Usando as Regras de Soma da QCD, testamos se a nova estrutura estreita, X(4350) recentemente observada pela Colaboração Belle, pode ser descrita como um estado molecular D8D80 exótico JPC = 1+. Consideramos as contribuições dos condensados de dimensão oito, trabalhamos com os termos dominantes em 8 mantendo os termos lineares na massa do quark estranho m8. A massa obtida é igual a mD8D80 = (5.05±0.19) GeV. Consideramos também uma corrente molecular 1+, DD0 e obtemos mDD0 = (4.92 ± 0.08) GeV. Concluímos que não é possível descrever a estrutura X(4350) como um estado molecular 1+ D8D80. / Using the QCD sum rules we test if the new narrow structure, the X(4350) recently observed by the Belle Collaboration, can be described as a JPC = 1+ exotic D8D80 molecular state. We consider the contributions of condensates up to dimension eight, we work at leading order in s and we keep terms which are linear in the strange quark mass ms. The mass obtained for such state is mD8D80 =(5.05 ± 0.19) GeV. We also consider a molecular 1+, DD0 current and we obtain mDD0 = (4.92 ± 0.08) GeV. We conclude that it is not possible to describe the X(4350) structure as a 1+ D8D80 molecular state.

Usando as Regras de Soma da QCD, testamos se a nova estrutura estreita, X(4350) recentemente observada pela Colaboração Belle, pode ser descrita como um estado molecular D8D80 exótico JPC = 1+. Consideramos as contribuições dos condensados de dimensão oito, trabalhamos com os termos dominantes em 8 mantendo os termos lineares na massa do quark estranho m8. A massa obtida é igual a mD8D80 = (5.05±0.19) GeV. Consideramos também uma corrente molecular 1+, DD0 e obtemos mDD0 = (4.92 ± 0.08) GeV. Concluímos que não é possível descrever a estrutura X(4350) como um estado molecular 1+ D8D80. / Using the QCD sum rules we test if the new narrow structure, the X(4350) recently observed by the Belle Collaboration, can be described as a JPC = 1+ exotic D8D80 molecular state. We consider the contributions of condensates up to dimension eight, we work at leading order in s and we keep terms which are linear in the strange quark mass ms. The mass obtained for such state is mD8D80 =(5.05 ± 0.19) GeV. We also consider a molecular 1+, DD0 current and we obtain mDD0 = (4.92 ± 0.08) GeV. We conclude that it is not possible to describe the X(4350) structure as a 1+ D8D80 molecular state.

Art conservation and restoration on ancient works are continuously involving new types of technologies. These trends are mostly taking place in Europe, especially Florence because it is the foremost leading city of art restoration, and has the most capable and devoted fresco restorers in Italy. This study contributes to the scholarly discourse of advances in art restoration involving computers and nanotechnology, and promotes the use of technology in the field of art. The crux of the paper focuses on the Brancacci Chapel fresco cycle restoration throughout the span of several years. This project is important to the research of art restoration primarily because it has undergone several different methods of repair. This is probably due to the fact that the chapel was subject to a fire in 1771 t as well as the Florence flood of 1966. This thesis examines the different viewpoints of art scholars regarding the implementation of nanoscicence and computers in the field and sheds light on restorations done on recent works and the incorporation of nanotechnology in American museums.

Abstract Rare and elusive species are difficult to study, because they are usually secretive, solitary, occur at low densities and have large home ranges. Wolverines (Gulo gulo) can both hunt and scavenge for food. In Fennoscandia, wolverines co-exist with either wild or semi-domesticated reindeer, which constitute their most important winter food. Approximately half of the 180–220 Finnish wolverines are found in northern Finland within the reindeer management area. However, the other half of the population is distributed in eastern and central Finland, and the ecology of wolverines especially in this area is poorly known. This research examined the habitat selection, diet and population genetics of wolverines in northern and eastern Finland. The results suggest that wolf presence is one of the most important variables influencing the habitat selection of wolverines. This finding supports the speculative idea that wolverines might benefit from being sympatric with wolves through increased scavenging opportunities. Furthermore, both the reproductive status of wolverines and the availability of different prey items were found to affect the wolverine diet. In northern Finland, semi-domesticated reindeer and mountain hare were the most frequently utilized prey species for breeding female wolverines. In eastern Finland, the most important food source for breeding females was moose carrion, whereas males and non-breeding females heavily utilized mountain hares. These results support the predictions of the optimal foraging theory, suggesting that wolverines opportunistically utilize the food source that is most energy-efficiently available. In areas with a low density of medium-sized ungulates, scavenging of wolf- and human-killed carrion plays an essential role in food acquisition by wolverines. According to the results of a population genetics investigation, two wolverine subpopulations exist in Finland: a northern and an eastern one. The overall genetic variability was found to be low, and signs of a recent population bottleneck were detected in both populations. It is likely that the wolverine populations in Finland would benefit from improved connectivity between them, but also with neighbouring populations in Scandinavia and north-eastern Russia. / Tiivistelmä Ahma (Gulo gulo) tunnetaan sekä haaskansyöjänä että keskikokoisia hirvieläimiä ja pienriistaa saalistavana petona. Fennoskandian alueella peuran kesy tai villi muoto on ahman merkittävin saalislaji. Noin puolet Suomen 180–220 ahmasta elää Pohjois-Suomessa poronhoitoalueella, ja loput Itä- ja Keski-Suomessa. Poronhoitoalueen ulkopuolella elävien ahmojen ekologiaa on tutkittu erityisen vähän. Väitöstyössäni tarkastelin ahman habitaatinvalintaa, ruokavaliota ja populaatiogenetiikkaa pääasiassa Pohjois- ja Itä-Suomen alueilla. Tutkimukseni tulokset osoittivat, että suden läheisyys oli yksi tärkeimmistä ahman habitaatinvalintaan vaikuttavista tekijöistä. Tämä havainto tukee hypoteesia, jonka mukaan ahma saattaisi hyötyä susien läheisyydestä suuremman haaskatiheyden ansiosta. Todennäköisesti ahmat elävät mielellään samoilla seuduilla susien kanssa, mutta kaihtavat läheistä kanssakäymistä välttääkseen killansisäisen saalistuksen. Tutkimusteni perusteella sekä ahman lisääntymistila että alueen saaliseläinten saatavuus vaikuttivat ahman ruokavalioon. Poro ja metsäjänis olivat lisääntyvien ahmanaaraiden tärkein ravintokohde Pohjois-Suomessa. Itä-Suomessa merkittävin lisääntyvien naaraiden ravintokohde oli hirvi, jota ahmat hyödyntävät lähinnä haaskojen muodossa, mutta urokset ja ei-lisääntyvät naaraat sen sijaan saalistivat eniten metsäjänistä. Ahmat siis näyttävät hyödyntävän opportunistisesti sitä ravintokohdetta, joka kullakin alueella on energiatehokkainta saavuttaa. Susien ja ihmisten jälkeensä jättämät haaskat ovat merkittävä ravintolähde ahmoille alueilla, joilla keskikokoisten hirvieläinten tiheydet ovat alhaisia. Ahman populaatiogeneettinen tutkimus osoitti, että Suomen ahmat ovat geneettisesti jakautuneet kahteen alapopulaatioon, pohjoiseen ja itäiseen. Ahmakannan geneettinen monimuotoisuus oli pientä, ja molemmissa alapopulaatiossa oli nähtävissä merkkejä äskettäisestä pullonkaulailmiöstä. Populaatioiden välisen geenivirran määrän tulisi olla nykyistä korkeampi, jotta ahmakannan elinvoimaisuuden voisi katsoa olevan turvattu tulevaisuudessa.

Abstract The grey wolf is the most widely distributed of all land mammals and is a habitat generalist that inhabits all the vegetation types of the Northern Hemisphere. Wolves also breed well and have the potential to rapidly expand to new areas. In Finland, the wolf is a game species, and as a result of Finland’s membership of the European Union, the wolf population is subject to very limited hunting due to the obligation to protect the species. Mainly for this reason, the wolf population in Finland has increased significantly in recent years. In particular, the birth rate has developed favourably and the number of litters increased from just four in 1996 to 20 in 2005. It also seems at present that the wolf population in Finland is no longer following the fluctuations in wolf numbers in Russian Karelia. The general aim of this dissertation is to provide applicable knowledge for wolf management and conservation purposes, and especially to examine the effects of human-modified landscapes on wolf population expansion in Finland. Various aspects of habitat selection were investigated in four sub-studies to gain a thorough insight into the space use and habitat needs of wolves. Species data came from a long-term wolf population study that included location information from 85 radio- and GPS-GSM-collared wolves from 1998 onwards, as well as track location data based on about 30 000 annual observations recorded with geographical coordinates by a local network of experts on large carnivores. I found that adaptability makes it possible for the wolf to live in the multiple-use, semi-wild forests of Finland and that no restrictions are imposed by the landscape on wolf population growth and expansion. In general, the results of my dissertation provide evidence that wolves tend to avoid the presence of human influence when establishing a territory and also when selecting their den site. However, as wolf numbers increase, conflict situations will more frequently occur between wolves and humans, although the risk of depredation events, for example among sheep farms, varies between farms in Finland. That is, there are some environmental and farm level factors that are associated with wolf depredation. The breeding wolf population in Finland has gradually expanded and the first litters have recently been born in western Finland after an absence of more than 100 years. The geographical distance to the Scandinavian population is shorter from these new western territories than from the population’s core area in eastern Finland. This could potentially increase the likelihood of dispersal from Finland to Scandinavia. / Tiivistelmä Susi on habitaattigeneralisti, jonka levinneisyys kattaa kaikki pohjoisen pallonpuoliskon kasvillisuustyypit. Sudet myös lisääntyvät hyvin ja voivat näin ollen levittäytyä nopeasti uusille alueille. Suomessa susi on riistalaji, jonka metsästys on rajoitettua Euroopan unionin jäsenyyden myötä. Lähinnä tästä syystä Suomen susikanta on kasvanut voimakkaasti 1990-luvun ja 2000-luvun alun aikana. Erityisesti syntyvyys on kasvanut: pentueiden määrä lisääntyi neljästä 20:een vuosien 1996 ja 2005 välillä. Näyttäisi siltä, ettei Suomen nykyinen susipopulaatio enää seuraa Venäjän Karjalassa tapahtuvia kannanvaihteluita. Väitöskirjan tavoitteena on ollut tuottaa susikannan hoidossa ja suojelussa käytettävissä olevaa tietoa ja erityisesti tutkia susikannan levittäytymistä ihmisen muokkaamassa ympäristössä Suomessa. Neljässä osatutkimuksessa on käsitelty suden habitaatinvalintaa eri näkökulmista, jotta saataisiin kokonaiskuva suden tilankäytöstä Suomessa. Tutkimusaineisto rakentui pitkäaikaisesta seuranta-aineistosta, jota on kerätty vuodesta 1989 lähtien. Vuosien 1989 ja 2010 välillä 85 sutta on pannoitettu radio- tai GPS-GSM –pannalla. Tutkimuksessa käytettiin hyväksi myös noin 30 000 vuosittain tehtyä jälkihavaintoa. Tutkimustulosten perusteella susi selviää hyvin Suomen monikäyttömetsissä, eivätkä maisematyypit itsestään rajoita susipopulaation kasvua ja levittäytymistä. Toisaalta tulokset osoittavat myös sen, että sudet välttelevät ihmistoimintoja valitessaan reviiri- tai pesäpaikkoja. Kuitenkin susien lukumäärän kasvaessa ristiriitatilanteet susien ja ihmisten välillä tulevat lisääntymään, vaikka susivahinkoriskin suuruus vaihteleekin Suomessa huomattavasti. Esimerkiksi lammastilojen susivahinkoriski riippuu sekä ympäristötekijöistä, että tilan sisäisistä tekijöistä. Kaiken kaikkiaan lisääntyvän susipopulaation esiintymisalue on Suomessa vähitellen kasvanut leviten itärajan tuntumasta kohti länttä. Tämän myötä maantieteellinen etäisyys Skandinavian susipopulaatioon on pienentynyt viimeisten vuosien aikana. Tämä voi edesauttaa susiyksilöiden siirtymistä Suomesta Skandinaviaan.

Abstract During the past few decades in Finland, the growth of wolf (Canis lupus) and wild forest reindeer (Rangifer tarandus fennicus lönnb.) populations has created modern human-wildlife conflicts, of which the wolf conflict has expanded from a local to the EU level. The conflicts have emerged between local people and species but also between different stakeholders concerning methods of management and especially concerning the role of hunting in wolf management. The aim of this thesis is to make such conflicts more transparent and understandable. This thesis also provides suggestions regarding the governance of the conflicts. Wolf conflict data is based on a semi-structured questionnaire distributed among interest groups and open hearings among local people throughout Finland during 2004. The data of the wild forest reindeer conflict is based on a questionnaire answered by farmers in the Suomenselkä area. Methodologically, qualitative as well as quantitative tools are used. The scientific approach of this thesis is animal geography. The conflict in wild forest reindeer management is predicted by biology of species, by damages occurring in farming though also social predictors can be found. However, the conflict is solvable in nature. The wolf conflict is an example of one of the multifaceted human-wildlife conflicts where complex socioeconomical challenges are connected to each other at a local level. The specific biological abilities, the negative image of wolves and fear among people are of concern in this matter. In the society the conflict appears mostly trough stakeholders’ contradictory goals. However, the predictors of conflict between stakeholders became better understood through spatial and cultural contexts. Especially hunting developed by local elements and conservation having a non-local background, have clashed with the wolf being the major bone of contention. The wolf conflict can be defined as insolvable by nature, where the understanding of this is the key of management and mitigation processes. Because no final solution is in sight, despite constant management efforts, adaptive and learning processes are needed. / Tiivistelmä Susi on palannut Suomen eri maakuntiin 1990-luvun aikana ja muodostanut kehittyvän populaation. Sen kannan hoito on muuttunut ristiriitaiseksi kannan kasvun myötä. Konflikti siirtyi 2000-luvun alussa erilaisten intressiryhmien ja myös hallinnollisten tasojen väliseksi kamppailuksi ulottuen Suomen valtion ja EU:n väliseksi. Myös metsäpeura on palannut Suomen luontoon viime vuosikymmenien aikana. Sen kannan hoidossa koettiin ristiriitoja 1990-luvulla lähinnä sen viljelylle aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Molemmille lajeille laadittiin 2000-luvun puolivälissä hoitosuunnitelmat, joiden tarkoituksena oli linjata näiden kannan hoitoa ja suojelua. Tämä tutkimus perustuu hoitosuunnitelmien valmistelua varten kerättyyn aineistoon, jossa pääpaino on susikonfliktissa. Metsäpeurakonfliktin roolina on tarjota vertailupohja. Tutkimusotteen voidaan määritellä kuuluvaksi eläinmaantieteen alaan, jossa tarkastellaan ihmisen ja eläinlajin välistä vuorovaikutusta pääasiassa paikallisesta ja sosioekonomisesta kontekstista. Työssä myös verrataan suomalaista susikonfliktia Yellowstonen kansallispuiston suden palautusohjelman toteutuksesta seuranneeseen kamppailuun. Siitä johdetussa teoriassa konflikti kytketään luonnonsuojelun ja sen käytön aate- ja arvopohjaan. Tutkimuksessa käytetyssä aineistossa on sekä laadullisia että määrällisiä osioita, jotka esitellään neljässä erillisessä artikkelissa. Susikonflikti on esimerkki moniulotteisesta luonnonsuojelun ja -hoidon konfliktista, johon kytkeytyy niin historia, lajin biologia, ihmisen paikallisesti kehittyneet traditiot ja kulttuuriset piirteet kuin institutionaaliset rakenteet mukaan lukien EU-jäsenyys. Tästä kokonaisuudesta on rakentunut paikallisten tahojen ja sen ulkopuolisen kokemusmaailman välinen kamppailu, jossa erilaisista intressiryhmistä ovat aktiivisimpina näkyneet metsästäjä- ja luonnonsuojelutahot. Sekä metsästykseen että lajien suojeluun liittyy useita paradoksaalisia piirteitä, jotka tekevät lajien ja suojelun kentän jännitteelliseksi. Metsäpeurakannan hoidossa esiintyneet konfliktit ovat hallittavissa, koska metsäpeuraan liittyy merkittävästi hyödyn tunne, sen ja ihmisen välille ei muodostu paikallisesti ekologista kilpailutilannetta ja myös sen aiheuttamat vahingot ovat hallittavissa. Susi kantaa mukanaan historiallista ja emotionaalista painolastia, eikä siihen liity paikallisesta näkökulmasta hyödyn tunnetta vaan lähinnä haastava asetelma. Nykyisellä suomalaisen maaseudun elinkeinorakenteella ja luonnon käytön kulttuurilla susikonfliktin hoidossa joudutaan sietämään jatkossakin ratkaisemattomia kysymyksiä. Susikonfliktin hallinnassa onkin keskeistä jatkuvasti avoin, sopeutuva ja oppiva toimintapolitiikka.

In Günter Grass's Danzig Trilogy and novella, Im Krebsgang, an antagonistic female type makes a repeated appearance. She appears in the guise of Susi Kater and Luzie Rennwand in Die Blechtrommel, and as Tulla Pokriefke in the other works, Katz und Maus, Hundejahre, and Im Krebsgang. This antagonistic female type is not like other women in these works. A review of Le Deuxième Sexe by feminist Simone de Beauvoir reveals several crucial components contributing to woman's position in society. Most essentially, a woman's natural attributes and (dis)abilities and the conventions of society have enforced her historical submission to man. This thesis analyzes how the antagonistic female type, or villain, compares and contrasts with other female figures in these works by Grass, according to a paradigm derived from Beauvoir's description of woman. From this analysis, a better understanding of the female villain's nature emerges. Indeed, such a comparison demonstrates that certain female figures in the works of Grass transcend their historically oppressed or subdued status by refusing to submit to those natural handicaps and societal restrictions identified by Beauvoir, and thus become a threat to man's status or security as an antagonistic female type, or villain. However, the villain figure is not always inherently evil, but possesses the capacity to change. The villain and victim can reconcile their differences and may even form a friendly relationship. This evolving villain-victim duality becomes most clear in Grass's work, Im Krebsgang, and suggests the possibility of assuaging contemporary conflicts as educators sympathize with the experiences of both extremist groups and victimized parties and help them come to terms with their differences.