Abstract There are more small-bodied species of birds than those having large bodies. Generally, and relative to occurrance in any one place, small-bodied species also contain more individuals than large-bodied species. The same patterns have been documented for several groups of higher organisms for example, snakes, flowering plants and mammals, which suggests that there exists a general reason "why", which applies to other groups of species as well as to birds. This thesis attempts to identify this reason. In the first place, it is possible that most species happened to become small-bodied by chance. Simulations of neutral body-size evolution indicate however that the observed bias towards small size is stronger than that accounted for by neutral evolution. Then, the most plausible explanation for why most species are small is that small-bodied species speciate faster. However, statistical analyses accounting for historical relatedness of present-day species indicate no relation between body size and the rate of speciation. Finally, instead of little by little, the dominance of small species may have arisen suddenly, when approximately 65 million years ago (presumably) a large meteorite hit the earth, causing mass extinctions. However, analysis of body sizes and genetic differences of extant species reveals that while avian species numbers were approximately halved, the catastrophe affected small and large species equally. Thus, the reason why most species are small does not seem to be due to differential rates of speciation or extinction. Instead, the cause appears to be in the tempo and mode of evolution. It was found by analysis of extant species' body size that probably most differences in body size between species arise at the moment of speciation. Differences between small-bodied species are smaller than between large-bodied species and probably this difference also has its origin at the moment of speciation. Consequently, groups of small species stay small whereas groups of large species are more variable in body size, so that in the end most species are small. / Tiivistelmä Maailman noin 10 000 lintulajin joukossa pienikokoisia lajeja on enemmän kuin suurikokoisia. Yleensä pienkokoiset lajit ovat myös yksilömääriltään suurempia kuin samalla paikalla esiintyvät suurikokoiset lajit. Koska sama ilmiö on havaittu monissa muissa suurissa eliöryhmissä (esim. nisäkkäät, käärmeet ja kukkakasvit), on ilmeistä, että on olemassa yhteinen syy, joka pätee niin linnuissa kuin muissakin eliöryhmissä. Tämän väitöskirjan tavoite on selvittää, mikä tämä yhteinen syy voisi olla. Ensinnäkin on mahdollista, että suurin osa lajeista on kehittynyt pienikokoisiksi aivan sattumalta. Ruumiin koon evoluution simulaatiot kuitenkin osoittavat, että on hyvin epätodennäköistä, että neutraali evoluutio olisi johtanut pienikokoisten lajien suuriin määrään havaitussa määrin. Toinen mahdollinen selitys ilmiölle on, että pienikokoiset lajit lajiutuvat nopeammin. Tilastolliset analyysit, jotka ottavat huomioon nykyisin elävien lajien sukulaisuussuhteet, osoittavat ettei ruumin koon ja lajiutumisen vauhdin välillä ole yhteyttä. Kolmas mahdollinen selitys pienikokoisten lajien suurelle määrällä on historiallinen. On mahdollista, että pienikokoisten lajien suhteellisen suuri määrä syntyi nopeasti noin 65 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneen massasukupuuton seurauksena, joka fossiiliaineiston perusteella kohdistui erityisesti suurikokoisiin maaeläimiin (esimerkiksi dinosauruksiin). Vertaileva analyysi nykyään elävien lintulajien ruumiin koosta ja geneettisistä eroista osoittaa, että vaikka suuri osa lintulajeista hävisi massasukupuutossa, tämä katastrofi karsi lajeja riippumatta niiden ruumiin koosta. Näyttää siis siltä, etteivät erot lajiutumisen tai sukupuuttojen esiintymisessä selitä sitä, että suurin osa lajeista on pienikokoisia. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella syy näyttäisi sen sijaan olevan ruumiin koon kehityksen vauhdissa ja siinä tavassa, jolla kehitys yleensä etenee. Analyysi nykyisten lajien ruumiin koosta paljasti, että suurin osa eroista lajien välillä syntyy (evolutiiviessa aikataulussa) suhteellisen nopeasti lajiutumistapahtuman yhteydessä (punktualismi) eikä vähitellen pitkien aikojen kuluessa (gradualismi), kuten yleensä oletetaan. Kehityslinjojen sisällä pienikokoisten lajien väliset erot ruumiin koossa olivat pienempiä kuin isokokoisten lajien väliset erot - ja todennäköisesti myöskin tämä ero syntyy lajiutumisen yhteydessä. Tämä johtaa evoluution kuluessa tilanteeseen, että alunperin pienikokoisista lajeista kehittyneet lajit ovat myös pienikokoisia, kun taas isokokoisten lajien kehityslinjoissa on nähtävissä huomattavasti paljon enemmän vaihtelua ruumiin koossa. Näiden seurauksena eliöstöissä suurin osa lajeista lopulta on pienikokoisia.

Abstract In Finland, the costs of stroke are approximately 1.1 billion euros annually due to long disability and hospitalization episodes. Sleep apnea is a risk factor for stroke. The prevalence of sleep apnea among stroke patients is unknown because sleep recording is not usually performed on stroke patients. There are no previous studies investigating the association of thrombolysis on the prognosis of sleep apnea. The relation between sleep apnea and cardiovascular events is still unclear. In this prospective, observational study, I recruited voluntary, consecutive ischemic stroke patients over the age of 18 years who were or were not eligible for thrombolysis treatment. The investigators did not affect the treatment and patients were not randomized to thrombolysis. The final analysis included 204 patients; of these, 110 underwent thrombolysis therapy and 94 were treated without thrombolysis. Cardiorespiratory polygraphy was carried out with a portable three-channel device (ApneaLinkPlus™, Resmed, Sydney, Australia) at the ward within 48 hours after the onset of stroke symptoms. The cardiorespiratory polygraphy was repeated at home after a six-month follow-up. Both automatic scoring and manual scoring pointed out excellent agreement in arterial oxyhemoglobin decrease of > 4% (ODI4), lowest arterial oxyhemoglobin saturation (SaO2) or percentage of time spent below 90 percent saturation. The automated scoring underestimated the severity of sleep apnea, recognized poorly the type of event, and missed 18.6% of sleep apnea diagnoses. The total prevalence of sleep apnea in this study was 91.2% on admission to hospital. The stroke patients treated with thrombolysis had more, and more severe sleep apnea in the first sleep recording compared to those without thrombolysis therapy. After follow-up, the prevalence of sleep apnea still remained high, and sleep apnea was aggravated in two thirds of the stroke patients. The study patients without thrombolysis treatment had six-fold higher risk for incident sleep apnea after the follow-up. The stroke patients with thrombolysis therapy and visible stroke on CT had more nocturnal hypoxemia and higher obstructive apnea index than the patients without stroke lesion on follow-up CT 24 hours after thrombolysis treatment. The larger the ischemic stroke volume, the greater the time spent with saturation below 90%. / Tiivistelmä Aivoinfarkti on yleinen ja kansanterveydellisesti sekä taloudellisesti merkittävä sairaus, jonka aiheuttamat kustannukset Suomessa ovat noin 1.1 miljardia euroa pitkistä työkyvyttömyys- ja sairaalajaksoista johtuen. Uniapnea on aivoinfarktille altistava tekijä. Uniapnean esiintyvyys suomalaisilla aivoinfarktipotilailla ei ole arvioitavissa, koska aivoinfarktin sairastaneille ei yleensä tehdä unirekisteröintiä. Kannettavat yöpolygrafialaitteet saattaisivat olla vaihtoehto aivoinfarktipotilaiden uniapnean diagnosoinnille. Tutkittua tietoa liuotushoidon yhteydestä uniapnean ennusteeseen ei ole. Uniapnean sekä sydän- ja verisuonitapahtumien syy-yhteys on edelleen epäselvä. Rekrytoin prospektiiviseen tutkimukseeni vapaaehtoisia, peräkkäisiä yli 18-vuotiaita iskeemiseen aivoinfarktiin sairastuneita liuotushoidettuja ja liuotushoitoon soveltumattomia potilaita. Tutkimuksen lopullinen potilasmäärä oli 204, joista 110 sai liuotushoidon ja 94 hoidettiin ilman liuotusta. Kaikille potilaille tehtiin yöpolygrafia kannettavalla, kolmikanavaisella yöpolygrafialaitteella (Apnealink Plus, Resmed, Sydney, Australia) osastolla 48 tunnin kuluessa sairastumisesta. Yöpolygrafia toistettiin potilaan kotona kuuden kuukauden kuluttua. Sekä automaattitulos että manuaalisesti arvioitu unirekisteröintitulos olivat erittäin yhteneväisiä, kun arvion kohteena olivat happikyllästeisyyden neljän prosenttiyksikön suuruiset pudotukset tuntia kohti, matalin veren happikyllästeisyys tai alle 90 % happikyllästeisyyden osuus yöstä. Automaattianalyysi aliarvioi uniapnean vaikeuden, havaitsi huonosti hengityskatkosten tyypin eikä löytänyt 18,6 prosenttia uniapneadiagnooseista. Uniapnean esiintyvyys koko aineistossa oli sairaalaan tullessa 91,2 %. Liuotushoidetuilla potilailla todettiin ensimmäisessä rekisteröinnissä enemmän uniapneaa ja se oli vaikeampaa kuin ei-liuotushoidetuilla. Seurannassa uniapnean määrä pysyi edelleen korkeana ja uniapnea vaikeutui kahdella potilaalla kolmesta. Liuotushoitoon soveltumattomilla aivoinfarktipotilailla todettiin liuotushoidon saaneisiin verrattuna kuusinkertainen riski sairastua uniapneaan puolen vuoden aikana. Liuotushoidetuilla aivoinfarktipotilailla, joilla oli infarktimuutos kuvantamistutkimuksessa, oli yöllistä valtimoveren happikyllästeisyyden huononemista ja ylähengitysteiden ahtautumisesta johtuvia hengityskatkoksia enemmän kuin niillä potilailla, joilla ei todettu iskeemisiä muutoksia aivokuvantamisessa 24 tuntia liuotushoidon jälkeen. Mitä suurempi aivoinfarktin tilavuus, sitä suuremman osuuden yöstä veren happikyllästeisyys oli alle 90 %.

Abstract The aim of the present study was to describe the effects of different types of cold exposures on blood pressure (BP) and heart rate (HR) and to test how these cold-induced effects are modulated by antihypertensive drugs representing different kind of mechanisms of action. The tested drugs represented the following antihypertensive drug subgroups: metoprolol from beta-blocking agents, carvedilol from alfa- and beta-blocking agents, lisinopril from angiotensin converting enzyme inhibitors, eprosartan from angiotensin II antagonists, amlodipine from calcium channel blockers and hydrochlorothiazide from diuretics. The main outcome measures were the levels and changes in systolic (SBP) and diastolic blood pressure (DBP) and HR before, during and after cold exposure. The normotensive and mildly hypertensive subjects were exposed either to –15°C for 15 minutes (with winter clothing), 5°C for 45 minutes (minimal clothing) or to a cold pressor test (CPT). Before measurements at –15°C, metoprolol, carvedilol, lisinopril, eprosartan, hydrochlorothiazide or placebo were given for a week in a double-blind and crossover manner. In one test procedure (5°C and CPT) the test subjects ingested amlodipine for three days or were without drug ingestion before the tests in a crossover manner. Both SBP and DBP were markedly increased by all types of cold exposure. Cold-induced rises of SBP/DBP were higher during the exposure to 5°C and –15°C (19–35/20–24 mmHg) than during CPT (13/16 mmHg). Metoprolol, carvedilol, lisinopril, eprosartan and amlodipine decreased the level of BP during the exposure to 5°C and –15°C compared to placebo or no drug. The antihypertensive drugs, with dosages used in this study, did not affect the cold-induced rise of BP compared to no drug or placebo. HR increased during CPT, but decreased during exposure to 5°C and –15°C. Metoprolol and carvedilol decreased HR during exposure to –15°C compared to placebo. The present study demonstrates for the first time the effects of antihypertensive drugs on BP in hypertensive subjects exposed to cold similar to normal outdoor exposure in winter. Although the magnitude of the cold-induced rise in BP was not affected by the drugs, the drug-induced decrease in the level of BP kept the peak values in the cold closer to the recommended threshold limit values. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri mekanismeilla vaikuttavien verenpainelääkkeiden vaikutusta verenpainevasteisiin ja sydämen lyöntitiheyteen kylmässä sekä verrata erilaisten kylmäaltistusten vaikutusta verenpaineeseen ja sydämen lyöntitiheyteen. Tutkitut lääkkeet edustivat seuraavia verenpainelääkeryhmiä: metoprololi beetasalpaajia, karvediloli yhdistettyjä alfa- ja beetasalpaajia, lisinopriili ACE-estäjiä, eprosartaani angiotensiini II antagonisteja, amlodipiini kalsiumestäjiä ja hydroklooritiatsidi diureetteja. Tärkeimmät mitatut vasteet olivat systolisen ja diastolisen verenpaineen ja sydämen lyöntitiheyden tasot ja muutokset ennen kylmäaltistusta, kylmäaltistuksen aikana ja sen jälkeen. Lisäksi mitattiin lämpötilavasteita ja tuntemuksia. Normo- ja hypertensiiviset koehenkilöt altistettiin joko –15°C:seen 15 minuutin ajaksi (talvivaatetuksessa), 5°C:seen 45 minuutin ajaksi (minimaalisella vaatetuksella) tai tehtiin ns. käden kylmävesitesti (CPT). Testisarjoissa (–15°C) metoprololi, karvediloli, lisinopriili, eprosartaani ja hydroklooritiatsidi tai plasebo annettiin viikon ajan kaksoissokko- ja vaihtovuoromenetelmällä. Yhdessä testisarjassa (5°C ja CPT) koehenkilöt ottivat amlodipiinia 3 päivän ajan tai olivat ilman lääkettä ennen testikertoja vaihtovuoroisessa järjestyksessä. Kaikki kylmäaltistustyypit nostivat merkittävästi sekä systolista että diastolista verenpainetta. Systolisen ja diastolisen verenpaineen nousu oli korkeampi koko kehon kylmäaltistuksissa (5°C tai –15°C) (19–35/20–24 mmHg) kuin ns. kylmävesitestissä (13/16 mmHg). Metoprololi, karvediloli, lisinopriili, eprosartaani ja amlodipiini laskivat verenpaineen tasoja koko kehon kylmäaltistuksessa verrattuna plaseboon. Yksikään verenpainelääkkeistä ei vaikuttanut merkittävästi kylmän aiheuttamaan verenpaineen nousuun verrattuna tutkimuskertaan ilman lääkettä tai plaseboon. Sydämen lyöntitiheys nousi ns. kylmävesitestin aikana, mutta laski koko kehon kylmäaltistuksissa (5°C ja –15°C). Metoprololi ja karvediloli laskivat sydämen lyöntiheyttä kylmäaltistuksessa (–15°C) verrattuna plaseboon. Tämä tutkimus kuvaa ensimmäistä kertaa, kuinka verenpainelääkkeet vaikuttavat verenpainetasoihin ja -vasteisiin kylmäaltistuksessa, joka simuloi tyypillisiä ulko-olosuhteita talvella. Vaikka lääkkeet eivät estäneet kylmän aiheuttamaa verenpaineen nousua, ne laskivat verenpaineen tasoa, jolloin verenpaine pysyi kylmässäkin lähempänä suositusrajoja.

Abstract Low back pain (LBP) is a highly prevalent musculoskeletal condition and the leading cause for workplace absenteeism. Lumbar disc degeneration (DD) is considered as a contributing factor to LBP. The role of genetic factors in the development of lumbar DD has been demonstrated to be significant, with heritability estimates ranging from 64% to 81%. Modic change (MC), a distinct phenotype of lumbar DD, is a subchondral and vertebral bone marrow change revealed only by magnetic resonance imaging (MRI). MC has been associated with LBP in both clinical samples and the general population. The genetic background of MC is largely unknown, and the heritability of MC has not previously been assessed. The aim of this study was to assess the heritability of MC using a twin study, identify predisposing genetic factors for MC in a family-based design using whole-exome sequencing and to identify genetic loci associated with MC using genome-wide association study (GWAS) meta-analysis. An additional aim was to study the prevalence, incidence and morphology of MC. The data consisted of two general population samples, the Northern Finland Birth Cohort 1966 (NFBC1966) and TwinsUK from the United Kingdom, as well as two Finnish families from the Oulu region. MC was found to be partly heritable with a heritability estimate of 30%. Two novel candidate genes, HSPG2 and MAML1, were found co-segregating with MC in two Finnish families. Both genes are important in the growth and differentiation of chondrocytes. Finally, a genetic locus on chromosome 9 was found to be significantly associated with MC using genome-wide meta-analysis of NFBC1966 and TwinsUK. These results showed that genetic factors play a role in the development of MC. In conclusion, this thesis increased the knowledge on the genetics of MC. However, the specific roles of these genes need to be studied further. / Tiivistelmä Alaselkäkivun kansaterveydellinen merkitys on suuri, sillä jopa 84% aikuisista kärsii siitä elämänsä aikana. Selkäkivun vuoksi Suomessa kertyy yli 2 miljoona sairauslomapäivää vuodessa. Välilevyrappeumaa pidetään merkittävänä tekijänä alaselkäkivun synnyssä ja perinnölliset tekijät selittävät välilevyrappeuman synnystä jopa 74%. Modic-muutokset ovat selkärangan välilevyjen päätelevyjen ja subkondraalisen luun muutoksia, jotka voidaan havaita ainoastaan magneettikuvauksella. Niitä pidetään välilevyrappeuman alatyyppinä. Modic-muutosten on osoitettu olevan yhteydessä alaselkäkipuun, mutta etiologia tunnetaan huonosti. Perinnöllisyyden osuutta Modic-muutoksien synnyssä ei ole aiemmin tutkittu ja niiden taustalla vaikuttavat geneettiset tekijät ovat pääasiassa tuntemattomia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida perinnöllisyyden osuutta Modic-muutoksissa kaksoisaineistossa, tunnistaa Modic-muutoksille altistavia geneettisiä muutoksia perheaineistossa käyttäen eksomisekvensointia ja tunnistaa genomin alueita, jotka assosioituvat Modic-muutoksiin. Tutkimus perustui kahteen väestöperäiseen aineistoon: Pohjois-Suomen Syntymäkohorttiin 1966 ja TwinsUK-kaksosaineistoon Yhdistyneistä kuningaskunnista sekä kahteen pohjois-suomalaiseen perheeseen. Tutkimuksessa osoitettiin, että Modic-muutokset ovat perinnöllisiä ja, että perinnölliset tekijät selittävät noin 30% niiden ilmenemisestä. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin kaksi uutta alttiusgeeniä; HSPG2- ja MAML1-geenit. Molemmilla geeneillä on tärkeä rooli rustosolujen kasvamisessa ja erilaistumisessa. Tutkimuksessa myös tunnistettiin kromosomista 9 genomin alue, joka assosioituu Modic-muutoksiin. Väitöskirjassani osoitettiin, että perinnöllisillä tekijöillä on merkitystä Modic-muutosten synnyssä. Kokonaisuudessaan tämä väitöskirja kasvattaa ymmärrystä Modic-muutoksista, mutta lisätutkimusta aiheesta tarvitaan.

Abstract Advances over the past few decades in ante- and neonatal care have led to the survival of a growing number of premature infants of extremely low gestational age. However, the occurrence of serious diseases, particularly those affecting the most immature infants, remains high. Bronchopulmonary dysplasia (BPD), a chronic lung disease of premature infants, is one such disease. Our current understanding of the molecular pathogenesis of BPD is incomplete; consequently, there are few preventive and therapeutic options for BPD. Moreover, it is challenging to predict the risk of BPD. Previous studies of BPD in twins revealed that the heritability of BPD is quite high. However, the individual genes that predispose premature infants to BPD are largely unknown. The aim of this study was to identify and study genes associated with BPD in order to investigate its pathogenesis. An additional aim was to add to knowledge of the risk of BPD in newborn premature infants, with an emphasis on twins. A candidate gene study found no consistent association between common polymorphisms of vascular endothelial growth factor receptor 2 and BPD. A second candidate gene study noted an association between the gene encoding Kit ligand and BPD. A genome-wide association study found a suggestive association between a locus close to the gene encoding C-reactive protein (CRP) and BPD, and in subsequent analyses, plasma levels of CRP during the first week of life predicted BPD. Finally, a nationwide register study found that the risk of BPD was lower in twins than in singletons. The results of this study add to what is known of the genetics and pathogenesis of BPD. They also provide new data on the risk of BPD, which may be used to improve early identification of infants for whom the risk of developing BPD is high. / Tiivistelmä Ennenaikaisen syntymän ja keskoslasten hoidon kehittymisen myötä yhä useammat huomattavan epäkypsinä syntyneet lapset jäävät henkiin. Samalla erityisesti juuri näitä lapsia uhkaavien sairauksien esiintyvyys on pysynyt korkeana. Bronkopulmonaalinen dysplasia (BPD, keskosen krooninen keuhkosairaus) on yksi näistä sairauksista. BPD:n molekyylitasoinen tautimekanismi on vielä osin tuntematon, eikä BPD:tä tehokkaasti estävää tai siitä parantavaa hoitoa ole. Myös BPD riskin arvioiminen vastasyntyneen keskoslapsen kohdalla on vaikeaa. BPD on huomattavan perinnöllinen tauti. BPD:lle altistavista geeneistä on kuitenkin vasta vähän tietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa BPD:n tautimekanismista tutkimalla BPD:lle altistavia geenejä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin BPD:n esiintyvyyttä ja syntymää edeltäviä riskitekijöitä erityisesti kaksosten osalta. Ehdokasgeenitutkimuksessa verisuonten endoteelikasvutekijää koodaava geeni ei assosioitunut toistuvasti BPD:hen. Kit ligandia koodaava geeni sen sijaan assosioitui. Koko genomin assosiaatiotutkimuksessa C-reaktiivista proteiinia (CRP) koodaavan geenin lähistöltä löydettiin BPD:hen mahdollisesti assosioituva alue. Lisäksi ensimmäisen viikon CRP-arvojen osoitettiin ennakoivan myöhemmin kehittyvää BPD:tä. BPD-riskin todettiin olevan matalampi kaksi- kuin yksisikiöisistä raskauksista syntyneillä lapsilla. Tutkimuksen tulokset lisäävät tietoa BPD:n perinnöllisyydestä ja sitä kautta BPD:n tautimekanismista. Tutkimus toi myös uutta tietoa BPD:n riskitekijöistä parantaen vastasyntyneen keskoslapsen BPD-riskin arviota.

Abstract Coronary heart disease (CHD), a manifestation of atherosclerosis, is the leading single cause of death in Finland. CHD is affected by numerous genetic and environmental factors, their combined effects and interactions between them. Low HDL-cholesterol (HDL-C) is an independent risk factor for atherosclerosis and the most common dyslipidemia associated with early onset CHD, but the mechanisms regulating HDL-C levels and protecting from atherosclerosis are still not completely understood. Adiponectin is a hormone that is secreted by adipose tissue and has several anti-atherosclerotic effects. There is multiple evidence suggesting that adiponectin could protect against CHD via positive effects on HDL metabolism. Vascular endothelial growth factor (VEGF) is a potent angiogenic growth factor that has a potentially conflicting role in atherosclerosis; it may have protecting or predisposing effects. The objective of this thesis was to study the genetic background of HDL-C regulation and atherosclerosis. Three studies were executed using extended families with CHD or case-control setting, with samples collected from Northern Finland. In the first study, seven chromosomal regions showing suggestive evidence of linkage were identified for HDL-C regulation, using genome-wide linkage approach. In the second study, we found a strong correlation between HDL-C and adiponectin, but failed to show evidence of a shared genetic background. However, a genetic correlation between adiponectin and low-density lipoprotein-cholesterol was revealed. We also studied the genetic regulation of adiponectin, and for the first time its most active form, high-molecular weight adiponectin, and found suggestive evidence of linkage to three chromosomal regions. In the third study, it was discovered that the studied VEGF gene polymorphisms did not have a major effect on atherosclerosis quantified as carotid intima-media thickness or the risk of acute myocardial infarction (AMI). This thesis presents potential regions for the genetic regulation of HDL-C and adiponectin and gives new information about their relationship and the effect of VEGF polymorphisms in atherosclerosis. The strong correlation between adiponectin and HDL-C was further strengthened, but we failed to show a shared genetic background between them. / Tiivistelmä Sepelvaltimotauti, eräs valtimonkovettumataudin ilmentymä, on yleisin yksittäinen kuolinsyy maassamme. Taudin syntyyn vaikuttavat lukuisat geneettiset ja ympäristötekijät sekä niiden väliset yhteis- ja vuorovaikutukset. Pieni HDL-kolesterolipitoisuus on valtimonkovettumataudin itsenäinen riskitekijä ja yleisin kolesterolipoikkeavuus, joka liittyy varhain ilmenevään sepelvaltimotautiin. HDL-kolesterolin vaihtelun syitä ja tämän "hyvän kolesterolin" sepelvaltimotaudilta suojaavia vaikutusmekanismeja ei kuitenkaan pystytä täysin selittämään. Adiponektiini on rasvakudoksen tuottama hormoni, jonka sepelvaltimotaudilta suojaavan ominaisuuden on ehdotettu johtuvan siitä, että se vaikuttaisi HDL-kolesterolin aineenvaihduntaan. VEGF (vascular endothelial growth factor) on verisuonten sisäseinämissä vaikuttava kasvutekijä, jolla saattaa olla joko sepelvaltimotaudilta suojaavia tai sille altistavia vaikutuksia. Väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia HDL-kolesterolin ja valtimonkovettumataudin geneettistä taustaa. Kolmessa osatyössä tutkittiin suuria pohjoissuomalaisia sepelvaltimotautisukuja; lisäksi käytettiin väestö- ja potilasaineistoja. Ensimmäisessä tutkimuksessa löydettiin koko genomin kytkentäkartoitusmenetelmällä seitsemän kromosomialuetta, jotka saattavat vaikuttaa HDL-kolesterolin säätelyyn. Toisessa tutkimuksessa selvitettiin adiponektiinin, ja ensimmäistä kertaa myös sen aktiivisimman muodon, HMW-adiponektiinin geneettistä taustaa. Kytkentäanalyysissä saatiin viitteitä kolmesta adiponektiineja mahdollisesti säätelevästä kromosomialueesta. Havaittiin myös, että HDL-kolesterolin ja adiponektiinin pitoisuudet korreloivat vahvasti keskenään, mutta yhteistä geneettistä säätelytekijää ei pystytty osoittamaan. LDL-kolesterolin ja adiponektiinin välillä kuitenkin havaittiin geneettinen korrelaatio. Kolmannessa tutkimuksessa todettiin, ettei tutkituilla VEGF-geenin nukleotidimuutoksilla todennäköisesti ole merkittävää syy-yhteyttä valtimonkovettumatautiin kaulavaltimoiden sisäseinämän paksuudella tai sydäninfarktiriskillä mitattuna. Tämä tutkimus tuo uutta tietoa HDL-kolesterolin ja adiponektiinin geneettisestä säätelystä ja niiden suhteesta sekä VEGF-geenin nukleotidimuutosten osuudesta valtimonkovettumataudissa. Tutkimus vahvistaa edelleen HDL-kolesterolin ja adiponektiinin yhteyden, muttei pysty osoittamaan niille yhteistä geneettistä tekijää.

Text in English, with abstracts and keywords in English and Xhosa / The study delves into traumatic memories rooted in the unconscious mind and the modalities of expression of traumatic memories of childhood. Specific reference is made to the trauma studies of Cathy Caruth and Bessel van der Kolk. Using a framework of contemporary trauma theory, I argue that trauma manifests through childhood sexual abuse (CSA) manifests in trauma and that a number of artworks by myself, Penny Siopis and Nathani Lüneberg, reflect such trauma. The research is conducted as practice-led research and focuses on interpretations of selected artworks as well as a theoretical component. The body of large-scale digital paintings plays a significant role in the research process, which implies that theory leads practice and vice versa. The work encompasses the visual exploration of CSA and it is specifically analysed according to my interpretation of symbols such as the naked female body and intimate scenes which illustrate, vulnerabilty, curtains that metaphorically represent a view into my unconscious mind. The symbol of the uterus or the womb, where a foetus or unborn baby develops and grows, is a symbol of nurturing and protection. The artworks are primarily considered according to notions of CSA that cause betrayal and traumatic associations with sex, angst and psychological fragility in children. The exhibition portrays the psychobiological and psyhoanalytical aspects of childhood trauma resulting from CSA. The creative work consists of four digital paintings and seven photographic artworks. The artworks in The Silent Wound Series portray CSA, childhood trauma, and traumatic memories in the unconscious. Dealing with the understanding and representation of childhood trauma such as CSA, these themes are continuously embodied in my artworks. As the portrayal of the fragile girl child’s body as a signifier in the artworks relates to my personal situation, I choose an empathic view of childhood trauma within the study, portraying traumatic events and the memories thereof in the unconscious. The aim of the study is to recognise how digital painting and photography enable the representation and understanding of CSA and traumatic memories and how the silenced and abused child’s voice can be expressed through the affective and transactive quality of art. The main study objective is to investigate if traumatic memories occur in victims of CSA. / Uphononongo lungena nzulu kwiinkumbulo ezoyikisayo ezendele kwingqondo eleleyo kunye neendlela zokubonisa iinkumbulo ezibuhlungu zobuntwana. Ngokukhethekileyo kujoliswe kuphando olwenziwe kwizifundo zomothuko zikaCathy Caruth noBessel van der Kolk. Ndisebenzisa isakhelo sethiyori yanamhlanje, ndivakalisa ukuba umothuko wokuxhatshazwa ngokwesondo ebuntwaneni (i-CSA) bubonakala kuloyiko kwaye eminye yemisebenzi yam yobugcisa, uPenny Siopis kunye noNathani Lüneberg, ibonisa uloyiko olunjalo. Uphando lwenziwa njengophando olukhokelwa kukuziqhelanisa kwaye lujolise kutoliko lwemisebenzi yobugcisa ekhethiweyo kunye nenxalenye yethiyori. Uvimba wemizobo emikhulu yedijithali idlala indima ebalulekileyo kwinkqubo yophando, oko kuthetha ukuba ithiyori ikhokelela ekusebenzeni kwaye nangokuphendulelekileyo. Umsebenzi uquka uphando olubonakalayo kwe-CSA kwaye ucazululwa ngokukodwa ngokokutolika kwam iisimboli ezinje ngomzimba wabasetyhini ehamba ze kunye nemiboniso esondeleleneyo ebonisa, ukuba sesichengeni, iikhethini ngokukwekwayo ezimele imbono kwingqondo yam eleleyo. Uphawu lwesibeleko okanye isibeleko, apho umbungu okanye usana olungekazalwa lukhula khona kwaye lukhule, siluphawu lokondla nokukhusela. Imisebenzi yobugcisa iqwalaselwa ikakhulu ngokwemibono ye-CSA ebangela ukungcatshwa kunye nomanyano oludakumbisayo ngezesondo, ixhala kunye nobu-ethe-ethe ngokwengqondo ebantwaneni. Umboniso uzoba iimeko zengqondo ephilayo kunye nohlalutyo lwengqondo elimeleyo yobuntwana ebangelwe yi-CSA. Umsebenzi wobugcisa unemizobo emine yedijithali kunye neefoto zobugcisa esixhenxe. Imisebenzi yobugcisa kwi-Silent Wound Series izoba i-CSA, umothuko wobuntwana, kunye neenkumbulo ezibuhlungu ezikwingqondo eleleyo. Ukusebenza nokuqonda nokutolika ukwenzakaliswa kobuntwana okufana ne-CSA, le mixholo ihlala iyinxalenye kwimisebenzi yam yobugcisa.Njengoko ukwenza uzobo lomzimba o-ethe-ethe womntwana oyintombazana njengomboniso kwimisebenzi yobugcisa kunxulumene nemeko yam yobuqu, ndikhetha umbono onovelwano wokwenzakala kobuntwana kolu phononongo, ndibonisa iziganeko ezihlasimlis 'umzimba kunye neenkumbulo zazo ezingqondweni ezileleyo. Injongo yophando kukufuna ukuqonda ukuba imizobo ngedijithali kunye nokufota kukwenza njani ukumelwa kunye nokuqondwa kwe-CSA neenkumbulo ezenzakalisayo nokuba ilizwi elithulisiweyo nempatho-mbi yomntwana linokuvakaliswa njani ngokomgangatho ochaphazelayo notshintshayo wobugcisa. Eyona njongo iphambili yophando kukuphanda ukuba iinkumbulo ezibuhlungu ziyenzeka kumaxhoba e-CSA. / Arts and Music / M.V.A.