abstract: In "Gendering Consumption," Jayne Kaiser explores the public consumption experience associated with late-nineteenth century Parisian department store within the context of the leisure travel industry. Capitalizing on increased travel abroad, the Bon Marché department store attempted to attract British and American tourists (and their money) to the store by marketing shopping as a cultural experience. The production and distribution of Souvenir booklets that mirrored the organization, content, and imagery of travel guides offered an opportunity for the Bon Marché to position the store among traditional cultural institutions. By focusing on the material and non-material experiences of men in the Bon Marché described in narratives and diaries, "Gendering Consumption" advocates for a more comprehensive and inclusive understanding of public consumption. Careful not to minimize the important role the department store played in the increasing agency of women, the author challenges historians to consider alternative spaces created by department stores as new products of masculine consumption. In an innovative approach, "Gendering Consumption" analyzes government documents to discover how American tourists used the new retailing model perfected by department stores such as the Bon Marché, to create opportunities for economic transgressions in the form of tariff fraud. / Dissertation/Thesis / M.A. History 2012

Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka Iso-Britannian diplomaatit sekä muut Foreign Officen edustajat raportoivat Suomen ulkopolitiikasta vuosien 1925–1934 välisenä aikana ja mitä Suomen ulkopolitiikassa tapahtui brittien raportoinnin mukaan. Päälähteenä tutkimukselleni käytin British Documents on Foreign Affairs: Reports and Papers from the Foreign Office Confidential Print -asiakirjakokoelmaa, jonka perusteella saatiin kuvaa Iso-Britannian diplomaattisesta työstä ja kirjeenvaihdosta Helsingin ja Lontoon välillä. Kokoelmien sisältö käytiin läpi ja niistä valikoitiin ainoastaan tarkastelulle olennaiset asiakirjat, jotka sisälsivät tietoa Suomen ulkopoliittisista suhteista eli pääasiassa Helsingin lähetystössä laaditut paperit. Aihetta lähestyttiin kahden teeman kautta, Iso-Britannia ja Neuvostoliitto, jotka muodostivat päälukujen aiheet Suomen ulkopolitiikassa. Pyrkimyksenä oli siis selvittää, millaiset suhteet Suomella oli Iso-Britanniaan ja Neuvostoliittoon vuosien 1925–34 välisenä aikana ja miten brittidiplomaatit kuvasivat tätä suhdetta. Iso-Britannian Foreign Officen toimijat niin Helsingin lähettiläät kuin ulkoministeriön muut edustajat raportoivat runsaasti Suomen ja Iso-Britannian välisestä ulkopoliittisesta suhteesta, minkä takana on toki Iso-Britannian kiinnostus, mutta myös suomalaisten halu tuoda poliittiset kysymykset brittiläisten harkintaan. Iso-Britannian ja Suomen suhteet kulminoituivat henkilösuhteisiin varsinkin Helsingin lähetystössä, kuten Ernest Rennien ja Hjalmar Procopen tapauksessa. 1920-luvulla raportoinnissa Iso-Britannia ja sen lähettiläät suuntasivat kiinnostuksensa enemmän reunavaltiopolitiikkaan, koska se herättikin paljon soraääniä Neuvostoliiton ja sen länsinaapurien välillä. Taustalla oli suomalaisten halu saada läntinen suurvalta takaamaan Suomen naapurivaltioiden kanssa tehtävät sopimukset, kuten Neuvostoliiton ehdottama hyökkäämättömyyssopimus 1926 keväällä, mutta myös Iso-Britannian tavoite ylläpitää rauhaa Euroopan alueella. Lukuun ottamatta vuotta 1926 raportointi Suomesta oli hyvin vähäistä. Suomen kiinnostavuus nousi selkeästi 1930-luvulla enemmän Neuvostoliiton politiikan vuoksi ja siihen linkittyneenä Lapuan liikkeen takia. Hyökkäämättömyyssopimuksen neuvottelut ja rauhallisen tilanteen saaminen reunavaltioiden alueelle näyttääkin olleen kaikista suurin intressi brittidiplomaattien raportoinnissa. Suomen ja Neuvostoliiton suhde kärsi valtavasti vuosien 1929–1931 aikana. Iso-Britannian edustajat tunnustivat Lapuan liikkeen olleen tähän suurimpana syynä, mutta ymmärsivät suomalaisten bolsevismin vastustuksen sekä Venäjä-vastaisuuden. Yllättävää oli brittiläisten asenne Lapuan liikettä kohtaan, kun osalle brittipoliitikoista oikeistoradikalismi oli 1930-luvun alussa suurempi paha kuin bolsevismi. Lapuan liikkeestä oli myös useita erilaisia kantoja raporteissa. Varsinkin lähettiläs Sperlingin mielipide muuttui vuosien aikana. Alkuun hän näki liikkeen jäsenet järkevinä ja päämääriinsä pääsevinä henkilöinä, mutta lopulta Neuvostoliiton kanssa solmittavan sopimuksen intressit nousivat tärkeämmiksi ja Lapuan liikkeen jäsenet nähtiin kuumapäinä, jotka haittasivat Suomen ulkopolitiikkaa ja yhteiskuntajärjestystä.

Oulun väestön varallisuutta vuosien 1750–1800 aikana tutkittiin tässä tutkimuksessa oululaisten perukirjoihin merkittyjen summien perusteella. Tutkimus toteutettiin otantatutkimuksena valitsemalla viisi otantajaksoa (vuodet 1750–1752, 1766–1778, 1776–1778, 1791–1793 ja 1798–1800) vuosien 1750–1800 ajalta. Otantajaksot valittiin siten, että niiden aikana tapahtuu jokin merkittävä yhteiskunnallinen muutos, tai siten, että ne edustavat varallisuuden kehityksen alku- ja loppupistettä. Esimerkiksi vuonna 1765 Pohjanlahden kauppapakko purettiin. Tämä mahdollisti oululaisten kauppiaiden kaupankäynnin suoraan ulkomaisiin satamiin ilman Tukholman välikättä. Näiden otantajaksojen aikana väestö koottiin erilaisiin ammatti- ja sosiaaliryhmiin sekä jaoteltiin sukupuolen perusteella. Näiden ryhmien ja koko väestön varallisuuden kehittymistä ja jakautumista tarkasteltiin otantajaksojen ja sosiaaliryhmien perusteella. Menetelmänä työssä käytettiin pääosin Lorenzin käyrää, tilastoanalyysia sekä vertailua. Tutkimuksessa havaittiin, että Oulun väestön varallisuus keskittyi 1700-luvun lopulla vain harvoille yhteiskunnan jäsenille perukirjojen perusteella. Pääasiassa suurinta varallisuutta piti hallussaan kauppiaiden sosiaaliryhmä, joka kykeni kauppaelinkeinonsa ja verkostojensa avulla kerryttämään mittavia varallisuuksia itselleen. Otantojen kahta suurinta varallisuutta piti hallussaan kaksi naista, Sara Uhlblom ja Brita Pilckar, mutta pääasiassa muita suurimpia varallisuuksia hallitsivat kauppiaiden sosiaaliryhmän miehet. Kauppiaiden sosiaaliryhmän varallisuuden painopiste kuitenkin putosi vuosisadan lopulla siten, että muut alemmat sosiaaliryhmät saavuttivat ja jopa ylittivät kauppiaiden sosiaaliryhmän mediaaninettovarallisuuden. Etenkin käsityöläisten varallisuus kasvoi 1700-luvun kahtena viimeisenä vuosikymmenenä paljon suhteessa kauppiaiden vastaavaan. Sama koski pääasiassa myös muita sosiaaliryhmiä. Tätä kehitystä selittää se, että Oulun kauppiaat olivat 1700-luvun lopulla varallisuuden näkökulmasta erittäin suhdanneherkkä sosiaaliryhmä. 1760-luvun puolesta välistä eteenpäin kauppiaita ja muuta väestöä koettelivat melko huonot taloudelliset olot, jotka johtuivat muun muassa heikosta rahapolitiikasta. Kauppiaat toipuivat tästä kriisistä selkeästi muita hitaammin, sillä heidän varallisuutensa laski vielä vuosisadan lopussa. Kaikkien muiden sosiaaliryhmien kohdalla se nousi, jopa voimakkaasti. Vuodet 1766–1768 jäivät kuitenkin varallisuuden kehittymisen kannalta huippuvuosiksi, mikä kertoo siitä, että vuosisadan puolessa välissä kyettiin kartuttamaan suuremmat varallisuudet kuin vuosisadan lopussa. Muiden kuin kauppiaiden sosiaaliryhmien varallisuuden kasvu vuosisadan lopulla kertoo kuitenkin siitä, että vuosisadan lopulla koettu taloudellisesti positiivinen kehitys kosketti lähes koko väestöä. Tämä tarkoittaa sitä, että väite siitä, että 1700-luvun loppu olisi ollut taloudellisesti hyvää aikaa kaikille, pitää tutkimuksen mukaan ainakin osin paikkansa.

Pro gradussani olen tutkinut talvisotauutisointia espanjalaisessa sanomalehdistössä. Talvisodan tutkimuksen traditioihin kuuluu ajan ulkomaiden lehdistön talvisotauutisoinnin tarkastelu, mistä tällä hetkellä Espanjan lehdistön tarkastelu on puuttunut. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut hälventää sitä perinteistä kansallista näkemystä, että Suomi ja talvisota olisivat olleet irrallisia koko Eurooppaa ja maailmaa muuttaneesta kehityskulusta, mutta myös sitä näkemystä, että Suomi olisi saanut osakseen pelkkää sympatiaa ja koko maailman huomion, ja että tämä huomio olisi toisaalta ollut pelkästään suomalaisen sotapropagandan aikaansaannosta. Talvisota oli olennaisesti kiinni suurvaltojen välisessä politiikassa, ja Suomen ratkaisut osaltaan vaikuttivat koko toisen maailmansodan kehityskuluun. Toki meitä suomalaisia on myös kiinnostanut, mitä talvisodasta ulkomailla ajateltiin. Onhan sota-aika meidän koko nyky-yhteiskuntaamme määrittävä tekijä. Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota vuosina 1939–1940 käytiin puoli vuotta Espanjan sisällissodan jälkeen. Jo vuodesta 1936 alkaneen sisällissodan voittanut kansallismielinen osapuoli nousi valtaan Espanjassa huhtikuussa 1939. Demokraattinen tasavalta syrjäytettiin ja tilalle tuli nationalistinen ja konservatiivinen autoritäärinen hallinto kenraali Francisco Francon johdolla. Valtaannousu vaikutti kaikilla elämän osa-alueilla, kun yhteiskuntaa alettiin rakentamaan uuden francolaisen ideologian mukaan. Tässä kehityksessä tärkeää osaa näytteli luonnollisesti valtion tarkoitukseen valjastettu sanomalehdistö. Tutkin kahta espanjalaista sanomalehteä: madridilaista monarkistista ABC Madridia sekä barcelonalaista La Vanguardiaa, joka Francon valtaannousun jälkeen joutui hiljentämään liberaaleja äänensävyjään. Lisäksi tutkin ABC Sevillaa, ABC Madridin sisarlehteä. Näiden lähteitten tutkimuksen lähtökohtana oli, että ne erilaisten taustojensa takia voisivat poiketa toisistaan uutisoinnissaan talvisodasta, mikä osoittautuikin osittain todeksi. Tutkimukseni ydinkysymyksiksi muodostuivat, mitä sanomalehdet kirjoittivat talvisodasta, ja miksi. Mitä sodalta odotettiin ja miten sen osapuolia kuvattiin? Mitä muuta Suomesta ja suomalaisista mahdollisesti kirjoitettiin? Tutkimukseni näkökulmaksi vahvistui talvisodan esittäminen sanomalehdissä narratiivina eli tarinana, joka myötäili Espanjan kansallismielisten ideologisia näkemyksiä. Miten francolainen ideologia näkyi talvisotauutisoinnissa ja miksi? Narratiivista näkökulmaa tutkiessani käytin diskurssianalyysin ja kuvatutkimuksen perusmenetelmiä sanomalehtien retoriikan ja sen tarkoitusten ymmärtämiseksi. Tärkeimmäksi tutkimustulokseksi muodostui Espanjan ja Suomen kohtaloiden yhdistäminen. Suomen ja Espanjan samankaltaiset vaiheet, erityisesti sisällissodat ja taistelu kommunismia vastaan kristinuskon ja läntisen sivilisaation puolesta nostettiin esiin. Lehdistön näkökulmasta Suomi ja Espanja olivat yhtä niin aatteiltaan kuin menneisyydeltään. Talvisota oli lehdistölle myös keino tarkastella espanjalaisten traumaattista sisällissotaa ja maan kahtiajakautuneisuutta. Talvisota myös nosti Suomen espanjalaisten yleiseen tietoisuuteen. Ennen sotaa Suomi oli ollut varsin outo ja kaukainen maa, mutta Suomen menestyksekäs taistelu Neuvostoliittoa vastaan sekä menneisyys ja kulttuuri herättivät kunnioitusta ja arvostusta sanomalehdissä. Verrattuna tutkimukseen muiden maiden lehdistöistä, Espanjan erikoisuus oli poikkeuksellisen vahva samaistuminen Suomeen, johon ei aikaisemmin ollut juuri mitään yhteistä. Tutkimukseni lähdeaineisto on kuitenkin aiheeseensa nähden pieni, joten lisätutkimukselle on kysyntää laajentamalla sanomalehtien kirjoa sekä tutkimalla Espanjan valtion virallisia dokumentteja sanomalehdistön ohjeistamisesta. Pro gradun mittapuussa myöskään kaikki aiheelle tärkeät tutkimuskysymykset eivät saaneet tilaa. Lisätutkimusta vaatisi muun muassa espanjalaisen sanomalehdistön arviot talvisodan vaikutuksesta koko toisen maailmansodan kehitykseen, sekä Espanjan lukevan yleisön ajatukset talvisodasta.

No description available.

No description available.

No description available.

No description available.

No description available.

No description available.