La polyarthrite rhumatoïde (PR) est une maladie auto-immune inflammatoire. La PR touche les articulations jusqu'à les détruire. Elle est caractérisée par la présence d’anticorps anti protéines citrullinées (ACPA) mais l’auto-antigène n’est toujours pas connu. Dans cette maladie, l’implicationde l’immunité adaptative ne fait donc aucun doute mais le rôle de l’immunité innée reste encore flou. Le système du complément joue un rôle important dans l’immunité innée tout comme les récepteurs de type Toll (TLR) qui sont des récepteurs de celle-ci. C1q, par la reconnaissance des ses ligands, active une des voies du complément, la voie classique. Chez les patients atteints de PR, le complément est activé et un dépôt de C1q est retrouvé dans l’articulation. Le TLR9 reconnaît des ADN dérivés de bactéries ou de virus mais une expression à la surface des cellules pourrait conduire à la reconnaissance d’autres motifs comme les signaux de danger (DAMP). D’ailleurs, nous avons montré récemment qu’il existait un TLR9 exprimé à la surface des polynucléaires neutrophiles (PNN). Enfin, il a été mis en évidence récemment un nouveau mécanisme bactéricide effectué par les PNN : la formation de NET (neutrophil extracellular traps). Mais en dehors de leur rôle bactéricide, les NET ont été montrés comme pathogènes dans certaines maladies comme le lupus. Dans ce travail de thèse, je me suis intéressé à l’implication de ces acteurs, NET, C1q et TLR9 dans la PR. Nous avons montré que C1q est indispensable au développement de l’arthrite dans un modèle animal. Deplus, l’expression des récepteurs au C1q par les PNN et les monocytes est corrélée à l’activité de la maladie et à l’inflammation. Nous avons montré que les NET représentent une cible pour les ACPA (ce qui en fait des auto-antigènes potentiels dans la PR) et que ces NET sont immunogènes. L’immunogénicité des NET est modulée par C1q. Enfin, il semblerait que le TLR9 ait moinsd’importance dans l’arthrite. Par ce travail, nous avons montré l’importance du rôle joué parl’immunité innée dans la PR et ses modèles. / This thesis discusses the expression of pain in the discourse on “problematic” pregnancies (miscarriages, fœtal death, sudden infant death syndrome, in utero problems, disability, infertility, adoption, etc.). Our analysis is based on a collection of statements gathered from some 450 children’s gravestones, mainly from the 20th and 21st centuries in France, and a number of French publications from 1990 to 2013. These include the remembrance book of the ceremonies held in the Père Lachaise crematorium in Paris throughout 2010, the record books of three parents’ associations, some 20 works written by grieving parents, and extracts from discussion forums (on the Internet) on infertility and mourning a child. The study of this highly sensi-tive collection, which concerns mainly death and mourning a child, revealed numerous discursive strate-gies when analysed from several different perspectives: lexical, syntactic, stylistic and textual. By means of reported speech, metadiscourse taken from popular linguistics, language stereotypes, metaphors, pseudo-nymity, pre-formed discourse structures, truncations, and neology, the uttering agents studied manage to convey their suffering in a context replete with the doxa of acceptance, to give new meaning to words that could be wounding, to endure absence and to postpone the moment of separation. These elements under-line the active and creative role of the utterers, considered here as produsers, i.e. as being at once users and producers of linguistic forms. The results invalidate the stereotypical belief that the pain linked with the death of a child is indescribable, unutterable, and supports the hypothesis of the analgesic virtues of discourse.

L’objectif de cette recherche est de cerner le concept du VAGUE dans le discours quotidien à travers l’emploi des adjectifs vague en français et vage en allemand tels qu’ils sont utilisés par des locuteurs ordinaires lors de l’appréciation d’un terme ou d’un énoncé auxquels ils ont été confrontés. Le corpus est constitué d’extraits d’articles de presse francophone et germanophone contenant les jugements de valeur « c’est vague », « réponse vague », « expression vague », etc. À l’aide d’une méthode qualitative et inductive, partant de jugements singuliers, ce travail laisse la parole au locuteur ordinaire et essaie de relever les différents sens ainsi que les diverses fonctions que peuvent avoir les termes vague/vage dans le langage courant. Ainsi, on montre que l’emploi des mots vague/vage peut non seulement signaler entre autres un manque d’informations, un degré élevé d’abstraction ou un problème de multi-référentialité de l’expression jugée mais également servir à disqualifier l’adversaire, fonction qui semble récurrente en situation de débat politique. Cette recherche se démarque par sa méthode, inspirée de travaux relevant de la Folk Linguistics (linguistique populaire), d’approches logico-philosophiques et de certaines études pragmatiques sur le VAGUE, mais elle vise également à compléter les catégories et les définitions existantes dans cette littérature à propos de ce phénomène. Il s’agit d’un travail conceptuel qui tient à apporter de nouvelles connaissances dans le champ des études menées sur le concept du VAGUE. / The aim of this research is to outline the concept of VAGUENESS in ordinary discourse by analyzing the uses of the adjectives vague in French and vage in German employed by speakers encountering an expression or an utterance they judge vague. The data consist of newspaper articles containing value judgments like “c’est vague” (it’s vague), “réponse vague” (vague answer), “expression vague” (vague expression), etc. By means of a qualitative and inductive method, this study acknowledges a special interest in ordinary speakers’ metalinguistic evaluative statements and attempts to determine the different meanings and functions attached to those evaluating terms. It will be shown that the use of the words vague/vage may point out a lack of information, a high degree of abstractness or a problem of multi-referentiality of the expression being judged; it is also possible to make assumptions about the pragmatic functions those judgments are fulfilling, such as, for instance, disqualifying one’s opponent, a common strategy in political debate situations. Inspired by Folk Linguistic studies, this thesis distinguishes itself from logical- and philosophical approaches as well as from the methodology of some pragmatic researches about vagueness and, in so doing, endeavors to contribute to a larger definition of the concept.

Abstract The Iijoki series is an autobiography consisting of 26 novels in which the author Kalle Päätalo depicts his life from the childhood until becoming a writer. Päätalo has documented his own regional dialect, the language he had grown up with, described other dialects, dialectal perceptions, attitudes and language ideologies. The Iijoki series can be recognised as the language biography of the protagonist. The turning points are linked by a specific thematic plot that carries the narrative through difficulties, contradictions, insights and adaptations towards the culmination of the novel series, where the protagonist has sufficient linguistic resources as a writer. In the study of the language biography the different trends in sociolinguistics cross over: studies in language variation, folk linguistics, and multilingualism studies. The focus of research is metalanguage. Two levels of metalanguage can be brought forth in the text: metalanguage 1, which depicts language and its phenomena, such as language patterns, features and speech, and metalanguage 2, which includes language-related values and language attitudes. The research has utilized the concepts and perspectives of literary research. The interdisciplinary approach is mainly visible at the level of interpretation. The research consists of four articles. In the first article, I demonstrate that the variation of speech places great importance in describing the most essential relationship in the novel series. In the second article, I specify protagonist's perceptions and attitudes of dialects and look at their functions as a medium of various human emotions. In the third article, I present the turning points of the protagonist’s language biography and point out how different language ideologies create tension around the most significant theme of the novel series. The fourth article looks at the linguistic stancetaking of the protagonist of the Iijoki series in relation to the changes in social status. / Tiivistelmä Iijoki-sarja on 26-osainen omaelämäkerrallinen teossarja, jossa kirjailija Kalle Päätalo kertoo omat vaiheensa lapsuudesta kirjailijaksi ryhtymiseen saakka. Päätalo on tallentanut kirjoihinsa kotiseutunsa kieltä sekä kuvannut monia muita suomen murteita, murrekäsityksiä ja -asenteita sekä kieli-ideologisia asetelmia. Iijoki-sarjaa voi lukea päähenkilön kielielämäkertana. Kielielämäkerran käännekohtia yhdistää juonen kannalta keskeinen temaattinen säie. Ne kuljettavat tarinaa kieleen liittyvien vaikeuksien, ristiriitojen, oivallusten ja sopeutumisten kautta kohti romaanisarjan huipennusta, jossa päähenkilöllä on kirjailijan työtä ajatellen riittävät kielelliset resurssit käytettävissään. Kielielämäkerran tutkimuksessa risteävät sosiolingvistiikan eri suuntaukset: variaationtutkimus, kansanlingvistinen tutkimus sekä monikielisyyden tutkimus. Tutkimuksen keskiössä on metakieli. Tekstistä on nostettavissa esiin kahden eri tason metakieltä: metakieli 1:tä, joka kuvaa kieltä ja sen ilmiöitä, kuten kielimuotoja, kielenpiirteitä ja puhetapaa, sekä metakieli 2:ta, joka sisältää kieleen liittyvän arvomaailman ja kielenkäyttöä ohjailevat asenteet. Tutkimuksessa on hyödynnetty kirjallisuudentutkimuksen käsitteitä ja näkökulmia. Poikkitieteellinen lähestymistapa näkyy erityisesti tulkintojen tasolla. Tutkimus koostuu neljästä artikkelista. Artikkelissa I osoitan, että puhekielen variaatiolla on merkittävä rooli romaanisarjan keskeisimmän ihmissuhteen kuvauksessa. Toisessa artikkelissa erittelen päähenkilön murrehavaintoja ja -asenteita sekä tarkastelen niiden funktioita erilaisten tunnetilojen välittäjänä. Artikkelissa III esittelen päähenkilön kielielämäkerralliset käännekohdat ja osoitan, kuinka erilaiset kieli-ideologiat luovat jännitteen Iijoki-sarjan merkittävimmän teeman ympärille. Neljännessä artikkelissa tarkastelen Iijoki-sarjan päähenkilön kielellistä asemoitumista suhteessa sosiaalisen aseman muutokseen.

By approaching dialect and standard language from a folk linguistic perspective, this thesis aims to investigate how laypeople perceive, talk about and orient towards dialect and standard language in a dialect area close to the perceived linguistic and administrative centre of Sweden. It consequently focuses on dialect and standard language as socially meaningful entities, rather than as sets of linguistic features, and studies a dialect area as it is understood by those who identify with it. To explore these issues, group interviews, a set of quantitative tests among adolescents and a ‘mental mapping’ task were used. Participants’ descriptions of the local dialect suggest that many of them regard the dialect and the standard language as separate language systems. The standard language, strongly associated with writing, is perceived as formal and artificial. In contrast, dialect is understood simply as speech signalling local belonging. Variation expressing local belonging typically not regarded as dialect by dialectologists, is mentioned by participants more than once. The extent to which dialectal resources are described to be expected depends on the participants’ understanding of place, context and interlocutors. In some contexts, using dialect seems to be a way of overtly signalling one’s belonging to the local community. In this way the dialect is still important, perhaps even as a means of consolidating the local community’s existence. At the same time, however, the prototypical speaker is described as being old, indicating that spoken dialect is not particularly relevant today. By examining dialect and standard language as cultural phenomena in the area at the present time, it is shown how they can be used to construct one’s own group in relation to others, both regionally and locally within the area investigated. Although the local spoken language is considered close to the standard, the mechanisms controlling how language users determine their own dialect boundaries are arguably the same as in more complex dialect areas. Linguistic differences need not be large, or even in current use, to be perceived as distinct and important.

Denna uppsats, ”Ungdomar tycker, talar och känner om en språklig variation – En kvalitativ fokusgruppsstudie om attityder till och benämningar för migrationsrelaterad språklig variation”, har som syfte att undersöka olika attityder till migrationsrelaterad språklig variation bland ungdomar i Värmland. Samt att kartlägga vad den språkliga variation kallas av ungdomarna. Detta undersöks i uppsatsen genom kvalitativa fokusgruppsintervjuer med gymnasieungdomar i Värmland. I intervjuerna får informanterna lyssna på och diskutera förinspelade talprov. Den insamlade empirin analyseras med hjälp av teorier om attityder samt utifrån begreppen språkideologi och schibbolet. Ansatsen är explorativ och utgår från det folklingvistiska forskningsparadigmet. Studiens analys av den insamlade empirin visar på en spridning av attityder bland ungdomarna. Framträdande i resultat var bland annat informanternas positiva känslor till variationen samt en föreställning om sammankopplingen mellan den språkliga variationen och lågstatusyrken. Ett av studiens huvudsakliga slutsatser är att det i empirin framkommer en bild av att informanterna inte har tydliga uppfattningar om hur de ska benämna den migrationsrelaterade språkliga variation, istället använder de främst deskriptiva sätt för att benämna attitydobjektet. / This essay, ”Adolescents think, talk and feel about a linguistic variation - A qualitative focus group study on attitudes to and names for migration-related linguistic variation” has as its purpose to explore adolescents attitudes to so called migration-related linguistic variation. And also to examine how the informants name this variation. This is done through qualitative focus-group interviews with sixteen- to eighteen-year old gymnasium school students in the county of Värmland, Sweden. In the interviews the informants listen to and discuss recorded samples of the variation in question. The collected data is analyzed using scientific theories on attitudes and the concepts of language ideology and shibboleth. The onset is explorative and uses the folk linguistic paradigm as a frame. Analysis of the collected data shows a variation of attitudes amongst the adolescents ranging from positive feelings towards the linguistic variation to the idea that there is a connection between said variation and low-status occupations. One of the main conclusions of the study is that the data shows an unwillingness or inability amongst the informants to give the linguistic variation a name.

Abstract In my dissertation I study the language planning knowledge, language planning practices and language planning discourses of the editorial staff. In 2002 and 2004 I sent a questionnaire and got 232 answers via e-mail from local papers, other Finnish newspapers and Finnish Broadcasting Company. I research what kind of language planning knowledge the respondents have, how they regard the language planning of the standard Finnish language, what kind of language planning discourses the editorial staff constructs and what kind of language attitudes can be read from those discourses. The problems with language planning often relate to compounds and commas. The spelling checker of the word processing program is often used. One must sometimes bend the rules, e.g. in the language of advertising. The local dialects and common speech are allowed to be used with some definings. The language feedback is rare and often negative. In some places the language planning atmosphere is getting better. It also might be that there are no language planning principles at all among editorial staff. I study the language planning discourses in the context of folk linguistics analysing the answers with the content analysis and critical discourse analysis. My focus is in the answers to the question Why [do you consider language planning very important, quite important or not so important]? Up to about 97 % of my informants consider language planning either very important or quite important. The discourses of quality, interaction, responsibility, tool, emotion and cherishing are activated. The aspect of interaction and communication gets highlighted. It seems that education effects positively the attitudes concerning language planning, though the opinions vary. / Tiivistelmä Tutkin väitöskirjassani toimitushenkilökunnan kielenhuoltotietoja, -käytäntöjä ja diskursseja. Keräsin aineiston vuosina 2002 ja 2004 lähettämällä sähköpostikyselyn suomenkielisten paikallislehtien ja sanomalehtien sekä Yleisradio Oy:n uutis- ja ajankohtaistoimitusten henkilökunnalle. Aineistoni koostuu 232 vastauslomakkeesta. Selvitän tutkimuksessani, millaisia toimitushenkilökunnan kielenhuoltotiedot ovat, miten se suhtautuu suomen kielen standardin huoltoon, millaisia kielenhuoltodiskursseja toimitushenkilökunta rakentaa ja millaisia kieliasenteita niistä voidaan lukea. Yleisimmät kielenhuolto-ongelmat liittyvät yhdyssanoihin ja pilkkuihin, ja useimmin kielenhuollon apuneuvoista on käytössä oikolukuohjelma. Kielenhuoltoperiaatteista joudutaan usein joustamaan ilmoituksenteossa, ja paikalliset murteellisuudet tai puhekielisyydet saavat näkyä teksteissä tietyin rajauksin. Yleisöpalaute kielestä on vähäistä ja usein kielteistä. Joissakin toimituksissa kielenhuoltoilmapiiri on ollut aineistonkeruuhetkellä paranemaan päin. Toisaalta vastauksista ilmenee, että yhteisiä kielenhuoltoperiaatteita ei kaikissa toimituksissa ole. Tarkastelen aineistossani aktivoituvia kielenhuoltodiskursseja kansanlingvistisestä näkökulmasta analysoimalla sisällönanalyyttisesti ja diskurssianalyyttisesti informanttieni vastauksia Miksi [pidätte kielenhuoltoa erittäin, melko tai ei kovin tärkeänä]? -kysymykseen. Peräti noin 97 % vastanneista pitää kielenhuoltoa erittäin tai melko tärkeänä. Vastaajat aktivoivat laatu-, vuorovaikutus-, vastuu-, väline-, tunne- ja vaalimisdiskursseja. Vuorovaikutuksen ja tiedonvälityksen näkökulma korostuu aineistossa. Koulutustaustan arvellaan vaikuttavan myönteisesti kielenhuoltoasenteisiin, vaikka asiasta on myös vastakkaisia mielipiteitä.

The present work focuses on metalanguage comments in Slovak and Czech texts. The comments occur together with contact-induced phenomena employed by both languages and can be identified in text fragments, such as Áno, taký som aj ostanem, lebo vraj starého psa novým kouskúm nenaučíš - ako hovoria bratia Česi / Nebyl jsem schopen jídla, ale lemtal jsem vodu "ani ťava", jak říkají bratia Slováci. The given issue is presented in the context of research focusing on the non-theoretic (folk, naive) metalinguistic reflection. The usage of metalanguage comments, accompanying deliberately contact-induced phenomena, is a testament to the existence of the Czech-Slovak and Slovak-Czech language contact and it clearly shows how Slovak and Czech language users intentionally employ words, multi-word units, idioms and other linguistic devices from the other language to fulfill their communicative intention. By using the contact-induced phenomena from the closely related language the speaker can achieve various communicativ e goals and effects including actualization and refreshing of his or her utterance, being more expressive and filling in subjectively perceived intro-linguistic lacuna. The starting point of the analysis of the metalanguage comments were the data from the Slovak and Czech corpus. A range of...