Abstract The aim of the present study was to examine associations between serum 25-hydroxyvitamin D [25(OH)D] and 1,25-dihydroxyvitamin D[(1,25(OH)2D]—the circulating and active forms of vitamin D—and periodontal infection. The data were gathered from a case-control study (63 periodontitis patients and 30 periodontally healthy controls) and an intervention study among individuals with type 1 diabetes mellitus (T1DM, 80 patients at the baseline and 65 after periodontal treatment). The periodontal data and the levels of serum 25(OH)D, 1,25(OH)2D and parathyroid hormone (PTH) were available. A third data set included periodontal data and the serum level of 25(OH)D of 1262 non-smoking and non-diabetic 30–49-year-old individuals (Health 2000 Survey). Serum 25(OH)D analyses were done using enzyme-linked immunoassay and radioimmunoassay, 1,25(O)2D analyses using enzyme-immunoassay after purification of 1,25(OH)2D by immunoextraction and PTH analyses using electrochemiluminescence immunoassay. In the case-control study individuals with a low serum 1,25(O)2D level were more likely to belong to the periodontitis group than to the periodontally healthy group and an inverse association was observed between serum 1,25(OH)2D and severity of periodontitis at the baseline of the intervention study. Serum 1,25(OH)2D increased significantly after periodontal treatment in the T1DM patients; a finding that was considered suggestive of a causal relationship between serum 1,25(OH)2D and periodontal infection. Also, serum PTH increased after periodontal treatment; this increase, which was statistically significant (p = 0.016) in patients with moderate or severe periodontitis, may partly account for the earlier observed post-treatment increase in serum 1,25(OH)2D level. Possible explanations for low serum 1,25(OH)2D in periodontal infection may be increased degradation of 1,25(OH)2D, increased use of 1,25(OH)2D, or decreased hydroxylation of 25(OH)D The association between serum 25(OH)D level and periodontal infection was weak, if existent. An inverse association between serum 25(OH)D and the severity of periodontal infection was observed only in the T1DM patients. Among individuals with low plaque level, those in higher 25(OH)D quintiles tended to have fewer teeth with deepened periodontal pockets than those in lower quintiles; a finding which was interpreted to mean a slight protective role of 25(OH)D against periodontal infection. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää seerumin 25-hydroksivitamiini D:n [25(OH)D, D-vitamiinin varastomuoto] ja 1,25-dihydroksivitamiini D:n [1,25(OH)2D, D-vitamiinin aktiivinen muoto] tasojen yhteyttä parodontiumin alueen infektiosairauksiin. Tulokset perustuvat kolmeen tutkimusasetelmaan: tapaus-verrokki-tutkimus (63 parodontiitti-potilasta, 30 verrokkia), interventio-tutkimus [80 tyypin 1 diabetes mellitus (T1DM) potilasta, joista 65 osallistui seurantaan parodontologisen hoidon jälkeen] ja poikittaistutkimus Terveys 2000 tutkimuksen osa-aineistossa (1262 30-49 vuotiasta tupakoimatonta ei-diabeetikkoa). Tapaus-verrokki- ja interventiotutkimuksissa tutkittiin myös seerumin parathormoonin (PTH) yhteyttä parodontaali-infektioon sekä PTH:n vaikutusta seerumin 1,25(OH)2D tasoon infektion hoidon jälkeen. D-vitamiinin ja PTH:n tasot määritettiin immunologisin menetelmin. Yhteyksiä tutkittiin käyttäen vakioituja monimuuttujamalleja. Tapaus-verrokki-tutkimuksessa yksilöt, joilla seerumin 1,25(OH)2D taso oli alhainen, kuuluivat todennäköisemmin parodontiitti- kuin verrokkiryhmään. Interventiotutkimuksen alkutilanteessa seerumin 1,25(OH)2D:n ja parodontaali-infektion vaikeusasteen välillä vallitsi tilastollisesti merkittävä käänteinen yhteys ja taso nousi merkittävästi infektion hoidon jälkeen. Myös seerumin PTH taso nousi parodontaali-infektion hoidon jälkeen; nousu oli tilastollisesti merkittävä (p = 0.016) pitkälle edennyttä parodontiittia sairastavilla. Interventiotutkimuksen tulokset viittaavat kausaaliseen yhteyteen 1,25(OH)2D:n ja parodontaali-infektion välillä. Alhainen seerumin 1,25(OH)2D pitoisuus infektion vallitessa voi selittyä sen suurella käytöllä immuunipuolustukseen infektion aikana tai lisääntyneellä hajoamisella. Tason nousu hoidon jälkeen tukee edellä mainittua. PTH on 25(OH)D:n hydroksylaation pääsäätelijä ja 1,25(OH)2D:n nousua hoidon jälkeen voi osittain selittää myös seerumin PTH tason kohoaminen. Seerumin 25(OH)D:n ja parodontaali-infektion välillä havaittu yhteys oli heikko, mutta ei täysin sulje pois 25(OH)D:n suojaavaa vaikutusta. Käänteinen yhteys löytyi vain interventiotutkimuksen alkutilanteessa T1DM potilailla. Infektion hoito ei vaikuttanut 25(OH)D tasoon. Terveys 2000 tutkimuksen osa-aineistossa havaittiin hyvän suuhygienian omaavilla jonkin verran alhaisempi määrä syventyneitä ientaskuja ylemmissä kuin alemmissa 25(OH)D kvintiileissä.

As the prevalence of vitamin D deficiency continues to grow, mounting evidence supporting its link with chronic disease strengthens suggesting vitamin D’s candidacy in the prevention and treatment of multiple disease states and their complications. Dietary guidelines, however, do not take sun exposure into account. The present study sought to explore the impact of sun exposure on vitamin D status (serum 25(OH)D), and identify other significant determinants of serum levels which may have the greatest effects on overall health. Participants (n = 34) were pre-menopausal women aged 18 to 50 years (mean age 39 ± 6 years), who had their blood drawn at a local pathology lab and a follow-up appointment at a health assessment lab for the collection of other measurements. Mean serum 25(OH)D level was 64 ± 18 nmol/L, and mean dietary vitamin D intake was approximately 327 ± 229 IU/day. Although 82% of participants were below the RDA guidelines (600 IU/day for females ages 9-50 years) for dietary vitamin D intake, only 32% had serum 25(OH)D levels < 50 nmol/L (the recommended level of sufficiency for bone health) reflecting deficiency. While serum 25(OH)D levels were significantly correlated to dietary vitamin D intake (r = 0.42, p = 0.0139), it is reasonable to assume that participants obtained adequate vitamin D from sun exposure. Fasting serum insulin levels were significantly, positively correlated with BMI (r = 0.83, p < 0.0001), and sun exposure index (Body Surface Area x Minutes of Direct Sunlight) was significantly, positively correlated with serum 25(OH)D levels (fall weekend SEI: r = 0.47, p = 0.0059; spring weekend SEI: r = 0.43, p = 0.0135; average weekend SEI: r = 0.43, p = 0.013; and average overall SEI: r = 0.39, p = 0.0247). Reported sun exposure appeared to be least during winter weekdays and the most during summer weekends. Regression analysis was used to determine the strongest predictors of serum 25(OH)D levels, which were found to be sun exposure, dietary vitamin D intake, skin reflectance, age, BMI, and ethnicity (R2 = 0.58 , p = 0.0031), demonstrating that simple questionnaires, such as those employed in this study, can help to predict serum 25(OH)D status and thus be considered in the future treatment of vitamin D deficiency.

No description available.

Bakgrund: Det finns läkemedel som ger ökad risk för vitamin D-brist. En kartläggningsstudie av hur patientgrupper med olika riskläkemedel hanteras i Landstinget i Kalmar län har inte gjorts tidigare. En sådan studie är önskvärd, för att få en nulägesanalys och öka medvetenheten bland hälso-och sjukvårdspersonal om hur läkemedel påverkar D-vitaminstatus. Syfte: Syftet var att undersöka omfattningen av ordinerade riskläkemedel hos samtliga patienter, samt hos patientgruppen ≥75år och hur dessa handläggs avseende ordination av supplementering (samtidig behandling med läkemedel innehållande vitamin D3 / kalcium och vitamin D3,), provtagning och analysresultat avseende kalcidiol i serum. Metod: Riskläkemedel för vitamin D-brist identifierades. Inklusionskriterier för studien var patienter med de fördefinierade riskläkemedlen med ordinationer under 2012 och/eller 2013. Populationen som ingick i studien var patienter i Landstinget i Kalmar län. Data hämtades från patientdatasystemet Cambio Cosmic. Utifrån dessa data analyserades förekomst av supplementering, provtagning för S-25(OH)D kalcidiol och analyssvar. Materialet strukturerades efter respektive läkemedel avseende kön och ålder (≥75 år.) Resultat: 9118 individer ordinerades något av riskläkemedelen orlistat, sevelamer, kolestyramin, kolestipol, efavirenz, prednison, prednisolon, fenytoin, fenobarbital eller karbamazepin. 31% av patienterna som ordinerats riskläkemedel var ≥75 år. Totalt behandlades 22% med supplementationspreparat av de som ordinerats riskläkemedel. I åldersgruppen ≥75 år behandlades 43% med supplement. 61% av de supplementerade patienterna var ≥75 år. Totalt provtogs enbart 4,1% avseende kalcidiol av de som ordinerats riskläkemedel. Av dessa hade 37% av de provtagna en bristnivå av S-25(OH)D (≤50 nmol/L) vid första provtillfället. 57% av de som visade brist supplementerades. Endast 8,3% av de som hade en brist följdes upp med ytterligare en eller flera provtagningar. Av patienterna ≥75 år provtogs 4,1% av patienterna i åldersgruppen. Detta innebär att 31% av de som provtogs var ≥75år. 39% led brist. Av de patienter ≥75 år som hade led brist supplementerades 65% av individerna. Konklusion: Det finns förbättringsutrymme för implementering av kunskap kring riskläkemedel i Landstinget i Kalmar län. / Introduction: Some drugs increase the risk for vitamin D deficiency. To date, no survey has been performed in Kalmar County about how patients medicated with risk pharmaceuticals are handled. Such a survey would be desirable in order to increase knowledge among healthcare workers about how substances interfere with vitamin D status. Aim: The aim was to examine the extent to which risk pharmaceuticals are prescribed among all patients and among patients aged ≥75, and to investigate how these patients are treated with respect to supplementation (drugs containing vitamin D3 / Calcuim and vitamin D3), blood sampling and analysis of serum calcidiol levels. Method: Drugs interfering with vitamin D were identified. Inclusion criteria for the survey were patients that had been prescribed the pre-defined risk pharmaceuticals during 2012 and/ or 2013. The surveyed population was residents in Kalmar County. Data were collected from the patient database Cambio Cosmic. From these data analyzes were made about the occurrence of: supplementation, sampling of S-25(OH)D calcidiol and test results. The collected data were arranged by substance, gender and age (elderly aged ≥75). Results: 9118 patients were prescribed at least one of the risk pharmaceuticals; orlistat, sevelamer, cholestyramine, colestipol, efavirenz, prednisol, prednison, phenytoin, phenobarbital or carbamazepine. 31% of these were aged ≥75. Overall, 22% of the patients were prescribed supplements. Out of these, 61% were elderly. Among the patients that had been prescribed risk pharmaceuticals a minority, 4,1% of the patients were sampled for calcidiol. 37% of these had deficiency in S-25(OH)D (≤50 nmol/L). 8.3% of patients with a vitamin D deficiency were sampled more than once. Out of the patients with deficiency 57% were treated with supplements. Out of the elderly patients prescribed risk pharmaceuticals, 4.1% of the patients were tested for calcidiol. This means that 31% of the tested patients were aged ≥75 and 39% of these had a deficiency. Out of the elderly patients with deficiency, 65% were treated with supplements. Conclusion: In Kalmar County, much can be done in order to better implement the existing knowledge about drugs that increase the risk for vitamin D deficiency. / Betydelsen av bra D-vitaminstatus för äldres hälsa – Hur stor är förekomsten av D-vitaminbrist hos äldre i Kalmar län och hur påverkar läkemedel D-vitaminstatus

Abstract Vitamin D deficiency, obesity and short telomere length are reported to be associated with increased risk of metabolic diseases and all-cause mortality, through modulation of inflammatory pathways. The season of blood sampling, obesity and physical activity have been identified as determinants of 25-hydroxyvitamin D [25(OH)D], but their association with 25(OH)D2 (D2) and 25(OH)D3 (D3) is still poorly understood. In addition, relationships between 25(OH)D, body mass index (BMI), inflammation, and leukocyte telomere length (LTL) has not been previously established. A better understanding of the determinants, risk factors of vitamin D deficiency, and their relationship with BMI, inflammation, and LTL is needed. The study was based on the 31-year follow-up study of the Northern Finland Birth Cohort 1966 (N=4,758). Statistical analyses were used to 1) examine potential determinants of D2 and D3, and identify risk factors associated with hypovitaminosis D, 2) investigate the relationship of 25(OH)D and BMI with LTL and test whether it is independent of inflammatory pathways and, 3) assess how the association of BMI with inflammatory biomarkers might be mediated through 25(OH)D. Our results showed that D2 contributed 5% and D3 95% of the total 25(OH)D concentrations. When examined, the determinants for each isoform, periods of low sunlight exposure associated with increased D2, but with decreased D3. Oral contraceptives associated with increased concentrations of both. We confirmed the known risk factors of low vitamin D: low sunlight periods, residing in northern latitudes, and physical inactivity. Serum 25(OH)D was not an important determinant of LTL, and inflammation may partly mediate the BMI-LTL association. Higher serum 25(OH)D was inversely associated with inflammatory biomarkers, and the association between BMI and biomarkers was modestly mediated through lowered 25(OH)D. In conclusion, our results support the role of known risk factors in vitamin D deficiency and add information on specific determinants of D2 and D3. 25(OH)D did not associate with LTL in young adulthood. We have also provided new insights into a plausible role of vitamin D in BMI associated inflammation. An improved understanding of the role of vitamin D benefits public health in many ways (it can help prevent vitamin D deficiency by implementing lifestyle modification and supplementation). / Tiivistelmä D-vitamiinin puutos, lihavuus ja lyhyt telomeerien pituus liittyvät mahdollisesti lisääntyneeseen riskiin sairastua metabolisiin sairauksiin sekä yleisemmin kuolleisuuteen. Eräs selitys tälle voi löytyä tulehdustekijöistä. Lihavuuden, liikunnan puutteen ja verinäytteenoton ajankohdan tiedetään vaikuttavan 25-hydroksi-D-vitamiinin [25(OH)D]-pitoisuuteen, mutta niiden yhteys D-vitamiinin isomuotoihin (D2, D3) on vielä huonosti tunnettu. Aiemmin ei ole selvitetty 25(OH)D:n, painoindeksin (BMI), tulehduksen ja leukosyyttien telomeerien pituuden (LTL) välisiä yhteyksiä, ja siksi näistä tarvitaan lisätutkimusta. Tutkimusaineistona oli Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortin, 31-vuoden seurantaan osallistuneet henkilöt (N=4,758). Tutkimuksessa keskityttiin 1) selvittämään D2- ja D3-vitamiinipitoisuuksien määrittäviä tekijöitä ja tunnistamaan D-vitamiinin puutteeseen liittyviä riskitekijöitä, 2) tutkimaan 25(OH)D-pitoisuuden ja BMI:n suhdetta LTL:n kanssa sekä testaamaan, onko suhde riippumaton tulehduksellisista tekijöistä ja 3) arvioimaan ilmeneekö BMI:n ja tulehdussytokiinien välinen yhteys 25(OH)D-pitoisuuden kautta. Tutkimus osoitti, että D2-isomuodon osuus oli 5 % ja D3:n osuus 95 % koko 25(OH)D-pitoisuudesta. Näitä isomuotoja määrittäviä tekijöitä tutkittaessa havaittiin, että vähäisellä auringonvalolle altistumisella on todennäköisesti yhteys lisääntyneeseen D2-pitoisuuteen, mutta alhaisempaan D3-pitoisuuteen. Suun kautta otettavien ehkäisypillereiden käytöllä oli yhteys molempien muotojen lisääntyneisiin pitoisuuksiin. Tutkimus vahvisti alhaisten D-vitamiinipitoisuuksien tunnetut riskitekijät: lyhyt altistus auringon valolle sekä fyysinen passiivisuus. 25(OH)D-pitoisuus ei ollut yhteydessä LTL:ään mutta tulehdus näytti osittain vaikuttavan BMI-LTL-assosiaatioon. Korkeampi 25(OH)D-pitoisuus yhdistyi matalampiin tulehdussytokiinipitoisuuksiin, kun taas matala 25(OH)D-pitoisuus muokkasi BMI:n ja biomarkkereiden välisisiä yhteyksiä, tosin heikosti. Yhteenvetona voidaan todeta, että tulokset tukevat tunnettujen riskitekijöiden merkitystä D-vitamiinin puutoksessa ja tuovat lisää tietoa eri isomuotoihin vaikuttavista tekijöistä. Tutkimus antaa myös uusia näkemyksiä D-vitamiinin roolista lihavuuteen liittyvässä matala-asteisessa tulehduksessa. D-vitamiinin vaikutuksien tarkempi tunteminen on merkityksellistä myös kansanterveyden kannalta.