Abstract The aim of the study was to assess the application and suitability of managerialism, in reforming the organisation of public specialised care management and operations in Finland. Managerialism refers to the reforming of the public-sector administration, using business management models and practices originating from the private sector. The study combined a qualitative and quantitative research approach. The material consisted of annual reports from four university hospital districts (n = 59), regulations and administrative rules (n = 42) from 1991–2005 as well as a questionnaire (n = 157). Content analysis and statistical analysis were used as the methods of analysis. Managerialism is defined as an ideology, reform and change of management paradigm. As an ideology, managerialism emphasises good, professional management, which is achieved through training and education as well as the manager's right to manage. In terms of reform, managerialism includes decentralisation, results orientation and market orientation in the structural reform of public organisations. As a change of management paradigm, managerialism involves the breakdown of bureaucracy and professional management. According to the qualitative assessment, features complying with managerialism had been applied in varying degrees, between 1991 and 2005, in reforming the organisation of the management and operation of hospital districts. Reform, in accordance with managerialism, was manifested best in one hospital district; this was evident when looking at both sets of data. According to the quantitative assessment, hospital district management was a combination of bureaucratic, professional and managerialist management. Bureaucratic management was manifested in the hospital districts, as classic features of bureaucracy. There was continued support for professional management, evidenced by the requirement that leading positions at medical units be reserved for doctors. Among the features of managerialist management, human-centred and results-centred management and the preconditions of management were manifested in the hospital districts. According to the results of the study, the ideological features of managerialism, as management principles, were accepted in guiding the reform of public specialised care, whereas attitudes towards the reformist features, as service structure reformers, were more negative. The opinions of the topmost management of the hospital districts, and those of unit management, differed in terms of the assessment of the suitability for the specialised care reform of the features, emphasising the efficiency of manageralism and a market-oriented approach. Conflicting views of the suitability of managerialism for reforming specialised care in the public sector were associated with the position of the respondent within the organisation and the management's educational background. The findings of the study can be utilised in political decision-making and internal development work within the hospital districts, in reforming specialised care management and service structures and in the multi-professional management training of health care management personnel. The findings provide a new public management model for public-sector specialised care in Finland. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida managerialismin soveltamista ja soveltuvuutta suomalaisen julkisen erikoissairaanhoidon johtamisen ja toiminnan organisoinnin uudistamisessa. Managerialismilla tarkoitettiin julkisen hallinnon uudistamista yksityissektorilta peräisin olevin liikkeenjohdon opein ja -käytännöin. Tutkimuksessa yhdistettiin samanaikaisesti kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tutkimusmetodi. Tutkimusaineistoina käytettiin neljän yliopistollisen sairaanhoitopiirin toimintakertomuksia (n = 59), johto- ja hallintosääntöjä (n = 42) vuosilta 1991–2005 sekä kirjallista kyselyä (n = 157). Analyysimenetelminä käytettiin sisällön analyysia ja tilastollista analyysiä. Managerialismi määriteltiin ideologiana, reformina ja johtamisparadigman muutoksena. Ideologiana managerialismi korosti hyvää, ammattimaista johtamista, johon kouluttaudutaan, sekä johtajan oikeutta johtaa. Reformina managerialismi sisälsi hajauttamisen, tulosorientaation sekä markkinaohjautuvuuden julkisten organisaatioiden rakenneuudistuksissa. Johtamisparadigman muutoksena managerialismi merkitsi byrokratian ja professionaalisen johtamisen murtamista. Kvalitatiivisen arvioinnin mukaan managerialismin mukaisia piirteitä oli sovellettu vaihtelevasti vuosina 1991–2005 sairaanhoitopiirien johtamisen ja toiminnan organisoinnin uudistamisessa. Yhdessä sairaanhoitopiirissä managerialismin mukainen uudistaminen ilmeni parhaimmin, ja molempien aineistojen perusteella. Kvantitatiivisen arvioinnin mukaan sairaanhoitopiirien johtaminen oli yhdistelmä byrokraattista, professionaalista ja managerialistista johtamista. Byrokraattinen johtaminen ilmeni sairaanhoitopiireissä byrokratian klassisina piirteinä. Professionaalista johtamista tuettiin edelleen sairaanhoidollisten yksiköiden johtotehtävien lääkärikelpoisuusehdoilla. Managerialistisen johtamisen piirteistä ilmenivät sairaanhoitopiireissä ihmiskeskeinen ja tuloskeskeinen johtaminen sekä johtamisen edellytykset. Tutkimustulosten mukaan managerialismin ideologiset piirteet johtamisen periaatteina hyväksyttiin ohjaamaan julkisen erikoissairaanhoidon uudistamista, kun taas reformistisiin piirteisiin palvelurakenteiden uudistajina suhtauduttiin kielteisemmin. Sairaanhoitopiirien ylimmän johdon ja vastuualueiden johdon arviot erosivat toisistaan managerialismin tehokkuutta korostavien piirteiden ja markkinaperusteisen toimintatavan soveltuvuuden arvioinnissa erikoissairaanhoidon uudistamiseen. Ristiriitaiset näkemykset managerialismin soveltuvuudesta julkisen erikoissairaanhoidon uudistamiseen olivat yhteydessä asemaan organisaatiossa ja johdon koulutustaustoihin. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää sairaanhoitopiirien poliittisessa päätöksenteossa ja sisäisessä kehittämisessä erikoissairaanhoidon johtamisen ja palvelurakenteiden uudistamisessa sekä terveydenhuollon johdon moniammatillisessa johtamiskoulutuksessa. Tutkimustieto antaa suomalaiselle julkiselle erikoissairaanhoidolle uuden julkisen johtamisen mallin. / Sammandrag Studiens syfte var att utvärdera tillämpning och lämplighet av managerialism i reformering av organisering av ledning och verksamhet inom offentlig specialsjukvård i Finland. Med managerialism menades reformering av offentlig förvaltning med hjälp av modeller och tillvägagångssätt som härstammar från den privata sektorn. I studien användes både kvalitativ och kvantitativ forskning. Forskningsmaterialet omfattade verksamhetsberättelser (n = 59) från fyra universitetssjukhusdistrikt, ledningsinstruktioner och förvaltningsregler (n = 42) från 1991–2005 samt en skriftlig enkät (n = 157). Innehållsanalys och statistisk analys användes som analysmetoder. Managerialism definierades som ideologi, reform samt ändring av ledningsparadigm. Som ideologi betonade managerialismen god, professionell ledning, som man når genom att studera, samt ledarens rätt att leda. Som reform omfattade managerialism decentralisering, resultatorientering samt marknadsorientering när det gäller strukturella reformer av offentliga organisationer. Som ändring av ledningsparadigm betydde managerialism brytning av byråkrati och professionell ledning. Enligt kvalitativ utvärdering hade drag som påminner om managerialism tillämpats i varierande utsträckning mellan 1991 och 2005 i reformering av organisering av ledning och verksamhet inom sjukvårdsdistrikten. Reformering enligt managerialism manifesterades bäst inom ett sjukvårdsdistrikt; samma resultat nåddes med båda materialgrupper. Enligt kvantitativ utvärdering var ledning inom sjukvårdsdistrikt en blandning av byråkratisk, professionell och managerialistisk ledning. Byråkratisk ledning kom till uttryck i sjukvårdsdistrikten som klassiska byråkratiska drag. Professionell ledning stöddes fortfarande med kravet att personer i ledande ställning inom sjukvårdsenheter måste ha läkarutbildning. Av olika managerialistiska ledningsdrag manifesterades människocentrerad och resultatorienterad ledning samt ledningens förutsättningar i sjukvårdsdistrikten. Enligt forskningsresultateten godkändes managerialismens ideologiska drag som ledningsprinciper att styra reformering av offentlig specialsjukvård, medan attityderna var mer negativa gentemot reformistiska drag som förnyare av servicestrukturer. Den högsta sjukvårdsdistriktledningens och resultatenhetsledningens uppfattningar skiljde sig från varandra när det gäller utvärdering av hur väl managerialismens drag som betonar effektivitet samt en marknadsorienterad operationssätt lämpar sig för reformering av specialsjukvård. Motstridiga uppfattningar om managerialismens lämplighet för reformering av offentlig specialsjukvård var förknippade med position inom organisationen samt ledningens utbildningsbakgrund. Forskningens resultat kan tillämpas i politisk beslutsfattning inom sjukvårdsdistrikt, intern utveckling och reformering av ledning och servicestrukturer inom specialsjukvården samt inom multiprofessionell ledningsutbildning avsedd för personer i ledande ställning inom hälsovården. Studien erbjuder en ny offentlig ledningsmodell för offentlig specialsjukvård i Finland.

Abstract The purpose of this study is to explore the role of relational capital in raising and utilizing venture capital by international new ventures (INVs). This study reviews literature on INVs, venture capital, and social capital theory and defines relational capital as the level of trust developed in the course of interactions between INVs and venture capital firms (VC firms) that leads to positive venture capital decisions and value creation. This empirical study of relational capital formation and utilization is accomplished by the case study method. The study is based on interviews with five case INVs regarding entrepreneurs’ and venture capitalists (VCs)’ experiences with forming and utilizing relational capital for the purpose of new venture internationalization. This study approaches the relationship between INV and VC firm from the relational capital perspective, exploring how INVs can raise venture capital for internationalization as well as how they can use relational capital to improve outcomes of new venture internationalization after venture capital is allocated. The analysis identifies the factors that affect formation of relational capital between INVs and VC firms, the outcomes that result from relational capital formed in the pre-investment stage, and the impact on performance of INVs during post-investment collaboration. This study develops a conceptual model proposing that the financing process for entrepreneurial INVs consists of forming and using relational capital to obtain venture capital investment. The particular characteristics of the INVs and VC firms, as well as behavior-related factors, have been found to be important to forming relational capital between INVs and VC firms. The relational capital formation process creates an atmosphere in which entrepreneurs and VCs provide both tangible and intangible resources to support INV internationalization. This study adds the relational capital viewpoint to the literature pertaining to venture capital and INVs by analyzing the role of relational capital in financing entrepreneurial INVs. Regarding managerial implications, the study shows how entrepreneurs can influence the venture capital investment process, where VC firms should pay attention to while working with INVs, and how policy makers could contribute by providing a positive environment for INV and VC firm collaboration. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kansainvälisiin uusiin yrityksiin tehtyjä pääomasijoitusprosesseja suhdepääoman muotoutumisen ja hyödyntämisen näkökulmasta. Tutkimuksessa aihetta lähestytään sekä yritysten että pääomasijoittajien kannalta ja työn teoreettinen viitekehys rakennetaan kansainvälisten uusien yritysten, pääomasijoitusprosessin, ja sosiaalisen pääoman tutkimusjulkaisujen kautta. Työssä suhdepääoma määritellään luottamukseksi, joka kehittyy vuorovaikutuksen kautta yrityksen ja pääomasijoittajan välille ja johtaa positiiviseen pääomasijoituspäätökseen ja arvonluontiin. Työn empiirisessä osassa suhdepääoman muotoutumista ja hyödyntämistä tutkitaan tapaustutkimusmenetelmällä. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla viiden kansainvälisen nuoren yrityksen yrittäjiä sekä pääomasijoittajia heidän kokemuksistaan yrityksen kansainvälisen kasvun rahoittamiseksi. Työssä yritysten ja pääomasijoittajien suhdetta lähestytään suhdepääoman kautta, erityisesti kun yritysten tavoitteena on saada pääomasijoitus kansainvälistä kasvua varten ja hyödyntää syntynyttä suhdepääomaa pääomasijoituksen jälkeen yrityksen kansainvälistymisprosessissa. Analyysissä tunnistetaan tekijät, jotka vaikuttavat suhdepääoman kehittymiseen, tulokset, jotka ovat seurausta ennen pääomasijoitusta syntyneestä suhdepääomasta, sekä vaikutukset, jotka yrityksen ja pääomasijoittajan välisellä suhdepääomalla on yrityksen menestymiseen pääomasijoituksen jälkeen. Tutkimuksessa yrityksen ja pääomasijoittajan erityisillä piirteillä, toimintamalleilla ja käyttäytymisellä havaittiin olevan merkitystä suhdepääoman muotoutumisessa ja hyödyntämisessä. Suhdepääoman muotoutumisprosessi luo ilmapiirin, jossa yrittäjät ja pääomasijoittajat voivat tuoda aineellisia ja aineettomia resursseja yrityksen kansainvälistymisen tueksi. Työn teoreettinen kontribuutio on erityisesti sen tuoma suhdenäkökulma pääomasijoitusprosessitutkimukseen. Työssä osoitetaan myös kuinka yrittäjät voivat käytännössä vaikuttaa pääomasijoituksen saamiseen ja päätöksentekoprosessiin ja mihin pääomasijoittajien tulisi kiinnittää huomiota yritysten kanssa työskennellessään.

Abstract The purpose of this study is to understand the contextual nature of launching industrial new products. Therefore, the launch drivers, challenges, and launch processes are examined here in two remarkably different industrial contexts. The importance of the launch for new product success has been acknowledged and the formulation of a successful launch strategy is broadly addressed in the previous launch research. However, the launch activities and the variety of industrial launch contexts have been less frequently studied. The theoretical foundation of this study builds on new product marketing, new product management, new product development, and industrial marketing research. The empirical part of the study is conducted in the form of a qualitative two-case study. The first case represents a less innovative singular design industrial product launch by a product-based firm to a competitive market, and the second case is an innovative customised industrial solution launch through a customer project by a project-based firm to a less competitive market. Thirty personal interviews form the primary data. The study primarily contributes to the new product launch research. First, the study presents how the contextual nature of launching industrial new products comes into effect, as product, firm, and market characteristics influence the perceived launch drivers, challenges, and launch process characteristics in a context. Second, the study identifies six aspects of launching and ten launch activity groups that capture the launch drivers, challenges, and activities in a context. The aspects or activity groups are not all relevant in all contexts, but their occurrence can be understood through the context characteristics. Third, the findings detail differing launch drivers and challenges and characteristics for the launch process in two industrial contexts. The only common launch process phase across the contexts is the external introduction. The findings from the project-based firm context broaden the contextual scope of the new product launch research. Fourth, the study elaborates on the scattered implications concerning the launching of innovative solutions through customer projects presented in industrial solution and reference marketing research. Fifth, the study brings forward communication as a central aspect of the process of launching. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää uusien teollisuustuotteiden lanseeraamisen kontekstisidonnaisuutta, minkä vuoksi lanseerauksen onnistumisen ajureita ja haasteita sekä lanseerausprosessia tutkitaan kahdessa hyvin erilaisessa teollisessa kontekstissa. Aiempi tutkimus on tunnistanut lanseerauksen tärkeänä uuden tuotteen menestystekijänä, ja erityisesti lanseerausstrategian merkitystä on tutkittu laajasti. Lanseerausaktiviteetit sekä teollisten lanseerauskontekstien kirjo ovat kuitenkin vähemmän tutkittuja. Tutkimus rakentuu teoreettisesti uusien tuotteiden markkinoinnin ja johtamisen, tuotekehityksen ja teollisen markkinoinnin kirjallisuuteen. Tutkimuksen empiirinen osio on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena. Ensimmäinen tapaus edustaa tuoteperustaisen yrityksen tekemää vähemmän innovatiivisen vakioidun itsenäisen teollisuustuotteen lanseerausta kilpaillulle markkinalle. Toinen tapaus edustaa projektiyrityksen tekemää innovatiivisen kustomoidun teollisen ratkaisun lanseerausta asiakasprojektin kautta vähemmän kilpaillulle markkinalle. Pääaineisto koostuu 30 haastattelusta. Tutkimuksessa esitetään, miten tuotteen, yrityksen ja markkinan piirteet vaikuttavat lanseerauksen onnistumisen ajureihin ja haasteisiin sekä lanseerausprosessin piirteisiin ja näin selittävät lanseerauksen kontekstisidonnaisuuden mekanismia. Tutkimuksessa tunnistetaan kuusi näkökulmaa lanseeraukseen ja kymmenen lanseerausaktiviteettiryhmää, joiden avulla voidaan kuvata ja analysoida lanseerauksen ajureita, haasteita sekä aktiviteetteja kontekstissa. Kaikki näkökulmat tai aktiviteettiryhmät eivät ole relevantteja kaikissa konteksteissa, mutta näkökulmien ja aktiviteettiryhmien painottumista voidaan ymmärtää tarkastelemalla kyseessä olevan kontekstin piirteitä. Lisäksi, tulokset erittelevät lanseerauksen ajureita ja haasteita sekä lanseerausprosessin piirteitä tutkituissa konteksteissa. Ainoa yhteinen lanseerausprosessin vaihe näissä konteksteissa on tuotteen esittely markkinoille. Tutkimus kokoaa ja kehittää nykyistä hajanaista ymmärrystä innovatiivisten teollisten ratkaisujen lanseeraamisesta asiakasprojektien kautta, ja tulokset tästä projektiyrityskontekstista laajentavat lanseeraustutkimuksen kontekstien kirjoa. Tutkimus esittää kommunikaation keskeisenä lanseerausprosessin elementtinä ja erittelee siihen liittyvät avainlöydökset tutkituista konteksteista.

Abstract The region of New England has played a strong role in the formation and development of the United States on both physical and ideological levels, and the image of the small New England town is highly evocative at both a regional and national level. It is an image shaped by an awareness of the past and the needs of the time. Alice Hoffman is a popular writer who often writes about people living in small New England towns. This thesis is a study of how Hoffman’s fictional small New England towns are created in six of her Massachusetts novels, Practical Magic (1995), The River King (2000), Blue Diary (2001), The Probable Future (2003), Blackbird House (2004) and The Red Garden (2011). To provide a framework for this study, concepts developed by cultural geographers such as sense of place and landscape are combined with imagological, sociological and historical ideas of collective memory and narrative identity. Phenomenology is at the root of the epistemological stance and concepts that are central to this study of the creation of place. Concepts of place, time and identity from across disciplines are combined in an extension of the horizons of imagology that shifts focus from national images to a broader range of images producing a cultural imagological study of the creation of Hoffman country. This study works with various levels of engagement and interaction with community in the fictional towns of the novels. The major sub-communities in The River King are used to amplify the workings of a sense of place and nostalgia in relation to rootedness. The town community as a whole is studied through Blackbird House and The Red Garden to explore how history and memory merge to create the mythology central to the identity of a town. Changing interactions with community at an individual level are scrutinized through a topobiographical study of the reconstruction of narrative identity in the novels Practical Magic and Blue Diary. The Probable Future figures around the interaction of a family with the rest of the community and this changing interaction is examined through the processes and functions of memorialization. All six novelistic towns are then examined in terms of landscape and imagined communities. Through the study, a mapping of Hoffman Country emerges and the formation of Hoffman’s imagined small New England towns is explicated. / Tiivistelmä Uuden-Englannin alue on ollut merkittävä Yhdysvaltojen alueellisessa ja ideologisessa muodostumisessa. Mielikuvat pienistä uusienglantilaisista kaupungeista miljöinä ovat voimakkaita, ja usein niihin liittyy tietoa paikkojen historiasta. Alice Hoffmann on suosittu nykykirjailija, jonka useissa teoksissa henkilöhahmot asuvat Uuden-Englannin pikkukaupungeissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten Hoffman rakentaa fiktiivisiä kaupunkeja kuudessa Massachusettsiin sijoittuvassa teoksessaan. Tutkimusaineistona ovat teokset Practical Magic (1995, suom. Noitasisaret), The River King (2000), Blue Diary (2001), The Probable Future (2003), Blackbird House (2004) ja The Red Garden (2011, suom. Punainen puutarha). Tässä tutkimuksessa kulttuurimaantieteellisiä käsitteitä, kuten paikkatunne (sense of place) ja maisema, on yhdistetty imagologian, sosiologian ja historian käsitteisiin kollektiivisesta muistista ja narratiivisesta identiteetistä. Näin kulttuuri-imagologia yhdistää imagologian tutkimuksen kansallisuuteen liittyvät mielikuvat mielikuviin tietystä paikasta, ajasta ja identiteetistä. Tätä teoreettista kehystä käytetään analysoitaessa Hoffmannin fiktiivisiä pienkaupunkiyhteisöjä. Tutkimuksen tietoteoreettisena perustana on fenomenologinen näkemys ja käsitteistö. Kulttuuri-imagologian kautta tarkastellaan Hoffmannin romaaneissaan rakentamia yhteisöjä ja miljöitä. Olennaisimmat yhteisöt romaanissa The River King vahvistavat paikan ymmärryksen ja nostalgisuuden merkityksen henkilöhahmojen kokemalle juurettomuudelle. Kaupunkiyhteisöjä on tarkasteltu novellikokoelmien Blackbird House ja The Red Garden avulla osoittamaan, miten historia ja muisti toimivat rakentaen mytologista paikan identiteettiä. Yksilöiden toisistaan erottuva yhteisöllinen vuorovaikutus analysoidaan topobiografisella tavalla rekonstruoitaessa narratiivista identiteettiä romaaneissa Practical Magic ja Blue Diary. The Probable Future -teoksen hahmojen vuorovaikutus perheen sisällä ja muun yhteisön kanssa ilmentää muistelmallisuuden prosessia. Kaikkia kuutta fiktiivistä kaupunkia tarkastellaan maiseman ja fiktiivisen yhteisöllisyyden näkökulmista. Tämä tutkimus osoittaa Alice Hoffmanin uusienglantilaisiin pikkukaupunkeihin sijoittuvien teosten analyysin avulla, miten kirjailijat voivat käyttää ja muokata teoksissaan mielikuvia paikoista luodessaan tunnesiteitä yksilöiden, yhteisöjen ja miljöiden välille.

Abstract The aim of this dissertation is to analyse the process of change in management accounting in public-sector health care. The change is examined through the implementation of a nationally homogeneous Diagnosis Related Grouping (DRG) system. The DRG system is used to classify health-care diagnoses into groups for service productisation and pricing. The system has been proposed as a solution for cost accounting and budgeting. The practical motivation of the dissertation is to analyse the embedding of change in organisations´ practises. The theoretical motivation of the dissertation is to extend the investigation of change by analysing the process of implementation of a nationally homogeneous system. The research data comprise 39 interviews conducted between 2006 and 2011 with hospital district representatives, the representatives of the company managing the DRG system, the DRG system supplier, and the representatives of the National Institute for Health and Welfare and the Association of Finnish Local and Regional Authorities. In addition to interviews, the data consists of participative observations, telephone inquiries, and newspaper articles. This dissertation consists of four essays that analyse the data through the lens of two theories: the Actor Network (ANT) and Institutional theory (NIS). The results indicate how the use of multiple theories (ANT ja NIS) as a methodology enriches and extends the insight into the change process in management accounting. For instance, the analysis of the homogeneous use of the DRG system, without investigating the practices of actors by making use of the ANT, the results could have been different in this respect. Especially, this dissertation indicates how important it is that actors’ actions are also examined in the processes of change in the implementation of public-sector management accounting systems. The idea for the DRG system was introduced to Finland almost twenty years ago. However, the results indicate that it has spread very slowly. According to earlier research, an institutional environment is considered to exercise pressure on organisations in order to make them adopt new practices that are homogeneous with other institutional practices. There is indirect pressure in decentralised health care in Finland, though its power for change is weak. This dissertation shows how the decentralisation of responsibilities in large-scale institutions, such as the health-care system in Finland, also slows down and decentralises reforms. As institutional power becomes weaker, the power of organisations to promote things seems to grow stronger, however. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena on analysoida johdon laskentatoimen muutosprosessia julkisen sektorin terveydenhoidossa. Muutosta tarkastellaan kansallisesti yhtenäisen diagnoosiperustaisen ryhmittelyjärjestelmän (Diagnosis Related Grouping, DRG) käyttöönottoprosessin kautta. DRG on järjestelmä, jossa luokitellaan terveydenhoidon diagnoosit ryhmiin palvelujen tuotteistusta ja hinnoittelua varten. Järjestelmää on esitetty ratkaisuna kustannuslaskentaan ja budjetointiin. Väitöskirjatyön käytännön motivaationa on analysoida muutoksen asettumista organisaatioiden käytäntöihin. Väitöskirjatyön teoreettisena motivaationa on laajentaa muutostutkimusta tarkastelemalla kansallisesti yhtenäisen järjestelmän käyttöönottoa. Tutkimuksen aineisto koostuu 39 haastattelusta, joita on kerätty vuosien 2006 ja 2011 välillä. Tutkimuksessa on haastateltu sairaanhoitopiirien henkilökuntaa, DRG-järjestelmän hallinnoiman yhtiön edustajia, järjestelmän toimittajaa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Kuntaliiton edustajia. Aineisto sisältää haastattelujen lisäksi osallistuvaa havainnointia, puhelinkyselyjä sekä lehtiartikkeleita. Tämä väitöskirjatyö koostuu neljästä esseestä, joissa analysoidaan aineistoa kahden eri teorian, toimijaverkostoteorian (ANT) ja institutionaalisen teorian (NIS), avulla. Tulokset tuovat esille, kuinka kahden teorian (ANT ja NIS) metodologinen käyttö rikastuttaa ja laajentaa näkemystä johdon laskentatoimen muutosprosessista. Esimerkiksi analysoitaessa DRG-järjestelmän yhtenäistä käyttöä tutkimatta toimijoiden toimintaa toimijaverkostoteoriaa hyödyntäen, tulokset voisivat tältä osin olla erilaiset. Erityisesti tämä väitöskirjatyö osoittaa, kuinka tärkeää julkisen sektorin johdon laskentajärjestelmien käyttöönoton muutosprosessia tutkittaessa on tutkia myös toimijoiden toimintaa. Idea DRG-järjestelmästä esitettiin Suomessa melkein kaksikymmentä vuotta sitten. Tulokset osoittavat kuitenkin, että sen leviäminen on ollut hyvin hidasta. Aikaisempien tutkimusten mukaan institutionaalisen ympäristön katsotaan painostavan organisaatioita, jotta ne ottaisivat käyttöön uusia menetelmiä, jotka ovat yhdenmukaiset muiden institutionaalisten käytänteiden kanssa. Suomen hajautetussa terveydenhoidossa esitetään epäsuoraa painetta, mutta sen voima muutokseen ei ole vahva. Väitöskirjatyö tuo esille miten suurien instituutioiden, kuten Suomen terveydenhoidon, vastuun hajautuessa myös reformit hidastuvat ja hajautuvat. Institutionaalisten voimien heikentyessä organisaatioiden voima ajaa asioita näyttää kuitenkin vahvistuvan.

Abstract This work is concerned with the attitudes of the principal newspapers in Finland, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Maakansa, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi and Vapaa Sana, towards Urho Kekkonen during the time leading up to his presidency, in 1944-1956. The account proceeds chronologically, employing principally a qualitative historical method, although with some quantitative aspects. A total of 1284 articles or news items concerned with Kekkonen were published in these leading newspapers during the period in question, the vast majority, 87.5%, in 1950-1956. Maakansa was the most active paper in writing about Kekkonen, and gained a position as his mouthpiece early in his career, whereas Hufvudstadsbladet was more passive in its view of him and Suomen Sosialidemokraatti and Uusi Suomi were the most critical. All in all, however, the majority of the leading newspapers tended for the most part to be critical of him during this period, although he gained some recognition even amongst his opponents, who admitted that he had been a forceful and effective personality as Minister of Justice, Speaker of Parliament and Prime Minister. The criticism was directed mainly at his arbitrary behaviour in foreign affairs and his alleged ties with the communists. The speech that he had made in parliament in March 1940, opposing the peace treaty that ended the Winter War, was the weapon most frequently used against him, whereas the question of war crimes did not arouse much debate regarding him in the columns of the press, nor did the negotiations over the Agreement of Friendship, Cooperation and Mutual Assistance. Kekkonen did not usually intervene in any way in the discussions concerning him in the press during the 1940's, but as Prime Minister he reacted strongly to the growing criticism, usually venting his feelings through articles in Suomen Kuvalehti or Kyntäjä, or through private correspondence. He particularly despised the writings of Suomen Sosialidemokraatti and its columnist "Jahvetti", and was also annoyed at the attitudes of the Uusi Suomi columnist "Timo". / Tiivistelmä Tutkimus käsittelee Suomen johtavan sanomalehdistön, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Maakansa, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi ja Vapaa Sana, suhtautumista Urho Kekkoseen vuosina 1944 - 1956. Kronologisesti etenevän tutkimuksen päämetodina käytän historialliskvalitatiivista menetelmää. Hyödynnän myös kvantitatiivista metodia. Johtavissa sanomalehdissä julkaistiin tutkimusjakson aikana 1 284 Kekkos-kirjoitusta. Valtaosa niistä (87,5 %) ajoittuu vuosiin 1950 - 1956. Vielä 1940-luvulla kirjoittelu oli vähäistä, mikä indikoi Kekkosen vakiintumatonta poliittista statusta. Ensimmäinen Kekkos-kirjoittelun huippu ajoittui pääministerikilpaan 1946 ja toinen presidentinvaaleihin 1950. Kolmannen Kekkos-keskustelun piikin synnytti Maakansassa 1953 julkaistu Kekkosen ulkopoliittinen haastattelu ja sisäpoliittisesti kiihkeä syksy. Neljäs ja merkittävin Kekkos-kannanottojen lisääntyminen johtui vuoden 1956 presidentinvaaleista. Kaiken kaikkiaan Kekkonen sai pysyvän aseman lehdistössä vuoden 1950 presidentinvaalien jälkeen. Tämän takasivat hänelle aktiivinen poliittinen rooli ja pääministerin salkku. Aktiivisin Kekkos-kirjoittaja oli Maakansa. Lehdestä muodostui jo varhain Kekkosen äänitorvi. Hufvudstadsbladet suhtautui Kekkoseen passiivisimmin. Kriittisimpiä Kekkos-kirjoittajia olivat puolestaan Suomen Sosialidemokraatti ja Uusi Suomi. Kaiken kaikkiaan johtavan sanomalehdistön enemmistön suhteet Kekkoseen muotoutuivat tutkimusjakson aikana enimmäkseen kriittisiksi. Toisaalta hänelle annettiin vastustajienkin leirissä tunnustusta. Kekkosta pidettiin yleisesti niin oikeusministerinä, eduskunnan puhemiehenä kuin pääministerinäkin vahvana ja aikaansaavana henkilönä. Arvostelu kohdistui pääosin hänen ulkopoliittiseen omavaltaisuuteensa ja väitettyihin kommunistikytköksiinsä. Kekkosen talvisodan rauhaa vastustaneesta puheesta eduskunnassa maaliskuussa 1940 tuli yksi käytetyimmistä Kekkos-vastaisista aseista. Sotasyyllisyyskysymys ei sen sijaan herättänyt erityisemmin Kekkos-debattia johtavan lehdistön palstoilla. Kekkosta ei huomioitu juuri myöskään YYA-sopimusneuvottelujen aikana. Ulkopolitiikan merkitys johtavan lehdistön Kekkos-propagandassa korostui vasta 1950-luvulla. Läpilyönti tapahtui viimeistään 1955, jolloin Paasikiven - Kekkosen ulkopoliittinen linja vakiinnutti asemansa johtavan lehdistön kirjoittelussa. Kekkonen ei puuttunut yleensä 1940-luvulla johtavien sanomalehtien häntä itseään koskevaan kirjoitteluun. Sen sijaan pääministerinä hän reagoi jo voimakkaasti johtavan lehdistön kasvavaan kritiikkiin. Kekkonen tilitti tuntojaan yleensä Suomen Kuvalehdessä ja Kyntäjässä sekä yksityisessä kirjeenvaihdossaan. Kekkosta ärsytti maamme eturivin toimittajien "matalamielinen" parjaus- ja huhupropaganda, joka oli kohdistettu häneen henkilökohtaisesti. Kekkonen moitti myös syytöksiä, joita lehdistön edustajat kohdistivat häneen ulkopoliittisena toimijana ja kommunistien ystävänä. Hän paheksui erityisesti Suomen Sosialidemokraatin ja sen pakinoitsijan (Jahvetti) kirjoittelua. Myös Uuden Suomen pakinoitsija (Timo) suututti. Osansa arvostelusta saivat lisäksi Helsingin Sanomat ja Vapaa Sana. Hufvudstadsbladet selvisi vähemmällä. Maakansa vältti arvostelun tyystin.