Abstract The purpose of the present study is to build a theoretically based and empirically grounded framework that enables a better understanding of corporate rebranding processes among small companies. Corporate rebranding is addressed from a visual viewpoint concentrating on changes to corporate name and logo. The theoretical background is based on corporate branding, corporate rebranding and organisational change literature. The research setting is small software companies that operate in B2B markets. The empirical part is conducted as a multiple case study of three cases by gathering data both before and after corporate name changes. The main data gathering method was narrative interviews supported by several specifying interviews and secondary data. The results are first presented as narratives followed by process descriptions and finally combined into an empirically grounded processual framework for corporate rebranding. First, context-related characteristics influencing and reasons for corporate rebranding are revealed. Second, sub-processes of corporate rebranding are presented during three different time periods; 1) before establishing the company, 2) after establishing the company during the time when the original corporate name is in use and 3) after establishing the company when the new corporate name is in use. Third, outputs of corporate rebranding are described in the forms of the new name and logo. For small business managers the study offers four interesting findings. First, developing a new corporate name in company is cheap but may take several years. Using marketing communications agencies may result in a faster process, but in that case, the cost implications should be accepted. Second, the company should inform its stakeholders of the forthcoming name change for two reasons: 1) stakeholders may provide ideas for a new name; and 2) proactively spreading information on a forthcoming name change may avoid misunderstandings, for example, rumours of bankruptcy, when the name change is executed. Third, encouraging stakeholders to invent a new name and evaluate the potential new name may help to ensure that the new name will not cause any unwanted associations. Fourth, in launching the new name electronic devices may be far more cost-effective than expensive marketing communications campaigns to communicate the change. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on luoda teorioihin perustuva ja empiirisesti perusteltu viitekehys, joka auttaa ymmärtämään yrityksen uudelleenbrändäykseen liittyviä prosesseja pienissä yritysmarkkinoilla toimivissa (B2B) ohjelmistoyrityksissä. Yritysbrändäys nähdään visuaalisesta näkökulmasta, ja sillä tarkoitetaan yrityksen nimen ja logon vaihtamista. Tutkimuksen teoreettinen tausta on rakennettu yritysbrändäystä, yrityksen uudelleenbrändäystä ja organisaation muutosta käsittelevien kirjallisuuksien perusteella. Empiirinen osa on toteutettu kolmen tapauksen tapaustutkimuksena. Ensisijainen aineistonkeruumenetelmä ovat narratiiviset haastattelut, joilla tuotetaan haastateltavien omia tarinoita tutkitusta ilmiöstä. Näitä tuetaan useilla tarkentavilla haastatteluilla ja kirjallisella aineistolla. Tulokset esitetään ensin narratiiveina, sen jälkeen prosessikuvioina ja lopuksi empiirisesti perusteltuna viitekehyksenä yrityksen uudelleenbrändäysprosesseista. Viitekehys koostuu kolmesta osasta: 1) yrityksen uudelleenbräyksen syyt ja siihen vaikuttavat kontekstin erityispiirteet, 2) yrityksen uudelleenbrändäyksen alaprosessit i) ennen yrityksen perustamista sekä sen perustamisen jälkeen ii) aikana jolloin yrityksen alkuperäinen nimi on käytössä ja iii) aikana jolloin yrityksen uusi nimi on käytössä, sekä 3) yrityksen uudelleenbrändäyksen lopputulema, eli uusi yritysnimi ja logo. Tutkimus tarjoaa pienyrittäjille neljä tärkeää näkökulmaa. Ensinnäkin, uuden yritysnimen kehittäminen itse on edullista, mutta sopivan nimen löytäminen voi tällöin kestää vuosia. Markkinointiviestintätoimisto voi tuottaa nimen nopeammin, mutta silloin on hyväksyttävä siitä aiheutuvat kustannukset. Toiseksi, yritysten kannattaa informoida tärkeitä sidosryhmiään mahdollisesta tulevasta nimen muutoksesta jo ennakkoon kahdesta syystä: 1) sidosryhmät voivat auttaa nimen keksimisessä, ja 2) näin voidaan välttää väärinkäsityksiä (mm. konkurssiepäilyt) varsinaiseen nimenvaihtamiseen liittyen. Kolmanneksi, kun sidosryhmät osallistuvat nimen kehittämiseen ja nimiehdotusten arviointiin, voidaan kartoittaa ja välttää ei-toivottuja assosiaatioita nimeen liittyen. Neljänneksi, suurten markkinointiviestintäkampanjoiden sijasta uuden nimen lanseeraamisessa kannattaa pohtia elektronisten viestintävälineiden käyttämistä.

Abstract The present study develops the knowledge of industrial customer relationships by examining how multinational corporations (MNCs) make sense of global customer relationships. This study also discusses how individuals make sense of global customer relationships inside of MNC networks. Sensemaking is thus viewed as both an individual action and an organizational-level action. In this research, individual sensemaking views are combined into organizational-level understanding to offer a multilevel approach to both relationships and networks. The empirical study is a qualitative single-case study that focuses on three global customer relationships of an MNC. This research describes the sensemade views of the selected customer relationships and explores how these views are created. The discussed customer relationships are global by nature, they cross national borders, and they involve the episodic and discontinuous project level as well as global customer relationships that are managed at a more continuous organizational level, and these relationships are intertwined over time. The sensemaking of customer relationships is intertwined with relationship development. This research creates an understanding of sensemaking and operationalizes the concept by showing the different types of sensemaking and exploring how individuals make sense. This research also identifies primary sensemakers whose acting and sensemaking have contributed to developing the MNC view of global customer relationships and connected the multiple different views. This research shows that within a single corporation, multiple different understandings of the customer as well as of the type and status of customer relationship can exist. This research describes how the sensemaking process inside of a network functions and how the MNC sensemade views of the customer relationship are formed from multiple individual views. In addition, the definition of an MNC is widened in this research, and an MNC is defined as an internal network that is formed around its customer relationships. Customers constitute a key driving force of internal cooperation and create the environment in which individuals strive to make sense of their own network and of the customers with whom they are operating. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa keskitytään teollisiin asiakassuhteisiin tutkimalla, miten monikansallinen yritys luo ymmärrystä globaaleista asiakassuhteistaan. Lisäksi työssä keskitytään siihen, miten yrityksen sisäisessä verkostossa työskentelevät yksilöt luovat omaa ymmärrystään globaaleista asiakassuhteista. Ymmärryksen luomista tutkitaan siis sekä yksilö- että organisaatiotason toimintana. Monikansallisessa yrityksessä eri yksilöiden näkemykset yhdistyvät organisaatiotason ymmärrykseksi asiakkaasta, minkä vuoksi suhteita ja verkostoja tutkitaan usealla analyysitasolla. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutetaan laadullisena, yhden tapauksen tapaustutkimuksena, joka keskittyy monikansallisen yrityksen kolmeen asiakassuhteeseen. Nämä asiakassuhteet ovat luonteeltaan globaaleja ja ylittävät maantieteelliset rajat. Organisaatiotason asiakassuhde toimittajan ja asiakkaan välillä voidaan kuvata jatkuvaksi, vaikka asiakassuhde käytännössä koostuukin useista epäjatkuvista projekteista eri maantieteellisten ja teknologisten yksiköiden välillä. Organisaatio- ja projektitason suhteet kietoutuvat toisiinsa suhteen kehittyessä. Ymmärryksen luominen asiakkaasta on jatkuva prosessi ja se tapahtuu samanaikaisesti asiakassuhteen kehittymisen kanssa. Tässä tutkimuksessa kuvataan, kuinka asiakkaista luodaan ymmärrystä organisaatio- ja yksilötasolla. Tutkimuksessa tunnistetaan keskeisiä henkilöitä, joiden toiminta rakentaa monikansallisen yrityksen ymmärrystä globaaleista asiakassuhteista ja yhdistää eri yksilöiden näkemyksiä. Tutkimuksessa havaitaan, että yhden organisaation sisällä voi olla lukuisia eri ymmärryksiä asiakassuhteesta ja sen tilasta. Tutkimus kuvaakin, kuinka ymmärrystä luodaan organisaation sisäisessä verkostossa ja miten organisaatiotason ymmärrys globaaleista asiakassuhteista muodostuu useiden eri yksilöiden käsityksistä. Lisäksi tässä tutkimuksessa monikansallisen yrityksen määritelmää laajennetaan kuvaamalla se sisäiseksi verkostoksi, joka rakentuu asiakassuhteiden ympärille. Asiakas on tärkein ohjaava voima sisäisessä yhteistyössä. Toimiessaan yrityksen sisäisessä verkostossa, yksilöt pyrkivät luomaan ymmärrystä omasta ympäröivästä verkostostaan sekä asiakkaista, joiden kanssa he toimivat.

Abstract The purpose of this study is to explore the role of relational capital in raising and utilizing venture capital by international new ventures (INVs). This study reviews literature on INVs, venture capital, and social capital theory and defines relational capital as the level of trust developed in the course of interactions between INVs and venture capital firms (VC firms) that leads to positive venture capital decisions and value creation. This empirical study of relational capital formation and utilization is accomplished by the case study method. The study is based on interviews with five case INVs regarding entrepreneurs’ and venture capitalists (VCs)’ experiences with forming and utilizing relational capital for the purpose of new venture internationalization. This study approaches the relationship between INV and VC firm from the relational capital perspective, exploring how INVs can raise venture capital for internationalization as well as how they can use relational capital to improve outcomes of new venture internationalization after venture capital is allocated. The analysis identifies the factors that affect formation of relational capital between INVs and VC firms, the outcomes that result from relational capital formed in the pre-investment stage, and the impact on performance of INVs during post-investment collaboration. This study develops a conceptual model proposing that the financing process for entrepreneurial INVs consists of forming and using relational capital to obtain venture capital investment. The particular characteristics of the INVs and VC firms, as well as behavior-related factors, have been found to be important to forming relational capital between INVs and VC firms. The relational capital formation process creates an atmosphere in which entrepreneurs and VCs provide both tangible and intangible resources to support INV internationalization. This study adds the relational capital viewpoint to the literature pertaining to venture capital and INVs by analyzing the role of relational capital in financing entrepreneurial INVs. Regarding managerial implications, the study shows how entrepreneurs can influence the venture capital investment process, where VC firms should pay attention to while working with INVs, and how policy makers could contribute by providing a positive environment for INV and VC firm collaboration. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kansainvälisiin uusiin yrityksiin tehtyjä pääomasijoitusprosesseja suhdepääoman muotoutumisen ja hyödyntämisen näkökulmasta. Tutkimuksessa aihetta lähestytään sekä yritysten että pääomasijoittajien kannalta ja työn teoreettinen viitekehys rakennetaan kansainvälisten uusien yritysten, pääomasijoitusprosessin, ja sosiaalisen pääoman tutkimusjulkaisujen kautta. Työssä suhdepääoma määritellään luottamukseksi, joka kehittyy vuorovaikutuksen kautta yrityksen ja pääomasijoittajan välille ja johtaa positiiviseen pääomasijoituspäätökseen ja arvonluontiin. Työn empiirisessä osassa suhdepääoman muotoutumista ja hyödyntämistä tutkitaan tapaustutkimusmenetelmällä. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla viiden kansainvälisen nuoren yrityksen yrittäjiä sekä pääomasijoittajia heidän kokemuksistaan yrityksen kansainvälisen kasvun rahoittamiseksi. Työssä yritysten ja pääomasijoittajien suhdetta lähestytään suhdepääoman kautta, erityisesti kun yritysten tavoitteena on saada pääomasijoitus kansainvälistä kasvua varten ja hyödyntää syntynyttä suhdepääomaa pääomasijoituksen jälkeen yrityksen kansainvälistymisprosessissa. Analyysissä tunnistetaan tekijät, jotka vaikuttavat suhdepääoman kehittymiseen, tulokset, jotka ovat seurausta ennen pääomasijoitusta syntyneestä suhdepääomasta, sekä vaikutukset, jotka yrityksen ja pääomasijoittajan välisellä suhdepääomalla on yrityksen menestymiseen pääomasijoituksen jälkeen. Tutkimuksessa yrityksen ja pääomasijoittajan erityisillä piirteillä, toimintamalleilla ja käyttäytymisellä havaittiin olevan merkitystä suhdepääoman muotoutumisessa ja hyödyntämisessä. Suhdepääoman muotoutumisprosessi luo ilmapiirin, jossa yrittäjät ja pääomasijoittajat voivat tuoda aineellisia ja aineettomia resursseja yrityksen kansainvälistymisen tueksi. Työn teoreettinen kontribuutio on erityisesti sen tuoma suhdenäkökulma pääomasijoitusprosessitutkimukseen. Työssä osoitetaan myös kuinka yrittäjät voivat käytännössä vaikuttaa pääomasijoituksen saamiseen ja päätöksentekoprosessiin ja mihin pääomasijoittajien tulisi kiinnittää huomiota yritysten kanssa työskennellessään.

Abstract This study explores the phenomenon of humor in advertising in the context of recruitment advertising and answers the research question: How can humor in recruitment advertising on the Internet be approached from communication perspectives? The study is positioned on humor in advertising literature, particularly incongruity theories of humor, and it approaches the context of recruitment advertising by utilizing employer brand message conceptualization. Motivation for the study was to understand poorly investigated phenomenon of humor in recruitment advertising; observations were collected in a small company’s Internet communication channel. Theoretical motivation was rooted in the lack of earlier studies on humor in recruitment advertising within the literature of humor in advertising. Earlier studies on humor in advertising have been dominated by experimental quantitative studies, and this study provides methodological novelty by using a mixed methods research approach. The study had different data collection methods: A between-subject experimental design with a quantitative approach and case studies with content analysis and qualitative analysis methods. The phenomenon were investigated on different empirical levels (both recruitment ads and recruitment campaign) and collecting evidence from a setting of a small company’s Internet communication channel. The dissertation is based on a compilation and published research papers, three journal articles and one book chapter, which are able to create new perspectives related to the phenomenon of humor in recruitment advertising. A framework on humor in recruitment advertising on the Internet will be developed by focusing on different communication perspectives: investigating the use of humor in the employer brand message, the job seekers’ response to humor, moderator (this study: congruence) effects of humor, and the managerial challenges and opportunities of humor. The potential of humor was identified as working as a device for a person-organization fit and offering the potential for social media marketing by increasing the sharing intentions of recruitment ads. The challenges of humor are related to negative intermediate advertising effects and negative word-of-mouth. This dissertation contributes to the advertising literature by developing new research approach on humor in recruitment advertising and extending the body of research on humor in advertising empirically in recruitment advertising on the Internet. / Tiivistelmä Tämä tutkimus tarkastelee huumorimainonnan ilmiötä rekrytointimainonnan kontekstissa ja vastaa kysymykseen, miten huumoria rekrytointimainonnassa voidaan lähestyä viestinnän eri näkökulmien kautta Internetissä? Tutkimus on asemoitu huumorimainonnan kirjallisuuteen, erityisesti huumorin inkongruenssiteoriaan ja se tarkastelee rekrytointimainonnan kontekstia hyödyntäen työnantajan brändiviestin määritelmää. Tutkimuksen lähtökohtana ovat yksittäiset havainnot olemassa olevasta mutta vähän tutkitusta ilmiöstä, huumorista rekrytointimainonnassa pienen yrityksen Internet-viestintäkanavassa. Huumorimainonnan kirjallisuudesta puuttuvat toistaiseksi huumoria rekrytointimainonnassa käsittelevät tutkimukset. Aikaisempia huumorimainonnan tutkimuksia ovat hallinneet kokeelliset kvantitatiiviset tutkimukset. Tämä väitöskirja on menetelmällisesti uutuusarvoinen, koska tutkimuksessa lähestyttiin ilmiötä monimenetelmätutkimuksen kautta. Tutkimuksessa käytettiin erilaisia tiedonkeruumenetelmiä: kokeellisia tutkimusasetelmia kvantitatiivisella lähestymistavalla ja tapaustutkimuksia, jotka hyödyntävät sisällönanalyysia sekä kvalitatiivisia analyysimenetelmiä. Ilmiötä tutkittiin sekä rekrytointimainoksien että rekrytointikampanjan empiirisillä tasoilla ja aineistoa kerättiin pienen yrityksen Internetin viestintäkanavasta. Väitöskirja koostuu yhteenveto-osuudesta sekä julkaistuista tutkimuspapereista, kolmesta journal-artikkelista ja kirjan kappaleesta, jotka tuovat kukin eri näkökulmia huumoriin rekrytointimainonnassa. Tutkimuksen tuloksena rakennetaan viitekehys rekrytointimainonnan huumoriin Internetissä. Se keskittyy viestinnän eri näkökulmiin: määrittelee huumorin osaksi työnantajabrändiviestiä, tutkii työnhakijoiden vasteita huumoriin, huumorin moderaattori (tässä tutkimuksessa: kongruenssi)-vaikutuksia sekä huumorin käyttöön liittyviä liikkeenjohdon haasteita ja mahdollisuuksia. Huumorin potentiaali tunnistettiin siinä, että huumori testaa henkilön ja organisaation yhteensopivuutta ja tarjoaa mahdollisuuksia markkinointiin sosiaalisessa mediassa lisäämällä muun muassa aikomuksia rekrytointi-ilmoituksen jakamiseen. Keskeiset haasteet liittyvät mainonnan negatiivisiin vaikutuksiin ja negatiiviseen word-of-mouth-ilmiöön. Tämä väitöskirjatyö kontribuoi mainonnan kirjallisuuteen kehittämällä uuden tutkimusnäkökulman huumoriin rekrytointimainonnassa ja laajentamalla huumorimainonnan tutkimusta empiirisesti rekrytointimainontaan Internetissä.

Abstract The purpose of the present study is to examine theoretically and empirically how entrepreneurs act in pursuit of accelerated internationalisation. The study will facilitate a better understanding of the accelerated internationalisation process in the case of small and medium sized enterprises in high tech context. The theoretical background is based on international entrepreneurship literature and internationalisation process research. The research setting is small high tech firms at the start of the internationalisation process. The firms represent two distinct types of internationalising firms, an international late starter and international new venture. The empirical study is a qualitative longitudinal comparative multiple case study of two case firms. The main data gathering method was interviews and observations supported by secondary data. In this study, the four theory-based determinants of internationalisation were identified; 1) processuality 2) knowledge, 3) networks and 4) opportunity development. These determinants were used as the key elements for exploring accelerated internationalisation as an outcome of interlinked entrepreneurial actions. The active networking and learning undertaken in pursuit of international opportunity development are the intertwined entrepreneurial actions which are likely to create an accelerated internationalisation process. The study provides potentially interesting findings for entrepreneurs and external facilitators. First, the accelerated internationalisation process may be either periodic or cyclical in nature depending on the entrepreneur’s access to the relevant knowledge and networks. However, the relevance of the existing and pursued networks and knowledge is dependent on business context and changes in that business context may change the value of networks and knowledge as they are not inherently stable. Secondly, the networking and learning components mediate international opportunity development which may occur either as a network driven international opportunity development or as a knowledge driven international opportunity development. Thirdly, it is important to be aware of the differences between the temporary and voluntary networks which drive the international opportunity development process. Those network actors with temporary collaborative contracts and in possession of expert knowledge have a mainly instrumental role in knowledge and resource sharing; whereas the voluntarily developed networks not only provide knowledge and resources, but relevant contacts and particularly, facilitate in international business opportunity development. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sekä teoreettisesti että empiirisesti, kuinka yrittäjät toimivat pyrkiessään nopeutettuun kansainvälistymiseen. Tutkimus auttaa ymmärtämään syvällisemmin pienten korkean teknologian yritysten nopeutettua kansainvälistymistä. Tutkimuksen teoriatausta on rakennettu kansainvälistä yrittäjyyttä ja kansainvälistymisprosessia käsittelevän kirjallisuuden perusteella. Tutkimuskohteena ovat pienet korkean teknologian yritykset, jotka ovat kansainvälistymisprosessinsa alussa. Tapausyritykset edustavat kahta erityyppistä kansainvälistyvää yritystä: vakaan kansallisen liiketoiminnan jälkeen kansainvälistyvää yritystä ja välittömästi yritystoiminnan aloittamisen jälkeen kansainvälistyvää yritystä. Empiirinen tutkimus on toteutettu laadullisena pitkittäistutkimuksena, jossa vertaillaan kahta yritystä monitapaustutkimuksena. Ensisijaisina aineistonkeruumenetelminä ovat haastattelut ja havainnointi, joita tuetaan tarkentavalla kirjallisella aineistolla. Tutkimuksen lähtökohtana ovat teoriataustan perusteella tunnistetut neljä kansainvälistymisen perustekijää: 1) prosessuaalisuus, 2) tieto, 3) verkostot ja 4) liiketoimintamahdollisuuden luominen, joita hyödynnetään lähtökohtana tarkasteltaessa nopeutettua kansainvälistymistä. Yrittäjän aktiivinen verkostoituminen ja oppiminen kansainvälisen liiketoimintamahdollisuuden luomiseksi nähdään toisiinsa kietoutuneina toimintoina, jotka yhdessä saavat aikaan nopeutetun kansainvälistymisprosessin. Näin ollen nopeutetun kansainvälistymisen nähdään olevan seurausta useista toisiinsa liittyvistä toimista, joita yrittäjä tekee kehittäessään yrityksen kansainvälistä liiketoimintaa. Tutkimus tarjoaa mielenkiintoisia löydöksiä yrittäjille sekä tukitoimintoja tarjoaville organisaatioille: Yrittäjän pääsy merkitykselliseen tietoon ja verkostoihin vaikuttaa nopeutettuun kansainvälistymiseen, joka voi olla tyypiltään joko vaiheittainen tai syklinen prosessi. Huomionarvoista on, että muutokset liiketoimintaympäristössä voivat muuttaa olemassa olevien sekä tavoiteltavien verkostojen ja tiedon arvoa yrittäjän kansainvälistymisprosessissa. Näin ollen tieto ja verkostot tulisi nähdä muuttuvina elementteinä, jotka vaikuttavat kansainvälisen liiketoimintamahdollisuuden luomiseen. Lisäksi kansainvälisen liiketoimintamahdollisuuden luominen voi olla joko verkostolähtöinen tai tietoon perustuva prosessi, jossa tulee huomioida erilaisten verkostotoimijoiden rooli. Tutkimuksessa havaittiin, että väliaikaiset sopimusperustaiset toimijat ovat tyypillisesti asiantuntijoita, joiden rooli on lähinnä tiedon ja resurssien tarjoaminen, kun taas vapaaehtoisuuteen perustuvat verkostosuhteet tarjoavat tiedon ja resurssien lisäksi hyödyllisiä kontakteja sekä erityisesti auttavat kansainvälisten liiketoimintamahdollisuuksien luomisessa.

Abstract At present, collaborative strategies are an important part of developing the capabilities to be able to compete in the 21st Century since knowledge or innovations cannot develop entirely within a single firm. Collaboration provides invaluable resources that a firm cannot create through knowledge transfer mechanisms. The purpose of this doctoral dissertation is to enhance understanding of knowledge transfer in requirements engineering in the context of collaborative product development. The research is qualitative by nature and utilises the case study methodology. Data collection was conducted through interviews and surveys with informants in high-tech enterprises. The results indicate that collaboration in product development is very important and acts as a means of obtaining external resources, especially knowledge. However, collaboration is not an easy practice; it involves many challenges. In order to improve the practice of collaboration, it is necessary to manage and leverage the transfer of knowledge. According to the results, in order to increase the effectiveness of knowledge transfer over enterprise interfaces, each knowledge type needs to be transferred through the suitable transfer channel at the right time. The results also indicate that the individual relationships among buyers and suppliers are an essential element for long-term collaboration and common platforms or tools need to be developed to support collaborative product development over enterprise interfaces. / Tiivistelmä Kiristyvän kilpailun tilanteessa yritykset etsivät keinoja tehostaakseen toimintaansa. Yksi keino tähän on yhteistyökumppanina toimivien yritysten hyödyntäminen tuotekehityksessä. Yhteistyökumppanien hyödyntämisellä yritykset pyrkivät muun muassa tukemaan innovatiivisuutta ja täydentämään tuotekehityksessä tarvittavia kyvykkyyksiä. Tähän pyritään hankkimalla lisää resursseja, erityisesti tietämystä ja osaamista, jota yrityksellä ei itsellään ole tai joka on ulkoistettu aiemmin. Tässä väitöskirjassa perehdytään yritysyhteistyötä hyödyntävään tuotekehitystoimintaan ja tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä osaamisen siirrosta erityisesti vaatimusten hallinnan prosessissa. Tämä väitöskirjatyö on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto on hankittu haastatteluilla ja kyselyillä korkeanteknologian yrityksistä. Tutkimustulosten mukaan yritysten välinen yhteistyö tuotekehityksessä on merkittävässä roolissa moderneissa yrityksissä. Tällöin voidaan puhua ulkopuolisten resurssien, erityisesti ulkoisen osaamisen hyödyntämisestä tuotekehityksessä. Tulosten mukaan on kuitenkin huomioitava, että yritysyhteistyö on varsin monimutkaista ja haastavaa toteuttaa. Yritysten tulee paremmin johtaa osaamisen siirtoa yhteistyökumppaneiden välillä ja panostaa osaamisen siirtoon liittyviin toimintatapoihin ja työkaluihin. Yritysten välisen osaamisen siirron tehokkuuden lisäämiseksi tulee huomioida, että erityyppinen osaaminen tulee siirtää sille ominaisen kanavan kautta juuri oikeaan aikaan. Tulosten mukaan yrityksissä toimivien henkilöiden väliset suhteet ovat keskeisessä roolissa pitkän aikavälin yritysyhteistyölle. Tukeakseen paremmin yritysyhteistyötä tuotekehityksessä yritysten tulisi kehittää yhteisiä alustoja tai työkaluja osaamisen siirtoon.

Abstract Continuous software engineering (CSE) has instigated academic debate regarding the rapid, parallel cycles of releasing software and customer experimentation. This approach, originating from Web 2.0 and the software-as-a-service domain, is widely recognised among software-intensive companies today. Earlier studies have indicated some challenges in the use of CSE, especially in the context of business-to-business and product-oriented, embedded systems development. Consequently, research must address more explicit definitions and theoretical models for analysing the prerequisites and organisational capabilities related to the use of CSE. This dissertation investigates various approaches to conducting empirical evaluations related to CSE. The study aims to improve existing models of CSE and to empirically validate them in the context of software companies. The study also aims to accumulate knowledge regarding the use of CSE, as well as its impacts. The case study method is applied for the collection and analysis of empirical data. Twenty-seven interviews are conducted at five companies. In addition, a systematic literature review is used to synthesise the empirical research on agile release engineering practices. Design science research is used to portray the model design and the evaluation process of this dissertation. Three approaches for evaluating CSE are constructed: (1) LESAT for software focuses on enterprise transformation using an organisational self-assessment approach, (2) STH+ extends the “Stairway to Heaven” model and evaluates company practices with respect to evolutionary steps towards continuous experimentation-driven development, and (3) CRUSOE defines 7 key areas and 14 diagnostic questions related to the product-intensive software development ecosystem, strategy, architecture, and organisation, as well as their continuous interdependencies. This dissertation states the relevance of CSE in the context of product-intensive software development. However, more adaptations are anticipated in practices that involve business and product development stakeholders, as well as company external stakeholders. / Tiivistelmä Jatkuva ohjelmistotuotanto on herättänyt keskustelua nopeasta, samanaikaisesta ohjelmistojulkaisemisesta ja asiakaskokeiluista. Toimintatapa on peräisin Web 2.0 ja software-as-a-service yhteydestä, mutta se tunnetaan nykyään yleisesti ohjelmistoja kehittävissä yrityksissä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet haasteita jatkuvan ohjelmistotuotannon käytössä. Erityisesti haasteita on havaittu yritykseltä yritykselle liiketoiminnassa ja tuotepainotteisten sulautettujen järjestelmien yhteydessä. Näin ollen on havaittu tarve tutkimuksen avulla kehittää täsmällisempiä määritelmiä ja teoreettisia malleja, joilla voidaan analysoida jatkuvan ohjelmistotuotannon käyttöön liittyviä edellytyksiä ja organisaatioiden kyvykkyyksiä. Tässä väitöskirjassa tutkitaan malleja, joilla voidaan empiirisesti arvioida jatkuvaa ohjelmistotuotantoa. Tutkimuksella pyritään parantamaan nykyisiä malleja ja arvioimaan niiden käyttöä ohjelmistoyrityksissä. Lisäksi tutkimuksella pyritään kasvattamaan tietoa jatkuvasta ohjelmistotuotannosta ja sen vaikutuksista. Tiedon keräämiseen ja analysointiin käytettiin tapaustutkimus menetelmää. Kaksikymmentäseitsemän haastattelua tehtiin viidessä yrityksessä. Lisäksi tehtiin ketterään ohjelmistojulkaisuun keskittyvä systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Väitöskirjassa käytetään Design Science Research menetelmää kuvaamaan tutkimuksen eri vaiheita, joissa malleja suunniteltiin ja arvioitiin. Tutkimuksessa rakennettiin kolme tapaa jatkuvan ohjelmistotuotannon arvioimista varten: (1) LESAT for Software keskittyy organisaation muutoskyvykkyyden arviointiin käyttäen itsearviointimenetelmää, (2) STH+, laajentaa ”Stairway to Heaven” mallia ja arvioi yrityksen käytäntöjä eri evoluutioaskelmilla matkalla kohti kokeilupainotteista tuotekehitystä, (3) CRUSOE määrittelee seitsemän pääaluetta ja 14 kysymystä liittyen tuotekehityksen ekosysteemiin, strategiaan, arkkitehtuuriin, organisointiin sekä näiden välisiin jatkuviin riippuvuuksiin. Väitöskirja osoittaa jatkuvan ohjelmistokehityksen olevan merkityksellinen myös tuotepainotteisessa ohjelmistokehityksessä. Nähtävissä kuitenkin on, että useita nykykäytäntöjä on tarvetta muokata. Erityisesti muokkaustarvetta on tuotekehityksen ja liiketoiminnan sidosryhmiin ja yrityksen ulkoisiin sidosryhmiin liittyvissä käytännöissä.

Abstract The rapid development of digital technology and software in recent years has created great variety of totally new business opportunities. Software startups are commonly considered to be the fastest in exploiting the new opportunities and the most innovative in creating new products and services. At the same time, software startups are often small, immature enterprises with limited resources and inexperienced teams. The initial team plays a key role in the early stages of a software startup. This research focuses on the initial team from the perspective of human capital – the knowledge, experiences, skills, and other cognitive abilities. It studies the initial team empirically, utilizing the multi-case study and triangulation methods applying the human capital, resource-based view, capability, and the opportunity discovery and creation theories. The empirical data were gathered from thirteen software startups in Italy, Norway and Finland, and from a student experiment. From the analysis of this data, a generic structure of a software startup’s initial team was identified, consisting of three different roles, with each having a specific human capital profile. This team structure sought a balance between the team’s human capital and problems and challenges to be solved. The level of the initial human capital of the team and the means to strengthen it varied, and affected the progress of the work in the studied startups. Though the components of the team’s human capital were not rare and inimitable in terms of the resource-based view, building a balanced startup team created a unique and task-specific setup, which is a key capability of a software startup. The balanced startup team structure is proposed to be the generic human capital model of a software startup’s initial team. / Tiivistelmä Digitaalitekniikan ja ohjelmistojen nopea kehitys viime vuosina on synnyttänyt suuren joukon kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Ohjelmistostartup-yrityksiä pidetään yleisesti nopeimpina hyödyntämään uusia mahdollisuuksia ja erityisen innovatiivisina luomaan uusia tuotteita ja palveluita. Kuitenkin samalla, ohjelmistostartup-yritykset ovat usein pieniä, kehityksensä alussa olevia yrityksiä, joilla on pienet resurssit ja kokematon henkilökunta. Varhaisen vaiheen ohjelmistostartup-yrityksissä alkutiimin merkitys on keskeinen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan alkutiimiä inhimillisen pääoman, osaamisen, kokemuksen ja taitojen, näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan alkutiimiä kokeellisesti, käyttäen monitapaustutkimuksen ja triangulaation menetelmiä ja soveltaen inhimillisen pääoman, resurssipohjaisen näkemyksen, kyvykkyyden ja liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntämisen teorioita. Kokeellinen tutkimusaineisto on kerätty kolmestatoista yrityksestä Italiasta, Norjasta ja Suomesta ja yhdestä opiskelijoilla tehdystä kokeellisesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa löydettiin alkutiimin yleinen malli. Mallissa on kolme roolia, kullakin oma inhimillisen pääoman profiili. Mallissa on tiimin inhimillisen pääoman ja ratkaistavien ongelmien tasapaino. Tiimien inhimillisen pääoman määrä ja sen kehitystavat vaihtelivat, ja vaikuttivat tutkittavien yritysten edistymiseen. Vaikka alkutiimien inhimillisen pääoman komponentit eivät olleet ainutkertaisia resurssipohjaisen näkemyksen kannalta, tasapainossa olevan alkutiimin rakentaminen synnytti ainutkertaisen, tehtävänmukaisen tiimirakenteen, jota voidaan pitää yrityksen keskeisenä kyvykkyytenä. Havaittu tiimirakenne esitetään yrityksen alkutiimin inhimillisen pääoman yleiseksi malliksi.