Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Oulun seudun murretta internetin keskustelupalstoilla. Aineistoni koostuu viidestä keskusteluketjusta, joissa on yhteensä 174 viestiä. Tutkimuksessani selvitän, millaisia kielenpiirteitä ei-lingvistit yhdistävät Oulun seudun murteeseen ja millaisia mielikuvia ihmisillä on Oulun seudun murteesta ja sen puhujista. Jaan kansandialektologisen tutkimukseni kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa analysoin Oulun seudun murteen piirteitä internetin keskustelupalstoilla. Tarkastelen hokemia, tietoista murrejärjestelmän kommentointia sekä havaintoja murteen muuttumisesta ja variaatiosta. Lisäksi tutkin murteella kirjoitetuissa viesteissä olevia murrepiirteitä. Teksteistä tutkitut murrepiirteet ovat svaavokaali, yleisgeminaatio, jälkitavujen vokaaliyhtymät eA ja OA, yksi-s:inen inessiivi, ts-yhtymä, tekkiin-tyyppinen imperfekti ja tk-yhtymän assimilaatio kk:ksi. Toisessa osassa analysoin Oulun seudun murteen metakieltä keskustelupalstoilla ja jaottelen kommentit erilaisiin ryhmiin. Aineistossa on vain seitsemän kiteytynyttä hokemaa, joista Ookko nää Oulusta erilaisine jatkokysymyksineen on yleisin. Yhteensä 19 viestissä kommentoidaan tietoisesti jotakin oululaista murrepiirrettä, ja kaikista eniten tietoista keskustelua on herättänyt ts-yhtymän edustus. Kirjoittajat ovat tehneet havaintoja myös Oulun seudun murteen muuttumisesta, ja esimerkiksi kolmessa viestissä asiaa pohditaan tarkastelemalla puhekielen pikapuhemuotoja sekä yksikön ensimmäisen ja toisen persoonan pronomineja. Aineistossa on 98 viestiä, jotka ovat joko kokonaan tai ainakin osittain kirjoitettu Oulun seudun murteella. Näistä viesteistä olen analysoinut murrepiirteitä. Prosentuaalisesti eniten murteellista muotoa on käytetty jälkitavujen vokaaliyhtymässä eA, sillä sen murteellinen muoto on valittu 97-prosenttisesti. Muita tutkimiani kielenpiirteitä on käytetty murteellisissa muodoissa prosentuaalisesti seuraavasti: yleisgeminaatio (91), jälkitavujen vokaaliyhtymä OA (91), tk-yhtymän assimilaatio kk:ksi (88), ts-yhtymän tt : t -edustus (86), svaavokaali (84), inessiivin pääte -sA (78) ja ts-yhtymän ht : t -edustus (14). Koko aineistossa on 52 viestiä, joissa kirjoitetaan Oulun seudun murteesta, sen puhujista tai näistä molemmista. Oulun seudun murretta koskevia kommentteja on 63 kappaletta ja kyseisen murteen puhujista kertovia kommentteja 28 kappaletta. Murteeseen liittyvät kommentit jakautuvat yhdeksään eri ryhmään: positiivisuus, negatiivisuus, oikeellisuus, murteen vaikeus, osa persoonaa, muutos, kyseenalaistaminen, ymmärtäminen sekä suhde muihin murteisiin ja tunnistettavuus. Oulun seudun murteen puhujia koskevia ryhmiä on neljä kappaletta, ja ne ovat positiivinen mielikuva, negatiivinen mielikuva, murteen unohtaminen ja häpeä/ylpeys. Kommenttiryhmät ovat lukumäärältään melko pieniä. Aineiston suurimman ryhmän muodostavat murretta positiivisesti kuvailevat kommentit, joita on kaikista kommenteista laskettuna 16 prosenttiyksikköä. Toiseksi suurin joukko koostuu murteen muutosta koskevista kannanotoista, joiden määrä kattaa kaikista kommenteista 14 prosenttiyksikköä.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin suomen kielen kanssa-grammia ja sen polysemiaa. Selvitän, millaisia merkityksiä kanssa-grammilla ilmaistaan ja millaisissa semanttisissa ryhmissä kanssa-grammi esiintyy. Tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivinen, sillä tavoitteeni on kuvata kanssa-grammin käyttötapoja ja niiden eroavaisuuksia sekä yhteneväisyyksiä. Tutkimukseni aineistona on yhteensä kolmesataa (300) kanssa-grammin käyttötapausta, joista puolet olen kerännyt CSC:n nykysuomen yleiskielen korpuksen Kalevan osakorpuksesta ja puolet internetin keskustelupalstoilta. Aineistossa on siis tarkasteltu sekä huoliteltua yleiskieltä (lehtitekstit) ja huolittelematonta, puhekielenomaista tekstiä (internetaineisto). Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on kognitiivinen semantiikka ja kognitiivinen kielitiede, ja näiden teorioiden periaatteiden mukaisesti selvitän kanssa-tapausten välisiä semanttisia eroja ja yhteneväisyyksiä. Kognitiivisen semantiikan alalta hyödynnän muun muassa prototyyppilähestymistapaa aineistoni luokittelussa. Analysoin tutkimuksessani myös kanssa-tapausten voimadynaamisten piirteiden vaikutusta polysemiaan sekä kontekstin osuutta merkityksen muodostumiseen. Tutkielmani tulokset osoittavat, että kanssa-grammilla ilmaistaan lukuisia asioita, jotka poikkeavat toisistaan sekä semantiikaltaan että syntaksiltaan. kanssa-grammi voi esiintyä sekä adpositiona että partikkelina, ja se voi viitata lauseen persoonamuotoiseen verbiin, infiniittiseen verbilausekkeeseen ja substantiivilausekkeeseen. kanssa-grammi ilmaisee tutkimukseni mukaan usein komitatiivisuutta (komitatiivisuudesta ks. esim. Jaakola 1997), ja tämä komitatiivisuus voi olla joko faktiivista tai fiktiivistä. Havainnollistan tutkimukseni tulokset sekä sanallisesti kuvailemalla että kuvioiden avulla.

Pro gradu -työni käsittelee suomen kielen ja viestinnän opetusta ammattikorkeakouluissa opetuksen integroinnin näkökulmasta. Integroinnilla tarkoitan tässä työssä eri oppiaineiden sekä työelämän ja opetuksen yhteisten tavoitteiden ja sisältöjen toteuttamista opetuksessa. Työni tavoitteena oli selvittää, miten laajasti ja millä tavoin toteutettuna ammattikorkeakouluissa suomen kielen ja viestinnän opetuksessa integrointia käytetään tällä hetkellä. Työn toinen tavoite oli saada selville, minkälaisia kokemuksia ammattikorkeakoulujen suomen kielen ja viestinnän opettajilla on esimerkiksi yleis- ja ammattiaineiden välisestä integroinnista ja toisaalta työelämän ja oman aineen opetuksen integroinnista. Tarkastelen työssäni myös jonkin verran kysymystä siitä, miten hyvin opettajat näkevän nykyisen suomen kielen ja viestinnän opetuksen vastaavan tämän päivän työelämän vaatimuksia. Keräsin aineiston sähköisellä kyselylomakkeella ammattikorkeakoulujen suomen kielen ja viestinnän opettajilta. Sain kyselyyni 40 vastausta, ja vastausprosentti oli 25. Käytin työssäni kvalitatiivista tutkimusotetta, tosin jäsentelin aineistoa myös ristiintaulukoimalla ja diagrammikuvioin. Kyselylomake oli puolistrukturoitu eli se sisälsi sekä määrällisiä kysymyksiä valmiine vastausvaihtoehtoineen että laadullisia, avoimia kysymyksiä. Tutkimustulosten mukaan integrointia pidetään ammattikorkeakoulujen suomen kielen ja viestinnän opettajien parissa erittäin tärkeänä ja siihen on myös alettu kiinnittää huomiota oppilaitosten opetussuunnitelmissa ja pedagogisissa strategioissa. Aiheesta on tarjolla myös koulutusta; noin kolmasosa vastaajista oli saanut koulutusta integroinnin toteuttamiseen. Kaikki eivät kuitenkaan koe tarvitsevansa lisäkoulutusta aiheeseen; kolmasosa vastaajista ei sitä kaivannut. Lähes kaikilla vastaajilla oli kokemusta opetuksen integroinnista. Vastauksissa esille tuotujen kokemusten perustella integroinnin mahdollisuuteen ja onnistumiseen vaikuttavat opintojen rakenteeseen ja sijoitteluun liittyvät asiat, oppilaitosten käytänteet ja työskentelytavat, osaaminen ja tieto integroinnista sekä opetettavista sisällöistä, aika- ja muut resurssit sekä arvostukset ja asenteet. Hieman yli 40 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että nykyinen suomen kielen ja viestinnän opetus ammattikorkeakouluissa vastaa tämän päivän työelämän vaatimuksia. Tärkeimpinä työelämän asettamina vaatimuksina pidettiin kirjoittamiseen, kielenhuoltoon ja tekstin tuottamiseen liittyviä asioita, vuorovaikutusosaamista ja siihen liittyviä taitoja sekä verkostoitumista. Myös puheilmaisutaidot ja kuunteleminen koettiin tärkeiksi.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee oululaisten nuorten suhtautumista pääkaupunkiseudun puhekieleen ja käsityksiä siitä. Tutkin vastaajien kielellisten asenteiden lisäksi sitä, miten hyvin he tunnistavat pääkaupunkiseudun puhekielen piirteitä ja slangisanoja. Tutkimukseni on laadullinen analyysi keräämieni kyselylomakkeiden vastauksista. Tutkin erityisesti kieliasenteita ja sitä, miten oululaiset nuoret suhtautuvat pääkaupunkiseudun puhekieleen ja sen puhujiin yleensä. Asenteiden tutkimisen lisäksi selvitän, kuinka hyvin oululaisnuoret tunnistavat pääkaupunkiseudun puhekielen piirteitä ja erottavat ne omalle kotimurteelleen tyypillisistä ominaisuuksista. Tutkimukseni on kansanlingvistinen kieliasenne- ja identiteettitutkimus. Sen ydin on käsitellä kielimuotojen — tässä tapauksessa pääkaupunkiseudun puhekielen — tunnistamista sekä vastaajien käsityksiä niistä ja suhtautumista niihin. Kaikkein tutuimpia tutkimistani pääkaupunkiseudun puhekielen tyypillisistä piirteistä vastaajilleni olivat persoonapronominivariantit mä ja sä sekä eA-yhtymän monoftongiutuminen sanoissa kauhee ja kipee. Vähiten vastaajat tunnistivat muotoa lähetään, joka on tyypillinen myös heidän kotimurteelleen. Lähimpänä omaa murretta oleva piirre tunnetaan siis huonoimmin, koska pääkaupunkiseudun puhekielen ajatellaan olevan niin erilaista. Slangintunnistustehtävään valitsemani sanat osoittautuivat dösää lukuun ottamatta kaikki vaikeiksi tunnistaa, mutta dösä oli lähes 90 %:lle vastaajista tuttu. Oululaisten nuorten keskuudessa elää jo aiemmista tutkimuksista tuttuja pääkaupunkiin liitettyjä stereotypioita ja diskursseja. Kiireinen, saasteinen ja ahdas ruuhka-Suomi etelässä, ja toisaalta leppoisampi ja mukavampien ihmisten asuttama rauhallinen Oulu pohjoisessa. Oululaisnuori suhtautuu todennäköisemmin pääkaupunkiseudun puhekieleen varauksella kuin positiivisesti. Lievästi negatiiviset tai negatiiviset asenteet ovat tutkimusaineistossani vallalla. Monilla negatiivisesti pääkaupunkiseudun puhekieleen suhtautuneilla oli myös melko voimakkaita kontakteja alueelle, joten ainoastaan mielikuviin perustuvasta ennakkoluulosta ei ainakaan jokaisessa tapauksessa ole kyse. Tällainen tutkimus tuottaa selvästi myös paljon materiaalia tarkempaa metakielen tutkimusta varten. Olemassa olevan tutkimusmateriaalin pohjalta voitaisi kehittää keinoja päästä käsiksi diskurssien syntyyn ja metakielen tutkimukseen vielä nykyistä syvemmin. Analyysi siitä, miksi kielestä puhutaan niin kuin puhutaan, on jäänyt usein vähemmälle painotukselle. Tässäkin kieliasennetutkimuksessa esiin nousseita diskursseja voisi tutkia myös diskurssianalyysin keinoin.

Pro gradu -työssäni tutkin Tervolasta Oulun seudulle muuttaneiden puhekielen variaatiota sekä heidän havaintojaan puhekielestä. Tutkimuksessani on mukana 12 informanttia: kuusi naista ja kuusi miestä. Oulun seudulla he ovat asuneet vähimmillään hieman yli 10 vuoden ja enimmillään jopa liki 50 vuoden ajan. Tutkimusaineistoni koostuu kyselylomakkeista ja nauhoitetuista keskusteluista. Nauhoitteita on yhteensä noin kuusi tuntia. Jokainen informantti on myös täyttänyt kyselylomakkeen, jossa tiedustelen murteiden tiedostamista ja murteisiin suhtautumista sekä kielenoppaiden havaintoja omasta puhekielestään. Lomakkeen kysymykset ovat avoimia. Tutkin informanttieni puhekielestä neljää kielenpiirrettä, jotka ovat inessiivi, jälkitavujen eA- ja OA-yhtymät, yksikön 1. ja 2. persoonan pronominit sekä vokaalienvälinen h. Inessiivi on esiintynyt Tervolan ja Oulun murteissa yksinäis-s:llisenä, ja jälkitavujen eA- ja OA-yhtymät ovat molemmissa murteissa esiintyneet variantteina -iA ja -UA. Yksikön 1. ja 2. persoonan pronominit sekä vokaalienvälinen h puolestaan erottavat murteet toisistaan. Tutkimukseni teoreettinen tausta on sosiolingvistinen, jonka eräs suuntaus on kielen vaihtelu. Tutkin kielen vaihtelua kahden muuttujan välillä. Nämä ovat sukupuoli ja Oulun seudulla asuttu aika. Tutkimukseni on myös kansanlingvistinen ja -dialektologinen, sillä selvitän informanttien käsityksiä ja havaintoja murteista. Tutkimukseni on luonteeltaan pääosin kvalitatiivista. Kvantitatiivista työssäni on se, että lasken kielenpiirteiden esiintymisfrekvenssit. Inessiivin edustus vaihtelee yksilöittäin. Murrevariantti -sA on sitä dominoivampi, mitä kauemmin henkilö on asunut Oulun seudulla. Yksinäis-s:llistä inessiiviä esiintyy lähes kaikilla; vain yhdellä informantilla yleiskielinen inessiivi on täydellinen. Jälkitavujen eA-yhtymien edustus on ennakko-oletusteni mukainen: murteellinen iA-variantti on yleiskielistä vallitsevampi. OA-yhtymien osalta yleiskielinen asu dominoi, mutta yksilöllisiä eroja esiintyy. Muutamalla informantilla murteellinen variantti -UA esiintyy vahvana puhekielessä. Peräpohjalaismurteille tyypilliset mie ja sie ovat elävästi käytössä lähes kaikilla informanteilla. Vain kahden informantin puheessa oululaisvariantit mää ja sää dominoivat. Oululainen nää ei esiinny yhdelläkään mukana olleista henkilöistä heidän arkipuheessaan. Peräpohjolan murteelle tunnusomainen vokaalienvälinen h oli säilynyt viiden kielenoppaan puhekielessä elävänä. Vokaalienvälinen h esiintyy sitä varmemmin henkilön puheessa, mitä kauemmin tämä on asunut Oulun seudulla. Informantit tunnistavat Peräpohjolan ja Oulun murteelle tyypillisiä piirteitä. Näitä piirteitä he tunnistavat myös omasta puheestaan melko hyvin. Moni informanteista ilmoittaa käyttävänsä erilaisia murresanoja. Lähes kaikki ovat sitä mieltä, että murteella on merkitystä identiteetille. Informanttien mielestä murre antaa juuret, osoittaa synnyinseudun sekä taustan, ja oma murre on kielellinen rikkaus. Kukaan informanteista ei ole tuntenut tarvetta muuttaa puhetyyliään tai välttää murrettaan. Sukupuolten väliset erot ovat vähäisiä, joskin jonkin verran miesten puheessa on enemmän murteellisuuksia kuin naisten. Sukupuolta suurempi merkitys näyttäisi olevan sillä, miten kauan henkilö on asunut Oulun seudulla. Vahvimpia Tervolan murteen puhujia ovat ne kielenoppaat, jotka ovat asuneet kauimmin Oulun seudulla.

Tutkin pro gradu -työssäni ihmissuhdediskursseja mediapersoona Maria Veitolan Trendi-lehteen kirjoittamissa kolumneissa. Keskeisimmät tutkimusongelmani ovat, mitä ihmissuhteet merkitsevät Veitolalle ja millä tavoilla hän merkityksellistää itseään suhteessa muihin. Selvitän myös Veitolan kirjoituksissa esiintyvien verbien perusteella, näkyykö elämäntilanteen muutos hänen kielenkäytössään. Aineistoni koostuu vuosina 2009 ja 2012 kirjoitetuista kolumneista, joista vanhemmat Veitola on kirjoittanut ennen kuin tuli raskaaksi ja uudemmat raskaana ollessaan. Työni teoreettinen tausta pohjautuu diskurssintutkimukseen. Sen avulla pystytään tutkimaan kieltä yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä ja kielenkäyttöä sosiaalisena toimintana. Diskurssi tarkoittaa työssäni puhetapaa eli sitä, miten Veitola kuvaa ihmissuhteitaan ja mitä ne sen perusteella hänelle merkitsevät. Lisäksi olen laskenut hänen kolumneistaan muun muassa puheakti-, aistihavainto- ja liikeverbit selvittääkseni, voiko niitä tarkastelemalla todentaa muutosta kirjoittajan kielenkäytössä elämäntilanteen muuttumisen myötä. Aineiston perusteella olen luokitellut Veitolan ihmissuhteet tiettyjen diskurssien eli puhetapojen ilmentäjiksi. Esille nousee kuusi päädiskurssia, joita ovat kirjoittaja neuvonantajana, epävarmuusdiskurssi, vuorovaikutusdiskurssi, kirjoittaja feministisenä maailmanparantajana, ulkonäködiskurssi ja ajanviettodiskurssi. Päädiskurssit muodostuvat sillä periaatteella, miten Veitola merkityksellistää itseään suhteessa muihin ihmisiin. Hänen kolumneissaan muita ihmisiä edustavat ystävät, perheenjäsenet, sukulaiset ja seurustelukumppanit sekä näiden ulkopuolelle jäävät henkilöt, joista käytän nimitystä tuntemattomat. Tulokset osoittavat, että ennen raskautta vuonna 2009 Maria Veitolan ihmissuhteissa keskeisiä diskursseja olivat ajanvietto, ulkonäkökeskeisyys ja keskustelukumppanit, mutta raskauden aikana vuonna 2012 hän keskittyi enemmän itseensä ja perheeseensä. Tutkimukseni yhtenä hypoteesina oli se, että Maria Veitola käyttää kirjoituksissaan värikästä ja rikasta kieltä, sillä hänen julkisuuskuvansakin on hyvin räväkkä. Hypoteesini piti paikkansa, sillä Veitolan kolumneissa esiintyi paljon metaforia ja tavanomaisesta poikkeavia ilmauksia (virttynyt villalapanen, öljysika, naapurin muidu, örkkimörkki). Toinen hypoteesini oli, että Veitolan kielenkäytössä on tapahtunut muutoksia elämäntilanteen muutoksen myötä, ja tämäkin piti paikkansa. Ennen raskautta ilmestyneissä kolumneissa kommunikaatiota ja vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa kuvailevia puheaktiverbejä oli selvästi enemmän (91 kpl) kuin raskauden aikana kirjoitetuissa kolumneissa (33 kpl). Aistihavainto-, eli kuulo-, näkö- ja tuntoaisteihin liittyvät verbit puolestaan lisääntyivät raskauden myötä 23:sta 41:een. Liikeverbien osalta merkittäviä muutoksia ei tapahtunut. Tutkimukseni perusteella kirjoittajan roolin muuttumista voi siis tarkastella hänen käyttämiensä verbien kautta. Veitola on raskauden aikana muuttunut aktiivisesta toimijasta sivustaseuraajaksi ja ympäristönsä havainnoijaksi, ja hänen sosiaalinen elämänsä on rajoittuneempaa kuin ennen raskautta.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kajaanilais- ja suomussalmelaisnuorten havaintoja kotipaikkakuntansa kaksitavuisten nominien monikkomuodoista, joiden joukossa esiintyvät vahva-asteiset peltoilla- ja kettoilla-tyyppiset variantit ovat erikoisia ja juuri Kainuun murteille tyypillisiä. Tarkastelen tutkimuksessani lisäksi nuorten havaintoja Oulun seudun murteelle ominaisista tekkiin-tyyppisistä imperfektimuodoista, jotka liittyvät läheisesti Kainuun murteiden vahva-asteisiin monikkomuotoihin. Tekkiin-tyyppiset muodot ovat leviäviä, ja niitä voi joidenkin havaintojen mukaan kuulla jo ainakin Kainuussa ja Koillismaalla. Tutkimuskysymykseni ovat tiivistetysti seuraavat: Millaisia muotoja nuoret havaitsevat kaksitavuisten nominien monikkomuodoista? Havaitsevatko he tekkiin-tyyppisiä imperfektimuotoja? Vastaavatko nuorten havainnot kielitieteellistä tietoa murrepiirteiden tiedostamisesta ja käytöstä? Eroavatko suomussalmelaisnuorten havainnot kajaanilaisnuorten havainnoista? Tutkimukseni teoreettinen tausta on maallikoiden kielellisiä käsityksiä ja asenteita tutkivassa kansanlingvistiikassa ja erityisesti kansandialektologiassa, jonka kiinnostuksen kohteena ovat maallikoiden murrehavainnot. Tarkastelen aineistoa kvalitatiivisesta näkökulmasta mutta käytän tutkimustuloksia havainnollistaessani myös kvantitatiivisia menetelmiä. Aineistonkeruumenetelmänä olen käyttänyt kahta murrekäännöstehtävää, joista toisessa informantin tuli kääntää kotipaikkakuntansa murteelle 12 yleiskielistä monikkomuotoa ja toisessa tehtävässä 3 yleiskielistä imperfektimuotoa. Tutkimukseni informantteja ovat 69 Suomussalmen lukion ja 69 Kajaanin lukion opiskelijaa, jotka ovat asuneet kotipaikkakunnallaan koko ikänsä tai vähintään viimeisen kymmenen vuoden ajan. Olen jakanut murrekäännöstehtävässä kysytyt monikkomuodot neljään eri tyyppiin: issoilla-tyyppiin ja kattoilta-tyyppiin, joissa voi esiintyä yleisgeminaatiota, sekä peltoilla-tyyppiin ja kettoilla-tyyppiin, joihin voi sisältyä vahva aste ja kettoilla-tyyppisiin muotoihin lisäksi yleisgeminaatio. Imperfektimuotoja kutsun tein ~ tekkiin -tyypiksi, sillä niistä voidaan tavata lyhytvokaalisen tein-tyyppisen muodon lisäksi myös pitkävokaalista tekkiin-tyyppistä muotoa. Issoilla- ja kattoilta-tyyppisistä sananmuodoista kaikki informantit havaitsivat suurimmaksi osaksi murteellisia muotoja, ja peltoilla- ja kettoilla-tyyppisistä sananmuodoista he havaitsivat enimmäkseen yleiskielistä muotoa. Informanttien havaitsemista murteellisista muodoista suurin osa oli yleisgeminaatiollisia, ja vahvaa astettakin havaittiin eniten silloin, kun tuloksena oli kettoilla-tyyppinen yleisgeminaatiollinen muoto. Yleisgeminaatio oli siis sekä kajaanilais- että suomussalmelaisnuorilla parhaiten tiedostettu piirre. Suomussalmelaisnuoret havaitsivat verrattain paljon tekkiin-tyyppisiä imperfektimuotoja, jotka puuttuivat lähes kokonaan kajaanilaisten vastauksista. Suomussalmelaiset olivat muiltakin osin käsityksiltään kajaanilaisia murteellisempia. Informanttien havainnot eivät täysin vastanneet lingvististä tietoa murrepiirteiden tiedostamisesta ja käytöstä.

Tarkastelen likimäärän ilmaisua natiivi- ja oppijansuomessa. Kuvaan ensin Ison suomen kieliopin ja Kielitoimiston sanakirjan avulla, kuinka suomen kielessä ilmaistaan likimäärää. Tutkin sitten sitä, kuinka suomea ulkomaisissa yliopistoissa vieraana kielenään opiskelevat onnistuvat tämän kielen piirteen käytössä. Keskityn astemääritteenä toimivien likimäärän ilmaisimien lähes ja melkein vierussanatarkasteluun. Teen havaintoja myös siitä, millaisten muottien tai klustereiden osaksi lähes ja melkein asettuvat. Käytän apunani WordSmith Tools -ohjelmistopaketin kollokaatti- ja klusterilistauksia. Tutkimukseni on korpuspohjainen. Natiiviaineistona on alkusuomen (nk. supisuomen) osakorpus Joensuun yliopiston kansainvälisen viestinnän laitoksen vuosina 1997–2001 kokoamasta Käännössuomen korpuksesta. Oppijankielen aineistona on Kansainvälinen oppijansuomen korpus, ICLFI (International Corpus of Learner Finnish), jota on alettu koostaa 2007 Oulun yliopiston ja neljän muun yliopiston yhteishankkeessa. Analyysin perusteella suomenoppijat hallitsevat harvempia likimäärän ilmaisimia kuin natiivit. Heiltä puuttuvat esimerkiksi kielteiset -kAAn-liitteiset ilmaisimet (läheskään). Suomenoppijoiden yleisimmin käyttämät likimäärän ilmaisimet ovat samoja kuin natiivienkin yleisimmin käyttämät. Vierussanoista yleisintä, kvanttoripronominia kaikki, oppijat käyttävät molempien havaintoyksiköitteni määrittämänä yhtä varioivasti kuin natiivit. Kun verrataan natiivi- ja oppijanaineistoja keskenään tai kun tehdään vertailua saman aineiston sisällä, melkein ja lähes saavat yhteisiksi vierussanakollokaatteikseen KAIKKI, JOKAINEN, MAHDOTON ja koko. Klusteroitumisessa lekseemin melkein suhteen natiiveilla ja oppijoilla esiintyi yhtenevää käyttöä, kuten melkein joka päivä. Muottitarkastelu jäi lekseemin lähes osalta viitteelliseksi, sillä sen esiintymiä ICLFIssä oli vähän. Pääsääntöisesti oppijat onnistuvat astemääritekäytössä. Epätyypillisyyksistä huomattavimpana pidän kollokointia kieltoon. Epätyypillisiltä vaikuttivat oppijoilla myös sellaiset lauseet, joissa natiivi olisi määritteen melkein sijaan valinnut partikkelin melko. Semanttisesti tämän kollokaattitarkastelun pohjalta voisi lähteä tarkastelemaan lekseemien melkein ja lähes kotekstissa edustuvia merkitysryhmiä, samoin kuin havaintoyksiköiden synonyymisyyden astetta.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sotilasslangia. Tutkimuksen päätavoite on selvittää, millaista sotilasslangi on rakenteeltaan ja semantiikaltaan ja miten sotilasslangi on muuttunut. Tavoitteena on tarkastella, millaiset sanat sotilasslangissa säilyvät kaikista pisimpään. Tutkin myös, mitä syitä slangin käytölle varusmiesten mielestä on. Tutkimuksen aineisto koostuu loka- ja marraskuussa 2016 tehdystä kyselystä ja tammikuussa 2017 tehdyistä haastatteluista. Tutkimuksen taustateoriana toimii sosiolingvistiikka. Olen tarkastellut sotilasslangin rakennetta Kari Nahkolan (1991) kehittämän sanastolähteiden jaottelun avulla. Noin puolet aineiston sanoista on metaforia, metonymioita tai paronymioita, mikä osoittaa sotilasslangin olevan vahvasti kuvakielistä. Lähes puolet aineiston sanoista sanoista on slangijohdoksia, lyhennesanoja ja tai sanoja, jotka sisältävät vartalonsisäistä muuntelua. Uusia sanoja tai lainasanoja aineistossa ei esiinny juuri lainkaan. Havainnollistan sotilasslangin ominaisuuksia vertaamalla sen sanastolähteitä koululaisslangin, poliisien käyttämän slangin ja rakennusalan yrityksen työyhteisöslangin sanastolähteisiin. Vertailu osoittaa, että sotilasslangissa on paljon sanoja, jotka on muodostettu muokkaamalla yleiskielisen sanan äänneasua. Sotilasslangissa on muihin slangeihin verrattuna poikkeuksellisen vähän lainasanoja ja uusia keksittyä sanoja. Olen tarkastellut sotilasslangin semanttisia ominaisuuksia jakamalla aineiston kuvakieliset ilmaisut semanttisiin luokkiin Marjo Ahopellon (2011) kehittämää luokittelua hyödyntäen. Suurin osa sanoista on motivoinut kuvaamaan tarkoitteen ulkonäköä. Aineistossa on runsaasti myös ihmistarkoitteisia sanoja, jotka kuvaavat henkilön työtehtävää, hierarkkista asemaa, luonteenominaisuutta tai muuta ominaisuutta. Lisäksi aineistossa on tarkoitteen aiheuttamaa tunnetta kuvaavia sanoja sekä tarkoitteen tuotemerkistä tai tarkoitteeseen liittyvästä henkilöstä motivoituneita sanoja. Moni varusmies on sitä mieltä, että slangia käytetään, koska slangisanat ovat yleiskielen sanoja helpompia. Ne sisältävät asenteita ja suhtautumista asioihin ja henkilöihin. Lisäksi slangi piristää arkea, auttaa jaksamaan ja nostattaa yhteishenkeä. Myös muiden nokittelua ja omalla aselajilla ylpeilyä pidetään syinä slangin käytölle. Yksi tutkimuksen tavoitteista on selvittää sotilasslangin kehittymistä. Tarkastelen sitä vertaamalla aineistoni slangisanoja Simo Hämäläisen (1963), Antti Penttisen (1984) ja Jari Sivosen (1994) sotilasslangi-kokoelmiin. Vertailun perusteella voidaan todeta, että moni aineiston ilmaisu on ollut käytössä pitkään. Yli puolet aineiston sanoista on ollut käytössä vuonna 1994, ja iso osa sanoista on ollut käytössä vuonna 1984. Vanhoista sanoista noin puolet on merkitykseltään neutraaleja. Puolet sanoista on kuvakielisiä ilmaisuja ja merkitykseltään affektiivisia, mikä osoittaa, että myös affektiivinen sanasto voi säilyä pitkään. Tutkimuksen tulokset mukailevat pitkälti aiempia tutkimustuloksia, ja suurin osa tutkimuksen hypoteeseista toteutuu. Yllättävää tuloksissa on se, että aineistossa ei esiinny juuri lainkaan uusia keksittyjä sanoja, vaikka uuden sanan keksiminen on slangille tyypillinen sananmuodostuskeino.

Tutkin työssäni koodinvaihtoa Facebook-kirjoituksissa. Aineistonani on Suomesta Yhdysvaltoihin muuttaneen suomenkielisen henkilön Facebook-kirjoitukset. Hän on kirjoittanut elämästään Yhdysvalloissa käyttäen sekä suomen että englannin kieltä. Kielen vaihtelua kutsutaan koodinvaihdoksi. Aineisto koostuu 10000 saneesta ja 338 koodinvaihtotapauksesta ja se on kerätty elokuulta 2016 huhtikuulle 2017. Aineistolähteenä ovat olleet informantin Facebook-päivitykset, mutta tutkimukseen ei ole otettu mukaan kirjoituksiin tulleita kommentteja. Olen jättänyt pois myös kuvat ja erilaiset Facebookissa kiertävät aforismit ja vastaavat. Aineistossa toteutuu aitouden periaate, sillä kirjoittaja ei ole tiennyt kirjoittaessaan, että hänen aineistonsa tulee tutkimuskäyttöön. Tutkin työssäni Gumperzin (1982), Auerin (1995) ja Abdullan (2015) määrittelemiä koodinvaihdon funktioita. Olen verrannut aineistoni koodinvaihtotapauksia edellä mainittujen tutkijoiden havaitsemiin funktioihin. Tutkimukseni päämääränä on selvittää, minkälaisia koodinvaihdon funktioita tapahtuu informantin teksteissä. Funktioita, jotka ovat osin päällekkäisiä, on yhteensä seitsemäntoista ja tutkimustuloksenani aineistostani löytyy vastineet neljääntoista funktiotapaukseen. Lisäksi perehdyn tarkemmin toistoon yhtenä koodinvaihdon funktiona. Päämääränäni on selvittää, minkälaista toiston variaatiota löytyy aineistostani. Aineistostani löytyy 63 toistotapausta. Olen jaotellut ne luomani typologian mukaisesti viiteen kategoriaan, jotka olen nimennyt suoravaihdoksi, tasavaihdoksi, ylivaihdoksi, vajaavaihdoksi ja ajatusvaihdoksi. Olen tehnyt jaon sanojen ja virkkeiden määrien mukaisesti. Ääripäät ovat suoravaihto ja ajatusvaihto. Suoravaihdossa toisto on täydellistä molemmilla kielillä. Ajatusvaihdossa toisto toteutuu ajatuksen tasolla, mutta käytetyt sanat ja ilmaisut ovat erilaisia keskenään. Näiden ääripäiden väliin jäävät tapaukset, joissa toiston määrä vaihtelee eri asteisesti kielten välillä. Esimerkiksi ylivaihdossa englanninkielinen osuus on huomattavasti laajempi kuin vajaavaihdossa, jossa englanninkielinen osuus on hyvin suppeaa. Tasavaihdossa koodinvaihto on yhtä laajaa molemmilla kielillä, mutta se ei ole suoraa, sillä virkkeiden sisällöt vaihtelevat. Tasavaihdossa toisto on kuitenkin täsmällisempää kuin ajatusvaihdossa, jossa toistoa on enää pelkän ajatuksen tasolla. Tutkimuksestani voi päätellä, että Facebook on otollinen alusta koodinvaihdolle.