In the early 20thcentury, homosexual acts were illegal in Sweden. During this time, “homosexuality” did not exist as a concept. Instead, the Swedish law referred to homosexual acts as “unnatural fornication”. In 1907 a man named Nils Santesson was arrested and sentenced for committing unnatural fornication with another man. The case was brought to the attention of the press, which for the first time began to use the term “homosexual” in headings and articles.    The purpose of this study has been to analyse how homosexuality was considered and defined in Sweden during the early 20thcentury, by studying the reporting of Nils Santesson’s court case and his self-image. The analysis is based on the categories: crime, illness and morality, and to achieve the purpose of the study, a qualitative text analysis has been implemented as a method. Also, the study was based on the theory of a masculinity hierarchy that subordinated homosexuals, and one version of queer theory.   The result shows that homosexuality was considered as an act rather than an integral part of someone’s character or identity. The society regarded homosexuality as obnoxious, indecent and unnatural, which was a direct consequence of the Swedish criminal law 18 § 10. Homosexuals were portrayed as sickening from three aspects: as a morbidly deviant phenomenon from heterosexuality, as contribution to mental illness and as carriers of sexually transmitted diseases. Morally, homosexuals were considered sexually licentious and constantly in search of seduction. Heterosexuality was upheld as a dominant system which placed homosexual men in a masculine subordination as homosexuality was regarded as a criminal act, immoral and were associated with disease.

No description available.

I skuggan av ett brottsoffer – en kvantitativ studie om mediebevakningen av de personer Peter Mangs stod åtalad för brott mot i Malmö tingsrätt undersöker hur serieskytten Peter Mangs påstådda offer porträtterats i medierna. Uppsatsen undersöker om och hur samhällets bild av brottsoffer påverkar mediernas rapportering om dem. Uppsatsen utgår från den norske kriminologen Nils Christies teori om ideala brottsoffer, som ställer upp en tes för vilken typ av personer som lättast får fullständig och legitim status som offer, samt annan forskning om hur brottsoffer framställs i medierna. Detta för att undersöka vem som anses vara en offer- eller straffvärdig person i samhällets och mediernas ögon. Utifrån Christies teori och övrig forskning undersöks artiklar i Sveriges fem största dagstidningar, samt två andra dagstidningar, som behandlar de personer Mangs stod åtalad för brott mot, från den 6 november 2010, det datum då Mangs greps, fram till den 23 november 2012, då livstidsdomen mot honom slogs fast av Malmö tingsrätt. Uppsatsförfattarna har bland annat mätt hur många artiklar som skrivits om respektive offer, om offren porträtterats med positiva eller negativa egenskaper, om offrens familj har framträtt i medierna, om och hur offren har namngetts i medierna samt i vilken utsträckning vänner eller släktingar till offren framträder i artiklarna. Dessa resultat har sedan jämförts med den information om respektive offer som funnits tillgänglig och analyserats utifrån de faktorer som tidigare forskning påvisat spelar roll för samhällets och mediernas bild av vem som anses vara ett legitimt offer. Resultaten visar att det offer som fick mest medieutrymme var en mördad ung svensk kvinna utan utländsk bakgrund, vilket överensstämmer relativt väl med Christies teori och övrig genomgången forskning om vem som ges status som legitimt offer i samhället och mediernas ögon. De andra två mordoffren, som är män och har utländsk bakgrund, visade sig få mycket mindre medieutrymme än den mördade kvinnan. Kön och utländsk bakgrund är faktorer som andra forskare än Christie pekat på som betydelsefulla för mediernas behandling av brottsoffer.

Bakgrund: Alla brottsutsatta individer överensstämmer inte med bilden av det ideala offret och uppfattas inte alltid som brottsoffer. Tidigare studier har visat att brott begångna mot ideala offer har ansetts vara allvarligare än brott mot icke-ideala offer. Teori: Nils Christies teori om ideala offer menar att om vissa egenskaper och omständigheter föreligger hos brottsutsatt och gärningsperson, kan den brottsutsatta lättare hävda sin status som brottsoffer. Syfte: Syftet med föreliggande studie var att undersöka vilka uppfattningar studenter på Mittuniversitetet hade om brottsutsatta utifrån ideala och icke-ideala egenskaper hos och omständigheter kring den brottsutsatta och gärningspersonen, samt att beskriva hur synen på brottsutsatta skiljde sig mellan män och kvinnor. Metod: En kvantitativ enkätstudie genomfördes på 166 studenter vid Mittuniversitetet i Sundsvall. Enkätfrågorna utformades efter Nils Christies teori om det ideala brottsoffret. Svaren analyserades med ett Mann-Whitney U test. Resultat: Resultatet visade inte på några signifikanta skillnader i studenters uppfattningar om brottsutsatta som brottsoffer utifrån den svarandes kön, eller utifrån om ideala eller icke-ideala egenskaper samt omständigheter beskrevs föreligga. Diskussion: Resultatet överensstämmer inte med Nils Christies teori om ideala brottsoffer. Studenternas uppfattningar om brottsutsatta var oberoende av om egenskaper hos och omständigheter kring den brottsutsatta och gärningspersonen beskrevs som ideala eller icke-ideala. Slutsats: Resultatet i föreliggande studie är bra ur en moralisk aspekt, utifrån de värderingar som finns i dagens Svenska samhälle. Resultatet tyder på att studenter vid Mittuniversitetet uppfattar brottsutsatta individer lika, oberoende av den svarandes kön samt oberoende av ideala och icke-ideala egenskaper hos och omständigheter kring den brottsutsatta och gärningspersonen. / <p>2015-06-03</p>

Nils Paul Larsen (1922-1964) was a significant transitional figure in Hawai'i as it was changing from the plantation era to a modem Pacific community. Larsen, who lived in Hawai'i from 1922 until his death in 1964, was recognized in varying degrees as a physician, director, researcher, writer, historian, politician, artist, playwright, inventor, association president, decorated war hero, Swedish consul, honorary kahuna, and Congressional delegate. Larsen was especially acknowledged for his instrumental role in advancing plantation medicine and elevating public health in Hawai'i as a pathologist and Director of the Queen's Hospital. He used his professional influence to raise public awareness through numerous publications and associations in the field of health. His medical interests emphasized the need for better nutrition, notably with regard to infants and plantation workers. He was also involved with educational measures related to population control, sanitation, and industrial medicine. Larsen became President of the Honolulu Print Makers Association and was nationally recognized for his original etchings. His artistic sensibilities centered on local scenery and nature themes. His etchings often reflected a social and cultural sensitivity that suggested ambivalence toward modernity and the Western impulse toward technology and development. In the course of his many-sided career Larsen championed the cause of social justice. Among his interests were traditional Hawaiian herbal and medicinal practices that he concluded were superior to those of the early missionaries. His immersion in this line of study led him to the status of an honorary kahuna. There is ultimately a compelling contrast between Larsen's role as a scientist and empiricist and his capacity to appreciate the influence ofnontraditional medical practices. Larsen's political desires led him to accept the appointment as Swedish Consul. He advocated the change from Territorial status to statehood for Hawai'i and, in 1960, took an active role as a delegate in the Constitutional Convention to assist in the writing of the Constitution. His devotion to world unity led him to attempt to springboard the Hawai'i chapter of the World Federation, a group hoping to unite the nations ofthe globe in a "more perfect union."

Thesis (M.S.)--University of Wisconsin--Madison, 1965. / eContent provider-neutral record in process. Description based on print version record. Bibliographical essay and bibliography: l. 241-256.

Thesis (doctoral)--Uppsala universitet, 1994. / Summary in English. Includes bibliographical references (p. [183]-185).

Thesis (doctoral)--Uppsala universitet, 1994. / Summary in English. Includes bibliographical references (p. [183]-185).

Thesis (M.A.)--University of Wisconsin--Madison, 1970. / eContent provider-neutral record in process. Description based on print version record. Includes bibliographical references.

Abstract Beaivi, Áhcážan (English, The Sun, My Father) is a complex, multidimensional work of poetry and art. The creator of this work, Sámi artist and poet, Nils-Aslak Valkeapää originally conceived of the work as a govadas-image drum, capable of conveying the totality of Sámi (earlier, Lapp) worldviews in its pages. Comprising 571 images and photos, and accompanied by a soundtrack of the poems, along with yoiks and natural sound, the work contains personal, seasonal, cultural, and cosmic cycles. The photos, from Western archives worldwide, comprise a kind of Sámi family album, while the Western translations without photographs serve more as guides to the Sámi original. In the absence of a strong Sámi literary cultural tradition, this researcher turned to the emerging theory of literary ecology to help interpret the work. Literary ecology uses an understanding of human-natural relationships to illuminate an understanding of literature in its overall cultural and natural context. While Sámi literature has been collected for centuries by Lappologists, Sámi scholars are only now beginning to create critical theories with which to interpret authored, creative literature. An examination of how nature has been used in the researcher's native New England — particularly nature writer Henry David Thoreau and nature poet Robert Frost — was used to establish the Western approaches to nature and culture. Native American literature, which is slightly in advance of Sámi literature in its native literary criticism — particularly poet-novelist Leslie Marmon Silko and poet-critic Paula Gunn Allen — provides another angle of vision with which to read Beaivi, Áhcážan. Following Nils-Aslak Valkeapää's lead in his theoretical and critical essay, "The Sun, the Thunder, the Fires of Heaven," this study also considers Sámi literature as part of a larger northern, native tradition. In distinct contrast to Western nature traditions, which see nature as apart from culture, Sámi native traditions see nature as a part of culture. Nils-Aslak Valkeapää has deliberately constructed Beaivi, Áhčážan as a shaman drum, and the shaman-poet deliberately uses the images on that drum as ways to interpret the past, the present and the future. In contrast to Robert Frost, who constructs his images and meanings through metaphorical association, Valkeapää constructs his meanings through metonymical attachment. These linguistic constructions are reflected further in the worldviews of both traditions. In the Western tradition, the wild sublime is seen as a site of transcendence, a way of achieving the immanent Godhead, while in the native tradition the same landscape serves as home and kin. The sun IS father, and spring IS sister. Despite the seeming simplicity of this perception, Nils-Aslak Valkeapää confirms its elegant complexity in a work of great creativity and subtle concealment. / Tiivistelmä Beaivi, Áhčážan (englanniksi, The Sun, My Father; suomeksi, Aurinko, isäni) on moninainen, moniulotteinen runo- ja taideteos. Sen luoja, saamelainen taiteilija ja runoilija Nils-Aslak Valkeapää teki tämän työn kuvahiseksi, jonka sisältö piirtää esiin saamelaisten maailmankuvan. Saamelainen teos sisältää 571 kuvaa ja runoa sekä kasetin, jossa runot, joiut ja luonnonäänet kuuluvat. Teoksessa on henkilökohtaiset, ajalliset, kulttuuriset ja kosmiset syklinsä. Valokuvat maailman arkistoista luovat saamelaisen perhevalokuvakirjan. Läntiset käännökset ovat vailla valokuvia ja toimivat enimmäkseen oppaina saamelaiseen alkuperäisteokseen. Vahvan saamelaisen kaunokirjallisen perinteen puuttueessa tukeuduin uuteen teoriaan, kaunokirjalliseen ekologiaan. Keskeistä kaunokirjallisessa ekologiassa on ihminen-luontosuhde, joka valaisee kaunokirjallisuutta kulttuurisessa ja luonnollisessa yhteydessään. Lappologien keräämää saamelaista kirjallisuutta on ollut jo pitkään, mutta vasta nyt saamelaiset ovat luomassa omaa teoreettista viitekehysään kirjallisuutensa analysoimeen. Perehtyminen siihen, miten luontoa käytetään Uudessa Englannissa — varsinkin luontokirjailija Henry David Thoreaun ja runoilija Robert Frostin teoksissa — auttoi minua perehtymään luontoon ja kulttuuriin liittyviin läntisiin näkökulmiin. Amerikan intiaanien kaunokirjallisuus, joka on hieman saamelaisten estetiikkaa kehittyneempi — varsinkin runoilija-romaanikirjailija Leslie Marmon Silko ja runoilija-kritiikko Paula Gunn Allen — antoi uuden näkökulman siihen, miten suhtautua teokseen Beaivi, Áhčážan. Kirjoitelmassaan "Aurinko, ukkonen, taivaantulet," Nils-Aslak Valkeapää itse olettaa, että saamelainen kaunokirjallisuus kuuluu myös laajempaan pohjoiseen alkuperäiskansojen perinteeseen. Kun läntisessä luonnonperinteessä luonto on kulttuurista erillään, saamelaisessa ja muissa alkuperäisperinteissä luonto ONkin kulttuuri. Nils-Aslak Valkeapää on tarkoituksella rakentanut Beaivi, Áhčážan šamaanin kuvahiseksi ja lukee šamaanirunoilijana tietoisesti kuvahisen kuviota ymmärtääkseen menneisyyttä, nykyisyyttä, ja tulevaisuutta. Robert Frost rakentaa kuvioita ja merkityksiä metaforilla, kun taas Valkeapää rakentaa niitä kuvilla. Nämä kahdenlaiset rakenteet heijastuvat myös Valkeapään ja Frostin maailmankuvissa. Läntisessä perinteessä maiseman uljauden kautta voi siirtyä tuonpuoleiseen, jossa jumala on havaittavissa, mutta alkuperäiskansojen perinteessä sama maisema on sekä koti että suku. Aurinko ON isä, ja kevät ON sisar. Tämän havainnon yksinkertaisuudesta huolimatta Nils-Aslak Valkeapää vahvistaa sen hienon moninaisuuden luovassa ja syvällisessä teoksessaan. / Čohkkáigeassu Beaivi, áhčážan (eŋgelasgillii The Sun, My Father; suomagillii Aurinko, isäni) lea máŋggabealát, máŋggaolat dikta- ja dáiddagirji. Dan lea ráhkadan sámi dáiddár ja diktačálli Áillohaš, Nils-Aslak Valkeapää. Son dagai dán duoji govadassan, man siiddut sisttisdollet sámi máilmmeoainnu. Dát sámi girji sisttisdoallá 571 gova ja divtta sihke kaseahta, mas gullojit divttat, luođit ja luonddujienat. Girjjis leat peršovnnalaš, áiggálaš, kultuvrralaš ja kosmihkalaš gearddit. Čuovgagovat, mat leat čoggojuvvon máilmmi arkiivain, dahket das sámiid bearašgovvagirjji, muhto oarjemáilmmigielat jorgalusain eai leat čuovgagovat ja dat leatge eanaš ofelažžat sámegielat girjái. Go nana sápmelaš čáppagirjjálaš árbevierru váilu, ráhkaduvvui veahkkin ođđa teoriija, čáppagirjjálaš ekologiija. Guovddážis čáppagirjjálaš ekologiijas lea olmmoš-luondu — gaskavuohta, mii čilge čáppagirjjálašvuođa kultuvrra ja luonddu oktavuođas. Lappologat leat juo guhká čoaggán sámi njálmmalaš girjjálašvuođa, muhto easkka dál sámit ieža ráhkadit iežaset teorehtalaš kritihkaid, maiguin sáhttet analyseret iežaset girjjálašvuođa. Dat ahte oahpásmuvai dasa, mot geavahit luonddu dutki ruoktoguovllus Ođđa Englánddas, Amerihkás — erenoamážit luonddugirječálli Henry David Thoreau` ja diktačálli Robert Frost'a girjjiin — veahkehii dutki beassat sisa oarjemáilmmi oainnuide luonddus ja kultuvrras. Amerihká indiánaid čáppagirjjálašvuohta, man sii ieža leat teoretiseren veháš guhkkelebbui go sámit — erenoamážit diktačálli, románagirječálli Leslie Marmon Silko ja diktačálli-kritihkar Paula Gunn Allen — attii ođđa oainnu dasa, mot gieđahallat girjji Beaivi, áhčážan. Čállagisttis Beaivi, "terbmes, almmidolat" Nils-Aslak Valkeapää ieš navdá, ahte sápmelaš čáppagirjjálašvuohta gullá maiddái viidát davvi, álgoálbmogiid árbevirrui. Go oarjemáilmmi luondduárbevierus luondu ja kultuvra leat sierra, sámi ja eará álgoálgosaš árbevieruin luondu LEA kultuvra. Nils-Aslak Valkeapää lea eaktodáhtos ráhkadan Beaivi, áhčažan`a noaiddi govadassan ja noaidediktačálli lohká eaktodáhtos govadasa govvosiid vai áddešii doložiid, dálážiid ja boahtteáiggi. Robert Frost ráhkada metaforaiguin govvosiid ja mearkkašumiid, go Valkeapää nuppe gežiid ráhkada govain merkkašumiid. Dát guovttelágan ráhkadusat vuhttojit maiddái guktuin máilmmioainnuin. Oarjemáilmmi árbevierus ebmos, villa meahcci lea das, gos mannet ráji rastá duon ilbmásii, doppe gos ipmil lea lahka ja oidnosis, vaikko álgoálgosaš árbevierus seamma eana lea ruoktu ja sohka. Beaivi LEA áhčči, giđđa LEA oabbá. Vaikko dát fuobmášupmi lea áibbas ovttageardán, Nils-Aslak Valkeapää nanne fiinna máŋggaláganvuođa dán kreatiiva ja čiekŋalis girjjis.