Abstract This study analyses environmental concern in the Komi Republic from the contextual perspective. The main research data consisted of thematic interviews of industrial workers (n =  114), teachers (n =  30), administration staff (n =  33) in the towns of Usinsk and Vorkuta in the Northern Komi Republic. In addition, the in-depth thematic interviews of state administrators, scientists and NGO actors are analysed as well as the survey study conducted in several regions in the republic. As a broad theoretical frame the study uses the context model, in which environmental concern in everyday life is interpreted at five closely connected levels. The study consists of four previously published articles, one submitted manuscript and a concluding chapter. As the major theoretical and methodological idea the study presents two different environments: a life-world of the individual, where environmental changes are perceived and experienced in a framework of everyday life, and secondly, global environmentalism’s Environment, which is nowadays in Western discourses viewed as a globe. This study focuses on the life-world perspective, and asks how these two environments communicate with each other in the particular contexts of the Komi Republic. In general, environmental issues hold a low profile compared with other social problems in the Komi Republic. However, the citizens of the Komi Republic are concerned about so-called ’brown‘ environmental issues; that is issues of pollution and waste disposal in their immediate environs. The public’s environmental concerns are mostly about ’ecological risks‘ – the health and well-being implications of environmental degradation. Environmental problems are regarded as part societal transformation. This ’brown‘ environmentalism is understandable in Russia since approximately 60 million Russians now live in zones with adverse environmental situations. Green or global issues are not much discussed among the public of Russia. The findings stress that engagement with the surrounding environment, local conditions and socio-political contexts shape perceptions and framings of environmental change. Local perceptions and local knowledge are still a crucial basis for concern. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan ympäristötietoisuutta ja -huolta Komin tasavallassa kontekstuaalisesta näkökulmasta. Tärkein osa tutkimusaineistosta koostuu teollisuustyöntekijöiden (n =  114), opettajien (n =  30) ja yritys- ja julkisen hallinnon edustajien (n =  33) teemahaastatteluista Usinskin ja Vorkutan kaupungeissa tasavallan pohjoisosassa. Lisäksi työssä on analysoitu valtion virkamiesten, tutkijoiden sekä kansalaisjärjestöjen toimijoiden teemahaastatteluja sekä tasavallan eri alueilla tehdyn kyselytutkimuksen tuloksia. Tutkimuksessa hyödynnetään kontekstimallia, jossa ympäristötietoisuutta tarkastellaan viiden toisiinsa limittyvän tason kautta. Tutkimus koostuu neljästä julkaistusta artikkelista, yhdestä käsikirjoituksesta ja yhteenvetoluvusta. Tutkimuksen tärkein teoreettinen ja metodologinen idea jakaa ympäristön kahtia: ensimmäinen on yksilön elämismaailma, missä ympäristömuutokset havaitaan ja koetaan arkielämän kehystäminä, ja toinen, globaalin environmentalismin ympäristö, minkä nykyisin ajatellaan käsittävän koko maapallon. Tämä tutkimus keskittyy elämismaailmanäkökulmaan ja kysyy, kuinka nämä kaksi ympäristöä kommunikoivat toistensa kanssa eri konteksteissa. Yleisellä tasolla tarkasteltuna ympäristöongelmat ovat taustalla kansalaisten elämässä verrattuna muihin sosiaalisiin ongelmiin. Komin tasavallan asukkaat ovat kuitenkin huolissaan niin kutsutuista ’ruskeista’ ympäristökysymyksistä eli lähinnä saastumiseen ja erilaisiin jätteisiin liittyvistä ongelmista. Kansalaisten ympäristöhuoli kytkeytyy ennen kaikkea ekologisiin riskeihin – ympäristön pilaantumisen terveydellisiin ja hyvinvointiin liittyviin seuraamuksiin. Näin ympäristöongelmat limittyvät muiden sosiaalisten ongelmien kanssa ja koetaan osaksi yhteiskunnallista muutosta. Tämä ’ruskea’ ympäristöhuoli on ymmärrettävä ilmiö Venäjällä, missä noin 60 miljoonaa kansalaista asuu terveydelle haitallisissa ympäristöoloissa. ’Vihreitä’ tai globaaleja ympäristökysymyksiä ei juurikaan käsitellä Venäjän julkisessa keskustelussa. Tutkimuksen tulokset painottavat lähiympäristöön sitoutumisen ja elämismaailman merkitystä ympäristömuutosten havainnoinnissa sekä yhteiskunnallisten kontekstien vaikutusta ympäristökysymysten kehystämiseen. Paikallisella havainnoinnilla ja tiedolla on edelleen suuri rooli ympäristötietoisuuden muotoutumisessa.

Abstract This narrative-biographical study focuses on stories told by teachers working in Lapland about their work and life. The key concept of the study is 'place', which is conceptualised as subjectively experienced place in line with humanistic geography. The research data consisted of interviews of seven teachers working in Lapland, including two Saami and five Finnish teachers. Two main research questions were addressed: I How do teachers tell about place? II What is teachers' manner of knowing from the viewpoint of place? The results revealed an inside view of 'place', which reflects the dweller's perspective towards place. The informants' stories highlighted five place-related sentiments: concern, commitment, sense of home, recognition and appreciation. At the general level, teachers felt concern about the contradiction between the south and the north. They also felt concern about the future of their pupils, schools and villages. Commitment and sense of home were enhanced by a place-related lifestyle and nature as well as an opportunity to do subjectively meaningful things. The teachers described their sentiment of belonging to a place in a way that reflected recognition and appreciation. For an individual, recognition related to everyday phenomena and interpersonal relations played an important role, but recognition by different groups and society was also significant. The autobiographical story by one of the Saami teachers clearly indicated the significance of local knowledge for teachers' work. Personal local knowledge is tacit knowledge based on experience and constitutes an important aspect of teachers' practical knowledge. The focus of this autobiographical story did not involve only the teacher but also the community, the people, the place and the culture that the teacher felt herself to be part of. Saami ancestry defined this teacher's mode of existence in a crucial way. Since she shared the cultural background of her pupils, she understood their everyday school life well. She had an important role as an intermediary at the interface between two cultures. Overall, Finnish teachers work in notably different schools and different conditions. It is important to listen to many different stories, because stories told by marginal actors may serve an emancipatory function for future teachers. Based on the findings, one of the challenges of teacher education is to develop ways of working whereby students can critically evaluate their autobiographical and personal knowledge. Personal experiential background is a valuable resource, which should be taken into account in teacher education already. / Tiivistelmä Tässä narratiivis-elämäkerrallisessa tutkimuksessa tarkastellaan Lapin kouluissa työskentelevien opettajien kertomuksia työstä ja elämästä. Tutkimuksen keskeinen käsite on paikka, joka käsitteellistetään humanistisen maantieteen näkökulmasta koetuksi paikaksi. Tutkimuksen aineistona on seitsemälle Lapissa työskentelevälle opettajalle tehdyt haastattelut. Haastatteluissa on mukana kaksi saamelaista ja viisi suomalaista opettajaa. Päätutkimuskysymyksiä on kaksi: I Millaiseksi opettajat kertovat paikan? II Millainen on opettajan tietämisen tapa paikan näkökulmasta? Tutkimuksen tuloksena syntyi kuva paikasta sisältä päin, sellainen, joka ilmentää asukkaan näkökulmaa paikkaan. Opettajien kertomukset toivat esiin viisi paikkatunnetta: huolen, sitoutumisen, kodintunteen sekä tunnustuksen ja arvostuksen tunteet. Yleisellä tasolla huoli liittyi koettuun vastakkainasetteluun etelän ja pohjoisen välillä. Opettajat tunsivat huolta myös oppilaidensa, koulujensa ja kyliensä tulevaisuudesta. Sitoutumisen ja kodintunnetta vahvistivat paikkaan liittyvä elämäntapa ja luonto sekä mahdollisuus tehdä mielekkäiksi koettuja asioita. Opettajat kuvasivat paikkaan kuulumistaan tavalla, jota voidaan ymmärtää tunnustuksen ja arvostuksen käsitteiden avulla. Tärkeässä osassa yksilön kannalta olivat arkipäivän ilmiöihin ja läheisten ihmisten välisiin suhteisiin liittyvä tunnustus, mutta myös erilaisten ryhmien ja yhteiskunnan taholta tuleva arvonanto. Tutkimuksen tuloksena avautui saamelaisen opettajan minäkertomuksen kautta persoonallisen paikallisen tiedon merkitys opettajan työssä. Persoonallinen paikallinen tieto on kokemukseen perustuvaa, hiljaista tietoa ja muodostaa yhden tärkeän osan opettajan praktista tietoa. Minäkertomuksen keskiössä ei ollut vain kertova opettaja itse, vaan myös yhteisö, toiset ihmiset, paikka ja kulttuuri, joihin opettaja tunsi kuuluvansa. Saamelaisuus määritti opettajana olemisen tapaa keskeisellä tavalla. Koska opettajalla oli samankaltainen kulttuuritausta oppilaidensa kanssa, hän ymmärsi näiden kouluarkea hyvin. Hänellä oli tärkeä, välittävä merkitys toimiessaan koulussa kahden kulttuurin rajapinnalla. Koululaitoksemme opettajat toimivat hyvin erilaisissa kouluissa ja erilaisissa olosuhteissa. Monenlaisten kertomusten kuuleminen on tärkeää, koska marginaaleista esitetyt kertomukset voivat toimia vapauttavina kertomuksina tuleville opettajille. Tutkimuksen tulosten perusteella opettajankoulutukselle voidaan asettaa haasteeksi kehittää työtapoja, joiden avulla opiskelijat voivat arvioida kriittisesti omiin kokemuksiinsa perustuvaa elämäkerrallista ja persoonallista tietoa. Persoonallinen kokemustausta on arvokas resurssi, joka tulisi pystyä ottamaan huomioon jo opettajankoulutusvaiheessa. / Čoahkkáigeassu Dán narratiiva-eallingeardedutkamušas Raija Erkkilä guorahallá Lappileana skuvllaid oahpaheaddjiid muitalusaid barggu ja eallima birra. Dutkamuša guovddáš doaba lea báiki, mii meroštallojuvvo humanisttalaš geografiija geahččanguovllus vásihuvvon báikin. Dutkamuša materiálan leat čieža Lappileanas bargi oahpaheaddji jearahallamat, main leat fárus guokte sápmelaš ja vihtta suopmelaš oahpaheaddji. Váldodutkangažaldagat leat guokte: I Makkárin oahpaheaddjit muitalit báikki? II Makkár lea oahpaheaddji diehtima vuohki báikki geahčcanguovllus? Dutkamuša boađusin šattai govva báikkis siskkobealde, mii čájeha ássi geahččanguovllu báikái. Oahpaheaddjiid muitalusat bukte ovdan vihtta báikedovdamuša: fuolla, čatnaseapmi, ruovttudovdamuš sihke dovddasteami ja árvvusatnima dovddut. Almmolaš dásis fuolla laktásii vásihuvvon vuostegeahčái mátti ja davi gaskkas. Oahpaheaddjit ledje fuolastuvvan maiddái sin oahppiid, skuvllaid ja giliid boahttevuođas. Čatnaseami ja ruovttudovdamuša nannejedje báikái laktáseaddji eallinvuohki ja luondu sihke vejolašvuohta bargat áššiid, maid vásihedje jierpmálažžan. Oahpaheaddjit govvidedje iežaset báikái gullama vugiin, man sáhttá áddet dovddasteami ja árvvusatnima doahpagiiguin. Dehálaš oasis individuála geažil lei dovddasteapmi, mii laktásii árgabeaivvi ihtagiidda ja lagaš olbmuid gaskavuođaide. Dehálaš lei maiddái dovddasteapmi, mii bođii sierralágan joavkkuin ja servodagas. Dutkamuša boađusin rahpasii sápmelaš oahpaheaddji mun-muitalusa bokte persovnnalaš báikkálaš dieđu mearkkašupmi oahpaheaddji barggus. Persovnnalaš báikkálaš diehtu lea vásáhussii vuođđuduvvi jávohis diehtu ja dat duddjo ovtta dehálaš oasi oahpaheaddji praktihkalaš dieđus. Mun-muitalusa guovddážis ii lean dušše muitaleaddji oahpaheaddji ieš, muhto baicca searvvuš, eará olbmot, báiki ja kultuvra, maidda oahpaheaddji dovddai iežas gullat. Sápmelašvuohta mearridii oahpaheaddjin leahkima vuogi guovddáš lági mielde. Go oahpaheaddjis lei seammálágan kulturduogáš iežas oahppiiguin, son áddii bures dáid skuvllaárgga. Sus lei dehálaš, sirdi mearkkašupmi doaimmadettiin skuvllas guovtti kultuvrra rádjedásiin. Min skuvlalágádusa oahpaheaddjit doibmet hui iešguđetlágan skuvllain ja iešguđetlágan diliin. Máđggalágan muitalusaid guldaleapmi lea dehálaš, go marginálain muitaluvvon muitalusat sáhttet doaibmat boahtte oahpaheaddjiide beasti muitalussan. Dutkamuša bohtosiid vuođul oahpaheaddjiskuvlemii sáhttá bidjat hástalussan ovddidit bargovugiid, maid vuođul oahppit sáhttet árvvoštallat kritihkalaččat eallingearddi ja persovnnalaš dieđu, mii vuođđuduvvá sin iežaset vásáhusaide. Persovnnalaš vásihanduogáš lea dehálaš riggodat, man galggašii sáhttit váldit vuhtii juo oahpaheaddjiskuvlenmuttus.