Abstract The empirical material for studying children's creative writing was collected in Taivalkoski, Lapland (a basic education course at Päätalo Institute, ten girls), and Oulu, Northern Finland (a creative writing project in a hospital school, two girls and two boys), in spring 2000. I was the instructor at the courses as well as the researcher. The children were 8–13 years in age. The subject of my study consists of the stories written by the children: what sort of stories they write and how creative writing suits hospital and school environments. I also look into bibliotherapy conducted among children and young people. In my study I describe, analyse and interpret by means of qualitative research the courses in creative writing offered by Päätalo Institute and the hospital school. As case studies, these two are stand-alone studies independent of each other. By qualitative approach in this work I mean that I describe how I build my interpretation as a researcher. The stories written by children provide material externalised from the subconscious as stories and writings which it is possible to interpret from a depth-psychological point of view. Sigmund Freud's understanding of dreams as manifestations of subconscious fears and hopes acquires a new form in the horror stories children write. The child works his or her activated energy charge through manipulating the dream-like and violent elements in stories in a controlled manner: by writing. In bibliotherapy, one studies one's own feelings, thoughts and memories and compares them to the experiences of others. This sort of work on feelings, thoughts and memories seemed to take place especially in the writer projects of the hospital school children: they worked on emotional processes while writing. On the basis of my study, creative writing and bibliotherapy offer a child or a young person a means for working out, at both conscious and subconscious levels, matters relating to the present stage of his or her development and current life condition. While writing, the child deals with his or her relations to friends, parents and the self. He or she treats hobbies and other topics of interest but problems as well. Studies already provide information as to the positive effects of bibliotherapy – reading and writing both have therapeutic effects – but more in-depth research is required. My dissertation shows that groups using bibliotherapy can function in the field of paediatric and adolescent psychiatry in homes for children and adolescents. They can also function in the environment of youth clubs and schools with bibliotherapy as a creative literary art activity to deter problems and foster growth and development. The method I developed, the Fantasy Treasure Chest (Fantasian aarrearkku), is one that can be taken in more general use for both instructing creative writing and collecting research material. / Tiivistelmä Lasten luovan kirjoittamisen tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin keväällä 2000 Taivalkoskella (Päätalo-instituutin sanataiteen perusopetuksen jakso, 10 tyttöä) ja Oulussa (sairaalakoulun luovan kirjoittamisen projekti, 2 tyttöä, 2 poikaa). Toimin itse sekä tutkijana että kurssien ohjaajana. Lapset olivat 8–13-vuotiaita. Tutkimuskohteina olivat lasten kirjoittamat tarinat: millaisia tarinoita he kirjoittavat, ja miten luova kirjoittaminen sopii sairaala- ja koulukontekstiin. Tein myös katsauksen lasten ja nuorten parissa toteutettuun kirjallisuusterapiaan. Tutkimuksessani kuvaan, analysoin ja tulkitsen laadullisen tutkimuksen keinoin Päätalo-instituutin ja sairaalakoulun luovan kirjoittamisen kursseja. Nämä ovat tutkimustapauksina itsenäisiä, toisistaan riippumattomia kokonaisuuksia. Laadullinen lähestymistapa työssäni on sitä, että kuvaan, miten tutkijana rakennan tulkintaani. Lasten kirjoittamista tarinoista löytyy tiedostamattoman materiaalia ulkoistuneina tarinoiksi ja kirjoituksiksi, jotka avautuvat syvyyspsykologisesta näkökulmasta tulkittuina. Sigmund Freudin käsitykset unista pelkojen ja toiveiden tiedostamattoman ilmentyminä saavat uudenlaisen muotonsa esimerkiksi lasten kirjoittamissa kauhukertomuksissa. Tarinoiden unenomaisten ja väkivaltaisten elementtien kautta lapsi käsittelee aktivoitunutta energialataustaan hallitussa muodossa: kirjoittamalla. Kirjallisuusterapiassa tutkitaan omia tunteita, ajatuksia ja muistoja, ja näitä verrataan toisten kokemuksiin. Tätä tunteiden, ajatusten ja muistojen käsittelyä näytti tapahtuvan etenkin sairaalakoulun lasten kirjoittajaprojektissa: lapset työstivät kirjoittamisen ohessa psyykkisiä prosessejaan. Tutkimukseni perusteella lasten luova kirjoittaminen ja kirjallisuusterapia tarjoavat lapselle ja nuorelle väylän työstää meneillään olevaan kehitysvaiheeseen ja elämäntilanteeseen liittyviä asioita sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla. Lapsi käsittelee kirjoittaessaan suhdettaan kavereihin, vanhempiinsa ja itseensä. Hän käsittelee kirjoittamalla harrastuksiaan ja mielenkiinnonkohteitaan mutta myös ongelmiaan. Tutkimukset kertovat kirjallisuusterapian myönteisistä vaikutuksista – lukemisella ja kirjoittamisella on terapeuttinen vaikutus – mutta tarvitaan vielä perusteellisempia tutkimuksia. Väitöskirjani osoittaa, että kirjallisuusterapeuttisia ryhmiä voi toimia lasten- ja nuorisopsykiatriassa ja lasten- ja nuorisokodeissa sekä sanataidetoimintana ennaltaehkäisevänä, kasvua ja kehitystä tukevana ryhmätoimintana kerhoissa ja kouluissa. Kehittelemäni Fantasian aarrearkku -menetelmä on yksi keino käyttöön otettavaksi niin luovan kirjoittamisen ohjaukseen kuin tutkimusmateriaalin keräämiseenkin.

Abstract A study is made of the dealings of the local people with the Board of Forestry in matters connected with the crown forests of Northern Finland in the 19th century, setting out from the creation of the Forestry Board, the establishment of its ways of working and its local impact on settlement and sources of livelihood. This state of tension was perpetuated by delays in implementation of the Great Partition and by the presence of cottagers and pioneer settlers living in the crown forests. One major question was whether these forests were intended primarily to serve the purposes of state forestry or of settlement in the north of Finland. An account is given of the attitude of the Forestry Board towards the traditional modes of forest use typical of the crown forests, including swidden cultivation, tar burning and the cutting of wood for domestic use. New information is presented on the part played by the Forestry Board in regulating swidden cultivation and tar burning. Another topic not previously addressed is illicit exploitation of the crown forests. This was common practice in the Tornio and Ii river valleys in particular, to the extent that forest wardens on the border with Sweden were supplied with pistols to deal with this threat. The sale of timber cut illegally from the crown forests to sawmills in both Finland and Sweden was widespread, and it was common in the Ii Valley to trade in the timber which the Forestry Board allowed private persons to cut as a form of relief to the poor. The grazing of livestock in crown forests was another bone of contention between Forestry Board officials and the local people, the controversy over cows and what damage they actually did to the crown forests continuing well into the 20th century and ultimately remaining unresolved. Similar disputes arose over spruces carrying beard lichen, on which the reindeer fed, once the demand for spruce pulpwood increased. The actions taking by the foresters in accordance with the law and the demands of their office aroused much criticism in Finland, and this polemic spread to the newspapers, the Diet and the literature of the day. It was the fate of the Forestry Board and its officials to become an object of suspicion and even downright hatred. Their interference with traditional sources of livelihood, modes of land use and ancient rights of exploitation was apt to give rise to friction and maintain an attitude of mistrust on both sides. The present work provides new explanations for the author Pentti Haanpää's famous saying, "Beware of fine gentlemen – and of foresters most of all", and modern forest management conflicts can be appreciated and understood better in the light of these events. / Tiivistelmä Olen tutkinut metsähallituksen ja pohjoissuomalaisten kanssakäymistä ja suhteiden muotoutumista Pohjois-Suomen kruununmetsissä 1800-luvulla. Lähtökohtina ovat metsähallinnon perustaminen, toiminnan vakiinnuttaminen sekä metsähallinnon vaikutus paikallisiin elinkeinoihin ja asutustoimintaan. Kangertelu metsänhoidossa ja liiketoiminnan aloittamisessa sekä yhteenotot paikallisen väestön ja lehdistön kanssa sävyttivät metsähallinnon ensimmäisten vuosikymmenten toimintaa. Hidastunut isojako sekä kruununmetsiin hakeutunut asutus, kruununmetsätorpat ja uudistilat, ylläpitivät jännittynyttä suhdetta. Suuri kysymys oli, olivatko kruununmetsät valtion metsätaloutta vai Pohjois-Suomen asutusta varten. Tutkimuksessa myös selitetään, miten metsähallinto suhtautui perinteisiin, juuri kruununmetsiin suuntautuneisiin metsänkäyttötapoihin, kuten kaskenpolttoon, tervatalouteen ja puun kotitarvekäyttöön. Metsähallinnon osuus kaskeamisen ja tervanpolton ohjailussa nousee esille uudella tavalla. Kruununmetsien haaskaajat eli varkaat ovat myös ennen tutkimaton teema. Kruununmetsien varastaminen oli yleistä erityisesti Tornionjokilaaksossa ja Iijokilaaksossa. Ruotsin rajan läheisyydessä toimineet metsänvartijat jopa aseistettiin pistoolein metsävarkaita vastaan. Varastetun puutavaran toimittaminen niin Suomen kuin Ruotsin sahoille oli maan tapa. Iijokilaaksossa turvauduttiin metsähallinnon käsikauppa- eli lupapuihin, joista tuli köyhäinavun, mutta myös keinottelun muoto. Keinottelu varsinaisilla valtionmailla eli haku uudistilalliseksi vain puutavaran vuoksi, kuuluu myös Pohjois-Suomen metsähistoriaan. Eläinten laiduntaminen kruununmetsissä myös asetti metsähallinnon virkamiehet ja paikallisen väestön vastakkain. Vielä 1900-luvulla lehmä kruununmetsissä oli kiistan kohteena. Lopullista selvyyttä siihen, mitä vahinkoa lehmä teki kruununmetsille, ei saatu koskaan. Lisäksi porojen käyttämät luppopuut eli naavakuuset hiersivät suhteita tilanteessa, jossa kuusipuulle oli syntymässä kysyntää paperipuuna. Metsänhoitajat saivat kritiikkiä toimiessaan viran ja lain vaatimalla tavalla Pohjois-Suomessa. Metsäherroja polemisoitiin sanomalehdissä, valtiopäivillä ja kirjallisuudessa. Metsähallinnon ja metsäherrojen osana oli 1800-luvulla olla epäluulon ja suorastaan vihamielisyydenkin kohteena. Puuttuminen perinteisiin elinkeinoihin, maankäyttötapoihin ja muinaisiin tapaoikeuksiin synnytti kitkaa suhteisiin ja ylläpiti epäluuloa molemmin puolin. Pentti Haanpään teksti "Herroja on epäiltävä aina – metsäherroja yli kaiken" on saanut uutta, selittävää ainesta ympärilleen. Nykyiset metsäkonfliktit avautuvat paremmin ja tulevat ymmärrettävimmiksi 1800-luvun metsähistorian kautta.

Abstract Biology and medicine rely heavily on images to understand how the body functions, for diagnosing diseases and to test the effects of treatments. In recent decades, microscopy has experienced rapid improvements, enabling imaging of fixed and living cells at higher resolutions and frame rates, and deeper inside the biological samples. This has led to rapid growth in the image data. Automated methods are needed to quantitatively analyze these huge datasets and find statistically valid patterns. Cell segmentation and tracking is critical for automated analysis, yet it is a challenging problem due to large variations in cell shapes and appearances caused by various factors, including cell type, sample preparation and imaging setup. This thesis proposes novel methods for segmentation and tracking of cells, which rely on machine learning based approaches to improve the performance, generalization and reusability of automated methods. Cell proposals are used to efficiently exploit spatial and temporal context for resolving detection ambiguities in high-cell-density regions, caused by weak boundaries and deformable shapes of cells. This thesis presents two cell proposal methods: the first method uses multiple blob-like filter banks for detecting candidates for round cells, while the second method, Cell Proposal Network (CPN), uses convolutional neural networks to learn the cell shapes and appearances, and can propose candidates for cells in a wide variety of microscopy images. CPN first regresses cell candidate bounding boxes and their scores, then, it segments the regions inside the top ranked boxes to obtain cell candidate masks. CPN can be used as a general cell detector, as is demonstrated by training a single model to segment images from histology, fluorescence and phase-contrast microscopy. This work poses segmentation and tracking as proposal selection problems, which are solved optimally using integer linear programming or approximately using iterative shortest cost path search and non-maximum suppression. Additionally, this thesis presents a method which utilizes graph-cuts and an off-the-shelf edge detector to accurately segment highly deformable cells. The main contribution of this thesis is a cell tracking method which uses CPN to propose cell candidates, represents alternative tracking hypotheses using a graphical model, and selects the globally optimal sub-graph providing cell tracks. It achieves state-of-the-art tracking performance on multiple public benchmark datasets from both phase-contrast and fluorescence microscopy containing cells of various shapes and appearances. / Tiivistelmä Biologia ja lääketiede nojaavat vahvasti kuvatietoon solujen ja kehon toimintojen ymmärtämiseksi sairauksien diagnostiikassa ja hoitojen vaikutusten seuraamisessa. Viime vuosikymmeninä mikroskopiassa on tapahtunut nopeaa teknistä kehitystä, mikä on mahdollistanut elävien solujen kuvantamisen tarkemmin, nopeammin sekä syvemmältä automatisoidusti useasta näytteestä. Tämä taas on johtanut kuvadatan nopeaan kasvuun ja suurempaan määrään biologisia kysymyksiä, joihin voidaan vastata. Kuvadatan räjähdysmäisen kasvun vuoksi kaikkia tuloksia ei voida enää tulkita pelkästään ihmistyövoimaa käyttämällä, mikä on johtanut tarpeeseen kehittää automaattisia menetelmiä analysoimaan kvantitatiivisesti suuria datajoukkoja ja löytämään tilastollisesti kelvollisia malleja. Solujen erottaminen niiden ympäristöstä ja toisista soluista (segmentointi) ja solujen seuranta ovat kriittisiä alkuvaiheen osia onnistuneessa automaattisessa analyysissä. Automaattisten menetelmien kehittämisessä solusegmentointi on kuitenkin osoittautunut hyvin haastavaksi ongelmaksi solujen muodon ja ulkonäön suurten muutosten vuoksi solutyypistä, näytteen valmistelusta ja kuvantamisjärjestelmästä johtuen. Tämä väitöskirja esittää uusia menetelmiä solujen segmentointiin ja seurantaan keskittyen koneoppimiseen perustuviin lähestymistapoihin, jotka parantavat automaattisten menetelmien suorituskykyä ja uudelleenkäytettävyyttä. Spatiaalista ja ajallista kontekstia tehokkaasti hyödyntäviä soluehdotelmia käytetään ratkaisemaan solujen heikosti erottuvista reunoista ja joustavista muodoista johtuvaa solujen muodon monitulkintaisuutta erityisesti silloin kun tutkittava solutiheys on suuri. Tämä väitöskirja esittää kaksi menetelmää soluehdotelmille; ensimmäinen menetelmä käyttää useita läikkätyyppisiä suodatinpankkeja ilmaisemaan kandidaatteja pyöreänmuotoisille soluille, kun taas toinen menetelmä nimeltään soluehdotelmaverkko (Cell Proposal Network, CPN) käyttää konvoluutionaalisia neuroverkkoja oppiakseen tunnistamaan solut niiden muodon sekä ulkonäön perusteella erityyppisissä mikroskooppikuvissa. CPN regressoi ensin solukandidaatteja ympäröivät suorakaiteet ja niiden pistemäärän, jonka jälkeen se segmentoi alueet parhaiten sijoittuneiden suorakaiteiden joukosta tuottaen solukandidaattimaskit. CPN:ää voidaan mahdollisesti käyttää yleisenä soluilmaisimena erityyppisilla kuvantamistekniikoilla tuotetuissa kuvissa mukaan lukien histologisen valo-, fluoresenssi- ja vaihekontrastimikroskooppian. Väitöskirja esittää solujen segmentoinnin ja seurannan soluehdotelmien valintaongelmina, mitkä ratkaistaan joko optimaalisesti käyttämällä kokonaislukuoptimointia tai likimääräisesti käyttämällä iteratiivista lyhimmän kustannuspolun hakua sekä ei-maksimien vaimennusta. Tämä väitöskirja esittää myös verkon leikkaukseen (graph cut) perustuvan menetelmän, mikä hyödyntää valmiiksi saatavilla olevaa reunanilmaisinta segmentoimaan tarkasti muotoaan voimakkaasti muuttavia soluja. Väitöskirjatutkimuksen keskeinen tulos on uusi solujen seurantamenetelmä, mikä käyttää CPN:ää solukandidaattien ehdottamiseen, esittää vaihtoehtoiset seurantahypoteesit verkkomallia hyödyntämällä, ja valitsee globaalisti optimaalisen aliverkon solujen kulkemille reitille. Verrattuna useisiin muihin julkisesti saatavilla oleviin kuva-analyysiohjelmistoihin tässä väitöskirjassa kehitetyt menetelmät olivat suorituskyvyltään parhaita vaihekontrasti- ja fluoresenssimikroskopialla tuotettujen kuva-aineistojen analyyseissa, joissa solujen ulkomuoto oli hyvin vaihteleva.

Abstract This thesis concentrates on understanding people’s daily interactions with urban technologies and the role they play in everyday life by investigating use practices for the on urban, multipurpose, public display network in the city of Oulu in northern Finland. The goal is two-fold, namely, to investigate different aspects of emerging urban computing practices and understand the versatility of the contributing factors behind these practices. The work is grounded in practice theory that understands practices as a result of an historical evolution influenced by several forces. On the one hand, the thesis concentrates on the local accomplishment of practices; on the other hand it, seeks to understand the broader connections between these practices as well as their history and evolution. The material comes from three main sources: Users of the public displays, their developers and additional stakeholders involved in the design process, and citizen comments on the display network project on social media. The research is based on empirical qualitative research material; quantitative use statistics are applied to support the findings. The findings reveal that urban computing practices take on influences from several directions including designers and other stakeholders during the design phase, the users’ lives and existing practices, and ongoing societal and communal discourses. The thesis offers increased understanding of the designing and implementation of successful ubiquitous computing projects in a public setting. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja keskittyy ymmärtämään ihmisten päivittäistä vuorovaikutusta kaupunkiteknolgian kanssa tutkimalla käytäntöjä julkisten näyttöjen verkoston ympärillä. Tavoite on toisaalta tutkia kaupunkiteknologiakäytänteitä eri näkökulmista ja toisaalta ymmärtää monipuolisia osatekijöitä käytäntöjen takana. Työ perustuu käytäntöteoriaan, joka ymmärtää käytäntöjä historiallisen kehityksen seurauksena sekä usean osatekijän tuloksena. Toisaalta tutkielma keskittyy paikallisiin käytäntöihin; toisaalta se yrittää ymmärtää laajempia yhteyksiä käytäntöjen välillä sekä niiden historiaa ja evoluutiota. Materiaali tulee kolmesta päälähteestä: 1) Julkisten näyttöjen verkoston kehittäjiltä ja muilta suunnitteluprosessin sidosryhmiltä, 2) näyttöjen käyttäjiltä sekä 3) kaupunkilaisilta, jotka kommentoivat näyttöverkkoprojektia sosiaalisessa mediassa. Tutkimus perustuu laadulliseen tutkimusaineistoon, jonka lisäksi määrällistä käyttötilastoaineistoa sovelletaan tukemaan laadullisia havaintoja. Havainnot paljastavat, että urbaanin teknologian käytänteisiin vaikuttavat monet tekijät mukaan lukien suunnittelijat ja muut suunnitteluvaiheen sidosryhmät, käyttäjien elämä ja heidän olemassa olevat käytänteensä sekä ajankohtainen yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen keskustelu. Tutkielma tarjoaa uudenlaista ymmärrystä jokapaikan tietotekniikka -projektien suunnittelusta ja toteutuksesta julkisissa ympäristöissä.

Abstract Obesity, insulin resistance, type 2 diabetes (T2D) and non-alcoholic fatty liver disease (NAFLD) form a dangerous quartet which threatens human health all over the world. About 25% of adults around the world have NAFLD, which poses risks for cardiovascular and metabolic well-being and may develop into liver cirrhosis and hepatocellular carcinoma. Apart from lifestyle modification, treatment options for NAFLD are scarce. This thesis presents atrial fibrillation (AF) as a new complication of NAFLD among general population of 958 individuals aged 40-60 years participating in the OPERA study. Even after multiple-adjustments for confounding factors, ultrasound-based NAFLD predicted the development of AF during about 16 years of follow-up. Moreover, the association between AF and liver fibrosis in 76 individuals aged 64-82 years in a cross-sectional setting is presented. The thesis also shows that individuals with metabolic syndrome (MetS), with or without NAFLD, are at increased risk of cardiovascular events, T2D and the increase of left ventricular mass index in a study population of 958 individuals aged 40-60 years during a 20-year follow-up. In other words, NAFLD without MetS does not seem to expose to these three cardiometabolic complications. The thesis also shows that rifampicin-activated pregnane X receptor (PXR), a member of the nuclear receptor superfamily of ligand-activated transcription factors with several endobiotic and xenobiotic activators, increases serum levels of cholesterol, phospholipids and certain fatty acids, assessed by nuclear magnetic resonance metabolomics technique, in a randomized, open, placebo-controlled trial among 34 young and healthy individuals. These serum lipids are considered toxic lipids and capable of transforming hepatosteatosis into steatohepatitis and even more severe forms of NAFLD. Moreover, rifampicin-activated PXR has no effect on serum triglycerides, that are non-toxic lipids, or triglyceride accumulation in the liver, assessed by magnetic resonance imaging, in 15 young and healthy individuals. In conclusion, this thesis advances the knowledge in the pathogenesis, lipid metabolism, complications and heterogeneous nature of NAFLD. These may have implications for patient care and follow-up. / Tiivistelmä Maailmanlaajuisesti noin 25% täysi-ikäisistä henkilöistä sairastaa alkoholinkäyttöön liittymätöntä rasvamaksaa. Sen tiedetään altistavan sydän- ja verisuonisairauksille, aineenvaihduntahäiriöille, maksakirroosille ja jopa maksasyövälle, mutta elämäntapahoitoa lukuun ottamatta hoitomahdollisuudet ovat toistaiseksi vähäisiä. Tässä väitöskirjassa osoitetaan ensimmäistä kertaa alkoholinkäyttöön liittymättömän rasvamaksan ennustavan itsenäisesti eteisvärinän ilmaantuvuutta noin 16 vuoden seurannan aikana 958 tavallisen keski-ikäisen ihmisen aineistossa osana OPERA-tutkimusta. Lisäksi väitöskirjassa osoitetaan maksan sidekudosmuodostuksen ja eteisvärinän välillä olevan yhteys poikkileikkausasetelmassa 76 iäkkään ihmisen muodostamassa aineistossa. Väitöstutkimuksessa havaittiin myös, että metabolista oireyhtymää sairastavilla henkilöillä on suurentunut tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien sekä vasemman kammion koon suurentumisen riski noin 20 vuoden seurannan aikana 958 tutkittavan henkilön aineistossa riippumatta siitä, onko heillä alkoholinkäyttöön liittymätön rasvamaksa. Toisin sanoen alkoholin käyttöön liittymätön rasvamaksa ilman metabolista oireyhtymää ei lisää edellä mainittujen kolmen sairauden riskiä. Väitöstutkimuksessa esitetään lisäksi, että rifampisiinilla aikaansaatu maksan pregnane X -reseptorin aktivaatio johtaa seerumin fosfolipidien, tiettyjen rasvahappojen sekä usean eri kolesterolityypin lisääntymiseen 34 terveen nuoren henkilön aineistossa. Kirjallisuudessa näiden seerumin rasva-aineiden on esitetty aiheuttavan alkoholin käyttöön liittymätöntä maksatulehdusta ja jopa rasvamaksan vakavimpia muotoja. Toisaalta rifampisiini ei lisännyt seerumin triglyseridipitoisuutta eikä aiheuttanut magneettitutkimuksella mitattuna triglyseridien kertymistä maksaan 15 terveen nuoren henkilön aineistossa. Tämä väitöstutkimus antaa lisätietoa rasvamaksan kehittymisestä, rasva-aineenvaihdunnasta ja komplikaatioista sekä korostaa rasvamaksan monimuotoista luonnetta. Nämä löydökset saattavat parantaa rasvamaksaa sairastavien henkilöiden hoitoa ja seurantaa.

Abstract Obesity and dyslipidemia are major risk factors for type 2 diabetes, cardiovascular diseases (CVD), cancer, and musculoskeletal disorders. In prevention, the major goal is to limit calorie consumption and to reduce LDL-C and triglyceride. Dietary fiber (DF) intake is inversely related to body weight gain, insulin resistance, dyslipidemia, and CVD. This thesis investigated the effects of the DFs polydextrose (PDX) and lignin-rich insoluble residue (INS) from brewer’s spent grain (BSG) on lipid metabolism and obesity in diet-induced obese mice. In study 1, PDX was investigated on lipid metabolism in Western-diet-fed mice. We found that PDX reduced fasting plasma cholesterol and triglyceride, food intake, and increased bacteria such as Allobaculum, Bifidobacterium and Coriobacteriaceae in the gut. These changes in the gut microbiota with PDX were associated with downregulation of the genes Fiaf, Dgat1 and Cd36, and upregulation of Fxr in the intestine. We suggest that the hypolipidemic effect of PDX is exerted via diet-induced modification of gut microbiota and gene expression. In study II, INS from BSG was studied for its degradation products in mice fed with a fiber-deficient diet. We found that INS was partially degraded by gut microbiota and contributed to the phenolic pool. The major metabolite in mouse urine was 4-methylcatechol, a degradation product of lignin. In study III, the effects of INS from BSG were studied on lipid metabolism and obesity in high-fat diet-fed mice. INS showed hypocholesterolemic effects, reduced body weight and hepatic steatosis, and increased bacterial diversity, Clostridium leptum, and Bacteroides. INS increased bile acid excretion in the feces and upregulated the genes Srebp2, Hmgcr, Ldlr, Cyp7a1, Pparα, Fxr and Pxr in the liver. The present results suggest that INS from BSG induced beneficial systemic changes via bile acid and gut microbiota. In study IV, PDX was investigated for food intake and appetite-related parameters in healthy and overweight females in an acute study. A midmorning preload of 12.5 g PDX reduced hunger by 31.4% during satiation period while there was no significant change in energy intake compared to placebo. In addition, PDX lowered plasma insulin significantly, by 15.7%, and increased GLP-1 by 39.9%. PDX may reduce appetite, but a larger trial would be needed. / Tiivistelmä Liikalihavuus ja rasvatasapainon häiriöt ovat riskitekijöitä sydän- ja verisuonisairauksien, tyypin 2 diabeteksen, syövän sekä luuston ja lihaksiston sairauksien kehittymiseen. Näiden sairauksien ehkäisyssä pääasiallisena tavoitteena on vähentää energiansaantia, LDL-kolesterolia ja triglyseridejä. Ruoan ravintokuitujen saannin on osoitettu olevan yhteydessä painon ja plasman rasvatasojen laskuun sekä sydän- ja verisuonisairauksien vähenemiseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ravintokuitu polydekstroosin (PDX) ja viljanjyvien prosessoinnista ylijäävän (BSG, brewer’s spent grain) ligniinipitoisen liukenemattoman sivutuotteen (INS) merkitystä rasva-aineenvaihduntaan ja aineenvaihduntasairauksiin liikalihavilla hiirillä. Tutkimuksessa I tarkasteltiin ravintokuitu PDX:n vaikutusta rasvojen aineenvaihduntaan länsimaisella ruokavaliolla ruokituilla hiirillä. Tutkimus osoitti, että ruokavalioon lisätty PDX alensi plasman kolesteroli- ja triglyseriditasoja paastossa sekä hillitsi ravinnonottoa ja lisäsi Allobaculum-, Bifidobacterium- ja Coriobacteriaceae-suolistobaktereja. Nämä suolistomikrobiston muutokset ovat yhteydessä Fiaf, Dgat1 ja Cd36 -geenien ilmentymistasojen laskuun ja Fxr -geenin ilmentymistason nousuun PDX-lisäruokittujen hiirien suolistossa. PDX:n hypolipideeminen vaikutus näyttäisi välittyvän ruokavaliosta johtuvan suoliston geenien ilmentymisen ja suolistomikrobiston muuttumisen kautta. Tutkimuksessa II tarkasteltiin runsaasti ligniiniä sisältävän INS:n hajoamistuotteiden vaikutusta aineenvaihduntaan hiirillä, joiden ruokavaliossa on vähemmän kuitua. Tutkimuksessa havaittiin, että suolistomikrobit hajottivat ravintokuitu INS:n osittain fenoliyhdisteiksi verenkiertoon. INS lisäsi virtsassa 4-metyylikatekolin määrää, joka on ligniinin hajoamistuote. Tutkimuksessa III tarkasteltiin INS-lisäyksen vaikutusta rasva-aineenvaihduntaan ja liikalihavuuteen korkearasvapitoisella ruokavaliolla ruokituilla hiirillä. Tulokset osoittivat, että INS-lisäys ruokavalioon alensi kolesterolia ja eläimen painoa sekä vähensi maksan rasvoittumista ja lisäsi vallitsevien bakteerien monimuotoisuutta, Clostridium leptum- ja Bacteroides -bakteereja. INS lisäsi sappihappojen erittymistä ulosteeseen ja Srebp2, Hmgcr, Ldlr, Cyp7a1, Pparα, Fxr ja Pxr -geenien ilmentymistä maksassa. Tuloksemme osoittivat, että BSG-ylijäämätuotteesta saatu ligniinipitoinen INS sai aikaan hyödyllisiä systeemisiä vaikutuksia suoliston mikrobiston ja sappihappojen muutosten kautta. Tutkimuksessa IV tarkasteltiin PDX:n vaikutusta ravinnonottoon ja ruokahaluun vaikuttaviin muuttujiin normaalipainoisilla ja liikalihavilla naisilla akuutissa tutkimuksessa. Tulosten mukaan ravintokuitu PDX:n nauttiminen aamiaisella vähensi näläntunnetta (31,4 %) seuraavalla aterioinnilla, kun taas plasebolla ei ollut vaikutusta. Lisäksi PDX alensi merkitsevästi insuliinitasoa (15,7 %) ja nosti GLP-1-tasoa (39,9 %). PDX vaikuttaisi vähentävän ruokahalua, mutta lisätutkimuksia tarvitaan.

Johan Adam Heyns is probably the most productive and noteworthy Afrikaans theologian of the twentieth century, born in South Africa. He was a real pioneer in his field. It is a well known fact that the kingdom of God played a vital role in all of his work. In fact, he used it as a systematic-theological category, which flows like a perennial river of opportunity, consistently through all of his writings. It gave him the opportunity to be consistent in both his systematic theology and in his ethics. Heyns used the kingdom of God as a systematic-theological category to show clearly how man and God can be co-workers in this world in a dialogical relationship. This relationship, of which God is the initiator, are characterised by the covenant between God, the Father-King, and man, the obedient child-servant. He also used the opportunity to integrate his love for philosophy with his love for theology. This integration opened up a wide spectrum of thoughts, ideas and meanings which he could scientifically analyze, explore, connect and merge together systematically. His contact with Stoker and their shared Calvinistic worldview as well as their shared Afrikaans culture and Christian religion, together with the influence of amongst others Du Toit and Snyman, Oberholzer, Vollenhoven, Barth, Brunner and Berkouwer, laid the foundation for his frame of reference. Unfortunately there was philosophical flooding from time to time, because it caused him to fill the kingdom of God with philosophical concepts which allowed him to think of the kingdom of God as an ontological cosmic-universal entity. His philosophical background and connection also leads to some inadequate speculations in his theology and especially in his eschatology. Inadmissibly he didn’t always use the Bible appropriately, although his doctrine of Scripture and hermeneutics were satisfactory. Heyns could have explored the important part which prayer must play in theology more thoroughly. But he did pioneer’s work in Dogmatics and Ethics in Afrikaans and as an ecumenist and church leader, which we must really appreciate. Lastly his philosophical modus operandi also had a positive side. It helped him to differentiate between important theological concepts. Heyns distinguished between the rule of God and the kingdom of God, as well as between the realisation of the kingdom of God and the eschatological fulfilment of God’s kingdom. These differentiations were tested on some theological problems, including the question whether the kingdom of God is really an ontological entity, the Theodicy problem and the “Nah-erwartung” problem. It was found that these differentiations, when used consistently, have valuable theological problem solving abilities. Although Heyns perhaps didn’t realise this, and he weren’t consistent in the use of these differentiations, he must be credited for identifying and clarifying them. / Thesis (PhD)--University of Pretoria, 2010. / Dogmatics and Christian Ethics / unrestricted

I denna uppsats undersöks användningen av den etablerade och utbredda konstruktionen ja men/nej men, vars mångskiftande interaktionella betydelse i det svenska samtalsspråket inte tidigare har klarlagts i regelrätta studier. Utifrån en CA-baserad metodik och en modifierad modell av appraisalteorins dialogicitetssystem har ja men/nej men-konstruktionernas position, funktion, attityd och form i fyra dyadiska poddsamtal kategoriserats och analyserats. Kategoriseringen av konstruktionerna utgår ifrån – och kompletterar – tidigare internationella studier, och en övergripande beskrivning av de olika svenska ja men/nej men-konstruktionerna presenteras. I analysen av 137 fullföljda ja men/nej men-inledda yttranden, utkristalliserar sig nio funktioner för ja men/nej men, varav sju är sekvensreglerande och positionsoberoende. Av de sekvensreglerande funktionerna bidrar tre till att utvidga sekvensen (bekräftande, kompletterande, förhandlande), medan fyra inskränker och avslutar sekvensen (korrigerande, ifrågasättande, sammanfattande, skiftande). Utöver en sekvensreglerande funktion fyller de turinbäddade, men inte de turinledande, konstruktionerna även en av två praktiska funktioner (reparerande, anföringsmarkerande). Samtalsdeltagarna använder företrädesvis ja men/nej men-konstruktionerna turinledande i sekvensutvidgande yttranden. Ja men används något oftare än nej men, medan konstruktionen jo men ytterst sällan används. Ja men och nej men används såväl turinledande som turinbäddat, och i samtliga nio funktioner. Det kvantitativa resultatet indikerar att deltagarna i poddsamtalen tenderar att använda ja men med framhävande attityd i utvidgande funktioner, och nej men med nedtonande attityd i inskränkande funktioner. I den anföringsmarkerande funktionen ses ett samband mellan lexikal konstruktion och den handling som realiseras i det citerade yttrandet. En diakron studie av detta användande för att utröna om fenomenet är en rest från ett ursprungligt, prototypiskt bruk av konstruktionen föreslås som fortsatt forskning om ja men/nej men. / This thesis presents an examination of the well-establish and frequently used construction ja men/nej men (yes but/no but), which interactional significance in the Swedish language has not yet been investigated. By employing a CA-based method, and a modified model of the appraisal system of engagement, the position, interactional function, attitude, and form of the ja men/nej men-constructions in four dyadic podcasts has been categorized and analyzed. The categorization is based on – and contributes to – international studies, and a comprehensive description of the Swedish construction is presented. In the 137 analyzed ja men/nej men-initiated utterances, nine functions emerge of which seven regulate sequences, regardless of a turn-initiated or turn-embedded position. Three of these regulating functions expand the sequence (confirming, completing, negotiating), while four close it (correcting, challenging, concluding, shifting). The turn-embedded constructions also assume two additional practical functions (repairing, quotative marking). The participants primarily use the construction in sequence-expanding utterances and are more frequently using ja men than nej men, very rarely jo men. The result indicates that the participants tend to use an authoritative ja men to expand the sequence, and a hedging nej men to close the sequence. A correlation, although not significant, between lexical construction and function is seen in the quotative marking function, where the performed action in the quoted utterance seems to determine the lexical choice. A diachronic study of this usage, to investigate if this is a prototypical use, is one of the suggestions for future research of the usage of the Swedish ja men/nej men-construction.

La mancha bacteriana causada por el patógeno Pseudomonas syringae pv. tomato (P. s. tomato) es una de las enfermedades más devastadoras del cultivo del tomate. En este trabajo se demuestra que la sola inhibición de la expresión del gen Ep5C, que codifica una peroxidasa catiónica extracelular, es suficiente para conferir una marcada resistencia a P.s. tomato. Esta inhibición encontrada en las plantas de tomate produce una resistencia que no requiere la activación de las rutas de defensa descritas hasta ahora, controladas por el ácido salicílico y el ácido jasmónico. Así, la inhibición de este gen constituye una nueva herramienta genética para obtener plantas transgénicas resistentes a esta enfermedad. La temprana inducción del gen Ep5C está mediada por el H2O2, una especie reactiva de oxígeno generada durante el curso de u interacciones planta-patógeno. Los mecanismos que controlan la resistencia de las plantas a patógenos necrotrofos constituye uno de los aspectos menos estudiados en la actualidad. La búsqueda de nuevos componentes genéticos que participan en la cascada de señalización de las plantas frente a patógenos constituye uno de los retos de la biología molecular moderna. En este trabajo llevamos a cabo un escrutinio, utilizando plantas transgénicas de Arabidopsis thaliana portadoras del gen de la B-glucoronidasa (GUS) como gen marcador bajo el control del promotor del gen Ep5C, en busca de mutantes alterados en la expresión de dicho gen. En el presente trabajo presentamos la identificación y caracterización de uno de los mutantes, en concreto el mutante ocp3 (overexpressor of cationic peroxidase 3), el cual presenta expresión constitutiva del gen GUS. Las plantas ocp3 muestran una elevada acumulación de H2O2, y se caracterizan por presentar expresión constitutiva de GST1 y PDF1.2, dos genes marcadores de la respuesta defensiva, pero sin embargo no muestra expresión de PR-1, un gen marcador dependiente de la ruta del ácido salicílico (SA). La característic / Coego González, A. (2006). Análisis funcional del gen Ep5C y su implicación en los mecanismos de defensa en plantas [Tesis doctoral]. Universitat Politècnica de València. https://doi.org/10.4995/Thesis/10251/1972

Ce mémoire, réalisé dans le cadre du programme de maîtrise en science politique de l'Université Laval, analyse le processus de consultation publique sur le Plan de transport de la Ville de Montréal (2007). La question principale qui a guidé cette recherche est la suivante : quels sont les effets, tant au niveau du Plan de transport que chez les participants, de ce processus de consultation? L'objectif principal était donc d'analyser le processus de consultation publique afin de vérifier dans quelles mesures le Plan de transport a été modifié suite à ces consultations, et ce qu'en ont retiré les participants. Les conclusions de cette étude suggèrent que le processus de consultation a influencé le contenu du document, et que la consultation a engendré certains bénéfices organisationnels et personnels pour les participants, ainsi que des bénéfices politiques pour la Ville de Montréal.