L’étude porte sur les retombées économiques de la mine de Voisey’s Bay sur les conditions socioéconomiques des communautés de Rigolet, Makkovik, Hopedale, Nain et de Postville. Elle adopte une approche multidimensionnelle à la fois descriptive et comparative. Les données utilisées proviennent des recensements de la population de 1991, 1996, 2001 et de 2006 conduits par Statistique Canada. Elle utilise aussi les données de l’Enquête nationale auprès des ménages de 2011. Les données internes à la mine proviennent des Rapports de responsabilités sociales de la firme VBNC qui se charge d’exploiter la mine. Nous avons également en recours aux données des rapports du Gouvernement du Nunatsiavut depuis sa mise en place en 2005. Cette étude s’inscrit dans un contexte d’exploitation des ressources naturelles. Elle montre que, contrairement à des considérations voulant que celles-ci constituent une source de richesses, leurs effets sur les conditions socioéconomiques des communautés locales restent mitigés. Les firmes minières s’acharnent à maximiser leurs profits et les conditions de vie des communautés locales n’en bénéficient que partiellement. Pour notre étude, nous faisons l’hypothèse que cette mine ait eu de nombreuses retombées directes ou indirectes (emplois, achats de biens et services, taxes minières, investissements et redevances) et que celles-ci ont modifié les conditions de vie des communautés concernées. Nous avons opté pour une méthodologie basée sur un modèle de retombées économiques de la mine de Voisey’s Bay; un outil conçu avec l’inspiration de la grille d’évaluation des projets miniers, gaziers et pétroliers sur les conditions socioéconomiques de Paul Kishchuk. Ce modèle nous a permis d’analyser les effets de Voisey’s Bay sur la démographie, le marché du travail, la scolarité, le revenu et le logement. Les dimensions identifiées font état d’une légère amélioration sur les conditions de vie des communautés, bien que l’effet ne puisse pas être totalement attribué à la mine, étant donné le rôle important joué par le Gouvernement du Nunatsiavut depuis sa création.

Les dernières décennies du XXe siècle ont été marquées par le réveil politique des peuples autochtones des Amériques. Cette résurgence s’est manifestée sur le plan politique par les demandes autochtones d’autonomie afin d’établir un cadre de relations plus justes avec l’État. Cette thèse étudie comment deux fédérations – des régimes qui, selon certains universitaires, incarnent les principes du fédéralisme en tant que combinaison du gouvernement partagé et autonome – répondent aux demandes d’autonomie autochtone. Ensuite, en partant du constat que l’adaptation institutionnelle des fédérations canadienne et mexicaine a été insuffisante pour combler les aspirations autonomiques des peuples autochtones, la thèse présente une réflexion normative sur le rétablissement de l’autogouvernement autochtone et la réconciliation des souverainetés autochtone et étatique par le biais du fédéralisme. / In the last decades of the twentieth century, the Americas experienced an undeniable resurgence of indigenous peoples. At the political level, that revival brought to the forefront the demands for autonomy through which Indigenous peoples sought to establish a fairer framework of relationships with the state. This dissertation examines how two federations – polities that, according to some scholars, embody the principles of federalism as combination of shared and autonomous government – respond to the demands of indigenous autonomy. Thus, based on the observation that institutional adaptation of Canadian and Mexican federations has been insufficient to meet the autonomic aspirations of Indigenous peoples, the dissertation addresses a normative exploration on the restoration of Indigenous self-government and reconciliation of Indigenous and state sovereignty through federalism.

L'exemple de réussite économique des pays émergents fait de plus en plus d'envieux en Afrique. La croissance des investissements des pays émergents en Afrique est maintenant au centre de la politique économique internationale et deux pays sont grandement actifs en Afrique : l'Afrique du Sud et la Chine. L'objectif de ce mémoire est d'expliquer l'action politique et économique sud-africaine et chinoise en Afrique et d'identifier les déterminants politiques qui influencent les choix de destination de ces investissements. Les résultats révèlent que les investissements directs étrangers des corporations multinationales sud-africaines et chinoises en Afrique subsaharienne sont dirigés de préférence vers les pays ayant un régime politique autocratique en 2009 et 2010. Les résultats révèlent également que l'Afrique du Sud et la Chine ne prennent pas en considération lors de leurs investissements en Afrique subsaharienne le respect des droits humains. Finalement, nos résultats nous laissent croire que les deux pays émergents à l'étude, la Chine et l'Afrique du Sud, défient l'approche traditionnelle qui met habituellement de l'avant la bonne gouvernance démocratique et le respect des droits humains lors du choix des pays récipiendaires. L'action de ces deux pays émergents semble ainsi montrer un changement de paradigme à propos du développement économique.

Bien qu'apparus à la même époque et dans des conditions similaires, le MAS et Pachakutik, deux nouveaux partis autochtones latino-américains, connaissent des évolutions différentes: le parcours du premier est marqué par un succès croissant, alors que le second, après une entrée fracassante sur la scène électorale, peine à maintenir ses résultats. Pour mieux comprendre cet écart, le présent travail utilise la théorie de la mobilisation des ressources et procède à une analyse comparée, inspirée de la méthode de différence de Mill et appuyée d'un process-tracing. Un examen de la performance électorale des deux organisations est d'abord réalisé, suivi d'une évaluation de l'efficacité de leur leadership et de la solidité de leur base organisationnelle. L'étude révèle que la qualité du leadership et de la base du MAS a contribué à son succès, alors que le déclin de Pachakutik au niveau national peut être lié à l'étiolement de ces ressources. / Although appearing at the same time and in similar conditions, the MAS and Pachakutik, two new indigenous parties in Latin America, have known a different development: while the course of the former is marked by growing success, the latter, after a staggering entrance on the electoral scene, has had difficulties to maintain its results. To understand this difference, this paper uses the resource mobilisation theory and carries out a compared analysis, inspired of Mill's method of difference and completed by a process-tracing. The electoral performance of both organisations is first examined. It is followed by an evaluation of their leadership's efficiency and their organisational base's strength. The study shows that the quality of the MAS's leadership and base has contributed to its success, while Pachakutik's decline at the national level can be linked to the deterioration of these resources.

Abstract This thesis focuses on transceiver optimization for heterogeneous multi-user multiple-input multiple-output (MIMO) wireless communications systems. The aim is to design decentralized beamforming methods with low signaling overhead for improved spatial spectrum utilization. A wide range of transceiver optimization techniques are covered, with particular consideration of decentralized optimization, fast convergence, computational complexity and signaling limitations. The proposed methods are shown to provide improved rate of convergence, when compared to the conventional weighted minimum MSE (WMMSE) approach. This makes them suitable for time-correlated channel conditions, in which the ability to follow the changing channel conditions is essential. Coordinated beamforming under quality of service (QoS) constraints is considered for interfering broadcast channel. Decomposition based decentralized processing approaches are shown to enable the weighted sum rate maximization (WSRMax) in time-correlated channel conditions. Pilot-aided decentralized WSRMax beamformer estimation is studied for coordinated multi-point (CoMP) joint processing (JP). In stream specific estimation (SSE), all effective channels are individually estimated. The beamformers are then constructed from the locally estimated channels. On the other hand, with direct estimation (DE) of the beamformers, only the intended signal needs to be separately estimated and the covariance matrices are implicitly estimated from the received pilot training matrices. This makes the pilot design more robust to pilot contamination. These methods show that CoMP JP is feasible even in relatively fading channel conditions and with limited backhaul capacity by employing decentralized beamformer processing. In the final part of the thesis, a relay-assisted cellular system with decentralized processing is considered, in which users are served either directly by the base stations or via relays for WSRMax or sum power minimization subject to rate constraints. Zero-forcing and coordinated beamforming provide a trade-off between complexity, in-band signaling and spectrum utilization. Relays are shown to be beneficial in many scenarios when the in-band signaling is accounted for. This thesis shows that decentralized downlink MIMO transceiver design with a reasonable computational complexity is feasible in various system architectures even when signaling resources are limited and channel conditions are moderately fast fading. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja keskittyy lähetin- ja vastaanotinoptimointiin heterogeenisissä monikäyttäjä- ja moniantennijärjestelmissä. Tavoitteena on parantaa tilatason suorituskykyä tutkimalla hajautettuja keilanmuodostusmenetelmiä, joissa ohjaussignaloinnin tarve on alhainen. Erityisesti keskitytään hajautetun keilanmuodostuksen optimointiin, nopeaan konvergenssiin, laskennalliseen kompleksisuuteen sekä signaloinnin rajoitteisiin. Esitettyjen menetelmien osoitetaan parantavan konvergenssinopeutta ja vähentävän signaloinnin tarvetta, verrattaessa tunnettuun WMMSE-menetelmään. Nämä mahdollistavat lähetyksen aikajatkuvissa kanavissa, joissa kanavan muutosten seuraaminen on erityisen tärkeää. Näiden menetelmien osoitetaan mahdollistavan hajautetun ja priorisoidun tiedonsiirtonopeuden maksimoinnin monisolujärjestelmissä sekä aikajatkuvissa kanavissa käyttäjäkohtaisilla siirtonopeustakuilla. Pilottiavusteisten lähetys- ja vastaanotinkeilojen estimointia tutkitaan yhteislähetysjärjestelmissä. Yksittäisten lähetyskanavien estimoinnissa effektiiviset kanavat estimoidaan yksitellen, ja lähetys- ja vastaanotinkovarianssimatriisit muodostetaan summaamalla paikalliset kanavaestimaatit. Suoraestimoinnissa ainoastaan oman käyttäjän effektiivinen kanava estimoimaan erikseen. Tällöin kovarianssimatriisit saadaan suoraan vastaanotetuista pilottisignaaleista. Tämä tekee estimaateista vähemmän herkkiä häiriölle. Hajautetun yhteislähetyksen osoitetaan olevan mahdollista, jopa verrattain nopeasti muuttuvissa kanavissa sekä rajallisella verkkoyhteydellä lähettimien välillä. Viimeisessä osassa tutkitaan välittäjä-avusteisia järjestelmiä, joissa käyttäjiä palvellaan joko suoraan tukiasemasta tai välittäjä-aseman kautta. Optimointikriteereinä käytetään siirtonopeuden maksimointia sekä lähetystehon minimointia siirtonopeustakuilla. Nollaanpakottava sekä koordinoitu keilanmuodostus tarjoavat valinna laskennallisen kompleksisuuden, ohjaussignaloinnin sekä suorituskyvyn välillä. Välittäjä-avusteisen lähetyksen osoitetaan olevan hyödyllisiä useissa tilanteissa, kun radiorajanpinnan yli tapahtuvan signaloinnin tarve otetaan huomioon keilanmuodostuksessa. Tässä väitöskirjassa osoitetaan hajautetun keilanmuodostuksen olevan mahdollista verrattaen vähäisillä laskennallisilla resursseilla heterogeenisissä moniantennijärjestelmissä. Esitetyt menetelmät tarjoavat ratkaisuja järjestelmiin, joissa ohjaussignalointiresurssit ovat rajallisia ja radiokanava on jatkuvasti muuttuva.

Abstract This thesis focuses on the design of coordinated downlink beamforming techniques for wireless multi-cell multi-user multi-antenna systems. In particular, cellular and cognitive radio networks are considered. In general, coordinated beamforming schemes aim to improve system performance, especially at the cell-edge area, by controlling inter-cell interference. In this work, special emphasis is put on practical coordinated beamforming designs that can be implemented in a decentralized manner by relying on local channel state information (CSI) and low-rate backhaul signaling. The network design objective is the sum power minimization (SPMin) of base stations (BSs) while providing the guaranteed minimum rate for each user. Decentralized coordinated beamforming techniques are developed for cellular multi-user multiple-input single-output (MISO) systems. The proposed iterative algorithms are based on classical primal and dual decomposition methods. The SPMin problem is decomposed into two optimization levels, i.e., BS-specific subproblems for the beamforming design and a network-wide master problem for the inter-cell interference coordination. After the acquisition of local CSI, each BS can independently compute its transmit beamformers by solving the subproblem via standard convex optimization techniques. Interference coordination is managed by solving the master problem via a traditional subgradient method that requires scalar information exchange between the BSs. The algorithms make it possible to satisfy the user-specific rate constraints for any iteration. Hence, delay and signaling overhead can be reduced by limiting the number of performed iterations. In this respect, the proposed algorithms are applicable to practical implementations unlike most of the existing decentralized approaches. The numerical results demonstrate that the algorithms provide significant performance gains over zero-forcing beamforming strategies. Coordinated beamforming is also studied in cellular multi-user multiple-input multiple-output (MIMO) systems. The corresponding non-convex SPMin problem is divided into transmit and receive beamforming optimization steps that are alternately solved via successive convex approximation method and the linear minimum mean square error criterion, respectively, until the desired level of convergence is attained. In addition to centralized design, two decentralized primal decomposition-based algorithms are proposed wherein the transmit and receive beamforming designs are facilitated by a combination of pilot and backhaul signaling. The results show that the proposed MIMO algorithms notably outperform the MISO ones. Finally, cellular coordinated beamforming strategies are extended to multi-user MISO cognitive radio systems, where primary and secondary networks share the same spectrum. Here, network optimization is performed for the secondary system with additional interference constraints imposed for the primary users. Decentralized algorithms are proposed based on primal decomposition and an alternating direction method of multipliers. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja keskittyy yhteistoiminnallisten keilanmuodostustekniikoiden suunnitteluun langattomissa monisolu- ja moniantennijärjestelmissä, erityisesti solukko- ja kognitiiviradioverkoissa. Yhteistoiminnalliset keilanmuodostustekniikat pyrkivät parantamaan verkkojen suorituskykyä kontrolloimalla monisoluhäiriötä, erityisesti tukiasemasolujen reuna-alueilla. Tässä työssä painotetaan erityisesti käytännöllisten yhteistoiminnallisten keilanmuodostustekniikoiden suunnittelua, joka voidaan toteuttaa hajautetusti perustuen paikalliseen kanavatietoon ja tukiasemien väliseen informaationvaihtoon. Verkon suunnittelutavoite on minimoida tukiasemien kokonaislähetysteho samalla, kun jokaiselle käyttäjälle taataan tietty vähimmäistiedonsiirtonopeus. Hajautettuja yhteistoiminnallisia keilanmuodostustekniikoita kehitetään moni-tulo yksi-lähtö -solukkoverkoille. Oletuksena on, että tukiasemat ovat varustettuja monilla lähetysantenneilla, kun taas päätelaitteissa on vain yksi vastaanotinantenni. Ehdotetut iteratiiviset algoritmit perustuvat klassisiin primaali- ja duaalihajotelmiin. Lähetystehon minimointiongelma hajotetaan kahteen optimointitasoon: tukiasemakohtaisiin aliongelmiin keilanmuodostusta varten ja verkkotason pääongelmaan monisoluhäiriön hallintaa varten. Paikallisen kanavatiedon hankkimisen jälkeen jokainen tukiasema laskee itsenäisesti lähetyskeilansa ratkaisemalla aliongelmansa käyttäen apunaan standardeja konveksioptimointitekniikoita. Monisoluhäiriötä kontrolloidaan ratkaisemalla pääongelma käyttäen perinteistä aligradienttimenetelmää. Tämä vaatii tukiasemien välistä informaationvaihtoa. Ehdotetut algoritmit takaavat käyttäjäkohtaiset tiedonsiirtonopeustavoitteet jokaisella iterointikierroksella. Tämä mahdollistaa viiveen pienentämisen ja tukiasemien välisen informaatiovaihdon kontrolloimisen. Tästä syystä ehdotetut algoritmit soveltuvat käytännön toteutuksiin toisin kuin useimmat aiemmin ehdotetut hajautetut algoritmit. Numeeriset tulokset osoittavat, että väitöskirjassa ehdotetut algoritmit tuovat merkittävää verkon suorituskyvyn parannusta verrattaessa aiempiin nollaanpakotus -menetelmiin. Yhteistoiminnallista keilanmuodostusta tutkitaan myös moni-tulo moni-lähtö -solukkoverkoissa, joissa tukiasemat sekä päätelaitteet ovat varustettuja monilla antenneilla. Tällaisessa verkossa lähetystehon minimointiongelma on ei-konveksi. Optimointiongelma jaetaan lähetys- ja vastaanottokeilanmuodostukseen, jotka toistetaan vuorotellen, kunnes algoritmi konvergoituu. Lähetyskeilanmuodostusongelma ratkaistaan peräkkäisillä konvekseilla approksimaatioilla. Vastaanottimen keilanmuodostus toteutetaan summaneliövirheen minimoinnin kautta. Keskitetyn algoritmin lisäksi tässä työssä kehitetään myös kaksi hajautettua algoritmia, jotka perustuvat primaalihajotelmaan. Hajautettua toteutusta helpotetaan pilottisignaloinnilla ja tukiasemien välisellä informaationvaihdolla. Numeeriset tulokset osoittavat, että moni-tulo moni-lähtö -tekniikoilla on merkittävästi parempi suorituskyky kuin moni-tulo yksi-lähtö -tekniikoilla. Lopuksi yhteistoiminnallista keilanmuodostusta tarkastellaan kognitiiviradioverkoissa, joissa primaari- ja sekundaarijärjestelmät jakavat saman taajuuskaistan. Lähetystehon optimointi suoritetaan sekundaariverkolle samalla minimoiden primaarikäyttäjille aiheuttamaa häiriötä. Väitöskirjassa kehitetään kaksi hajautettua algoritmia, joista toinen perustuu primaalihajotelmaan ja toinen kerrointen vaihtelevan suunnan menetelmään.

Thesis (MA (Modern Foreign Languages))--University of Stellenbosch, 2009. / The Deutsche Chronik, a nine volume family saga by the German author Walter Kempowski (1929 – 2007) modelled on Kempowski’s own family parallels the travails of a people seeking to wrench themselves loose from a past that is however always present. In this analysis, two of the novels of these chronicles of the Rostock middle class will be studied according to their portrayal of the question of German guilt. Thus far in secondary literature, the question of Kempowski’s portrayal of guilt in his novels has only been sparsely dealt with. The novel Tadellöser and Wolff (1971) in which the setting is the port city of Rostock in the Second World war and Uns geht’s ja noch gold (1972) in which the post-war years under soviet occupation are detailed lend themselves to an analysis of the question of guilt, as they cover a time period in German history (1939 – 1948) which is decisive in its examination. In this analysis, the question of guilt in the two novels by Kempowski will be examined according to a theoretical framework presented by two important studies on the question of guilt in Germany, firstly the study Die Schuldfrage. Ein Beitrag zur deutschen Frage (1946) by Karl Jaspers and secondly Der lange Schatten der Vergangenheit (2006) by Aleida Assmann.

<p>UVOD Prenatalna dijagnostika predstavlja skup metoda i postupaka čiji je cilj da potvrde ili isključe postojanje kongenitalnih anomalija ploda. Prenatalni skrining može biti ne invazivni i invazivni. Ne invazivni skrining treba da ima visku senzitivnost i da omogući adekvatnu selekciju trudnica kojima će se predložiti genetsko ispitivanje ploda iz uzoraka dobijenih invazivnim metodama prenatalne dijagnostike. Prenatalni skrining prvog trimestra trudnoće obuhvata ultrazvučni pregled debljine nuhalne translucencije i laboratorijsku analizu dva biohemijska markera od 11 do 14 nedelje trudnoće, Prenatalni skrining drugog trimestra trudnoće koji se zasniva na biohemijskom skriningu i tripl testu iako je jedini koji se primenjuje zbog niske senzitivnosti od 20% do 40%, ne može se smatrati validnim. Integrativni biohemijski test prvog i drugog trimestra imaj veću senzitivnost (od 40 do 60%) ali ni on nije dao očekivane rezultate u adekvatnoj selekciji trudnica za genetsku analizu ploda zbog visoke stope lažno pozitivnih rezultata. Drugi trimestar trudnoće omogućava sonografskim pregledima i biohemijskim analizama dopunski način a u nekim slučajevima i jedini u proceni postojanja rizika Daunovog sindroma ili nekih drugih hromozomskih aberacija ploda Zato je primena integrativnih prenatalnih ne invazivnih metoda prvog i drugog trimestra trudnoće veoma značaja u pobolj&scaron;anju dijagnostičkih vrednosti prenatalnih skrining testova i ima za cilj da smanji procenat invazivnih procedura zbog mogućih komplikacija i ne potrebnih finansijskih tro&scaron;kova. Daunov sindrom(trizomija 21 para hromozoma) je najče&scaron;ća hromozomska numerička aberacija praćena mentalnom retardacijom dece (I.Q&lt;70. ) Deca sa Daunovim sindromom su karakterističnog fenotipskog izgleda i sa čestim kongenitalnim anomailjama koje im onemogućavaju normalan život a često su i uzrok njihove prerane smrtnosti. Kongenitalne anomalije su zastupljene kod 2% do 5% živo rođene dece, predstavljaju 25 % perinatalne smrtnosti, četvrtina su uslovljnene hromozomskim aberacijama ili naslednom osnovom, od čega 0, 2%-0, 4% su sa Daunovim sindromom. CILJEVI Ciljevi četrorogodi&scaron;njeg istraživanja su bili da se pobolj&scaron;a dijagnostička vrednost postojećih prenatalnih testova, da se potvrdi značaj ultrazvučnog skrininga drugog trimestra trudnoće analizom debljine vratne brazde i dužine butne kosti ploda te da se pobolj&scaron;a njegova senzitivnost korporativnom sonografskom analizom cefaličnog indexa, intraorbitalnog rastojanja i dužine fronto-talamične distance. MATERIJAL I METODE Ukupan broj trudnica obuhvaćen četvorogodi&scaron;njim ispitivanjem koje su ultrazvučno pregledane i kojima je savetovano genetsko ispitivanje ploda blio je 4552. Tokom Retrospektivnog dvogodi&scaron;njieg ( 2010.2011)bila je 2169 dok je prospektivnom dvogodi&scaron;njom analizom (2012, 2013)je bilo obuhvaćeno 2383 trudnica. Ispitivana grupa su bile trudnice kod kojih je genetskom analizom otkriven patolo&scaron;ki kariotip ploda, kontrolna grupa je obuhvatila sve ostale trudnice kod je kariotip ploda bio normalan od kojih su 124 trudnice odabrane metodom slučajnog izbora. Retrospektivnom studijom ultrazvučna je pregledana dužina vratne brazde(&gt;6mm i dužina butne kosti&lt;0, 6 od 14 do 22 nedelje trudnoće. Analizirana je cirkulacija fetalne krvi kroz duktus venosus ploda( a talas) i postojanje nosne kosti ploda(+, -). Prospektivnom analizom je ultrazvučnim pregledom ploda dodatno analiziran cefalični index(&gt;85%), i intraorbitalna distanca i duzina fronto-talamične distance(&lt;80%) ploda. Kori&scaron;ćene su metode deskriptivne statističke analize, aritmetička sredina, standardna devijacija, najmanja i najveća vrednost kod parametrijskih obeležja dok su za ne parametrijska postojanje nosne kosti i alfa talasa duktusu venozusu kori&scaron;ćene druge statističke metode, a komparativnim statističkim metodama kod normalnih, patolo&scaron;kih i kariotipova sa Daunovim sindromom ploda. Statistička značajnost je dokazana t testom a definisana nivoom p&lt;0, 05 i p&lt;0, 001 odnosom kod normalnih, patolo&scaron;kih kariotipova i Daunovog sindroma. Multifaktorskom regresivnom logističkom analizom je urađena procena senzitvnosti prenatalnog ultrazvučnog skrininga sa ispitivanim obeležjima drugog trimestra trudnoće REZULTATI I DISKUSIJA Od ukupnog broja ultrazvučno pregledaninh trudnica 4552 kojima je savetovano genetska analiza ploda citogenetskom analizom je otkriveno 66 patolo&scaron;kih kariotipova 1, 49%, sa Dunovim sindromom 31 0, 68%. Deskriptivnom statističkom obradom ultrazvučno ispitivanih obeležja od 14 do 22 nedelje trudnoće, uočeno je odstupanje i potvrđen značaj starije životne dobi trudnica, debljine vratne brazde i dužine frontotalamične distance u odnosu na normalne nalaze katiotipova ploda u predikciji Daunovog sindroma.Vrednosti dužine butne kosti, cefaličnog indeksa i intraorbitalnog rastojanja nisu imala veća odstupanja u poređenju pato&scaron;kokih i normalnih nalaza kariotipova.Studentovim t testom je i dokazano p&lt;0, 001 za debljinu vratne brazde i dužinu fronto-talamične distance, dok je za stariju životnu dob trudnice potvrđeno a;0, 001. Senzitivnost prenatalnog skrininga drugog trimestra analizom debljine vratne brazde i dužine butne kosti je veća u odnosu na standardno primenjivan biohemijski skrining drugog trimestra tripl testa (senzitivnost 40%-60) sa velikom stopom lažno pozitivnih rezultata.Dokazan je značaj pobolj&scaron;anja senzitivnosti prenatalnih skrining testova dopunskom analizom tri ultrazvučna parametra, dužine fronto-talamične distance, cefaličnog indeksa i intraorbitalnog rastojanja u predikciji Daunovog sindroma, ali i kod ostalih hromozomskih aberacija ploda u periodu od 14 do 22 nedelje trudnoće primenomi multifaktorske logističke regresivne analize senzitivnost preko 93% sa 7% lažno pozitivnih rezultata. Postojanje korelacije između debljine vratne brazde i dužine fronto-talamične distance ploda pobolj&scaron;avai senzitivnost prenatalnih ultrazvučnog skrininga. Integrativnim pristupom ultrazvučnog i biohemijskog skrininga drugog trimesra trudnoće, tripl testa očekuje se pobolj&scaron;ati dijagnostičkih vrednosti prenatalnog skrininga senzitivnost ne invazivnog skrininga u predikciji Daunovog sindroma i ostalih hromozomskih aberacija ploda. ZAKLJUČCI 1Potvrđen je značaj starije životne dobi trudnice u povećanju rizika Daunovog sindoma, i ostalih hromozomskih aberacija ploda ( p&lt;0, 001) Potvrđen je značaj zadebljanja vratne brazde ploda &gt;6mm(p&lt;0, 001) i skraćenja butne kosti kod Daunovog sindroma ploda od 14 do 22 nedelje trudnoće u prenatalnom otkrivanju Dunovog sindroma i ostalih hromozomskih aberacija ploda i selekciji trudnica kojima će se predložiti genetsko ispitivanje ploda.Potvrđena je hipoteza da skraćenje fronto-talamične distance pobolj&scaron;ava senzitivnost ultrasonografskog skrininga, jer če&scaron;će postoji kod Daunovog sindroma ploda ali i ostalih numeričkih hromozomskih aberacija tipa, nego kod normalnih nalaza kariotipa ploda( p&lt;0, 001).Komparativnom analzom ultrazvučnim pregledom fronto-talamična distance debljine vratne brazde i dužine butne kosti ploda od 14 do 22 nedelje trudnoće može se značajno pobolj&scaron;ati vrednost dijagnostičkih prenatalnih testova u predikciji Daunovog sindroma. Postojanje korelacija između fronto-talamične distance i debljine vratne brazde dopunjuje ultrazvučni skrining i povećava njegovu senzitivnost na preko 90%, &scaron;to je multifaktorskom regresivnom logaritamskom analizom i potvrđeno. Značaj multidisciplinarnog pristupa pogotovo je izražen u predikciji Daunovog sindroma, obzirom na različite specijalnosti koje u njemu učestvuju. Cost &ndash; benefit analiza. Visoka senzitivnost ne invazivnog prenatalnog skrininga u predikciji Daunovog sindroma, smanjuje tro&scaron;kove za pojedince i državu jer je njihova cena i do dest puta manja od cene citogenetskih analiza, a i trudnice se ne izlažu riziku mogućih komplikacija prilikom izvođenja invazivnih metoda</p> / <p>INTRODUCTIONS Prenatal diagnostic procedure represent a set of methods and techniques with the aim to afirmate or eliminate the presence of Down&rsquo;s syndrome and other congenital anomalies Can be non-invasive and invasive methods. Non-invasive methods (laboratory or ultrasonographic) have the aim to make possible the most valid assessment of the risk of presence of an affected fetus in the pregnancy, selected pregnancy for invasive diagnostics procedures and citogenetics analisseskariotipingfoeti. Down&rsquo;s syndrome, aneuploidy with trisomy 21 chromosomal, is the most common chromosomal numerical aberration associated with mental retardation of children (IQ&lt; 70). Children with Down&rsquo;s syndrome have characteristic phenotypic appearance with high frequent congenital anomalies that preclude a normal life and are frequently the cause of their earlier death. AIM The aim of the four year long investigation was to confirm the importance of ultrasound screening by the analyses of the basic ultrasound parameters for the second trimester, the thickness of the nuchal fold and the length of the femur of the fetus in the prediction of Down&rsquo;s syndrome and other chromosomal aberrations of the fetus, as well as to improve other existing ultrasonic screenings of the first and second trimester of pregnancy by ultrasonic examination and analyses of the cephalic index and intraorbital space and the length of the fronto-thalamic distance. MATERIAL AND METODS Retrospective investigation (2010. 2011) and prospective investigation (2012.2013) includes 4655 pregnant women. For all pregnant women the genetic investigation of the fetus was performed. A total of 68 were found with chromosomal aberrations, 38 with Down&rsquo;s syndrome. The method of haphazard choice in retrospective study and in prospective study ultrasound markers are examined. In retrospective analyses of the nuchal fold (&lt;6mm and the length of femur &lt;0.6, that represent basic ultrasound screening of the second trimester and are analyzed as parametric signs of the second trimester, and are analyzed as parametric markers, and analyses of the circulation of fetal blood through ductus venosus of the fetus. In the retrospective study the length of the nuchal fold (&gt;6mm in length, that represent a basic ultrasound screening of the second trimester, and are analyzed as parametric markers in the prediction of Down&rsquo;s syndrome and other chromosomal aberrations. RESULTS AND DISCUSION Cytogenetic analyses revealed 66 (1, 49%) pathologic karyotypes and Down syndrome were present in 31 (0, 68%) cases. All pathologic karyotypes were obtained after ultrasound examinations of 4552 pregnant women. Ultrasound markers for period 14th-22nd GW were analyzed with descriptive statistical methods and importance of pregnancy in older women, thickness of nuchal fold and lengths frontal thalamic distance were proofed in case of Down syndrome. Femoral bone lengths, cephalic index and intraorbital distances were similar for both groups, normal and pathologic karyotypes. Student&rsquo;s t test revealed statistical significance with p&lt;0, 001 values for nuchal fold thickness, frontal thalamic distance and older ages.Three additional ultrasound markers (frontal thalamic distance, cephalic index, intraorbital distance) improve prediction of Down syndrome and other chromosomal aberrations between 14th and 22nd GW as well. Multifactorial logistic regressive analyses revealed 93% sensitivity with 7% false positive results. Corelation between nuchal fold thickness and frontal thalamic distance improve prenatal ultrasound screening sensitivity. Using both ultrasound and biochemical screening (triple test) is way to improve sensitivity of non invasive screening in prediction of Down syndrome and other chromosomal aberrations. CONCLUSIONS Importance of pregnant women ages and higher risk for Down syndrome and other chromosomal aberrations was proofed (p&lt;0, 001).Importance of nuchal fold thickness above 6mm (p&lt;0, 001) and shorter femoral bone marker in period from 14th to 22nd GW in prediction of Down syndrome and other chromosomal aberrations are proofed (p&lt;0, 001). Hypothesses that frontal thalamic distance improve ultrasound screening sensitivity was proofed was proofed (p&lt;0, 001) since it is significantly shorter in Down syndrome and other chromosomal aberrations in comparison with fetuses with normal karyotypes. Comparative analyses of frontothalamic distance, nuchal fold thickness and femoral bone length in period from 14th to 22nd GW can signifi cantly improve prenatal diagnostic testing in Down syndrome prediction. Correlation between frontothalamic distance and nuchal fold thickness improve ultrasound screening sensitivity on 93% that is proofed with multifactorial logistic regressive analyses. Significance of multidisciplinary approach is high in Down syndrome prediction. Cost-benefit: High sensitivity of non invasive prenatal screening in Down syndrome prediction reduces costs for families and government since it costs ten time less than cytogenetic analyses and risk with invasive procedures is avoided.</p>

Abstract Polycystic ovary syndrome (PCOS) is the most common endocrine disorder affecting reproductive aged women, with reproductive, metabolic and cardiovascular implications across the life span. The typical features of PCOS include irregular menstruation, androgen excess and polycystic ovaries in ultrasonography. The majority of women with PCOS are overweight or obese, and, at least partly, obesity-driven metabolic abnormalities often coexist with PCOS. Despite intensive research, it has remained unclear whether PCOS per se is a risk factor of metabolic abnormalities, and cardiovascular disease and events. The main aim of the current work was to investigate whether PCOS is an independent risk factor of metabolic abnormalities and cardiovascular diseases. The study population consisted of the prospective population-based Northern Finland Birth Cohort 1966, and we used data collected at ages 14, 31 and 46. The definition of PCOS was based on self-reported PCOS symptoms at age 31 and/or PCOS diagnosis by age 46. The results revealed that weight gain in early life was a risk factor for the development of PCOS. As for metabolic outcomes, at age 46, normal-weight women with PCOS did not display increased odds of abnormal glucose metabolism. However, weight gain during early adulthood was significantly associated with abnormal glucose metabolism in women with PCOS by age 46. Interestingly, PCOS per se was already associated with elevated blood pressure at age 31 and hypertension at age 46, independently of obesity. Women with PCOS also displayed reduced cardiac vagal activity, which was associated with metabolic abnormalities and hypertension. Furthermore, even though no major anatomical or functional impairments were observed in echocardiography, women with PCOS displayed a significantly greater prevalence of myocardial infarction and a two-fold higher prevalence of cardiovascular events than controls. In conclusion, our findings indicate that even though PCOS is an independent risk factor of metabolic derangements, related obesity is a major metabolic risk factor in these women. The role of PCOS in cardiovascular events per se remains controversial and requires follow-up of this cohort. Given all this, maintaining normal weight and preventing weight gain, especially during early adulthood, should be the main priority in the prevention of adverse metabolic changes in women with PCOS. / Tiivistelmä Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (polycystic ovary syndrome, PCOS) on lisääntymisikäisten naisten yleisin hormonaalinen häiriö aiheuttaen runsaasti sairastavuutta ja terveydenhuollon kustannuksia. PCOS:n diagnostisiin kriteereihin kuuluvat epäsäännöllinen kuukautiskierto, lisääntynyt miessukupuoli-hormonivaikutus sekä monirakkulaiset munasarjat. Merkittävä osa oireyhtymää sairastavista naisista on ylipainoisia tai lihavia ja oireyhtymän kanssa yhtä aikaa esiintyykin useita, ainakin osittain ylipainosta johtuvia, metabolisia häiriöitä. Lukuisista tutkimuksista huolimatta on kuitenkin epäselvää, altistaako PCOS itsessään metabolisille häiriöille sekä sydän- ja verisuonisairauksille. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko PCOS itsenäinen metabolisten ja sydän- ja verisuonisairauksien riskiä lisäävä tekijä. Tutkimus pohjautui Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 tutkimuksen 14-, 31- ja 46-vuotisseurantoihin. PCOS luokittelu perustui 31- ja 46-vuotiskyselyissä itse ilmoitettuihin tyypillisiin PCOS oireisiin ja/tai diagnoosiin. Tutkimuksessa havaittiin, että 14- ja 31-ikävuoden välillä tapahtuva painonnousu oli yhteydessä PCOS diagnoosiin myöhemmällä iällä. 46-vuotiaana normaalipainoisilla PCOS naisilla ei ollut suurentunut tyypin 2 diabetes riski, mutta painonnousu varhaisaikuisuudessa oli merkittävästi yhteydessä sokeriaineenvaihdunnan häiriöön PCOS naisilla. PCOS oli yhteydessä kohonneeseen verenpaineeseen 31-vuotiaana ja hypertensioon 46-vuotiaana ylipainosta riippumatta. Oireyhtymään liittyvät metaboliset häiriöt olivat tärkein sydämen autonomisen hermoston säätelyyn vaikuttava tekijää, kun taas PCOS itsessään ei vaikuttanut autonomisen hermoston toimintaan. PCOS:ään sairastavien naisten sydämen rakenne ja funktio eivät merkitsevästi poikenneet kontrolloiden vastaavista muuttujista. Kuitenkin suhteellisen nuoresta iästä huolimatta PCOS naisilla esiintyi enemmän sydäninfarkteja ja kaksi kertaa enemmän sydän- ja verisuonitapahtumia, kuin kontrolleilla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vaikkakin PCOS on itsenäinen riskitekijä metabolisille häiriöille, oireyhtymään liittyvä ylipaino vaikuttaa merkittävästi metabolisten häiriöiden esiintymiseen. PCOS:n ja sydän- ja verisuonitautitapahtumien yhteyden tarkempi tutkiminen vaatii kohortin jatkoseurantaa. Painonhallinnan tukemisen tulisi olla PCOS:ää sairastavien naisten hoidon kulmakivi.

Abstract Health behaviour change is challenging and is addressed by the international community. Many people try to effect change for a healthier lifestyle, but they find it difficult to sustain their new habits. Today, technological applications support people who want to change their behaviour, oftentimes by utilising social influence: The influence of others on one’s behaviour. Social influence consists of different aspects, the particularities of which are often neglected in design. This thesis focusses on the design of the social comparison aspect of social influence. Social comparison psychology supports the view that when facing a lack of objective measurements, people tend to compare themselves to others who are similar to them for self-evaluation, self-enhancement, self-prediction, and coping. In psychology, social comparison theory has shown great potential in the aforementioned areas as well as challenges regarding its application. In the design of technology, social comparison theory has been utilised but lacks extensive exploration. In this thesis, four perspectives are considered to better understand social comparison in design: Existing designs, designers’ perspective, healthcare professionals’ perspective, and user research for social comparison. The four perspectives are explored using qualitative methodologies and through design science research. The knowledge took the form of a Multiple-perspective Approach Design (MAD) for social comparison features in technology that supports health behaviour change. MAD aims to support designers when working with social comparison in health behaviour change, by presenting social comparison potentials and challenges informed by the different perspectives. MAD builds upon the knowledge transferred from the field of psychology regarding social comparison and on the research conducted to understand the four perspectives of social comparison. / Tiivistelmä Terveyskäyttäytymisen muutos on haastavaa ja sitä käsittelee kansainvälinen yhteisö. Monet ihmiset yrittävät tehdä muutoksia kohti terveellisempiä elämäntapoja, mutta heidän on vaikea ylläpitää uusia tapojaan. Tänä päivänä teknologiset sovellukset tukevat ihmisiä, jotka haluavat muuttaa käyttäytymistään, usein hyödyntämällä sosiaalista vaikutusta: toisten vaikutusta omaan käyttäytymiseen. Sosiaalinen vaikutus koostuu erilaisista näkökulmista, joiden erityispiirteitä on usein laiminlyöty suunnittelussa. Tässä opinnäytetyössä keskitytään sosiaalisen vertailun näkökulman suunnitteluun sosiaalisessa vaikutuksessa. Sosiaalisen vertailun psykologia tukee näkemystä siitä, että objektiivisten mittausten puuttuessa, ihmiset pyrkivät vertaamaan itseään muihin, jotka ovat samankaltaisia, itsearvioinnin, itsensä vahvistamisen, itsearvioinnin ja selviytymisen kannalta. Psykologiassa sosiaalisen vertailun teoria on osoittanut potentiaalinsa edellä mainituilla aloilla, mutta sen soveltamiseen liittyy haasteita. Sosiaalisen vertailun teoriaa on hyödynnetty teknologian suunnittelussa, mutta laaja-alaisempi tutkimus aiheesta on puutteellista. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan neljää näkökulmaa ymmärtämään paremmin sosiaalista vertailua suunnittelussa: Olemassa olevat mallit, suunnittelijoiden näkökulma, terveydenhuollon ammattilaisten näkökulma ja käyttäjätutkimus sosiaaliseen vertailuun. Näitä neljää näkökulmaa tutkitaan käyttämällä laadullisia tutkimusmenetelmiä ja suunnittelutieteellistä tutkimusta. Kerätyn tiedon perusteella muodostettiin monia toimijoita tarkasteleva lähestymistapa suunnitteluun (MAD), joka koskee sosiaalisen vertailun ominaisuuksia teknologiassa, joka tukee terveyskäyttäytymisen muutosta. MAD pyrkii tukemaan suunnittelijoita, jotka työskentelevät sosiaalisen vertailun parissa terveyskäyttäytymisen muutoksessa, esittämällä sosiaalisen vertailun mahdollisuuksia ja haasteita, joita on kerätty eri näkökulmista. MAD perustuu psykologian alalta kerättyyn tietämykseen sosiaalista vertailusta ja toteutettuun tutkimukseen, joka on tehty sosiaalisen vertailun neljän näkökulman ymmärtämiseksi.