Abstract This study explores self-regulated learning (SRL) in the learning context of a primary school. The research focus is on the occurrence and promotion of SRL. The research is a qualitative case study. The theoretical foundation rests on research into SRL and its promotion. The research context was provided by the pedagogical development of the UBIKO project, which took place at the Oulu University Teacher Training School (Oulun normaalikoulu). The data consists of the structured diaries of students from grades 4 and 5 (N = 90) and the thematic interviews and descriptions of the learning context by their teachers (N = 6). The analysis, carried out to clarify the meaning of the learning context, was boosted by samples based on the Motivated Strategies for Learning Questionnaire (MSLQ) questionnaire. The results indicate that pupils are aware of their learning and they exploit different learning strategies during their learning. The modification of the learning context has a different impact on the motivation and strategy use of strategically low and high pupils. SRL can be promoted by creating a learning context that supports pupils in their planning, monitoring and evaluation processes. In terms of school development it is not enough to concentrate on single supportive elements – the systemic development the learning context (i.e. learning situation, physical environment and social architecture) also needs to be considered. The findings of this study contribute to understanding the skills and promotion of SRL among primary school pupils. The results offer research-based support for teachers, teacher trainees and school developers to meet the challenges of 21st century education. / Tiivistelmä Väitöstutkimus tarkastelee oppimisen itsesäätelyä alakoulun oppimiskontekstissa. Tutkimuskohteina ovat oppimisen itsesäätelyn ilmeneminen sekä sen kehittymisen tukeminen. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka teoreettinen tausta on oppimisen itsesäätelyn ja sen kehittymisen tutkimuksessa. Tutkimuskontekstina toimi Oulun yliopiston harjoittelukoulussa (Oulun normaalikoulu) toteutunut UBIKO-kehittämishanke, jonka aikana tapahtuneeseen pedagogiseen kehittämiseen tutkimus kohdentuu. Tutkimusaineisto koostuu 4.–5.-luokkalaisilta oppilailta (N = 90) kerätyistä strukturoiduista päiväkirjoista sekä heidän opettajiensa (N = 6) oppimiskontekstia kuvaavista raporteista ja teemahaastatteluista. Lisäksi oppimiskontekstin merkityksen analyysia syvennettiin tarkastelemalla oppimisen itsesäätelyn ilmenemisen muutoksia Motivated Strategies for Learning Questionnaire (MSLQ) -kyselyn avulla oppilasjoukosta seulottujen otosten osalta. Tutkimustulokset osoittavat oppilaiden olevan tietoisia oppimiseensa liittyvistä tekijöistä, ja he hyödyntävät oppimisessaan erilaisia oppimisstrategioita. Tulosten perusteella oppimiskontekstissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat eri tavoin strategisesti heikkojen ja vahvojen oppilaiden motivaatioon ja strategiseen toimintaan. Oppimisen itsesäätelyn kehittymistä voidaan tukea luomalla oppimiskontekstiin piirteitä, jotka vahvistavat oppilaiden oman toiminnan suunnittelua, tarkkailua ja arviointia. Koulun kehittämisen näkökulmasta yksittäisten elementtien lisäksi on huomioitava se systeeminen kokonaisuus, joka oppimistilanteen, fyysisen oppimisympäristön sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta oppimiskontekstiin muodostuu. Väitöstutkimuksen tulokset ja tutkimuskontekstin yksityiskohtainen esittely lisäävät ymmärrystä alakouluikäisten oppimisen itsesäätelytaidoista ja niiden kehittymisen tukemisesta. Tulokset auttavat opettajia, opettajankouluttajia ja muita koulun kehittäjiä vastaamaan tutkimusperustaisesti niihin vaatimuksiin, joita 2000-luvun koulutukselle on kansainvälisestikin asetettu.

Abstract The purpose of this study was to evaluate characteristics, the cost of the intervention and effects of participation on the first year preterm cost of care. Home-based intervention is a new preventive nursing intervention, which focuses mainly on early interaction between an infant and its mother. Many long-term advantages have been found in developmental issues of preterm infants, on mothers caring skills and the mother-child relationship. Even though those positive effects are well known, there still remains a gap of information concerning effective characteristics of the intervention as well as costs of such an intervention. The study focused on two main questions: 1) What are the characteristics of the intervention perceived by the mothers with preterm infants? 2) What are the costs of the intervention and what kind of effects did the intervention have on the first year cost of care of preterm infants? This was a retrospective evaluation study. The population consisted of preterm infants (≤ 32 gw), who were treated in eastern an northern Finland during 1996?1998. All infants received usual preterm care. In addition to this, the intervention group participated in the intervention. Data was gathered during 1998?1999. Two groups of mothers were interviewed. The first were mothers (N = 17), who described the care for a preterm infant at home. The other group of mothers (N = 7) evaluated the intervention. Content analysis was performed inductively and deductively. The last one was based on concept and characteristics of social support. Cost of the intervention was evaluated as salary, time and travelling cost for the nurse. Costs of preterm care were computed as direct and indirect social and family costs and compared the first year cost of intervention (N = 18) and control (N = 118) group of preterm infants. Data was gathered by a questionnaire and from hospital statistics and patient files. Descriptive statistical methods as well comparing the means were used. The results indicated an exceptional motherhood of the mothers with preterm infants. The exceptionality consisted of challenges of care for the infant, needs for information related to prematurity and care for the infant. Many fears, worries and feelings of guilt burden the mothers. The home-based intervention supported the mothers of the intervention group by equipping them with situation suitable information concerning prematurity and giving them emotional, integrative and active support. The mean cost of the intervention was 970 euroa per an infant to the hospital. Costs of new episodes of care and primary health care were smaller among the intervention group than among the control group. Cost-analysis indicated that the initial phase of care formed the main proportion of infants' first year cost of care. The results suggest that the home-based intervention may have potential to support mothers with preterm infant without significantly increasing the cost of care. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla vauvaperhetyön sisältöä, arvioida vauvaperhetyön tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia sairaalalle sekä vertailla siihen osallistumisen vaikutuksia keskosten ensimmäisen elinvuoden hoitokustannuksiin. Vauvaperhetyöllä on havaittu olevan vuosia kestäviä suotuisia vaikutuksia keskosten kehitykseen, äidin hoivataitoihin ja vuorovaikutukseen. Kuitenkaan ei ole tietoa siitä, millaisena tuen vastaanottajat sen näkevät. Samoin on niukasti tietoa siitä, paljonko vauvaperhetyön tuottaminen maksaa. Tutkimustehtävinä olivat: Millaisena tukena vauvaperhetyö ilmeni keskosten äideille? Millaiset olivat vauvaperhetyön kustannukset sairaalalle ja miten siihen osallistuminen vaikutti keskosten ensimmäisen elinvuoden hoitokustannuksiin? Tutkimus toteutettiin retrospektiivisena arviointitutkimuksena. Tutkimusjoukko koostui vuosina 1996?1998 Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla hoidetuista keskosista (≤ 32 vk). Kaikille keskosille annettiin tavanomainen hoito, jonka lisäksi interventioryhmän keskoset osallistuivat vauvaperhetyöhön. Aineistot koottiin vuosina 1998?1999. Vauvaperhetyön sisällöllisistä piirteistä koottiin tietoa kahden äitiryhmän teemahaastattelulla. Ensimmäisen aineiston äidit (N = 17) kuvailivat keskosten hoitoa kotona. Toisen aineiston äidit (N = 7) kuvailivat vauvaperhetyön sisältöä. Haastatteluaineistot analysoitiin aineisto- ja teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Jälkimmäisen luokittelurunko rakentui sosiaalisen tuen ominaispiirteiden mukaan. Vauvaperhetyön kustannusten arviointi perustui perhetyöntekijän palkkaan sekä kotikäyntien matka- ja aikakustannuksiin. Interventioon osallistumisen vaikutuksia hoitokustannuksiin arvioitiin vertailemalla interventio- (N = 18) ja verrokkiryhmän (N = 118) keskosten hoitokustannuksia. Tietoa koottiin vanhemmille suunnatulla kyselylomakkeella, sairaalan tiedostoista, potilasasiakirjoista ja perhetyöntekijän tiedostoista. Kustannukset laskettiin suorina ja epäsuorina yhteiskunnalle ja perheille aiheutuneina kustannuksina. Tulokset analysoitiin taulukkolaskennalla käyttäen kuvailevan tilastotieteen menetelmiä ja keskiarvotestejä. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaan keskosen äitiys oli erilaista äitiyttä, jota määritti keskosten hoidon asettamat vaatimukset ja äitien emootiot. Hoidon vaatimuksissa korostuivat päivittäisen hoidon, tiedon tarpeen ja erilaisen arjen asettamat tiedolliset ja taidolliset haasteet. äitien emootiot sisälsivät keskosten terveydentilaan ja kehitykseen sekä äitiin itseensä liittyviä pelkoja, huolia ja syyllisyyden tunteita. Teorialähtöisen analyysin perusteella vauvaperhetyön keskeinen sisältö muodostui tilannekohtaisen, keskosten hoitoon sovelletun erityistiedon antamisesta sekä perhetyöntekijän saavutettavuudesta. Muita vauvaperhetyön antaman tuen muotoja olivat emotionaalinen, integroiva ja aktiivinen tuki. Vauvaperhetyön tuottaminen maksoi sairaalle keskimäärin 970 euroa lasta kohden. Vauvaperhetyöhön osallistuneiden interventioryhmän keskosten uusien hoitojaksojen ja perusterveydenhuollon kustannukset olivat verrokkien kustannuksia matalammat. Tulokset viittaavat siihen, että vauvaperhetyöllä voidaan vastata keskosten äitien tuen tarpeisiin lisäämättä merkittävästi hoitokustannuksia.

Abstract The study aimed at describing and investigating the quality and dynamics of the problem of exclusion among children and young people in the light of social care documents. The sample consisted of the documents on 990 customers of child welfare and income support services aged below 25 in 1992–1997 as descriptions of the children’s and young persons’ situations and courses of life in Finland after the depression of the early 1990’s. The attention focused especially on the various problems in the children’s and young people’s welfare as a basis for social services customership and as descriptors of their exclusion. The life situations of social services customers were generally determined by their unstable position in the labour market and the limitations of their financial resources, in addition to which various subgroups in the sample had their own problems. In child welfare, customership was often based on the mother’s alcohol/drug use or mental problems and neglect of child care or the young person’s problems with school and alcohol or drugs. In terms of income support, the need for support was most often based on the young person’s exclusion from working life and on the related financial difficulties. Important forms of support in both child welfare and income support included customer counselling and financial support. Although social services customership was related particularly to accumulated problems, the customers did not form a uniform group. The documents revealed nine types of customership based on their life control and dimensions of exclusion: life control, integration, minor customership, elimination, danger of exclusion, serious danger of exclusion, marginalisation, segregation and exclusion. The differences between them were connected with differences in the quality and degree of the customers’ welfare problems and in the customers’ power of influence and possibilities for social support. The closer to life control a person’s type of customership was situated, the more she or he could exert an influence using his/her own resources or the support of his/her close community. Moving towards exclusion, the network of control around the customer tightened and the situation was determined ever more clearly by problems, obligations and control. The various types of customership described the customers’ life situations at certain moments, but also at the various stages of the exclusion or survival process and when the life situations were viewed from different perspectives. The exclusion of children and young people was manifested in the current study above all as danger of exclusion. It was about a nightmare scenario of the postmodern society following the both/and logic which was connected not only with the various problems of the social services customers but also with the exclusion of children and adolescents from what we see as normal growth and development. Children who were customers of the social services did not necessarily have the opportunity to be children, and young people did not necessarily grow into adults. The threats of exclusion and possibilities of survival had an impact on the children’s and adolescents’ lives on a situation-by-situation basis and also simultaneously depending on which and whose viewpoint the situation was viewed from. Light and shadow penetrated each other in their life as their life situations took shape in the dimensions of life control and exclusion. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selvittää lasten ja nuorten syrjäytymisongelman laatua ja dynamiikkaa sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Tutkimusaineistona olivat 990 alle 25-vuotiaan sosiaalihuollon lastensuojelun tai toimeentulotuen asiakkaan asiakirjat vuosilta 1992–1997 kuvauksina lasten ja nuorten elämäntilanteista ja elämänkulusta 1990-luvun alun laman jälkeisessä Suomessa. Huomion kohteina olivat erityisesti lasten ja nuorten erilaiset hyvinvoinnin ongelmat sosiaalihuollon asiakkuuden perusteina ja lasten ja nuorten syrjäytymisen kuvaajina. Sosiaalihuollon asiakkaiden elämäntilanteita määrittivät yleisesti epävakaa työmarkkina-asema ja taloudellisten resurssien rajallisuus, joiden lisäksi kohdejoukon eri osaryhmillä oli omia ongelmiaan. Lastensuojelussa asiakkuutta perusteltiin usein äidin päihde- ja mielenterveysongelmilla ja lapsenhoidon laiminlyönnillä tai nuoren koulu- ja päihdeongelmilla. Toimeentulotuessa nuorten tuen tarpeen perusteena olivat puolestaan useimmiten nuorten työelämän ulkopuolelle jääminen ja siihen liittyvät taloudelliset vaikeudet. Keskeisiä tukimuotoja sekä lastensuojelussa että toimeentulotuessa olivat asiakkaan neuvonta ja taloudellinen tuki. Vaikka sosiaalihuollon asiakkuus liittyi erityisesti kasautuneisiin ongelmiin, eivät asiakkaat olleet yhtenäinen ryhmä. Asiakirja-aineistosta löytyi yhdeksän elämänhallinnan ja syrjäytymisen ulottuvuudella jäsentyvää asiakkuustyyppiä: elämänhallinta, integraatio, pikkuasiakkuus, karsiutuminen, syrjäytymisvaara, vakava syrjäytymisvaara, marginalisaatio, segregaatio ja syrjäytyminen. Niiden väliset erot liittyivät eroihin asiakkaiden hyvinvoinnin ongelmien laadussa ja asteessa sekä asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksissa ja mahdollisuuksissa sosiaaliseen tukeen. Mitä lähemmäksi elämänhallintaa asiakkuustyyppi sijoittui, sitä enemmän asiakas pystyi vaikuttamaan asioihin joko omien voimavarojensa tai lähiyhteisön tuen turvin. Kohti syrjäytymistä siirryttäessä kontrollin verkko asiakkaan ympärillä kiristyi ja tilannetta määrittivät yhä selvemmin ongelmat, pakot ja kontrolli. Eri asiakkuustyypit kuvasivat asiakkaiden elämäntilanteita tiettynä hetkenä, mutta myös syrjäytymis- ja selviytymisprosessin eri vaiheissa ja elämäntilanteita eri näkökulmista tarkasteltaessa. Lasten ja nuorten syrjäytyminen näyttäytyi tutkimuksessa ennen muuta syrjäytymisvaarana. Siinä oli kyse myöhäismodernin yhteiskunnan sekä–että logiikkaa noudattavasta uhkakuvasta, joka liittyi paitsi sosiaalihuollon asiakkaiden erilaisiin ongelmiin, myös lasten ja nuorten syrjäytymiseen normaalina pidettävästä kasvusta ja kehityksestä. Sosiaalihuollon asiakkaina olevat lapset eivät välttämättä saaneet olla lapsia ja nuoret eivät välttämättä kasvaneet aikuisiksi. Syrjäytymisen uhat ja selviytymisen mahdollisuudet vaikuttivat lasten ja nuorten elämään tilanteittain ja myös samanaikaisesti riippuen siitä, mistä ja kenen näkökulmasta tilannetta tarkasteltiin. Valo ja varjo läpäisivät lasten ja nuorten elämässä toisiaan heidän elämäntilanteidensa jäsentyessä elämänhallinnan ja syrjäytymisen ulottuvuudella.

Abstract Pressures to cut public expenditure and to maximize value-adding use of scarce governmental resources are evident across the globe. Decision support tools for pinpointing when the activity is net beneficial are lacking, i.e. accountability is urgently called for but the process for recognizing and validating the best choices in direction and control are yet in their development. The objective of this research is to provide the science in general, and national administrations’ management and overseeing bodies in particular, a new understanding of how well the tasks and missions of the administration are fulfilled in terms of enhanced socio-economic well-being and adding to the value of different functions of society. This study approaches public performance management from the view-point of impact evaluation of a service oriented public product portfolio. The adopted research approach combines both qualitative and quantitative research methods. The research presents a process for evaluating a public organization’s overall benefit to cost ratio, with a case study within transport safety administration. The key findings of this research are that the socio-economic efficiency of a public entity can be quantified and that an operation of a public agency can be socio-economically net beneficial. Practical implications include re-allocation of resources to other more beneficial fields of responsibility, redesign of performance agreements and their indicators and initiating discussion in joint design of sustainable and balanced operational and strategic targets across government. Further research can exploit the methods presented in this study, as it has overcome some of the hurdles in socio-economic evaluation of public entities. With a clearer understanding of performance, government is able to better achieve its mission and its task of ensuring that agencies and other public bodies are functioning efficiently and properly. / Tiivistelmä Paineet julkisten menojen leikkaamiseksi tai hallitsemiseksi sekä julkisten resurssien tehokkaimman mahdollisen käytön varmistamiseksi kasvavat maailmanlaajuisesti. Julkisen toiminnan tulosohjausta tukevat päätöksenteko-työkalut ovat vielä puutteellisia ja varhaisessa kehitysvaiheessa, samalla kun toiminnan kustannusvastaavuutta ja tehokkuutta vaaditaan. Tämän tutkimuksen päätavoite on tuottaa uuttaa tietoa tieteelle ja myös julkishallinnolle siitä, kuinka hyvin viranomaisille asetetut tavoitteet ja tehtävät toteutuvat yhteiskuntataloudelle tuotettavan lisäarvon kannalta, sekä siitä miten lisäarvoa kyetään mittaamaan. Tämä tutkimus lähestyy tulosohjauksen tutkimusta ja kehittämistä palvelukeskeisen julkisorganisaation sekä sen palveluvalikoiman yhteiskunta-taloudellisen vaikuttavuuden arvioinnin keinoin. Valittu lähestymistapa yhdistelee laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksessa esitetään prosessi ja menetelmävalikoima julkisviranomaisen kustannushyötysuhteen määrittelemiseksi Liikenteen turvallisuusvirastoa käsittelevän tapausesimerkin avulla. Tutkimuksen keskeiset löydökset osoittavat, että julkisorganisaation yhteiskuntataloudellinen tehokkuus voidaan määrällistää ja että julkistoimijan toiminta voi olla yhteiskuntataloudellisesti kannattavaa. Käytännön suosituksiin sisältyy resurssien uudelleenohjaaminen tehokkaammin toimiville vastuualueille, tulossopimusten ja erityisesti niihin valittavien mittareiden uudelleensuunnittelu, sekä koko hallinnon kattavan keskustelun ja yhteissuunnittelun aloittaminen kestävän ja tasapainoisen tulosohjauksen aikaansaamiseksi strategisella ja operatiivisella tasolla. Jatkotutkimus ja hallinto voi hyödyntää tässä esitettyjä menetelmiä, nyt kun julkistoimijoiden yhteiskuntataloudellisen vaikuttavuuden arvioimisen haasteita on ratkaistu. Tuloksellisuuden vaatimusten selkeämpi ymmärtäminen mahdollistaa hallinnolle tehokkaamman tulosohjauksen ja siten tukee hallintoa sen pyrkimyksissä varmistaa julkistoimijoiden tehokas ja asianmukainen toiminta.