Detta är ett arbete som visar en del av de teorier som finns inom moralutvecklingen idag. Tyngdpunkten har lagts på Lawrence Kohlberg och hans stadieutveckling. Därtill kommer kritiker till dessa teorier att tas upp. Nancy Eisenberg och Carol Gilligans ”bry sig om”-perspektiv på moralutveckling kommer att ställas mot Kohlbergs mer rättviseinriktade teoristadier. De forskare som även kommer att tas upp är bortsett från ovannämnda, Earl Barnes, Margaret Schallenberger, vilka var de första som forskade i om barn hade en moralisk utveckling. Jean Piaget, vilkens teorier ligger till grund för Kohlbergs stadier och John C. Gibbs, som har delat upp Kohlbergs stadier i ett mer existentiellt utvecklingsschema kommer även att diskuteras. Dessa kommer att presenteras i kronologisk ordning. En undersökning gjord i England bland femåringar tas även upp vilken ska granska giltigheten i teorierna, samtidigt som resultatet ska tolkas och ses ur två perspektiv. Eisenbergs ”bry sig om”-perspektiv, vilken undersökningen är baserad på, ställs i jämförelse med Kohlbergs rättviseanpassade utvecklingsteori. Resultatet av undersökningen visar att teorierna stämmer överrens med verkligheten, men med kritikernas tankar i beaktande. Det visade även en skillnad i utveckling mellan pojkar och flickor. Denna uppsats är en teorigrund för vidare studier och handling inom detta område. / Examensarbete på Grundskollärarprogrammet 1-7 ht 1997.

Abstract Inspired by feminist standpoint theory, this doctoral thesis studies what the voices and silences about experiences of sexual violence tell us when voiced by adolescent girls who have been in residential care institutions. This group of girls evidently experience more sexual violence compared to their peers. This dissertation is based on four scientific Articles. In Article I, Erving Goffman’s theory is used to analyse the girls’ experiences of being in residential institutions and Articles II–IV focus on their sexual violence experiences. Data is generated in 2013 through semi-structured interviews with 11 girls aged 14–17 years old, and through interviews with one of these girls from 2013–2017. Data from Bulgaria, Catalonia and Italy regarding the violent experiences of 46 girls is also used in Article II. Qualitative content analysis (Articles I–III) and the Listening Guide method (Article IV) were used in data analysis. The Articles reveal that the girls have multiple vulnerabilities that affect on creating safe connections, as well as voicing their experiences. The majority of the girls did not voice their experiences of sexual violence as violence and based on the data it can be interpreted that the sense of being cared for by someone might impact on what was named and/or recognised as sexual violence. The phenomenon was named abusive illusion of care and proposed to be included in Jenny Pearce’s social model of abused consent. A new term was also suggested for the area of girls’ sexually risky behaviour, which is further developed in this compilation report as sexism-related internalised sexual violence. In this compilation report, the main results of the Articles are combined and re-read in the light of Carol Gilligan’s theorisations. Those findings confirm that girls’ voices and silences about their sexual violence experiences are a complex and multidimensional combination of self-silence and being silenced, connection and resistance. Sexual violence experiences should be considered as contextual, relational, contradictory and situational phenomena. It is suggested that violence prevention programmes be organised in a gender-responsible way for all from an early age. Furthermore, professionals should be educated to recognise the hidden aspects in sexual violence and conceptualisations of sexual violence needs to be developed further. / Tiivistelmä Feministisen standpoint-teorian inspiroimana tässä väitöskirjassa tutkitaan, mitä lastensuojelulaitoksissa asuneiden tyttöjen äänellisyydet ja vaikenemiset kertovat heidän kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Aiempi tutkimustieto osoittaa tämän tyttöryhmän kokevan vertaisiaan enemmän seksuaalista väkivaltaa. Väitöskirjaan sisältyy neljä tieteellistä artikkelia. Artikkeli I:ssa analysoidaan tyttöjen laitoskokemuksia Erving Goffmanin teorian avulla. Artikkeleissa II–IV keskitytään tyttöjen seksuaalisen väkivallan kokemuksiin. Aineisto koostuu yhdentoista 14–17-vuotiaan tytön puolistrukturoidusta haastattelusta vuodelta 2013 sekä yhden tytön haastatteluista vuosilta 2013–2017. Artikkeli II:ssa on otteita Bulgariasta, Italiasta ja Kataloniasta kerätyistä aineistoista koskien neljänkymmenenkuuden tytön väkivaltakokemuksia. Analyysissa käytettiin sisällönanalyysiä (Artikkelit I–III) ja Listening Guide -metodia (Artikkeli IV). Osatutkimuksista selvisi, että tyttöjen moniulotteiset haavoittuvuudet vaikuttavat turvallisten yhteyksien luomiseen sekä omien kokemusten kertomiseen. Suurin osa tytöistä ei sanallistanut seksuaalisen väkivallan kokemuksiaan väkivallaksi, ja tyttöjen kokema välittäminen näytti vaikuttavan siihen, minkä he tunnistivat ja/tai nimesivät seksuaaliseksi väkivallaksi. Ilmiö nimettiin “vahingolliseksi välittämisen illuusioksi,” ja se esitetään lisättäväksi Jenny Pearcen seksuaalista suostumusta koskevaan malliin. Tyttöjen seksuaalisen riskikäyttäytymisen alueelle ehdotettiin uutta termiä, ja tässä yhteenveto-osuudessa se on edelleen kehiteltynä “seksismiin perustuva sisäistetty seksuaalinen väkivalta.” Yhteenveto-osuudessa artikkeleiden päätulokset on yhdistetty ja niitä on uudelleen luettu Carol Gilliganin teoriaa hyödyntäen. Näin saadut tulokset osoittavat, että tyttöjen äänellisyydet ja vaikenemiset seksuaalisesta väkivallasta sisältävät moniulotteisen yhdistelmän vaikenemista ja vaietuksi tulemista, kuulumisen tunnetta sekä vastarintaa. Seksuaalisen väkivallan kokemukset tulisikin nähdä relationaalisena ja moniäänisenä, sekä tilanne- ja kontekstisidonnaisena ilmiönä. Lapsille tulisi suunnata varhaisessa vaiheessa väkivaltaa ennaltaehkäiseviä sukupuolivastuullisia koulutuksia. Lisäksi ammattilaisille tulisi järjestää koulutusta seksuaalisen väkivallan piiloisten muotojen tunnistamiseksi ja seksuaalisen väkivallan sanallistuksia tulisi edelleen kehittää.

Der Begriff Care wird im deutschsprachigen Raum zumeist mit Sorge, Fürsorge, fürsorglicher Praxis oder Sorgearbeit übersetzt. Als gemeinsamer Bezugspunkt theoretischer Konzeptionen kann gelten, dass Care eine spezifische Logik der Relationalität aufweist. Care fungiert in wissenschaftlichen, philosophischen und politischen Kontexten als sensibilisierendes Konzept zur Kategorisierung von Sorge sowie als Analyseinstrument, das auf die Kritik der geschlechtshierarchischen Arbeitsteilung und der kapitalistischen Produktionsverhältnisse gerichtet ist. Empirische Forschungsvorhaben zu Care weisen in ihren Fragestellungen häufig einen expliziten Bezug zur Geschlechterforschung auf.

This thesis provides the first rigorous history of the concept of midlife crisis. It highlights the close connections between understandings of the life course and social change. It reverses accounts of popularization by showing how an idea moved from the public sphere into academia. Above all, it uncovers the feminist origins of the concept and places this in a historically little-studied tradition of writing about middle age that rejected the gendered "double standard of aging." Constructions of middle age and life-planning were not always oppressive, but often used for feminist purposes. The idea of midlife crisis became popular in the United States with journalist Gail Sheehy's Passages (1976), a critique of Erik Erikson's male-centered model of ego development and psychoanalytic constructions of gender and identity more generally. Drawing on mid-century notions of middle life as the time of a woman's entry into the public sphere, Sheehy's midlife crisis defined the onset of middle age, for men and women, as the end of traditional gender roles. As dual-earner families replaced the male breadwinner model, Passages circulated widely, read by women and men of different generations, including social scientists. Three psychoanalytic experts-Daniel Levinson, George Vaillant, and Roger Gould-rebutted Sheehy by putting forward a male-only concept of midlife as the end of a man's family obligations; they banned women from reimagining their lives. Though this became the dominant meaning of midlife crisis, it was not universally accepted. Feminist scholars, most famously the psychologist and ethicist Carol Gilligan, drew on women's experiences to challenge the midlife crisis, turning it into a sign of emotional instability, immaturity, and egotism. Resonating with widespread understandings of mental health and social responsibility, and confirmed by large-scale surveys in the late 1990s, this relegated the midlife crisis to a chauvinist cliché. It has remained a contested concept for negotiating the balances between work and life, production and reproduction into the present day.