Tutkin pro gradu -tutkielmassani E-infinitiivin instruktiivin käyttöä kielenhuollon näkökulmasta. Tutkimusaineistokseni olen kerännyt yhteensä 1000 E-infinitiivin instruktiivin esiintymää: niistä puolet ovat vapaamuotoisesta verkkokeskustelusta eri keskustelufoorumeilta ja toiset puolet lehtitekstejä sisältävästä korpuksesta. Keskeisin tutkimuskysymykseni on, millaisiin erilaisiin tyyppeihin E-infinitiivin instruktiivin käyttö voidaan jakaa. Lisäksi vertailen, miten käyttö verkkokeskustelun kielessä eroaa julkaistusta tekstistä. Teoreettisena pohjana tutkimukselleni käytän kielenhuollon suosituksia. Vertaan aineistoni tapauksia siihen, mitä kielenhuolto-oppaat ohjeistavat E-infinitiivin instruktiivin käytöstä. Kielenhuollon suosituksissa E-infinitiivin instruktiivi rajataan kolmeen kriteeriin, joiden kaikkien tulisi täyttyä: infinitiivi- ja predikaattiverbien subjekti on yhteinen, verbien kuvaamat prosessit tapahtuvat samanaikaisesti ja infinitiiviverbi saattelee kevyesti predikaattiverbiä. Käytännössä kuitenkin samanaikaisuutta lukuun ottamatta kriteereistä on tietyin ehdoin mahdollista poiketa. Olen jakanut molempien aineistojen tapaukset hyväksyttävään sekä vältettävään käyttöön, ja lisäksi nämä kaksi pääkategoriaa jakautuvat useisiin alaryhmiin. Hyväksyttäväksi käytöksi luokittelin kaiken sen, mikä kielenhuollon suositusten mukaan on sallittua E-infinitiivin instruktiivin käyttöä sekä sellaiset tapaukset, jotka esimerkiksi Kielitoimiston sanakirja mainitsee sallituiksi poikkeuksiksi tai yksittäistapauksiksi. Vältettävään käyttöön puolestaan luokittelin selkeästi kielenhuollon suositusten vastaisen käytön sekä eräät rajatapaukset, joihin nykysuositukset suhtautuvat aiempaa sallivammin. Kategoriajaon loin verkkokeskustelusta kerätyn aineistoni pohjalta. Hyväksyttävän käytön kategorioita syntyi yhdeksän ja vältettävän käytön kategorioita kahdeksan. Sovelsin samaa jakoa myös korpusaineistoon. Verkkokeskusteluaineistostani hyväksyttäviä tapauksia löytyi enemmän kuin vältettäviä, kun taas korpusaineistossa jako oli toisinpäin. Tulosta selittää osaltaan rajakohdan adpositioiden yleisyys verkkokeskustelukielessä. Molempien aineistojen tapauksessa tavallisinta E-infinitiivin instruktiivin käyttöä edusti kielenhuollon suositusten tyypillisten kriteerien mukainen käyttö. Esiintymistaajuudeltaan toiseksi yleisimpiä olivat essiivillä korvattavissa olevat abstraktimerkityksiset E-infinitiivin instruktiivit. Verkkokeskusteluaineistossa lisäksi rajakohdan adpositiot olivat kolmas merkittävä ryhmä. Korpusaineistossa rajakohdan adpositioita esiintyi vain muutamia. Vältettävän käytön tapausten jakautuminen eri kategorioihin ei eronnut merkittävästi verkkokeskustelu- ja korpusaineistojen välillä. Molemmissa aineistossa valtaosa tapauksista oli adpositiokäyttöön vakiintuneita E-infinitiivin instruktiiveja: esimerkiksi johtuen, koskien tai ajatellen. Muiden alaryhmien edustus jäi kummassakin aineistossa vähäisemmäksi. Adpositioista yleisimmin esiintyviä olivat molemmissa aineistoissa liittyen, riippuen ja johtuen. E-infinitiivin instruktiivin mahdolliset käyttötavat ovat laajempia kuin kielenhuollon suositukset antavat ymmärtää, mutta merkittävä osa käytöstä on toki sellaista, jota hyvässä kielessä olisi syytä välttää. E-infinitiivin instruktiivilla tavoitellaan usein virallisen kuuloista sävyä, ja useimmiten juuri niissä tapauksissa käyttö ei ole kielenhuollon suositusten mukaista, hyväksyttävää tai välttämättä edes helposti ymmärrettävää.

Tässä tutkimuksessa selvitän työterveyshuollon asiakkaiden suhtautumista työkykyyn liittyvään termistöön, jota käytetään työterveyshuollon keskusteluissa ja asiakirjoissa päivittäin. Termistö on virallista ja normitettua yleiskieltä, jota kuitenkin käytetään hyvin paljon työterveyshuollon arkikeskusteluissa. Olen kerännyt tutkimusaineistoni tätä tutkimusta varten laatimallani kyselylomakkeella, ja vastaajiksi valitut ovat kaikki työterveyshuollon asiakkaita. Kyselytutkimuksella olen selvittänyt vastaajien kielellisiä asenteita kyseistä termistöä kohtaan. Tutkimukseni on lähtökohdiltaan kansanlingvistinen asennetutkimus, ja tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt Osgoodin semanttista differentiaalia, jolla vastaajilta kysytään heidän kielellisiä asenteita suoraan. Täytettyjä lomakkeita sain yhteensä 21 kappaletta. Valitsemallani tutkimusmenetelmällä olen saanut pääasiassa kvantitatiivista tietoa. Taustakysymyksinä olen tiedustellut vastaajien sukupuolta, ikää, koulutustaustaa sekä kokemusta työkykytoimenpiteistä työterveyshuollossa. Aineistoni analyysissä olen selvittänyt näiden taustatietojen mahdollista vaikutusta kielellisiin asenteisiin. Tutkimukseni perusteella työterveyshuollon asiakkaat suhtautuvat pääsääntöisesti myönteisesti tutkimiini termeihin, vaikka niistä osa on hyvin abstrakteja merkitykseltään ja vaikka ne ovat virkakielisiä ja luokittelevia ilmauksia. Termejä pidetään myös pääosin melko selkeinä. Sukupuolella, iällä ja kokemuksella työkykytoimenpiteistä on aineistoni perusteella jonkin verran merkitystä suhtautumiseen. Esimerkiksi kaikkein kovimman urakehityksen vaiheessa olevalle ikäryhmälle työkykyyn liittyvä termistö näyttäytyi kielteisempänä ja ehkä jopa uhkaavampana kuin muille ikäryhmille.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani metaforia kontakti-ilmoituksissa. Tarkastelun kohteena ovat kontakti-ilmoitusten laatijoita luonnehtivat ja heihin läheisesti liittyvät metaforat. Tutkimusaineistoni olen kerännyt 10.10.–17.11.2015 Suomi24-sivuston Treffit-osiosta. Se koostuu kaikkiaan 160 kontakti-ilmoituksesta. Aineisto sisältää 40 nuoren naisen ja miehen ilmoitusta sekä 40 keski-ikäisen naisen ja miehen ilmoitusta. Aineistossani on yhteensä 640 kontakti-ilmoituksen laatijaa kuvailevaa tai laatijaan läheisesti liittyvää metaforaa. Kontakti-ilmoitusten kieli on siis ilmeisen metaforista. Metaforilla on monenlaisia käyttötarkoituksia aineistossani. Niiden avulla ilmoitusten laatijat konkretisoivat erilaisia abstrakteja ilmiöitä, kuten esimerkiksi tunteita. Lisäksi niiden avulla pyritään herättämään vastaanottajien mielenkiinto. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisia metaforia kontakti-ilmoituksissa esiintyy, millaisista aihepiireistä metaforia muodostetaan ja millaisia perusmetaforia yksittäisten ilmausten pohjalta voidaan hahmottaa. Tutkimusmenetelmäni on pääosin kvalitatiivinen, mutta esitän myös kvantitatiivisia havaintoja aineistostani. Aineistoni analyysi jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastelen kontakti-ilmoituksissa ilmenevien metaforien aihepiirejä eli pohdin ilmausten lähdealueita. Aineistoni metaforat olen jakanut yhdeksään eri luokkaan Lakoffin ja Johnsonin luonnollisten kokemusten aihealueiden mukaan. Ne ovat fyysiset suunnat, kulttuuri ja harrastukset, liikkuminen ja liikenne, ihmisen arkielämä ja työnteko, ihminen ja vaatetus, väkivalta, rakennelmat, luonto ja muut. Kontakti-ilmoituksissa metaforien lähdealueet liittyvät usein ihmisen jokapäiväiseen elämään. Metaforien abstrakteja käsitteitä kuvataan siis usein konkreettisten käsitteiden avulla. Analyysini toisessa osassa käsittelen perusmetaforia, jotka olen jaotellut orientoiviin, ontologisiin ja strukturaalisiin Lakoffin ja hänen lähipiirinsä kehittelemän teorian mukaisesti. Olen ryhmitellyt perusmetaforat sen perusteella, mitä aihepiirejä niiden avulla rinnastetaan kontakti-ilmoituksen laatijaan tai hänen elinympäristöönsä. Olen analysoinut aineistoni metaforia George Lakoffin ja Mark Johnsonin (1980) kehittelemään kognitiiviseen metaforateoriaan tukeutuen. Kyseisen teorian mukaan koko ihmisen ajattelu perustuu metaforiin. Metaforat ovat peräisin 40 erilaisesta perusmetaforasta, kun muut-kohtaan luokittelemani metaforat lasketaan mukaan. Tutkimukseni viisi yleisintä metaforaa käsittävät 59 % aineistoni kaikista ilmoituksen laatijaa kuvailevista tai laatijaan muutoin läheisesti liittyvistä metaforista. Viisi suosituinta perusmetaforaa aineistossani ovat INHIMILLINEN OMINAISUUS ON ESINE, ELÄMÄ ON MATKA, ASIAT OVAT ELOLLISIA OLENTOJA, AIKA ON RAHAA ja IHMISEN OMINAISUUDET OVAT ELOTTOMAN OLION OMINAISUUKSIA. Suurin osa aineistoni metaforista on konventionaalisia eli kiteytyneitä metaforia. Niitä on aineistossani yhteensä 125. Tutkimukseni edetessä olen huomannut, että metaforien käyttö ja niiden määrä eroavat eri sukupuolten, ikäluokkien ja jopa eri ilmoitusten välillä. Yhdessä ilmoituksessa saattaa olla useita eri metaforia, kun toisessa niitä ei ole juuri lainkaan. Aineistoni sisältää uusia värikkäitä kielikuvia, mutta myös vakiintuneita ja jopa kuluneita metaforia.

Tutkielmassa tarkastellaan diftonginreduktiota nilsiäläisnuorten puhekielessä. Tutkimuspaikkakunta Nilsiä on nykyisin osa Kuopiota, ja se kuuluu savolaismurteiden puhuma-alueeseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka voimakasta diftongien redusoituminen on nilsiäläisnuorten puhekielessä, mitkä seikat vaikuttavat reduktion variaatioon, ja onko variaatiolla havaittavissa erityisiä funktioita. Tutkimusaineisto muodostuu 13 haastattelusta, joiden kokonaiskesto on yhteensä noin viisi ja puoli tuntia. Haastatelluista nuorista kuusi on tyttöjä ja seitsemän poikia, ja he kaikki kävivät haastatteluhetkellä yhdeksättä luokkaa. Tutkimusote työssä on pääosin kvalitatiivinen, ja tutkimus on ennen kaikkea sosiolingvistinen katsaus diftonginreduktion nykytilaan. Työssä hyödynnetään variaationtutkimuksen teorioita, ja variaatiota tutkitaan niin idiolektien välillä kuin sisälläkin. Piirteen vaihtelua tarkastellaan myös sukupuolten välillä. Vaikka tutkimus on pohjimmiltaan kvalitatiivista, muodostavat kvantitatiivisin metodein saavutetut tulokset merkittävän osan työtä. Diftonginreduktiota tutkitaan työssä uudella tavalla, sillä redusoituvat diftongit on jaettu kolmeen ryhmään. Ryhmäjako perustuu siihen, millaisen muodon kukin diftongi voi saada äärimmilleen redusoituneena. Tämä ryhmäjako muodostaa perustan, jonka pohjalta ilmiötä tarkastellaan. Tutkimuksen mukaan diftonginreduktio on nilsiäläisnuorten puhekielessä yleinen piirre, ja piirteen valossa pojat ovat tyttöjä murteellisempia. Odotuksenmukaisesti diftonginreduktio varioi runsaasti idiolektien välillä ja sisällä, ja piirteellä on tiettyjä leksikaalisia rajoitteita. Myös esimerkiksi affekti voimistaa reduktiota, kun taas institutionaalinen topiikki lieventää sitä. Diftonginreduktion avulla informantit voivat luoda erilaisia identiteettejä ja korostaa esimerkiksi omaa kotiseutuidentiteettiään. Tutkimuksen mukaan diftonginreduktiolla on myös vuorovaikutukseen liittyviä funktioita. Työn pohjana käytetty diftongien jako kolmeen ryhmään auttoi huomaamaan, että diftonginreduktio on kehittynyt nilsiäläisnuorten puhekielessä odotuksenvastaisesti. Ryhmän 1 diftongeista etenkin ai esiintyy aineistossa usein monoftongiutuneena. Tulos on ristiriidassa aiempien tutkimuksiin nähden, sillä se rikkoo reduktiolle aiemmin määriteltyjä rajoitteita. Vaikuttaakin siltä, että diftonginreduktio voi olla kehittymässä nilsiäläisnuorten puhekielessä uuteen suuntaan. Aihe vaatii lisätutkimuksia, sillä pohjoissavolaisia murteita ei ole tutkittu kovin paljon, ja etenkin diftonginreduktion tarkastelu on aiemmissa tutkimuksissa jäänyt vähäiseksi. Jotta piirteen mahdollisesta muuttumisesta saataisiin varmaa tietoa, täytyisi diftonginreduktiota tutkia laajalti pohjoissavolaisten murteiden puhuma-alueella.

Tutkin pro gradu -työssäni adjektiiveja ja diskursseja morsianten ja sulhasten kirjoittamissa blogiteksteissä. Tutkimuskysymyksinäni tarkastelen sitä, millaisia morsianten ja sulhasten käyttämät adjektiivit ovat ja millaisissa diskursiivisissa ympäristöissä ne esiintyvät. Lisäksi vertailen morsianten ja sulhasten käyttämiä adjektiiveja: tutkin sitä, käyttävätkö morsiamet ja sulhaset samanlaisiin semanttisiin ryhmiin sijoittuvia adjektiiveja samanlaisissa diskursseissa. Tutkimusmateriaalini koostuu kahden morsiamen ja kahden sulhasen yli sadan sanan mittaisista blogiteksteistä. Jokaiselta kirjoittajalta on tutkimusaineistossani yhteensä 27 tekstiä. Kaikki tekstit olen kerännyt yhden päivän (25.6.2013) aikana. Teoreettisena ja metodisena lähtökohtana tutkimuksessani ovat leksikaalinen semantiikka ja kriittinen diskurssianalyysi. Leksikaalisen semantiikan avulla tarkastelen adjektiivien merkityksiä. Käytännössä adjektiivien merkityksiin syvennyn etenkin Kielitoimiston sanakirjan verkkoversion (2012) avulla. Diskurssianalyysin osalta nojaan työni etenkin Norman Fairclough’n (esim. 1989) ajatuksille. Diskurssianalyysin avulla tarkastelen, millaisia diskursiivisia merkityksiä adjektiiveihin liittyy. Adjektiivien luokittelussa käytän Eila Leppäjärven ja Tuomo Jämsän (1976) luokittelumallia. Tässä semanttisessa luokittelussa adjektiivit jaetaan fyysisiin ja psyykkisiin adjektiiveihin sekä niiden alaryhmiin. Kaikista aineistoni adjektiiveista 72 % on psyykkisiä ja 28 % fyysisiä. Määrällisesti morsianten ja sulhasten tekstien adjektiiviesiintymät vastaavat toisiaan: kaikista aineistoni adjektiiveista 51 % on sulhasten teksteissä ja 49 % morsianten teksteissä. Aineistostani nousi esiin kaksi päädiskurssia, [tunteet] sekä [konkreettiset järjestelytoimenpiteet]. [tunteet] -päädiskurssin taajimmin esiintyviksi aladiskursseiksi nousivat [stressi ja huolet] sekä [kiire]. [konkreettiset järjestelytoimenpiteet] -päädiskurssissa aineistossani korostuivat aladiskurssit [pukeutuminen], [koristelu], [tarjoilu] ja [juhlapaikka]. Analyysissani tarkastelen morsianten ja sulhasten käyttämiä adjektiiveja näissä diskursseissa. Morsianten ja sulhasten käyttämät adjektiivit eroavat hieman toisistaan eri diskursseissa. Häiden aiheuttamista tunteista sekä morsiamet että sulhaset kirjoittavat ainoastaan psyykkisin adjektiivein. Häiden konkreettisista järjestelytoimenpiteistä morsiamet ja sulhaset kirjoittavat käyttäen sekä fyysisiä että psyykkisiä adjektiiveja. Useimmissa [konkeettiiset järjestelytoimenpiteet] -päädiskurssin aladiskursseissa morsiamet käyttävät adjektiiveja useammasta adjektiivien semanttisesta ryhmästä kuin sulhaset. Ainoastaan diskurssissa [tarjoilu] sulhaset käyttävät adjektiiveja useammasta adjektiivien semanttisesta ryhmästä kuin morsiamet. Sekä morsiamet että sulhaset käyttävät tutkimusaineistoni teksteissä enemmän psyykkisiä kuin fyysisiä adjektiiveja. Morsianten käyttämistä adjektiiveista 70 % ja sulhasten käyttämistä adjektiiveista 79 % on psyykkisiä. Psyykkisistä adjektiiveista taajimmin aineistossani esiintyivät psyykkiset emotionaaliset adjektiivit, joka on sekä morsianten että sulhasten teksteissä eniten esiintyvä psyykkisten adjektiivien alaryhmä. Fyysisistä adjektiiveista suurin aineistossani esiintyvä semanttinen alaryhmä on fyysiset reseptiiviset adjektiivit.

Tutkin kandidaatintutkielmassani Oulun yliopiston kielipoliittista tilannetta. Selvitän, mitä kieliä opetuksessa ja kokouksissa käytetään ja millaisia käsityksiä kielivalintojen taustalla on. Tarkoituksenani on myös osoittaa, millä tavalla kielistrategian puuttuminen näkyy Oulun yliopistossa. Olen kerännyt tutkielmani aineiston Oulun yliopiston tutkinto-ohjelmien vastuuhenkilöiltä verkkokyselyn avulla. Aineistoni koostuu 27 tutkinto-ohjelman vastuuhenkilön vastauksista. Vastauksissa on edustettuna kaikki Oulun yliopiston tiedekunnat. Analysoin aineistoa kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin. Perehdyn vastauksiin ennen kaikkea sisältölähtöisen diskurssianalyysin keinoin ja käytän osittain myös sisällönanalyysin menetelmiä. Tutkielmassani olen havainnut, että Oulun yliopiston kaikissa tiedekunnissa kandidaattitutkinto-ohjelmien luento-opetuksen kieli on ensisijaisesti suomi, mutta useimmissa maisteri- ja tohtoriohjelmissa luennoidaan ensisijaisesti englanniksi. Tutkielmassani teen johtopäätöksen, että kielistrategian puuttuminen näkyy Oulun yliopistossa ennen kaikkea siinä, että käytäntöjen tai taustalla olevien käsitystenkään osalta ei ole yhteistä linjaa edes tiedekuntien sisällä. Eroja on tutkinto-ohjelmittain niin luento-opetuksen kielissä, niihin suhtautumisessa, kokouskielissä, ulkomaisten tutkijoiden suomen kielen oppimiseen suhtautumisessa kuin näkemyksissä Oulun yliopiston kielistrategian tarpeellisuudesta.

Tutkielmassa tutkitaan kielenpuhujien käsityksiä miehiin viittaavien parisuhdenimitysten miesystävä, poikaystävä, mies, isäntä, mieheke ja ukko merkityksistä. Kielenpuhujien kielitajun mukaisia käsityksiä nimityksistä verrataan sanakirjamääritelmiin sekä erityisesti aiempaan tutkimukseen parisuhdenimityksistä. Keskeinen innoittaja tutkimukselle on Jenni Kynkäänniemen kandidaatintutkielma Naisiin viittaavat parisuhdenimitykset (2014). Tutkimus kuuluu leksikaalisen semantiikan kenttään pyrkien tarkentamaan miehiin viittaavien parisuhdenimitysten merkityksiä empiirisen kielentutkimuksen avulla. Aineistona käytetään 40 vastaajan laajuista kyselytutkimusta, joka kerättiin kyselylomakkeella internetin Facebook-palvelun kautta syksyllä 2016. Vastaajista 35 oli naisia, 5 miehiä. Iältään vastaajat kuuluivat pääasiassa 20–30-vuotiaiden ikäryhmään. Kyselytutkimuksella on päästy kiinni kielenpuhujien omiin määritelmiin ja käsityksiin nimityksien merkityksistä. Kyselyn tulokset on analysoitu kvantitatiivisen ja laadullisen, intuitiivisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen käsitteellisenä pohjana on kognitiivisen kieliopin hahmo–kehys-jako, jonka mukaan kielenyksikön merkitys hahmottuu kognitiivisista alueista muodostuvaa taustaa vasten. Merkityksien erottelussa hahmoon liitetään maailmasta yksilöitä rajaavat merkityspiirteet ja taustaan ensyklopedinen tieto, joka täydentää hahmoa ja antaa sille puitteet. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset ovat, että kielenpuhujien käsitykset nimityksistä vastaavat hyvin sanakirjojen määritelmiä nimityksistä, ja että miehiin viittaavat parisuhdenimitykset ovat monin osin hyvin samankaltaisia keskenään kuin naisiin viittaavat vastaavanlaiset nimitykset. Eroja sanakirjamääritelmiin ja toisiinsa löytyy kuitenkin sekä lekseemien merkityshahmoista että kehyksestä. Jatkotutkimusta ajatellen kiinnostava havaittu ilmiö on, että nimityksen kohteen ikä vaikuttaa nimityksen affektisuuteen: nuoresta käytettynä nimitys mielletään positiivisemmaksi kuin vanhemmasta henkilöstä käytettäessä.

Tutkin tässä pro gradu -työssäni lekseemien keho, ruumis ja vartalo merkityksiä. Käsittelen sanoja synonymia-ilmiön pohjalta lähisynonyymeinä, joilla on merkitykseen liittyviä valintarajoituksia ja -preferenssejä. Tutkielmani teoreettisen taustan muodostaa kontekstuaalinen semantiikka, joka tutkii lekseemin merkitystä ja käyttöä kontekstuaalisten valintasuhteiden kautta. Käsittelen tutkielmassani lekseemien tilastollisesti merkitsevää kollokointia eli leksikaalista myötäesiintymistä ja semanttisia preferenssejä eli leksikaalissemanttisiin myötäesiintymiin pohjaavia merkitysluokituksia. Tarkastelen, millaisten kollokaattien kanssa tutkimani lekseemit tyypillisesti esiintyvät. Samalla tarkastelen myös eroja ja yhtäläisyyksiä, joita semanttiset preferenssit tuottavat lekseemien merkityksille. Näiden piirteiden pohjalta teen lekseemeille kontekstuaaliset profiilit, jotka kuvaavat sanojen kollokointitaipumusta, esittävät sanojen tyypilliset merkitysryhmät ja lekseemeille ominaiset kiteytyneet ilmaukset. Tutkielmani on aineistopohjainen ja semanttisten preferenssien osalta myös aineistovetoinen. Aineistonani toimivat suomen kielen tekstipankin osakorpukset, jotka muodostuvat sanomalehtiteksteistä. Tarkastelen Lemmie-ohjelman avulla tilastollisin menetelmin kollokaatioiden muodostumista hakusanoilleni keho, vartalo ja ruumis. Olen tarkastellut lekseemien kollokointia sanojen keskinäistä myötäesiintymistä painottavalla MI-testillä ja sanojen frekvenssejä painottavalla T-testillä. Kollokaatteja olen tarkastellut sanaluokittain ja etsinyt niistä kiteytyneitä ilmaisuja sekä hahmottanut alustavasti lekseemejä kuvaavia merkityksiä ja käyttötapoja. Tämän lisäksi olen satunnaisotannalla poiminut kullekin lekseemille 200 konkordanssin eli hakusanan esiintymisympäristön kattavan otannan. Satunnaisotannan pohjalta olen luonut 17 erilaista merkitysluokkaa, joihin olen sijoittanut hakusanojen leksikaaliset myötäesiintymät. Olen vertaillut semanttisia luokkia sen mukaan, muodostavatko ne systemaattisia valintarajoituksia, vahvoja tai lieviä semanttisia myötäesiintymäpreferenssejä lekseemeille. Kolmannessa vaiheessa olen koonnut aikaisempien vaiheiden tulokset lekseemien kontekstuaalisiksi profiileiksi. Lähisynonyymeinä pidetyillä sanoilla ollut juurikaan yhteisiä kollokaatteja. Sanoilla on joitain yhteisiä kollokaatioita, mutta frekvenssit ja tilastollisten testien antamat arvot erottavat niitä. Lekseemit kollokoivat eri tavoin eri sanaluokkia edustavien sanojen kanssa. Esimerkiksi keholla ei ole lainkaan suhteellisia adjektiiveja tilastollisesti merkittävinä kollokaatteina, kun taas vartalolle ne ovat tyypillisiä. Kun lekseemejä tarkastellaan kollokaatteja abstraktimpina semanttisina luokkina, niillä on joitain yhteisiä semanttisia ryhmiä, kuten kaikilla lekseemeillä esiintyvät merkitysryhmät ’yksilöiminen’ ja ’suhtautuminen’. Keho, vartalo ja ruumis osoittautuivat erikoistuneen erilaisiin merkityksiin semanttisten preferenssiensä perusteella. Ruumiilla on ’määrän’, ’paikallistumisen’, ’paikan’ ja ’siirtämisen’ merkitysluokat. Ne eivät ole mahdollisia muilla lekseemeillä eikä elollistarkoitteisella ruumiillakaan, koska ne liittyvät vahvasti ruumiin merkitykseen ’kuollut ruumis’. Ne liittyvät toistuviin lauseyhteyksiin, joissa sanan tarkoite hahmotetaan esinemäisenä, siirreltävänä ja laskettavana yksikkönä, joka sijaitsee jossain tilassa. Keholla on vahvat semanttiset myötäesiintymäpreferenssit ’hyvinvointi’, ’intrasubjektiivinen havainnointi’ ja lääketiede’, jotka liittyvät kaikki terveyteen ja hyvinvointiin sekä tarkoitteen itsensä tarkkailuun. Vartalolla on yksi vahva semanttinen myötäesiintymäpreferenssi, ’ulkonäkö / fyysinen tila’, joka kuvaa lekseemin tarkoitteen fyysisiä ominaisuuksia.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee laululyriikoiden soveltuvuutta suomi toisena kielenä -opetuksen tarpeisiin. Tarkastelun kohteena ovat laulujen sanasto sekä se, miten laulut havainnollistavat tiettyjä kielen ilmiöitä. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa kielenoppimisen tutkimuksiin. Keskiössä ovat funktionaalinen oppimiskäsitys ja opetuksen eheyttäminen. Lisäksi huomion kohteena ovat tutkimukset, jotka liittyvät suomi toisena kielenä -oppimateriaaleihin tai suomi toisena kielenä -opetuksen ja musiikin suhteeseen. Tutkimus on pääosin kvalitatiivinen, mutta siinä hyödynnetään myös laskennallisia elementtejä. Tutkimusaineisto on kaksiosainen. Ensimmäinen osa käsittää kokoelman lauluja, jotka esiintyvät Facebookissa S2-opetusmusiikkia-nimisellä sivulla. Aineiston toinen osa koostuu suomi toisena kielenä -oppikirjasarja Aamun lauluista. Lauluja on yhteensä 182. Kukin niistä havainnollistaa jonkin tietyn kieliopillisen kategorian ilmentymää, esimerkiksi imperfektin tai partitiivin käyttöä. Nämä kategoriat ovat oppikirjasarja Aamun tapauksessa lauluntekijöiden itsensä määrittelemiä. Facebook-aineiston tapauksessa kategoriat ovat sivuston käyttäjien määrittelemiä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka paljon ja millaisia esimerkkejä laulut antavat näiden kieliopillisten kategorioiden käytöstä. Kieliopillisten kategorioiden ilmentymien lisäksi tutkimuksen kohteena on laulujen sanasto: sen sanaluokkajakauma, yleisimmät lekseemit frekvensseineen, kumulatiivinen frekvenssi sekä eri frekvenssiluokat. Vertailukohteina ovat Suomen sanomalehtikielen taajuussanasto (2004), Suomen murteiden taajuussanasto (1992) sekä Suomen kielen taajuussanasto (1979). Tutkimustulokset osoittavat, että laulujen sanasto muistuttaa pitkälti vertailussa käytettyjä taajuussanastoja niin sanaluokkajakauman kuin kärkisanaston puolesta. Tältä osin voi siis sanoa, että laulut antavat edustavan kuvan suomen kielestä. Huomionarvoista sanaluokkajakaumassa on verbien suuri määrä. Omaleimaisinta sanastoa edustavat substantiivit, joista neljä yleisintä ovat yö, sydän, elämä ja tyttö. Kerran esiintyviä sanoja on aineistosta lähes puolet eli vain hieman vähemmän kuin Suomen murteiden taajuussanastossa. Tämä on odotuksenvastaista, sillä lauluissa on paljon toistoa esimerkiksi kertosäkeissä. Kattavuuslukujen perusteella voi tehdä varovaisen arvion siitä, että tutkimusaineisto on sanaston rikkaudessa lähempänä murteita kuin yleiskieltä ‒ tai kenties pikemminkin lähempänä puhuttua kuin kirjoitettua kieltä. Tutkimustulokset osoittavat, että aineiston lauluissa on keskimäärin suhteellisen paljon niiden kieliopillisten kategorioiden mukaisia ilmauksia, joiden opettamiseen laulut oli tarkoitettukin. Tässä on kuitenkin suurta vaihtelua eri kategorioiden ja laulujen välillä. Huomion kohteeksi nousee myös se, millaisia ovat rakenteeltaan ne laulut, joissa on paljon määrättyjen kielioppikategorioiden esiintymiä. Tutkimusaineistosta hahmottuu kaksi tällaista rakennetyyppiä: luettelomainen laulu ja toistopainotteinen laulu. Mahdollisiin jatkotutkimusaiheisiin kuuluu fraseologinen tutkimus. Laulujen sanastossa riittää niin ikään lisää tutkittavaa esimerkiksi sen osalta, paljonko mukana on harvinaisia, ylätyylisiä tai murteellisia ilmauksia. Monipuolinen suomen kieltä ja suomea toisena ja vieraana kielenä koskeva tutkimustieto antaa arvokasta taustatukea S2-opettajan työhön.

Olen tarkastellut pro gradu -tutkielmassani täytymistä ilmaisevien modaaliverbien esiintymistä eri vuosikymmenten lehtiteksteissä ja internetin keskustelupalstoilla. Tutkimani verbit ovat joutua sekä nesessiivirakenteessa esiintyvät pitää, tulla, täytyä ja kannattaa. Tutkin natiivikielisestä tekstiaineistosta näiden lähisynonyymisten verbien eroja käyttötaajuuden, -muodon ja lähikontekstin eli kotekstin kannalta. Tutkielmani aineisto on FIN-CLARIN:n Kielipankissa olevasta Kansalliskirjaston lehtikokoelman suomenkieliset lehdet -korpuksesta ja Internet-keskusteluaineistot-korpuksesta. Keskustelupalsta-aineisto koostuu Suomi24- ja Ylilauta-sivustoilta kootusta aineistosta. Molemmat aineistot sijaitsevat Kopr-alustalla, joka on vapaasti käytettävissä internetselaimen kautta. Korp-alustan tilastotoimintojen avulla tutkin täytymisverbien esiintymistä aineistossa. Tutkielmani teoreettinen lähtökohta on kontekstuaalinen semantiikka ja fraseologinen käsitys kielestä. Fraseologisen kielentutkimuksen parissa ajatellaan, että esiintymiskonteksti, esimerkiksi kollokaatit eli leksikaaliset myötäesiintymät, ovat osa sanan merkitystä. Siten ne myös paljastavat lähisynonyymisten sanojen merkityseroja. Tutkimani täytymisverbit muodostavat verbiketjun infinitiivimuotoisen verbin kanssa. Yleiskielessä nesessiiviverbien infinitiivi on A-infinitiivi ja joutua-verbin MA-infinitiivi. Tutkin erityisesti näitä infinitiivikollokaatteja. Infinitiivikollokaattien avulla tutkin täytymisverbien käyttöympäristöjen eroja. Aineistojeni perusteella välttämättömyyttä ilmaisevien modaaliverbien käyttöfrekvenssi eroaa enemmän 1940-luvun ja vuoden 2000 lehtitekstien kuin vuoden 2000 lehtitekstien ja vuosien 2001–2015 keskustelupalstatekstien välillä. Frekvenssinsä puolesta tärkein täytymistä ilmaiseva verbi vuoden 2000 lehtiteksteissä ja Internet-keskusteluaineistossa on ehdottomasti pitää. Myös kannattaa-verbin frekvenssi on kasvanut vuosikymmenten aikana. Erityisen käytetty se on keskustelupalsta-aineistossa. Täytymistä ilmaisevien verbien koteksteistä paljastui tendenssieroja. Esimerkiksi frekvenssinsä puolesta tärkein täytymistä ilmaiseva modaaliverbi pitää on kotekstinsä perusteella neutraali ja väljämerkityksinen. Sen sijaan sen läheisimmällä synonyymillä, täytyä-nesessiiviverbillä sekä erityisesti joutua-verbillä on negatiivinen semanttinen prosodia. Niiden ympärillä esiintyvät sanat ovat siis merkityssisällöltään jollakin tavalla epämiellyttäviä. Kotekstinsä perusteella tarvita on nimenomaan täytyä-verbin kielteinen vastine, mutta se ei ole semanttiselta prosodialtaan aivan yhtä negatiivinen. Täytyä-verbi muodostaa usein verbiketjun puhumista ilmaisevan infinitiivin kanssa. Joutua esiintyy usein lopettamista ilmaisevien infinitiivien ja kannattaa mentaalisiin prosesseihin viittaavien infinitiivien kanssa. Korp-konkordanssihakuohjelma on hyvä väline suurten korpusten analysoimiseen, mutta morfologisesti monipolvisen suomen kielen kanssa se ei aina toimi täysin sujuvasti. Sen käyttö vaatii paljon tietojen yhdistelyä, päättelyä ja tutkijan omia laskuja. Se on kuitenkin hyvä apuväline kontekstuaalisen semantiikan tutkimiseen.