Abstract My doctoral thesis deals with the content conflicts involving the constructivist conception of knowledge and learning and the didactic models of environment education as a part of the environment's social determination and interpretation processes, i.e. environmental discourses. I also study how the determination of the reflexivity of modernity is reflected in the constructivist conception of knowledge and learning through the presuppositions included in it related to the formation of social reality and social construction of nature. Thirdly, I try to identify the common cultural heritage of the unreflected nature of institutional environmental education and its research, the conflicts between environmental discourses, and the prevailing definition of the reflexivity of modernity. I maintain that public environmental discourses influence the institutional forms of environmental education through the levels of the social construction of nature. I also suggest that the differing ideas about the reflexivity of modernity can be classified into different levels, and didactic models of environmental education can be classified into different types. The different levels and the different types can be distinguished from each other on the basis of how they conceptualise the relation between the theoretical category of the social construction of nature and its practical manifestations, environmental discourses and environmentally oriented education. I maintain that the different types of didactic models for institutional environmental education favour cultural reflection. In reality they do not, however, reach that level. The basic theoretical problem involving institutional environmental education is based on two main factors: a) scientisation of environmental problems, b) personalisation of environmental problems. The constructivist conception of knowledge and learning aim at understanding the ecological and sociopolitical consequences of an environmental crisis, but not at reflecting on the foundations of the environmental crisis. Environmental education as an institution is bound up in three ways with the prevailing limited environmental discourses: a) The problems in the constructivist conception of knowledge and learning can be basically interpreted as reflections of conflicts in the prevailing environmental discourses and of paradoxes in the prevailing social order, b) The goals, contents and methods of environmental education are like a compressed description of the goals, contents and means of prevailing environmental policy processes, c) Environmental education as socialisation is quite important in legitimising prevailing limited environmental discourses. / Tiivistelmä Väitöskirjassani tarkastelen institutionaalisen ympäristökasvatuksen konstruktivistiseen tiedon- ja oppimiskäsitykseen sekä ympäristökasvatuksen didaktisiin malleihin sisältyviä sisällöllisiä ristiriitoja osana ympäristön yhteiskunnallisia määrittely- ja tulkintaprosesseja eli ympäristödiskursseja. Tarkastelen myös sitä, miten moderniuden refleksiivisyyden määrittely heijastuu sisältämiensä sosiaalisen todellisuuden rakentumista ja luonnon sosiaalista konstruointia koskevien ennakko-oletusten välityksellä ympäristökasvatuksen konstruktivistiseen tiedon- ja oppimiskäsitykseen. Kolmanneksi hahmotan institutionaalisen ympäristökasvatuksen ja sen tutkimuksen reflektoimattoman luonteen, ympäristödiskurssien ristiriitojen ja hallitsevan moderniuden refleksiivisyyden määritelmän yhteistä kulttuuriperustaa. Tutkimuksessani väitän, että julkiset ympäristödiskurssit vaikuttavat ympäristökasvatuksen institutionaalisiin muotoihin luonnon sosiaalisen konstruoinnin tasojen välityksellä. Väitän myös, että yhteiskunta- ja kulttuuriteorioiden eriävät määritelmät moderniuden refleksiivisyydestä on eroteltavissa eri tasoihin ja ympäristökasvatuksen didaktiset mallit ovat vastaavasti luokiteltavissa eri tyyppeihin. Nämä eri tasot ja tyypit ovat eroteltavissa toisistaan sen perusteella, miten ne käsitteellistävät luonnon sosiaalisen konstruoinnin teoreettisen kategorian ja sen praktisten ilmentymien, ympäristödiskurssien ja ympäristöön orientoivan kasvatuksen välisen suhteen. Analyysin perusteella väitän, että institutionaalisen ympäristökasvatuksen didaktisten mallien eri tyypeissä kannatetaan kulttuurista reflektiota. Todellisuudessa ne eivät kuitenkaan saavuta tätä tasoa. Institutionaalisen ympäristökasvatuksen didaktisten mallien ja ympäristökasvatuksen tutkimuksen teoreettinen perusongelma rakentuu kahdesta tekijästä: a) ympäristöongelmien tieteellistämisestä ja b) ympäristöongelmien yksilöllistämisestä. Ympäristökasvatusta koskevassa tutkimuksessa esitetty konstruktivistinen tiedon- ja oppimiskäsitys ja sen perustalle rakennetut ympäristökasvatuksen didaktiset mallit kohdistuvat ympäristökriisin ekologisten, sosio-poliittisten ja kulttuuristen seurausten ymmärtämiseen, mutta eivät ympäristökriisin perusteiden reflektointiin. Ympäristökasvatus instituutiona on sidoksissa vallitseviin rajallisiin ympäristödiskursseihin kolmella tavalla: a) konstruktivistisen tiedon- ja oppimiskäsityksen sisältämät ongelmat ovat lähtökohtaisesti tulkittavissa heijastumiksi vallitsevien ympäristödiskurssien sisältämistä ristiriidoista ja vallitsevan sosiaalisen järjestyksen sisältämistä paradokseista, b) ympäristökasvatuksen tavoitteet, sisällöt ja menetelmät ovat kuin tiivistetty kuvaus vallitsevien ympäristöpoliittisten prosessien päämääristä, sisällöistä ja keinoista, c) ympäristökasvatus sosialisaationa on varsin merkittävä vallitsevien rajallisten ympäristödiskurssien legitimoija.

Abstract This study focuses on practices of engagement and representation in North–South international partnerships, and in global and development education in Finland. The first objective was approached through a qualitative methodology involving document analyses, and interviews with northern and southern partners engaged in education sector partnerships in Zambia from 2003 to 2007. The second objective discusses challenges and possibilities for more ethical North–South partnerships in global and development education policies in Finland. This doctoral study report consists of four articles and a thesis summary. This study draws on three fields of scholarship: postcolonial studies, development studies and global and development education studies. Postcolonial theory is used selectively as a ‘tool for thinking’ that connects critical examinations of North–South engagements and representations with educational possibilities. The methodological framework consists of a combination of different qualitative methods including ethnography and content analysis of three sets of data: 1) 19 semi-structured theme interviews, 2) five open-ended narrative interviews and 3) selected Finnish global and development education policy documents. In the analysis of structures, narratives and relationships in educational partnerships in Zambia, this study outlines tensions and paradoxes that point to the need for more ethical practices that can move beyond hegemonic, ethnocentric and paternalistic patterns of representation and engagement in international development work. The study concludes that ethical engagements in North–South education sector partnerships require an approach that goes beyond individual skills, knowledge and competencies. The importance of systemic analyses of power and knowledge production, of acknowledging the historical and cultural referents that frame possibilities of understanding, and of acknowledging the complexities that are present in North–South engagements are emphasized. Furthermore, the importance of self-reflexivity is suggested as a starting point for understanding the limits of universalised forms of knowing to support ethical engagements. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tutkitaan pohjoinen–etelä -yhteistyötä Sambian opetussektorilla ja siihen liittyvää tematiikkaa globaali- ja kehityskasvatuksessa Suomessa. Tämä kvalitatiivinen tutkimus analysoi Sambiassa vuosina 2003–2007 koulutussektorin kumppanuusohjelmiin osallistuneiden sambialaisten ja eurooppalaisten kehitysyhteistyöntekijöiden haastatteluja sekä kehitysyhteistyöhön, globaali- ja kehityskasvatukseen liittyviä asiakirjoja. Tutkimus käsittelee haasteita ja mahdollisuuksia pyrittäessä eettisempiin pohjoisen ja etelän välisiin kumppanuuksiin koulutussektorin kehitysyhteistyössä sekä globaali- ja kehityskasvatuksen alueella Suomessa. Väitöskirjatutkimus koostuu tiivistelmästä ja neljästä artikkelista. Tutkimus hyodyntää kolmea tutkimusalaa: postkolonialistista tutkimusta, kehitystutkimusta sekä gloobaali- ja kehityskasvatusta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu postkolonialistiseen teoriaan, joka tarkastelee krittisesti pohjoisen ja etelän välisiä kumppanuuksia ja niissä ilmeneviä koulutuksellisia mahdollisuuksia.Tutkimuksessa käytetään postkolonialistisia käsitteitä ja näkemyksiä ’ajattelun työkaluina’. Tämän tutkimuksen metodologinen viitekehys yhdistää useita kvalitatiivisia menetelmiä, kuten etnografiaa, sisällönanalyysia ja narratiivisuutta. Etnografian avulla pyritään ymmärtämään tutkimuksen tärkeintä kontekstia, Sambian koulutussektoria. Tämän tutkimuksen ensimmäinen primääri aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (19). Toinen käytetty tutkimusaineisto sisältää avoimia haastatteluita (5), joissa hyödynnettiin narratiivista aineistonkeruumenetelmää. Kolmas tutkimusaineisto sisältää suomalaisia globaali- ja kehityskasvatuksen asiakirjoja. Näitä kolmea tutkimusaineistoryhmää analysoidaan kvalitatiivisen sisällönanalyysin keinoin. Sambian koulutussektorin kumppanuuksien rakenteiden, narratiivien ja suhteiden analyysi paljastaa jännitteitä sekä paradokseja. Tutkimusanalyysi osoittaa, miten tarkeää on tiedostaa historiallisia ja kulttuurisia seikkoja, jotka ulottuvat yksilöiden taitoja, osaamista sekä pätevyyksiä syvemmälle tasolle. Tutkimus esittää, että refleksiivisyys (self-reflexivity) on hyvä lähtökohta tiedon, taitojen ja osaamisen suhteellisuuden ymmärtämiseen eettisempien pohjoisen ja etelän välisten kumppanuuksien tukemisessa koulutussektorin kehitysyhteistyössä sekä globaali- ja kehityskasvatuksessa Suomessa.