Abstract This research examines one three-generations' conceptions of the justification and educational effects of parental acceptance and rejection. The three-generations was comprised of 80-year-old lady, her 57-year-old daughter and 33-year-old granddaughter. Main interest of the research is to investigate those changes that can be found in grandmother's, mother's and daughter's ways of perceiving parental acceptance and rejection. In theoretical level of the research, constructively oriented child- and educational research and so called "empiric" social study are bridged. The research is a qualitative case study and its empirical data is collected by interviews. Three-generations, so called primary informants, are personally interviewed and interviewed all three being present at the same time. Geertz's interpretive basis are used as a theoretical basis for collecting and analysing the data. The actual research method of empirical data analysis has been Koski's method, which is based on Gadamer's hermeneutics. Results point out that the three-generations' conceptions of the justification of parental acceptance and rejection seem to be similar from one generation to another, but the women's speech of educational effects of acceptance and rejection includes more differences between generations. Results can partly be explained so that we can expect that behaviour in commonplace level often remains similar from one generation to another in spite of surrounding social trends. Accordingly, we can think that the speech of when a person has considered showing acceptance and rejection to a child acceptable in his/her behaviour, may remain similar from one generation to another because of its commonplace nature. Change in conceptions of the educational effects of acceptance and rejection may be explained by the aspect that the speech of educational effects detach itself from the level of commonplace behaviour, contrary to speech of justification. We can therefore assume that the abstract speech is affected by society's trends and educational atmosphere. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan yhden sukupolvikolmikon käsityksiä lapseen kohdistettavan hyväksynnän ja torjunnan oikeutuksesta ja kasvatuksellisista vaikutuksista. Sukupolvikolmikon muodostavat 80-vuotias rouva, hänen 57-vuotias tyttärensä ja 33-vuotias tyttärentyttärensä. Ydinmielenkiinnon kohteena on kysymys siitä, millaisia muutoksia on havaittavissa sukupolvikolmikon isoäidin, äidin ja tyttären tavassa hahmottaa kotikasvatukseen liittyvä hyväksyntä ja torjunta. Teoreettisella tasolla tavoitteena on rakentaa siltaa "empiristisen" sosialisaatiotutkimuksen ja konstruktivistisesti orientoituneen lapsi- ja kasvatustutkimuksen välille. Tutkimus on otteeltaan laadullinen tapaustutkimus ja sen empiirinen aineisto on kerätty haastatteluin. Sukupolvikolmikkoa on haastateltu henkilökohtaisesti ja koko kolmikon ollessa yhtä aikaa läsnä. Haastatteluaineiston keruun ja analyysin teoreettisena pohjustuksena on käytetty Geertzin tulkinnallisia lähtökohtia. Varsinaisena metodina tutkimuksen empiirisen aineiston analysoinnissa on käytetty Kosken Gadamerin hermeneutiikasta eksplikoimaa menetelmää. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sukupolvikolmikon käsitykset hyväksynnän ja torjunnan oikeutuksesta näyttävät säilyneen samantapaisia sukupolvesta toiseen, mutta kolmikon puhe hyväksynnän ja torjunnan kasvatuksellisista vaikutuksista sisältää enemmän eroavaisuuksia sukupolvien kesken. Tulosta selittää osaltaan se, että voi olettaa käyttäytymisen siirtyvän usein arkipäivän tasolla melko samantapaisena sukupolvesta toiseen välittämättä paljonkaan ympäröivän ajan ja yhteiskunnan virtauksista. Voi siis ajatella, että myös puhe siitä, milloin henkilö on toiminnassaan pitänyt oikeutettuna hyväksynnän ja torjunnan osoittamista lapselle, voi arkipäiväisyytensä vuoksi säilyä samantapaisena sukupolvelta toiselle. Hyväksynnän ja torjunnan kasvatuksellisia vaikutuksia koskevien käsitysten muuttumista sukupolvesta toiseen saattaa selittää osaltaan se, että puhe kasvatuksellisista vaikutuksista liikkuu enemmän irti arkipäiväisen käyttäytymisen tasosta kuin puhe oikeutuksesta. Voi siis olettaa, että abstraktimpaan puheeseen vaikuttaa enemmän kulloisenkin yhteiskunnallisen ajan aatevirtaukset ja yhteiskunnallinen kasvatusilmapiiri.

Abstract The construction of human-controlled watercourses to meet the need for hydroelectric power has substantially changed freshwater ecosystems, as well as the cultural dynamics of local communities along the Kemi River. At the moment there are 21 hydropower plants in the Kemi River basin, and further building is still topical. The construction of hydropower plants gave benefits but it also caused damages to the people living along the Kemi River. It was a deathblow to salmon migration. The alteration of the river has radically changed the water environment, the landscape and the usage of the river environment. The processed conflicts and paid compensations are always connected to economic losses, but the river has also many other aspects and meanings from the viewpoint of a riverman. The planning and building of hydroelectric plants took place at the same time with other significant events in northern Finland. The rise of the forestry industry, the Second World War, post-war reconstruction and structural changes in society framed the electrification of northern rivers. The transformation from an agrarian society to a service and information society happened unusually fast in Finland. It involved every aspect of local people’s lives, as the physical environment, local culture, social relations, means of income and the surrounding society changed in a short period of time. In my research I examine the changes caused by the electrification of the Kemi River in their temporal and spatial context. The focus is on the perspectives of local people and their personal relationships with the environment, but on the other hand also on the power relations within various actor groups. From my interview data I have identified four different adaptation strategies: compliant builders, those in denial, resigned bystanders and opposing resisters. These strategies may be found overlapping in the stories of the interviewees. Local residents have had an opportunity to realign themselves with various available subject positions, as well as decline or remould them. Remoulding takes place in various situations, and local people broadmindedly understand the benefits and disadvantages of hydropower, in spite of their own attitude. The alteration of the Kemi River has been a cultural trauma for the people living along the river, and the ones who experienced the change maintain a constant negotiation with the matter. / Tiivistelmä Kemijoen ensimmäinen voimalaitos valmistui vuonna 1949 sodanjälkeisen voimakkaan sähköntarpeen sanelemana. Kemijoen valuma-alueella on nyt yhteensä 21 voimalaitosta, ja jatkorakentaminen on yhä ajankohtainen asia. Vesivoimarakentaminen aiheutti hyötyjen lisäksi myös vahinkoa jokivarren asukkaille. Joen rakentaminen esti vaelluskalojen nousun jokiin ja muutti vesiympäristöä, maisemaa ja joen käyttöä voimakkaasti. Kemijoen kalakorvauskiista lienee tunnetuin rakentamisen aiheuttama konflikti, mutta myös muita ristiriitoja, pettymyksiä ja vahinkoja on paljon. Käsitellyt ristiriidat liittyvät aina taloudellisiin menetyksiin. Joella on sen rannalla asujalle kuitenkin myös muita kuin taloudellisia merkityksiä. Samanaikaisesti voimalaitostöiden kanssa käynnistyi yhteiskunnallinen rakennemuutos, joka tapahtui Suomessa poikkeuksellisen myöhään ja nopeasti. Muutos löi läpi koko elämänalan, kun fyysinen ympäristö, paikalliskulttuuri, sosiaaliset suhteet, toimeentulo ja yhteiskunta muuttuivat lyhyessä ajassa. Vesivoimarakentaminen vauhditti jokivarsien modernisaatiota entisestään, eikä nopea muutos tarjonnut asukkaille yhtä pitkää sopeutumisaikaa kuin muualla. Käsittelen tutkimuksessani vesivoimarakentamisen aiheuttamia muutoksia Kemijoen vesistöalueella. Tarkastelen muutosta paikallisten asukkaiden näkökulmasta sekä sidottuna rakentamisajan historialliseen ja tilalliseen kontekstiin. Tutkimuksen keskiössä on paikallisen asukkaan henkilökohtainen ympäristösuhde mutta toisaalta myös eri toimijaryhmien väliset ja sisäiset valtasuhteet. Jaan aineistosta esille tulleet jokivarren asukkaiden sopeutumisstrategiat neljään kategoriaan: rakentajiin, selänkääntäjiin, alistujiin ja vastustajiin. Tilanteesta riippuen suhtautumistapoja saattoi ilmetä limittäisesti, ja ne saattoivat olla keskenään myös ristiriidassa. Jokivarren asukkailla on ollut mahdollisuus omaksua tai torjua erilaisia tarjolla olleita toimija-asemia tai muokata niitä erilaisiksi. Muokkausta tapahtuu tilanteesta riippuen, ja jokivarren asukkaat ymmärtävät hyvin joen rakentamisen sekä hyvät että huonot puolet, vastustuksesta, puolustamisesta tai vetäytymisestä riippumatta. Joen muutos on ollut paikallisille asukkaille kulttuurinen trauma, ja muutoksen kokeneet ovat sen kanssa jatkuvassa neuvottelusuhteessa.