No description available.

Different understandings of development and education have great socio-political implications on nations worldwide. These understandings are reflected in policy discourses. It is important to critically analyze discourses since they can unintentionally reinforce inequality in power-relations. As the World Bank’s policy influences a vast number of countries and their education reforms, this study focuses on analyzing its discourse on development and education. The aim of this study is twofold: firstly, we strive to understand different approaches to development and education by examining various theoretical perspectives. Secondly, we shed light on the ways in which the World Bank Education Strategy 2020 (WBES2020) portrays development and education. Our theoretical overview of the different theories is the starting point for providing an informed critique of the Strategy. This is a qualitative study informed by a combination of critical theory, poststructuralism, and postmodernism. In our theoretical framework, we elaborate on the plurality of approaches to development and education. We discuss five different theories of development: development as economic growth, as modernization, as redistribution of power, as dependency, and finally development as freedom. We shall also give an overview of the World Bank as an institution, briefly explain how it became involved with education, and explain its contemporary position as the major financier of development and education. Our empirical framework is based on Critical Discourse Analysis, which enables the deconstruction of underlying assumptions regarding development and education in the policy discourse. In the analysis, we distinguish six recurrent discursive patterns that constitute two predominant narratives in the policy discourse of the specific World Bank strategy. Based on our analysis, we conclude that the notions of development and education in the discourse of WBES2020 are predominantly constructed within the understandings of development as economic growth and modernization. We base this claim on our Critical Discourse Analysis that draws from the theoretical understandings of diverse development theories. Policies are not merely texts, but also discourses that create reality. As development is a complex concept inseparable from culture, values, ethics, politics, and power-relations, developmental agenda should always be open for democratic debate and dialogue. / Erilaisilla käsityksillä kehityksestä ja koulutuksesta on suuria sosiopoliittisia vaikutuksia kansakuntiin ympäri maailman. Näitä käsityksiä on mahdollista löytää poliittisista diskursseista. On tärkeää analysoida diskursseja kriittisesti, sillä ne voivat tiedostamatta vahvistaa eriarvoisuutta valtasuhteissa. Koska Maailmanpankin politiikka vaikuttaa suureen määrään maita sekä niissä tapahtuviin koulutusreformeihin, tämä tutkimus keskittyy analysoimaan sen diskursseja kehityksestä ja koulutuksesta. Tämän tutkimuksen tavoite on kaksiosainen: ensiksi haluamme ymmärtää erilaisia käsityksiä kehityksestä ja koulutuksesta tutkimalla erilaisia teoreettisia lähestymistapoja. Toiseksi, selvitämme Maailmanpankin uusimman koulutusstrategian (World Bank Education Strategy 2020) tapoja esittää kehitys ja koulutus. Teoreettinen katsauksemme erilaisiin teorioihin on lähtökohta kriittiselle analyysille Maailmanpankin koulutusstrategiasta. Tämä on kvalitatiivinen tutkimus, joka perustuu yhdistelmään kriittisestä teoriasta, poststrukturalismista ja postmodernismista. Teoreettisessa viitekehyksessämme esittelemme kehityksen ja koulutuksen teorioiden moninaisuutta. Keskitymme kuvaamaan viittä erilaista teoriaa kehityksestä: kehitys taloudellisena kasvuna, modernisaationa, vallan uudelleenjakamisena, riippuvuutena, ja lopuksi kehitys vapautena. Lisäksi kuvaamme lyhyesti Maailmanpankkia instituutiona, kerromme miten koulutus tuli osaksi sen toiminta-aluetta ja avaamme Maailmanpankin nykyistä asemaa suurimpana kansainvälisenä koulutuksen ja kehityksen rahoittajana. Empiirinen viitekehyksemme perustuu kriittiseen diskurssianalyysiin, joka mahdollistaa poliittisessa diskursissa piilevien kehitykseen ja koulutukseen liittyvien oletusten purkamisen. Erottelemme analyysissämme kuusi toistuvaa diskursiivista mallia, jotka muodostavat kaksi laajempaa, hallitsevaa narratiivia Maailmanpankin kyseisen asiakirjan poliittisessa diskurssissa. Analyysimme perusteella toteamme, että Maailmanpankin koulutusstrategian käsitykset kehityksestä ja koulutuksesta ovat pääosin sijoitettavissa teorioihin, jotka ymmärtävät kehityksen taloudellisena kasvuna ja modernisaationa. Väitteemme perustuu kriittiseen diskurssianalyysiimme, joka puolestaan pohjautuu ymmärrykseemme erilaisista kehitykseen liittyvistä teorioista. Poliittiset linjaukset eivät ole pelkästään tekstiä, vaan myös diskursseja, jotka luovat todellisuutta. Tämän takia on tärkeää tarkastella kriittisesti tapoja, joilla kehitystä ja koulutusta kuvataan poliittisissa asiakirjoissa. Koska kehitys on monimutkainen käsite, jota ei voida erottaa kulttuurista, arvoista, etiikasta, politiikasta, tai valtasuhteista, kehitystyön tulisi olla aina avointa demokraattiselle keskustelulle ja dialogille.

Abstract This dissertation focuses on global education (GE) and on its implementation in lower level basic education in Finland. The aim of my research was to investigate the present position of GE in basic education schools; identify the practices and problem areas in the implementation of GE; find practical solutions to facilitate the implementation; and consequently, to contribute to subsequent decision making regarding successful integration of GE in national basic education in Finland. The research may best be described as a pragmatic, qualitative dominant mixed research study that also had at the beginning features of action research. GE has served as my theoretical foundation and social learning theory has been used for studying teaching and learning from GE perspective. The main research methods were content analysis of the National Core Curriculum for Basic Education (2004) and the GE 2010 programme and research questionnaires that were sent to basic education principals, teachers, and pupils to collect data from the field. A study on textbook research has also been conducted and representatives of the two main textbook publishers in Finland were interviewed for the research. The main findings of the research suggest that GE is not systematically implemented in basic education schools in Finland even though many of the areas of GE are considered important. The main problems in implementation were seen to be the lack of conceptual clarity and the fact that GE was perceived as an additional burden for the schools rather than as an integral part of all school activities. As GE was not an explicit part of the official curriculum, it was not considered mandatory and the schools were not sufficiently resourced for teaching it. All in all, the findings focus on discussing the operational culture of schools and the role of diverse transactions in realising the aims of GE. The role of educational policy documents and the relationship between national and local curricula is found to be complex on many levels. Efficient policy implementation needs attention. This dissertation also gives suggestions on how to improve the current situation. These include clarifying the GE concept, including GE explicitly in the curriculum, defining the short-term objectives and assessment policies, training teachers and principals, resourcing the schools and teachers appropriately to teach GE. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjatutkimuksen aiheena on globaalikasvatus ja sen täytäntöönpano suomalaisen perusopetuksen alakouluissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kartuttaa tietoa globaalikasvatuksen teoreettisesta perustasta ja nykyisistä käytännöistä erityisesti Suomen kontekstissa. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää perusopetuksen globaalikasvatuksen tila, tunnistaa ongelmakohdat globaalikasvatuksen täytäntöönpanossa, löytää käytännön ratkaisuja täytäntöönpanon helpottamiseksi sekä täten myötävaikuttaa päätöksentekoon, jolla globaalikasvatus saadaan onnistuneesti yhdistettyä kansalliseen perusopetukseen Suomessa. Tutkimusta voi parhaiten kuvailla pragmaattisena, pääasiallisesti kvalitatiivisena ”mixed research” -tutkimuksena, jossa alussa oli myös toimintatutkimuksen piirteitä. Globaalikasvatus muodostaa työni teoreettisen perustan ja sosiaalisen oppimisen teoriaa on käytetty tutkittaessa opettamista ja oppimista globaalikasvatuksen näkökulmasta. Pääasiallisina tutkimusmetodeina on käytetty sisällönanalyysia, jolla on analysoitu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita 2004 ja Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelmaa sekä tutkimuskyselyitä, joilla kerättiin tietoa perusopetusta antavien koulujen rehtoreilta, opettajilta ja oppilailta. Lisäksi tutkimusta varten on haastateltu kahden suurimman oppikirjavalmistajan edustajia sekä analysoitu tutkimuksia, joita on tehty Suomen perusopetuksen oppikirjoista. Tutkimuksen päätulokset osoittavat, että globaalikasvatusta ei ole systemaattisesti huomioitu Suomen perusopetusta antavissa kouluissa, vaikka monia globaalikasvatukseen kuuluvia aihealueita pidetäänkin perusopetukselle tärkeinä. Suurimmiksi ongelmiksi kentällä nähdään käsitteen tuntemattomuus ja epämääräisyys sekä se, että globaalikasvatusta ei liitetä kiinteästi kaikkeen koulun toimintaan. Sen sijaan se nähdään ylimääräisenä satunnaisena lisänä, jolla ei ole keskeistä roolia kouluissa. Koska globaalikasvatus ei eksplisiittisesti ole osa virallista opetussuunnitelmaa, sitä ei pidetty ensisijaisen velvoittavana eikä globaalikasvatuksen toteuttamiseen katsottu olevan riittävästi resursseja. Kaiken kaikkiaan tuloksissa pohditaan kouluyhteisön toimintakulttuuria ja moninaisten vuorovaikutusten roolia globaalikasvatuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Tärkeäksi muodostuu myös koulutuspoliittisten asiakirjojen asema sekä valtakunnallisen ja koulukohtaisesti toteutetun opetussuunnitelman suhde globaalikasvatuksen toteuttamisessa. Tässä väitöskirjassa esitetään tilanteeseen parannusehdotuksia. Ehdotuksiin sisältyy käsitteen avaaminen, kiinteän yhteyden rakentaminen opetussuunnitelman ja käytännön välille, globaalikasvatuskompetenssien ja niihin liittyvien arviointiperiaatteiden määritteleminen, opettajankoulutuksen ja koulun johtajien koulutuksen kehittäminen sekä koulujen ja opettajien varustaminen globaalikasvatusta varten.

Thesis (PhD)--Stellenbosch University, 2014. / ENGLISH ABSTRACT: The over-arching concern of the three parts of the dissertation is how economics can and should influence education policymaking, the emphasis on the economics side being models of country development and the contribution made by human capital. Part I begins with a review of economic growth theory. How educational performance and country development have been measured is then discussed, with considerable attention going towards conceptual and measurement complexities associated with the latter. An approach is presented for expanding the number of countries whose educational quality can be compared, by expanding the number of linkable testing programmes. This approach, which above all allows for the inclusion of more African and Latin American countries, is one of the key contributions made by the dissertation to the existing body of knowledge. Three existing empirical growth models are examined, including work by Hanushek and Woessman on the relationship between educational quality and income. Part I ends with a discussion on how the economics literature can best be packaged to influence education policymaking. A ‘growth simulator’ tool in Excel for informing the policy discourse is presented. The production of this tool includes establishing empirically a feasible improvement trajectory for educational quality that policymakers can use and some analysis of how linguistic fractionalisation in a country evolves over time. This tool can be considered a further key output of the dissertation. A basic model for relating educational quality, via income growth, to teacher pay, is presented. Part II offers an analysis of UNESCO country-level data on enrolment and spending going back to 1970, with a view to establishing historical patterns that can inform education planners, particularly those in developing countries, on how budgets and enrolment expansion should be distributed across the levels of the education system. The analysis presented in Part II represents a novel way of using existing countrylevel data and can be seen as an important step towards filling a gap experienced by education policymakers, namely the paucity of empirical evidence that can guide decisions around the prioritisation of education levels. Part II moreover arrives at a few empirical findings, including the finding that enrolment and spending patterns have been systematically different in countries with faster economic growth and the finding that historical per student spending at the secondary level appears to play a larger role in development than was previously thought. Part III contrasts the available economic advice for education policymakers with what policymakers actually appear to believe in. The focus falls, in particular, on four developing countries: South Africa, Brazil, Chile and China. A few areas where economists could explore the data to a greater degree or communicate available findings differently, in the interests of better education policies, are identified. Part III partly serves as a demonstration of how comparisons between education systems can be better oriented towards providing advice to education policymakers on questions relating to efficiency and equity. / AFRIKAANSE OPSOMMING: Die oorkoepelende fokus van die drie gedeeltes van die verhandeling is hoe die studie van ekonomie beleid in die onderwyssektor kan en moet beïnvloed. Veral belangrik is modelle van die ekonomiese groei van lande en die rol van menslike kapitaal in hierdie modelle. Die eerste gedeelte van die verhandeling bied oorsig van die teorie rakende ekonomiese groei. Hoe onderwysprestasie en nasionale ontwikkeling gemeet word, word dan bespreek, met sterk fokus op die konseptuele en tegniese kompleksiteit van laasgenoemde. Metode word aangebied waardeur meer lande se onderwysgehalte vergelyk kan word, deur middel van die koppeling van data van groter aantal toetsprogramme. Hierdie metode, wat veral die insluiting van meer lande uit Afrika en Latyn-Amerika toelaat, is een van die kernbydraes van die verhandeling tot die bestaande korpus van kennis. Drie bestaande empiriese modelle van ekonomiese groei word geanaliseer, insluitende die werk van Hanushek en Woessman oor die verhouding tussen onderwysgehalte en inkomste. Die eerste gedeelte sluit af met bespreking oor hoe die ekonomiese literatuur optimaal aangebied kan word om beleidmaking in die onderwys te beïnvloed. Groei-simulasie hulpmiddel in Excel wat die beleidsdiskoers kan vergemaklik word aangebied en verduidelik. Die ontwikkeling van hierdie gereedskap maak dit moontlik om op empiriese basis moontlike trajek vir die verbetering van onderwysgehalte te bepaal, wat vir beleidsmakers nuttig kan wees, sowel as ontleding van hoe linguïstiese verbrokkeling in land histories kan ontwikkel. Hierdie gereedskap kan as verdere sleutelproduk van die verhandeling beskou work. Basiese model van hoe onderwysgehalte en die inkomste van onderwysers deur middel van ekonomiese groei gekoppel is, word ook aangebied. Die tweede gedeelte van die verhandeling bied ontleding van UNESCO se nasionale statistieke van lande oor skoolinskrywings en onderwysuitgawes vanaf 1970, met die oog op die identifikasie van belangrike historiese tendense vir onderwysbeplanners, veral in ontwikkelende lande. Die fokus hier is veral op hoe begrotings en inskrywings ideaal oor die verskillende vlakke van die onderwysstelsel versprei behoort te wees. Die ontleding in die tweede gedeelte verteenwoordig innoverende manier om die bestaande nasionale statistieke te gebruik en kan beskou word as belangrike stap om gaping te vul wat deur beleidsmakers in die onderwys ondervind word, naamlik die gebrek aan empiriese gegewens vir besluite oor prioritisering tussen onderwysvlakke. Die tweede gedeelte bied ook verskeie empiriese bevindinge, soos dat die tendense rakende inskrywings en besteding per student sistematies tussen lande met vinniger ekonomiese groei en ander lande verskil, asook dat historiese besteding per student op die sekondêre vlak blykbaar groter invloed op ontwikkeling het as wat vroeër gedink is. Die derde gedeelte van die verhandeling vergelyk die advies wat die ekonomiese literatuur aan beleidmakers in die onderwys bied met wat beleidmakers self blykbaar glo. Die fokus val op veral vier ontwikkelende lande: Suid-Afrika, Brasilië, Chili en China. Gebiede word bespreek waar ekonome in die belang van beter onderwysbeleid tot groter mate data kan analiseer of bevindings op beter maniere kan kommunikeer. Die derde gedeelte kan beskou word as demonstrasie van hoe vergelykings tussen verskeie onderwysstelsels beter georiënteer kan word om vir die beleidmaker in die onderwys advies te verskaf rakende kwessies van doeltreffendheid en gelykheid.

M.Ed. / Ondersoek na die behoefte aan Godsdiensonderrig in swart sekondere skole in die Vaaldriehoek, vorm die tema van hierdie verhandeling. Godsdiensonderrig is een van die verpligte vakke wat in skole onder die toesig van die vorige Departement van Onderwys en Opleiding onderrig word. Godsdiensonderrig is 'n verpligte vak vanaf graad 1 tot standerd 10. Die fokus van hierdie studie lig die aktualiteit van die probleem uit. Vorige wetgewing in Suid-Afrika het nie net die vak verpligtend gemaak nie, maar ook net aandag gegee aan die Christelike godsdiens in staatskole. Na die verkiesing in 1994, het daar 'n nuwe interim regering aan bewind gekom. Dit bring die verandering mee dat die klem nie langer alleen op die Christelike godsdiens val nie, maar dat alle godsdienste nou gelykelik in staatskole hanteer moet word. Die doel van hierdie studie was om vas te stel of: Daar enigsins 'n behoefte by studente bestaan om Godsdiensonderrig in sekondere skole te neem. Indien daar 'n behoefte bestaan, watter godsdiens Daar ook kennis verlang word van die ander godsdienste en gelowe wat in ons land voorkom. Uit die literatuurstudie blyk dit dat soortgelyke probleme ook in ander lande met 'n verskeidenheid godsdienste en gelowe voorgekom het. Daarom word daar verwys na die hantering van Godsdiensonderrig in Amerika en Engeland. Ook lande in Afrika waar daar telkens, na 'n verandering in regering, 'n herondersoek na die vak gedoen is. Die sluit lande in soos Nigerie, Malawi, Zimbabwe, Zambie en Namibie. In Suid-Afrika is die klem geld op die verlede, hede en toekoms van Godsdiensonderrig. Die navorsingsmetode behels vraelyste aan studente en onderhoude met belanghebbende persone in die onderwys. Al die data wat in die ondersoek verkry is, is geanaliseer en die resultate rekenaarmatig verwerk. Na 'n deeglike bestudering van die resultate, is tot die gevolgtrekking gekom dat respondente voel dat: Godsdiensonderrig 'n regmatige plek in die kurrikulum behoort te he. Die oorwegende godsdiens die Christelike godsdiens is. Daar beslis 'n behoefte bestaan om meer te wete te kom van die ander godsdienste en gelowe in ons land.

Diss. Uppsala : Uppsala universitet, 2007.

No description available.

Σε αυτή τη διπλωματική διατριβή θα μελετήσουμε τα πρώτα δύο μέρη του έργου του Γαβριήλ Καλλονά "Παιδαγωγία" και ειδικά τη σχέση τους με τη γαλλική μετάφραση (De l’éducation des Enfans) του "Some Thoughts Concerning Education" του Άγγλου φιλοσόφου John Locke από τον Γάλλο θεολόγο, παιδαγωγό και κυρίως μεταφραστή Pierre Coste. Με το θέμα αυτό έχουν ασχοληθεί ως σήμερα ο Ε. Κριαράς (1954) στο άρθρο του «Γαβριήλ Καλλονάς, μεταφραστής έργων του Locke και του Gracian» και η Σ. Βαρίτη στη διπλωματική της διατριβή Η παιδαγωγική θεωρία και πράξη στο έργο του ιερομόναχου Γαβριήλ Καλλονά. Ο μεν Κριαράς αναφέρει ότι τα δύο πρώτα μέρη του έργου του Καλλονά είναι απλή μετάφραση του Some Thoughts Concerning Education, ενώ η Βαρίτη υποστηρίζει ότι ο Κ. βασίστηκε μεν στο έργο του Άγγλου φιλοσόφου, αλλά, αξιοποιώντας και αρχαιοελληνικές, βιβλικές και πατερικές πηγές, δημιούργησε ένα δικό του παιδαγωγικό εγχειρίδιο, προσαρμοσμένο στις ανάγκες του ορθόδοξου ελληνικού έθνους, και δεν έκανε απλώς μια πιστή μετάφραση του έργου. Η παρούσα μελέτη θα δείξει, μέσα από συστηματική σύγκριση των έργων, ότι η Παιδαγωγία είναι σχεδόν αποκλειστικά μετάφραση και όχι δημιουργική διασκευή. Το έναυσμα για την εκπόνηση της παρούσας μελέτης ήταν το άρθρο του Κριαρά, ο οποίος είναι ο πρώτος που διαπίστωσε ότι το έργο αυτό είναι εν μέρει μετάφραση του Some Thoughts Concerning Education. Αυτό αποτέλεσε σταθμό για τη μετέπειτα αναφορά στην Παιδαγωγία, καθώς οι παλαιότερες εκτιμήσεις του Γ. Ζαβίρα (1872: 239 —241), ο οποίος έζησε κοντά στον Κ., και του Κ. Σάθα (1868: 526) ήθελαν την Παιδαγωγία έργο πρωτότυπο. Ο Ε. Κριαράς (1954: 306–307) κατέληξε στο παραπάνω συμπέρασμα μετά από σύγκριση των δύο κειμένων, καταγράφοντας παράλληλα τα σημεία όπου ο Έλληνας μεταφραστής παραλείπει μεγάλα κομμάτια του έργου του Locke. Σημειώνει επίσης ότι ο Κ. επέφερε ορισμένες αλλαγές στη διατύπωση, προκειμένου να φέρει το κείμενο πιο κοντά στο ελληνικό αναγνωστικό κοινό. Επίσης, ο Κριαράς διαπίστωσε ότι ο Κ. δεν εργάστηκε με βάση το αγγλικό κείμενο, αλλά χρησιμοποίησε τη γαλλική μετάφραση του P. Coste. Αυτό επιχείρησε να το δείξει ως εξής. Πρώτον, ο Έλληνας μεταφραστής, αν και δεν υποπίπτει σε γαλλισμούς, βρίσκεται εντούτοις πολύ κοντά στη φρασεολογία του γαλλικού κειμένου. Δεύτερον —και σημαντικότερο κατά τον Κριαρά—, ο Κ. παρεμβάλλει στο κείμενό του χωρία Γάλλων συγγραφέων και αρχαίων Ελλήνων που βρίσκονται στη γαλλική έκδοση. Όπως θα δούμε, το πρώτο ισχύει, το δεύτερο όμως όχι. Σκοπός της παρούσας εργασίας είναι να φέρουμε στο προσκήνιο ένα έργο της εποχής του νεοελληνικού Διαφωτισμού και να φωτίσουμε το έργο ενός Έλληνα λόγιου που συνέβαλε σε αυτόν. Ο νεοελληνικός Διαφωτισμός δεν συντελέστηκε μόνον από επιφανείς Έλληνες λόγιους ή διανοούμενους, αλλά και από λιγότερο γνωστούς ανθρώπους των γραμμάτων, οι οποίοι, αν και λησμονημένοι στις μέρες μας (όπως και οι περισσότεροι από τους αντίστοιχους λόγιους διαφόρων ευρωπαϊκών εθνών της ίδιας εποχής), συνέβαλαν σε μεγάλο βαθμό με τα έργα τους και τη διδασκαλία τους. Ένας από αυτούς ήταν ο ιεροδιδάσκαλος Κ., ο οποίος, εκτός από την προσφορά του ως παιδαγωγού και την ενασχόλησή του με τον Ελληνισμό του εξωτερικού, προσέθεσε στην ελληνική βιβλιογραφία το παραπάνω πολύ σημαντικό έργο του J. Locke. Το έργο αυτό περιείχε καινοτόμες ιδέες και μεθόδους για την ανατροφή και την εκπαίδευση των παιδιών, οι οποίες μέχρι τότε δεν υπήρχαν συστηματικά οργανωμένες σε ένα σύγγραμμα. Επιπρόσθετα, θα προχωρήσω σε πλήρη σύγκριση του ελληνικού έργου με το γαλλικό, καταγράφοντας λεπτομερώς τα σημεία όπου τα δύο κείμενα αποκλίνουν ή ταυτίζονται. Τέλος, θα επιχειρήσω να συναγάγω συμπεράσματα σχετικά με τον τρόπο με τον οποίο εργάστηκε ο Κ. για να παραγάγει την Παιδαγωγία. / In this dissertation we looked into the two first parts of the work of Gabriel Kallonas Pedagogy and especially their relation to the French translation (De l’éducation des Enfans) of the English philosopher’s John Locke Some Thoughts Concerning Education from the French theologist, pedagogist and mainly translator Pierre Coste. The motive or elaborating on this study was Kriara’ s article “Gabriel Kallonas, translator of the works of Locke and Gracian”, who is the first to realise that this particular work is partly a translation of Some Thoughts Concerning Education. That fact was a turning point for the preceeding references to Pedagogy, since previous estimation of G. Zavira (1872: 239-241), who lived closely to Kallona and K. Satha (1868: 526) presented Pedagogy to be the prototype work. According to Kriara (1954: 305), Kallonas didn’t translate that work based on the English prototype version but by using its French translation from Pierre Coste, instead. Indeed, by comparing the Greek work with the French and the English we realise that the Greek resembles the French work as far as the way of expressing is concerned. It is especially important to note that Kallonas reproduces the same division and headlines of each unit in the French text, whereas in the English prototype the writer separates the text into units without using headlines in them. Since 1695 up until 1798 the French translation of Locke’s work, was editted a lot of times. Its translator was the French Pierre Coste. Having studied the French translations as well as Kallona’s biography, I reached the conclusion that most probably he used the French translation o 1783 or 1760. In any case, both translations are identical as in fact the one is just a reproduction of the other. After that I followed a comparing study and analysis of Kallonas Pedagogy with the French translation of Some Thoughts Concerning Education, from Coste. This comparison was done as follows; initially I compared the contents of both books and afterwards went on to compare the texts themselves. This whole procedure included the parallel study of both works as well as registration of their differences. Studying the list of differences I reached conclusions the style of the translation and the reasons which led Kallona to bring about the changes he made on the French text and leave out what he finally left out. In the text we can spot 71 points where the Greek writer intervened in the French text which are of three different types of intervention; addings, paraphrasing and omissions. Parts of the French text are mainly left out although the paraphrasing of some parts is also common. Specifically 99,78% of the Greek work is an identical translation of the French while the addings and paraphrasis comprise 0,217%, that is almost just 131 words. Those interventions were done by Kallonas with a view to making his work more comprehensible to the Greek readers. It is notable in many parts that he transfers the examples of the prototype work to the Greek reality and to exclude words or even certain parts which set the meaning of the text to certain places irrelevant to Greece. Moreover, it should be taken into account that Kallonas was not only a priest but also a pedagogist. Pedagogy was found in a handwritten form and we can therefore safely assume that he wanted his work to be used as an educational guide for teachers and parents alike. That specific assumption covelates with the previously mentioned adaptation to the Greek reality as well as the content of the units left out by the Greek writer. These particular units often refer to certain English issues while others, they include general pedagogical matters which are either covered in a summary form in other parts of his work or were considered of least importance for the upbringing and education of Greek children. Taking into consideration the above we cannot characterise Pedagogy as a precise translation but just as a piece of work with elements which reveal an adapted transfer or an adaptation of the English-originated French text into Greek. Kallonas, therefore, worked for the production of a text to be used by Greek educators and parents. Its sounds normal that the writer/translator, since he had chosen to base upon the work De l’éducation des Enfans to translate the text word by word although the contents of it did not yet exist in the Greek literature thus, choosing the points that could apply to the Greek reality and making slight interventions as to adapt the text to Greek. Finally, it should be noted that since then Lockes work Some Thoughts Concerning Education was never translated to Greek, neither was it studied by anyone through the history of Pedagogy in Greece from 1800 up to today.

Η παρούσα έρευνα συνιστά μια κριτική βιβλιογραφική επισκόπηση της Διγλωσσίας και της Δίγλωσσης Εκπαίδευσης έτσι ώστε να καταφανούν μέσω μιας συστηματικής περιγραφικής αξιολόγησης οι διεπιστημονικές θεωρήσεις αυτού του ερευνητικού πεδίου. Μια μεθοδολογική ποιοτική καταγραφή εκατό αγγλικών άρθρων αποτελεί μια βάση δεδομένων η κριτική παρουσίαση και ερμηνεία της οποίας καταδεικνύει εκείνους τους κοινωνικο-πολιτισμικούς και γνωστικούς παράγοντες που αλληλεπιδρούν έτσι ώστε το δίγλωσσο υποκείμενο έρευνας, ο δίγλωσσος μαθητής, να κατασκευάσει νόημα για έναν κόσμο που ως συνεχές υπόκειται σε μια ποικιλία κοινωνικών αλλαγών. / This paper constist a multifactorial research on Bilingualism and Bilingual Education. A Critical Review of an electronical basis of data, a hundrend of English articles, demonsrate the qualitive aspects of a multicultural phenomenon which is characterized by the notion of the interdisciplinarity. The interaction between cognitive and sociocultural factors by which bilingual student try to construct meaning for a world that as a continuum subject to a variety of social changes.

Η διατριβή ασχολείται με το πρόβλημα της διαλειτουργικότητας και συνεργασίας εκπαιδευτικών εφαρμογών στο διαδίκτυο. Η έρευνα οδήγησε στη σχεδίαση και υλοποίηση ενός πρωτότυπου περιβάλλοντος που στηρίζεται στην αρχιτεκτονική πολλαπλών πρακτόρων και επιτρέπει τη συνεργασία μεταξύ των εκαπιδευτικών κόμβων να υποστηρίξουν μαθησιακές δυσκολίες του από απόσταση εκπαιδευομένου. / This thesis focuses on the problem of the interoperability an d cooperation between educational applications in the open enviroment of the World Wide Web. The research led to the design and development of a prototype enviroment (Multi Agent Tutoring System MATS) that implements the collaboration among educational nodes in order to support the needs of a distantr learner.