Abstract The laws and financial structure of a country can affect firm decisions and outcomes by affecting financial constraints and agency problems. Power theories of credit suggest that the legal rights of creditors, such as the ability to grab collateral in bankruptcy, increase the willingness of lenders to extend credit. Shareholder protection can reduce information asymmetry and agency problems by mandating quality disclosures, stipulating approval procedures for potentially conflicted transactions and facilitating the private litigation process. The bank-based financial structure can reduce moral hazard by alleviating the free-rider problem in monitoring. This dissertation contains various novel results. The first essay presents evidence of an inverse relation between creditor rights and the value of cash. This is consistent with financial constraints increasing the marginal value of cash, and creditor rights alleviating financial constraints. The second essay suggests that the bank-based financial structure improves the operating performance of large investments especially for diffusely held firms, consistent with the less prevalent free-rider problem in monitoring. The third essay shows that shareholder protection raises investment hazard for the smallest firms. This is consistent with the notion that shareholder protection alleviates those asymmetric information-related problems that delay investment, such as cash flow diversion by corporate insiders. In addition to contributing to the scientific literature, the results of this dissertation can have practical implications for companies, suppliers of finance and policymakers. A value-maximizing company should take into account its legal environment when deciding on cash holdings. Suppliers of finance should consider the interplay between financial structure and ownership structure when evaluating the profitability of investments. Policymakers often encourage investments due to their effect on employment and tax income. The results of this dissertation show that investor protection increases the frequency of large investments and their profitability. / Tiivistelmä Maan lait ja rahoitusrakenne voivat vaikuttaa yrityksen päätöksentekoon rahoitusrajoitteiden ja agenttiongelmien kautta. Velkojien vaikutusvaltaan perustuvien teorioiden mukaan velkojan oikeudet, kuten oikeus vakuuteen konkurssin yhteydessä, lisäävät velanantajan lainaamishalukkuutta. Osakkeenomistajia suojaavat lait voivat puolestaan vähentää yrityksen ja sijoittajien välistä epäsymmetristä informaatiota ja agenttiongelmia esimerkiksi vaatimalla laadukkaita ilmoituksia ja hyväksymisprosesseja koskien potentiaalisesti eturistiriitoja sisältäviä transaktioita sekä mahdollistamalla yksityisen kanteen nostamisen. Lisäksi maan pankkiperusteinen rahoitusrakenne voi vähentää moraalikatoa lievittämällä vapaamatkustajaongelmaa yritysjohdon monitoroinnissa. Tämä tutkielma sisältää useita uusia tuloksia. Ensimmäisessä esseessä havaitaan käänteinen yhteys velkojien oikeuksien ja kassan arvon välillä. Johdonmukainen selitys tälle havainnolle on, että rahoitusrajoitteet lisäävät kassan marginaaliarvoa ja velkojien oikeudet lieventävät rahoitusrajoitteita. Toisen esseen tulosten mukaan pankkiperusteinen rahoitusrakenne parantaa suurten investointien vaikutusta operatiiviseen tulokseen eritysesti hajaantuneen omistusrakenteen omaavien yritysten osalta. Tämä voi johtua pankkiperusteisen rahoitusjärjestelmän vapaamatkustajaongelmaa vähentävästä vaikutuksesta. Kolmannen esseen tulosten mukaan osakkeenomistajansuoja kohottaa suurten investointien hasardifunktiota pienimpien yritysten osalta. Tämä puolestaan voi johtua siitä, että osakkeenomistajansuoja lievittää investointeja hidastavia epäsymmetrisen informaation ongelmia, kuten yrityksen sisäpiiriläisten mahdollista taipumusta ohjata yrityksen kassavirtoja heitä itseään hyödyttäviin kohteisiin. Tieteellisen kontribuution lisäksi tutkimustuloksia voidaan hyödyntää yritysten, rahoittajien ja politiikkojen päätöksenteossa. Yrityksen arvoa maksimoivan johtajan tulisi kassan suuruutta päättäessään ottaa huomioon maassa vallitseva lakiympäristö. Rahoittajien tulisi puolestaan huomioida maan rahoitusrakenteen ja yrityksen omistusrakenteen vaikutus investointien kannattavuuteen. Politiikkojen yleinen tavoite on lisätä yritysten investointeja, koska ne parantavat työllisyyttä ja synnyttävät verotuloja. Tämän tutkielman mukaan sijoittajansuoja lisää suurten investointien frekvenssiä ja kannattavuutta.

Abstract Coronary artery disease (CAD) and type 2 diabetes (T2D) are associated with cardiovascular autonomic dysfunction, which is widely used as a predictor of mortality in cardiovascular diseases. The determinants of autonomic dysfunction in CAD patients with or without T2D are not well known. The aim of this thesis was to examine the determinants of cardiovascular autonomic function in healthy subjects and CAD patients with and without T2D. A second aim was to study the prognostic value of autonomic function in the patient population. A third aim was to study the effects of exercise prescriptions on physical activity and exercise capacity in the patient groups. The association between heart rate (HR) variability and physical activity was examined by means of 24-hour recordings in 45 healthy adults. The determinants and prognostic value of autonomic function, measured by HR recovery, HR variability, and HR turbulence, were assessed in 1060 CAD patients (50% were patients with T2D). Physical activity was measured before and after a six-month exercise prescription in 44 CAD patients without T2D and 39 CAD patients with T2D. In healthy patients, short-term HR variability indexes and the complexity properties of HR were influenced by physical activity, whereas long-term HR variability indexes remained relatively stable at various activity levels, making them robust indexes for assessment of autonomic function during ambulatory conditions. In CAD patients, exercise capacity was the most important determinant of autonomic function in addition to physical activity, age, presence of T2D, and left ventricular systolic function. During a 2-year follow-up, autonomic dysfunction predicted cardiovascular events only in CAD patients with T2D, but did not provide independent prognostic information after multivariate adjustment when high-sensitivity C-reactive protein, a marker of inflammation, remained as an independent predictor. CAD patients with T2D were physically less active than patients without T2D. Exercise prescription promoted a more active lifestyle and improved exercise capacity in both patient groups. In conclusion, cardiovascular autonomic dysfunction in CAD patients with and without T2D is closely related to low exercise capacity and physical activity, which both can be increased by exercise prescriptions. Autonomic dysfunction predicts short-term cardiovascular events only in CAD patients with T2D, but is not as strong an independent predictor as low-grade inflammation. / Tiivistelmä Autonomisen hermoston toiminnan häiriö on yleinen komplikaatio sepelvaltimotaudissa ja tyypin 2 diabeteksessa (T2D), ja sen tiedetään olevan itsenäinen kuolleisuutta ennustava tekijä. Autonomista säätelyä selittäviä tekijöitä ei kuitenkaan tunneta hyvin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin autonomisen hermoston toimintaa selittäviä tekijöitä kolmessa ryhmässä: osa tutkittavista oli terveitä, osalla oli sepelvaltimotauti ja T2D, ja osalla pelkästään sepelvaltimotauti. Lisäksi tutkittiin, miten autonominen säätely vaikuttaa sepelvaltimotautipotilaiden ennusteeseen sekä miten liikuntaohjelma vaikuttaa heidän fyysiseen aktiivisuuteensa ja suorituskykyynsä. Sykevaihtelun ja fyysisen aktiivisuuden välistä yhteyttä selvittävään tutkimukseen osallistui 45 tervettä henkilöä. Autonomisen hermoston toimintaa selittäviä tekijöitä ja sen ennustearvoa tutkittiin 1060 sepelvaltimotautipotilaalta, joista puolet sairasti T2D:ta. Näistä potilaista valittiin satunnaisotannalla kuuden kuukauden liikuntaohjelmaan ja fyysisen aktiivisuuden mittauksiin 44 sepelvaltimotautipotilasta, joilla ei ollut T2D:ta, ja 39 potilasta, jotka sairastivat T2D:ta. Terveillä henkilöillä lyhyen aikavälin sykevaihtelumuuttujat olivat yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen, mutta pitkän aikavälin sykevaihtelumuuttujissa tätä yhteyttä ei havaittu. Sepelvaltimotautipotilailla vahvimmiksi autonomista säätelyä selittäviksi tekijöiksi osoittautuivat maksimaalinen suorituskyky, fyysinen aktiivisuus, ikä, T2D ja vasemman kammion ejektiofraktio. Poikkeava autonominen säätely ennusti sydän- ja verisuonitautitapahtumia kahden vuoden seurannan aikana vain T2D:ta sairastavilla sepelvaltimotautipotilailla, mutta sillä ei ollut itsenäistä ennustearvoa, kun vakioitiin muilla riskitekijöillä. Lopulta ainoa huonon ennusteen merkki oli tulehdustilaa kuvaava herkkä CRP. T2D:ta sairastavat sepelvaltimotautipotilaat olivat fyysisesti passiivisempia kuin pelkästään sepelvaltimotautia sairastavat. Yksilöllinen liikuntaohjelma lisäsi korkean intensiteetin fyysistä aktiivisuutta ja paransi suorituskykyä molemmissa potilasryhmissä. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että sepelvaltimotautipotilailla autonomisen hermoston toiminnan häiriö on yhteydessä vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen ja heikkoon fyysiseen kuntoon. Molempiin tekijöihin voidaan vaikuttaa positiivisesti liikuntaohjelmalla. Poikkeava autonominen säätely ennustaa lyhyen aikavälin sydän- ja verisuonitautitapahtumia vain T2D:ta sairastavilla sepelvaltimotautipotilailla. Se ei kuitenkaan ole yhtä vahva itsenäinen ennustaja kuin tulehdusta kuvaava herkkä CRP.

Abstract Novel methods and tools are needed for the performance evaluation of future embedded systems due to the increasing system complexity. Systems accommodate a large number of on-terminal and or downloadable applications offering the users with numerous services related to telecommunication, audio and video, digital television, internet and navigation. More flexibility, scalability and modularity is expected from execution platforms to support applications. Digital processing architectures will evolve from the current system-on-chips to massively parallel computers consisting of heterogeneous subsystems connected by a network-on-chip. As a consequence, the overall complexity of system evaluation will increase by orders of magnitude. The ABSOLUT performance simulation approach presented in this thesis combats evaluation complexity by abstracting the functionality of the applications with workload models consisting of instruction-like primitives. Workload models can be created from application specifications, measurement results, execution traces, or the source code. Complexity of execution platform models is also reduced since the data paths of processing elements need not be modelled in detail and data transfers and storage are simulated only from the performance point of view. The modelling approach enables early evaluation since mature hardware or software is not required for the modelling or simulation of complete systems. ABSOLUT is applied to a number of case studies including mobile phone usage, MP3 playback, MPEG4 encoding and decoding, 3D gaming, virtual network computing, and parallel software-defined radio applications. The platforms used in the studies represent both embedded systems and personal computers, and at the same time both currently existing platforms and future designs. The results obtained from simulations are compared to measurements from real platforms, which reveals an average difference of 12% in the results. This exceeds the accuracy requirements expected from virtual system-based simulation approaches intended for early evaluation. / Tiivistelmä Sulautettujen tietokonejärjestelmien suorituskyvyn arviointi muuttuu yhä haastavammaksi järjestelmien kasvavan kompleksisuuden vuoksi. Järjestelmissä on suuri määrä sovelluksia, jotka tarjoavat käyttäjälle palveluita liittyen esimerkiksi telekommunikaatioon, äänen ja videokuvan toistoon, internet-selaukseen ja navigaatioon. Tästä johtuen suoritusalustoilta edellytetään yhä enemmän joustavuutta, skaalautuvuutta ja modulaarisuutta. Suoritusarkkitehtuurit kehittyvät nykyisistä System-on-Chip (SoC) -ratkaisuista Network-on-Chip (NoC) -rinnakkaistietokoneiksi, jotka koostuvat heterogeenisistä alijärjestelmistä. Sovellusten ja suoritusalustan muodostaman järjestelmän suorituskyvyn arviointiin tarvitaan uusia menetelmiä ja työkaluja, joilla kompleksisuutta voidaan hallita. Tässä väitöskirjassa esitettävä ABSOLUT-simulointimenetelmä pienentää suorituskyvyn arvioinnin kompleksisuutta abstrahoimalla sovelluksen toiminnallisuutta työkuormamalleilla, jotka koostuvat kuormaprimitiiveistä suorittimen käskyjen sijaan. Työkuormamalleja voidaan luoda sovellusten spesifikaatioista, mittaustuloksista, suoritusjäljistä tai sovellusten lähdekoodeista. Suoritusalustoista ABSOLUT-menetelmä käyttää yksinkertaisia kapasiteettimalleja toiminnallisten mallien sijaan: suoritinarkkitehtuurit mallinnetaan korkealla tasolla ja tiedonsiirto ja tiedon varastointi mallinnetaan vain suorituskyvyn näkökulmasta. Menetelmä mahdollistaa aikaisen suorituskyvyn arvioinnin, koska malleja voidaan luoda ja simuloida jo ennen valmiin sovelluksen tai suoritusalustan olemassaoloa. ABSOLUT-menetelmää on käytetty useissa erilaisissa kokeiluissa, jotka sisälsivät esimerkiksi matkapuhelimen käyttöä, äänen ja videokuvan toistoa ja tallennusta, 3D-pelin pelaamista ja digitaalista tiedonsiirtoa. Esimerkeissä käytetiin tyypillisiä suoritusalustoja sekä kotitietokoneiden että sulautettujen järjestelmien maailmasta. Lisäksi osa esimerkeistä pohjautui tuleviin tai keksittyihin suoritusalustoihin. Osa simuloinneista on varmennettu vertaamalla simulointituloksia todellisista järjestelmistä saatuihin mittaustuloksiin. Niiden välillä huomattiin keskimäärin 12 prosentin poikkeama, mikä ylittää aikaisen vaiheen suorituskyvyn simulointimenetelmiltä vaadittavan tarkkuuden.

Abstract This thesis deals with the fascinating subject of the design of digital communication systems - or more precisely one topic therein, i.e., modulation. Modulation and its counterpart demodulation are the means of making the information ride the beast of a wireless radio channel. The introduction of mMFSK and amMFSK generated ideas of applying the approach to other modulation methods. The straightforward extension was to apply the method to CSK modulation to introduce mMCSK modulation. The analysis shows that due to the orthogonality of the signaling waveforms of mMCSK (with Walsh codes) and mMFSK, the same performance is achieved for modulation methods with the same modulation alphabet. But with CSK it is rather easy to construct non-orthogonal signaling waveforms. Hence, the thesis also gives analytical results for non-orthogonal mMCSK and especially considers (as an example) the use of Gold and Kasami codes. The results indicate that the best choice of codes for a non-coherent mMCSK system is the orthogonal code family, which is a rather intuitive result. However, for a coherent mMCSK system, better performance could be achieved with non-orthogonal codes. Given that we can construct a code set where the cross-correlation between the codes in the family is negative (ρi,j<0), performance improvement compared to the orthogonal code family is achieved. The results show that, for instance, a 0.5 dB performance improvement in the AWGN channel can be achieved by using a specifically constructed set of Kasami codes as the basis functions in the modulation. The thesis also presents the performance analysis results of mMCSK in a flat Rayleigh fading channel. To further enlarge the modulation alphabet sizes (with the price of larger spectrum usage) it was realized that combining the mMFSK and mMCSK would be an interesting choice. The mMCSK-mMFSK modulation was hence introduced, which can be viewed as the main contribution of this thesis. A method to analyze this two-component modulation was developed and the performance analyses give results for mMCSK-mMFSK modulation in AWGN and flat Rayleigh fading channels for both coherent and non-coherent receivers. The performance was also assessed with orthogonal and non-orthogonal code constructs. Moreover, an antipodal extension of the mMCSK-mMFSK modulation was introduced with the analysis of the performance. A third contribution of the thesis was to introduce the mPPM modulation method following the mMFSK principles. The performance results obtained in the mMCSK can also be applied to these modulation formats in certain scenarios. PPM modulation has been widely suggested to be used in UWB systems. In UWB systems, the means to adapt the data rate is the use of pulse repetition. Hence, the performance analysis of the mPPM modulation methods with pulse repetition and a non-coherent receiver was computed. The performance of pulse repetition in impulsive interference was also computed. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjatyössä tarkastellaan tietoliikennejärjestelmän suunnitteluun liittyvää osa-aluetta modulaatiomenetelmä. Modulaatio ja sen vastinpari demodulaatio ovat mekanismit, joiden avulla siirrettävä tieto saatetaan muotoon, jolla se voidaan siirtää radiokanavassa. mMFSK ja amMFSK modulaatiomenetelmien kehittäminen loi pohjan, jota lähdettiin soveltamaan myös muihin modulaatiotekniikoihin. Suoritetut matemaattiset analyysit osoittavat, että samalle modulaatioaakkoston koolle mMCSK (käyttäen Walsh-koodeja) ja mMFSK saavuttavat saman suorituskyvyn olettaen modulaatioiden olevan ortogonaalisia. CSK-tekniikalla on kuitenkin helppo rakentaa koodeja, jotka ovat epäortogonaalisia. Väitöskirjassa analysoidaan myös muutamia tapauksia epaortogonaaliselle mMCSK:lle, jossa esimerkinomaisesti tarkastellaan Gold- ja Kasami-koodien käyttöä. Tulokset osoittavat, että epäkoherentille mMCSK:lle paras valinta koodiperheeksi on ortogonaalinen koodiperhe, joka tuloksena on myös intuitiivinen. Koherentille mMCSK:lle voidaan kuitenkin rakentaa epäortogonaalisia koodikonstruktioita, joissa koodien välinen ristikorrelaatio on negatiivinen ja tällöin saavutetaan suorituskyvyn parantumista ortogonaaliseen koodiperheeseen verattuna. Tulokset Gold- ja Kasami-koodeille AWGN-kanavassa osoittavat, että n. 0.5 dB suorituskyvyn paraneminen on saavutettavissa. Työssä johdetaan myös analyyttiset tulokset vastaaville tapauksille Rayleigh-häipyvässä kanavassa. Tutkittaessa mMCSK- ja mMFSK-modulaatioita, huomattiin, että yhdistämällä nämä kaksi voidaan saavuttaa erittäin suuria modulaatioaakkostoja. Hintana on suurempi spektrin käyttö. mMCSK-mMFSK-modulaation kehittämistä voidaan pitää tämän työn päätuloksena. Työssä kehitetään likimääräinen menetelmä tämän kaksi-komponenttisen modulaation suorituskyvyn analysoimiseksi. Tuloksina esitetään modulaatiomenetelmän suorituskyky sekä AWGN- että Rayleigh-häipyvässä kanavassa. Suorituskykytuloksia esitetään myös epäortogonaalisille koodikonstruktioille. Lisäksi kehitettiin antipodaalinen laajennus mMCSK-mMFSK-modulaatiosta ja suoritettiin suorituskykyanalyysi AWGN-kanavassa. Työn kolmantena tuloksena esitetään mPPM-modulaatiomenetelmä hyödyntäen mMCSK-modulaation periaatteita. mMCSK-suorituskykyanalyysia voidaan tietyin ehdoin soveltaa myös näihin modulaatiomenetelmiin, joiden käyttöä esitetään usein ultralaajakaistajärjestelmissä (UWB). UWB-järjestelmissä datanopeutta säädetään usein pulssin toistoa käyttämällä. Työssä johdetaan suorityskykytulokset epäkoherentille mPPM-vastaanottimelle myös pulssintoiston yhteydessä. Lisäksi johdettiin suorituskykylausekkeet ko. modulaatioille impulsiivisen häiriön läsnäollessa.

Abstract Despite advances in treatment of cardiovascular diseases, coronary heart disease (CHD) remains the most common cause of death in the Western countries; and its first manifestation is often sudden cardiac death (SCD). The development of CHD is a lifelong process, the pace of which is governed by the burden of several risk factors. The purpose of this study was to investigate the association of levels of cardiorespiratory fitness (CRF), exercise-induced myocardial ischemia and physical activity with the risk of CHD-related death, including SCD events among men with different risk factor profiles. This study is based on the population of the Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study, which recruited a sample of 2682 men aged 42–60 years. Their CRF was assessed with a maximal exercise test using respiratory gas analysis. Exercise-induced ST segment depression was defined as a ≥1 mm ST segment depression on the electrocardiogram. Anthropometric measurements, blood sample analyzes and questionnaires regarding leisure-time physical activity (LTPA) and smoking were performed at baseline. Men with both low CRF and exercise-induced ST segment depression were at higher risk of death from CHD and SCD than men with high CRF without ST segment depressions. Men with low CRF and low LTPA were at higher risk of SCD than men with low CRF and high LTPA. The amount of LTPA did not alter the incidence on SCD among men with high CRF. These findings were adjusted for age, type 2 diabetes and CHD, smoking, alcohol consumption, body mass index, systolic blood pressure, serum low density lipoprotein cholesterol, and serum C-reactive protein level. These findings emphasize the importance of physical activity and treatment of other modifiable risk factors, especially among the men with low CRF. / Tiivistelmä Sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisystä ja hoidon edistysaskeleista huolimatta sepelvaltimotauti on edelleen kehittyneiden maiden yleisin kuolinsyy, sydänperäisen äkkikuoleman ollessa usein taudin ensimmäinen ilmentymä. Sepelvaltimotaudin syntyminen on pitkäaikainen prosessi, jossa riskitekijät määrittävät suurelta osin taudin etenemisen nopeuden. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kliinisessä rasituskokeessa todetun aerobisen suorituskyvyn, sydänlihasiskemian sekä fyysisen aktiivisuuden yhteyttä sepelvaltimotautikuolemiin ja sydänperäisiin äkkikuolemiin eri sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijäyhdistelmien omaavien miesten keskuudessa. Tämä tutkimus perustuu Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study- aineistoon, johon kuuluu 2682 42–60 vuotiasta miestä. Tutkittavien aerobista suorituskykyä arvioitiin kliinisessä rasituskokeessa mittaamalla hapenkulutus suoraan hengityskaasuista. Sydänlihasiskemian merkkinä pidettiin rasituksen provosoimaa ≥1 mm ST-välin laskua tutkittavien EKG:ssa. Tutkittavilta kartoitettiin alussa antropometriset mittaukset, verikokeet sekä kyselylomakkeilla selvitettiin mm. vapaa-ajan liikunnan määrää ja tupakointia. Miehet, joilla todettiin huono suorituskyky sekä samanaikainen rasituksen aiheuttama sydänlihasiskemia olivat suuremmassa vaarassa menehtyä sepelvaltimotautiin ja sydänperäiseen äkkikuolemaan verrattuna miehiin, joilla todettiin hyvä suorituskyky eikä rasituksen aiheuttamaa sydänlihasiskemiaa. Miehet joilla todettiin huono suorituskyky, mutta harrastivat enemmän liikuntaa vapaa-ajalla, olivat pienemmässä vaarassa sydänperäiseen äkkikuolemaan kuin huonokuntoiset miehet, jotka harrastivat vähemmän liikuntaa vapaa-ajallaan. Vapaa-ajan liikunnan määrä ei muuttanut sydänperäisen äkkikuoleman esiintyvyyttä hyväkuntoisten miesten keskuudessa. Nämä tulokset vakioitiin iän, tyypin 2-diabeteksen, todetun sepelvaltimotaudin, tupakoinnin, alkoholin kulutuksen, painoindeksin, systolisen verenpaineen, seerumin LDL-kolesterolin ja C-reaktiivisen proteiinin suhteen. Nämä löydökset korostavat liikunnan harrastamisen tärkeyttä muiden riskitekijöiden hoidon ohessa, erityisesti lähtötasoltaan huonokuntoisilla miehillä.