineistoa kiinan natiivipuhujien mielleyhtymistä kartuttivat verkkokysely ja haastattelut. Analyysin menetelmänä toimi Grounded Theory. Aineiston koodauksen myötä osallistujien kertomuksista muodostui neljä kategoriaa: ”ensivaikutelma”, ”oma kokemus”, ”brändi-imago” ja ”vertailu muihin brändeihin”. Analyysissä kävi ilmi, että kirjoitusmerkkien omat merkitykset vaikuttivat varsinkin alkuvaiheessa, kun osallistujat kertoivat vapaasti ajatuksiaan brändistä pelkän nimen perusteella (”ensivaikutelma”). Tämän selittänevät sekä muiden brändiin kuuluvien seikkojen puute että brändin huono tunnettuus Kiinassa. Kategoria ”oma kokemus” osoittaakin, että suuri osa osallistujista oli tutustunut brändiin vasta ulkomailla. Kategoria ”brändi-imago” käsittelee muita seikkoja, joista brändi-imago osallistujien mielestä muodostuu, sekä niiden vuorovaikutusta nimen kanssa. Tässä ilmeni myös, että nimi ei välttämättä ole kovin tärkeä brändille, ja että nimen kirjoitusmerkkien merkitykset jäävät helposti ilman huomiota, varsinkin jos yhteys brändi-identiteettiin on epäselvä. Kirjoitusmerkkien vaikutusta näyttää vähentävän myös kategorian ”vertailu muihin brändeihin” keskeinen löytö: Moni osallistuja huomautti, että samat merkit esiintyvät usein brändinimissä, joten niihin kiinnitetään vähemmän huomiota. Syventävillä tutkimuksilla olisi tulevaisuudessa tärkeää kasvattaa tutkimusaineistoa ja mahdollistaa myös vertailu useampien brändien välillä. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia, miten brändinimen ja koko identiteetin vuorovaikutus vaikuttaa kuluttajien mielikuviin ja kirjoitusmerkkien tärkeyteen.

This thesis pursues to explain how Kalevala influenced J. R. R. Tolkien’s legendarium by comparing various characters and places from both mythologies. My hypothesis is that Tolkien was inspired by the Finnish mythology and there is a connection. The main question of this thesis is how Kalevala influenced Tolkien’s early legendarium and secondary question is what parts of his legendarium, like the characters of Túrin Turambar and Tom Bombadil can be traced back to Kalevala. Tolkien was a researcher of Nordic mythology and his first, but unfinished, fictional novella was an attempt to reform Kullervo poems from Kalevala into a prose narrative. Method of research used in this thesis is literature review.

This study explores adult learners’ perspectives on multilingualism in Finnish as a second language teaching. Multilingualism emphasises the contextual variety of language resources that is available to a language user. In the context of language learning, multilingual resources can benefit the process of learning a new language. However, the language learner needs to be aware of the benefits of multilingualism and the ways in which multilingual resources can be utilised. In this study, adult immigrant learners of Finnish were asked about their linguistic backgrounds and about their experiences of the use of different languages in Finnish as a second language teaching and learning. In addition, the use of different languages in everyday life, outside the Finnish course, was explored. The data were collected during spring 2017 by a questionnaire designed for this study. The data were analysed qualitatively, employing methods of qualitative content analysis and thematic analysis. In addition, parts of the data were analysed quantitatively, to provide, for example, frequency and distribution counts. The respondents (N = 35) were from six different courses, from three third-sector language course providers in a city in Northern Finland. The level of the courses varied from a beginner’s course to an upper-intermediate/advanced-level course. Most of the respondents were beginner-level students who had studied Finnish for a maximum of one year. Most of the respondents estimated their skills in English as fluent or almost fluent. According to the respondents, the main languages used in the Finnish courses were Finnish and English. They were used by both students and the teacher. The use of Finnish was characterised by interaction focused on course-related matters, and the respondents expressed a preference for using Finnish. English was described as an additional resource in communication and learning. Most of the respondents expressed a clear preference for the use of English as an additional language in Finnish teaching, instead of a strict Finnish-only policy. In the everyday life, the main languages for the respondents were their mother tongues and English, while the use of Finnish was less frequent. The results suggest that the respondents did not consider multilingualism as a resource to the extent they could, considering the resources that might be available to them. Along similar lines, it seems that the multilingual resources of the respondents were not taken into account in Finnish as a second language teaching to the extent they could be. Students might benefit from making the existing multilingual practices visible and from increasing their awareness on the ways in which they can utilise their language skills, language knowledge and language learning experiences. Regarding their language use in everyday life, students might benefit from encouragement and support on how to become more frequent users of Finnish in the daily contexts important for them. This is only possible if the language teachers are aware of the multilingualism of their students. / Tämä tutkimus tarkastelee aikuisopiskelijoiden näkemyksiä monikielisyydestä suomi toisena kielenä -opetuksessa. Monikielisyydessä korostuvat monipuoliset kieliresurssit, jotka ovat tilanteisesti kielenpuhujan käytössä. Kielenoppimisen näkökulmasta monikieliset resurssit voivat edistää uuden kielen oppimisprosessia. Kielenoppijan täytyy kuitenkin olla tietoinen monikielisyyden eduista sekä tavoista, joilla monikielisiä resursseja voi hyödyntää. Tässä tutkimuksessa aikuisilta suomen kielen maahanmuuttajaopiskelijoilta kysyttiin heidän kielitaustoistaan sekä kokemuksistaan eri kielten käytöstä suomi toisena kielenä -opetuksessa ja -oppimisessa. Lisäksi selvitettiin eri kielten käyttöä arkielämässä, suomen kielen kurssin ulkopuolella. Tutkimusaineisto kerättiin kevään 2017 aikana kyselylomakkeella, joka oli suunniteltu tätä tutkimusta varten. Aineisto analysoitiin laadullisesti hyödyntäen sekä laadullisen sisällönanalyysin että teemoittelun menetelmiä. Lisäksi osa aineistosta analysoitiin määrällisesti, jotta saatiin selvitettyä esimerkiksi vastausten määrällistä jakautumista ja yleisyyttä. Tutkimukseen osallistujat (N = 35) olivat kuudelta eri kurssilta, jotka olivat kolmen kurssijärjestäjän toteuttamia. Järjestäjät olivat kolmannen sektorin toimijoita Pohjois-Suomessa. Kurssien taso vaihteli alkeistasosta edistyneeseen tasoon. Osallistujista suurin osa oli alkeistason opiskelijoita, jotka olivat opiskelleet suomea enintään vuoden ajan. Suurin osa vastaajista arvioi englannin kielen taitonsa sujuvaksi tai lähes sujuvaksi. Vastaajien mukaan suomen kursseilla käytettiin pääkielinä suomea ja englantia. Niitä käyttivät sekä opiskelijat että opettaja. Suomen kielen käytölle oli tyypillistä, että se keskittyi kurssiin liittyviin asioihin, ja vastaajat sanoivat suosivansa suomen kielen käyttöä kurssilla. Englantia kuvattiin vuorovaikutuksen ja oppimisen lisäresurssina. Suurin osa vastaajista ilmaisi pitävänsä parempana sitä, että englantia käytetään suomen opetuksen apukielenä verrattuna tiukan yksikieliseen opetukseen. Vastaajien pääkieliä arkielämässä olivat äidinkielet ja englanti, kun taas suomen käyttö oli vähäisempää. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että osallistujat eivät pitäneet monikielisyyttä resurssina niin laajasti kuin olisi mahdollista huomioiden ne resurssit, jotka olisivat heidän käytössään. Samoin vaikuttaa siltä, että suomi toisena kielenä -opetuksessa ei huomioitu vastaajien monikielisiä resursseja niin laajasti kuin mahdollista. Opiskelijat voisivat hyötyä siitä, että opetuksessa käytetyt monikielisyyteen pohjaavat toimintatavat tehtäisiin näkyviksi ja että heidän tietoisuuttaan lisättäisiin siitä, kuinka he voivat hyödyntää kielitaitoaan, -tietoaan ja kielenoppimiskokemuksiaan. Arkielämän kielten käytön suhteen opiskelijat voisivat hyötyä rohkaisusta ja tuesta siinä, kuinka tulla säännöllisemmäksi suomen kielen käyttäjäksi niissä päivittäisissä konteksteissa, jotka heille ovat tärkeitä. Tämä on mahdollista vain, jos kielen opettajat ovat tietoisia opiskelijoidensa monikielisyydestä.

No description available.

The aim of this thesis is to offer a small contribution to the developing field of studying table-top role-playing games as a social activity by examining the practices in which players engage in order to display and develop their competence and identity as “role-playing gamers” in a particular social setting. The theoretical and analytical framework of nexus analysis (e.g. Scollon & Scollon, 2004; Jones & Norris, 2005) was chosen for its ability to engage complex social activities through the mapping of the historical trajectories of the participants’ accumulations of personal experiences (historical bodies), social positions taken in relation to others (interaction order) and discourses embedded in the scene of action (discourses in place) as they come together to form the “nexus of practice”. The study was conducted as a qualitative case study, using (auto)ethnographic methods of data collection. The main body of data was collected during an elective university course and consisted of audio and video recordings of three table-top role-playing sessions as well as of field notes, interviews, and the participants’ own written and visual descriptions of their histories with role-playing games; these were supplemented with further correspondence with the participants during the analytic process. The findings of this study suggest that within this particular group of people coming together for a particular purpose at a particular time, expectations of identity and competence at playing role-playing games, stemming from personal histories, shaped the participants’ interactions in at least six ways; 1) with each other, 2) with the physical organisation and layout of the game space, 3) with each other’s portrayal of their characters, 4) with artefacts brought into the nexus by the participants, 5) with the game mechanics, and 6) with other texts. Competence at role-playing games within the “Game Night nexus” was not perceived as simply competence at the rules of the game system or as the ability to convincingly play a role, but also as fluency in related practices such as providing game-essential artefacts (e.g. rule books or food items), and using and recognising intertextual allusions to works of fiction such as films, TV series, or works of literature. Identity practices were often linked with competence, as displays of competence were understood as a way of strengthening one’s identity, and could be either positive (“I am a gamer”) or negative (“I am not a gamer”). Although this thesis presents a case study, it also intends to offer some hypotheses on discourses and practices that could be found cycling within larger communities of “geek/gamer” subculture. Thus, it offers a springboard for future academic discussions on the role of individual role-playing gamers in the geek subculture. / Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tuottaa uutta sisältöä sille kasvavalle tutkimuksen alalle, jossa tutkitaan pöytäroolipelejä sosiaalisena toimintana. Työ tutkii pelaajien omaksumia käytänteitä eli toistuvia toimintamalleja, joiden tavoitteena on ilmaista ja kehittää asiantuntijuutta ja identiteettiä ”roolipelaajina” eräässä tietyssä sosiaalisessa miljöössä. Teoreettiseksi ja metodologiseksi viitekehykseksi valittiin neksusanalyysi (esim. Scollon & Scollon, 2004; Jones & Norris, 2005), sillä sen katsottiin kykenevän käsittelemään monimutkaisia sosiaalisia tilanteita kartoittamalla osallistujien henkilökohtaisten kokemushistorioiden (historical body) kehityskaaria, heidän toisiin henkilöihin nähden ottamiaan sosiaalisia positioita (vuorovaikutusjärjestys, interaction order) sekä toimintapaikasta kumpuavia diskursseja (discourses in place) näiden kietoutuessa yhteen muodostamaan ”käytänteiden risteyskohdan” (nexus of practice). Tutkimus tapahtui kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa käytettiin (auto)etnografisia tiedonkeruumenetelmiä. Aineistosta suurin osa kerättiin valinnaisen yliopistokurssin aikana ja koostui kolmen pöytäroolipelisession ääni- ja videotallenteista, kenttämuistiinpanoista, haastatteluista sekä osallistujien itse laatimista kirjallisista ja piirretyistä kuvauksista omista roolipelihistorioistaan. Tätä aineistoa täydennettiin tutkimuksen kuluessa sähköpostikirjeenvaihdolla osallistujien kanssa. Tutkimuksen tulokset antavat ymmärtää että tämän nimenomaisen ihmisryhmän, tarkoituksen ja tapahtuma-ajan puitteissa kokemushistoriasta kumpuavat ennakko-odotukset roolipelaajaidentiteetistä ja -asiantuntijuudesta muokkasivat osallistujien vuorovaikutusta ainakin kuudella eri tavalla: 1) vuorovaikutusta toisten pelaajien kanssa, 2) pelitilassa vallitsevan fyysisen järjestyksen kanssa, 3) toistensa tapojen tuoda esille hahmoaan kanssa 4) osallistujien neksukseen tuomien esineiden kanssa, 5) pelimekaniikkojen kanssa ja 6) muiden tekstien kanssa. “Peli-iltaneksuksen” sisällä roolipeliasiantuntijuutta ei koettu vain pelijärjestelmän sääntöjen tuntemuksena tai kykynä esittää hahmonsa roolia uskottavasti, vaan myös pätevyytenä muissa asiaan liittyvissä käytänteissä kuten peliin liittyvien tarvikkeiden (esim. sääntökirjojen tai eväiden) tarjoamisena muille ja intertekstuaalisten viittausten fiktiivisiin teoksiin, kuten elokuviin, TV-sarjoihin tai kirjallisuuteen, käyttäminen ja tunnistaminen. Identiteettikäytänteet liittyivät usein asiantuntijuuteen, koska asiantuntijuuden ilmaisut koettiin tavaksi vahvistaa omaa identiteettiään, joka saattoi olla joko positiivinen (”olen pelaaja” tai negatiivinen (”en ole pelaaja”). Vaikka tämä pro gradu -tutkielma on tapaustutkimus, pyrkii se silti myös tarjoamaan hypoteeseja diskursseista ja käytänteistä joita voisi olla mahdollista löytää suuremmista yhteisöistä ”nörtti/pelaaja”-alakulttuurin sisällä. Täten se tarjoaa ns. ”astinlaudan” tuleville akateemisille keskusteluille yksittäisten roolipelaajien roolista nörttialakulttuurissa.

The aim of this thesis is to examine Kim Kardashian’s self-representation in her Instagram posts. The objective of the study is to find out what kind of a woman she represents, and how it can be seen in her posts. The analysis will focus on the pictures and the captions that accompany them. In order to conduct the analysis, the present study uses theories of post-feminism and multimodal discourse analysis as tools. The data for the study comprises of Kim Kardashian’s Instagram posts from the month of January in 2018. There are 40 posts in total, which have been divided into four categories. The categories are: motherhood, advertisements, unclear or possible advertisements and pornographication. The findings of the study state that Kim Kardashian enforces the typical stereotypes that are imposed on women, but at the same time she breaks them. / Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista naiskuvaa Kim Kardashian toteuttaa Instagram-kuvissaan. Analyysissa keskitytään tarkastelemaan kuvia, ja kuvatekstejä, jos sellainen on. Tutkimusmateriaalina käytettiin Kardashianin Instagram-päivityksiä tammikuulta 2018. Ne kerättiin Instagramista, ja päivityksiä oli yhteensä 40. Analyysia varten ne on jaettu neljään kategoriaan: äitiys, mainokset, epäselvät tai mahdolliset mainokset sekä pornografisaatio. Analyysissa on käytetty apuna post-feminististä teoriaa, sekä multimodaalista diskurssianalyysia. Multimodaalista diskurssianalyysiä sovellettiin kuvien ja kuvatekstien suhteiden analysointiin. Postfeminististä teoriaa käytettiin kuvien analysointiin. Tutkimustulokset osoittavat, että Kim Kardashian vahvistaa naisiin kohdistuvia stereotypioita, mutta samalla hän rikkoo niitä.

Denna pro gradu-avhandling handlar om översättning av engelskspråkiga skämt i videospelet ”The Last of Us” till svenska och tyska. Skämt är starkt anknutna till sin källkultur, på grund av vilket det ibland kan vara svårt att överföra denna kulturella information till olika målspråk. Avhandlingen har två huvudsyften. Det ena syftet är att presentera översättning av videospel på en allmän nivå och att presentera tidigare forskning gällande översättning av humoristiska element i videospel och andra audiovisuella texter. Det andra syftet är att genomföra en innehållsanalys av de engelska skämten och deras svensk- och tyskspråkiga översättningar i videospelet ”The Last of Us”. Jag tar reda på vilka olika sätt man har översatt de engelskspråkiga skämten till svenska och tyska, varefter jag jämför de svensk- och tyskspråkiga översättningarna med varandra. Jag analyserar om den svenska och tyska översättaren har använt olika översättningsstrategier vid översättningsprocessen och om det finns en klar skillnad i översättningarnas skämttyper hos de svensk- och tyskspråkiga översättningarna. Materialet består av 22 engelska skämt samt deras svenska och tyska översättningar, dvs. det finns sammanlagt 66 skämt. Jag utnyttjar Zabalbeascoas indelning av skämttyper när jag delar originalskämten och deras svenska och tyska översättningar in i olika skämttyper. Jag använder samma indelning av översättningsstrategier som Pedersen i hans taxonomi av översättningsstrategier av en Extralinguistic Cultural Reference (ECR). Som forskningsmetod använder denna avhandling kvalitativ innehållsanalys. Den svenska översättaren har använt målrelaterade och källrelaterade översättningsstrategier nästan lika mycket, men källrelaterade strategier är dock vanligare (12 skämt av 22, dvs. 54,5 %). Bland de tyskspråkiga instanserna bildar de målrelaterade översättningsstrategierna en klar majoritet (16 skämt av 22, dvs.72,7 %). Bland de tyskspråkiga instanserna är substitution den mest använda strategin, medan det inte finns någon dominerande strategi bland de svenskspråkiga instanserna. Språkberoende skämt är den vanligaste skämttypen både i den svenska och den tyska versionen. I den svenska versionen är 16 av de 22 instanserna språkberoende (72,7 %) och i den tyska versionen är det motsvarande antalet 15 av 22 (68,2 %). Substitution är en sådan översättningsstrategi, som producerar olika slags skämttyper. Direkt översättning producerar också flera olika skämttyper, men typen förblir ofta densamma som originalskämtets skämttyp. Detsamma gäller de andra källrelaterade strategierna, eftersom man bevarar originalskämtets drag vid dessa strategier. Uteslutning resulterar i neutral översättning, eftersom man då utelämnar skämtet ur översättningen. Sammanfattningsvis kan man konstatera att man använder målrelaterade översättningsstrategier om spelet dubbas och källrelaterade strategier om spelet enbart textas. Originalskämtet eller delar av det brukar bevaras i översättningen om originalskämtet fungerar i målspråket och -kulturen. / Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee englanninkielisten vitsien kääntämistä ruotsiin ja saksaan videopelissä ”The Last of Us”. Vitsit sisältävät runsaasti kulttuurisidonnaista tietoa, minkä vuoksi niiden kääntäminen kohdekieleen saattaa tuottaa ongelmia. Tutkielmalla on kaksi tavoitetta: 1) Esitellä kattavasti tietoa videopelien kääntämisestä yleisellä tasolla sekä esitellä videopelien ja muiden audiovisuaalisten tekstien humorististen elementtien kääntämiseen liittyvää tutkimusta. 2) Tehdä ”The Last of Us” -pelissä esiintyvien englanninkielisten alkuperäisvitsien ja niiden ruotsin- ja saksankielisten käännösten sisällönanalyysi. Analyysissä tutkitaan, millä tavoin englanninkieliset vitsit on käännetty ruotsiin ja saksaan, minkä jälkeen ruotsin- ja saksankielisiä käännöksiä vertaillaan toistensa kanssa. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, käyttävätkö ruotsalainen ja saksalainen kääntäjä erilaisia käännösstrategioita käännösprosessin aikana ja löytyykö käännösten vitsityypeissä eroavaisuuksia ruotsinkielisten ja saksankielisten käännösten välillä. Tutkimuksessa käytetty materiaali koostuu 22 englanninkielisestä vitsistä sekä niiden ruotsin- ja saksankielisistä käännöksistä, eli yhteensä 66 vitsistä. Tutkimuksessa hyödynnetään Zabalbeascoan kehittämää jaottelua eri vitsityyppeihin ja Pedersenin kehittämää käännösstrategioiden taksonomiaa, jota hän soveltaa kielellisten ja kulttuuristen viittausten (engl. Extralinguistic Cultural Reference (ECR)) kääntämisessä. Sekä alkuperäisvitsit että niiden ruotsin- ja saksankieliset käännökset jaotellaan Zabalbeascoan vitsityyppien mukaan ja tämän lisäksi käännökset Pedersenin käännösstrategioiden mukaan. Tutkimusmenetelmänä käytetään kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Ruotsinkielisissä käännöksissä kohde- ja lähdesuuntautuneita käännösstrategioita on käytetty lähes yhtä paljon, mutta lähdesuuntautuneet strategiat ovat yleisempiä (12 vitsiä 22:sta, 54,5 %). Saksankielisissä käännöksissä kohdesuuntautuneet strategiat muodostavat selvän enemmistön (16 vitsiä 22:sta, 72,7 %). Saksankielisissä käännöksissä substituutio (engl. Substitution) on käytetyin käännösstrategia, kun taas ruotsinkielisistä käännöksistä ei löydy yhtä ainoaa strategiaa, joka olisi selkeästi käytetympi kuin toiset. Kielisidonnaiset vitsit (engl. Language-bound Jokes) ovat suurin vitsityyppi niin ruotsin- kuin saksankielisten käännösten joukossa. Ruotsinkielisistä käännöksistä 16 on kielisidonnaisia (72,7 %) ja saksankielisistä käännöksistä 15 (68,2 %). Käännösstrategioista substituutio todennäköisimmin muuttaa alkuperäisvitsin vitsityyppiä silloin, kun vitsi käännetään toiseen kieleen. Myös suora käännös (engl. Direct Translation) tuottaa useita eri vitsityyppejä, mutta tyyppi pysyy usein samana kuin alkuperäisvitsin vitsityyppi. Sama koskee myös muita lähdesuuntautuneita strategioita, sillä näitä strategioita käytettäessä osa alkuperäisvitsin ominaisuuksista usein säilytetään myös käännöksissä. Kun käännösstrategiana käytetään omissiota (engl. Omission), seurauksena on neutraali käännös, sillä tällöin kääntäjä jättää vitsin pois käännöksestään. Tiivistäen voidaan todeta, että kohdesuuntautuneita käännösstrategioita käytetään silloin, kun videopeli sekä dubataan että tekstitetään. Lähdesuuntautuneita strategioita puolestaan käytetään silloin, kun videopeli ainoastaan tekstitetään. Alkuperäisvitsi tai osia siitä yleensä säilytetään käännöksessä, jos alkuperäisvitsi toimii myös kohdekielessä ja -kulttuurissa.

In my Masters’ thesis, I studied the intertwining of English and Finnish in spoken language, in a setting of playing a pen-and-paper role-playing game. My main focus was to study the phenomenon as a whole, to see how and why English is mixed into Finnish. The theoretical framework drew on multilingualism and superdiversity of language, as the current paradigm sees language as in a state of constant change. I used autoethnography as my method, in order to find out where code-mixing and borrowing occurred and to gain insight, by using my own experiences as guide, on why it happened. I hoped that my own experiences and feelings could shed more light into the intertwining of the two languages. The study was conducted by recording one full session of role-playing, with five participants including myself. The role-playing setting enabled a good use of the autoethnographic method and created an authentic situation for the language use. Since the rules of the role-playing game were in English, as is the usual case, the English use was probably more pronounced than in an everyday conversation. It enabled me to gather a lot of data even from a single session, proving the setting to be fruitful. The study showed intertwining of the languages in multiple ways. It occurred regularly in the conversations and in many different varieties, including but not limited to terminology, exclamations and anglicizations. The participants often modified the language resources, for example through pronunciation and inflection, to fit the flow of the predominantly Finnish speech. The participants also created their own hybrid terms, not taken directly from the rules. Usually, several ways of language intertwining occurred within a single conversation. Code-mixing occurs usually very quickly and subconsciously. However, through my experiences, I believe that the main reasons for the English use were the rules, convenience and excitement or frustration. Since the scope of the study was quite limited, further research to different gaming situations can be used to see other sides of the phenomenon. One useful avenue might also be to study several groups gaming with the same rules and comparing the results gained. / Pro gradu -työssäni tutkin puhekielessä tapahtuvaa englannin ja suomen yhteen nivoutumista pöytäroolipelitilanteessa. Keskitin huomioni erityisesti ilmiön tutkimiseen kokonaisuutena, selvittääkseni millä tavoin ja minkä takia englanti sekoittuu suomen kieleen. Teoreettinen viitekehykseni ammensi monikielisyydestä ja kielen superdiversiteetistä, sillä nykyinen paradigma näkee kielen alati muuttuvana. Käytin tutkimusmenetelmänä autoetnografiaa, selvittääkseni missä koodinvaihtoa ja lainaamista tapahtuu ja jotta voisin omien kokemuksiani avulla ymmärtää ilmiön syitä paremmin. Toivoin, että omat kokemukseni ja tuntemukseni voisivat valaista kielten yhteen nivoutumista. Tutkimus toteutettiin nauhoittamalla yksi kokonainen roolipelisessio, jossa oli itseni mukaan lukien viisi osallistujaa. Roolipelitilanne mahdollisti autoetnografian käyttämisen hyvin ja loi myös autenttisen kielenkäyttötilanteen. Kuten yleensä, roolipelin säännöt olivat englanniksi, joten englannin käyttö oli luultavasti korostunutta jokapäiväiseen tilanteeseen verrattuna. Tämä mahdollisti suuren datamäärän keräämisen yhdestäkin sessiosta, tehden roolipelaamisesta hedelmällisen tutkimustilanteen. Tutkimus osoitti kielten yhteen nivoutumista monin eri tavoin. Sitä tapahtui keskusteluissa säännöllisesti ja useilla eri tavoilla, sisältäen muun muassa terminologiaa, huudahduksia ja anglismeja. Sopeuttaakseen englannin kieliresurssit pääosin suomenkieliseen puheeseen, osallistujat usein muokkasivat niitä, esimerkiksi taivuttaen tai muokaten niiden ääntämistä. Osallistujat käyttivät myös keksimiään hybriditermejä, joita ei otettu suoraan säännöistä. Oli tavallista, että useita erilaisia kielen nivoutumisen tapoja tapahtui yhden keskustelun aikana. Koodinvaihto tapahtuu yleensä hyvin nopeasti ja alitajuisesti. Silti, omien kokemuksieni myötä uskon, että pääsyyt englannin käyttöön olivat sääntöjärjestelmät, helppous ja innostuminen tai turhautuminen. Koska tutkimuksen laajuus oli rajallinen, lisätutkimus erilaisiin pelitilanteisiin voi tuoda ilmiöstä esiin uusia puolia. Mahdollinen tutkimuskohde olisi myös tutkia useita ryhmiä pelaamassa samoilla säännöillä ja vertaamalla saatuja tuloksia.