Abstract The objectives of this study are to describe and analyse upper secondary school teachers’ views on education and teaching directed at drug use prevention. The aims of the study are to identify the different ways in which teachers perceive drug prevention in upper secondary school education, as well as to examine different meanings given to different perceptions and the variation of such perceptions in order to give a holistic view on the phenomenon. Drug prevention and the related teaching and education were approached by analysing the teachers’ common understanding on intoxicants, drugs in particular, and their methods of drug use prevention. The approach chosen was the phenomenographic method. Teachers’ views and their characteristics were compiled into clearly separated categories. The data were collected by interviewing the same teachers twice. The interview started with selected key questions and was thus semi-structured in nature. The objective of the interview was to give the teachers an opportunity to present their own views on their own lifeworld. The analysis of empirical data focussed on the variation in the ways teachers experience drug prevention. The teachers’ views were studied by means of direct and indirect intentionality, and the critical aspects of their view as well as the knowledge contained in them were examined. The study includes descriptions on the teachers’ knowledge on the issue and content of their drug prevention methods collected by means of ‘what’ questions. ‘How’ questions were used to obtain information on their actions and behaviour as teachers and educators. The study is based on the variation theory in the context of upper secondary school. The study creates several concept categories and explicitly describes their meanings. The meanings related to the critical aspects of different concept categories on drug prevention teaching and education open new horizons and provide teachers with tools for comparing different concepts and creating new links to the world. The study created tools for changing one’s opinions and extending one’s horizons, which in turn permits qualitative changes in one’s perceptions. The tools can be used and finalised in practical drug use prevention teaching and education. The study gives us a more profound understanding of the upper secondary school teachers’ views on drug prevention in teaching and education. It also provides us with better understanding of, and commitment in, phenomenographic research and qualitative change in drug prevention teaching and education. / Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan lukion opettajien käsityksiä ehkäisevästä huumetyöstä ja siihen liittyvästä koulukasvatuksesta ja opetuksesta. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa opettajien erilaisia tapoja ymmärtää ilmiö ja paljastaa käsityksiin liittyvät merkitykset sekä kuvata käsitysten vaihtelut kokonaiskuvan muodostamiseksi ilmiöstä. Ehkäisevää huumetyötä ja siihen suuntautuvaa opetus- ja kasvatustoimintaa lähestyttiin mm. tutkimalla opettajien arkiymmärrystä päihteistä ja heidän tapojaan toteuttaa ehkäisevää huumetyötä. Tutkittavaa ilmiötä lähestyttiin fenomenografisen metodin kautta. Käsitykset ja niiden ominaispiirteet tiivistettiin selkeästi toisistaan erottuviin käsitystyyppeihin. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla lukion opettajia kaksi kertaa. Samat opettajat osallistuivat molempiin haastatteluihin. Haastattelun alussa käytettiin avainkysymyksiä, jolloin siinä oli piirteitä puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastattelutilanteessa oli tavoitteena, että opettajat voisivat esittää omaa ajatteluaan omasta elämismaailmastaan. Empiirisen aineiston analysoinnissa keskityttiin tarkastelemaan ilmiöön liittyviä opettajien käsitysten vaihteluita. Opettajien käsityksiä tutkittiin intentionaalisuuden suoran ja epäsuoran aspektin kautta ja paljastettiin käsitysten kriittiset aspektit ja niihin sisältyvä tieto. Tutkimuksessa on kuvauksia opettajien tietoperustasta, mitä-kysymysten avulla tuotettua sisältötietoa ehkäisevästä huumetyöstä ja miten-kysymysten avulla tuotettua tietoa toiminnasta ja tavasta olla opettajana tai koulukasvattajana. Tutkimuksen taustalla on variaatioteoriaa, johon kontekstin kautta liittyy lukion opetus- ja kasvatustoiminta. Tutkimuksessa tunnistettiin useita käsitystyyppejä ja paljastettiin niihin liittyviä merkityksiä eksplisiittisesti. Käsitystyyppien kriittisiin aspekteihin liittyvät merkitykset ehkäisevän huumetyön opetuksesta ja koulukasvatuksesta avaavat uusia perspektiivejä ja mahdollistavat opettajille käsitysten vertailut ja uusien suhteiden muodostamisen maailmaan. Tutkimus tuotti välineitä käsitysten muutoksiin sekä maailman laajenemiseen mahdollistaen näin osaltaan ajatusten laadullisen muutoksen. Välineitä voidaan käyttää ja jalostaa käytännössä ehkäisevän huumetyön opetus- ja kasvatustyössä. Tämän tutkimuksen myötä ymmärrämme paremmin lukion opettajien erilaisia käsityksiä ehkäisevän huumetyön opetuksesta ja koulukasvatuksesta. Tämän tutkimuksen kautta ymmärrämme myös osaltaan paremmin tavan sitoutua fenomenografiseen tutkimukseen ja laadulliseen muutokseen opetuksessa.

Abstract Finnish male teacher has been viewed related to e.g. their low number, suspicions of criminal record and salary policy in the past years' teacher discussion. This educational-historical study examines Finnish male teachers' autobiographies and films on them by using narrative approach. The period in focus is the time of independence. Honest attitude towards life, an attempt to serve and please are reflected in the narratives of male teachers' autobiographies. Views on cooperation and voluntary work are emphasised in the narratives of older generation. Conflicts in working and private life increase in narratives describing the period after the war. All teacher generations mention the valuing of teachers' work but the meaning of valuing decreases towards the time of comprehensive school. Finnish school management has been remembered and investigated in the data based on both idyll and conflict. In so far as films are considered, the prevalence of conflict is significant. A mediated solution is often found for conflicts. Many films criticise school as a collective upbringing and educational community. Negative features of school are transferred to screen by many films. Based on the films, the teaching personnel seem to be divided. One group of teachers lean on to the strong institution in their use of power in educating and teaching whereas the other group of teachers presented by the films seem to understand the meaning of individual teaching and upbringing. Impression based on the watched films is that the values and aims of general school discussion are seen on the screen. At times, films also criticise school values. During the period in focus, model teaching has changed from Christianity-based model towards a pluralistic educator influenced by democracy. If films are studied based on their writers, a group of Finnish film directors seem to have a rather negative view on their male teachers. The role of female writers has also had an effect on the descriptions of males. However, the narratives of autobiographies do not strengthen the message conveyed from film texts, for there is no authority based drive towards teaching nor unreasonable keeping under discipline in teachers' narratives. In this study I investigated male teachers in historical context based on films and autobiographies. The general fading of role model and model teaching of male teachers after the war can be seen in the data. Teacher profession is becoming more and more women's profession in Finland. Current interpretation of equality regulations and salaries that are fallen behind strengthen this development. The meanings and hidden expectations set on male teachers in Finnish educational system are continuously transferred to women. Based on the data, it is possible to see the usefulness of male teacher in school. At the same time, many questionable practices that gender-based authority building can include, are seen. Male teacher in his profession has had to function under a strong obligation and control set by the society and the people using school services. This has often resulted in the forming of divided self concept. Teacher's private and working life have often been controversial. / Tiivistelmä Viime vuosien opettajapuheessa suomalaista miesopettajaa on sivuttu muun muassa lukumääräisen vähyyden, rikostaustaepäilyjen ja palkkauspolitiikan yhteydessä. Tämä kasvatushistoriallinen tutkimus tarkastelee narratiivisessa kehyksessä suomalaisten miesopettajien omaelämäkertoja ja heitä esittäviä elokuvia. Tarkasteltava jakso on ollut maan itsenäisyyden aika. Miesopettajien omaelämäkertojen kerronnassa kuvastuvat rehellinen elämänasenne, pyrkimys palvella ja miellyttää. Vanhemmalla sukupolvella korostuvat näkemykset yhteistyöstä ja talkoohengestä. Sodan jälkeistä aikaa esittelevässä kerronnassa kasvavat ristiriidat työpaikoilla ja työn ulkopuolisessa elämässä. Kaikki opettajapolvet mainitsevat opettajan työn arvostuksesta, mutta arvostuksen merkitys vähenee peruskoulua kohden tultaessa. Suomalaista koulunpitoa on muisteltu ja tarkasteltu lähdeaineistossa niin idyllin kuin konfliktin perspektiivistä. Elokuvien osalta konfliktivoittoisuus on merkitsevää. Ristiriidoille löytyy usein soviteltu ratkaisu. Useat elokuvat kritisoivat koulua kollektiivisena kasvatus- ja koulutusyhteisönä. Koululaitoksen negatiiviset kaiut siirtyvät valkokankaalle monien elokuvajaksojen välityksellä. Opettajakunta näyttäisi elokuvien mukaan olevan kaksijakoista. Toiset tukeutuvat kasvattavassa ja opettavassa vallankäytössään vankkaan laitosinstituutioon. Toinen elokuvan näyttämä opettajaryhmä sen sijaan ymmärtää yksilöllisen opetus- ja kasvatustavan merkityksen. Katsotun elokuva-aineiston perusteella jää vaikutelma, että yleisen koulupuheen arvot ja tavoitteet näkyvät valkokankaalla. Välillä elokuva myös kritisoi koulun arvomaailmaa. Tarkasteltavalla ajanjaksolla esikuvallinen opettajuus on muuttunut kristillisyyden sävyttämästä esimerkistä kohti demokratian muovaamaa moniarvoista kasvattajaa. Mikäli elokuvaa tarkastellaan tekijälähtöisesti, on suomalaisen elokuvan ohjaajakunnalla melko negatiivinen näkemys miesopettajistaan. Naiskäsikirjoittajien kynän jälki on myös värittänyt mieskuvauksia. Omaelämäkertojen tekstit sen sijaan eivät elokuvatekstejä vahvista, sillä opettajien kerronnassa ei ole virkaintoista paloa opetustehtäviin eikä oppilaiden perusteetonta kurittamista. Tutkimuksessa tarkastelin miesopettajaa historiallisessa kontekstissa elokuvalähteitten ja omaelämäkertojen mukaan. Miesopettajien roolimalli- ja esikuvaopettajuuden yleinen himmeneminen sodan jälkeen näkyy lähteiden valossa. Opettajan ammatti on Suomessa yhä enenevästi naisten ammatti. Nykyhetken tasa-arvosäädösten tulkinta ja palkkauksen jälkeenjääneisyys varmistavat kehitystä. Merkitykset ja piilo-odotukset, joita miesopettajalle on suomalaisessa koulujärjestelmässä asetettu, siirtyvät enenevästi naiselle. Tutkimuslähteiden valossa on mahdollista nähdä miesopettajan tarpeellisuutta koulussa. Samalla on myös nähtävissä kyseenalaisia käytänteitä, joita sukupuolellinen auktoriteettimuodostus voi pitää sisällään. Miesopettaja ammatissaan on joutunut toimimaan yhteiskunnan ja koulupalveluita kuluttavan väestön vahvan velvoitteen ja kontrollin alaisena. Tämä on vaikuttanut usein kaksijakoisen minäkuvan muovautumiseen. Opettajan siviilielämä ja työelämä ovatkin usein olleet ristiriitaisia.

Abstract The starting point for the research is to examine the educational perspectives of Axel Honneth’s recognition theory to find useful contents for educational institutions. The method of the thesis is conceptual analysis which gets a dual role: chapters two and three of the treatise define and analyse Honneth’s concept of recognition and its historic-philosophical context and with help of critical analyses, the articles (I, II and III) and chapter four of the dissertation connects the concept of recognition to the field of educational science. The starting points in the articles and the summary aim to respect Honneth’s own methodological starting points to discover new perspectives through criticism of criticism. Honneth’s methodological starting points, differing from the first and the second generations of critical theory, lie in a critique of critical theory resulting in the idea of normative reconstruction. The articles and chapter four elaborate on the central argument of the dissertation, demonstrating how social freedom as an ideal of democratic education leads to insurmountable problems. The argument is that from the perspective of education, Honneth’s idea of social freedom appears a rough initiation and socialisation to the prevailing culture. In these formulations, intentional pedagogical action vanishes in the background, and the process of Bildung gets a controversial character as an adaptation process. Education and Bildung are defined as homing processes on which the educator is unable to have an influence. This study concludes that this problem, peculiar to pragmatism, compels Honneth’s critical theory at a cross-roads; whether to follow the commitments to German idealism in the old critical theory or to abandon them by following pragmatism and Dewey. The danger is that by choosing the road of pragmatism, all the critical potential inherent in German idealism and old critical theory might be lost. / Tiivistelmä Tutkimuksen lähtökohtana on selvittää Axel Honnethin kriittisen teorian kasvatuksellisia ja sivistyksellisiä ulottuvuuksia. Tutkielman metodologiassa sovelletaan käsiteanalyysin kaksoistulkinnallista luonnetta; toisaalta tutkimus analysoi Honnethin tunnustamisen käsitteen semanttisia rakenteita ja toisaalta historiallisen tarkastelun avulla sovittaa nämä määritelmät kansankielelle kytkien ne relevantteihin kasvatustieteellisiin diskursseihin. Tutkielman luvut kaksi ja kolme vastaavat tulkinnan ensimmäistä ulottuvuutta ja tutkielman artikkelit (I, II ja III) sekä neljäs luku toista ulottuvuutta. Tutkimuksen lähtökohdat pyrkivät tekemään kunniaa Honnethin omia lähtökohtia kohtaan; löytää kritiikillä kritiikistä hedelmällisiä näkökulmia. Honnethin kritiikin kritiikki, poiketen ensimmäisen ja toisen sukupolven kriittisestä teoriasta, kulminoituu normatiivisen rekonstruktion ideaan pyrkien palauttamaan Hegelin Oikeusfilosofialle ominaisen intention filosofis-normatiivisesta rekonstruktiosta, jota aikaisempi kriittinen teoria ei Honnethin mukaan kyennyt toteuttamaan. Tutkimuksen artikkelit ja luku neljä tuovat esille tutkimuksen keskeisimmän tuloksen osoittaen kuinka sosiaalinen vapaus demokratiakasvatuksen ideaalina johtaa ylitsepääsemättömiin ongelmiin. Honnethin muotoilema sosiaalisen vapauden idea näyttäytyy kasvatuksen kannalta pelkkänä initiaationa ja sosialisaationa olemassa olevaan kulttuuriin. Näin pedagogisen toiminnan kehittelyt jäävät taka-alalle ja sivistysprosessien kuvaukset muistuttavat luonnon prosesseille ominaista sopeutumista. Kasvatus ja sivistys kuvataan ongelmallisesti itsestään tapahtuvina prosesseina kasvattajan kykenemättä vaikuttamaan näihin prosesseihin. Tutkielman teesinä onkin, ajautuuko Honneth tienhaaraan sivuuttaessaan pragmatismin ongelmat – seuratako ensimmäisen sukupolven kriittistä teoriaa pysyen uskollisena saksalaiselle idealismille vai kulkeako pragmatismin tietä hyläten saksalaisen idealismin ja kriittisen teorian kriittinen potentiaali?