• Refine Query
  • Source
  • Publication year
  • to
  • Language
  • 172314
  • 100814
  • 93965
  • 38485
  • 26750
  • 13744
  • 13704
  • 6907
  • 3827
  • 3794
  • 3794
  • 3794
  • 3794
  • 3794
  • Tagged with
  • 110053
  • 56584
  • 34995
  • 31355
  • 31289
  • 29491
  • 28319
  • 24877
  • 22252
  • 19407
  • 17750
  • 16356
  • 15314
  • 14827
  • 13247
  • About
  • The Global ETD Search service is a free service for researchers to find electronic theses and dissertations. This service is provided by the Networked Digital Library of Theses and Dissertations.
    Our metadata is collected from universities around the world. If you manage a university/consortium/country archive and want to be added, details can be found on the NDLTD website.
1

Health problems in people with intellectual disability aspects of morbidity in residential settings and in primary health care /

Schrojenstein Lantman-de Valk, Henny van. January 1900 (has links)
Proefschrift Universiteit Maastricht. / Samenvatting in het Nederlands. Ten dele eerder verschenen en nog te verschijnen art. Met lit. opg. - Met een samenvatting in het Nederlands.
2

Assessment of risk and prevention of type 2 diabetes in primary health care

Saaristo, T. (Timo) 06 December 2011 (has links)
Abstract Type 2 diabetes is one of the fastest increasing lifestyle diseases globally. Its cure is not yet possible, but there is firm evidence from scientific studies that it can effectively be prevented by lifestyle changes. There is limited evidence-based information on the prevention of diabetes in practice. This dissertation offers new desirable information on the issue. The aim of this dissertation study was to describe the prevalence of risk factors for type 2 diabetes and hidden glucose disorders predicting the development of diabetes in the Finnish adult population, and to analyse whether the risk for developing diabetes could be reduced by simple lifestyle counselling. Furthermore, the ability of the Finnish Diabetes Risk Score (FINDRISC) to detect glucose disorders leading to diabetes and undiagnosed diabetes was analysed. In the dissertation data from large Finnish population surveys (the FINRISK 2002 glucose tolerance survey and the FIN-D2D 2004−2005 survey) were analysed. In addition, a prospective design and large-scale intervention were included. We found that obesity and glucose disorders are very common in the Finnish middle-aged population. Prevalence of obesity was 24% for men and 28% for women, that of abnormal glucose metabolism 42% for men and 33% for women, and that of undiagnosed diabetes 9% for men and 7% for men. One quarter of individuals aged 45−64 years were at high risk for diabetes. Lifestyle interventions were offered to more than 10,000 high-risk individuals, 3,379 men and 6,770 women. Of the men, 43% were also at high risk for cardiovascular morbidity and 42% at high risk for cardiovascular mortality estimated through the FRAMINGHAM and SCORE risk engines, respectively. The FINDRISC, originally developed for predicting the risk of development of type 2 diabetes, also predicted the prevalence of diabetes in the population. The effect of lifestyle interventions on weight and its association with glucose tolerance was evaluated in individuals at high risk for diabetes in a one-year follow-up. In total 17.5% of them lost ≥ 5% weight. Their relative risk for diabetes decreased 69% compared with the group that maintained their weight. This study shows that FINDRISC predicts prevalent type 2 diabetes. A significant proportion of middle-aged Finnish population has a glucose disorder including undiagnosed type 2 diabetes. Lifestyle interventions in primary health care may promote weight loss, which decreases the risk of diabetes. / Tiivistelmä Diabetes on yksi nopeimmin lisääntyvistä elintapasairauksista maailmassa. Sitä ei vielä voida parantaa, mutta tieteellisissä tutkimuksissa on kiistattomasti osoitettu, että sitä voidaan tehokkaasti ehkäistä elintapamuutoksilla. Diabeteksen ehkäisystä käytännössä on hyvin niukasti tutkimustietoa. Tämä väitöskirja tuo kaivattua lisätietoa aiheesta. Väitöstutkimuksen päätavoitteena oli selvittää diabeteksen riskitekijöiden ja piilevien diabetesta ennakoivien sokerihäiriöiden yleisyyttä suomalaisessa aikuisväestössä. Tämän ohella tavoitteena oli selvittää voidaanko yksinkertaisella elintapaneuvonnalla vähentää sellaisten henkilöiden sairastumisvaaraa, joilla oli suuri riski sairastua diabetekseen. Lisäksi arvioitiin diabetesriskitestin kykyä tunnistaa ennakoivat sokerihäiriöt ja aiemmin tunnistamaton diabetes. Tutkimuksessa käytettiin laajoja suomalaisia väestötutkimusaineistoja: FINRISKI-2002 -tutkimusta, sen alaotosta ja D2D-väestötutkimusta 2004–2005. Mukana oli myös pitkittäisasetelma ja laajamittainen interventio. Tutkimuksen perusteella huomasimme, että lihavuus ja sokerihäiriöt ovat hyvin yleisiä keski-ikäisillä suomalaisilla. Merkittävästi lihavia (BMI ≥ 30 kg/m2) oli 24 % miehistä ja 28 % naisista ja poikkeava sokeriaineenvaihdunta oli 42 %:lla miehistä ja 33 %:lla naisista. Tunnistamaton diabetes oli 9 %:lla miehistä ja 7 %:lla naisista. Suuressa diabetekseen sairastumisvaarassa oli neljäsosa 45−64-vuotiaista. Interventioon otettiin yli 10 000 suuressa diabeteksen sairastumisriskissä olevaa henkilöä, 3 379 miestä ja 6 770 naista. Miehistä 43 % oli suuressa sairastumisvaarassa myös sydän- ja verisuonisairauteen ja 42 % suuressa kuolemanvaarassa Framingham- ja SCORE-riskilaskureilla arvioituna. Tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arviointiin kehitetty Riskitesti ennusti hyvin myös diabeteksen esiintymistä väestössä. Elintapainterventioiden vaikutusta painoon ja sokeriaineenvaihduntaan analysoitiin vuoden seurannassa sellaisilla henkilöillä, joilla oli suuri diabetesriski. Paino laski 5 % tai enemmän 17,5 %:lla, jolloin sairastumisriski diabetekseen väheni 69 % verrattuna ryhmään, jonka paino ei muuttunut. Tutkimuksen perusteella lihavuus, sokerihäiriöt ja tunnistamaton diabetes ovat yleisiä keski-ikäisessä väestössä. Riskitesti on hyvä työkalu myös diabeteksen seulonnassa. Perusterveydenhuollossa tarjottavalla elintapaneuvonnalla voidaan saada aikaan laihtuminen, joka vähentää sairastumisvaaraa diabetekseen.
3

Generalized anxiety disorder and health care utilization

Kujanpää, T. (Tero) 02 August 2016 (has links)
Abstract Generalized anxiety disorder (GAD) is a mental health problem, which is characterized by excessive anxiety and worry, problems that are difficult to control. In the general population, the 12-month prevalence of GAD is 2-3%, with the lifetime prevalence being about 5%. However, GAD is more prevalent among primary care utilizers i.e. approximately 5-8% of them suffer from this disorder. Earlier studies have revealed GAD to be associated with a high utilization of health care resources. There were four goals of the present study; i) to investigate the prevalence of GAD among Finnish health care high utilizers, ii) to examine the association between GAD and utilization of different health care services at the population level, iii) to determine whether there would be any association between frequent utilization of health care services, GAD and somatic symptoms and iv) to compare the costs associated with GAD in secondary care in Finland with those attributable to major depressive disorder (MDD). In addition, the Finnish translation of the 7-item GAD scale (GAD-7) was validated. In a sample (n=150) of health care high utilizers in northern Finland, the prevalence of GAD was found to be 4%; GAD-7 was a valid instrument for detecting GAD in these subjects. In Northern Finland 1966 Birth Cohort, there was a significant association between GAD and health care utilization. Those subjects who screened positive for GAD with GAD-7 made 112% more total health care visits than other individuals. The results were statistically significant when controlled for potential confounders. Both GAD symptoms and physical symptoms were risk factors for frequent attendance of health care services, and the individuals who tested positive for GAD exhibited a higher rate of physical symptoms. Secondary care costs of all patients with a new diagnosis of GAD or MDD were calculated 2 years before and after the diagnosis date using the information from the Finnish Hospital Discharge Registers and National Hospital Benchmarking Database. Patients with a history of earlier depression or anxiety disorder had markedly higher costs compared with patients without psychiatric comorbidities. The highest mean individual costs (€19,538) during the 4-year follow-up were observed among patients with new onset of GAD but with a history of other anxiety disorders or MDD. / Tiivistelmä Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on mielenterveyden häiriö, jolle on ominaista ylenmääräinen ahdistuneisuus ja huolestuneisuus, joita on vaikea kontrolloida. Väestöstä noin 2 % on kärsinyt siitä vuoden aikana ja 5 % elinaikanaan. Perusterveydenhuoltoon hakeutuvilla potilailla sen on todettu olevan muuta väestöä yleisempi n. 5-8 %:n täyttäessä diagnostiset kriteerit. Aiemmat tutkimukset ovat viitanneet yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivien käyttävän usein runsaasti terveyspalveluita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yleistyneen ahdistuneisuushäiriön esiintyvyyttä terveyspalveluita paljon käyttävillä suomalaisilla henkilöillä, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön yhteyttä erilaisten terveyspalveluiden käyttöön väestötasolla, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja somaattisten oireiden yhteyttä terveyspalveluiden suurkäyttöön ja yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön erikoissairaanhoidossa liittyviä kustannuksia vertaillen niitä masennukseen liittyviin kustannuksiin. Samalla validoitiin yleistyneen ahdistuneisuushäiriön seulontaan kehitetyn GAD-7 seulan suomenkielinen käännös. Joukossa pohjoissuomalaisia (n=150) terveyspalveluita paljon käyttäviä henkilöitä 4 %:lla todettiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Heillä GAD-7-kysely osoittautui toimivaksi seulontatyökaluksi. Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortissa väestötasolla tutkittaessa todettiin yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön liittyvän runsasta terveyspalveluiden käyttöä. GAD-7-kyselyssä positiivisen testituloksen saaneilla oli kokonaisuudessaan 112 % enemmän terveyspalveluiden käyttöä. Tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä myös huomioitaessa mahdolliset sekoittavat tekijät. Lisäksi sekä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö että somaattiset oireet liittyivät terveyspalveluiden suurkäyttöön. Sairaaloiden poistoilmoitusrekisteriä ja kansallista sairaaloiden vertailutietokantaa hyödyntäen laskettiin uusien yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja masennuksen diagnoosin saaneiden potilaiden erikoissairaanhoidon kokonaiskustannukset 2 vuotta ennen ja jälkeen diagnoosin. Erityisen suuret kustannukset olivat niillä uuden diagnoosin saaneilla, joilla oli historiassa aiempi masennus tai ahdistuneisuushäiriö. Suurimmat keskimääräiset erikoissairaanhoidon kustannukset (19 538 €) todettiin niillä yliestyneen ahdistuneisuushäiriön diagnoosin saaneilla, joilla aiemmin oli todettu jokin muu ahdistuneisuushäiriö tai masennus.
4

Å samhandle om samhandling : Etablering av et standardisert pasientforløp på tvers av spesialist- og kommunehelsetjenesten / Collaboration in Health Care : Establishment of a Standardised Care Pathway Across Specialist and Primary Care

Neverdal, Marte Nilssen, Rystad, Kristina Edvardsen January 2014 (has links)
Denne studien omhandler lean i helsevesenet, nærmere bestemt etablering av standardiserte pasientforløp på tvers av spesialist- og kommunehelsetjenesten. Ved hjelp av teori og empiri har det blitt søkt å svare på oppgavens problemstilling: Hva er utfordringer med å etablere et standardisert pasientforløp der spesialist- og kommunehelsetjenesten skal samhandle?Det teoretiske grunnlaget for oppgaven er en gjennomgang av litteratur om helsevesenet, samhandling i helsevesenet, lean og standardiserte pasientforløp. Det empiriske grunnlaget for oppgaven er et casestudie av Orkdalsmodellen og etableringen av dets standardiserte pasientforløp på tvers av spesialist- og kommunehelsetjenesten. Med utgangspunkt i dette er det kommet frem til tre hovedområder som kan representere mulige utfordringer i etableringen av et standardisert pasientforløp der spesialist- og kommunehelsetjenesten skal samhandle. Disse er kulturelle forskjeller, organisatoriske forhold som vanskeliggjør standardisering og desentralisert beslutningsmyndighet og ulike prioriteringer.Kulturelle forskjeller mellom aktører fra spesialist- og kommunehelsetjenesten innbefatter ulike perspektiver på pleie, forskjellig målforståelse og ulik forståelse for hva et forløp er. Dette kan påvirke hvilke problemstillinger aktørene vektlegger, hva som forventes av forløpet, og kan vanskeliggjøre kommunikasjon mellom aktørene. Dette anses som utfordrende når aktører skal samarbeide om etableringen av et standardisert pasientforløp.Videre er det funnet at organisatoriske forhold kan vanskeliggjøre standardisering på tvers av spesialist- og kommunehelsetjenesten. Det er stilt spørsmål ved hvorvidt pasientforløp er mulig å standardisere på tvers av tjenestenivåene hvor behovene for tilpasning og tilrettelegging er ulike, og der egnede elektroniske løsninger som går på tvers av spesialist- og kommunehelsetjenesten ikke eksisterer.Den tredje utfordringen som er blitt identifisert er desentralisert beslutningsmyndighet og ulike prioriteringer. Undersøkelsene viste at spesialist- og kommunehelsetjenesten utviser en tendens til å ønske å gjøre forskjellige prioriteringer, noe som kan vanskeliggjøre en felles oppslutning om et standardisert pasientforløp. Samtidig kan desentralisert beslutnings-myndighet i helsevesenet åpne opp for at aktører tar beslutninger for å realisere delmål uten å ta tilstrekkelig hensyn til organisatoriske overordnede mål. Dette antas å være uheldig for etableringen av et standardisert pasientforløp på tvers av spesialist- og kommune-helsetjenesten.Funnene tyder på at etablering av standardiserte pasientforløp på tvers av spesialist- og kommunehelsetjenesten er utfordrende, men et viktig bidrag for å bedre samhandlingen mellom nivåene.
5

Interprofessional education during undergraduate medical and health care studies

Tervaskanto-Mäentausta, T. (Tiina) 10 April 2018 (has links)
Abstract The two universities in Oulu developed an interprofessional (IP) curriculum by implementing the theory and training periods for different undergraduate medical and health care students. The aim was to investigate how interprofessional education (IPE), use of collaborative learning methods and innovative learning environments will promote students’ IP competencies. Furthermore, the aim was to understand how the patients and families experienced the students’ receptions in the training periods. Students’ readiness and attitudes towards interprofessional learning (IPL) were investigated with the Readiness for Interprofessional Learning Scale (RIPLS) and their learning experiences after the courses and training periods with a structured questionnaire. The patients and families filled in the feedback questionnaire after the reception. The data was collected between 2007 and 2015. Almost all students indicated, according to RIPLS great importance towards teamwork and collaboration, and felt their professional identity promoted. The medical students evaluated their roles and responsibilities significantly lower than the other health care students. After the first semester, IP course students’ learning outcomes correlated linearly with their own activity and collaboration with the IP group in the e-learning platform. During the training periods in the out patients diabetes clinic, as well as in the preventive maternity and child health clinics, they performed well with IP competencies such as patient-centeredness, communication and teamwork. Students were well briefed to take responsibility as an IP team of the patients’ visit. The care plan was finalized with the facilitators. In the reflection session, learning outcomes were summarized. Students got an overview of primary and preventive services and their professional roles there. Patients and families were very satisfied with their experience with the students. IPE programs have positively changed the overall attitudes to IPL, both with students and the educators and professionals. In addition, students’ professional and IP clinical competencies have developed and the trust in working together has increased. Feedback from patients and families has been very positive. It showed the importance of IPE and the development of collaborative practice in the service system to stakeholders. IP teamwork experience benefits current and future health care professionals in organizing patient-centered care in collaboration with educational organizations and their working life partners. / Tiivistelmä Oulun yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyönä kehitettiin lääketieteen ja terveydenhuollon eri perustutkinto-ohjelmille moniammatillinen opetussuunnitelma. Koulutus sisälsi teoriaopintoja sekä harjoittelua hyvinvointikeskuksessa. Tavoitteena oli tutkia, miten moniammatillinen oppiminen, osallistavien opetusmenetelmien käyttö sekä innovatiiviset oppimisympäristöt edistävät opiskelijoiden moniammatillisia taitoja. Tavoitteena oli myös kuvata potilaiden ja perheiden kokemuksia moniammatillisesti toteutetuista vastaanotoista harjoittelujaksoilla. Opiskelijoiden valmiuksia ja asenteita moniammatilliseen oppimiseen tutkittiin ”Valmiudet ja asenteet moniammatilliseen oppimiseen” (RIPLS) - mittarilla. Heidän oppimiskokemuksiaan koottiin opintojen ja harjoittelun päätteeksi strukturoidulla kyselymittarilla. Potilaat ja perheet täyttivät palautekyselyn vastaanoton päätyttyä. Aineisto kerättiin vuosina 2007-2015. Tarkasteltaessa opiskelijoiden asenteita RIPLS-mittarilla mitattuna suurin osa heistä piti erittäin tärkeänä tiimityötä ja vuorovaikutusta ja koki moniammatillisen oppimisen vahvistaneen heidän ammatillista identiteettiään. Lääketieteen opiskelijoiden arvio omasta ammattiroolistaan ja vastuistaan oli merkittävästi epävarmempi kuin muilla terveysalan opiskelijoilla. Opiskelijoiden oppiminen opintojen alkuvaiheen moniammatillisella kurssilla korreloi suoraan heidän omaan aktiivisuuteensa ja kommunikointiin moniammatillisen ryhmän kanssa verkkoalustan tehtävissä. Harjoittelujaksoilla sekä diabetesvastaanotolla että äitiys- ja lastenneuvolassa opiskelijat oppivat moniammatillisia taitoja, kuten potilaskeskeisyyttä, kommunikointia ja tiimityöskentelyä. He saivat kokonaiskuvan terveyskeskustyöstä ja ennaltaehkäisevistä palveluista sekä omista ammatillisista rooleistaan niissä. Potilaat ja perheet olivat erittäin tyytyväisiä saamaansa palveluun opiskelijavastaanotoilla. Opiskelijoiden asenteet moniammatillista oppimista kohtaan olivat positiivisia yhteisten opintojen alussa ja kehittyivät entistä positiivisemmiksi harjoittelujaksojen myötä. Samanaikaisesti opiskelijoiden ammattialakohtaiset sekä moniammatilliset taidot kehittyivät ja luottamus yhdessä työskentelyyn lisääntyi. Potilaiden ja perheiden antama erittäin myönteinen palaute on osoitus päättäjille ja palvelujärjestelmille moniammatillisen koulutuksen ja työkäytäntöjen kehittämisen merkityksestä. Moniammatilliset tiimityötaidot hyödyttävät sekä nykyisiä että tulevia terveysalan ammattilaisia toteuttamaan ja kehittämään asiakaslähtöistä työtä yhteistyössä korkeakoulujen ja työelämän palveluorganisaatioiden kanssa.
6

Experiences and perceptions of primary health care students utilizing simulation laboratories

Nel, Natalie 12 1900 (has links)
Thesis (MCur)--Stellenbosch University, 2011. / ENGLISH ABSTRACT: Simulation refers to a teaching method that is used to teach students clinical skills. The use of mannequins is the most common type of simulation. Given the pivotal role that simulation plays in teaching students clinical skills, it is important to understand the experience and perceptions students have utilizing simulation laboratories. The aim of the study was to explore the experience and perceptions of primary health care students utilizing simulation laboratories. The researcher posed the following research question as a guide for this study: “What are the experiences and perceptions of primary health care students utilizing simulation laboratories?” A qualitative approach with a phenomenological research design was applied. A purposive sample of n=10 and a focus group of 7 participants was drawn from a total population of 232 primary health care students. An interview guide was designed based on the objectives of the study and validated by experts in Nursing, Education and the Ethics Committee at the Faculty of Health Sciences, Stellenbosch University. Experts in the field of teaching and learning, nursing and research methodology were consulted to determine the feasibility and content of the study, to evaluate the research process and outcome. Two (2) trained fieldworkers were responsible for collecting the data. Data was collected by means of individual interviews and by interviewing a focus group. The transcription of the interviews was done by the researcher. The data that emerged from the data analysis was coded and categorised into themes and subthemes. The five themes that emerged were simulation as a teaching method; a mannequin offering effective learning; confidence in clinical practice; structure of the course; and a support system. The researcher compiled a written account of the interpretations that emerged from the data analysis and verified this with the fieldworkers. In addition, member checking was done on two (2) of the participants from the focus group as well as two (2) of the participants from the individual interviews, to validate the transcribed data. The Conceptual Theoretical Framework of Bloom supports the findings of this study. The findings suggest that the mannequins should be upgraded regularly and should be able to register a response. It is recommended that a mannequin should be designed which is computer programmed according to different conditions which will include the signs and symptoms of those diseases for example tuberculosis. The participants need to be placed in the clinical environment at a much earlier stage in their programme. Peer group teaching and assessment should be introduced in the programme. Further research is recommended since institutions and disciplinaries working with simulation were not included in the study. / AFRIKAANSE OPSOMMING: Simulasie verwys na ’n onderrigmetode wat gebruik word om studente kliniese vaardighede aan te leer. Die gebruik van mannekyne is die mees algemene vorm van simulasie. Gegee die deurslaggewende rol wat simulasie speel in die onderrig van kliniese vaardighede aan studente, is dit belangrik om die ervaring en persepsies van studente wat gebruik maak van simulasie-laboratoriums, te wete te kom. Die doel van hierdie studie was om die ervaring en persepsies van primêre gesondheidssorgstudente wat van simulasie-laboratoriums gebruik maak, te ondersoek. Die navorser het die volgende navorsingsvraag as ’n riglyn vir hierdie studie gestel: “Wat is die ervaringe en persepsies van primêre gesondheidssorgstudente wat simulasielaboratoriums gebruik?” ’n Kwalitatiewe benadering met ’n fenomenologiese navorsingsontwerp is toegepas. ’n Doelbewuste steekproef van n=10 en ’n fokusgroep van 7 deelnemers is geneem vanuit ’n totale bevolking van 232 primêre gesondheidsorgstudente. ’n Onderhoudgids is ontwerp, gebaseer op die doelwitte van die studie en gevalideer deur kundiges in Verpleging, Opvoedkunde en die Etiese Komitee van die Fakulteit van Gesondheidswetenskappe aan die Universiteit van Stellenbosch. Kundiges op die gebied van onderrig en leer, verpleging en navorsingsmetodologie is geraadpleeg om die haalbaarheid en inhoud van die studie te bepaal vir die evaluering van die navorsingsprosedure en uitkomste. Twee (2) opgeleide veldwerkers was verantwoordelik om die data te versamel. Die data was versamel deur middel van individuele onderhoude en ‘n onderhoud met ‘n fokus groep. Die onderhoude was getranskribeer deur die navorser. Die data wat uit die analise gekom het, is geënkodeer en gekategoriseer in temas en subtemas. Die vyf temas wat hieruit voortgespruit het, is simulasie as ’n onderrigmetode; ’n mannekyn wat effektiewe leer bied; vertroue in die kliniese praktyk; die struktuur van die kursus; en ’n ondersteuningssisteem. Die navorser het ’n geskrewe verslag saamgestel van die weergawe van die data-analise wat saamgestel en deur die veldwerker geverifieer is. Bykomend is die kontrole van lede van twee (2) van die deelnemers van die fokusgroep, asook twee (2) van die deelnemers vanuit die individuele onderhoude gedoen, om die getranskribeerde data se geldigheid te verklaar. Die Konseptuele Teoretiese Raamwerk van Bloom rugsteun die bevindinge van hierdie studie. Die bevindinge beveel aan dat die mannekyne gereeld opgegradeer behoort te word en dat hulle ’n respons moet kan registreer. Dit word aanbeveel dat ’n mannekyn ontwerp behoort te word wat rekenaar geprogrammeerd is volgens die verskillende toestande wat die tekens en simptome van siektes soos tuberkulose insluit. Die deelnemers behoort in ’n baie vroeë stadium van die program in die kliniese omgewing geplaas te word. Verdere navorsing word aanbeveel, aangesien inrigtings en dissiplines wat met simulasie gemoeid is, nie in hierdie studie ingesluit is nie.
7

Burnout amongst primary health care nurses : a cross-sectional study

Muller, Anna Petronella 04 1900 (has links)
Thesis (MCurr)--Stellenbosch University, 2014. / ENGLISH ABSTRACT: The imbalance between job demands and available resources could cause burnout which may impact quality patient care. A scientific investigation was conducted to evaluate burnout amongst primary health care (PHC) nurses. The objectives for the study were to identify the prevalence of burnout amongst PHC nurses and to explore the contributing factors to burnout in PHC settings. The Job Demands-Resources (JD-R) model (Bakker and Demerouti, 2007:309) was used as a conceptual framework for the study. A non-experimental, descriptive cross-sectional design with a quantitative approach was applied. The population and sample consisted of professional nurses (PN) and clinical nurse practitioners (CNP) (n=72) in the Eden District of the Western Cape. A self-report questionnaire was used to collect the data in an uncontrolled, natural environment. Analysis of the results exposed high levels of burnout amongst PHC nurses. Nurses in PHC facilities all had an equal chance to develop burnout, regardless of their level of experience. The occurrence of burnout is equal in community health centres and in community clinics, although a trend was observed that subjects in community clinics may experience more emotional exhaustion. Work pressure, workload or an increase in job demands, lack of organisational support and management problems were rated as the main factors contributing to burnout. Recommendations were made to improve the working environments of PHC nurses in order to increase motivational levels, job satisfaction and to foster work engagement, as well as to reduce levels of burnout. Opportunities for further research are recommended. / AFRIKAANSE OPSOMMING: Die wanbalans tussen beroepseise en beskikbare hulpbronne kan uitbranding veroorsaak en gevolglik kwaliteit patiëntsorg beïnvloed. ‘n Wetenskaplike studie is gedoen om uitbranding onder primêre gesondheidsorg (PGS) verpleegkundiges te evalueer. Die doelstellings van die studie was om die voorkoms van uitbranding onder PGS-verpleegkundiges te identifiseer, en om die bydraende faktore wat aanleiding gee tot uitbranding in PGS-instellings, te ondersoek. Die Beroepseise-Hulpbronne model (Bakker and Demerouti, 2007:309) is as ‘n konsepsuele raamwerk vir die studie gebruik. 'n Nie-eksperimentele, beskrywende dwarssnit studie met 'n kwantitatiewe benadering, is toegepas. Die populasie en die steekproef het bestaan uit professionele verpleegkundiges en kliniese verpleeg praktisyns (n=72) in die Eden Distrik van die Wes-Kaap. ‘n Self-rapport vraelys was gebruik om data in ‘n ongekontroleerde, natuurlike omgewing te versamel. Die analisering van resultate het hoë vlakke van uitbranding onder verpleegkundiges in PGS-dienste ontbloot. Verpleegkundiges in PGS-fasiliteite het almal 'n gelyke kans om uitbranding te ontwikkel, ongeag die vlak van ondervinding. Die voorkoms van uitbranding is dieselfde in gemeenskaps-gesondheidsentrums en gemeenskapsklinieke, alhoewel daar ‘n neiging sigbaar was dat personeel in gemeenskapsklinieke meer emosionele uitputting ervaar. Werkdruk, werklas of toename in beroepseise, die gebrek aan organisatoriese ondersteuning en bestuursprobleme is aangewys as die hoof redes wat aanleiding gee tot uitbranding. Voorstelle is gemaak om die werksomgewing van PGS-verpleegkundiges te verbeter en om motiveringsvlakke en werkstevredenheid te herstel. Dit sal werksverbintenis versterk en die voorkoms van uitbranding beperk. Geleenthede vir verdere navorsing is aanbeveel.
8

Managing knowledge in occupational health care

Hugenholtz, Nathalie Ianthe Roshni. January 1900 (has links)
Proefschrift Universiteit van Amsterdam. / Met samenvatting in het Nederlands.
9

Effects of primary care reform in Quebec on access to primary health care services

Dunkley-Hickin, Catherine January 2014 (has links)
Primary health care reform has become an area of priority in health policy with a strong importance placed on interdisciplinary teams of health care professionals. Quebec's model, the groupes de médicine de famille (GMFs), were introduced late in 2002 emphasizing team-centered approaches to service delivery and aiming to improve access to primary health care, especially to improve after-hours access and to increase the number of Quebecers with a family doctor.A decade after their implementation, I investigated the impact of GMFs on various measures of access to primary health care and perceived remaining barriers. I emphasize potential access – i.e. measures that capture whether an individual has the ability to access needed health care including having a regular medical doctor.I used data from seven waves of the Canadian Community Health Survey to capture reported access to primary care and barriers to access. GMFs emerged at different rates in different health regions across Quebec allowing the construction of a GMF 'participation' measure using the share of primary care physicians practicing in GMFs in each health region and year. I employed a modified difference-in-difference analysis design that uses multivariate regression analysis to control for time trends in the outcomes, time-invariant differences between regions and individual-level covariates in an attempt to estimate the causal impact of GMF implementation on access to primary health care.I verified that pre-policy differences in terms of population and socioeconomic characteristics between regions with ultimately high vs. low rates of GMF participation are reasonable and remain fixed over time, making comparisons of these regions appropriate. Results suggest that rates of reported access have increased over time in most Quebec health regions. However, these measures of access vary across regions and some always report lower rates of access. Controlling for time trends, fixed differences between regions, and individual characteristics, reported access does not change significantly as GMF participation increases. Improved access to primary health care was one of the principal objectives of Quebec's primary care reform a decade ago. My findings suggest that increased GMF participation has not improved several important measures of access, and that additional policy measures may be necessary to increase potential access to primary health care. / La réforme des soins de santé de première ligne occupe une place prioritaire parmi les réformes de santé, notamment avec une grande importance accordée à des équipes interdisciplinaires de professionnels de santé. Le modèle choisi par Québec, les groupes de médecine de famille (GMFs), a été mis en place à la fin de 2002. Ce modèle met l'emphase sur des équipes interprofessionnelles et vise à augmenter le nombre de Québécois avec un médecin de famille, ainsi qu'à offrir une plus grande accessibilité des services de la première ligne, notamment hors les heures normales de travail. Une décennie après leur implantation, j'ai étudié l'impact des GMFs sur diverses mesures d'accès aux soins de santé de première ligne. Je mets l'emphase sur l'accès potentiel – c'est-à-dire les mesures permettant de déterminer si un individu a la possibilité d'accéder aux soins de santé nécessaires, y compris d'avoir un médecin régulier.J'ai utilisé des données de sept cycles de l'Étude sur la santé dans les collectivités canadiennes pour capturer l'accès déclaré aux soins de première ligne et obstacles à cet accès. Il existe une variation régionale dans l'implantation des GMFs à travers les différentes régions sociosanitaires du Québec, ce qui me permet de construire une mesure de participation aux GMFs constituée de la proportion des médecins de première ligne pratiquant en GMF par région sociosanitaire et par année. J'ai employé une analyse qui consiste de modèles de différence-dans-les-différences modifiées qui utilise une analyse de régression multivariée pour contrôler les tendances temporelles, les différences constantes entre les régions, et les covariables au niveau individuel, le but étant d'estimer l'effet causal de la mise en œuvre des GMFs sur l'accès aux soins de santé de première ligne.J'ai vérifié que les différences de caractéristiques populationnelles et socio-économiques dans la période pré-politique entre les régions ayant un taux élevé par rapport à celles ayant un faible taux de participation aux GMFs sont raisonnables et fixes au cours des années de mon étude, rendant ainsi toute comparaison de ces régions appropriées. Les résultats suggèrent que les taux d'accès déclarés ont augmenté au fil du temps dans la plupart des régions sociosanitaires du Québec. Toutefois, ces mesures d'accès varient selon les régions et certains signalent toujours des taux inférieurs d'accès. Contrôlant pour les tendances temporelles, les différences fixes entre les régions, et les caractéristiques individuelles, l'accès déclaré ne change pas de manière significative avec l'augmentation de la participation aux GMFs.Un meilleur accès aux soins de santé de première ligne constituait l'un des principaux objectifs explicites de la réforme des soins de santé de première ligne de 2002. Mes résultats suggèrent que l'augmentation de la participation aux GMFs n'a pas amélioré plusieurs mesures importantes d'accès. En conséquence, des politiques supplémentaires pourraient être nécessaires pour accroître l'accès potentiel aux soins de santé de première ligne.
10

Prevention of post-term pregnancy in primary care obstetrics

Miranda, Ester-Riek de, January 1900 (has links)
Proefschrift Universiteit van Amsterdam. / Auteursnaam op rug en omslag: Esteriek de Miranda. Met lit.opg. en samenvatting in het Nederlands.

Page generated in 0.6741 seconds