Abstract Streptococcus pneumoniae, pneumococcus, is a common cause of respiratory tract infections and also a common inhabitant of the upper respiratory tract of healthy people. At present, 93 different polysaccharide types have been identified and in addition to them, unencapsulated pneumococci are found especially in healthy carriers. Pneumococci are usually identified by using a bacterial culture combined with biochemical or immunochemical tests. Recently, new DNA-based methods, such as PCR, have been applied. Many PCR methods that detect pneumococci are targeted at genes which encode virulence factors such as pneumolysin, autolysin and pneumococcal surface antigen A. S. pneumoniae is a common causative agent of otitis media. In clinical trials, xylitol has been shown to decrease the occurrence of otitis media but the mechanism of action is not known. Xylitol has been shown to reduce pneumococcal growth and adherence to nasopharyngeal cells and its effect on the appearance of the pneumococcal polysaccharide structure has been shown by electron microscopy. Xylitol has also been demonstrated to inhibit biofilm formation of Staphylococcus aureus and Pseudomonas aeruginosa. Biofilms have been associated with otitis media and pneumococci have been shown to form biofilms. The purpose of this work was to study the role of capsular and other virulence genes in pneumococcal infection and biofilm formation. A new PCR method was developed to detect the pneumococcal capsule and it appeared to have potential when studying the pneumococcal etiology of pneumonia. Widely used PCR methods were used to study pneumococcal isolates, and conflicting results were obtained when the results were compared with conventional immunochemical methods. In addition, xylitol was shown to inhibit capsular gene expression and biofilm formation of pneumococci. Glucose and fructose appeared to enhance biofilm formation. The conflicting results between PCR and immunochemical methods suggest that further identification methods are needed in the diagnosis of pneumococcal infection. The observed inhibitory effect of xylitol on pneumococcal capsule gene expression and biofilm formation may partly explain the efficacy of xylitol in preventing acute otitis media in previous clinical trials. / Tiivistelmä Streptococcus pneumoniae, pneumokokki, on yleinen hengitystieinfektioiden aiheuttaja, joka esiintyy myös hengitysteiden normaalifloorassa. Pneumokokilla tunnetaan 93 kapselityyppiä ja näiden lisäksi etenkin oireettomilta nielukantajilta löytyy kapselittomia pneumokokkeja. Pneumokokin tunnistamiseen käytetään yleensä viljelyä sekä bio- ja immunokemiallisia testejä ja sittemmin tunnistuksen tukena on käytetty geeniteknologisia menetelmiä, kuten PCR. Useissa pneumokokin tunnistuksessa käytettävissä PCR-menetelmissä on käytetty kohdegeeninä virulenssitekijöitä, kuten pneumolysiiniä, autolysiinia ja pneumokokin pinta-antigeeni A:ta koodaavia geenejä. Pneumokokki on yleinen korvatulehdusten aiheuttaja. Kliinisissä tutkimuksissa ksylitolin on havaittu vähentävän korvatulehduksia, mutta vaikutusmekanismi on vielä epäselvä. Ksylitolin on osoitettu vähentävän pneumokokin kasvua ja kiinnittymistä nenänielun soluihin ja sen vaikutus polysakkaridikapselin ulkomuotoon on osoitettu elektronimikroskopialla. Ksylitolin on myös todettu vähentävän biofilminmuodostusta Staphylococcus aureus, ja Pseudomonas aeruginosa –bakteereilla. Biofilmin muodostuksen on ehdotettu liittyvän krooniseen korvatulehdukseen. Aiemmissa tutkimuksissa pneumokokin on osoitettu muodostavan biofilmejä. Työn tarkoituksena oli tutkia kapseli- ja muiden virulenssigeenien merkitystä pneumokokki-infektion diagnostiikassa ja biofilminmuodostuksessa. Työssä kehitettiin uusi PCR-menetelmä pneumokokin kapselin osoittamiseksi ja sillä todettiin olevan käyttömahdollisuuksia keuhkokuumeen pneumokokkietiologiaa tutkittaessa. Yleisesti käytettyjä PCR-menetelmiä tutkittiin pneumokokki-isolaateilla ja havaittiin vakavia ristiriitoja näiden ja perinteisten, immunokemiallisten tunnistusmenetelmien välillä. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin ksylitolin vähentävän pneumokokin kapseligeenien ekspressiota ja biofilmin muodostusta. Sen sijaan glukoosi ja fruktoosi lisäsivät biofilmin muodostusta. Tutkimustulokset osoittivat ristiriidan perinteisten immunokemiallisten ja PCR-menetelmien välillä ja antavat aihetta uusien, tarkempien menetelmien käyttöönotolle pneumokokki-infektion diagnostiikassa. Tutkimuksen havainnot ksylitolin vaikutuksesta pneumokokin kapseligeeniekspressioon ja biofilmin muodostukseen voivat osittain selittää kliinisissä tutkimuksissa havaittua ksylitolin ehkäisevää vaikutusta korvatulehduksiin.

Abstract Patients with acute drug poisonings are common in emergency departments and hospitals. Patients typically ingest medical products, most commonly psychotropic drugs that lead to intoxication. The outcome is usually good and hospital stays are short, even among patients requiring intensive care. Complications such as aspiration pneumonia can prolong hospital stays. Acute mortality is low (usually less than 5%) but repetition of self-harm is common and long-term mortality is high. The aim of this study was to evaluate the outcome of drug poisoned patients and the factors associated with unfavourable outcome, including morbidity, length of intensive care unit (ICU) and hospital stays, repetition of drug poisonings, and mortality. The study population consisted of patients treated in Oulu University Hospital due to acute drug poisoning between 1985–2006 and drug poisoned patients in the data base of the Finnish Consortium intensive Care Data. In the first part of the study 276 hospitalised self-poisoned adolescents were examined retrospectively from the patient records for acute contributing risk factors before the intake. Patients with such risk factors had higher rates of depression, non-ethanol poisonings and repetition of self-poisoning within one year. The second part of the study included 257 acute drug-poisoned adult patients requiring intensive care. The factors associated to aspiration pneumonia were evaluated retrospectively. Of these, 28.4% had aspiration pneumonia. Pre-hospital intubation of the comatose patients was associated with lower number of aspiration pneumonias. The third study evaluated 2755 drug-poisoned patients requiring intensive care for risk factors for prolonged ICU length of stay (LOS) using national intensive care database. Factors associated with prolonged stay were respiratory failure, renal dysfunction and lowered platelet count on admission. The hospital mortality in these studies ranged from 0 to 1.6%. The fourth study evaluated the long-term mortality and causes of deaths of 3709 patients admitted to Oulu University Hospital due to acute drug poisoning between 1985 and 2000. The all-cause mortality was recorded at the end 2009 and patients were compared to age- and sex-matched controls. Mortality among the study population was 30.6% compared to 13.6% for the controls. In conclusion, patients admitted to hospital due to acute drug poisoning have good short-term outcomes. Factors associated with prolonged ICU LOS were aspiration pneumonia, respiratory failure on admission, lowered platelet count on admission and renal dysfunction on admission. Impulsive self-poisonings among adolescents are associated with psychopathology and repetitions. Patients with acute drug poisonings have high long-term mortality. / Tiivistelmä Myrkytyspotilaat ovat yleinen potilasryhmä päivystyksissä ja sairaaloissa. Sairaalahoitoisen, akuutin lääkeainemyrkytyksen ennuste on hyvä ja jopa tehohoitoa vaativat potilaat selviävät lyhyellä sairaalahoitojaksolla. Komplikaatiot, kuten mahan sisällön hengitysteihin joutumisesta aiheutuva keuhkokuume (aspiraatiokeuhkokuume) pitkittävät hoitoa. Kuolleisuus hoitojakson aikana on yleensä alle 5 %, mutta pitkäaikaiskuolleisuus näillä potilailla on merkittävä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää akuutin lääkeainemyrkytyspotilaan ennustetta ja ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin 276 nuoren myrkytyspotilaan myrkytystapahtumaan vaikuttaneita akuutteja riskitekijöitä. Potilaat, joilla oli riskitekijöitä, olivat useammin masentuneita ja heillä oli enemmän uusintakäyntejä myrkytysten vuoksi vuoden sisällä. Toisessa osatyössä selvitettiin aspiraatiokeuhkokuumeen yleisyyttä 257 tehohoitoa tarvinneella lääkemyrkytyspotilaalla. Potilaista 28,4 % sai aspiraatiokeuhkokuumeen. Ennen sairaalaan tuloa suoritettu hengitysteiden varmistaminen hengitysputkella (intubaatio) pienensi aspiraatiokeuhkokuumeen riskiä merkittävästi verrattuna niihin, jotka intuboitiin vasta sairaalassa. Kolmannessa osatyössä tutkittiin 2755 myrkytyspotilaan riskitekijöitä pitkittyneeseen tehohoitoon. Hengitysvajaus, munuaisten toiminnan vajaus ja matala veren verihiutalearvo sairaalaan tullessa olivat pitkittyneen hoidon riskitekijöitä. Kuolleisuus hoitojakson aikana oli näissä kolmessa tutkimuksessa 0–1.6 %. Neljännessä osatyössä tutkittiin 1985–2000 OYS:ssa hoidettujen myrkytyspotilaiden pitkäaikaisennustetta ja kuolinsyitä. Kuolleisuus vuoden 2009 loppuun mennessä oli 3709 potilaan joukossa 30,4 %, kun vastaava kuolleisuus ikä- ja sukupuolivakioitujen verrokkien keskuudessa oli 13,6 %. Kaikki kuolinsyyt olivat yleisempiä tutkimusjoukossa verrattuna verrokkeihin. Yhteenvetona voidaan todeta että akuuttien myrkytyspotilaiden ennuste on hyvä akuutissa vaiheessa. Aspiraatiokeuhkokuume on yleinen komplikaatio myrkytyspotilailla ja se on osittain vältettävissä hengitystien varhaisella varmistamisella. Impulsiivinen käytös nuorella myrkytyspotilaalla assosioituu psykopatologiaan ja uusintamyrkytyksiin. Myrkytyspotilaan pitkäaikaisennuste on huono. Kuolleisuus ennaltaehkäistäviin syihin, kuten itsemurhiin sekä sydän- ja verisuonitauteihin, on huomattava.

Pneumoni är globalt sett den största orsaken till sjukdom och mortalitet bland barn under fem år, med 920 000 dödsfall under 2015. I Sverige är pneumoni den största orsaken till sjukdom bland barn, med ett hastigt insjuknande med allmänpåverkan, feber, frossa och andningsproblem. I dagsläget ställs diagnos med hjälp av kliniska symtom och lungröntgen, vilket utsätter barnen för joniserande strålning. Med ultraljud är det möjligt att undersöka lungorna på ett sätt som är harmlöst mot kroppens vävnader. Syftet med denna studie var att ta reda på om ultraljud kan ersätta konventionell lungröntgen för att diagnostisera barn med misstänkt pneumoni. Studien genomfördes som en allmän litteraturöversikt där 13 kvantitativa vetenskapliga artiklar granskades. Ultraljud är en tillförlitlig metod som har högre sensitivitet och specificitet när det gäller att detektera pneumoni än vad lungröntgen har. Ultraljud är även bättre på att detektera små förändringar i lungorna och pleurautgjutningar jämfört med lungröntgen. Ultraljud kan användas för att diagnostisera barn med pneumoni. Att införa den som en alternativ undersökningsmetod till lungröntgen när det kommer till att diagnostisera pneumoni skulle leda till minskade stråldoser för de barn som söker vård med misstänkt pneumoni. / Pneumonia is globally the largest cause of disease and mortality among children under the age of five years, with 920,000 deaths in 2015. In Sweden, pneumonia is the major cause of childhood disease, with a rapid onset of malaise, fever, chills and respiratory problems. It’s currently diagnosed with the help of clinical signs and chest x-ray, which exposes the children to ionizing radiation. With ultrasound it is possible to examine the lungs in a way that’s not harmful to the body tissues. The purpose of this study was to determine whether ultrasound can replace conventional chest x-ray to diagnose children with suspected pneumonia. The study was conducted as a general literature review where 13 quantitative scientific articles were examined. Ultrasound is a reliable method that has higher sensitivity and specificity when it comes to detecting pneumonia compared to chest x-ray. Ultrasound is also better at detecting small consolidations in the lungs and the presence of pleural effusion compared to chest x-ray. Ultrasound can be used to diagnose children with suspected pneumonia. Introducing it as an alternative method of examination to chest x-ray when it comes to diagnosing pneumonia would lead to reduced radiation doses for those seeking pediatric care with suspected pneumonia.

Depuis la disponibilité des combinaisons antirétrovirales (cART) en 1996, l’incidence des infections opportunistes classantes SIDA (IO), dont la pneumocystose (PCP) a très fortement diminué. Malgré tout, chez les patients infectés par le VIH, la PCP était la 2ème IO la + fréquente en France en 2001-2003 et les infections fongiques, avec 1 million de nouveaux cas/an de cryptococcose, restent un problème de santé publique majeur au niveau mondial. Cependant, depuis l’ère des cART, très peu de recherches épidémiologiques sur les infections fongiques dans les pays industrialisés ont été entreprises. C’est dans ce contexte que nous avons mené une étude épidémiologique de 2 infections fongiques chez les patients infectés par le VIH en France sur la French Hospital Database on HIV ANRS CO4 (FHDH) : la pneumocystose et l’aspergillose invasive. Concernant la pneumocystose, sur la période 2004-2011, dans la base FHDH, la moitié des 1259 cas de PCP étaient survenus chez des patients qui avaient interrompus leur suivi, et, pour ceux qui avaient déjà eu une IO avant la PCP, leur mortalité était de 25% à 3 ans. Pour l’aspergillose invasive (AI), après un retour national aux dossiers des cas déclarés sur 20 ans sur la base FHDH, un comité d’experts a validé 242 cas d’AI. Les données montrent que, chez les patients infectés par le VIH, seulement la moitié des AI validées répondaient aux critères EORTC. La mortalité à 3 mois après une AI s’est améliorée après l’ère des cART et un rôle protecteur du voriconazole sur la survie à 3 mois a également été démontré pour la 1ère fois chez les patients infectés par le VIH. / The advent of combined antiretroviral therapy (cART) in 1996 resulted in a dramatic fall in the incidence of AIDS-defining illness (ADI), including Pneumocystis jirovecii pneumonia (PCP). Nevertheless, PCP was the second most frequent ADI in France in 2001-2003 and fungal infections remain a major threat for HIV-infected individuals worldwide. Epidemiological data on fungal infections in the late cART period in resource-rich settings are scarce. The purpose of our work was to study changes in the epidemiology of fungal infections among HIV-infected individuals in France in the late cART period, focusing on PCP and invasive aspergillosis (IA) in the French Hospital Database on HIV ANRS CO4 (FHDH). In the FHDH, during the 2004-2011 period, half of the 1259 PCP cases occurred among HIV-infected individuals who had waning adherence to care, and for those who had a prior ADI before PCP the 3-year mortality rate was 25%. For the second study on IA, a review committee validated IA cases among all the cases that included a diagnostic code for aspergillosis (ICD-9 or ICD-10) in the FHDH over a 20-year period. Our study demonstrated that only half of validated IA cases among HIV-infected individuals met EORTC criteria. The 3-months survival rate after IA diagnosis improved after the advent of cART and a protective role of voriconazole was observed in the period after 2001.

Bakgrund: Intuberade patienter inom intensivvården har en hög risk för att erhålla en ventilator-associerad pneumoni (VAP). Det finns evidensbaserade riktlinjer för vuxna somförebygger VAP. För barn behövs det däremot mer forskning för att klargöra vilka omvårdnadsåtgärder som kan standardiseras. Syfte: Syftet är att beskriva vilka omvårdnadsåtgärder som förebygger VAP hos barn inom intensivvården, en litteraturöversikt. Metod: En deskriptiv litteraturstudie med kvantitativ induktiv ansats valdes. 16 kvantitativa studier analyserades med en innehållsanalys. Det samlade materialet kvalitetsgranskades med hjälp av GRADE. Resultat: Fem huvudteman identifierades utifrån studiernas resultat. Huvudteman var VAP-omvårdnadspaket, munvård med klorhexidin, skötsel av endotrakealtub, olika nutritionssonder, omvårdnadsutbildning. VAP-omvårdnadspaket och omvårdnadsutbildning visade sig statistiskt signifikant sänka VAP-prevalensen hos barn. Munvård med klorhexidin kunde inte sänka VAP-prevalensen. Slutsats: Med rätt evidensbaserad vård kan VAP-prevalensen sänkas. Forskning kring VAP-prevention till barn saknar evidens i nuläget och kan ej anses vara evidensbaserad vård. För att göra vården evidensbaserad, rekommenderas att globala riktlinjer för VAP-prevention till barn tas fram. / Background: Intubated patients admitted to an intensive care unit have a higher risk ofacquiring ventilator-associated pneumonia (VAP). There are evidence-based guidelines for adults that prevent VAP. For children there is a need for more research in this area to clarifywhich nursing methods can be standardized. Aim: The aim was to describe which nursing care measures prevent VAP in children admitted to the intensive care unit, a literature review. Method: A descriptive literature study with a quantitative inductive approach was used. A total of 16 quantitative studies was analysed with a content analysis. A GRADE system was used to assess the quality of the included studies. Results: Five main themes were identified from the study’s results. The main themes where VAP-care bundles, oral care with chlorhexidine, care of endotracheal tube, different nutritional catheters, and nursing care education. VAP-care bundles and nursing care education showed to have statistically and significantly lowered the prevalence of VAP in children. Oral care with Chlorhexidine did not lower the prevalence significantly of VAP. Conclusion: The prevalence of VAP can be lowered with the right evidence-based practice. At the current situation research on preventing VAP in children lack evidence and can’t be considered as evidence-based practice. To make the nursing care evidence based, it´s recommended to create global guidelines of VAP-prevention for children.

Hintergrund: Die ambulant erworbene Pneumonie (CAP) ist bei Patienten mit schwerer Immunsuppression häufig und mit einer schlechten Prognose assoziiert. Scores zur Risikoprädiktion bei Sepsis oder CAP sind bei diesen Patienten kaum untersucht. Fragestellung: Ziel der Studie war die Evaluation der prognostischen Prädiktion der qSOFA- und CRB-65-Scores bei Patienten mit Pneumonie und schwerer Immunsuppression. Methoden: Es handelt sich um eine retrospektive Kohortenstudie am Uniklinikum Dresden zwischen 2014 und 2017 mit Einschluss konsekutiver Patienten mit CAP und schwerer Immunsuppression (u.a. Neutropenie, aktive hämatologische Neoplasie, Z.n. allogener Stammzell- oder Organtransplantation, HIV–Infektion mit CD4-Zellen < 200/µl, zytostatische oder rheumatologische immunsuppressive Therapie innerhalb der letzten 3 Monate, Prednisolon-Äquivalent >10mg/d > 3 Monate). Patienten mit dokumentierter Therapielimitation oder direkter Aufnahme auf die Intensivstation wurden ausgeschlossen. Die CRB-65- und qSOFA-Kriterien wurden bei Erstvorstellung dokumentiert. Der primäre Endpunkt war definiert als Notwendigkeit mechanischer Beatmung oder von Vasopressoren (MVVS) und/oder Krankenhausletalität. Um die prognostischen Eigenschaften der Scores, der einzelnen Score- Parameter, sowie der darüber hinaus erhobenen Parameter zu untersuchen, wurden univariate und multivariate Regressionsanalysen sowie ROC-Kurvenanalysen durchgeführt. Ergebnisse: Von 198 eingeschlossenen Patienten erfüllten 41 (21%) den primären Endpunkt, 19 (10%) verstarben. Das Alter war kein unabhängiger Prädiktor, dagegen waren sowohl der CRB- als auch der qSOFA-Score in der Kaplan-Meier-Analyse sowie in der multivariaten Analyse unabhängig von anderen Prädiktoren mit dem primären Endpunkt assoziiert (jeweils p < 0.001). In der ROC-Analyse erreichten beide Scores eine moderate Prädiktion (AUC 0,70 bzw. 0,69), bei 0 vorliegenden Kriterien zeigte sich ein NPV von jeweils 89% (13/120 bzw. 12/105 Patienten „übersehen“). Bei ≥ 2 Kriterien resultierten PPVs von 44 bzw. 58%. Diskussion: Sowohl die CRB- als auch die qSOFA-Kriterien zeigten eine moderate, aber signifikante prognostische Aussagekraft. Das Alter ist dagegen in dieser Population kein geeigneter prädiktiver Parameter. Auch bei den Scores ohne Alterskriterium ist der NPV jedoch nicht ausreichend zum Ausschluss von Komplikationen. Daher sollten alle schwer immunsupprimierten Patienten mit Pneumonie zumindest initial stationär, bei > 1 positivem Score-Kriterium auch intensiv hinsichtlich einer akuten Organdysfunktion, überwacht werden.:ABBILDUNGSVERZEICHNIS V TABELLENVERZEICHNIS VI ABKÜRZUNGS- UND SYMBOLVERZEICHNIS VIII 1 EINLEITUNG 1 1.1 DIE AMBULANT ERWORBENE PNEUMONIE 1 1.1.1 Definition und Einteilung 1 1.1.2 Epidemiologie 2 1.1.3 Diagnosestellung 3 1.1.4 Erregerspektrum bei CAP ohne Immunsuppression 4 1.1.5 Therapie der CAP ohne Immunsuppression 5 1.1.6 Verlauf, klinische Stabilitätskriterien und Therapiedauer 6 1.2 RISIKOSTRATIFIZIERUNG DER CAP OHNE IMMUNSUPPRESSION 7 1.2.1 Bedeutung der korrekten und schnellen Risikostratifizierung 7 1.2.2 Risikostratifizierung der CAP ohne Immunsuppression 8 1.2.3 Aktuelle Studien zur Risikostratifizierung mittels CRB-65/qSOFA 13 1.3 CAP BEI IMMUNSUPPRESSION 15 1.3.1 Aufbau des Immunsystems 15 1.3.2 Immunsuppression 16 1.3.3 Ursachen der Immunsuppression 17 1.3.4 Bedeutung der CAP bei Immunsuppression 19 1.3.5 Verändertes Erregerspektrum und Therapie bei CAP-Patienten mit Immunsuppression 20 1.3.6 Risikostratifizierung bei CAP und Immunsuppression 23 1.4 RATIONALE UND STUDIENZIEL 26 2 METHODEN 28 2.1 ÜBERBLICK 28 2.2 STUDIENDESIGN 28 2.3 SELEKTION DER STUDIENPOPULATION 28 2.3.1 Datenbasis 28 2.3.2 Einschlusskriterien 29 2.3.3 Ausschlusskriterien 30 2.3.4 Studienpopulation 31 2.4 ENDPUNKTE 33 2.5 DATENERFASSUNG 33 2.5.1 Erhobene Parameter 33 2.5.2 Berechnete Scores und Parameter 34 2.6 FALLZAHLSCHÄTZUNG 34 2.7 STATISTISCHE ANALYSE 34 3 ERGEBNISSE 36 3.1 PATIENTENCHARAKTERISTIKA 36 3.2 MIKROBIOLOGIE 39 3.3 UNIVARIATE ANALYSEN 41 3.3.1 Primärer Endpunkt 41 3.3.2 Sekundärer Endpunkt 45 3.4 MULTIVARIATE ANALYSEN 48 3.5 KAPLAN-MEIER-ANALYSE 54 3.6 ROC-KURVENANALYSE FÜR QSOFA-, CRB-65-, QSOFA-65- UND CRB- SCORE 56 4 DISKUSSION 61 4.1 WICHTIGSTE ERGEBNISSE DER ARBEIT 61 4.2 REPRÄSENTATIVITÄT DER PATIENTENKOHORTE 61 4.2.1 Patientencharakteristika 61 4.2.2 Mikrobiologie 65 4.2.3 Endpunkte 66 4.3 PRÄDIKTIVE PARAMETER 67 4.3.1 CRB-65-Einzelkriterien und -Score 67 4.3.2 qSOFA-Einzelkriterien und -Score 69 4.3.3 Neuer Score 70 4.3.4 qSOFA-Score und CRB-65-Score im direkten Vergleich 70 4.3.5 Komorbiditäten 71 4.3.6 Laborchemische Prognoseparameter 72 4.3.7 Weitere Prognoseparameter 73 4.4 LIMITATIONEN 75 4.5 SCHLUSSFOLGERUNG UND KLINISCHE BEDEUTUNG 75 4.6 AUSBLICK 77 5 ZUSAMMENFASSUNG 78 6 SUMMARY 79 7 LITERATURVERZEICHNIS 80 8 ANHANG 93 9 DANKSAGUNG 101 10 SELBSTSTÄNDIGKEITSERKLÄRUNG 102 / Background: Community-acquired pneumonia (CAP) in immunocompromised patients is a common issue and often associated with poor prognosis. Scores for risk prediction used in immunocompetent patients with sepsis or CAP are poorly evaluated for these patients. Aim: The purpose of the study was to evaluate the prognostic value of the qSOFA- and CRB-65-criteria for risk stratification of immunocompromised patients with CAP. Methods: The retrospective cohort study including 198 consecutive patients hospitalized in the university hospital of Dresden with CAP and severe immunosuppression (neutropenia, active haematological neoplasia, stem cell transplantation, solid organ transplantation, HIV-infection with CD4-cells < 200/µl, immunosuppressive treatment within the last 3 months, prednisolone equivalent > 10 mg/d > 3 months) was conducted between 2014 and 2017. Patients that were admitted directly to the intensive care unit and those with treatment restrictions were excluded. The CRB- and qSOFA-criteria were documented when patients entered the emergency department. Primary outcome was defined as need of mechanical ventilation (MV) or vasopressor support (VS) and/or hospital-mortality. Univariate and multivariate regression analysis as well as ROC curve analysis were performed to investigate the prognostic properties of all scores, the single score parameters and other predictive parameters. Results: 41 (21 %) of 198 included patients reached the primary endpoint and 19 (10 %) of the patients died. Age was not an independent predictive parameter. Using Kaplan-Meier and multivariate logistic regression analysis, both the CRB- and qSOFA-scores were independently associated with the primary endpoint (each p < 0,001). However, after ROC curve analysis both scores only showed moderate prediction (AUC 0,70 and 0,69). With a score of 0, the negative predictive value (NVP) was about 89% in both scores (13/120 and 12/105 missed patients, respectively). When 2 or more parameters were positive the positive predictive values (PPV) were 44 and 58%, respectively. Conclusion: Both, the qSOFA as well as the CRB score, showed moderate but significant prognostic properties. In this population, age was an inappropriate predictive parameter. Even without the age criterion the NPV was inadequate to exclude the possibility of organ failure and complications. Therefore, all immunocompromised patients, especially those with a score > 1, should be monitored intensively concerning organ failure when having a CAP.:ABBILDUNGSVERZEICHNIS V TABELLENVERZEICHNIS VI ABKÜRZUNGS- UND SYMBOLVERZEICHNIS VIII 1 EINLEITUNG 1 1.1 DIE AMBULANT ERWORBENE PNEUMONIE 1 1.1.1 Definition und Einteilung 1 1.1.2 Epidemiologie 2 1.1.3 Diagnosestellung 3 1.1.4 Erregerspektrum bei CAP ohne Immunsuppression 4 1.1.5 Therapie der CAP ohne Immunsuppression 5 1.1.6 Verlauf, klinische Stabilitätskriterien und Therapiedauer 6 1.2 RISIKOSTRATIFIZIERUNG DER CAP OHNE IMMUNSUPPRESSION 7 1.2.1 Bedeutung der korrekten und schnellen Risikostratifizierung 7 1.2.2 Risikostratifizierung der CAP ohne Immunsuppression 8 1.2.3 Aktuelle Studien zur Risikostratifizierung mittels CRB-65/qSOFA 13 1.3 CAP BEI IMMUNSUPPRESSION 15 1.3.1 Aufbau des Immunsystems 15 1.3.2 Immunsuppression 16 1.3.3 Ursachen der Immunsuppression 17 1.3.4 Bedeutung der CAP bei Immunsuppression 19 1.3.5 Verändertes Erregerspektrum und Therapie bei CAP-Patienten mit Immunsuppression 20 1.3.6 Risikostratifizierung bei CAP und Immunsuppression 23 1.4 RATIONALE UND STUDIENZIEL 26 2 METHODEN 28 2.1 ÜBERBLICK 28 2.2 STUDIENDESIGN 28 2.3 SELEKTION DER STUDIENPOPULATION 28 2.3.1 Datenbasis 28 2.3.2 Einschlusskriterien 29 2.3.3 Ausschlusskriterien 30 2.3.4 Studienpopulation 31 2.4 ENDPUNKTE 33 2.5 DATENERFASSUNG 33 2.5.1 Erhobene Parameter 33 2.5.2 Berechnete Scores und Parameter 34 2.6 FALLZAHLSCHÄTZUNG 34 2.7 STATISTISCHE ANALYSE 34 3 ERGEBNISSE 36 3.1 PATIENTENCHARAKTERISTIKA 36 3.2 MIKROBIOLOGIE 39 3.3 UNIVARIATE ANALYSEN 41 3.3.1 Primärer Endpunkt 41 3.3.2 Sekundärer Endpunkt 45 3.4 MULTIVARIATE ANALYSEN 48 3.5 KAPLAN-MEIER-ANALYSE 54 3.6 ROC-KURVENANALYSE FÜR QSOFA-, CRB-65-, QSOFA-65- UND CRB- SCORE 56 4 DISKUSSION 61 4.1 WICHTIGSTE ERGEBNISSE DER ARBEIT 61 4.2 REPRÄSENTATIVITÄT DER PATIENTENKOHORTE 61 4.2.1 Patientencharakteristika 61 4.2.2 Mikrobiologie 65 4.2.3 Endpunkte 66 4.3 PRÄDIKTIVE PARAMETER 67 4.3.1 CRB-65-Einzelkriterien und -Score 67 4.3.2 qSOFA-Einzelkriterien und -Score 69 4.3.3 Neuer Score 70 4.3.4 qSOFA-Score und CRB-65-Score im direkten Vergleich 70 4.3.5 Komorbiditäten 71 4.3.6 Laborchemische Prognoseparameter 72 4.3.7 Weitere Prognoseparameter 73 4.4 LIMITATIONEN 75 4.5 SCHLUSSFOLGERUNG UND KLINISCHE BEDEUTUNG 75 4.6 AUSBLICK 77 5 ZUSAMMENFASSUNG 78 6 SUMMARY 79 7 LITERATURVERZEICHNIS 80 8 ANHANG 93 9 DANKSAGUNG 101 10 SELBSTSTÄNDIGKEITSERKLÄRUNG 102

No description available.

Bakgrund: Munhälsan hos intuberade patienter försämras successivt under vårdtiden. Risken att drabbas av VAP ökar dagligen och VAP anses vara en av de vanligaste komplikationerna till respiratorvård och patienter som drabbas kräver längre vårdtid. Munvård är en del av VAP-preventionen men det framgår inte vilka specifika munvårdsåtgärder som har effekt.    Syfte: Syftet med denna uppsats är att beskriva vilka munvårdsåtgärder som är mest effektiva avseende preventionen av VAP och därmed bör användas i intensivvårdssjuksköterskans dagliga arbete.   Metod: En systematisk litteraturöversikt med kvantitativ induktiv ansats. Sammanlagt 17 studier inkluderades i denna uppsats.    Resultat: Två huvudkategorier identifierades samt två subkategorier. Införandet av munvårdsprotokoll gav en statistiskt signifikant minskning av VAP-prevalens, klorhexidin kan vara effektivt mot VAP men det finns även andra antibakteriella lösningar som effektivt förebygger VAP.    Slutsats: För att bidra till ökad patientsäkerhet borde specialistsjuksköterskor inom intensivvård använda ett munvårdsprotokoll för att arbeta preventivt mot VAP. Utöver detta ska tandborstar regelbundet bytas ut, verksamheten borde även se över möjligheten att inkludera tandläkare. Dock är det aktuellt med ytterligare forskning om munvård för att i framtiden använda endast de munvårdsåtgärder som bevisats vara effektiva. / Background: The oral hygiene in intubated patients successively deteriorates during the period of care. The risk of contracting a VAP increases daily and VAP is considered to be one of the most common complications related to mechanical ventilation. The patients who are afflicted require a prolonged hospital stay. Oral hygiene is a part of VAP-prevention but it remains unclear as to which specific oral care measures are effective.    Aim: The aim of this study is to describe which oral care measures are the most effective in the prevention of VAP and therefore should be used by the intensive care nurse in the daily working routine.    Method: A systematic literature study with a qualitative inductive approach was used. A total of 17 studies were included in this essay.   Results: Two main categories were identified as well as two subcategories. The adoption of oral care protocols showed a statistically significant decrease of VAP, and chlorhexidine can be effective against VAP however there are also other antibacterial solutions which effectively prevent VAP.   Conclusion: In order to contribute to increased patient safety intensive care nurses should use an oral care protocol to prevent VAP. In addition to the protocol toothbrushes should be replaced regularly, and the ward should oversee the possibility of including dentists to optimize the oral care. Oral care requires additional research so that in the future it is possible to use only the oral care procedures that have been proven to be effective.

No description available.

The transcription factor Krueppel-like factor (KLF) 4 fosters the pro-inflammatory immune response in macrophages and polymorphonuclear neutrophils (PMNs) when stimulated with Streptococcus pneumoniae, the main causative pathogen of community-acquired pneumonia (CAP). Here, we investigated the impact of KLF4 expression in myeloid cells such as macrophages and PMNs on inflammatory response and disease severity in a pneumococcal pneumonia mouse model and in patients admitted to hospital with CAP. We found that mice with a myeloid-specific knockout of KLF4 mount an insufficient early immune response with reduced levels of pro-inflammatory cytokines and increased levels of the anti-inflammatory cytokine interleukin (IL) 10 in bronchoalveolar lavage fluid and plasma and an impaired bacterial clearance from the lungs 24 hours after infection with S. pneumoniae. This results in higher rates of bacteremia, increased lung tissue damage, more severe symptoms of infection and reduced survival. Higher KLF4 gene expression levels in the peripheral blood of patients with CAP at hospital admission correlate with a favourable clinical presentation (lower sequential organ failure assessment (SOFA) score), lower serum levels of IL-10 at admission, shorter hospital stay and lower mortality or requirement of intensive care unit treatment within 28 days after admission. Thus, KLF4 in myeloid cells such as macrophages and PMNs is an important regulator of the early proinflammatory immune response and, therefore, a potentially interesting target for therapeutic interventions in pneumococcal pneumonia.