Abstract Despite improvements in peri- and neonatal care and an increase in the overall survival of very preterm infants, the incidence of neurologic sequelae has remained high. The pathogenesis of many brain imaging findings, such as white matter damage, WMD, is poorly understood. The factors predisposing to brain damage differ between term and preterm infants. More detailed information is needed of how brain imaging correlates with neurodevelopmental impairment after the neonatal period. The present study investigated the pre- and perinatal factors leading to brain damage and their effects on neurologic and neurodevelopmental outcome in very preterm children. We also analyzed the differences in umbilical cord serum cytokines in term and preterm children with cerebral palsy, CP. Furthermore, the correlations between the findings on diffusion-weighted imaging, DWI, measurements in brainstem auditory evoked potentials, and neurodevelopmental outcome were assessed. We demonstrated that pregnancies complicated by combined histologic chorioamnionitis and placental insufficiency independently predicted abnormal neurologic outcome at 2 years of corrected age. WMD additively predicted poor outcome. Isolated fetal inflammatory response, umbilical cord serum acute phase cytokines (IL-1α, IL-1β, IL-6, IL-8, TNF-α), did not associate with neurologic outcome in either term or preterm children. Instead, a cluster of cytokines different from acute phase cytokines were related to CP, and the protein profile differed between term and preterm children. Disturbed hemodynamics during the pre- and perinatal period affected outcome in very preterm infants. In severe placental insufficiency, fetal cardiac compromise associated with suboptimal neurodevelopmental outcome at 1 year of corrected age. In addition, several clinical factors characterising cardiorespiratory status after birth associated with abnormal neurologic outcome at 2 years of corrected age. We found the apparent diffusion coefficient, ADC, a quantitative measurement of water diffusion, in pons to correlate with the conduction rate of impulses travelling through the auditory tract. We also demonstrated a high value of ADC in corona radiata to associate with poor outcome in gross motor and eye-hand coordination skills at 2 years of corrected age. Both pre- and perinatal factors associate with later outcome in very preterm infants. An isolated fetal inflammatory response does not predict neurologic outcome. Findings on DWI in specific brain regions predict abnormal neurodevelopmental outcome. / Tiivistelmä Huolimatta vastasyntyneisyyskauden parantuneista hoitotuloksista ja että yhä useampi hyvin ennenaikaisena syntynyt lapsi jää eloon, heidän neurologisen vammautuneisuuden ilmaantuvuus on edelleen korkea. Monien aivojen kuvantamislöydösten, kuten valkean aineen vaurion, syntymekanismit tunnetaan huonosti. Aivojen vaurioitumiselle altistavat tekijät eroavat täysiaikaisena ja ennenaikaisena syntyneillä lapsilla. Tarvitaan myös aiempaa yksityiskohtaisempaa tietoa aivojen kuvantamislöydösten merkityksestä lasten vastasyntyneisyyskauden jälkeiseen kehitykseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin raskauden- ja syntymänaikaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat aivojen vaurioitumiseen hyvin ennenaikaisena syntyneillä lapsilla sekä näiden tekijöiden merkitystä lasten neurologiseen kehitykseen. Tarkastelimme myös napaveren seerumin välittäjäaineiden, sytokiinien, eroavuuksia täysiaikaisena ja ennenaikaisena syntyneillä CP-lapsilla. Lisäksi selvitimme diffuusiomagneettitutkimus- ja aivorunkoherätevastelöydösten sekä neurologisen kehityksen välisiä yhteyksiä. Tämän tutkimuksen mukaan kohdunsisäinen tulehdus ja istukan vajaatoiminta yhtä aikaa esiintyessään ovat poikkeavan neurologisen kehityksen itsenäisiä riskitekijöitä lapsilla 2 vuoden korjatussa iässä tutkittuna. Valkoisen aivoaineen vaurio edelleen lisäsi näiden lasten huonon neurologisen kehityksen ennustetta. Raskauden kestosta riippumatta, sikiön tulehdusvastetta kuvaavat napaveren akuutin vaiheen tulehdusvälittäjäaineet (IL-1α, IL-1β, IL-6, IL-8, TNF- α) eivät vaikuttaneet lapsen neurologiseen kehitykseen. Sen sijaan, CP-lasten napaverestä löytyi erityinen joukko ei-akuutin vaiheen välittäjäaineita. Nämä valkuaisaineet erosivat toisistaan täysiaikaisena ja ennenaikaisena syntyneillä CP-lapsilla. Raskauden- ja syntymänaikaiset verenkierron häiriöt vaikuttivat hyvin ennenaikaisena syntyneiden lasten myöhempään kehitykseen. Vaikeassa istukan vajaatoiminassa sikiön sydämen toiminnan heikkeneminen liittyi lapsen suboptimaaliin neurologiseen kehitykseen 1 vuoden korjatussa iässä tutkittuna. Lisäksi useat syntymänjälkeiset keuhkojen ja verenkierron tilaa kuvaavat kliiniset tekijät liittyivät lapsen poikkeavaan neurologiseen kehitykseen 2 vuoden korjatussa iässä tutkittuna. Tutkimuksemme mukaan, veden diffuusiota määrällisesti kuvaava diffuusiokerroin, ADC, aivosillasta mitattuna, liittyi impulssien johtumisnopeutueen kuuloradastossa. Lisäksi korkea ADC-arvo aivojen sepelviuhkassa liittyi karkean motoriikan ja silmä-käsi-yhteistyötaitojen huonoon kehitykseen 2 vuoden korjatussa iässä tutkittuna. Sekä raskauden- että syntymänaikaiset tekijät vaikuttavat hyvin ennenaikaisena syntyneiden lasten myöhempään kehitykseen. Yksittäinen sikiön tulehdusvaste ei ennakoi lapsen neurologista kehitystä. Tiettyjen aivoalueiden diffuusiokuvantamislöydökset ennustavat lapsen poikkeavaa neurologista kehitystä.

Abstract Mobile peer-to-peer (P2P) networks have emerged as a substrate for distributed wireless Internet applications. With P2P systems, it is possible to share resources such as data storage space, media files, network bandwidth, or computing power among the devices, which participate in the network, without large and expensive centralised server machines. However, the special characteristics of the mobile environment such as the low computational power, changing network conditions, and limited battery life pose several challenges for the fluent operation of mobile devices in P2P networks; this is also in part affected by the complexity of distributed P2P systems. Software development for mobile devices and the design of mobile networking systems are challenging due to the limited device resources and heterogeneous software platforms. Moreover, the energy consumption of a mobile device, and the network-wide routing efficiency that affects for example the resource lookup performance, depend on multiple variable parameters. P2P application development can be facilitated, however, by using middleware, which hides the complexity of networking from the application programmers. The research contributions of this thesis can be classified into three categories: (1) Novel functionalities of mobile middleware are proposed. One of these is a cross-layer connectivity management framework, which aims to select the best combination of network technology entities in a specific usage situation; the selection is made by logic contained in a replaceable state machine. Another new functionality is a system, which installs a missing application for the user, when the user receives a session request from another user. A signalling system based on the cellular USSD protocol is also presented; the system facilitates the establishment of a P2P connection with a mobile device, whose IP-based network connection is off. Moreover, the suitability of the P2PSIP protocol for implementing wireless distributed services is analysed. (2) P2P-related measurement studies are presented. In them, the message routing efficiency of a P2PP protocol implementation and the network traffic load caused by the messaging are observed, and the energy consumption incurred by the same implementation in a mobile device is measured. In addition, a server-based testbed system used in these measurements is described. (3) Experience-backed guidelines for mobile middleware development are presented. These include practical instructions for software development on a restricted mobile platform, and guidelines and observations related to cross-platform software development. / Tiivistelmä Mobiilit vertaisverkot (P2P) ovat uusi alusta hajautetuille langattomille Internet-sovelluksille. P2P-järjestelmien avulla on mahdollista jakaa resursseja kuten tiedon tallennustilaa, mediatiedostoja, verkon kaistanleveyttä tai laskentatehoa laitteiden kesken, jotka osallistuvat verkkoon, ilman suuria ja kalliita keskitettyjä palvelinkoneita. Mobiiliympäristön erityispiirteet kuten vähäinen laskentateho, vaihtelevat verkko-olosuhteet ja rajallinen akkukesto asettavat kuitenkin useita haasteita sujuvalle mobiililaitteiden vertaisverkkokäytölle; tähän vaikuttaa osaltaan myös hajautettujen P2P-järjestelmien monimutkaisuus. Mobiililaitteiden ohjelmistokehitys ja mobiiliverkkojärjestelmien suunnittelu on haastavaa rajallisten laiteresurssien ja epäyhtenäisten ohjelmistoalustojen vuoksi. Lisäksi mobiililaitteen energiankulutus ja koko P2P-verkon reititystehokkuus, joka vaikuttaa esimerkiksi resurssien hakutehokkuuteen, riippuvat useista muuttuvista parametreista. P2P-sovelluskehitystä voidaan kuitenkin helpottaa käyttämällä välikerrosohjelmistoja, jotka kätkevät verkon käytön monimutkaisuuden sovellusohjelmoijilta. Tämän väitöskirjan tutkimuksellinen uutuusarvo voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: (1) Uusia toiminnallisuuksia mobiileihin välikerrosohjelmistoihin esitellään. Eräs näistä on verkkokerrosten välinen yhteydenhallintajärjestelmä, jossa pyritään valitsemaan tietyssä käyttötilanteessa paras verkkotekniikoiden yhdistelmä; valinnan tekee vaihdettavien tilakoneiden sisältämä logiikka. Toinen uusi toiminnallisuus on järjestelmä, joka asentaa puuttuvan sovelluksen käyttäjälle, kun käyttäjä saa toiselta käyttäjältä pyynnön ryhtyä yhteysjaksoon tämän kanssa. Myös soluverkkojen USSD-protokollaan perustuva signalointijärjestelmä esitellään; järjestelmän avulla helpotetaan P2P-yhteydenmuodostusta sellaisen mobiililaitteen kanssa, jonka IP-pohjainen verkkoyhteys on poissa päältä. Lisäksi P2PSIP-protokollan soveltuvuutta langattomien hajautettujen palvelujen toteuttamiseen analysoidaan. (2) Esitellään P2P-mittaustutkimuksia. Näissä havainnoidaan P2PP-protokollatoteutuksen viestien reititystehokkuutta ja viestien aiheuttamaa verkkoliikennekuormaa sekä mitataan saman toteutuksen aiheuttamaa energiankulutusta mobiililaitteessa. Lisäksi kuvaillaan mittauksissa hyödynnetty palvelinpohjainen testausjärjestelmä. (3) Esitetään kokemuksiin perustuvia neuvoja mobiilien välikerrosohjelmistojen kehitystyötä varten. Nämä sisältävät käytännöllisiä ohjeita rajoitetulla mobiilialustalla tapahtuvaan ohjelmistokehitykseen sekä neuvoja ja havaintoja liittyen yhtäaikaiseen useiden kohdealustojen ohjelmistokehitykseen.

Abstract This study focuses on practices of engagement and representation in North–South international partnerships, and in global and development education in Finland. The first objective was approached through a qualitative methodology involving document analyses, and interviews with northern and southern partners engaged in education sector partnerships in Zambia from 2003 to 2007. The second objective discusses challenges and possibilities for more ethical North–South partnerships in global and development education policies in Finland. This doctoral study report consists of four articles and a thesis summary. This study draws on three fields of scholarship: postcolonial studies, development studies and global and development education studies. Postcolonial theory is used selectively as a ‘tool for thinking’ that connects critical examinations of North–South engagements and representations with educational possibilities. The methodological framework consists of a combination of different qualitative methods including ethnography and content analysis of three sets of data: 1) 19 semi-structured theme interviews, 2) five open-ended narrative interviews and 3) selected Finnish global and development education policy documents. In the analysis of structures, narratives and relationships in educational partnerships in Zambia, this study outlines tensions and paradoxes that point to the need for more ethical practices that can move beyond hegemonic, ethnocentric and paternalistic patterns of representation and engagement in international development work. The study concludes that ethical engagements in North–South education sector partnerships require an approach that goes beyond individual skills, knowledge and competencies. The importance of systemic analyses of power and knowledge production, of acknowledging the historical and cultural referents that frame possibilities of understanding, and of acknowledging the complexities that are present in North–South engagements are emphasized. Furthermore, the importance of self-reflexivity is suggested as a starting point for understanding the limits of universalised forms of knowing to support ethical engagements. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tutkitaan pohjoinen–etelä -yhteistyötä Sambian opetussektorilla ja siihen liittyvää tematiikkaa globaali- ja kehityskasvatuksessa Suomessa. Tämä kvalitatiivinen tutkimus analysoi Sambiassa vuosina 2003–2007 koulutussektorin kumppanuusohjelmiin osallistuneiden sambialaisten ja eurooppalaisten kehitysyhteistyöntekijöiden haastatteluja sekä kehitysyhteistyöhön, globaali- ja kehityskasvatukseen liittyviä asiakirjoja. Tutkimus käsittelee haasteita ja mahdollisuuksia pyrittäessä eettisempiin pohjoisen ja etelän välisiin kumppanuuksiin koulutussektorin kehitysyhteistyössä sekä globaali- ja kehityskasvatuksen alueella Suomessa. Väitöskirjatutkimus koostuu tiivistelmästä ja neljästä artikkelista. Tutkimus hyodyntää kolmea tutkimusalaa: postkolonialistista tutkimusta, kehitystutkimusta sekä gloobaali- ja kehityskasvatusta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu postkolonialistiseen teoriaan, joka tarkastelee krittisesti pohjoisen ja etelän välisiä kumppanuuksia ja niissä ilmeneviä koulutuksellisia mahdollisuuksia.Tutkimuksessa käytetään postkolonialistisia käsitteitä ja näkemyksiä ’ajattelun työkaluina’. Tämän tutkimuksen metodologinen viitekehys yhdistää useita kvalitatiivisia menetelmiä, kuten etnografiaa, sisällönanalyysia ja narratiivisuutta. Etnografian avulla pyritään ymmärtämään tutkimuksen tärkeintä kontekstia, Sambian koulutussektoria. Tämän tutkimuksen ensimmäinen primääri aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (19). Toinen käytetty tutkimusaineisto sisältää avoimia haastatteluita (5), joissa hyödynnettiin narratiivista aineistonkeruumenetelmää. Kolmas tutkimusaineisto sisältää suomalaisia globaali- ja kehityskasvatuksen asiakirjoja. Näitä kolmea tutkimusaineistoryhmää analysoidaan kvalitatiivisen sisällönanalyysin keinoin. Sambian koulutussektorin kumppanuuksien rakenteiden, narratiivien ja suhteiden analyysi paljastaa jännitteitä sekä paradokseja. Tutkimusanalyysi osoittaa, miten tarkeää on tiedostaa historiallisia ja kulttuurisia seikkoja, jotka ulottuvat yksilöiden taitoja, osaamista sekä pätevyyksiä syvemmälle tasolle. Tutkimus esittää, että refleksiivisyys (self-reflexivity) on hyvä lähtökohta tiedon, taitojen ja osaamisen suhteellisuuden ymmärtämiseen eettisempien pohjoisen ja etelän välisten kumppanuuksien tukemisessa koulutussektorin kehitysyhteistyössä sekä globaali- ja kehityskasvatuksessa Suomessa.

Abstract Chocó is a remote and biodiverse region located on Colombia’s Northern Pacific Coast. The region is home to indigenous Embera and Afro-descendant communities. Both communities share and contest a legacy of colonisation, violence, dispossession and discrimination. This thesis explores the ways in which the local communities of Chocó challenge and transform the matters that concern them. It focuses on their concerns over the effects of biodiversity conservation, development, and drug trade on their communities. It first investigates the challenges associated with doing research concerning both global and local concerns. Then, based on ethnographic fieldwork conducted in Chocó, it develops a methodology to address environmental value conflicts over the use of Utría National Park, located in the region. Third, the thesis studies the social protest of both local communities for the construction of a small hydroelectric power plant inside the park, finding that this protest for electricity reflects a complex post-colonial politics complementary to the discourse concerning political resistance as expressed by local and indigenous communities protesting against development. Fourth, drift-cocaine has been arriving recently to the coastal region of Chocó as a side effect of the country’s war on drugs. In Chocó, this phenomenon is referred to as the White Fish and is investigated here by situating its associated practices and transformations within the local context. Fifth, Utría National Park is explored visually as a place of rhythms and temporalities. Lastly, it argues that the mechanisms, grounded in concepts of solidarity and co-existence, which are employed by the local communities in negotiating the matters that concern them, provide alternative narratives to the ones often used to described them as in “poverty” and in need of “development”. / Tiivistelmä Chocó on syrjäinen ja biologisesti monimuotoinen alue Pohjois-Tyynenmeren rannikolla Kolumbiassa. Kyseinen alue on koti useille Embera-alkuperäiskansan jäsenille sekä Afrikasta polveutuville yhteisöille. Ryhmät jakavat ja haastavat kolonialismin, väkivaltaisuuksien, riiston sekä sorron värittämän historian. Tämä väitöskirja tarkastelee tapoja, joilla Chocón paikalliset yhteisöt haastavat ja muokkaavat heitä koskevia kysymyksenasetteluja. Se keskittyy yhteisöjä koskeviin huolenaiheisiin, jotka liittyvät biologisen monimuotoisuuden suojelun vaikutuksiin, kehitysinfrastruktuuriin ja huumekauppaan Ensimmäiseksi väitöskirja tarkastelee haasteita, jotka liittyvät maailmanlaajuisten muutosten ja paikallisten huolenaiheiden tutkimiseen. Tämän jälkeen työ kehittelee Chocóssa kerätyn etnografisen aineiston perusteella metodologiaa käsittelemään ympäristöön liittyviä arvoristiriitoja liittyen alueella sijaitsevan Utrían kansallispuiston käyttöön. Kolmanneksi väitöskirja tutkii paikallisyhteisöjen sosiaalista protestia liittyen pienen vesivoimalan rakentamiseen puiston alueelle. Havainnot haastavat tulkinnan, jonka mukaan infrastruktuurin hyväksyntä tai vastustaminen alkuperäiskansojen toimesta liittyy suoraan myös alkuperäiskansojen elämäntapojen puolustamiseen tai uhmaamiseen. Neljänneksi, ajelehtivaa kokaiinia on viime aikoina päätynyt Chocón rannikkoalueelle maan huumeiden vastaisen sodan seurauksena. Chocóssa ilmiöön viitataan nimellä Valkoinen kala, ja tässä työssä aihetta lähestytään tarkastelemalla siihen liittyviä käytänteitä ja muutoksia paikallisessa kontekstissa. Viidenneksi, Utrían kansallispuistoa tutkitaan visuaalisesti rytmien ja ajallisuuksien paikkana. Lopuksi esitetään, että paikallisten yhteisöjen hyödyntämät mekanismit heitä koskevissa keskusteluissa horjuttavat valtasuhteita epävarmoissa oloissa ja tarjoavat vaihtoehtoisia solidaarisuuden ja rinnakkaiselon narratiiveja, joilla lähestyä huolenaiheita.

Abstract Continuous software engineering (CSE) has instigated academic debate regarding the rapid, parallel cycles of releasing software and customer experimentation. This approach, originating from Web 2.0 and the software-as-a-service domain, is widely recognised among software-intensive companies today. Earlier studies have indicated some challenges in the use of CSE, especially in the context of business-to-business and product-oriented, embedded systems development. Consequently, research must address more explicit definitions and theoretical models for analysing the prerequisites and organisational capabilities related to the use of CSE. This dissertation investigates various approaches to conducting empirical evaluations related to CSE. The study aims to improve existing models of CSE and to empirically validate them in the context of software companies. The study also aims to accumulate knowledge regarding the use of CSE, as well as its impacts. The case study method is applied for the collection and analysis of empirical data. Twenty-seven interviews are conducted at five companies. In addition, a systematic literature review is used to synthesise the empirical research on agile release engineering practices. Design science research is used to portray the model design and the evaluation process of this dissertation. Three approaches for evaluating CSE are constructed: (1) LESAT for software focuses on enterprise transformation using an organisational self-assessment approach, (2) STH+ extends the “Stairway to Heaven” model and evaluates company practices with respect to evolutionary steps towards continuous experimentation-driven development, and (3) CRUSOE defines 7 key areas and 14 diagnostic questions related to the product-intensive software development ecosystem, strategy, architecture, and organisation, as well as their continuous interdependencies. This dissertation states the relevance of CSE in the context of product-intensive software development. However, more adaptations are anticipated in practices that involve business and product development stakeholders, as well as company external stakeholders. / Tiivistelmä Jatkuva ohjelmistotuotanto on herättänyt keskustelua nopeasta, samanaikaisesta ohjelmistojulkaisemisesta ja asiakaskokeiluista. Toimintatapa on peräisin Web 2.0 ja software-as-a-service yhteydestä, mutta se tunnetaan nykyään yleisesti ohjelmistoja kehittävissä yrityksissä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet haasteita jatkuvan ohjelmistotuotannon käytössä. Erityisesti haasteita on havaittu yritykseltä yritykselle liiketoiminnassa ja tuotepainotteisten sulautettujen järjestelmien yhteydessä. Näin ollen on havaittu tarve tutkimuksen avulla kehittää täsmällisempiä määritelmiä ja teoreettisia malleja, joilla voidaan analysoida jatkuvan ohjelmistotuotannon käyttöön liittyviä edellytyksiä ja organisaatioiden kyvykkyyksiä. Tässä väitöskirjassa tutkitaan malleja, joilla voidaan empiirisesti arvioida jatkuvaa ohjelmistotuotantoa. Tutkimuksella pyritään parantamaan nykyisiä malleja ja arvioimaan niiden käyttöä ohjelmistoyrityksissä. Lisäksi tutkimuksella pyritään kasvattamaan tietoa jatkuvasta ohjelmistotuotannosta ja sen vaikutuksista. Tiedon keräämiseen ja analysointiin käytettiin tapaustutkimus menetelmää. Kaksikymmentäseitsemän haastattelua tehtiin viidessä yrityksessä. Lisäksi tehtiin ketterään ohjelmistojulkaisuun keskittyvä systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Väitöskirjassa käytetään Design Science Research menetelmää kuvaamaan tutkimuksen eri vaiheita, joissa malleja suunniteltiin ja arvioitiin. Tutkimuksessa rakennettiin kolme tapaa jatkuvan ohjelmistotuotannon arvioimista varten: (1) LESAT for Software keskittyy organisaation muutoskyvykkyyden arviointiin käyttäen itsearviointimenetelmää, (2) STH+, laajentaa ”Stairway to Heaven” mallia ja arvioi yrityksen käytäntöjä eri evoluutioaskelmilla matkalla kohti kokeilupainotteista tuotekehitystä, (3) CRUSOE määrittelee seitsemän pääaluetta ja 14 kysymystä liittyen tuotekehityksen ekosysteemiin, strategiaan, arkkitehtuuriin, organisointiin sekä näiden välisiin jatkuviin riippuvuuksiin. Väitöskirja osoittaa jatkuvan ohjelmistokehityksen olevan merkityksellinen myös tuotepainotteisessa ohjelmistokehityksessä. Nähtävissä kuitenkin on, että useita nykykäytäntöjä on tarvetta muokata. Erityisesti muokkaustarvetta on tuotekehityksen ja liiketoiminnan sidosryhmiin ja yrityksen ulkoisiin sidosryhmiin liittyvissä käytännöissä.

Abstract This study examined Finnish children’s narrative skills using a picture-based story generation task. 4- to 8-year-old children with typical development (n = 172), 5- to 7-year-old children with specific language impairment (SLI) (n = 19) and 5- to 10-year-old children with autism spectrum disorder (ASD) (n = 16) participated in the study. Linguistic (productivity, syntactic complexity, grammatical accuracy) and pragmatic (referential accuracy, event content, mental state expressions, discourse features, and story comprehension) measures were used so as to gain a comprehensive picture of narrative skills. The choice of measures was based on the narrative abilities of the participants, and not all measures were used with all participants. In typically developing children, a subtle development trend was seen in all the measures used, but significant differences between consecutive age-groups were mostly seen in younger participants. The relationship between narrative productivity measures and event content was found to be important. The number of different word tokens was, in particular, useful in explaining the event content. For children with SLI, the linguistic and pragmatic aspects of narration were demanding. Their stories were short and contained less information than those of their control. Their referential and grammatical accuracy was also poorer than among typically developing children, and they showed difficulties in expressing the mental states of the story characters and in story comprehension. Children with ASD produced narratives with an almost similar linguistic structure to those of their control children. However, children with ASD showed difficulties in the pragmatic aspect of narration, in establishing informative story content and in story comprehension. They also tended to include irrelevant information in their stories, which was not seen to that extent in cases of typical development. This dissertation shows a development in 4- to 8-year-olds’ narratives that seems to occur around the ages of 4 and 5. Narrative difficulties seem to be related to both SLI and ASD, but are more wide-ranging in SLI, whereas in ASD difficulties focus on the pragmatic aspects of narration. / Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitettiin, millaiset ovat suomalaislasten kuvasarjakerronnan avulla arvioidut kerrontataidot. Tutkimukseen osallistui 4–8-vuotiaita tyypillisesti kehittyneitä lapsia (n = 172), 5–7-vuotiaita lapsia, joilla on kielellinen erityisvaikeus (SLI) (n = 19) ja 5–10-vuotiaita lapsia, joilla on autismikirjon häiriö (ASD) (n = 16). Tutkimuksessa käytettiin lingvistisiä (produktiivisuus, syntaksin monipuolisuus, kieliopillinen tarkkuus) ja pragmaattisia (viittaussuhteiden tarkkuus, tapahtumasisältö, mielentilailmaukset, diskurssipiirteet, kertomuksen ymmärtäminen) muuttujia, jotta kerrontataidoista saadaan kokonaisvaltainen kuva. Kaikkia muuttujia ei käytetty kaikkien tutkittavien kesken, vaan tutkimusmenetelmien valinta perustui tutkittavien kerronnan piirteisiin. Tyypillisesti kehittyvien lasten kerrontataidot kehittyivät kaikkien käytettyjen muuttujien osalta, mutta peräkkäisissä ikäryhmissä merkitsevä muutos havaittiin vain nuorempien ikäryhmien välillä. Kerronnan produktiivisuuden ja tapahtumasisällön välillä havaittiin yhteys, ja erityisesti eri saneiden määrä oli merkitsevä tapahtumasisällön selittäjä. Kerronnan lingvistinen ja pragmaattinen hallinta oli haastavaa lapsille, joilla on SLI. Heidän kertomuksensa olivat pituudeltaan, tapahtumasisällöltään ja mielentilailmauksiltaan niukempia sekä viittaussuhteiltaan epätarkempia kuin tyypillisesti kehittyvien lasten kertomukset. Lapset, joilla on SLI, tuottivat enemmän kieliopillisia virheitä kuin kontrollilapset, ja myös tarinan ymmärtäminen oli heille haastavaa. Kertomuksen lingvistinen rakenne oli likimain samankaltainen tyypillisesti kehittyneillä lapsilla ja lapsilla, joilla on ASD. Lapset, joilla on ASD, tuottivat tapahtumasisällöltään niukempia kertomuksia kuin kontrollilapset, ja lisäksi heidän tarinansa sisälsivät irrelevanttia tietoa. Kertomuksen ymmärtäminen oli myös vaikeaa lapsille, joilla on ASD. Tutkimus osoittaa, että 4–8-vuotiaiden kerrontataidoissa on kehitystä, mikä vaikuttaa olevan aktiivista erityisesti 4–5 ikävuoden aikana. Kerronnan vaikeudet ovat kielellisessä erityisvaikeudessa laaja-alaisia, kun taas autismikirjossa vaikeudet näkyvät ennemmin kerronnan pragmaattisessa hallinnassa.

Abstract The Northern Finland 1966 Birth Cohort is an unselected, population-based sample of 12,058 live born children. The present study is based on 10,934 individuals living in Finland at the age of 16 years. Ninety-six research diagnoses fulfilling operational DSM-III-R criteria for schizophrenia by age 34 years were found in the reassessment of clinical diagnoses. Of these 96 cases, 55 (57%) had concordant diagnoses (both the clinical and research diagnosis was schizophrenia) and 41 (43%) had discordant diagnoses (the clinical diagnosis was other than schizophrenia). Diagnostic discordance was associated with low parental social class in 1980, later age at onset, comorbid diagnosis of mental retardation, shorter treatment periods and lower number of treatment episodes. Unwanted pregnancy and parental history of psychosis increased the risk for schizophrenia. The combination of unwantedness of pregnancy and parental history of psychosis elevated the risk of schizophrenia over 8-fold in offspring compared to those without either risk factor. Both low and high birth weight increased the risk of later schizophrenia. Both short and tall babies also had elevated risk. A reverse J-shape curve described the associations between birth weight, length and schizophrenia. The ages when cohort members learned to stand, walk and became potty-trained were related to subsequent incidence of schizophrenia and other psychoses. Earlier milestones reduced and later milestones increased the risk in a linear manner. In conclusion, these results indicate that schizophrenia has complex phenomenology and developmental pathways. Its multiple symptomatology with no single specific defining feature and no absolute validation criteria makes the phenomenological-based diagnosis of schizophrenia challenging. Unwanted pregnancy may act as an additive factor for subjects already vulnerable to schizophrenia and psychoses may have a developmental dimension expressed as deviant foetal development and delayed milestones. These results support the neurodevelopmental theory suggesting that schizophrenia results from small developmental deviances with origins very early in development. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia skitsofrenian diagnostiikan osuvuuteen liittyviä tekijöitä sekä raskauden ei-toivottavuuden, lapsen syntymäpainon ja -pituuden ja skitsofrenian sekä varhaislapsuuden kehityksen ja skitsofrenian ja muiden psykoosien välistä yhteyttä. Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortti on prospektiivinen, epidemiologinen seurantatutkimus, johon kuuluu 12,058 vuonna1966 syntynyttä lasta. Prospektiivista tietoa on kerätty raskaudesta alkaen elinolosuhteista, elintavoista ja perheestä ja perimästä. Tämä tutkimus perustuu 10,934 henkilöön, jotka ovat asuneet 16-vuotiaana Suomessa eivätkä ole kieltäneet tietojensa käyttämistä tutkimukseen. Kliinisten diagnoosien uudelleen arvioinnissa DSM-III-R:n kriteerit täyttäviä skitsofreniatapauksia 34 ikävuoteen mennessä todettiin 96. Näistä 96 tapauksesta myös 55:n (57 %) kliininen diagnoosi oli skitsofrenia ja 41:n (43 %) kliininen diagnoosi oli muu kuin skitsofrenia. Diagnostiikan epätarkkuus liittyi matalaan sosiaaliluokkaan vuonna 1980, myöhäiseen sairastumisikään, samanaikaiseen kehitysvamma-diagnoosiin, lyhyisiin hoitoaikoihin ja vähäiseen hoitojaksojen määrään. Ei-toivottu raskaus yhdessä vanhemman psykoosisairauden kanssa lisäsi lapsen skitsofrenian riskiä yli 8-kertaiseksi. Matala ja korkea syntymäpaino lisäsivät skitsofrenian riskiä kaksinkertaiseksi ja samansuuruinen riskin kasvu havaittiin myös lapsilla, jotka olivat syntyessään lyhyitä tai pitkiä. J-muotoinen yhteys havaittiin syntymäpainon ja -pituuden sekä skitsofrenian riskin välillä. Ikä, jolloin lapsi oppi seisomaan, kävelemään ja kuivaksi, liittyi myöhempään skitsofreniaan ja sairastumiseen muihin psykooseihin. Varhainen oppiminen laski ja myöhäinen kehitys kohotti riskiä sairastua lineaarisesti. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että skitsofrenia on monimuotoinen kliininen oireyhtymä, mikä tekee diagnostiikan haastavaksi. Raskauden ei-toivottavuus liittyneenä vanhemman psykoosisairauteen lisää lapsen skitsofrenian riskiä. Myös poikkeava syntymäpaino ja -pituus lisäävät skitsofrenian riskiä. Psykooseihin voi liittyä kehityksellinen dimensio, joka ilmenee viivästyneenä kehityksenä.

Abstract This thesis is based on the premise that formal education could promote ethical relationships with the environment and empower children to act towards a better future. The aim of the thesis is to create understanding about Education for Sustainable Development (ESD) in relation to the definition of sustainable development and everyday experiences. In order to strengthen the practical relevance and an alternative educational approach in ESD, both children’s and teacher’s perspectives are explored in three studies. Methodologically this thesis follows qualitative and phenomenological guidelines. Method pluralism is applied in order to illuminate the complexity of lived experiences. Methods such as written reflections, drawings, evaluative walks and focus group interviews are used. Qualitative analysis in the studies aims to be transparent, starting from data collection and right up to the thematic discussions. The first study focused on children’s experiences in a schoolyard and resulted in three themes: learning, social relations and institutional boundaries. These themes described a schoolyard as a lived place and children’s outdoor experiences as part of the continuum of the whole schoolday. The second study focused on children’s visions of the future and elucidated how children relate to temporality through moral, temporal and spatial distances. Children’s visions of the future are necessary to address in ESD due the aspect of intergenerational justice. In the third study teachers experiences of an ESD school-project were studied by focus group interviews. This study emphasized teacher’s institutional circumstances in working with ESD and their understanding of environmental awareness. The study suggested that in classroom situations the contradictory nature of sustainable development was often replaced by teaching more conventional issues related to the environment. All the three studies related to a need to engage ESD with children’s lived experiences and local issues, but also acknowledge tensions between the local/global nexus. Two pedagogical ideals, action competence and Place-Based Education PBE, are according to this study alternative ways to strengthen children’s perspectives in ESD. / Tiivistelmä Perusopetuksen mahdollisuudet edistää lasten eettistä ympäristösuhdetta ja voimaannuttaa heidät toimimaan paremman tulevaisuuden puolesta ovat tämän tutkimukset lähtökohdat. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä kestävän kehityksen kasvatuksesta (ESD) suhteessa kestävän kehityksen käsitteeseen ja arkielämän kokemuksiin. Sekä lasten että aikuisten näkökulmat ovat esillä tässä tutkimuksessa, jossa pyritään vahvistamaan ESD:n käytännön merkityksellisyyttä sekä etsimään vaihtoehtoisia kasvatusnäkökulmia. Tutkimuksen metodologia seuraa laadullisen ja fenomenologisen tutkimuksen suuntaviivoja. Tässä väitöskirjassa sovelletaan useita eri metodeja, kuten lasten kirjallisia pohdintoja, piirroksia, kävelykierroksia ja aikuisten focus group -haastatteluja. Laadullisen aineistoanalyysin päätavoite oli prosessin läpinäkyvyys alusta loppuun. Ensimmäinen osatutkimus koulupihoista lasten kokemana johti kolmeen teemaan: oppiminen, sosiaaliset suhteet sekä institutionaaliset muurit. Tutkimus korosti koulupihan merkitystä elettynä paikkana ja osana kokonaisvaltaista kouluelämystä. Toinen tutkimus lasten tulevaisuuden visioista muodosti käsityksen erilaisista etäisyyksistä, joilla lapset kuvaavat visioitaan: ajallinen, moraalinen ja maantieteellinen. Tulevaisuuden visiot sisältyvät ESD:hen johtuen kestävän kehityksen määritelmästä, joka velvoittaa huomioimaan tulevat sukupolvet. Kolmas osa-tutkimus käsitteli opettajien kokemuksia projektityöstä sekä heidän näkemyksiään ympäristötietoisuudesta. Kaikki kolme osatutkimusta painottivat lasten elämismaailman merkitystä ESD:ssä, huomioiden samalla jännitteen paikallisen ja globaalin maailmasuhteen välillä. Lasten elämismaailman korostaminen kasvatuksessa avaa uusia suuntia ESD:lle. / Sammanfattning Avhandlingen baseras på premissen att formell utbildning kan främja etiska förhållningssätt till miljön och att barn kan ges egenmakt att agera för en bättre framtid. Syftet med avhandlingen är att skapa förståelse för lärande för hållbar utveckling (ESD) i relation till definitionen för hållbar utveckling och till vardagliga erfarenheter. I avsikt att stärka den praktiska relevansen och ett alternativt tillvägagångssätt för ESD, har både barns och lärares perspektiv studerats i tre studier. Metodologiskt är utgångspunkten kvalitativ och följer fenomenologiska principer. Med intentionen att belysa komplexiteten av levda erfarenheter har flera datainsamlingsmetoder använts; skrivna reflektioner, teckningar, utvärderande promenader och fokusgruppsintervjuer. Den första studien fokuserade barnens erfarenheter av en skolgård och resulterade i tre teman: lärande, sociala relationer och institutionella gränser. Dessa teman beskrev skolgården som en levd plats och barnens erfarenheter utomhus som en del av ett kontinuum av skoldagen. Den andra studien fokuserade barnens visioner om framtiden och belyste hur barnen relaterar till tiden genom moraliska, tidsliga och rumsliga distanser. Barnens visioner om framtiden är nödvändiga att belysa i ESD med tanke på aspekter av rättvisa gentemot kommande generationer. I den tredje studien genomfördes fokusgruppsintervjuer med lärare som deltog i ett projekt om ESD. Studien belyste lärares institutionella förutsättningar för att jobba med ESD och deras förståelse av miljömedvetenhet. Studien visade att hållbar utvecklings många gånger motsägelsefulla budskap ersattes med mer konventionella miljöfrågor i undervisningen. Samtliga tre studier visade på behovet av att koppla samman ESD med barnens levda erfarenheter och lokala frågor, men också att lyfta fram spänningar mellan det lokala och det globala. Två pedagogiska ideal, action competence och Place-Based Education, är enligt slutsatserna i denna avhandling alternativa vägar till att stärka barnens perspektiv inom ESD.

Abstract This thesis focuses on mammalian kidney development and in particular on the question of how two Wnt signalling pathway genes, an antagonistic Dkk1 and an agonistic ligand Wnt5a, regulate the process. Wnts are secreted ligands that are involved in many developmental processes, including gonadal differentiation and kidney development, but also in various diseases and malformations. Wnts form a large signalling family containing 19 different glycoprotein ligands in mammals. Wnt signalling occurs via two different intracellular pathways. A canonical pathway proceeds via beta-catenin, and a non-canonical pathway utilizes other signalling molecules. Dkk1 is an antagonist of the canonical pathway and Wnt5a is considered a ligand that activates the non-canonical signalling pathway. As part of the thesis, I have studied the role of Dkk1 in kidney morphogenesis using a conditional mouse model, in which the gene is deleted in a cell specific manner from the collecting ducts. Dkk1 deficiency increased renal papilla growth and the risk of hydronephrosis. Research pointed out that the lack of Dkk1 in the collecting ducts increased cell proliferation and disturbed the balance of canonical Wnt signalling, which led to an overgrowth of renal papilla. This led to functional phenotypes including increased water reabsorption and changes in ion secretion/absorption. These changes are most likely due to altered Wnt7b signalling. The second part of the thesis examines the role of the non-canonical Wnt5a gene in kidney development with a conventional knock out mouse model. At the time work began on the thesis, no corresponding kidney phenotype had been published. The primary finding in kidneys lacking Wnt5a was an altered basement membrane organization of the collecting ducts and glomeruli. The phenotype is most likely the reason behind morphological phenotypes which vary from bilateral kidney agenesis to duplex collecting system. Notably, during the course of this study we found a mutation in the human WNT5A gene of a CAKUT patient. This is the first time Wnts have been shown to organize kidney development via basement membrane formation. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjan tarkoituksena on ollut tutkia munuaisen kehitystä ja kuinka kaksi Wnt-signalointireitin geeniä, signalointia estävä Dkk1 ja signalointia edistävä Wnt5a säätelevät sitä. Wnt ligandit ovat eritettäviä signaalimolekyylejä, jotka ovat osallisina monissa kehitysbiologissa prosesseissa kuten sukupuolen määräytymisessä ja munuaisen kehityksessä. Myös monissa taudeissa on havaittu muuntuneita Wnt geenien tuottotasoja. Wnt-geenit muodostava suuren signalointimolekyyliperheen, johon lukeutuu 19 jäsentä nisäkkäillä ja Wnt-signointi on jaettu perinteisesti kahteen signalointiryhmään. Dkk1 on kanonisen Wnt-signaloinnin estäjä ja Wnt5a:ta pidetään pääsaantiöisesti ei-kanonisena Wnt-ligandina. Väitöskirjassani olen tutkinut Dkk1 geenin toimintaa kohdennetussa Dkk1-poistogeenisessä hiiressä, jossa geenin toiminta on poistettu spesifisesti munuaisen kokoojaputkista. Dkk1:n puutos johtaa munuaisen papillan kasvuun ja lisää riskiä hydronefroksen muodostumiseen. Tutkimukset osoittivat että Dkk1:n puutos aiheuttaa lisääntynyttä solujakautumista kokoojaputkissa, jolloin Wnt-signaloinnin muutos aiheuttaa papillan ylikasvua. Ylikasvusta seuraa lisääntynyttä veden takaisin imeytymistä ja muutoksia ionien erittämisessä ja takaisin imeytymisessä. Todennäköisimmin muutokset johtuvat muuntuneesta Wnt7b signaloinnista, jota Dkk1 normaalisti säätelee. Väitöskirjan toisessa osassa tutkittiin ei-kanonisen reitin Wnt5a ligandin roolia munuaisen kehityksessä käyttäen poistogeenistä hiirimallia, jossa Wnt5a:n roolia munuaisenkehityksessä ei ollut julkaistu työn aloituksen aikaan. Wnt5a:n puutoksen havaittiin vaikuttavan tyvikalvon järjestymiseen kokoojaputkissa ja munuaiskeräsessä. Tyvikalvon häiriö on todennäköisin syy morfologisiin muutoksiin, jotka vaihtelevat molempien munuaisen puuttumisesta kaksois-kokoojatiehyen muodostumiseen. Työssä osoitetaan ensimmäistä kertaa kuinka Wnt-signalointireitin proteiinit säätelevät munuaisen kehitystä tyvikalvon muodostuksen kautta.

Abstract Collagen XV is a proteoglycan localized in the outermost layer of the basement membrane (BM) and in the fibrillar matrix. Although it is widely distributed in many tissues, its amount is generally low. It is characterized by a highly interrupted collagenous domain flanked by large globular domains and attached glycosaminoglycan chains, thus also being identified as a chondroitin sulphate proteoglycan. The C-terminal end of collagen XV, termed restin, has proved to have antiangiogenic effects. In view of its location in the outermost layer of the lamina densa and in association with interstitial collagen fibrils near BMs, it has been suggested that collagen XV may form a bridge between the fibrillar collagen matrix and the BMs. In vivo studies of mice lacking collagen XV have demonstrated that collagen XV is needed as a structural component to stabilize the skeletal muscle cells and capillaries. The role of collagen XV in the extracellular matrix (ECM) was studied using a mouse model lacking the gene of interest (Col15a1-/-). The matrix of peripheral nerves, skeletal muscle, heart and the uterus during pregnancy was analysed at several time points, and peripheral nerve development was evaluated in a mouse model lacking collagen XV and the laminin α4 chain simultaneously as well as in Col15a1-/- mice. The function of collagen XV in the heart was analysed in young, adult and old mice separately. The results indicate that collagen XV is needed for organizing collagen fibrils into proper bundles in the cardiac ECM. In the developing nerve it regulates collagen fibril size and the organization of the fibrils within the collagen bundle. In mature nerves and skeletal muscles it structures the BM–fibrillar matrix interphase, and in the uterus of pregnant mice it participates in fibrillar collagen remodelling, affecting the lateral fusion of collagens into thick fibrils. Even delicate changes in the matrix can lead to an alteration in the functioning of certain organs. Abnormal C-fibrils, polyaxonal myelination and decreased sensory conduction velocity were observed in the Col15a1-/- peripheral nerves, and a simultaneous lack of collagen XV and the laminin α4 chain resulted in more severe and permanent impairment of the segregation and myelination of the nerve axons. A complex cardiac phenotype was observed in the Col15a1-/- mice, predisposing them to cardiomyopathy. / Tiivistelmä Kollageeni XV on proteoglykaani, jonka lokalisaatio on tyvikalvon uloimmassa kerroksessa ja soluväliaineen säikeissä. Vaikka sitä tuotetaan laajalti useissa eri kudoksissa, sitä on määrällisesti vähän kudoksissa. Kollageenin XV ominaisuuksiin kuuluvat useat katkokset kollageenisilla alueilla, globulaariset alueet proteiinin päissä, sekä siihen kiinnittyneet glykosaminoglykaaniketjut, jotka on tunnistettu kondroiittisulfaatiksi. Kollageenin XV C-terminaalisella osalla, jota kutsutaan restiniksi, on osoitettu olevan antiangiogeneettisiä vaikutuksia. Ottaen huomioon kollageeni XV lokalisaation tyvikalvon uloimmassa kerroksessa, ja sen liittymisen säikeisiin kollageeneihin lähellä tyvikalvoa, on ehdotettu että sen tehtävänä olisi toimia yhteys-siltana säikeisten kollageenien ja tyvikalvon välillä. In vivo tutkimuksissa kollageeni XV poistogeenisillä hiirillä on osoitettu, että kollageenia XV tarvitaan rakenteellisena osana stabiloimaan luurankolihasta sekä hiussuonia. Kollageenin XV merkitystä sidekudoksessa tutkittiin käyttäen hiirimallia, jolta puuttuu kyseinen geeni (Col15a1-/-). Ääreishermojen, luurankolihaksen, sydämen ja kohdun soluväliainetta analysoitiin eri-ikäisillä hiirillä. Lisäksi ääreishermojen kehitystä tutkittiin hiirimallilla, jolta puuttuu sekä kollageeni XV että laminiini α4-ketju samanaikaisesti, sekä Col15a1-/- hiirillä. Kollageenin XV tehtävää sydämessä analysoitiin nuorilla, aikuisilla ja ikääntyneillä Col15a1-/- hiirillä. Tulokset viittaavat kollageeni XV merkittävään rooliin soluväliaineen järjestäytymisessä, erityisesti kollageenisäikeiden järjestäytymisessä kimpuiksi sydämen soluvälitilassa. Kehittyvässä hermossa sen tehtävä on säädellä säikeisten kollageenien läpimittaa sekä säikeiden järjestäytymistä säiekimpun sisällä. Täysin kehittyneessä hermossa ja luurankolihaksessa se strukturoi tyvikalvon ja säikeisen soluväliaineen välitilaa, kun taas raskaana olevien hiirien kohdussa se osallistuu säikeisten kollageenien muokkaukseen, vaikuttamalla kollageenien paksuuntumiseen lateraalisen fuusion kautta. Jopa hienoiset muutokset soluväliaineen rakenteessa voivat johtaa muutoksiin elinten toiminnassa. Epämuodostuneita C-säikeitä, polyaksonaalista myelinisaatiota ja hidastunutta sensorista johtonopeutta todettiin Col15a1-/- perifeerisissä hermoissa. Samanaikainen kollageenin XV ja laminiini α4-ketjun puutos johtivat vaikeampaan ja pysyvämpään haittaan hermon aksonien segregaatiossa ja myelinisaatiossa. Col15a1-/- hiirillä todettiin monimuotoinen sydämen ilmiasu, joka altistaa hiiret kardiomyopatialle.