Abstract Trojan is a novel leukocyte-specific protein cloned from chicken (Gallus gallus) embryonic thymocytes. The molecule is a type I transmembrane protein with an extracellular CCP domain followed by two FN3 domains. Its cytoplasmic tail is predicted to possess a MAPK docking and a PKA phosphorylation site. Trojan displays differential expression on developing thymocyte subpopulations. It is high on CD4 and CD8 double negative, and CD4 or CD8 single positive cells, but diminishes from the surface of selection-undergoing CD4 and CD8 double positive cells. This expression pattern is similar to that of anti-apoptotic molecules such as IL-7Rα and BCL-2. We hypothesised an involvement of Trojan in the regulation of apoptosis, possibly as an anti-apoptotic receptor. Our in vitro studies with a T cell line showed that upon apoptosis induction, Trojan expression rises dramatically on the surface of surviving cells and gradually decreases towards its normal levels as cells recover. When sorted based on their Trojan levels, cells with high expression appear less susceptible to apoptotic induction than those bearing no Trojan on their surface. Cells that overexpress Trojan from a cDNA plasmid show elevated steady state intracellular calcium, suggesting the molecule is able to transmit cytoplasmic signals. In addition, computational analyses pointed towards an involvement of MAPK and a possible regulatory mechanism by PKA. Trojan belongs to a novel gene family that includes two other members in the chicken. One is a receptor-type tyrosine phosphatase named Mystran, and the other – a transmembrane protein with an ITAM, named Thracian. We discovered the family in other avian species and found related genes in reptiles and coalecanth fish. We observed dynamic adaptation of their extracellular regions possibly in concert with ligand-binding, association with other surface molecules or as a response to pathogen challenges. This was coupled to largely unchanged cytoplasmic tails, suggesting a conserved signalling mechanism. The presented study shows that a novel avian leukocyte protein called Trojan possibly has an anti-apoptotic role. It belongs to a gene family that was subjected to evolutionary selection, likely linked to the molecular function of the proteins. / Tiivistelmä Trojan on uusi kanan (Gallus gallus) alkioiden kateenkorvan kypsyvistä T soluista tunnistettu molekyyli. Se on tyypin I solukalvoproteiini, jolla on solun ulkopuolinen CCP-domeeni ja kaksi FN3-domeenia. Trojanin solun sisäisessä osassa on rakenteen perusteella MAPK:n sitoutumisalue sekä PKA-fosforylaatiopaikka. Trojania ilmennetään T-solujen kehityksen aikana runsaasti CD4 ja CD8 kaksoisnegatiivisissa ja CD4 tai CD8 yksöispositiivisissa soluissa, mutta ilmentyminen on vähäinen valintaa läpikäyvissä CD4 ja CD8 kaksoispositiivisissa soluissa. Tunnetut apoptoosia eli ohjelmoitua solukuolemaa estävät molekyylit, kuten IL-7Rα ja BCL-2, noudattavat samankaltaista ilmentymistä kypsyvien T solujen pinnalla. Hypoteesimme on, että Trojanilla on rooli apoptoosin säätelyssä, mahdollisesti solukuolemaa estävänä reseptorina. In vitro apoptoosikokeet osoittivat, että aluksi Trojanin ilmentyminen lisääntyy huomattavasti soluissa, jotka välttävät apoptoottisen kuoleman, ja normalisoituu sitten muutaman solujakautumisen jälkeen. Trojania vähän ilmentävät solut ovat alttiimpia ohjelmoidulle solukuolemalle, kuin sitä paljon ilmentävät solut. Solujen sisäinen kalsiumtaso on kohonnut soluilla, jotka yliekspressoivat Trojania cDNA plasmidista. Tämä viittaa siihen, että Trojan voi toimia sytoplasman signaalinvälityksessä. Lisäksi tietokoneperusteiset ennusteet viittaavat siihen, että MAPK ja PKA voivat liittyä Trojan-signalointiin. Tutkimuksessa tunnistettiin Trojan-geeniperhe. Perheeseen kuuluu Trojanin lisäksi kaksi muuta geeniä: reseptorityyppinen tyrosiinifosfataasi Mystran ja ITAM-domeenin sisältävä solukalvon proteiini Trachian. Geeniperhe löydettiin muistakin lintulajeista, sekä niitä läheisesti muistuttavat geenit matelijoilta ja varsieväkalalta. Havaitsimme Trojan-perheen proteiineissa dynaamista sopeutumista, joka voi olla seurausta ligandien sitoutumisesta, vuorovaikutuksesta muiden pintaproteiinien kanssa tai vasteesta patogeenihaasteeseen. Proteiinien solunsisäiset alueet olivat sen sijaan suurilta osin muuttumattomia, joten ne voivat toimia solusignaloinnissa. Väitöstutkimuksessa kuvataan uusi valkosolujen proteiini Trojan, joka toiminnallisesti saattaa estää ohjelmoitua solukuolemaa. Trojan kuuluu geeniperheeseen, johon on kohdistunut sen toimintaan liittyvää valintaa.

Abstract Colorectal carcinoma (CRC) is an important cause of cancer-associated deaths. About 30–50% of CRCs show KRAS or BRAF mutation. In many cancers, anoikis, i.e. apoptosis induced by loss of extracellular matrix (ECM) contact, is disturbed. Anoikis resistance is essential for the formation of metastases, and since anoikis resistance assessment is based on in vitro cell cultures, the prognostic value of anoikis resistance is largely unknown. We aimed to identify the histopathological features indicating anoikis resistance in CRC and analyze their prognostic value. The roles of BRAF and KRAS mutations and survivin in anoikis resistance were analyzed and 3-D cell culture was used to model the histopathology of anoikis resistant (AR) structures. The two cohorts of CRC cases used in the study consisted of 62 (series 1) and 137 patients (series 2). Immunohistochemistry for ECM proteins enabled identification of tumor cells with and without ECM contact, and in both populations, apoptosis was determined with staining for caspase-cleaved keratin 18. Based on absence of ECM contact and decreased apoptosis rate, we identified micropapillary (MIP), cribriform and solid structures to represent the putative AR populations. High areal density of AR structures associated independently with short survival and was an independent prognostic factor. MIPs showed lower survivin expression, proliferation and apoptosis rates than non-MIP cells, and low apoptosis rate was associated with poor prognosis in stage I and II cases. For 3-D in vitro model of AR structures, we transfected Caco-2 cells with mutated KRAS or BRAF genes; both induced anoikis resistance as measured with Annexin V test in suspension culture. In 3-D cultures, native Caco-2 cells formed polarized cysts. In contrast, mutated cell lines formed partially filled cysts or solid structures, and inverted polarity in KRAS mutant cells. In conclusion, it is possible to identify putative AR structures by conventional histopathology and their number is associated with poor prognosis. MIPs represent a distinct subpopulation of CRC cells with features of quiescence. KRAS and BRAF mutations induce anoikis resistance in Caco-2 cells. In 3-D cultures, oncogenes KRAS and BRAF induce solid structures and cell piling, with structural resemblance to putative AR structures observed by histopathology. The mutated Caco-2 cells thus serve as a model to study the manifestation of anoikis resistance as a distinct histological feature with oncological significance. / Tiivistelmä Paksu- ja peräsuolisyöpä on yleinen syöpäkuoleman aiheuttaja. KRAS- tai BRAF-geenien mutaatio todetaan 30–50 prosentissa suolisyövistä. Anoikis tarkoittaa apoptoosia, jonka käynnistää solun irtoaminen soluväliaineesta. Anoikisresistenssi on etäpesäkkeen synnyn edellytys. Anoikisresistenssiä voidaan todeta vain soluviljelyssä, joten sen merkitystä syövässä in vivo ei ole aiemmin arvioitu. Tässä työssä pyrittiin tunnistamaan anoikisresistenssiin viittaavat muutokset histopatologisista suolisyöpänäytteistä ja selvittämään niiden vaikutusta potilaan ennusteeseen. Lisäksi tutkittiin BRAF- ja KRAS-mutaatioiden yhteyttä anoikisresistenssiin ja mallinnettiin anoikisresistenttejä (AR) rakenteita kolmiulotteisessa soluviljelmässä. Potilasaineisto koostui 199 suolisyöpäpotilaasta. Kudosleikkeistä värjättiin soluväliaineen komponentteja sekä määritettiin apoptoottiset ja jakautuvat solut (M30- ja Ki-67-värjäykset). AR-solupopulaatioiden tunnistamisessa käytettiin kriteereinä soluväliainekontaktin puuttumista ja vähentynyttä apoptoositiheyttä. AR-populaatioiksi osoittautuivat mikropapillaariset (MIP), seulamaiset ja solidit rakenteet. Näiden rakenteiden korkea kokonaisesiintyvyys osoittautui itsenäiseksi huonon ennusteen tekijäksi. MIP-rakenteissa surviviinin ilmentyminen ja apoptoosi- ja proliferaatiotiheys olivat vähentyneet muihin kasvainsoluihin verrattuna. Lisäksi apoptoottisten solujen pieni määrä MIP-rakenteissa liittyi huonoon ennusteeseen paikallisessa syövässä. Mallinnusta varten Caco-2 solut transfektoitiin mutatoiduilla KRAS- tai BRAF-geeneillä. Onkogeenien transfektion todettiin indusoivan anoikisresistenssiä. Kolmiulotteisessa soluviljelyssä polarisoituneet Caco-2 solut muodostivat säännöllisiä rauhasmaisia rakenteita. Onkogeeneillä transfektoidut solut muodostivat puolestaan osittain tai kokonaan täyttyneitä rakenteita ja KRAS-transfektio aiheutti solujen polariteetin kääntymistä. Havainnot osoittavat, että anoikisresistenssiä edustavat rakenteet voidaan tunnistaa kudosleikkeestä ja niiden runsas määrä viittaa huonoon ennusteeseen. MIP-rakenteissa todettiin lepotilan (quiescence) piirteitä. KRAS- ja BRAF-mutaatiot aiheuttavat Caco-2 soluissa anoikisresistenssiä. Kolmiulotteisissa soluviljelmissä onkogeenien vaikutus näkyy solujen pinoutumisena, mikä muistuttaa syöpäkudosnäytteissä todettuja AR-rakenteita. Tulosten perusteella modifioituja Caco-2 soluja voidaan hyödyntää anoikisresistenssin mallintamiseen ja tarkempien mekanismien tutkimiseen.

Abstract The epithelial cells form barriers that compartmentalize the organs. Carcinomas are cancers stemming from epithelial cells and are the most common cancer type. The aim of this study was to understand the differentiation and malignant transformation of epithelial Madin-Darby canine kidney (MDCK) cells and to analyse the electrophysiological parameters which regulate their transport capacity. Emphasis was placed on comparing different culture environments, both in 2D and 3D. First, the effects of drugs or basal extracellular fluid composition on MDCK cell, cyst and lumen volumes were analysed using time-lapse microscopy. The results showed that MDCK cells were capable of both water secretion and reabsorption. The cells were able to perform these functions in a hyperpolarizing or depolarizing environment; change in osmolality of basal fluid was not required. Taken together, these results validate MDCK cells as a good basic model for studying kidney function. Next, the aim was to analyse the effect of 2D and 3D culture environments on the gene expression of untransformed MDCK and temperature sensitive ts-Src -transformed MDCK cells and the changes a single oncogene can induce. Microarray analysis revealed a decrease in the expression of survivin, an inhibitor of apoptosis protein, when switching the untransformed cells from 2D environment to 3D. This downregulation of survivin occurs in adult tissues as well, indicating that the cells grown in 3D are closer to the in vivo state than 2D cells. Src oncogene induced disintegration of cell junctions, but did not downregulate E-cadherin expression. The last part was to study further the factors controlling survivin expression and its significance to cell survival. MDCK cells grown in 3D did not suffer apoptosis if the cells remained in contact with the extracellular matrix. If MDCK cells were denied of ECM contacts they were more susceptible to apoptosis than survivin-expressing ts-Src MDCK cells. Finally, if cells were denied of cell-cell junctions, cells lacking survivin suffered apoptosis even though they had proper cell-matrix contacts. Taken together, these results highlighted the importance of cellular contacts to the cells: MDCK cells needed ECM contacts to differentiate and cell-cell contacts to avoid apoptosis. / Tiivistelmä Epiteelisolut ovat erikoistuneet toimimaan rajapintana elimen ja ympäristön välillä. Ihmisten yleisin syöpä on epiteelisoluista alkunsa saanut karsinooma. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli ymmärtää Madin-Darby-koiran munuaisen solujen (MDCK) erilaistumista ja pahanlaatuistumista sekä analysoida sähköfysiologisia tekijöitä, jotka säätelevät näiden solujen kuljetustoimintaa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli erilaisten kasvuympäristöjen vertailu. Farmakologisten aineiden tai basaalisen, solunulkopuolisen nesteen koostumuksen vaikutusta MDCK-solujen, -kystan sekä luumenin kokoon tutkittiin valomikroskooppisten aikasarjojen avulla. Tulokset osoittivat MDCK-solujen olevan kykeneviä sekä veden eritykseen että absorptioon, niin hyperpolarisoivassa kuin depolarisoivassakin ympäristössä. Basaalisen nesteen osmolaliteetin muutosta ei tarvittu. Nämä tulokset osoittavat MDCK-solujen olevan hyvä munuaisen tutkimuksen perusmalli. Seuraavaksi analysoitiin kaksi- ja kolmiulotteisten (2D ja 3D) viljely-ympäristöjen vaikutusta ei-transformoitujen MDCK-solujen ja lämpötilaherkkien ts-Src-transformoitujen MDCK-solujen geenien ilmentymiseen sekä yhden onkogeenin aktivoimisen aikaansaamia muutoksia. Microarray-analyysi osoitti apoptoosin estäjän, surviviinin, ilmentymisen vähenemisen, kun kasvuympäristö vaihdettiin 2D-ympäristöstä 3D-ympäristöön. Koska surviviinin väheneminen on normaali tapahtuma aikuisissa kudoksissa, voitiin todeta, että 3D-ympäristössä kasvatetut solut ovat lähempänä luonnonmukaista olotilaa kuin 2D-ympäristössä kasvaneet. Src-onkogeeni sai aikaan soluliitosten hajoamisen, mutta ei vähentänyt E-kadheriinin ilmentymistä. Tutkimuksen viimeinen osa keskittyi surviviinin ilmentymistä säätelevien tekijöiden analysoimiseen ja surviviinin merkitykseen solujen eloonjäämiselle. 3D-ympäristössä kasvaneet MDCK-solut eivät kärsineet apoptoosista edellyttäen, että solut pysyivät kosketuksissa soluväliaineeseen. Jos solut irtautuivat soluväliaineesta, ne päätyivät herkemmin apoptoosiin kuin surviviinia ilmentävät ts-Src MDCK-solut. Mikäli solujen väliset liitokset pakotettiin avautumaan, solut joutuivat apoptoosiin, vaikka ne olivat kosketuksissa soluväliaineeseen. Yhteenvetona nämä tulokset korostavat solujen kontaktien merkitystä: MDCK-solut tarvitsevat soluväliainekontakteja erilaistumiseen ja solujen välisiä kontakteja välttyäkseen apoptoosilta.

Abstract Carbamylation of proteins in vivo occurs by cyanate, non-enzymatically when urea is dissociated, and by myeloperoxidase-catalyzed oxidation from thiocyanate. Carbamylation of low-density lipoprotein is suggested to enhance atherogenesis in patients with with chronic kidney disease and uremia. This thesis study assessed the questions of whether healthy humans or uremic patients under enhanced carbamylation have antibodies recognizing carbamyl-epitopes in plasma, and what is their role in vivo. Also, humoral immune response to carbamyl-LDL immunization and its impact on atherogenesis in LDLR-/- mice was investigated. In this thesis study, plasma antibodies to carbamylated proteins were detected in humans, and IgG antibodies to carbamylated proteins were associated with uremia and smoking, conditions with enhanced carbamylation. The human IgG and IgM antibodies binding to carbamyl-epitopes were associated with oxidation-specific epitopes in plasma. Monoclonal Fab antibodies with characteristics of a natural antibody and ability to bind both carbamyl- and malondialdehyde-derived epitopes were cloned from healthy humans. An investigated Fab antibody was able to bind epitopes found in atherosclerotic lesions and inhibit the uptake of modified LDL by macrophages. Human plasma antibodies and the monoclonal Fab bound to epitopes found on apoptotic cells. Human B-cells secreted antibodies with similar cross-reactive binding properties between carbamyl- and malondialdehyde adducts and apoptotic cells in vitro. Immunization with mouse carbamyl-LDL without adjuvant resulted in specific IgG immune response in LDLR-/- mice, but also a cross-reaction with malondialdehyde-adducts was observed. Carbamyl-LDL immunized mice had enhanced plasma antibody binding to apoptotic cells. Carbamyl-LDL immunization did not affect atherogenesis in mice. This thesis demonstrates that IgG antibodies to carbamyl-epitope might serve as a novel indicator of carbamylation in vivo in uremic patients or smokers. The cross-reactivity between antibodies binding to carbamylated and oxidation-specific epitopes, and apoptotic cells may have a role in explaining the link between enhanced atherogenesis and kidney disease. / Tiivistelmä Proteiinien karbamylaatiota tapahtuu syanaatin vaikutuksesta. Sitä muodostuu urean hajotessa tai myeloperoksidaasin katalysoimana tiosyanaatin hapettuessa. Low-density lipoproteiinin eli LDL:n karbamylaation on esitetty edistävän valtimonkovettumataudin eli ateroskleroosin kehittymistä munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla ureemisilla potilailla. Väitöskirjatyössä tutkittiin, onko terveillä ihmisillä ja ureemisilla potilailla karbamyyli-epitooppeja tunnistavia vasta-aineita, ja mikä niiden merkitys on elimistössä. Humoraalista immuunivastetta karbamyyli-LDL-immunisaation jälkeen sekä sen vaikutusta ateroskleroosin kehittymiseen tutkittiin LDL-reseptoripuutteellisilla hiirillä. Tutkimuksessa osoitettiin, että ihmisillä on plasmassa karbamyloituja proteiineja tunnistavia vasta-aineita. IgG-luokan vasta-aineet ovat yhteydessä uremiaan ja tupakointiin, joissa karbamylaatio on lisääntynyt. Karbamyyli- ja hapettuneita epitooppeja tunnistavien plasman IgG- ja IgM-vasta-aineiden välillä havaittiin olevan yhteys. Työssä kloonattiin terveistä ihmisistä monoklonaalisia Fab-vasta-aineita, joilla on luonnollisten vasta-aineiden kaltaisia ominaisuuksia ja kyky sitoutua sekä karbamyyli- että malonidialdehydi-epitooppeihin. Yksi tutkittu Fab-vasta-aine sitoutui valtimonkovettumataudin ateroomissa oleviin epitooppeihin ja esti muuntuneen LDL:n sisäänoton makrofagi-soluihin. Ihmisen plasman vasta-aineet ja monoklonaalinen Fab-vasta-aine sitoutuivat apoptoottisten solujen pinnalla oleviin rakenteisiin. Soluviljelyolosuhteissa ihmisen B-solut tuottivat vasta-aineita, joilla oli samanlaisia ristireaktio-ominaisuuksia karbamyyli- ja malonidialdehydi-epitooppeja sekä apoptoottisia soluja kohtaan. Karbamyyli-LDL-immunisaatio sai aikaan IgG-immuunivasteen hiirillä karbamyyli-LDL:a kohtaan, mutta myös ristireaktio malonidialdehydi-rakenteita sekä apoptoottisia soluja kohtaan havaittiin. Karbamyyli-LDL-immunisaatio ei vaikuttanut ateroskleroosin kehittymiseen hiirillä. Tutkimus osoittaa, että IgG-vasta-aineet karbamyyli-epitooppeja kohtaan voivat olla uudenlainen karbamylaation merkkiaine elimistössä ureemisilla potilailla ja tupakoitsijoilla. Karbamyloituneiden ja hapettuneiden epitooppien sekä apoptoottisten solujen välillä havaituilla vasta-aineiden ristireaktioilla voi olla merkitystä valtimonkovettumataudin etenemiseen munuaisten vajaatoiminnassa.

Abstract The function of the transmembrane protein FasL is to complex with the Fas receptor in a target cell and induce target cell apoptosis. Fas/FasL-mediated apoptosis plays important role in immunoregulation. FasL expression is mostly seen in activated lymphocytes. We have characterized endothelial FasL expression in different functional compartments of lymph nodes and gut-associated lymphoid tissue. Furthermore, we have explored the functional role of endothelial FasL expression by analyzing correlation with apoptosis of lymphocyte subpopulations in lymph nodes and by assessing endothelial expression under different conditions by activation of immune functions in gastrointestinal mucosa. Immunohistochemical stainings (Fas, FasL, CD3, CD20, CD19, CD23, CD56, FVIII) were performed on 20 reactive lymph node tissues (I and II), 60 pediatric endoscopy biopsy samples (III) or 60 samples from gut resections (IV). A double-staining method combining apoptosis detection with the TUNEL-method and lymphocyte classification with FasL, Fas and cell lineage markers was optimized. Patient groups included non-pathological lymph nodes, pediatric cow’s milk-sensitive enteropathy, pediatric celiac disease, appendicitis, ulcerative colitis and Crohn’s disease. Control groups included normal biopsy samples from pediatric patients and non-pathological resecate samples from the appendix, colon or ileum to correspond to patient groups. Quantitative analysis (positive vessels or cells per mm2) was performed thoroughly for each anatomical region. In a subset of patients, soluble FasL in the serum was quantified with standard enzyme-linked immunosorbent assay. In reactive lymph nodes FasL expression was predominantly present in high endothelial venules located in the paracortical area, where apoptotic T and B lymphocytes, some expressing Fas, were subsequently found. In the gut wall vascular FasL expression was seen in high endothelial vessels near lymphoid follicles. Serum FasL was elevated in children with an abundance of mucosal lymphoid follicles. In IBD, vascular FasL was upregulated in ulcers and in the submucosa of colons affected by Crohn’s disease. The results indicate that endothelial FasL is characteristically present in high endothelial venules of lymphoid tissues. Detection of apoptotic Fas expressing lymphocytes adjacent to such vessels supports the idea that endothelial FasL functions as a selective gatekeeper by inducing apoptosis of Fas+ lymphocytes entering from the blood stream. / Tiivistelmä Solukalvon läpäisevän proteiinin, FasL:n, tehtävä on sitoutua kohdesolun Fas-reseptoriin ja indusoida kohdesolun apoptoosi. Fas/FasL-välitteinen apoptoosi on merkittävä tekijä immunologisessa säätelyssä. FasL ilmentyy pääsääntöisesti aktivoituneissa lymfosyyteissä. Olemme kuvanneet tutkimuksessamme FasL:n endoteelistä ilmentymistä imukudoksen eri toiminnallisissa alueissa ja suoliston lymfaattisessa kudoksessa. Lisäksi kartoitimme endoteelin FasL:n toiminnallista merkitystä analysoimalla sen yhteyttä lymfosyyttien alaryhmien apoptoosiin imusolmukkeissa ja arvioimalla FasL:n endoteelistä ilmentymistä suoliston limakalvon immunologisesti erilaisissa sairauksissa. Teimme immunohistokemiallisia värjäyksiä (Fas, FasL, CD3, CD20, CD19, CD23, CD56 ja FVIII) 20 reaktiiviselle imusolmukkeelle (I ja II), 60 lapsen endoskooppiselle biopsianäytteelle (III) sekä 60 suoliresekaattinäytteelle (IV). Optimoimme kaksoisvärjäysmenetelmän, missä yhdistettiin apoptoosin havainnointimenetelmä TUNEL ja FasL-, Fas- tai solulinjamarkkeri. Potilasryhmiin kuului potilaita, joilla oli normaalit imusolmukkeet, sekä potilaita, jotka sairastivat lasten viivästynyttä lehmänmaitoallergiaa, lasten keliakiaa, umpilisäketulehdusta, haavaista paksusuolitulehdusta tai Crohnin tautia. Verrokkiryhmiin kuului normaaleja biopsianäytteitä lapsipotilailta sekä terveitä resekaattinäytteitä umpilisäkkeestä sekä paksu- tai sykkyräsuolesta potilasryhmien mukaisesti. Jokaiselle anatomiselle alueelle suoritimme perusteellisen määrällisen analyysin (positiivista suonta tai solua per mm2). Osalle ryhmistä suoritimme seerumin liukoisen FasL:n määrityksen entsyymivälitteisellä immunosorbenttimäärityksellä. Reaktiivisissa imusolmukkeissa FasL:n ilmentyminen näkyi pääsääntöisesti parakortikaalialueen korkeaendoteelisissä venuleissa, missä myös apoptoottiset T- ja B-lymfosyytit (joista osa ilmensi Fasia) sittemmin näkyivät. Suoliston seinämässä havaitsimme verisuoniperäistä FasL:n ilmentymistä korkeaendoteelisissä suonissa lymfaattisten itukeskusten lähettyvillä. Niillä lapsipotilailla, joilla havaitsimme limakalvon lymfaattisten itukeskuksien lisääntymistä, oli myös seerumin FasL-pitoisuus koholla. Tulehduksellisissa suolistosairauksissa verisuoniperäinen FasL oli lisääntynyt limakalvon haavaumissa sekä Crohnin tautia sairastavien potilaiden submukoosassa. Tulokset osoittavat verisuoniperäisen FasL:n tyypillisesti ilmentyvän imukudoksen korkeaendoteelisissa suonissa. Apoptoosin havaitseminen Fasia ilmentävissä lymfosyyteissä näiden suonien läheisyydessä tukee ajatusta siitä, kuinka verisuoniperäinen FasL toimii valikoivana portinvartijana ja aiheuttaa Fas-positiivisten lymfosyyttien apoptoosin estämällä niiden pääsyn verenkierrosta.