Abstract Wireless sensors play a bigger and bigger role in our everyday life and they have become a part of our life in homes, vehicles, traffic, food production and healthcare, monitoring and controlling our activities. Low-cost and resource-efficient solutions are an essential part of this development. The aim of the study was to develop solutions, which improve the energy efficiency of wireless sensor networks yet still fulfil the requirements of monitoring applications. In the study, five new solutions were developed to save energy in wireless sensor networks and all the solutions were studied and verified with test bed implementations. The developed solutions are: 1. Energy-efficient medium access control (MAC), namely revive MAC (R-MAC) for duty-cycling networks with a long sampling interval (many minutes) 2. Wake-up radio solution for on-demand sampling networks, which uses the main radio as the wake-up transmitter 3. Energy-efficient internet of things (IoT) routing solution for wake-up routing with a routing protocol for low-Power and lossy networks (RPL) 4. Energy-efficient IoT compression solution: robust header compression (ROHC) compression with constrained application protocol (CoAP) 5. Data analysis solution based on an energy-efficient sensor node, where filter clogging is forecast from analysis of the vibration data at the node. All the developed solutions were promising and can be utilized in many domain areas. The solutions can be considered as proofs of concept, which need to be developed further for use in final products. / Tiivistelmä Langattomat sensoreilla on yhä suurempi osuus jokapäiväisessä arjessa, jossa langattomat sensorit ovat tulleet osaksi kodin, autojen, ruuantuotannon sekä terveyden valvonta- ja seurantajärjestelmiä. Oleellisena osana tätä kehitystä ovat sekä edulliset että energia- ja resurssitehokkaat ratkaisut. Työn päämääränä oli kehittää ratkaisuja, jotka parantavat langattoman sensoriverkon energia tehokkuutta niin, että edelleen täytetään monitorointi sovellutusten asettamat vaatimukset. Työssä kehitettiin viisi uutta ratkaisua säästää energiaa langattomissa sensoriverkoissa ja kaikki ratkaisut tutkittiin ja varmennetiin työssä tehdyillä testi alustoilla. Kehitetyt ratkaisut ovat: 1. Energiatehokas alempi siirtoyhteyskerroksen protokolla (medium access control, MAC), nimittäin heräävä MAC (Revive MAC, R-MAC) jaksoittain toimiville (duty-cycling) verkoille, joissa on pitkät mittausvälit (useita minuutteja). 2. Heräteradioratkaisu (wake-up) pyynnöstä toimiville (on-demand) verkoille, joissa pääradiota käytetään heräte signaalin lähettämiseen. 3. Energiatehokas esineiden internetin (Internet of Things, IoT) reititysratkaisu herätereititykseen käyttäen matalatehoisille ja häviöllisille verkoille suunniteltua reititysprotokollaa (Routing protocol for low-Power and Lossy networks, RPL). 4. Energiatehokas IoT-pakkausratkaisu: varmatoiminen otsakkeen pakkausprotokolla (Robust Header Compression, ROHC) yhdessä rajoitettujen sovellusten protokollan (Constrained Application Protocol, CoAP) kanssa. 5. Energiatehokas sensorilaite perusteinen data prosessointi ratkaisu suodattimen tukkeutumisen ennustamiseen värähtelymittauksia käyttäen. Kaikki kehitetyt ratkaisut olivat lupaavia ja niitä voidaan käyttää useilla sovellutusalueilla. Ratkaisut ovat soveltuvuusselvityksiä (proof of concept), joita pitää kehittää edelleen loppu tuotteiden käyttöön.

Abstract Bronchiolitis is an infection of the small airways of the lung and is a common reason for infant hospitalizations. The most common causative pathogen is the respiratory syncytial virus (RSV). Genetic factors are thought to influence the risk of bronchiolitis, and better knowledge of bronchiolitis genetics will likely help to elucidate the disease process. Severe bronchiolitis in childhood may predispose to asthma. Therefore, an effective treatment of bronchiolitis may affect the present-day as well as lifelong respiratory health. In this project, we aimed to identify genetic loci of bronchiolitis susceptibility by a genome-wide association study (GWAS) and suitable follow-up studies, and to study a previously asthma-associated CDHR3 variant for association across five bronchiolitis populations by meta-analysis. We performed the GWAS on a Finnish-Swedish case-control population and identified several loci below the suggestive genome-wide significance level. Of these, three variants showed nominal associations in a replication population from the Netherlands. One of the loci affected KCND3 expression, and two others were intergenic variants with putative regulatory potential. In a follow-up study conducted on a GWAS sub population, we identified the NKG2D locus as a candidate of susceptibility to bronchiolitis. The genomic region encompassing NKG2D variants was reportedly associated with NKG2D mRNA and protein abundance. We validated the association between NKG2D genotypes and protein expression with flow cytometry. The association between NKG2D and bronchiolitis was supported by a Finnish replication study. The meta-analysis was performed on populations from Denmark, Finland, Sweden, Germany, and the Netherlands. A potential virus-specific role for the CDHR3 variant was detected in a population that comprised mostly RSV-negative cases. In conclusion, we identified new candidates of bronchiolitis susceptibility in GWAS and subsequent studies. We found the CDHR3 variant was a potential susceptibility factor in severe non-RSV bronchiolitis and asthma. Our preliminary results provide interesting starting points for further studies. In the future, better understanding of the disease mechanisms and the relationship of bronchiolitis and asthma could provide means to design new therapeutic options. / Tiivistelmä Bronkioliitti on viruksen aiheuttama alahengitystieinfektio, joka usein johtaa pienten lasten sairaalahoitoon. Yleisin bronkioliitin aiheuttaja lapsilla on respiratory syncytial -virus (RSV). Perintötekijöiden arvellaan altistavan bronkioliitille, joten uusi tieto altistavista geeneistä voi auttaa ymmärtämään taudin taustalla olevia biologisia mekanismeja. Lapsuusiän bronkioliitin ajatellaan voivan altistaa astmalle, joten bronkioliitin tehokas hoito voi vaikuttaa merkittävästi hengitysterveyteen myös pitkällä aikavälillä. Työssä pyrittiin selvittämään lapsuusajan bronkioliitille altistavia geneettisiä tekijöitä genominlaajuisella assosiaatiokartoituksella, joka toteutettiin suomalais-ruotsalaisessa tapaus-verrokkiväestössä. Löydökset pyrittiin varmentamaan soveltuvilla jatkotutkimuksilla. Lisäksi tarkastelimme astmalle altistavaa CDHR3-geenin polymorfismia viidessä eurooppalaisessa bronkioliittikohortissa käyttäen meta-analyysia. Assosiaatiokartoituksessa havaittiin useita mahdollisia bronkioliittialttiuteen vaikuttavia geenikohtia. Näistä kolme sai tukea hollantilaisessa väestössä tehdyssä assosiaatioanalyysissä, jossa testattiin assosiaatiokartoituksen lupaavimmat löydökset. Yksi altistavista polymorfismeista vaikutti KCND3-geenin ilmentymiseen, ja kaksi muuta olivat geenien välisiä, mahdollisesti geeninsäätelyyn osallistuvia variantteja. Assosiaatiokartoituksen osa-analyysissä NKG2D tunnistettiin mahdolliseksi bronkioliitille altistavaksi geeniksi. NKG2D-immuunireseptorin alentunut ilmentyminen voi tulostemme perusteella altistaa vakavalle bronkioliitille. Meta-analyysissä, jonka tutkimuskohortit olivat peräisin Tanskasta, Suomesta, Ruotsista, Saksasta ja Hollannista, todettiin mahdollinen yhteys CDHR3-geenin polymorfismin ja muun viruksen kuin RSV:n aiheuttaman bronkioliitin välillä. Toteutimme tässä työssä ensimmäisen genominlaajuisen bronkioliittialttiutta koskevan assosiaatiokartoituksen. Assosiaatiokartoituksessa, sitä seuranneissa jatkotutkimuksissa ja meta-analyysissä tunnistimme useita lupaavia alttiusgeenejä, mutta tuloksemme vaativat varmentamista suuremmissa tutkimusväestöissä.

Abstract The present environmental anthropological study explores the premises and views of forest owners regarding different stages of forest management and factors affecting forest management by interviewing 24 owners of forest in the Northern Ostrobothnia region during 2005-2007. In addition, the views of forestry professionals were examined, mainly by using interviews from the ”Forest Professionals During Forestry’s Period of Transition” project collected during 1999-2002. The collected qualitative data was mostly employed in order to examine processes of reasoning in connection to both periodic- and continuous-cover silviculture. The views of the forest owners were compared to the Forestry Development Centre Tapio’s Forest Management Practice Recommendations. The research source materials also included the official documents from four cases involving forest regeneration and forest harvest sites in different parts of Finland during 2004-2008. The analysis in this study employs three perspectives, namely those of political ecology, cognitive anthropology and actor-network theory. When exploring the views of forest owners from the perspective of political ecology, these perspectives were examined as a part of the historical development of forestry and the discussion on forests in Finland. By applying the concept of cultural models from cognitive anthropology, two generalising models of thought were recognised in the interview material: an established model of forest management and an alternative model of forest management. The established model of forest management followed the management policy presented in the Forest Management Practice Recommendations. The alternative model of forest management diverged from the recommendations, but only in part. Views regarding what is natural, the implementation of different stages of forest management and how financial profitability is achieved from the forest owners’ point of view were, to some extent, different in these two models. However, it was not possible to identify the views of the interviewees as belonging entirely to one of the models only. The actor-network theory was particularly efficient in analysing court case documents in which the different views on forest management that were found in the cultural models become established. Based on the criticism presented in the source materials, it can be said that the differing views and needs of forest owners should be acknowledged in forest administration with greater versatility than is done at present. / Tiivistelmä Tässä ympäristöantropologisessa tutkimuksessa selvitettiin metsänomistajien perusteluita ja käsityksiä metsänhoidon vaiheista ja metsänhoitoon vaikuttavista tekijöistä haastattelemalla 24 Pohjois-Pohjanmaalla metsää omistavaa metsänomistajaa vuosina 2005–2007. Myös metsäalan ammattilaisten käsityksiä selvitettiin käyttäen aineistona lähinnä vuosina 1999–2002 kerättyjä ”Metsäammatit metsätalouden murroksessa” -hankkeen haastatteluita. Laadullisen aineiston avulla selvitettiin erityisesti jaksolliseen ja jatkuvaan metsänkasvatukseen liittyvää päättelyä. Metsänomistajien käsityksiä verrattiin Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion hyvän metsänhoidon suosituksiin. Aineistona olivat myös neljän eri puolilla Suomea tapahtuneen metsänuudistamista ja hakkuita koskeneen oikeustapauksen asiakirja-aineistot vuosilta 2004–2008. Analyysissä hyödynnettiin kolmea näkökulmaa: poliittista ekologiaa, kognitiivista antropologiaa ja toimijaverkkoteoriaa. Poliittisen ekologian näkökulmassa metsänomistajien käsityksiä tarkasteltiin osana Suomen metsätalouden ja metsäkeskustelun historiallista kehitystä. Kognitiivisen antropologian kulttuuristen mallien käsitettä käyttäen haastatteluaineistosta nostettiin esiin kaksi yleistävää ajattelumallia: vaihtoehtoisen metsänhoidon malli ja vakiintuneen metsänhoidon malli. Vakiintuneen metsänhoidon malli mukaili Hyvän metsänhoidon suosituksissa esitettyä metsänhoidon linjaa. Vaihtoehtoisen metsänhoidon malli erosi suosituksista osittain. Käsitykset metsänhoidon luonnonmukaisuudesta, metsänhoidon vaiheiden toteutuksesta ja taloudellisen kannattavuuden muodostumisesta metsänomistajien kannalta poikkesivat näissä malleissa toisistaan joiltakin osin. Haastateltujen käsityksiä ei voinut jaotella aina kaikilta osiltaan vain toiseen malliin kuuluvaksi. Toimijaverkkoteoria jäsensi erityisesti oikeustapausaineistoja, joissa tiivistyivät kulttuurisissa malleissa esiintyneet käsitykset metsänhoidosta. Aineistossa esitetyn kritiikin pohjalta metsähallinnoinnissa olisi huomioitava metsänomistajien vaihtelevat käsitykset ja tarpeet entistä monipuolisemmin.

Abstract This thesis deals with the fascinating subject of the design of digital communication systems - or more precisely one topic therein, i.e., modulation. Modulation and its counterpart demodulation are the means of making the information ride the beast of a wireless radio channel. The introduction of mMFSK and amMFSK generated ideas of applying the approach to other modulation methods. The straightforward extension was to apply the method to CSK modulation to introduce mMCSK modulation. The analysis shows that due to the orthogonality of the signaling waveforms of mMCSK (with Walsh codes) and mMFSK, the same performance is achieved for modulation methods with the same modulation alphabet. But with CSK it is rather easy to construct non-orthogonal signaling waveforms. Hence, the thesis also gives analytical results for non-orthogonal mMCSK and especially considers (as an example) the use of Gold and Kasami codes. The results indicate that the best choice of codes for a non-coherent mMCSK system is the orthogonal code family, which is a rather intuitive result. However, for a coherent mMCSK system, better performance could be achieved with non-orthogonal codes. Given that we can construct a code set where the cross-correlation between the codes in the family is negative (ρi,j<0), performance improvement compared to the orthogonal code family is achieved. The results show that, for instance, a 0.5 dB performance improvement in the AWGN channel can be achieved by using a specifically constructed set of Kasami codes as the basis functions in the modulation. The thesis also presents the performance analysis results of mMCSK in a flat Rayleigh fading channel. To further enlarge the modulation alphabet sizes (with the price of larger spectrum usage) it was realized that combining the mMFSK and mMCSK would be an interesting choice. The mMCSK-mMFSK modulation was hence introduced, which can be viewed as the main contribution of this thesis. A method to analyze this two-component modulation was developed and the performance analyses give results for mMCSK-mMFSK modulation in AWGN and flat Rayleigh fading channels for both coherent and non-coherent receivers. The performance was also assessed with orthogonal and non-orthogonal code constructs. Moreover, an antipodal extension of the mMCSK-mMFSK modulation was introduced with the analysis of the performance. A third contribution of the thesis was to introduce the mPPM modulation method following the mMFSK principles. The performance results obtained in the mMCSK can also be applied to these modulation formats in certain scenarios. PPM modulation has been widely suggested to be used in UWB systems. In UWB systems, the means to adapt the data rate is the use of pulse repetition. Hence, the performance analysis of the mPPM modulation methods with pulse repetition and a non-coherent receiver was computed. The performance of pulse repetition in impulsive interference was also computed. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjatyössä tarkastellaan tietoliikennejärjestelmän suunnitteluun liittyvää osa-aluetta modulaatiomenetelmä. Modulaatio ja sen vastinpari demodulaatio ovat mekanismit, joiden avulla siirrettävä tieto saatetaan muotoon, jolla se voidaan siirtää radiokanavassa. mMFSK ja amMFSK modulaatiomenetelmien kehittäminen loi pohjan, jota lähdettiin soveltamaan myös muihin modulaatiotekniikoihin. Suoritetut matemaattiset analyysit osoittavat, että samalle modulaatioaakkoston koolle mMCSK (käyttäen Walsh-koodeja) ja mMFSK saavuttavat saman suorituskyvyn olettaen modulaatioiden olevan ortogonaalisia. CSK-tekniikalla on kuitenkin helppo rakentaa koodeja, jotka ovat epäortogonaalisia. Väitöskirjassa analysoidaan myös muutamia tapauksia epaortogonaaliselle mMCSK:lle, jossa esimerkinomaisesti tarkastellaan Gold- ja Kasami-koodien käyttöä. Tulokset osoittavat, että epäkoherentille mMCSK:lle paras valinta koodiperheeksi on ortogonaalinen koodiperhe, joka tuloksena on myös intuitiivinen. Koherentille mMCSK:lle voidaan kuitenkin rakentaa epäortogonaalisia koodikonstruktioita, joissa koodien välinen ristikorrelaatio on negatiivinen ja tällöin saavutetaan suorituskyvyn parantumista ortogonaaliseen koodiperheeseen verattuna. Tulokset Gold- ja Kasami-koodeille AWGN-kanavassa osoittavat, että n. 0.5 dB suorituskyvyn paraneminen on saavutettavissa. Työssä johdetaan myös analyyttiset tulokset vastaaville tapauksille Rayleigh-häipyvässä kanavassa. Tutkittaessa mMCSK- ja mMFSK-modulaatioita, huomattiin, että yhdistämällä nämä kaksi voidaan saavuttaa erittäin suuria modulaatioaakkostoja. Hintana on suurempi spektrin käyttö. mMCSK-mMFSK-modulaation kehittämistä voidaan pitää tämän työn päätuloksena. Työssä kehitetään likimääräinen menetelmä tämän kaksi-komponenttisen modulaation suorituskyvyn analysoimiseksi. Tuloksina esitetään modulaatiomenetelmän suorituskyky sekä AWGN- että Rayleigh-häipyvässä kanavassa. Suorituskykytuloksia esitetään myös epäortogonaalisille koodikonstruktioille. Lisäksi kehitettiin antipodaalinen laajennus mMCSK-mMFSK-modulaatiosta ja suoritettiin suorituskykyanalyysi AWGN-kanavassa. Työn kolmantena tuloksena esitetään mPPM-modulaatiomenetelmä hyödyntäen mMCSK-modulaation periaatteita. mMCSK-suorituskykyanalyysia voidaan tietyin ehdoin soveltaa myös näihin modulaatiomenetelmiin, joiden käyttöä esitetään usein ultralaajakaistajärjestelmissä (UWB). UWB-järjestelmissä datanopeutta säädetään usein pulssin toistoa käyttämällä. Työssä johdetaan suorityskykytulokset epäkoherentille mPPM-vastaanottimelle myös pulssintoiston yhteydessä. Lisäksi johdettiin suorituskykylausekkeet ko. modulaatioille impulsiivisen häiriön läsnäollessa.

Abstract Pressures to cut public expenditure and to maximize value-adding use of scarce governmental resources are evident across the globe. Decision support tools for pinpointing when the activity is net beneficial are lacking, i.e. accountability is urgently called for but the process for recognizing and validating the best choices in direction and control are yet in their development. The objective of this research is to provide the science in general, and national administrations’ management and overseeing bodies in particular, a new understanding of how well the tasks and missions of the administration are fulfilled in terms of enhanced socio-economic well-being and adding to the value of different functions of society. This study approaches public performance management from the view-point of impact evaluation of a service oriented public product portfolio. The adopted research approach combines both qualitative and quantitative research methods. The research presents a process for evaluating a public organization’s overall benefit to cost ratio, with a case study within transport safety administration. The key findings of this research are that the socio-economic efficiency of a public entity can be quantified and that an operation of a public agency can be socio-economically net beneficial. Practical implications include re-allocation of resources to other more beneficial fields of responsibility, redesign of performance agreements and their indicators and initiating discussion in joint design of sustainable and balanced operational and strategic targets across government. Further research can exploit the methods presented in this study, as it has overcome some of the hurdles in socio-economic evaluation of public entities. With a clearer understanding of performance, government is able to better achieve its mission and its task of ensuring that agencies and other public bodies are functioning efficiently and properly. / Tiivistelmä Paineet julkisten menojen leikkaamiseksi tai hallitsemiseksi sekä julkisten resurssien tehokkaimman mahdollisen käytön varmistamiseksi kasvavat maailmanlaajuisesti. Julkisen toiminnan tulosohjausta tukevat päätöksenteko-työkalut ovat vielä puutteellisia ja varhaisessa kehitysvaiheessa, samalla kun toiminnan kustannusvastaavuutta ja tehokkuutta vaaditaan. Tämän tutkimuksen päätavoite on tuottaa uuttaa tietoa tieteelle ja myös julkishallinnolle siitä, kuinka hyvin viranomaisille asetetut tavoitteet ja tehtävät toteutuvat yhteiskuntataloudelle tuotettavan lisäarvon kannalta, sekä siitä miten lisäarvoa kyetään mittaamaan. Tämä tutkimus lähestyy tulosohjauksen tutkimusta ja kehittämistä palvelukeskeisen julkisorganisaation sekä sen palveluvalikoiman yhteiskunta-taloudellisen vaikuttavuuden arvioinnin keinoin. Valittu lähestymistapa yhdistelee laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksessa esitetään prosessi ja menetelmävalikoima julkisviranomaisen kustannushyötysuhteen määrittelemiseksi Liikenteen turvallisuusvirastoa käsittelevän tapausesimerkin avulla. Tutkimuksen keskeiset löydökset osoittavat, että julkisorganisaation yhteiskuntataloudellinen tehokkuus voidaan määrällistää ja että julkistoimijan toiminta voi olla yhteiskuntataloudellisesti kannattavaa. Käytännön suosituksiin sisältyy resurssien uudelleenohjaaminen tehokkaammin toimiville vastuualueille, tulossopimusten ja erityisesti niihin valittavien mittareiden uudelleensuunnittelu, sekä koko hallinnon kattavan keskustelun ja yhteissuunnittelun aloittaminen kestävän ja tasapainoisen tulosohjauksen aikaansaamiseksi strategisella ja operatiivisella tasolla. Jatkotutkimus ja hallinto voi hyödyntää tässä esitettyjä menetelmiä, nyt kun julkistoimijoiden yhteiskuntataloudellisen vaikuttavuuden arvioimisen haasteita on ratkaistu. Tuloksellisuuden vaatimusten selkeämpi ymmärtäminen mahdollistaa hallinnolle tehokkaamman tulosohjauksen ja siten tukee hallintoa sen pyrkimyksissä varmistaa julkistoimijoiden tehokas ja asianmukainen toiminta.

Abstract The purpose of this research was to study the actorship of occupational safety and health delegates and managers and the development of their actorship as part of their respective work organizations and the systems of occupational safety and health (SOSH), especially in the context of cooperation. Qualitative (N = 119) and statistical (N = 125) data and analysis were used at the same time. In January 2001, there was an advertisement in the Työ Terveys Turvallisuus (Work Health Safety) magazine inviting occupational safety and health delegates and managers to report about the course and prospects of their career as well as their experiences of success and dificulties. The average report was two pages in length and compact. Almost all people who responded to the invitation were sent a SOSH questionnaire. The NVivo2-software was used for qualitative analysis and partly also for statistical analysis, and the purpose was to find structural entities and invariance. The statistical analysis was mainly concerned with SOSH. The most important aspects of action are the object and the outcome in relation to the facilities, division of tasks, community and rules within the operating system. The object and the change of action were investigated by shaping different ways of objectifying and understandings their background. There are three levels of the objectifivation: 1) one-dimensionality of the working environment, 2) multi-dimensionality of the micro system and 2) multi-dimensionality of the meso system. Historical development proceeds from the first through the second towards the third level, because the phenomena of the organizational and working environment are progressively understood as more and more many-faceted and interactional. The change of the ways for objectification also proceeds through three historical phases: 1) the phase of safety at work and the physical working environment, 2) the expanding phase towards a psychosocial working environment and working ability and 3) the expanding phase towards occupational well-being, holistic organizational development and active leadership. The interaction and cooperation are important themes in the actions of OSH delegates and managers. When the scope of interaction and the activity of leadership are cross-classified four alternatives emerge: 1) conflicting, 2) asymmetric, 3) symmetric, and 4) synergic modes of OSH cooperation. In the same axial situation, it is possible to make a typology of the enterprises and other work organizations: 1) defensive and solid, 2) passive and uncoordinated, 3) active and coordinated, and 4) totally managed and renewing. When the level of OSH cooperation and the ability to endure and produce conflicts of values and objects are cross-classified, six types of OSH delegates and managers can be identified: 1) assistant, 2) representative, 3) marketer, 4) auditor, 5) developer, and 6) adviser. Each of them is better consistent with some organizational types than some others. Typical personal strategies are 1) submissiveness and reactiveness, 2) marketing, 3) proactiveness, and 4) professional skills for development. The typical causes of success in OSH include the activity, commitment and support of leaders and managers (70%), on the personal characteristics, ways of action and activity of OSH delegates and managers on the other (70%). / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työsuojeluvaltuutettujen ja -päälliköiden toimijuutta ja sen kehitystä osana omaa työorganisaatiota ja sen työsuojelujärjestelmää erityisesti yhteistoiminnallisuuden näkökulmsta. Tiedonhankinnassa ja analyysissa käytettiin samanaikaisesti laadullisia ja tilastollisia keinoja. Tapausten lukumäärä laadullisessa aineistossa oli 125 ja tilastollisessa aineistossa 119. Laadullisessa analyysissa käytettiin hyväksi NVivo2-tietoteknistä analyysiohjelmaa. Kyselytutkimuksen aineistolla selvitettiin työsuojelun yhteistoiminta-aktiivien näkökulmasta työsuojelujärjestelmien tilannetta. Toiminnan kohdetta ja sen muutosta tutkittiin selvittämällä työsuojelun yhteistoimintahenkilöstön kohteellistamistapoja ja -ymmärryksiä. Aineistosta erottuu kolme kohteellistamisen päätasoa: 1) työympäristön yksiulotteisuus, 2) mikrotason systeemisyys ja 3) mesotason systeemisyys. Kehitys kulkee ensiksi mainitusta kohti viimeksi mainittua, mikä voidaan selittää sillä, että asiat ymmärretään ajan kuluessa organisationaalisesti yhä monitahoisemmin, monitasoisemmin ja vuorovaikutteisemmin. Työsuojelun yhteistoiminnalle erityiset muodot saatiin valitsemalla ulottuvuuksiksi yhteistoiminnan kohdealueen laajuus ja johtamisen aktiivisuus. Tällöin saadaan nelikentän lohkoille nimet 1) ristiriitainen, 2) epäsymmetrinen, 3) symmetrinen ja 4) synerginen. Työsuojelun yhteistoiminta-aktiivien selostusten perusteella oli mahdollista analysoida ja tyypitellä heidän toimintakenttänään olevia yrityksiä ja organisaatioita. Tällöin yhdistettäessä tarkastelu-ulottuvuuksiksi yhteistoiminnan kohdealueen laajuus ja johtamisen aktiivisuus saadaan organisaatiotyypeiksi 1) jähmettynyt ja defensiivinen, 2) passiivinen ja koordinoimaton, 3) osittaisjohdettu ja aktiivinen sekä 4) kokonaisjohdettu ja uudistuva. Jaoteltaessa työorganisaation yhteistoiminnallisuus kolmeen eri tasoon ja toisaalta työsuojelun yhteistoimintahenkilön kyky tai tapa kohdata ristiriitoja kahteen eri tasoon saadaan 6-osainen typologia: 1) avustaja, 2) edunvalvoja, 3) markkinoija, 4) katselmoija, 5) kehittäjä ja 6) neuvonantaja. Kukin tyyppi kehitysvaiheena mahdollistuu todennäköisimmin jossakin organisaatiotyypissä, joka vuorostaan kehitysvaiheena tuottaa tietyt edellytykset ja tarpeet kyseisen tyypin, eli tietyn rooli- ja tehtäväkokonaisuuden, omaksumiseen. Vastaavasti strategisina perusvaihtoehtoina saadaan nelikenttä, joka jakaantuu seuraavasti: 1) reaktiivisuus ja alistuvuus, 2) markkinoivuus, 3) proaktiivisuus ja 4) kokonaisvaltaisuus ja kehittäjäammatillisuus. Työsuojelutoiminnan onnistuneisuuden syistä tärkeimmiksi mainitaan yhtäältä omistajien ja johdon aktiivisuus, tavoitteellisuus, sitoutuneisuus, kiinnostuneisuus ja tuki, sekä toisaalta työsuojelun yhteistoimintahenkilöstön henkilökohtaisen ominaisuudet, toimintatapa ja aktiivisuus. Molemmat tekijät saavat kaksikolmasosan osuuden vastauksissa. Johdon ja omistajien kokonaismerkitys tulee esille, kun vaikeuksien syinä johdon passiivisuus, tavoitteettomuus, tietämättömyys, osaamattomuus ja kielteisyys saavat 52 %:n osuuden selostuksissa. Työsuojeluvaltuutetut ja -päälliköt joutuvat tehtävässään toimintaedellytysten ja ristiriitojen kenttään, jonka merkitys jaksamisen ja toiminnan mielekkyydelle on pitkällä aikavälillä riippuvainen toimintaedellytysten ja ristiriitojen laadusta ja niiden välisestä suhteesta. Työpaikkakohtaisen työsuojelujärjestelmän tilaa erittelevät tulokset osoittavat, että lähes kaikissa tarkastelukohteissa on yleisesti ottaen kehittämisen ja parantamisen varaa. / Sammanfattning Syftet med denna forskning är att redogöra för skyddsombudens och -chefernas verksamhet och redogöra för utvecklingen för verksamheten, i synnerhet ur samarbetets synvinkel, som en del av den egna arbetsorganisationen och det egna systemet för arbetarskyddsarbetet. I undersökningen används både kvalitativa och statistiska metoder. Skyddsombuden och -cheferna ombads genom en annons i tidningen Työ Terveys Turvallisuus berätta om sin egen karriär i arbetarskyddsarbetet, samt om sina erfarenheter och åsikter, om framgångar och svårigheter i samarbetet. Till alla som skrev sändes också ett frågeformulär som innehöll frågor om egenskaper av systemet för arbetarskyddsarbetet. I det kvalitativa materialet var antalet fall 125 och i det statistiska materialet 119. Stora företag och organisationer, kommuner och skyddsombud utgjorde majoriteten av forskningsmaterialets svar. Det finns tre objektiva nivåer i verksamheten: 1) arbetsmiljöns endimensionalitet 2) mikronivåns systematik och 3) mesonivåns systematik. Utvecklingen sker från den första mot den sistnämnda, de organisatoriska förbindelserna mellan olika nivåer blir med tiden ännu mångsidigare och har större växelverkan. Ur den organisationspolitiska synvinkeln har utgångspunkten varit till slutet av 1980-talet en riskhanteringspolitik som har strävat till att hindra förluster. I början av 1990-talet har personal- och utvecklingspolitiken kommit med i bilden, till exempel som personalekonomisk beräkning och rapportering, som upprätthållande och främjande av arbetsförmåga, samt som kvalitetsverksamhet. Målet i arbetarskyddsarbetet har utvidgats till organisationspolitikens område. Den följande fasen kan vara en integrerad politik för resultat och arbetsvälmåga. I förändringen av målinriktningarna kan man skilja på tre nivåer och faser vilka utvidgar sig till 1) arbetssäkerhet och fysisk arbetsmiljö 2) till arbetsförmåga och psykosocial arbetsmiljö 3) till välmående, holistisk utveckling och aktiv ledning. Växelverkan och samarbete delar sig på fyra utvecklingshistoriska faser beroende på ledningens aktivitet och arbetarskyddsarbetets omfattning 1) motstridig 2) osymmetrisk 3) symmetrisk och 4) synergisk. Också arbetsorganisationerna kan med samma princip delas i fyra typer 1) stelnad och defensiv, 2) passiv och okoordinerad, 3) delvis styrd och aktiv och 4) helt styrd och förnyande. Skyddsombuden och -cheferna kan delas i sex typer på grund av den personliga förmågan att ta emot, orsaka och undvika konflikter, och den organisatoriska förmågan att samarbeta: 1) assistent, 2) representant, 3) marknadsförare, 4) mönstrare, 5) utvecklare och 6) rådgivare. Det finns behov att utveckla nästan alla delområden i arbetarskyddsarbetet inom arbetsorganisationerna.

Abstract Neuropsychiatric illnesses usually become overtly manifest in adolescence and early adulthood. A critical long-term aim is to be able to prevent the development of such illnesses, which requires instruments to identify subjects at high risk of illness and to offer them effective interventions. There is an indisputable need for more sophisticated methods to enable more precise detection of adolescents and young adults who are at high risk of developing psychosis. Abnormal function in brain networks has been reported in people with schizophrenia and other psychotic disorders. Similar abnormalities have been found also in people at risk for developing psychosis, but it is not known whether this applies also to spontaneous resting state activity in young people with a familial risk for psychosis. We conducted resting-state functional MRI (R-fMRI) in 72 (29 male) young adults with a history of psychosis in one or both parents (FR) but without psychosis themselves, and 72 (29 male) similarly healthy control subjects without familial risk for psychosis. Both groups in the Oulu Brain and Mind study were drawn from the Northern Finland Birth Cohort 1986. All volunteers were 20–25 years old. Parental psychosis was established using the Care Register for Health Care. R-fMRI data was pre-processed using independent component analysis (ICA). A dual regression technique was used to detect between-group differences with p < 0.05 threshold corrected for multiple comparisons at voxel level. FR subjects demonstrated significantly decreased activity compared to control subjects in the default mode network and in the central executive network and increased activity in the cerebellum. The findings clarify previously controversial literature on the subject. The finding suggests that abnormal activity in these brain networks in rest may be associated with increased vulnerability to psychosis. The findings maybe helpful in developing more precise methods for detecting young people at highest risk for developing psychosis. / Tiivistelmä Psykoottisiin häiriöihin sairastutaan yleensä nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa. Psykoositutkimuksen tavoitteena on löytää uusia menetelmiä, joiden avulla kyettäisiin tunnistamaan suurimmassa psykoosiriskissä olevat nuoret, jotta heille voitaisiin tarjota sairautta ennaltaehkäiseviä hoitokeinoja. Skitsofreniaan ja muihin psykoottisiin häiriöihin sairastuneilla on havaittu aivotoiminnan poikkeavuuksia. Samankaltaisia aivotoiminnan poikkeavuuksia on havaittu myös nuorilla, jotka ovat vaarassa sairastua psykoosiin. Toistaiseksi on ollut epäselvää, onko psykoosiin sairastuneiden henkilöiden lapsilla aivohermoverkkojen toiminnan poikkeavuuksia lepotilassa. Suoritimme aivojen lepotilan MRI-tutkimuksen (R-fMRI) 72:lle (29 miestä) nuorelle aikuiselle, joiden jompikumpi vanhempi oli sairastunut psykoosin sekä 72:lle (29 miestä) nuorelle aikuiselle, joiden vanhemmat eivät olleet sairastaneet psykoosia. Molemmat tutkimusryhmät tässä Oulu Brain and Mind -tutkimuksessa olivat Pohjois-Suomen 1986 syntymäkohortin jäseniä. Tutkittavat olivat 20–25 vuoden iässä. Lepotilan toiminnallinen magneettikuvaus suoritettiin 1.5 Teslan Siemensin magneettikuvantamislaitteella. Tutkimuskohteiksi valittiin lepotilan toiminnallinen aivohermoverkko, toiminnan ohjauksesta vastaava aivohermoverkko ja pikkuaivot. Kuvantamisdataan sovellettiin itsenäisten komponenttien analyysia aivohermoverkkojen määrittämistä varten. Ryhmien välisen eron havaitsemiseen käytettiin ei-parametristä permutaatiotestiä, joka kynnystettiin tilastollisesti merkitsevään tasoon (p < 0.05). Lepotilan oletushermoverkossa ja toiminnanohjauksesta vastaavassa aivohermoverkoissa havaittiin vähäisempää aktiivisuutta ja pikkuaivoissa kohonnutta aktiivisuutta perinnöllisessä psykoosiriskissä olevilla nuorilla aikuisilla verrattuna verrokkeihin. Tutkimustulokset selkeyttivät aiempaa ristiriitaista kirjallisuutta tutkimusaiheesta. Tutkimuksessa havaittujen aivoalueiden poikkeava toiminta lepotilassa voi liittyä kohonneeseen psykoosin puhkeamisriskiin. Tutkimuslöydösten avulla voidaan todennäköisesti edesauttaa parempien kuvantamismenetelmien kehittämistä suurimmassa psykoosiriskissä olevien nuorten tunnistamiseen.

Päättötyöni on kvalitatiivinen kartoitus kymmenestä Ruotsin peruskoulussa vuosiluokilla 1–5 suomen kielen opetuksessa käytetystä oppikirjasta. Kartoitusten lisäksi olen haastatellut kolmea opettajaa ja saanut vastauksia kyselykaavakkeisiin 11 opettajalta heidän mielipiteistään oppikirjoista. Aihe, suomen kielen oppikirjojen kartoitus ja mielipidekysely kirjoista, on tarpeellinen , sillä suomen kieli on ollut yksi Ruotsin viidestä virallisesta, kansallisesta vähemmistökielestä vuodesta 2000 ja peruskouluasetuksen mukaan kaikilla oppilailla on Ruotsin peruskouluissa oikeus oppia ja kehittää suomen kieltä, jos heillä on ennestään perustava kielitaito. Vaikka suomi on ollut virallinen vähemmistökieli jo kymmenen vuotta ja koululainmuutos, jonka mukaan suomen kielen ei enää tarvitse olla aktiivinen kotikieli, on ollut voimassa kaksi vuotta, vasta tämän syksyn aikana painettiin ruotsinsuomalaisia varten ensimmäinen oppikirjasarja 20 vuoteen. 1970- ja 80-luvuilla teetettiin kolme kirjasarjaa, mutta sen jälkeen opettajat ovat joutuneet käyttämään Suomessa tuotettuja ja suomalaisia oloja varten suunniteltuja kirjoja, eivätkä kirjat tutkimukseni mukaan täytä kaikkia ruotsalaisen kurssisuunnitelman tavoitteita. Suomen kielen opettajat ovat kuitenkin tyytyväisiä oppikirjoihinsa, vaikka niissä on puutteita; niiden suurin heikkous on, että ne sisältävät ruotsinsuomalaisille liian vaikeita sanoja ja lauseita / Mitt examensarbete är en kvalitativ kartläggning med fokus på 10 skolböcker som idag används i finskundervisningen i den svenska grundskolan i årskurserna ett till fem. Som komplement till kartläggningen har tre lärare intervjuats och 11 lärare har besvarat ett frågeformulär med åsikter om de böcker som de använder. Uppsatsens ämne är relevant eftersom finskan sedan år 2000 är ett av Sveriges fem officiella, nationella minoritetsspråk. Enligt grundskoleförordningen har alla elever med grundläggande kunskaper i finska rätt att lära sig och att utveckla språket i skolan. Finskan har varit ett officiellt minoritetsspråk i tio år och ändringen i skollagen, att finskan inte längre behöver vara ett aktivt hemspråk för att ge rätt till modersmålsundervisning, kom för två sedan. Ändå är det först nu i höst som de första skolböckerna på 20 år för sverigefinska elever tryckts. På 1970- och 80-talen trycktes tre bokserier, men sedan dess har lärarna fått förlita sig på böcker producerade i Finland som enligt min forskning inte uppfyller alla kursplanens kriterier. Modersmålslärarna är nöjda med sina böcker även om de har brister. Deras största svaghet är, att de innehåller för svåra ord och meningar för sverigefinska elever. / My degree project is a qualitative survey of 10 books used in Swedish primary schools in Finnish teaching. As a complement to the survey I interviewed three teachers and handed out questionnaires to eleven more, asking for their opinions of the school books they are using. The subject is relevant, as Finnish has been one of the five official minority languages in Sweden since the year 2000. According to the Compulsory School Ordinance on the nine-year compulsory school all students with a basic knowledge of Finnish have the right to learn and develop the language in school. Finnish has been a national minority language for ten years and two years ago a change in the school law was introduced, which entitles pupils to classes in Finnish even when Finnish is not an active language at their home. Nevertheless, it was only this autumn that, for the first time in 20 years, school books were printed for Finns in Sweden. In the 1970s and 1980s three book series were printed, but since then teachers have had to rely on books produced in Finland, which, according to the findings of my degree project, do not meet all the criteria of the Swedish course syllabus. The teachers of Finnish are satisfied with the books, although the books have weaknesses; the biggest weakness is that they have too advanced words and sentences for Swedish Finnish pupils.

Abstract Resting-state (RS) measurements during functional magnetic resonance imaging (fMRI) have become an established approach for studying spontaneous brain activity. RS-fMRI results are often obtained using explorative approaches like spatial independent component analysis (sICA). These approaches and their software implementations are rarely evaluated extensively or specifically concerning RS-fMRI. Trust is placed in the software that they will work according to the published method descriptions. Many methods and parameters are used despite the lack of test data, and the validity of the underlying models remains an open question. A substantially greater number of evaluations would be needed to ensure the quality of exploratory RS-fMRI analyses. This thesis investigates the applicability of sICA methodology and software in the RS-fMRI context. The experiences were used to formulate general guidelines to facilitate future method evaluations. Additionally, a novel multiple comparison correction (MCC) method, Maxmad, was devised for adjusting evaluation results statistically. With regard to software considerations, the source code of FSL Melodic, popular sICA software, was analyzed against its published method descriptions. Unreported and unevaluated details were found, which implies that one should not automatically assume a correspondence between the literature and the software implementations. The method implementations should rather be subjected to independent reviews. An experimental contribution of this thesis is that the credibility of the emerging sliding window sICAs has been improved by the validation of sICA related preprocessing procedures. In addition to that, the estimation accuracy regarding the results in existing RS-fMRI sICA literature was also shown not to suffer even though repeatability tools like Icasso have not been used in their computation. Furthermore, the evidence against conventional sICA model suggests the consideration of different approaches to analysis of RS-fMRI. The guidelines developed for facilitation of evaluations include adoption of 1) open software development (improved error detection), 2) modular software designs (easier evaluations), 3) data specific evaluations (increased validity), and 4) extensive coverage of parameter space (improved credibility). The proposed Maxmad MCC addresses a statistical problem arising from broad evaluations. Large scale cooperation efforts are proposed concerning evaluations in order to improve the credibility of exploratory RS-fMRI methods. / Tiivistelmä Aivoista toiminnallisella magneettikuvantamisella (engl. functional magnetic resonance imaging, fMRI) lepotilassa tehdyt mittaukset ovat saaneet vakiintuneen aseman spontaanin aivotoiminnan tutkimuksessa. Lepotilan fMRI:n tulokset saadaan usein käyttämällä exploratiivisia menetelmiä, kuten spatiaalista itsenäisten komponenttien analyysia (engl. spatial independent component analysis, sICA). Näitä menetelmiä ja niiden ohjelmistototeutuksia evaluoidaan harvoin kattavasti tai erityisesti lepotilan fMRI:n kannalta. Ohjelmistojen luotetaan toimivan menetelmäkuvausten mukaisesti. Monia menetelmiä ja parametreja käytetään testidatan puuttumisesta huolimatta, ja myös menetelmien taustalla olevien mallien pätevyys on edelleen epäselvä asia. Eksploratiivisten lepotilan fMRI-datan analyysien laadun varmistamiseksi tarvittaisiin huomattavasti nykyistä suurempi määrä evaluaatioita. Tämä väitöskirja tutki sICA-menetelmien ja -ohjelmistojen soveltuvuutta lepotilan fMRI-tutkimuksiin. Kokemuksien perusteella luotiin yleisiä ohjenuoria helpottamaan tulevaisuuden menetelmäevaluaatioita. Lisäksi väitöskirjassa kehitettiin uusi monivertailukorjausmenetelmä, Maxmad, evaluaatiotulosten tilastolliseen korjaukseen. Tunnetun sICA-ohjelmiston, FSL Melodicin, lähdekoodi analysoitiin suhteessa julkaistuihin menetelmäkuvauksiin. Analyysissa ilmeni aiemmin raportoimattomia ja evaluoimattomia menetelmäyksityiskohtia, mikä tarkoittaa, ettei kirjallisuudessa olevien menetelmäkuvausten ja niiden ohjelmistototeutusten välille pitäisi automaattisesti olettaa vastaavuutta. Menetelmätoteutukset pitäisi katselmoida riippumattomasti. Väitöskirjan kokeellisena panoksena parannettiin liukuvassa ikkunassa suoritettavan sICA:n uskottavuutta varmistamalla sICA:n esikäsittelyjen oikeellisuus. Lisäksi väitöskirjassa näytettiin, että aiempien sICA-tulosten tarkkuus ei ole kärsinyt, vaikka niiden estimoinnissa ei ole käytetty toistettavuustyökaluja, kuten Icasso-ohjelmistoa. Väitöskirjan tulokset kyseenalaistavat myös perinteisen sICA-mallin, minkä vuoksi tulisi harkita siitä poikkeavia lähtökohtia lepotilan fMRI-datan analyysiin. Evaluaatioiden helpottamiseksi kehitetyt ohjeet sisältävät seuraavat periaatteet: 1) avoin ohjelmistokehitys (parantunut virheiden havaitseminen), 2) modulaarinen ohjelmistosuunnittelu (nykyistä helpommin toteutettavat evaluaatiot), 3) datatyyppikohtaiset evaluaatiot (parantunut validiteetti) ja 4) parametriavaruuden laaja kattavuus evaluaatioissa (parantunut uskottavuus). Ehdotettu Maxmad-monivertailukorjaus tarjoaa ratkaisuvaihtoehdon laajojen evaluaatioiden tilastollisiin haasteisiin. Jotta lepotilan fMRI:ssä käytettävien exploratiivisten menetelmien uskottavuus paranisi, väitöskirjassa ehdotetaan laaja-alaista yhteistyötä menetelmien evaluoimiseksi.