<p>The study deals with the usage of tenses in Finnish and Swedish. The analysis focuses on the tenses of finite verb-forms and the aim is to compare differences in tense usage in order to notice where if at all the tense usage differs. The material used comprises one Finnish novel, one Swedish novel and their translations.</p><p>The Finnish novel chosen is written by Arto Paasilinna and is called Aatami ja Eeva. The Swedish novel is called Ingen mans land and it is written by Jan Guillou. These novels were chosen because they are both contemporary and the texts were comparable with regard to how much narrative and dialogue they contain.</p><p>One problem with generalizing is, that authors as well as translators all have their own idiolect; a variety of a language unique to an individual. A translator may also use a different tense as a stylistic device, for example to enliven the text or to add some drama into it.</p><p>My hypothesis was, that due to the semantic similarities between the two languages the tense usage is very similar in Finnish and Swedish. Clear differences were not expected.</p><p>The findings of the study verified my hypothesis. However, the study showed that Finnish past perfect was often translated as imperfect tense in the Swedish text and vice versa. The tenses concerned are a "temporal couple", both of them indicating "the past of the past". It might be due to this that it has been possible to change the tense in the translation without affecting the meaning of the sentence. My conclusion is, that in addition to this altering the tense was in many cases a stylistic choice.</p><p>Keywords: tenses, tense usage, Finnish, Swedish, translation</p>

Abstract This thesis explores the use of assistive in-situ technologies for formal caregivers in nursing homes. More specifically, focus is placed on improving context awareness and medication management. Although these topics have previously been researched for elderly care in general, few solutions targeting nursing homes have been generated. As the aging population further increases the burden on this care environment, it is important that solutions are found to help maintain care quality. The main findings in this thesis emphasise how technology can assist formal caregivers and facilitate increased patient wellbeing. The articles presented in this thesis describe our creation of a context-aware sensor system (named CARE) and a non-expert miniaturised near-infrared spectroscopy (MNIRS) solution. Both systems were designed iteratively with the help of nurses and were evaluated in a nursing home. CARE quantifies elderly residents’ behaviour, analyses the resulting data and produces valuable and actionable insights for nurses. Results from a two-month-long user study demonstrate that the system can facilitate increased awareness of patients’ needs and enhance care service. The custom MNIRS solution allows nurses to scan pharmaceuticals and obtain accurate identifications. This method significantly outperforms currently available tools in nursing homes and represents a promising solution that can reduce medication mismanagement. In the discussion section of the thesis, we revisit the research questions defined in the introduction and examine how each were answered. In addition, we discuss the augmentation of nursing home technology and various stakeholders’ perspectives. We then highlight how the work covered in this thesis was conducted in collaboration with industry and offer some conclusions, limitations and reflections. / Tiivistelmä Tämä väitöstyö tutkii paikkasidonnaisten teknologioiden käyttöä hoitajien työn helpottamiseksi vanhusten palvelukodeissa. Työn keskiössä on erityisesti kontekstitietoisuuden lisääminen ja lääkehoidon valvonta. Näitä aiheita on tutkittu laajalti aiemminkin, mutta aitoihin ympäristöihin keskittyviä ratkaisuja on vielä vain vähän. Väestön ikääntyminen aiheuttaa haasteita vanhustenhoidossa, ja siksi on tärkeää kehittää ratkaisuja hoidon laadun ylläpitoa varten. Väitöstyön löydökset painottavat teknologian roolia hoitajien avustajana sekä hoidettavien hyvinvoinnin ylläpitäjänä. Työn artikkelit kuvailevat kontekstitietoisen järjestelmän (CARE) koko kehitys- ja elinkaaren sekä lähi-infrapunaspektroskopiaan perustuvan ratkaisun lääkehoidon prosessien parantamiseksi. Molemmat järjestelmät kehitettiin iteratiivisesti hoitajien avulla ja koestettiin aidossa ympäristössä vanhainkodissa. CARE analysoi asiakkaiden liikkeitä ja toimintoja sekä visualisoi niistä korkeamman tason tietoa hoitajille. Kahden kuukauden kenttäkokeen tuloksena voidaan todeta, että järjestelmät yhdessä voivat auttaa hoitajia ymmärtämään asiakkaiden tarpeita sekä parantamaan hoidon laatua. Lähi-infrapunaspektroskopiaan perustuvalla kannettavalla ratkaisulla puolestaan hoitajat voivat varmistaa lääkehoidon oikeellisuuden. Tämä menetelmä on tarkempi ja parempi kuin tämänhetkiset käytössä olevat ratkaisut lääkkeiden oikeaksi toteamiseen. Väitöstyön keskusteluosuus palaa tutkimuskysymyksiin ja selventää, kuinka tehty työ ja saavutetut tulokset vastaavat niihin. Lisäksi keskustelu antaa yleiskuvan eri osapuolien näkemyksistä kehitetyn ratkaisun hyödyistä ja sen soveltuvuudesta käytännön työhön. Lopuksi väitöstyö luo katsauksen yhteistyön rooliin eri osa-alueiden toteuttamisessa ja esittää kriittisen näkökulman työn puutteisiin sekä yhteenvedon.

<p>Sammanslagningar över Östersjön har aldrig varit så populära som de har varit under 1990-talet. Sverige och Finland är två grannländer som kan uppfattas lika som bär, om man tittar längre bort från Asien, men ändå så slutar samarbetet oftast med besvikelse. Den största anledningen till att samarbetena inte fungerar brukar vara att deras kulturer skiljer sig åt. Svenskarna är lagspelare som tycker om att diskutera och komma fram till genomtänkta beslut medan deras kallprat är något som frustrerar de finska kusinerna på andra sidan av havet. Där är man gärna effektiv och tar snabba, mer riskfyllda beslut och har ett betydligt mer auktoritärt sätt att styra. Men har tiderna blivit bättre nu när så mycket forskning på kulturskillnader mellan svenskar och finländare har gjorts efter 90-talet? Vilka är de största hindren för ett framgångsrikt samarbete? Har man äntligen lärt sig?</p><p>Syftet med denna uppsats är att undersöka dessa kulturskillnader i ett av världens största skogsbolag Stora Enso med hjälp av en medieanalys och försöka kartlägga vad det är som mest skiljer svenskar och finländare åt. Vidare ska detta samtidigt lyfta fram den mäktiga position som media har på oss när vi söker bekräftelse för våra fördomar och stereotyper om representanter från andra länder och hur dessa påverkar även under företagsomstruktureringar. Studien går ut på att undersöka 49 olika svenska och finska artiklar som behandlar kulturskillnader i Stora Enso under de tio år företaget har funnits.</p><p>Resultatet visar att det som orsakar konflikter och skildras mest i medier är chefskap och svenskarnas långsamma process att fatta beslut. Studien bekräftar att media leker mycket med dessa stereotyper, och kan därmed har ett stort inflytande på våra uppfattningar om varandra. Den misslyckas dock att bevisa att företaget Stora Enso skulle ha några kulturella skillnader mellan svenskar och finländare som skulle leda till ett betydligt sämre samarbete.</p> / <p>Yritysjärjestelyt Ruotsin ja Suomen välillä eivät ole koskaan aikaisemmin olleet yhtä suosittuja kuin 1990-luvulla ja sen jälkeen. Kauempaa, esimerkiksi Kiinasta katsottuna näiden kahden naapurimaan kulttuurit ovat kuin kaksi marjaa, mutta jostain syystä kuitenkin yhä useammat fuusiot päätyvät juuri kulttuurierojen vuoksi epäonnistuneiden yritysjärjestelyiden joukkoon.</p><p>Ruotsalaiset ovat tiimipelaajia, jotka pitävät niin sanotusta <em>”diskuteerauksesta” </em>ja tekevät hyvin harkittuja, mutta hitaampia ratkaisuja. Tämä ruotsalaisten tyhjänpäiväinen jutustelu saa usein toisella puolella Itämerta työskentelevät suomalaiset pudistelemaan päitään, sillä Suomessa päätökset halutaan tehdä tehokkaasti. Toisin sanoen tehdään nopeita ratkaisuja, joissa myös riskienotto on sallittua. Ovatko ajat kuitenkin muuttuneet sitten 90-luvun, jonka jälkeen myös tutkimukset näiden kahden maan välisistä kulttuurieroista on kasvaneet. Aiheuttaako jokin tietty kulttuuriero enemmän erimielisyyksiä vai olemmeko vihdoin oppineet jotain toisiltamme?</p><p>Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia media-analyysin avulla ruotsalaisten ja suomalaisten kulttuurieroja yhdessä maailman suurimmassa metsäyhtiössä Stora Ensossa. Tavoitteena on yrittää selvittää, mikäli jokin kulttuuriero on erityisen herkkä ja altis konfliktien syntyyn näiden kahden maan välillä. Samalla tarkoituksena on myös nostaa esille median suuri vaikutusvalta mielipiteiden muokkaamisessa, sekä yksilöiden että yrityksien näkökulmasta katsottuna ja selvittää mikäli tiedotusvälineet vahvistavat näitä stereotypioita. Tutkielma perustuu 49 suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurieroja käsittelevän lehtiartikkelin pohjalta tehtyyn analyysiin koko Stora Enson kymmenenvuotisen olemassaolon ajalta.</p><p>Tutkimus osoittaa, että suurin ero piilee johtajakulttuureissamme ja tässä tapauksessa erityisesti suomalaisten. Ruotsalaisten hidas päätöksentekoprosessi nostatti toiseksi eniten huomiota tutkimuksessa mukana olleissa lehdissä. Tutkielman tulos vahvistaa samalla käsityksen siitä, että media usein leikkii näillä stereotypioilla ja siten vaikuttaa myös siihen millaisia käsityksiä me luomme toisistamme niin yksilö- kuin yritystasolla. Tutkimus ei kuitenkaan kykene osoittamaan, että nykyisessä maailmanlaajuisessa Stora Ensossa ilmenisi hyvinkin suuria kulttuurieroja ruotsalaisten ja suomalaisten välillä, mikä johtaisi selkeästi huonompaan yhteistyöhön.</p>

Sammanslagningar över Östersjön har aldrig varit så populära som de har varit under 1990-talet. Sverige och Finland är två grannländer som kan uppfattas lika som bär, om man tittar längre bort från Asien, men ändå så slutar samarbetet oftast med besvikelse. Den största anledningen till att samarbetena inte fungerar brukar vara att deras kulturer skiljer sig åt. Svenskarna är lagspelare som tycker om att diskutera och komma fram till genomtänkta beslut medan deras kallprat är något som frustrerar de finska kusinerna på andra sidan av havet. Där är man gärna effektiv och tar snabba, mer riskfyllda beslut och har ett betydligt mer auktoritärt sätt att styra. Men har tiderna blivit bättre nu när så mycket forskning på kulturskillnader mellan svenskar och finländare har gjorts efter 90-talet? Vilka är de största hindren för ett framgångsrikt samarbete? Har man äntligen lärt sig? Syftet med denna uppsats är att undersöka dessa kulturskillnader i ett av världens största skogsbolag Stora Enso med hjälp av en medieanalys och försöka kartlägga vad det är som mest skiljer svenskar och finländare åt. Vidare ska detta samtidigt lyfta fram den mäktiga position som media har på oss när vi söker bekräftelse för våra fördomar och stereotyper om representanter från andra länder och hur dessa påverkar även under företagsomstruktureringar. Studien går ut på att undersöka 49 olika svenska och finska artiklar som behandlar kulturskillnader i Stora Enso under de tio år företaget har funnits. Resultatet visar att det som orsakar konflikter och skildras mest i medier är chefskap och svenskarnas långsamma process att fatta beslut. Studien bekräftar att media leker mycket med dessa stereotyper, och kan därmed har ett stort inflytande på våra uppfattningar om varandra. Den misslyckas dock att bevisa att företaget Stora Enso skulle ha några kulturella skillnader mellan svenskar och finländare som skulle leda till ett betydligt sämre samarbete. / Yritysjärjestelyt Ruotsin ja Suomen välillä eivät ole koskaan aikaisemmin olleet yhtä suosittuja kuin 1990-luvulla ja sen jälkeen. Kauempaa, esimerkiksi Kiinasta katsottuna näiden kahden naapurimaan kulttuurit ovat kuin kaksi marjaa, mutta jostain syystä kuitenkin yhä useammat fuusiot päätyvät juuri kulttuurierojen vuoksi epäonnistuneiden yritysjärjestelyiden joukkoon. Ruotsalaiset ovat tiimipelaajia, jotka pitävät niin sanotusta ”diskuteerauksesta” ja tekevät hyvin harkittuja, mutta hitaampia ratkaisuja. Tämä ruotsalaisten tyhjänpäiväinen jutustelu saa usein toisella puolella Itämerta työskentelevät suomalaiset pudistelemaan päitään, sillä Suomessa päätökset halutaan tehdä tehokkaasti. Toisin sanoen tehdään nopeita ratkaisuja, joissa myös riskienotto on sallittua. Ovatko ajat kuitenkin muuttuneet sitten 90-luvun, jonka jälkeen myös tutkimukset näiden kahden maan välisistä kulttuurieroista on kasvaneet. Aiheuttaako jokin tietty kulttuuriero enemmän erimielisyyksiä vai olemmeko vihdoin oppineet jotain toisiltamme? Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia media-analyysin avulla ruotsalaisten ja suomalaisten kulttuurieroja yhdessä maailman suurimmassa metsäyhtiössä Stora Ensossa. Tavoitteena on yrittää selvittää, mikäli jokin kulttuuriero on erityisen herkkä ja altis konfliktien syntyyn näiden kahden maan välillä. Samalla tarkoituksena on myös nostaa esille median suuri vaikutusvalta mielipiteiden muokkaamisessa, sekä yksilöiden että yrityksien näkökulmasta katsottuna ja selvittää mikäli tiedotusvälineet vahvistavat näitä stereotypioita. Tutkielma perustuu 49 suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurieroja käsittelevän lehtiartikkelin pohjalta tehtyyn analyysiin koko Stora Enson kymmenenvuotisen olemassaolon ajalta. Tutkimus osoittaa, että suurin ero piilee johtajakulttuureissamme ja tässä tapauksessa erityisesti suomalaisten. Ruotsalaisten hidas päätöksentekoprosessi nostatti toiseksi eniten huomiota tutkimuksessa mukana olleissa lehdissä. Tutkielman tulos vahvistaa samalla käsityksen siitä, että media usein leikkii näillä stereotypioilla ja siten vaikuttaa myös siihen millaisia käsityksiä me luomme toisistamme niin yksilö- kuin yritystasolla. Tutkimus ei kuitenkaan kykene osoittamaan, että nykyisessä maailmanlaajuisessa Stora Ensossa ilmenisi hyvinkin suuria kulttuurieroja ruotsalaisten ja suomalaisten välillä, mikä johtaisi selkeästi huonompaan yhteistyöhön.

Abstract Wastewater treatment is facing challenges due to the stricter legislation and increasing variety in the quantity and quality of the influent. In addition, for economic reasons the use of resources should be efficient. Therefore new automated monitoring tools and methods along with intelligent use of the gathered data are required to increase knowledge on the treatment process and to receive predictive information on the quality of the effluent that can be used to assist in optimizing the process operation. Predicting the effluent quality is difficult, as the complex treatment process includes several simultaneous nonlinear mechanisms and the relevant continuous information on the floc morphology is commonly missing, even though the flocculation process holds the key role in efficient wastewater treatment. Automated optical monitoring is able to reveal new valuable information on wastewater continuously, fast, objectively, and with minimal labor contribution. The main aim of this research was to develop predictive models for the quality parameters of treated wastewater at two full-scale wastewater treatment processes utilizing optical monitoring results. The actual predictive information was enabled using the measurements from the beginning of the process in model development alone. The optimal subsets of the model variables were sought by variable selection methods. The research also shows how utilization of the process measurements and the optical monitoring variables separately and together affect the modeling accuracy. The quality of the effluent in municipal and industrial wastewater treatment processes can be predicted in varying operating conditions by utilizing optical monitoring and process measurements. The prediction accuracy is sufficient to reveal the level of and changes in effluent quality. Thus, process operation can be optimized, more efficiently purified wastewater can be achieved, and environmental damage, health-related risks, and economic losses can be minimized. / Tiivistelmä Jätevedenkäsittely kohtaa tulevaisuudessa haasteita tiukentuvan lainsäädännön sekä lisääntyvän jätevesimäärän ja laatuvaihteluiden vuoksi. Lisäksi taloudellisista syistä resurssien käytön pitäisi olla mahdollisimman tehokasta. Tämän vuoksi tarvitaan uusia automaattisia monitorointivälineitä ja -menetelmiä sekä kerätyn datan älykästä käyttöä lisäämään tietoa käsittelyprosessista ja ennustamaan käsitellyn jäteveden laatua prosessin ohjauksen optimoimiseksi. Käsitellyn jäteveden laadun ennustaminen on vaikeaa, sillä monimutkainen käsittelyprosessi sisältää useita yhtäaikaisia epälineaarisia mekanismeja ja olennainen jatkuva-aikainen tieto flokkien morfologiasta puuttuu, vaikka flokkausprosessi on keskeisessä asemassa jätevedenpuhdistuksen tehokkaan toiminnan kannalta. Automaattisen optisen monitoroinnin avulla saadaan uutta hyödyllistä tietoa jätevedestä jatkuva-aikaisesti, nopeasti, objektiivisesti ja vähäisellä työpanoksella. Tämän tutkimustyön päätavoite oli kehittää ennustemalleja kahden täysikokoisen jätevesilaitoksen käsitellyn jäteveden laatuparametreille hyödyntäen automaattista optista monitorointia. Malleissa käytettiin vain prosessin alkuosan mittauksia, jotta malleilla olisi todellinen kyky ennakoida käsitellyn jäteveden laatu. Mallien optimaaliset tulomuuttujat etsittiin muuttujavalinta-algoritmeilla. Tutkimus näyttää myös, miten prosessimittausten ja optisen monitoroinnin muuttujien hyödyntäminen yhdessä ja erikseen vaikuttaa mallien tarkkuuteen. Optisen monitoroinnin hyödyntäminen yhdessä prosessimittausten kanssa mahdollistaa käsitellyn jäteveden laadun ennustamisen vaihtelevissa olosuhteissa sekä teollisessa että kunnallisessa jätevedenkäsittelylaitoksessa. Mallinnustarkkuus on riittävä laatuparametrien tason ja muutosten esittämiseen ja käytettäväksi apuna prosessin ohjauksessa. Tällöin jäteveden puhdistusprosessi tehostuu ja ympäristövahingot, terveysriskit ja taloudelliset menetykset voidaan minimoida.

The study deals with the usage of tenses in Finnish and Swedish. The analysis focuses on the tenses of finite verb-forms and the aim is to compare differences in tense usage in order to notice where if at all the tense usage differs. The material used comprises one Finnish novel, one Swedish novel and their translations. The Finnish novel chosen is written by Arto Paasilinna and is called Aatami ja Eeva. The Swedish novel is called Ingen mans land and it is written by Jan Guillou. These novels were chosen because they are both contemporary and the texts were comparable with regard to how much narrative and dialogue they contain. One problem with generalizing is, that authors as well as translators all have their own idiolect; a variety of a language unique to an individual. A translator may also use a different tense as a stylistic device, for example to enliven the text or to add some drama into it. My hypothesis was, that due to the semantic similarities between the two languages the tense usage is very similar in Finnish and Swedish. Clear differences were not expected. The findings of the study verified my hypothesis. However, the study showed that Finnish past perfect was often translated as imperfect tense in the Swedish text and vice versa. The tenses concerned are a "temporal couple", both of them indicating "the past of the past". It might be due to this that it has been possible to change the tense in the translation without affecting the meaning of the sentence. My conclusion is, that in addition to this altering the tense was in many cases a stylistic choice. Keywords: tenses, tense usage, Finnish, Swedish, translation

Abstract The associations between home ergonomics and falls among the elderly were studied with the aid of an event theory system model. The subjects comprised 76 persons receiving home nursing services and their 71 homes. The study consisted of observation and measurements of the homes, interviews and charting mobility and functional ability. Ergonomic shortcomings were commonly observed both in home structures, fixed furnishing and loose furniture. In over half of the cases lighting capacity fell short of recommended levels. There were fewer ergonomic shortcomings in sheltered housing than in privately owned homes. In private homes, more ergonomic shortcomings were classified in houses than in link houses or flats. The association between individual factors predisposing to falls and ergonomic features of the home was shown to be minor, although ergonomic shortcomings of furnishing and equipment did occur less often in the homes of elderly persons with both significant proneness to falls and significantly impaired mobility and balance. During the one-year follow-up, 30% of the subjects reported a fall at home. However, no significant differences in ergonomic shortcomings were observed between the homes of fallers and non-fallers. When the fall events were studied within the system, it was shown that ergonomic features were closely associated with the falls. In general, ergonomic factors had a positive impact on falls. The study failed to show a connection between classification of ergonomic factors and falls. Significant propensity to falls as well as significantly impaired mobility and balance increased the risk for falls and the occurrence of repeated falls. Significantly impaired vision did not, however, increase the occurrence of falls. A more individual approach towards evaluation of ergonomics is called for. Looking at the fall event systems indicated that the underlying reasons behind falls among the elderly were more often intrinsic, apparent failures in risk recognition, rather than ergonomic shortcomings. The study provides a good starting point for further work, because by looking at the fall event systems it is already easier than before to spot things that need improvement in home ergonomics, and to recognise persons in need of safety solutions, improved risk recognition or other measures promoting functional ability. / Tiivistelmä Kodin ergonomian yhteyksiä ikääntyneiden kaatumisiin tarkasteltiin tutkimuksessa tapaturmateoreettisen systeemimallin avulla. Tutkimusjoukoksi valittiin 76 kotisairaanhoidonpiiriin kuuluvaa itsenäisesti asuvaa ja liikkuvaa ikääntynyttä ja heidän 71 kotiaan. Tutkimus koostui kotien havainnoinneista ja mittauksista, ikääntyneiden haastatteluista, liikunta- ja toimintakyvyn kartoituksista sekä kahdesta puhelimitse puolen vuoden välein toteutetusta seurantahaastattelusta. Ikääntyneiden kodeissa todettiin yleisesti ergonomiapuutteita niin rakenteissa, kiintokalustuksessa kuin irtokalustamisessakin. Tilojen valaistus luokiteltiin usein riittämättömäksi, ja yli puolet valaistusvoimakkuuksista jäi valaistussuositusten tasosta. Palveluasunnoissa ergonomiapuutteita oli vähemmän kuin omistus- ja vuokra-asunnoissa. Yksityisasunnoista omakotien ergonomiatekijöissä luokiteltiin enemmän puutteita kuin rivi- ja kerrostaloissa. Yksilöllisten kaatumiseen altistavien vaarojen yhteydet kodin ergonomisiin olosuhteisiin todettiin vähäisiksi. Kalustuksen ja varustuksen ergonomiapuutteita oli kylläkin vähemmän sellaisten ikääntyneiden asunnoissa, joilla oli sekä merkittävä kaatumisalttius että merkittävästi heikentynyt liikuntakyky ja tasapaino. Seurantavuoden aikana 30 % ikääntyneistä ilmoitti kaatuneensa kotona. Kaatuneiden ja kaatumattomien kodeissa ei kuitenkaan todettu merkitseviä eroja ergonomiapuutteissa. Kaatumistapahtumien tarkastelu systeemissä tosin osoitti, että ergonomiatekijät olivat kiinteästi läsnä kaatumisissa, vaikkakin niiden vaikutukset kaatumistapahtumissa vaihtelivat huomattavasti. Yleensä ergonomiatekijä kuitenkin myötävaikutti kaatumiseen. Yksittäisten ergonomiatekijöiden ergonomialuokitusten yhteys kaatumisiin jäi tutkimuksessa osoittamatta. Yksilöllisistä kaatumiseen altistavista vaaroista merkittävä kaatumisalttius sekä merkittävästi heikentynyt liikuntakyky ja tasapaino lisäsivät kaatumisriskiä ja toistuvien kaatumisten ilmaantumista. Merkittävästi alentunut näkökyky ei kuitenkaan lisännyt kaatumisten ilmaantuvuutta, eikä kyseisen vaaraluokituksen käyttö nykymuodossaan ole perusteltua. Kodin ergonomian tarkastelu tiloittain tilankäytön ja järjestyksen, kulkualustojen, kalustuksen ja varustuksen sekä valaistuksen suhteen selkeytti ja laajensi ergonomiatietämystä ikääntyneen kodista. Silti ergonomiaa olisi kyettävä jatkossa arvioimaan yksilöllisemmin. Kaatumistapahtumien systeemien tarkastelu viittasi myös siihen, että ikääntyneen kaatumisen perussyinä olivatkin ergonomiapuutteita useammin ikääntyneen ns. sisäiset syyt ja ilmeiset riskintunnistuksen häiriöt. Kehitetty arviointimenetelmä ei kuitenkaan sovi tällaisenaan laajempaan käyttöön, vaikkakin jo nyt kaatumistapahtuman systeemin tarkastelulla on aiempaa helpompi havaita kodin ergonomian korjauskohteita sekä löytää ikääntyneet, joille ergonomiset ja geronteknologiset turvaratkaisut, riskintunnistuksen kohentaminen tai toimintakykyä muutoin tukevat toimenpiteet ovat tarpeen.

Abstract This thesis focuses on advanced multi-antenna receiver and transmission techniques to improve the utilization efficiencies of radio resources in broadband single carrier communications. Special focus is devoted to the development of computationally efficient frequency domain (FD) turbo equalization techniques for single and multiuser MIMO frequency selective channels. Another special emphasis is given to transmission power optimization for single user MIMO communications, which takes into account the convergence properties of the iterative equalizer. A new iterative FD soft cancellation (SC) and minimum mean square error (MMSE) filtering based joint-over-antenna (JA) multiuser MIMO signal detection technique for multiuser MIMO uplink transmission in frequency-selective channels is proposed. The proposed FD multiuser MIMO detection technique requires significantly lower computational complexity than its time-domain counterpart. Furthermore, significant performance gains can be achieved with the proposed JA turbo receiver compared to an antenna-by-antenna (AA) turbo receiver when the total number of transmitter antennas and users is larger than the number of receiver antennas, as well as in the presence of spatial correlation. The impact of existing linear precoding techniques, e.g, maximum information rate (MaxRate) and minimum sum mean square error (MinSumMSE), on the performance of frequency domain turbo equalization is investigated by utilizing extrinsic information transfer (EXIT) chart analysis. A novel transmission power minimization framework based on an EXIT analysis of single carrier MIMO transmission with iterative FD SC-MMSE equalization is then proposed. The proposed optimization framework explicitly takes into account the convergence properties of the iterative equalizer. The proposed convergence constrained power allocation (CCPA) technique decouples the spatial interference between streams using singular value decomposition (SVD), and minimizes the transmission power while achieving the mutual information target for each stream after iterations at the receiver side. The transmission power allocation can be formulated as a convex optimization problem. A special case having only two mutual information constraints is considered, for which the Lagrange dual function is derived and its dual problem is solved. Inspired by the Lagrange duality, two CCPA based heuristic schemes are developed. The numerical results demonstrate that the proposed CCPA schemes outperform the existing power allocation schemes. / Tiivistelmä Tässä työssä tutkitaan edistyksellisten moniantennivastaanotto- ja lähetysmenetelmien käyttöä radioresurssien tehokkuuden parantamiseen laajakaistaisessa yhden kantoaallon kommunikaatiossa. Työssä keskitytään erityisesti laskennallisesti tehokkaiden taajuustasossa suoritettavien iteratiivisten kanavakorjaintekniikoiden kehittämiseen yhden ja usean käyttäjän multiple-input multiple-output (MIMO) -kommunikaatiossa taajuusselektiivisen radiokanavan yli. Toinen tutkimuksen painopiste on lähetystehon optimointi yhden käyttäjän MIMO-kommunikaatiossa, jossa iteratiivisen kanavakorjaimen konvergenssiominaisuudet otetaan huomioon. Työssä ehdotetaan uudenlaista iteratiivista taajuustasossa suoritettavaa soft-cancellation (SC) ja minimum mean square error (MMSE) -suodatukseen pohjautuvaa joint-over-antenna (JA) monen käyttäjän ilmaisumenetelmää nousevan siirtokanavan tiedonsiirtoon taajuusselektiivisessa radiokanavassa. Ehdotettu tajuustasossa suoritettava usean käyttäjän MIMO-lähetyksen ilmaisumenetelmä vaatii selvästi vähemmän laskentatehoa verrattuna aikatason menetelmään. Tämän lisäksi ehdotetulla menetelmällä voidaan saavuttaa merkittävää suorituskykyhyötyä verrattuna antenna-by-antenna (AA) -pohjaiseen iteratiiviseen vastaanottimeen kun lähetysantennien ja käyttäjien kokonaislukumäärä on suurempi kuin vastaanotinantennien. Suorituskykyhyöty pätee myös tilakorrelaation tapauksessa. Työssä tutkitaan lisäksi olemassa olevien lineaaristen esikoodaustekniikoiden, esim. maximum information rate (MaxRate) and minimum sum mean square error (MinSumMSE), vaikutusta taajuustasossa suoritettavaan iteratiivisen kanavakorjaimen konvergenssiominaisuuksiin xtrinsic information transfer (EXIT) -analyysin avulla. Työssä ehdotetaan uudenlaista EXIT-analyysi-pohjaista lähetystehon minimointimenetelmää yhden kantoaallon MIMO-lähetykseen käyttäen iteratiivista taajuustason SC-MMSE-kanavakorjainta. Menetelmä ottaa huomioon iteratiivisen kanavakorjaimen konvergenssiominaisuudet. Ehdotettu convergence constrained power allocation (CCPA) -menetelmä erottaa tilatason häiriön lähetteiden välillä hyödyntäen singular value decomposition (SVD) -tekniikkaa ja minimoi lähetystehon ja saavuttaa samalla keskinäisinformaatiotavoitteet jokaiselle lähetteelle iteraatioiden jälkeen vastaanottimessa. Lähetystehon minimointiongelma voidaan muotoilla konveksiksi optimointiongelmaksi. Kahden keskinäisinformaatiorajoitteen erityistapaukselle johdetaan Lagrangen duaalifunktio ja ratkaistaan sen duaalifunktio. Työssä kehitetään lisäksi kaksi CCPA-pohjaista heuristista menetelmää. Numeeriset tulokset osoittavat ehdotettujen CCPA-pohjaisten menetelmien suoriutuvan paremmin verrattuna olemassa oleviin menetelmiin.

Abstract The purpose of the study was to describe family day care as part of the Finnish day care system, to analyze the views of family day care staff and parents concerning family day care and its quality and, based on these findings, to outline a theoretical model of the key determinants of the quality of family day care. The empirical data were collected through a survey with a focus on open-ended questions concerning family day care and its quality. The survey was carried out in different parts of Finland, and both large and small municipalities from different geographical parts of Finland were included. The response percentage was 93 % for family day care providers and 95 % for family day care supervisors. The parental inquiry was carried out as a case study, and 33 families responded. Methods of both inductive and deductive content analysis were applied. The parents of children in family day care and the family care supervisors listed the following factors as key challenges for the quality of family day care: development of the education and professionality of family day care providers, diversification of the functional contents of family day care and promotion of planning and goal orientation. These requirements are partly contradictory to the quality criteria presented by the day care providers themselves. The family day care providers considered conscious and goal-oriented education and instruction secondary, but underlined the importance of warm togetherness, a home-like environment and individual care. According to the family day care providers, the most important aspect of quality improvement is the need to improve family day care providers' salary and working time regulations and to enhance co-operation and internal welfare within the working community. For theoretically modelling the quality of family day care, four key approaches to quality were applied in the study: 1) family day care provider's personality and professionality, 2) functioning and functional environment of family day care, 3) goals of family day care and 4) impacts of family day care. Apart from the different approaches to quality, the findings also highlighted some matters crucial to the quality of family day care, some of which emerged from the empirical material and some others from a review of the research literature. In the theoretical model of the quality of family day care based on a synthesis of the findings, these factors were divided into five larger categories of factors: 1) societal factors, 2) factors related to the organization of family day care 3) factors related to the educational process, 4) factors related to the family care provider and 5) factors related to the impact of family day care. The model will provide municipalities a scientific basis for evaluating and developing the quality of family day care in co-operation with the staff, children and parents. / Tiivistelmä Tutkimuksen tehtävänä oli kuvata perhepäivähoitoa osana suomalaista päivähoitojärjestelmää, tarkastella perhepäivähoitohenkilöstön ja vanhempien käsityksiä perhepäivähoidosta ja sen laadusta sekä edellisiin pohjautuen rakentaa teoreettinen jäsennys perhepäivähoidon keskeisistä laatutekijöistä. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty kyselytutkimuksena, jossa painopiste oli perhepäivähoitoa ja sen laatua kartoittavissa avoimissa kysymyksissä. Kysely suunnattiin siten, että mukaan saatiin sekä pieniä että suuria kuntia maantieteellisesti eri puolilta Suomea. Vastausprosentiksi muodostui perhepäivähoitajien osalta 93 % ja ohjaajien osalta 95 %. Vanhemmille suunnattu kysely toteutettiin case-luonteisena kyselytutkimuksena, johon vastasi 33 perhettä. Tutkimusaineiston analyysissa on hyödynnetty sekä induktiivista että deduktiivista sisällön analyysia. Tutkimus osoitti, että perhepäivähoitolasten vanhemmat ja perhepäivähoidon ohjaajat pitävät laadun kannalta keskeisenä haasteena hoitajien koulutuksen ja ammatillisuuden kehittämistä, perhepäivähoidon toimintasisältöjen monipuolistamista sekä toiminnan suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden lisäämistä. Tämä vaade on osittain ristiriidassa perhepäivähoitajien omien laatukäsitysten kanssa. Perhepäivähoitajat pitävät tietoista ja tavoitteellista kasvattamista ja opettamista toisarvoisena ja korostavat lämminhenkisen yhdessäolon, kodinomaisuuden ja yksilöllisen hoivan merkitystä. Perhepäivähoitajien mukaan laadun kehittämisessä on tärkeintä perhepäivähoitajien palkkaus- ja työaikasäädösten kohentaminen sekä työyhteisön sisäisen yhteistyön ja hyvinvoinnin kehittäminen. Perhepäivähoidon laadun teoreettisen jäsentämisen perustaksi löytyi tutkimuksessa neljä keskeistä laadun tarkastelukulmaa: 1) perhepäivähoitajan persoonallisuus ja ammattitaito, 2) perhepäivähoidon toiminta ja toimintaympäristö, 3) perhepäivähoidon tavoitteet ja 4) perhepäivähoidon vaikutukset. Laadun eri tarkastelukulmien lisäksi tutkimuksesta löytyi tiettyjä perhepäivähoidon laadun kannalta keskeisiä tekijöitä, joista osa nousi esiin sekä tutkimukseni empiirisestä aineistosta että perhepäivähoidon laatuun liittyvästä tutkimuskirjallisuuskoonnista. Tutkimustulosten synteesinä luodussa perhepäivähoidon laadun teoreettisessa mallissa nämä tekijät on jaoteltu viiteen laajempaan tekijäluokkaan: 1) yhteiskunnalliset tekijät , 2) perhepäivähoidon organisointiin liittyvät tekijät, 3) kasvatusprosessiin liittyvät tekijät , 4) perhepäivähoitajaan kytkeytyvät tekijät sekä 5) perhepäivähoidon vaikutuksiin liittyvät tekijät. Malli antaa kunnille tieteellisesti perustellun pohjan arvioida ja kehittää perhepäivähoidon laatua yhteistyössä henkilöstön, lasten ja vanhempien kanssa.

Abstract The aim of the study was to describe and understand the self-care of home-dwelling elderly and to produce a model of the phenomenon. In the first phase of the study, a preliminary model for the self-care of home-dwelling elderly was developed inductively. The data were collected by interviewing 40 home-dwelling elderly persons aged 75 or more and analysed using the constant comparative method of the grounded theory approach. In the second phase, the aim was to gain information of individual self-care. The original data were analysed at an individual level using deductive data analysis. The classification frame consisted of the model developed in the first phase. In the third phase, the connections between the functional ability (ADL, IADL), life satisfaction, self-esteem and self-care behaviour styles of home-dwelling elderly persons were studied. In this phase, the deductive content analysis made in the second phase was utilised while elaborating the self-care behaviour styles. The relationships between the variables were analysed by using cross-tabulation. In the fourth phase of the study, the point of interest was to describe and understand the self-care of elderly persons from a life-history point of view. New data were collected. They consisted of the oral biographies of five elderly persons aged 75 years or more. The data were analysed by using the method of inductive content analysis. In the first phase of the study, four types of self-care were constructed. Each type consists of a specific combination self-care behaviour styles, life experiences and orientations towards the future. In the next phase, six new self-care types emerged, the self-care styles being the same as in the original types, but the past experiences and/or orientations towards the future differing from the original. Functional ability, life satisfaction and self-esteem vary between persons whose self-care behaviour styles are different. The best functional ability is connected to an individual self-care behaviour style and the worst to an abandoned style. Those with an abandoned self-care behaviour style have the lowest life satisfaction and self-esteem. The highest life satisfaction is connected with formally guided self-care and the highest self-esteem with responsible behaviour. The life history study showed that individual factors, such as the turning points of life, the habitual ways to react, the resources, the meanings of self-care and the experiences of getting old orient self-care into either an internal or an external direction. This study produces new knowledge of the self-care of home-dwelling elderly, the factors associated with it and the development of self-care. The results of the study can be used to plan and implement the care of home-dwelling elderly as well as to teach geriatric care. In the course of the study, many different approaches and methods have been used and partly developed for the study. These methodological solutions can also be applied in other kinds of nursing research.