In most New Zealand schools, transition to school programmes are introduced based on adult perceptions aimed at avoiding negative experiences and assisting children in a successful transition to school, yet they run the risk of ‘over managing’ a child’s experience. This research considers how young children perceive the up and coming ‘rite of passage’ of ‘starting school’. Through placing an emphasis on ‘children’s voice’, it explores their expectations, feelings and understandings of school before and after starting. The study follows six children (two boys and four girls, aged from 4 years eight months to 4 years ten months at the start of the study) for approximately two school terms on their journey from an Early Childhood Centre to a primary school. A range of ‘child friendly’ methods were used to gather their understandings. Children’s ‘school comments’ were recorded by their mothers during their transition. Interviews were conducted with three teachers regarding their philosophies and practices of starting school. The findings identified three main themes in children’s initial knowledge about school. The children sourced further knowledge by asking their parents about any concerns or queries as they arose. They also expressed a need to prepare themselves for school. The children gained further understanding of school throughout their transition but did not truly grasp the concept of what school was about until they became ‘school kids’ themselves. The implications of these findings are discussed for transition to school practices.

The diploma thesis is focused on the topic of using of children's portfolios, but especially focuses on children's portfolios as a possible diagnostic tool when enrolling in primary schools. The main goal of the diploma thesis is to find out what are the possibilities of using children's portfolios when enrolling in the first class and how teachers view the possibility of using children's portfolios when enrolling in the first years of basic education. The theoretical part of the thesis focuses on the topics of the child's transition from kindergarten to basic education, the implementation of enrollment in primary school in the past and today, as well as school maturity and preparedness. Children's portfolio, its creation and use in kindergarten represents another possibility and way of using children's portfolio outside kindergarten, especially as a diagnostic tool for determining school maturity and preparedness in the process of enrolling children in primary education. The empirical part is conducted as a quantitative research survey using the research methods of a questionnaire survey in order to answer the main research question: "What are the possibilities of using children's portfolio when enrolling in the first classes?". The result of the diploma thesis is a proposal of he content of the...

Notre recherche étudie la pratique des professeurs des écoles débutants à partir d'une approche par la description de leur vécu, de leur point de vue, c'est-à-dire en première personne. La méthode de recueil des données choisie est l'entretien d'explicitation de Vermersch, dans le but de mieux comprendre comment se construit le « je » professionnel chez les professeurs des écoles débutants. Cet accompagnement amène la personne interviewée à recontacter, au plus près, son vécu passé. Les verbalisations ainsi recueillies concernent, selon notre choix, des descriptions de situations de classe. À partir de l'analyse de ces données, nous avons mis en évidence des gestes professionnels d'ajustement (Jorro) des professeurs des écoles débutantes qui sont le résultat de prises d'information/prises de décision très brèves en situation. Les principaux indices qui attirent l'attention des professeurs des écoles débutantes sont relatifs aux élèves : leurs mouvements, leurs paroles, leur expressivité (le regard, l'absence de réaction, les sourires, etc.). Nous avons mis en évidence des compétences émergentes chez les professeurs des écoles débutantes, qui relèvent de compétences transversales. Pour nous, une compétence émergente est un savoir-faire professionnel mû par une intention, un sous-but, qui est en cours de construction chez le professeurs des écoles, qui, souvent n'est pas encore conscientisé, mais qui est présent dans la description en première personne d'un vécu de classe. Ces savoir-faire appartiennent au préréfléchi de l'action et vont donner lieu à des prises de conscience par le processus cognitif de réfléchissement. Les compétences émergentes que nous avons pu identifier sont au nombre de quatre : faire verbaliser les élèves, favoriser les interactions entre les élèves, écouter et prendre en compte la parole des élèves, utiliser son corps et son positionnement dans la classe. Deux catégories de compétences émergentes se dégagent : l'importance du corps de l'enseignant par les professeurs des écoles débutantes, d'une part, et l'importance de la prise en compte de la parole des élèves, d'autre part. Ces deux objets de prise de conscience semblent fondamentaux dans la conduite de la classe, pour instaurer un climat de confiance et pour assurer une relation pédagogique propice à l'apprentissage des élèves. Notre recherche met en évidence des compétences conscientisées par les professeurs des écoles débutantes. Elles sont déjà présentes à la conscience des professeurs des écoles débutantes interviewées, ou ont fait l'objet d'une prise de conscience au cours de notre recherche. Elles sont constituées de ce que la professeurs des écoles sait qu'elle sait faire. Ces compétences conscientisées font partie des gestes professionnels (Jorro). Ces gestes professionnels contiennent les savoir-faire historiques du métier et intègrent des compétences que le professionnel ajuste selon ses perceptions et les relations inter-subjectives, en situation. Nous avons montré que les compétences émergentes et les compétences conscientisées, constituant des gestes professionnels, étaient sous-tendues par des valeurs pour les professeurs des écoles débutantes de notre corpus. Ces valeurs sont : créer un climat de confiance dans la classe, de donner confiance en eux aux élèves, d'aider les élèves en difficulté et de rendre les élèves autonomes. Ces valeurs sous-jacentes sont incarnées par les professeurs des écoles débutantes à travers une posture d'écoute et de respect des élèves, sachant manier aussi l'humour, une posture d'accompagnement des élèves (dans le sens d'être « à côté », de « rassurer » et d'« encourager »). Ces valeurs représentent les deux piliers du « je » professionnel en construction chez les professeurs des écoles débutantes : l'importance de la relation aux élèves et l'importance du lâcher-prise. Nous formulons l'hypothèse que ce « je » professionnel évolue tout au long de la carrière des professeurs des écoles. / Our research studies the practice of the primary school teachers beginners starting from an approach by description from their real-life experience, their point of view, i.e. in first person. The selected method of collection of the data is the elicitation interview method of Vermersch, with an aim of better understanding how the professional “I” of the primary school teachers beginners in construction. This accompaniment brings the person interviewed to recontact, with close, its past real life experience. The entries of charge thus collected concern, according to our choice, descriptions of situations of class. Starting from the analysis of these data, we highlighted professional gestures of adjustment (Jorro) of the primary school teachers beginners which are the result of acquisitions of information and very short decision makings in situation. The principal indices which draw the attention of the primary school teachers beginners are relating to the pupils: their movements, their words, their expressivity (the glance, the absence of reaction, smiles, etc.). We highlighted emergent competences of the primary school teachers beginners, which concern transverse competences. For us, an emergent competence is a professional know-how drived by an intention, a under-goal, which is in construction at the primary school teachers beginners, which, often is not conscientized yet, but which is present in description in first person of the real life experience on class. This know-how belongs to the given cognitive process of the action and will cause awakenings by the cognitive process of reflecting. Emergent competences that we could identify are four : to make the pupils to verbalize, support the interactions between the pupils, to listen to and to take into account the word of the pupils, to use teacher's body and its positioning in the classroom. Two categories of emergent competences appear: importance of the body of the teacher by the primary school teachers beginners, on the one hand, and the importance of the taking into account of the word of the pupils, on the other hand. These two objects of awakening seem fundamental in the control of the class, to found a climate of trust and to ensure a teaching relation favourable with the training of the pupils. Our research highlights the competences conscientized by the beginners primary school teachers. They are already present at the conscience of the primary school interviewed teachers, or were the object of an awakening during our research. They consist of what the primary school teachers beginners know that they can do. These conscientized competences are part of the professional gestures (Jorro). These occupational gestures contain historical know-how of the trade and integrate competences which the professional adjusts according to his perceptions and the intersubjective relations, in situation. We showed that emergent competences and conscientized competences, constituting professional gestures, were underlain by values for the primary school teachers beginners of our corpus. These values are : to create a climate of trust in the class, to give confidence in them to the pupils, to help the pupils in difficulty and to make the pupils autonomous. These subjacent values are incarnated by the primary school teachers beginners through a posture of listening and respect of the pupils, knowing to also handle humour, a posture of accompaniment of the pupils (in the direction to be “at side”, “to reassure” and “to encourage”). These values represent the two pillars of the professional “I” in construction of the primary school teachers beginners: importance of the relation to the pupils and importance of the release-catch. We formulate the assumption that this “I” professional evolves throughout the career of the primary school teachers.

Abstract In this study I examine how the parents describe the child's starting school as an ecological transition from pre-school to school growth environments. This concept is based on Bronfenbrenner's ecological theory. In terms of time-frames starting school is understood as a transition process which begins in the pre-school year, continues during the first school year and includes changes in the child's growth environment as well as in the child's role. The data derives from interviews with 21 parents of children from diverse educational contexts and the journals and interviews of parents from an additional three families. In this study, a child's growth environment changed during the transition process from a child-centred, play- and learning environment to a goal-oriented learning and teaching environment directed by the teacher; from a social growth environment to a more individual working environment; and from a preparatory working culture (directed towards school-attendance) to an educative working culture aimed at citizenship. The child's role changed in the process from that of a pre-schooler to a school beginner, to a school child. This study brings in the school beginner's role. The transition process was most flexible for pre-schoolers from the combined class, secure and multi-phased for pre-schoolers from the pre-school and school co-operation unit. For the Montessori child the transition was natural and quick, for pre-schoolers from the day-care unit, it was longest and most problematic. In conclusion, my research suggests that, although our school system aims to be equal for all, this is not the reality during the pre-school and school starting phases. However, by the end of the first school year all the children in this study had adjusted to the school context. They had fulfilled the criteria and expectations set for the role of the school child: such as becoming an academic learner; a performer of tasks, an object of evaluation; a responsible, concerned and well-behaved pupil, and a school companion. In summary, the school working-culture had a powerful homogenizing effect, adjusting the child to the school and to the role of school child. / Tiivistelmä Tutkimuksessa lähestyn lapsen koulunaloittamista ekologisena siirtymänä esiopetuksen kasvuympäristöstä perusopetuksen kasvuympäristöön ja tarkastelen millaiseksi vanhemmat kuvaavat tämän siirtymän. Koulunaloittaminen ekologisena siirtymänä perustuu Bronfenbrennerin ekologiseen teoriaan. Ajallisesti koulunaloittaminen ymmärretään siirtymäprosessina, joka alkaa esiopetusvuotena ja jatkuu ensimmäisen kouluvuoden aikana. Siirtymäprosessi sisältää lapsen kasvuympäristön ja lapsen roolin muutoksen. Erityisesti tarkastelen millaiseksi 21 oululaista vanhempaa kuvaavat kasvuympäristön kulttuurisen muutoksen esikoulun toimintakulttuurista koulun toimintakulttuuriksi ja lapsen roolin muutoksen esikoululaisesta koululaiseksi. Tutkimus on lähestymistavaltaan ekologinen, ja tarkastelun kohteena ovat arkielämän kontekstissa tapahtuvat yksilön ja kasvuympäristön vastavuoroiset vuorovaikutus- ja muutosprosessit. Koulunaloittaminen siirtymäprosessina on lapsen ja kasvuympäristön keskinäinen muutos- ja sopeutumisprosessi. Kasvuympäristön kulttuurisen muutoksen tarkastelu muodostaa tutkimukseni taustan ja lähtökohdan. Roolimuutosta tutkin kunnallisen päiväkodin, esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintayksikön, montessoripainotteisen päiväkodin ja esi- ja alkuopetuksen yhdysluokan esiopetuskontekstissa sekä koulukontekstissa. Tutkimusaineisto koostuu 13 perheen vanhempien haastatteluista ja kolmen perheen vanhempien kirjoittamista päiväkirjadokumenteista ja heidän haastatteluistaan. Vanhempien mukaan lapsen kasvuympäristö muuttui esikoulusta kouluun siirryttäessä lapsikeskeisestä, leikki- ja oppimisympäristöstä opettajajohtoiseksi, tavoitteelliseksi oppimis- ja opetusympäristöksi, sosiaalisesta kasvuympäristöstä enemmän yksin työskentely -ympäristöksi ja kouluun valmentavasta toimintakulttuurista kansalaiskasvatuksen toimintakulttuuriksi. Tämän muutoksen rinnalla vastaavasti lapsen rooli muuttui prosessinluonteisesti esikoululaisesta koulunaloittajaksi ja koululaiseksi. Koulunaloittajan roolin löytyminen oli yksi tutkimukseni päätulos. Roolimuutos kaikkinensa oli vähäisin esi- ja alkuopetuksen yhdysluokan esikoululaisilla, jotka olivat harjoitelleet koululaisen roolia koulukontekstissa jo esiopetusvuoden aikana. Suurin ja jyrkin roolimuutos oli kunnallisesta päiväkodista sekä montessoripainotteisesta päiväkodista siirtyneillä esikoululaisilla, joille koulukonteksti ja koululaisen rooli olivat etukäteen vieraita. Yksilöllinen ja vaihteleva roolimuutos oli esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintayksiköstä siirtyneillä esikoululaisilla, jotka olivat etukäteen tutustuneet koulun sosiaaliseen ja akateemiseen ympäristöön. Kouluun siirtyminen lapsen ja kasvuympäristön keskinäisenä muutos- ja sopeutumisprosessina oli joustavin, helpoin ja yksilöllisin esi- ja alkuopetuksen yhdysluokan esikoululaisilla, turvallinen ja monivaiheinen esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintayksikön esikoululaisilla, luonteva ja nopea montessorilapsella ja pitkäkestoisin ja ongelmallisin päiväkodin esikoululaisilla. Tulosten johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka koulutusjärjestelmämme pyrkii olemaan kaikille yhdenvertainen, se ei ole sitä esiopetus- ja koulunaloitusvaiheessa. Kuitenkin ensimmäisen kouluvuoden päättyessä kaikki tutkimuksen lapset olivat sopeutuneet koulukontekstiin ja täyttivät koululaisen roolille asetetut kriteerit ja odotukset akateemisena oppijana, tehtävien suorittajana, arvioitavana, vastuullisena, huolehtivana ja hyvin käyttäytyvänä koulunkävijänä ja koulukaverina. Koulun toimintakulttuurilla oli vahva sopeuttava ja yhdenmukaistava merkitys lapsen kouluun sopeutumisessa ja koululaiseksi kasvussa.