Abstract Anti-Müllerian hormone (AMH) was identified originally in connection with its role in male sexual differentiation. In females, AMH is secreted by ovarian granulosa cells of growing follicles and its serum levels correlate well with the remaining number of follicles, thus reflecting ovarian reserve. The aim of this study was to explore the expression and secretion of AMH in human ovarian development and in various disorders resulting in decreased reproductive function. In fetal ovaries, AMH expression was found to be initiated at midgestation and it increased gradually towards term. In serum samples from infant girls, transient postnatal activation of the pituitary-ovarian axis was found and it occurred later in premature infants, reflected in lower serum AMH levels and lower numbers of growing follicles. This immaturity resulted in insufficient feedback from ovary to pituitary and may explain the higher levels of follicle-stimulating hormone (FSH) in these girls. Ovarian follicle reserve is typically diminished in women with primary ovarian insufficiency (POI). Assay of serum AMH may be used to identify women with POI and existing follicles, as women with FSH receptor mutation who were known to have follicles had serum AMH levels in low normal range and girls/women with Turner syndrome mosaicism had higher serum AMH levels compared with those with other karyotypes. The diagnostics and follow-up of ovarian granulosa cell tumors (GCTs) are challenging as a result of the rarity of the disease and late possible recurrences. Assay of serum AMH combined with assay of the currently used marker inhibin B was shown to improve follow-up of GCTs in individual patients, compared with serum inhibin B measurement alone. The analyses revealed that AMH and inhibin B assays perform similarly in detecting macroscopic tumors. Continuous use of combined hormonal contraceptives inhibited ovarian activity independently of the administration route, as serum AMH levels decreased significantly and similarly during oral, transdermal or vaginal administration. The decrease of serum AMH levels indicates that AMH is secreted partially from FSH-dependent follicles. The study provides novel information on AMH secretion in ovarian development, and the use of AMH assay in assessing ovarian reserve and detecting ovarian disorders such as ovarian insufficiency and GCTs. / Tiivistelmä Naisen munasarjassa munarakkuloiden granuloosasolut erittävät anti-Müllerian hormonia (AMH), ja sen pitoisuudet seerumissa heijastavat jäljellä olevien munarakkuloiden määrää. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin AMH:n eritystä ja ilmentymistä munasarjan kehityksen aikana ja erilaisissa munasarjan toiminnan häiriötiloissa. Tuloksina havaittiin, että AMH:a ilmentyy sikiökaudella munasarjassa jo keskiraskaudesta eteenpäin. Syntymän jälkeen otetuissa seeruminäytteissä todettiin ohimenevä aivolisäkkeen ja munasarjan aktivaatio, joka ilmeni myöhemmin ennenaikaisesti syntyneillä tytöillä. Heillä havaittiin vähemmän kasvavia munarakkuloita ja matalammat seerumin AMH-pitoisuudet syntymän jälkeen kuin täysiaikaisilla tytöillä. Tämä kypsymättömyys johtui todennäköisesti munasarjan riittämättömästä palautejärjestelmästä aivolisäkkeeseen, mikä voi selittää korkeammat follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) pitoisuudet ennenaikaisesti syntyneillä tytöillä. Ennenaikainen munasarjojen toiminnan hiipuminen voi johtua esim. kromosomi- tai geenivirheestä. Naisilla, joilla on virheellinen FSH-reseptori, tiedetään olevan munarakkuloita jäljellä, ja tulokset osoittivat seerumin AMH-pitoisuuksien olevan lähes normaali näillä naisilla. Myös tytöillä ja naisilla, joilla on todettu Turnerin oireyhtymän mosaikismi, AMH-pitoisuudet olivat merkittävästi korkeammat verrattuna muihin karyotyyppeihin. Täten AMH-määrityksen avulla voidaan mahdollisesti löytää ennenaikaisesta munasarjojen toiminnan hiipumisesta kärsivien joukosta ne naiset, joilla on vielä jäljellä munarakkuloita. Munasarjan granuloosasolukasvaimen diagnostiikka ja seuranta ovat haastavia kasvaimen myöhäisen uusiutumistaipumuksen ja harvinaisuuden vuoksi. Tulokset osoittivat, että seerumin AMH-määrityksen yhdistäminen tällä hetkellä käytössä olevaan inhibiini B -määritykseen voisi parantaa yksittäisten potilaiden seurantaa makroskooppisen kasvaimen toteamisen osalta. Tutkimus osoitti hormonaalisten yhdistelmäehkäisyvalmisteiden jatkuvan käytön vähentävän munasarjan aktiivisuutta merkittävästi annostelureitistä riippumatta, koska seerumin AMH-pitoisuudet laskivat samalla tavalla ehkäisypilleriä, -rengasta ja -laastaria käyttävillä naisilla. Tutkimus toi uutta tietoa AMH:n erityksestä munasarjan kehityksen aikana sekä AMH-määrityksen käytön mahdollisuuksista munarakkuloiden määrän arvioinnissa ja eri häiriötilojen tunnistamisessa.

Abstract Hematopoietic cells, i.e., erythrocytes, platelets and white blood cells, differentiate from hematopoietic stem cells in a process that is similar in vertebrates. Hematopoiesis is regulated by molecules expressed by both the hematopoietic stem and progenitor cells and the surrounding microenvironments. Knowledge of these molecules is important since many of the genes involved in normal hematopoiesis are mutated in leukemia. Furthermore, this information can be utilized in more efficient isolation and expansion of hematopoietic cells in vitro. However, these molecules are not yet sufficiently characterized. Transmembrane immunoglobulin and mucin domain (TIM) genes form a known family of immunoregulators. In mammals, TIM-4 is expressed by antigen presenting cells, while TIM-1, TIM-2 and TIM-3 are expressed by T cells, in which they regulate differentiation of TH cells. The role of TIM molecules in hematopoiesis has not yet been investigated. The aim of this thesis work was to identify and analyze novel molecules involved in embryonic hematopoiesis using chicken and mouse as model organisms. This was carried out by generating a cDNA library of hematopoietic stem and progenitor cells from embryonic chicken para-aortic region. Both previously known and novel candidate genes were identified from the library. Among them, we found homologs to tim genes. Their expression and role in hematopoiesis was studied further. TIM-2 expression was shown to be tightly governed during B cell development. It is expressed by common lymphoid progenitors and highly proliferative large-pro and large pre-B cells during both fetal liver and adult bone marrow hematopoiesis. In mouse, tim-4 expression was restricted to fetal liver CD45+F4/80+ cells. Furthermore, two distinct populations were identified: F4/80hiTIM-4hi and F4/80loTIM-4lo. The results suggest that the F4/80hiTIM-4hi cells are yolk sac-derived macrophages and the F4/80loTIM-4lo cells myeloid progenitors. This work shows for the first time that TIM family molecules are expressed during hematopoiesis. TIM-2- and TIM-4 are expressed by specific cell types during hematopoietic cell development, and in the future they may be utilized as markers in isolation of hematopoietic progenitor cells. / Tiivistelmä Verisolut eli punasolut, verihiutaleet ja immuunipuolustuksessa tärkeät valkosolut kehittyvät alkion veren kantasoluista prosessissa, joka on kaikissa selkärankaisissa samankaltainen. Veren kanta- ja esisolujen sekä ympäröivän mikroympäristön tuottamat molekyylit säätelevät hematopoieesia eli verisolujen kehitystä. Näiden molekyylien tunteminen on tärkeää, sillä useat normaalia verisolujen kehitystä säätelevät geenit ovat osallisena myös verisyöpien synnyssä. Lisäksi tätä tietoa on mahdollista hyödyntää verisolujen tehokkaammassa eristämisessä ja kasvattamisessa hoitoja varten. Immuunipuolustuksen solut, kuten syöjäsolut eli makrofagit ja T-solut, ilmentävät TIM-molekyylejä (Transmembrane Immunoglobulin and Mucin). Ne toimivat immunologisen vasteen säätelyssä sekä solusyönnissä, mutta niiden roolia verisolujen kehittymisessä ei ole selvitetty aikaisemmin. Tässä väitöstutkimuksessa etsittiin uusia hematopoieesiin vaikuttavia geenejä käyttäen mallieläiminä sekä kanaa että hiirtä. Tutkimuksessa luotiin geenikirjasto kanan alkion para-aortaalisen alueen veren kanta- ja esisoluista. Kirjastosta tunnistettiin useita ennalta tiedettyjä sekä uusia verisolujen kehitykseen vaikuttavia geenejä. Tutkimuksessa analysoitiin tarkemmin kirjastosta löytyneiden TIM-geeniperheen jäsenten ilmentymistä ja roolia verisolujen kehityksessä. Tutkimuksessa osoitettiin, että TIM-2 proteiinin ilmentymistä säädellään tarkasti B-solujen kehityksen aikana. Lymfosyyttien yhteiset esisolut sekä suuret pro-B- ja pre-B-solut ilmentävät TIM-2 proteiinia B-solukehityksen aikana sekä alkion maksassa että aikuisen luuytimessä. Hiiren alkiossa tim-4 geenin ilmentyminen oli rajoittunut maksaan, jossa erottui kaksi erillistä solupopulaatiota: F4/80hiTIM-4hi ja F4/80loTIM-4lo. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että maksan F4/80hiTIM-4hi solut ovat ruskuaispussista lähtöisin olevia syöjäsoluja ja F4/80loTIM-4lo solut myeloidisen linjan esisoluja. Tämä tutkimus on ensimmäinen osoitus TIM-molekyylien ilmentymisestä kehittyvissä verisoluissa. Havaitsimme, että TIM-2 ja TIM-4-molekyylejä ekspressoidaan tietyissä soluissa verisolujen erilaistumisen aikana, joten tulevaisuudessa niitä on mahdollista käyttää merkkiproteiineina hematopoieettisten solujen esiasteita eristettäessä.

Abstract Children born preterm are prone to acute brain insults related to subsequent neurodevelopmental impairments. However, the role of specific biomarkers and perinatal clinical factors in the pathogenesis of brain injury and neurodevelopmental sequelae has remained poorly understood. The present study evaluated whether specific immunoproteins at birth predict the risk of intraventricular hemorrhage (IVH) and whether their receptors are localized at the bleeding site. We further investigated whether children who went on to develop cerebral palsy (CP) could be identified on the basis of blood immunoproteins collected during the perinatal period. The association between single nucleotide polymorphisms in the chemokine CCL18 gene and susceptibility to CP was also studied. Finally, we investigated the association of pre- and postnatal factors with cognitive outcomes in very preterm-born schoolchildren without impairments. The present study revealed that a low concentration of CCL18 in cord blood was an independent risk factor of IVH in very preterm infants. The CCL18 receptor, CCR3, was detectable in the periventricular area and in the neurons of the hippocampus in preterm infants already at 23 weeks of gestation. We also identified a cluster of cord blood cytokines that was associated with the risk of CP. In addition, inflammatory cytokine levels were associated with CP risk on days 1 and 7 after birth. The genetic study showed that both IVH and the CCL18 polymorphism independently and additively had an influence on CP susceptibility. Our study further demonstrated that schoolchildren born very preterm without CP or cognitive impairment had poorer performance in visuospatial–sensorimotor skills and in attention–executive functions than term-born children. Fetal growth restriction was an independent risk factor of compromised neurocognitive outcome in very preterm children predicting difficulties in language, memory and learning. In conclusion, specific cytokines and cytokine clusters serve as biomarkers of different pathways involved in damage to the brain structures and in the pathogenesis of CP. In addition, genetic factors can affect these processes. Further, fetal growth restriction and prematurity play important roles in neurocognitive development later in life. / Tiivistelmä Hyvin ennenaikaisina syntyneet lapset ovat alttiita akuuteille aivovaurioille sekä myöhemmin ilmeneville kehityshäiriöille. Eri välittäjäaineiden sekä raskaudenaikaisten ja syntymänjälkeisten kliinisten tekijöiden vaikutusta aivojen vaurioherkkyyteen sekä neurologiseen ja neurokognitiiviseen kehitykseen ei kuitenkaan ole tutkittu riittävästi. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, ennustaako jokin napaverestä tutkituista sytokiineista aivoverenvuotoa hyvin ennenaikaisesti syntyneillä vastasyntyneillä. Lisäksi selvitettiin, onko sytokiinin spesifinen reseptori osoitettavissa vuotoherkällä alueella aivoissa. Tutkimme myös, ennustaako jokin napaveren immunoproteiini-profiilin komponentti CP-vamman syntyä joko itsenäisesti tai yhdessä muiden perinataalisten riskitekijöiden kanssa sekä lisääkö tietyn sytokiinin (CCL18) geneettinen vaihtelu CP-vamman riskiä hyvin ennenaikaisesti syntyneillä lapsilla. Lisäksi selvitimme, vaikuttavatko raskaudenaikaiset tekijät ja vastasyntyneisyyskauden sairaudet neurokognitiiviseen kehitykseen kouluiässä. Tämän tutkimuksen mukaan napaveren matala CCL18-kemokiinipitoisuus oli itsenäinen aivoverenvuodon riskitekijä. CCR3-reseptori, johon CCL18 sitoutuu, oli osoitettavissa sekä vuotoherkällä alueella että hermosoluissa 23. raskausviikon iästä lähtien. Havaitsimme myös, että tietyt napaveren sytokiiniryppäät ja yksittäisten tulehdusvastevälittäjäaineiden pitoisuudet 1. ja 7. elinpäivänä olivat yhteydessä CP-riskiin. Lisäksi havaitsimme yhteyden CCL18-kemokiinin geneettisen vaihtelun ja aivoverenvuodon sekä CP-vamman kehittymisen välillä. Tutkimuksemme mukaan hyvin ennenaikaisesti syntyneet koululaiset, joilla ei ollut CP- tai kehitysvammaa, suoriutuivat täysiaikaisina syntyneitä verrokkeja heikommin visuaalista hahmotusta ja sensomotoriikkaa sekä tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta mittaavissa testeissä. Lisäksi havaitsimme sikiöaikaisen kasvuhäiriön ennustavan itsenäisesti heikkoa suoritusta kieltä, muistia ja oppimista testaavissa tehtävissä ennenaikaisesti syntyneillä lapsilla. Tietyt sytokiinit ja sytokiiniryppäät ovat yhteydessä aivovauriomekanismeihin. Nämä mekanismit saattavat yhdessä perinnöllisen alttiuden kanssa vaikuttaa myös CP-vamman syntyyn. Sikiöaikainen kasvuhäiriö ja ennenaikaisuus vaikuttavat lapsen myöhempään neurokognitiiviseen kehitykseen.

Abstract Mammalian female sex development was considered a default developmental pathway. However, the deletion of the Wnt4 gene, a member of the Wnt family of secreted signals, was shown to reverse the sex of XX female mouse embryo and caused exhibition of certain male characteristics. This indicated that the female sexual development cannot be default but depends on active signaling and cell-cell interaction. The aim of the current study was to reveal the functional role of the Wnt4 gene in the control of sex determination, ovariogenesis and female sex duct formation. This study demonstrates that testosterone is produced by the ovary of Wnt4-deficient female embryos. The inhibition of androgen action by an antiandrogen, flutamide, during gestation leads to complete degeneration of the Wolffian ducts in 80% of the Wnt4 mutant females. This suggests that testosterone is the possible mediator of the masculinization phenotype in Wnt4-deficient females. Wnt4 is expressed by ovarian somatic cells, which are vital for the control of female germline development. This work has shown that Wnt4 is the factor maintaining germ cell cysts, cell-cell interaction and early follicular gene expression. In addition, the findings indicate a critical role for Wnt4/5a signaling in meiosis. Our research has proven that Wnt4 has roles during postnatal ovary development as its defective signaling leads to premature ovarian failure associated with diminished Amh levels, defective basement membrane and cell polarization. The Mullerian duct, the anlagen of oviduct, uterus and upper part of vagina, does not form in Wnt4-deficient females. This study indicates that Wnt4 is needed for migration initiation and maintenance during Mullerian duct formation prenatally. During the postnatal uterine differentiation Wnt4 is essential for endometrial gland formation. The present study provides new evidence for Wnt4 function during embryonic and adult female sexual differentiation. / Tiivistelmä Nisäkkäiden naaraspuolista kehitystä pidettiin aiemmin sukupuolisen erilaistumiskehityksen oletusarvona. Signaloivien proteiinien Wnt-perheeseen kuuluvan Wnt4-geenin puutteen todettiin kuitenkin johtavan XX naarasalkion sukupuolen kääntymisen koiraaksi sekä aiheuttavan tiettyjä koiraille ominaisia piirteitä. Tämä osoitti, ettei naaraspuolinen kehitys ole oletusarvo, vaan se riippuu aktiivisesta signaloinnista ja solujen välisestä interaktiosta. Tämän väitöstutkimuksen tarkoitus oli selvittää Wnt4-geenin roolia sukupuolen määräytymisessä, munasarjojen kehittymisessä sekä naaraan sukupuolitiehyitten muodostumisessa. Tutkimuksessa osoitettiin, että munasarjat tuottavat testosteronia niillä naaraspuolisilla alkioilla, joilta puuttuu Wnt4-geeni. 80 prosentilla naaraista, joilla on Wnt4-geenin puute, androgeenivaikutuksen esto raskauden aikana annettavalla antiandrogeenilla, flutamidilla, estää sukupuolen vaihtumisen fenotyypin. Tämä viittaa siihen, että testosteroni toimii mahdollisena koiraan fenotyypin välittäjänä naarailla, joilta puuttuu Wnt4-geeni. Wnt4 ilmentyy munasarjojen somaattisissa soluissa, jotka ovat tärkeitä naaraspuolisen ituradan kehityksen säätelyn kannalta. Väitöstutkimus osoittaa, että Wnt4 on itusoluryppäitä, solujen välistä interaktiota sekä varhaista follikkeligeeni-ilmentymistä ylläpitävä tekijä. Tulokset osoittavat myös, että Wnt4/5a -signaloinnilla on tärkeä rooli meioosissa. Tutkimus osoittaa lisäksi, että Wnt4 vaikuttaa munasarjojen kehitykseen myös syntymän jälkeen. Puutteellinen signalointi alentaa Anti-Müllerian hormonin tasoa, heikentää tyvikalvoa ja vähentää solujen polarisaatiota, joka johtaa ennenaikaiseen munasarjojen toiminnan hiipumiseen. Müllerin tiehyet, joista myöhemmin kehittyvät munanjohtimet, kohtu ja vaginan yläosa, jäävät kokonaan muodostumatta naarailla, joilta puuttuu Wnt4-geeni. Tulokset viittaavat siihen, että Wnt4 on tarpeen alkioaikaiseen Müllerin tiehyen muodostavien solujen liikkeellelähtöön ja ylläpitoon. Wnt4:llä on myös keskeinen rooli kohturauhasten muodostumisessa sukukypsyyden saavuttamisen aikana ja sen jälkeen.

Abstract The study gathered information about polyamine metabolism throughout the Scots pine (Pinus sylvestris L.) zygotic embryogenesis and about physiological events occurring simultaneously in the megagametophyte tissue. Additionally, novel sequence data of the Scots pine polyamine genes were used for studying the evolution of polyamine genes in plants. Phylogenetic analyses revealed that the eukaryotic ornithine decarboxylase (ODC) might have evolved from a multifunctional bacterial progenitor. In conifers, the alternative arginine decarboxylase (ADC) pathway is preferred in putrescine biosynthesis, which may have caused the relaxed purifying selection in the ODC genes. The phylogenetic analysis of spermidine synthase (SPDS), spermine synthase (SPMS) and thermospermine synthase (ACL5) sequences supported the view that eukaryotic SPDS genes are derived from a common ancestor, whereas SPMS genes have evolved several times from SPDS genes. The identified Scots pine sequence was defined as a putative thermospermine synthase (TSPMS) encoding gene and named PsACL5. The phylogenetic analysis of polyamine oxidase (PAO) sequences supported the view that plants possess several different PAOs, which may have different catalytic properties. The consistency of the polyamine concentration profiles during Scots pine zygotic embryogenesis suggested that polyamines have an important role in the embryo development and that individual polyamines may have different roles at different developmental stages. Generally, the polyamine concentrations increased at the early stages but decreased at the late stages of embryo development. Only the free putrescine fraction remained stable throughout the embryo development. Putrescine was almost solely produced via the ADC pathway and the ADC enzyme was at least partially transcriptionally regulated. Both ADC mRNA transcripts and ADC protein localized in dividing cells of embryos, which implicated the essential role of ADC in the mitosis of plant cells. The megagametophyte was viable from the early phases of embryo development until the early germination of mature seeds. However, the megagametophyte cells in the narrow embryo surrounding region (ESR) died via morphologically necrotic cell death. In the dying cells, extensive nucleic acid fragmentation caused the unspecific hybridization of probes in an in situ mRNA hybridization assay. The occurrence of necrotic cell death in Scots pine embryogenesis indicated that developmentally and physiologically regulated necrotic cell death is evolutionarily conserved and exists also in plants. / Tiivistelmä Työssä tutkittiin polyamiiniaineenvaihduntaa ja megagametofyyttisolukossa tapahtuvia fysiologisia muutoksia metsämännyn (Pinus sylvestris L.) alkionkehityksen aikana. Polyamiineja (putreskiini, spermidiini ja spermiini) syntetisoivia ja hajottavia entsyymejä koodaavien geenien emäsjärjestys selvitettiin metsämännystä. Sekvenssejä käytettiin kasvien polyamiinigeenien evoluution tutkimiseen. Tutkimuksessa todettiin, että eukaryooteissa putreskiinin biosynteesistä vastaava entsyymi, ornitiinidekarboksylaasi (ODC), on voinut kehittyä bakteerien lysiinikarboksylaasista (LDC), joka dekarboksyloi sekä ornitiinia että lysiiniä. Kasveissa putreskiinia voidaan tuottaa myös arginiinidekarboksylaasin (ADC) kautta, mikä on johtanut ODC-geeneihin kohdistuvan puhdistavan valinnan heikentymiseen. Aminopropyyli-ryhmiä liittävien entsyymien osalta tutkimus tukee käsitystä, jonka mukaan eukaryoottiset spermidiinisyntaasit (SPDS) ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta, kun taas spermiinisyntaasi (SPMS) on syntynyt useita kertoja SPDS-geenin kahdentumisen kautta. Metsämännystä tunnistettiin termospermiinisyntaasia (TSPMS) koodaava geeni, jolle annettiin nimeksi PsACL5. Fylogeneettisen analyysin perusteella kasveissa on useita erilaisia polyamiinien hajotuksesta vastaavia polyamiinioksidaaseja (PAO), joiden katalyyttiset ominaisuudet voivat poiketa toisistaan. Metsämännyllä polyamiinipitoisuudet vaihtelivat alkionkehitysvaiheen mukaan yhdenmukaisesti eri vuosina, mikä viittaa polyamiinien tärkeään rooliin alkionkehityksessä. Polyamiinipitoisuudet kasvoivat varhaisen ja pienenivät myöhäisen alkionkehityksen aikana lukuun ottamatta vapaan putreskiinin pitoisuutta, joka pysyi samana koko alkionkehityksen ajan. Putreskiinia tuotettiin alkioissa lähes pelkästään ADC-reitin kautta, ja ADC-entsyymin säätelyn todettiin tapahtuvan ainakin osittain transkription tasolla. Koska sekä ADC-geenin lähetti-RNA että ADC-entsyymi löytyivät alkion jakautuvista soluista, on ilmeistä, että ADC-entsyymillä on tärkeä tehtävä kasvisolujen mitoosissa. Megagametofyytti säilyi elossa koko alkionkehityksen ajan lukuun ottamatta alkio-onteloa reunustavia soluja, jotka olivat morfologialtaan nekroottisia. Nukleiinihappojen voimakas pilkkoutuminen aiheutti soluissa koettimien epäspesifisen sitoutumisen, kun geenien ilmenemistä paikannettiin lähetti-RNA:han in situ hybridisaatio-menetelmällä. Tutkimuksessa löydetty männyn alkiokehitykseen liittyvä nekroottinen solukuolema osoitti ensimmäistä kertaa, että fysiologista ja kehityksellistä nekroottista solukuolemaa esiintyy myös kasveissa.

Abstract The recommendation for infants to sleep supine has decreased the incidence of sudden infant death syndrome by more than a half, but as another consequence, a dramatic rise has been observed in the incidence of acquired cranial asymmetry (deformational plagiocephaly, DP). According to recent data, almost half of otherwise healthy infants are affected by some degree of DP at 7 to 12 weeks of age, and especially in the USA and some Central European countries, major effort is put into treatment of severe DP. However, little is known of the prognosis of DP in the absence of intervention, and although primary preventive strategies are often recommended, a lack of evidence on the effectiveness of such measures persists. Furthermore, although 3D imaging is nowadays frequently used on infants with DP, no data is available on the accuracy of the measurements used to quantify cranial asymmetry. In the present study, the efficacy of a primary preventive program in reducing the incidence of DP was tested in a randomized, controlled trial. The course of DP in the absence of active treatment was studied throughout the first year of life, and factors impacting the prognosis of DP were investigated. The diagnostic accuracy of four 3D stereophotogrammetry-based measurements was also analyzed and compared, with a goal of determining their optimal cut-off values for DP. DP was less prevalent and less severe in the intervention group infants at the end of the RCT (3 months). The point prevalence of DP peaked at 3 months, whereafter spontaneous improvement in DP was seen throughout the follow-up period until 12 months of age. A preferential infant head position at 3 months was the strongest predictor of a subsequently unfavorable course of DP. Cranial asymmetry seen at birth was transient, and none of the older infants with torticollis had presented neck imbalance at birth, but rather appeared to develop the condition postnatally concomitantly with DP. Although all studied asymmetry-related measurements performed well regarding diagnostic accuracy, OCLR produced the most accurate classification of DP. In conclusion, primary preventive guidelines would likely aid in reducing the burden from both DP itself and associated healthcare costs, although substantial spontaneous improvement from DP can usually be expected. The cut-off values defined for the asymmetry-related measurements have clinical implication in both making the diagnosis of DP and determining the target outcomes for treatment. / Tiivistelmä Imeväisten nukuttaminen selällään on vähentänyt kätkytkuolemien määrää alle puoleen aiemmasta, mutta käytäntö on myös huomattavasti lisännyt asentoperäisen, ei-synostoottisen vinokalloisuuden esiintyvyyttä; tuoreen tutkimustiedon mukaan jopa lähes joka toisella imeväisellä on nähtävissä jonkinasteista asentovinokalloisuutta 7–12 viikon iässä. Etenkin USA:ssa ja muutamissa Keski-Euroopan maissa vaikea-asteista asentovinokalloisuutta hoidetaan aktiivisesti kypäräortoosein, mutta samanaikaisesti tietämys tilan luonnollisesta kulusta on vähäistä. Vaikka riskitekijöitä tunnetaan ja ehkäiseviä toimenpiteitä usein suositellaan, ei niiden tehosta ole juuri näyttöä. Nykyään 3D-pintakuvantamista käytetään usein vinokalloisten imeväisten seurannassa, mutta epäsymmetrian mittaamiseen käytettyjen muuttujien osuvuudesta ei ole tietoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vastasyntyneiden vanhemmille annettavan vauvan käsittelyohjeistuksen vaikutusta asentovinokalloisuuden ilmaantuvuuteen satunnaistetussa, kontrolloidussa asetelmassa. Lisäksi pitkäaikaisseurannassa kartoitettiin asentovinokalloisuuden luonnollista kulkua ja ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä suomalaisilla imeväisillä. Tutkimuksessa myös analysoitiin ja vertailtiin 3D-kuvista laskettavien epäsymmetriaa mittaavien muuttujien diagnostista osuvuutta. Käsittelyohjeita saaneiden lapsilla oli 3 kuukauden iässä merkittävästi vähemmän asentovinokalloisuutta ja kalloasymmetria oli lievempää kuin verrokkiryhmässä. Asentovinokalloisuuden esiintyvyys oli korkeimmillaan juuri 3 kuukauden iässä, jonka jälkeen merkittävää spontaania palautumista oli havaittavissa koko 12 kuukauden ikään jatkuneen seurannan ajan. Vastasyntyneillä nähty kalloasymmetria oli puolestaan ohimenevää, eikä myöskään vastasyntyneenä dokumentoitu kaulan liikerajoitus lisännyt myöhemmän vinokalloisuuden riskiä, vaan vinokalloisilla usein tavattava torticollis (kierokaula) näytti kehittyvän ensimmäisten elinviikkojen aikana yhdessä vinokalloisuuden kanssa. 3 kuukauden iässä havaittu imeväisen halu pitää päätään aina samaan suuntaan käännettynä oli yhteydessä kalloasymmetrian huonompaan spontaaniin palautumiseen. Tutkituista epäsymmetriaa mittaavista muuttujista OCLR erotteli vinokalloiset parhaiten. Yhteenvetona voidaan todeta, että ennaltaehkäisevä ohjeistus voisi vähentää vinokalloisuutta ja siitä aiheutuvia hoitokuluja kustannustehokkaasti, mutta vinokalloisuudelta on lupa odottaa myös merkittävää spontaania palautumista. Tutkimuksessa määritellyillä epäsymmetriaa mittaavien muuttujien raja-arvoilla on käyttöä sekä diagnostiikan että hoidon tavoitteiden määrittelemisen saroilla.

Abstract Succession is a compositional change of species and other ecosystem characteristics over time. Mire development, i.e., long-term mire succession is basically driven by an increase in peat layer height, promoting changes in hydrology, vegetation and nutrient status of a particular mire. Due to this, ecosystem processes, such as production and loss of carbon due to decomposition (i.e. carbon gas functions), change with increasing successional mire stage. An adequate method for studying the changes in ecosystem C functions is to measure CO2 and CH4 fluxes between the ecosystem and atmosphere. Succession and carbon dynamics of boreal pristine mires have been much studied. However the link between these phenomena is largely unknown. Further, if and how the C gas functions of mires change during mire succession it is rather poorly understood. The main objective of this thesis was to study how ecosystem functions, measured as CO2 and CH4 exchange, change during mire development. The study also aims to explore the drivers of succession in mire development, i.e., mire succession. Successional mire C dynamics were studied along an eight-kilometer-long successional sequence of primary paludified mires located in the land uplift coast of the Bothnian Bay. Due to the short distance between sites, they all have been under the same climatic control for most of their development. The gradual replacement of plant species with different photosynthetic potential, phenology and assimilating green area resulted in lower-level and temporal variation of CO2 exchange patterns at the later successional stages. Similar to this, CH4 also had the lowest interannual variation in the later stages. In general, CH4 emissions increased with mire age even though this trend did not emerge during the rainy season. Further, this study showed that the wintertime C function pattern was related to the C pattern during the previous summer confirming the important effect of growing season patterns on wintertime C dynamics. In addition to the fundamental effect of vegetation as a driver of succession which was also confirmed in this study, the role of hydrological conditions appeared to be equally important. More constant hydrological conditions at later successional stages resulted in lower temporal variation in CH4 and CO2 fluxes. The present results suggest that the stability of ecosystem C gas functions increases during mire development due to increasing autogenic control. / Tiivistelmä Sukkessio on ekosysteemin lajistossa ja sen muissa ominaisuuksissa ajan kuluessa tapahtuva muutos. Suon kehitystä eli pitkäaikaista suosukkessiota vie eteenpäin turpeen paksuuskasvu, joka saa aikaan muutoksia suoekosysteemin hydrologiassa, kasvillisuudessa ja ravinnetilassa. Tästä johtuen myös suoekosysteemin erilaiset prosessit, kuten tuotanto sekä hajoamisen kautta tapahtuva hiilen vapautuminen eli hiilikaasutoiminta muuttuu suon ikääntyessä. Ekosysteemin hiilikaasutoiminnassa tapahtuvia muutoksia voidaan tutkia muun muassa mittaamalla ekosysteemin ja ilmakehän välisiä hiilidioksidi- ja metaanivirtoja. Boreaalisten luonnontilaisten soiden sukkessiota ja hiilidynamiikkaa on tutkittu runsaasti, mutta niiden välistä yhteyttä ei sen sijaan juuri tunneta. Tämän vuoksi ei tiedetä kuinka soiden hiilikaasutoiminta mahdollisesti muuttuu suon kehityksen aikana eli suosukkession edetessä. Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli tutkia kuinka hiilidioksidin ja metaanin vaihdolla mitattu ekosysteemitoiminta muuttuu suon kehityksen aikana. Tutkimus pyrki myös selvittämään suosukkessiota kontrolloivat tekijät. Eri-ikäisten soiden hiilikaasudynamiikkaa tutkittiin mittaamalla hiilikaasuja Perämeren maankohoamisrannikolla kahdeksan kilometrin pituisella sukkessiogradientilla, joka koostuu primaarisoistumisen kautta syntyneistä soista. Soiden lyhyestä keskinäisestä etäisyydestä johtuen ne ovat olleet saman ilmastollisen kontrollin alaisena suurimman osan kehityksestään. Vaiheittainen kasvilajien muutos sukkessiogradientilla yhdessä kasvilajien erilaisen yhteyttämispotentiaalin, fenologian ja yhteyttävän lehtipinta-alan kanssa johti hiilidioksidivaihdon alhaisempaan tasoon sekä pienempään ajalliseen vaihteluun vanhemmilla sukkessiovaiheilla. Myös metaanin vaihdolla oli alhaisimmat vuosien väliset vaihtelut vanhemmilla vaiheilla. Yleisesti ottaen metaanipäästöt kasvoivat suon iän myötä, vaikkakaan tätä trendiä ei havaittu sateisena kasvukautena. Lisäksi tutkimus osoitti, että talviaikaiset hiilivirrat (CO2, CH4) seurasivat kesäaikaisen hiilidynamiikan vaihtelua. Kasvillisuuden keskeinen rooli ekosysteemin sukkessiossa havaittiin myös tässä tutkimuksessa. Kasvillisuuden ohella merkittäväksi suosukkessiota sääteleväksi tekijäksi osoittautui hydrologisten olojen vaikutus. Tasaisemmat hydrologiset olot vanhemmilla sukkessiovaiheilla johtivat vähäisempään ajalliseen vaihteluun metaani- ja hiilidioksidivirroissa. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että ekosysteemin hiilidynamiikka stabilisoituu suon kehityksen aikana lisääntyvän autogeenisen kontrollin kautta.

Abstract The first aim of this randomized, placebo-controlled and double-blind study was to investigate whether low-dose aspirin therapy, started prior to controlled ovarian hyperstimulation, improves ovarian stimulation response, uterine haemodynamics and clinical pregnancy rates in unselected patients who underwent in vitro fertilization (IVF) or intracytoplasmic sperm injection (ICSI). The second aim was to examine if the maternal serum placental proteome is different in IVF/ICSI pregnancies compared with spontaneous pregnancies, and whether low-dose aspirin modifies maternal serum placental protein expression and uteroplacental haemodynamics during the first half of pregnancy. Finally, the effect of low-dose aspirin therapy on the incidence of hypertensive pregnancy complications among women who became pregnant after IVF/ICSI was investigated. Low-dose aspirin therapy did not increase the number of oocytes retrieved, the total number of embryos or number of top-quality embryos, endometrial thickness or uterine haemodynamics on the day of embryo transfer (ET) or clinical pregnancy rates compared with placebo-treated IVF/ICSI women. On the day of ET, low-dose aspirin did not affect UtA vascular impedance, but the incidence of non-optimal uterine artery haemodynamics (UtA PI≥3.0) was statistically significantly lower (p<0.05) in the aspirin group compared with the placebo group. In the placebo-treated IVF/ICSI patients, maternal serum proteome analysis showed altered protein expression compared with women with spontaneous pregnancies. Between aspirin- and placebo-treated IVF/ICSI patients, proteome analysis showed a unique and distinct pattern of differentially expressed proteins including extra-cellular matrix, complement and transport proteins. At 6 weeks’ gestation, arcuate artery PI and at 18 weeks’ gestation, UtA PI values were lower (p<0.05) in the aspirin group than in the placebo group. In conclusion, low-dose aspirin therapy, when started concomitantly with controlled ovarian hyperstimulation, did not improve ovarian responsiveness, uterine receptivity, pregnancy outcome in unselected IVF/ICSI women or affect UtA vascular impedance on the day of ET. Low-dose aspirin modified the early placentation process and reduced uteroplacental vascular impedance in mid-pregnancy, but did not decrease the incidence of hypertensive pregnancy complications. / Tiivistelmä Keinoalkuisten hedelmöityshoitojen seurauksena keskimäärin reilu kolmannes naisista tulee raskaaksi hoitokertaa kohti. Näissä raskauksissa äidin seerumista määritettyjen istukkaperäisten merkkiaineiden pitoisuuksissa on eroavaisuuksia verrattuna spontaanisti raskaaksi tulleiden naisten seerumipitoisuuksiin ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen aikana. Pre-eklampsian eli raskausmyrkytyksen riski on myös lisääntynyt. Syyksi arvellaan istukan verisuonipuuston poikkeavaa kehitystä. Pre-eklampsiaan liitetään intravaskulaarisen prostasykliinin ja tromboksaanin epätasapaino, joka johtaa verihiutaleiden aggregaation lisääntymiseen ja verisuonten supistumiseen. Matala-annoksinen asetyylisalisyylihappo (ASA) vähentää tromboksaanituotantoa ja korjaa tromboksaani- ja prostasykliinituotannon epätasapainoa, mutta sen ei ole todettu merkittävästi vähentävän näiden raskauskomplikaatioiden esiintyvyyttä edes riskiryhmillä, kun lääkitys on aloitettu toisen raskauskolmanneksen aikana. Tämän satunnaistetun ja plasebo-kontrolloidun kaksoissokkotutkimuksen tavoitteena oli tutkia keinoalkuisia hedelmöityshoitoja saavilla naisilla matala-annoksisen ASA-hoidon (100 mg/vrk) merkitystä munasarjojen stimulaatiovasteeseen, alkion kiinnittymiseen, istukan muodostumiseen ja kehittymiseen sekä lääkehoidon vaikutusta kohdun, istukan ja sikiön verenkiertoon, kun lääkitys aloitettiin munasarjojen stimulaatiohoidon alkaessa. Lisätavoitteena oli selvittää, onko lapsettomuushoitoja saavien naisten raskauksissa todettavissa spesifinen istukkaproteomiikkalöydös (istukan tuottamat valkuaisaineet) verrattuna spontaanisti raskaaksi tulleisiin naisiin ja voidaanko siihen vaikuttaa matala-annoksisella ASA-hoidolla. Toisena lisätavoitteena oli selvittää matala-annoksisen ASA-hoidon vaikutus pre-eklampsian esiintyvyyteen loppuraskaudessa. Matala-annoksinen asetyylisalisyylihappo (ASA) ei paranna keinoalkuisten hedelmöityshoitojen hoitotuloksia eikä vaikuta kohdun verenkiertoon tai kohdun limakalvon paksuuteen ultraäänellä arvioituna alkion siirtopäivänä. Matala-annoksista ASA-hoitoa käyttäneiden potilaiden ryhmässä todettiin kuitenkin merkitsevästi vähemmän naisia, joilla oli huonoa hoitotulosta keinoalkuisissa hedelmöityshoidoissa ennakoiva korkea molemminpuolinen kohtuvaltimoiden verenvirtausvastus alkion siirtopäivänä verrattuna plasebo-ryhmään. Raskaaksi tulleilla naisilla, jotka käyttivät matala-annoksista ASA-hoitoa, todettiin kohdun verenvirtausvastus matalammaksi alku- ja keskiraskaudessa verrattuna plasebo-ryhmän naisiin. Istukkaproteomiikkatutkimusten mukaan varhaisistukan proteiinituotanto on erilainen keinoalkuisissa raskauksissa verrattuna spontaanisti alkaneisiin raskauksiin ja siihen voidaan vaikuttaa matala-annoksisella ASA-hoidolla. Pre-eklampsian ja sikiön kasvunhidastuman esiintyvyydessä ei ryhmien välillä todettu eroa. Matala-annoksinen ASA-hoito aloitettuna ennen raskautta munasarjojen stimulaatiohoidon alkaessa ei paranna munasarjojen vastetta lapsettomuushoidoissa käytettäville hormonihoidoille, raskauslukuja eikä kohdun verenkiertoa alkion siirtopäivänä. Hoidon todettiin kuitenkin vaikuttavan varhaisistukan kehittymiseen sekä parantavan kohdun verenkierto alku- ja keskiraskaudessa viitaten istukan verisuonipuuston parempaan kehittymiseen. Matala-annoksinen ASA-hoito ei vähentänyt istukkaperäisten raskauskomplikaatioiden esiintymistä.

Abstract Hereditary mutations in DNA damage response (DDR) genes often lead to genomic instability and ultimately tumor development. However, the molecular mechanism of how these DDR deficiencies promote genomic instability and malignancy is not well understood. Thus, the specific aim of this thesis is to identify the functional and molecular framework behind the elevated breast cancer risk observed in heterozygous PALB2 and ABRAXAS mutation carriers. The heterozygous germline alteration in PALB2 (c.1592delT) causes a haploinsufficiency phenotype in the mutation carrier cells. Due to PALB2 haploinsufficiency, elevated Cdk activity and consequently aberrant DNA replication/damage response was observed in the PALB2 mutation carrier cells. Excessive origin firing that is indicative of replication stress was also seen in the PALB2 mutation carrier cells. In addition to replication stress, PALB2 mutation carrier cells also experience G2/M checkpoint maintenance defects. The increased malignancy risk in females associated with heterozygosity for the Finnish PALB2 founder mutation is likely to be due to aberrant DNA replication, elevated genomic instability and multiple different cell cycle checkpoint defects. The heterozygous germline alteration in ABRAXAS (c.1082G>A) causes a dominant-negative phenotype in the mutation carrier cells. Decreased BRCA1 protein levels as well as reduced nuclear localization and foci formation of BRCA1 and CtIP was observed in the ABRAXAS mutation carrier cells. This causes disturbances in basal BRCA1-A complex localization, which is reflected by a restraint in error-prone DNA double-strand break (DSB) repair pathway usage, attenuated DNA damage response, deregulated G2/M checkpoint control and apoptosis. Most importantly, mutation carrier cells display a change in their transcriptional profile, which we attribute to the reduced nuclear levels of BRCA1. Thus, the Finnish ABRAXAS founder mutation acts in a dominant-negative manner on BRCA1 to promote genome destabilization in the heterozygous carrier cells. / Tiivistelmä Perinnölliset muutokset DNA-vauriovasteen geeneissä johtavat usein genomin epävakauteen ja lopulta syövän kehittymiseen. Molekyylitason mekanismeja, joilla vauriovasteen vajaatoiminta ajaa genomin epävakautta ja syöpää, ei kuitenkaan ymmärretä kunnolla. Tämän väitöskirjan tavoitteena on tunnistaa solutoiminnan ja molekyylitason vaikuttajat heterotsygoottisten PALB2- ja ABRAXAS-geenimuutosten kantajien kohonneen rintasyöpäriskin taustalla. Heterotsygoottinen ituradan suomalainen perustajamuutos PALB2-geenissä (c.1592delT) aiheuttaa haploinsuffisienssin kantajahenkilöiden soluissa. PALB2:n haploinsuffisienssin seurauksena kantajasoluissa havaittiin kohonnutta Cdk-proteiinin aktiivisuutta ja siitä johtuvaa kiihtynyttä DNA:n kahdentumista. PALB2-mutaatiota kantavissa soluissa nähtiin myös liiallista replikaation aloituskohtien käyttöä, mikä viittaa replikaatiostressiin. Replikaatiostressin lisäksi PALB2-mutaation kantajasoluilla havaittiin vaikeuksia ylläpitää solusyklin G2/M-tarkastuspisteen toimintaa. Näiden solutoiminnan poikkeavuuksien takia heterotsygoottisen PALB2 c.1592delT -mutaation kantajilla todettiin genomin epävakautta ja kohonnut syöpäriski. Heterotsygoottinen ituradan mutaatio ABRAXAS-geenissä (c.1082G>A) aiheuttaa dominantti-negatiivisen fenotyypin mutaation kantajasoluissa. ABRAXAS-mutaatiota kantavissa soluissa havaittiin BRCA1-proteiinitasojen laskua sekä BRCA1- ja CtIP-proteiinien vähentynyttä lokalisaatiota tumaan ja DNA-vauriopaikoille. Tämä aiheuttaa häiriöitä BRCA1-A-kompleksin paikallistumisessa, mikä johtaa häiriöihin virhealttiiden DNA-kaksoisjuoste¬katkoksien korjausmekanismien käytössä, DNA-vauriovasteessa, G2/M-tarkastus-pisteen säätelyssä ja ohjelmoidussa solukuolemassa. Tärkeimpänä löydöksenä havaittiin mutaation kantajasoluissa muuttunut transkriptioprofiili, joka johtunee BRCA1-proteiinitasojen laskusta tumassa. Näin ollen suomalainen ABRAXAS-perustajamutaatio toimii dominantti-negatiivisena BRCA1:n suhteen, aiheuttaen genomin epävakautta heterotsygoottisissa kantajasoluissa.

Title: Better products,   better world, better image: A study on the   interaction of corporate social responsibility, new product development and   brand image in the B2B sector Authors: Soraya Lima Silva & Noora Irina Miettinen Course: Marketing master programme final thesis, 30 ECTS, spring semester 2012,LinnaeusUniversity Keywords: Corporate social responsibility, sustainability, new product development, innovation, B2B brand image, B2B brand perception Purpose: Investigating how customer’s perception of brand image is affected by corporate social responsibility (CSR) and new product development (NPD) in the business-to-business (B2B) sector in the telecommunication and chemical industries. Method: Mixed methods research, cross-sectional research design Interviews with 4 supplier companies Qualitative content analysis on documents of 40 supplier companies Questionnaire to customer companies with 99 responses Findings: CSR and NPD were usually seen as separate and detached activities. Companies integrated CSR into their NPD process mainly for creating sustainable products helping their customers to minimize their impact on the environment without including the societal aspect of CSR. NPD affected the brand image perception in the telecommunication industry to a high degree by improving the perception of the quality of products, and   in the chemical industry to a low degree by motivating the companies to recommend their suppliers. The interaction of CSR and NPD had an effect on the brand image by creating reputation and competitive advantage. Companies that were seen as environmentally responsible were often also seen as technologically advanced. Being perceived as sustainable was very important to the chemical   companies, whereas being perceived as innovative was vital in the telecommunication industry. CSR affected the brand image perception in the chemical industry by enhancing customer satisfaction and reputation, but in the telecommunication industry the CSR of suppliers was important only when the demand for sustainability came from the customers’ own customers / Otsikko: Parempia tuotteita, parempi maailma, parempi imago: Tutkimus yritysten   yhteiskuntavastuun, tuotekehityksen ja brandi-imagon vuorovaikutuksesta   B2B-sektorilla Tekijät: Soraya Lima Silva & Noora Irina Miettinen Ohjaaja: Sarah Philipson Tarkastaja: Sarah Philipson Kurssi: Markkinoinnin maisteriohjelman päätöstyö, 30 opintopistettä, kevätlulukausi 2012, Linnaeus University Hakusanat: Yrityksen yhteiskuntavastuu, kestävä kehitys, tuotekehitys, innovaatio, B2B brandi-imago, B2B brandivaikutelma Tarkoitus: Tutkia miten yritysten yhteiskuntavastuu ja tuotekehitys vaikuttaa asiakkaiden kokemaan brandi-imagoon B2B-sektorilla telekommunikaatio- ja kemianteollisuudessa Metodi: Poikkileikkaava mixed methods -tutkimus 4 toimittajayrityksen haastattelua Laadullinen sisältöanalyysi 40 toimittajayrityksen dokumenteista Kysely asiakasyrityksille, jossa 99 vastausta Löydökset: Yritykset näkivät yhteiskuntavastuun ja tuotekehityksen erillisinä aktiviteetteina. Yritykset integroivat yhteiskuntavastuun osaksi tuotekehitysprosessia lähinnä luodakseen kestävää kehitystä tukevia tuotteita auttaakseen asiakkaita   minimoimaan ympäristöön kohdistuvaa vaikutusta, mutta eivät ottaneet   yhteiskunnallista aspektia huomioon. Tuotekehitys vaikutti suuressa määrin imagokäsitykseen telekommunikaatioalalla parantamalla käsitystä tuotteiden laadusta. Kemianteollisuudessa tuotekehitys vaikutti   vähäisessä määrin motivoimalla yrityksiä suosittelemaan toimittajia. Tuotekehityksen ja yhteiskuntavastuun suhde vaikutti imagoon lisäämällä mainetta ja  kilpailuetua. Yritykset, jotka nähtiin ympäristöystävällisinä, koettiin usein myös teknisesti kehittyneiksi. Kestävän kehityksen imagolla oli keskeinen merkitys kemianteollisuuden   yrityksissä, kun taas miellettävyys innovatiiviseksi oli oleellista   telekommunikaatioalalla. Yhteiskuntavastuu vaikutti imagokäsitykseen kemianteollisuudessa lisäämällä asiakastyytyväisyyttä ja parantamalla mainetta. Telekommunikaatioalan toimittajien yhteiskuntavastuu oli tärkeää vain, jos asiakkaat olivat kiinnostuneita siitä omien asiakkaidensa vaatimuksien motivoimana. / Titulo: Melhores produtos, melhor mundo, mellhor imagem: Um estudo sobre a interaçäo da responsabilidade social coperativa, desenvolvimento de novos produtos  e imagem de marca no setor de de negócios. Autores: Soraya Lima Silva & Noora Irina Miettinen Tutor: Sarah Philipson Examinador: Sarah Philipson Curso: Dissertaçäo final do programa de master em Marketing, 30 ECTS, semester da   primavera de 2012, Linnaeus University Palavras-chave: Responsabilidade social coperativa, desenvolvimento de novos produtos, innovaçäo, imagem de marca no setor de de negócios.  Objetivo: Investigar como a percepçäo de clients sobre a imagem de marca é afetada pela responsabilidade social coperativa (CSR) e o desenvolvimento de novos produtos (NPD), no setor de negócios (B2B). Métodos: Métodos de pesquisa misturados, design de pesquisa com setores interligados Entrevistas com 4 empresas fornecedoras Análise qualitative de documentos de 40 empresas fornecedoras Questionário com 99 clientes de empresas fornecedoras Resultados: CSR e NPD vistos como atividades separadas. Empresas integram CSR nos processos de NPD, especialmente para a criaçäo de produtos   sustentáveis, ajudando assim os clients a minimizarem seus impactos no meio   ambiente sem incluir aspectos sociais de CSR. NPD afeta muito a percepçäo da imagem de marca na indústria de telecomunicaçöes quando melhora a percepçào dequalidade. Na indústria química NPD afeta muito pouco a percepçäo de marca, ajudando somente recomendaçöes. A interaçäo de CSR e NPD afeta a percepçäo de marca criando efeitos   de reputaçäo e vantagem competitiva. Empresas vistas como responsáveis pelo meio ambiente, também säo vistas como tecnologicamente avançadas. Ser visto como sustentável é muito importante   entre empresas químicas, enquanto ser visto como inovador é vital na   indústria de telecomunicaçöes. CSR afeta a percepçäo da imagem de marca na indústria química, reinforçando satisfaçäo do consumidor e reputaçäo, mas em telecominicaçöes, CSR praticados por fornecedores somente é importante quando a demanda de sustenabilidade veem dos consumidores dos clientes.