Abstract The study aimed at researching collaboration in a group of children under school age, its characteristics, organisation of activities and conflicts as well as the cultural and social routines developing through collaboration. The research problem was, firstly, how children's collaboration is organised and how it proceeds and which the characteristics of the organisation of the collaboration are. The characteristics of organisation refer to initiatives and responses to them, their consequences and results of action. Secondly, I wanted to study how the conflicts apparent in the activities are solved and what happens in action after a conflict is solved. Thirdly, the development of collaboration into social routines and differences in organisation between groups of differently aged children were studied. The theme of the study is connected with a research tradition in which children's development is seen in terms of participation in the social environment and the culturally conveyed world, its language, manners and habits. This study focused on children in their everyday activities, constructing their plays together, sharing activities and negotiating. The theoretical background of the study was based on sociocultural theories on one hand and a broad research tradition – systemic theories – on the other hand. Systemic theories also involve relational theories among which this study was contributed to especially by the conception of development and characteristics as relations as well as the significance of communication and collaborative regulation to control development. The collaborative situations that were studied were gathered from children's spontaneous play situations by means of videotaping. Samples containing phenomena under study were picked out from these materials. Then the data was divided into meaningful episodes of initiatives and conflicts that were analysed with a method designed for the analysis of video materials, searching for social routines uniform in content and theme built on the children's peer culture. According to the results, initiatives formed a small-scale yet impressive phenomenon that enabled the children to join in collaboration and with that in the sociocultural world. The children made plenty of initiatives, the most common of them being active verbal motions such as questions, proposals, commands and various motions related to play. There was an active response to these initiatives, but a remarkable number of them were also ignored. Most of the conflicts were connected with the use of things and toys. A strategy to maintain the collaborative relationship was most often chosen to solve them. The study revealed six different social routines in the children's peer culture. The most common social routine was sociodramatic play that is characterised by regular taking of turns in the collaboration, a long duration and positive results. The study also compared the initiatives, responses and conflicts of younger and older children. It was observed that non-verbal action in negotiation situations and the strategy of ignorance in conflicts were more typical of younger than older children. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia pienten, alle kouluikäisten lasten ryhmässä tapahtuvaa yhteistoimintaa, sen piirteitä, toiminnan organisoitumista ja konflikteja sekä yhteistoiminnassa kehittyviä kulttuurisia ja sosiaalisia rutiineja. Tutkimusongelmina olivat ensinnäkin miten lasten yhteistoiminta organisoituu ja etenee sekä millaisia piirteitä yhteistoiminnan organisoitumisessa ilmenee. Organisoitumiseen liittyvillä piirteillä tarkoitettiin aloitteita ja niihin annettuja vastauksia, näiden seuraantoja sekä toiminnan tuloksia. Toiseksi haluttiin tutkia miten toiminnassa ilmenevät konfliktit ratkaistaan ja mitä toiminnassa tapahtuu konfliktien ratkaisemisen jälkeen. Kolmanneksi tutkittiin yhteistoiminnan kehittymistä sosiaalisiksi rutiineiksi ja mitä eroja organisoitumisessa on eri-ikäisten lasten ryhmissä. Tutkimus liittyy teemallisesti tutkimusperinteeseen, jossa lasten kehittyminen nähdään osallisuutena sosiaaliseen ympäristöön sekä kulttuurisesti välittyneeseen maailmaan, sen kieleen, tapoihin ja tottumuksiin. Tämän tutkimuksen kohteina olivat lapset omassa arkipäivässään, rakentamassa yhteisiä leikkejä ja toimintaa jakaen ja neuvotellen. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustui toisaalta sosiokulttuurisiin teorioihin ja toisaalta toiseen laajaan tutkimusperinteeseen – systeemisiin teorioihin. Systeemisiin teorioihin liittyvät myös relationaaliset teoriat, joista tähän tutkimukseen nousi erityisesti näkemys kehityksestä ja ominaisuuksista suhteina sekä kommunikaation ja yhteistoiminnallisen säätelyn kehitystä ohjaava merkitys. Tutkitut yhteistoimintatilanteet kerättiin lasten spontaaneista leikkitilanteista havainnoimalla käyttäen videointia apuna. Kerätystä aineistosta poimittiin tutkimukseen sellaiset otokset, joissa esiintyi tutkittavia ilmiöitä. Sen jälkeen aineisto jaettiin merkityksellisiin aloite- ja konfliktiepisodeihin, joita analysoitiin videomateriaalin analyysin tarkoitetulla menetelmällä ja hakien sisällöllisesti ja teemallisesti yhtenäisiä lasten vertaiskulttuuriin rakentuvia sosiaalisia rutiineja. Tulosten mukaan aloitteet muodostivat pienimuotoisen, mutta kuitenkin vaikuttavan ilmiön, joka mahdollisti lapsille liittymisen yhteistoimintaan ja sitä kautta sosiokulttuuriseen maailmaan. Lapset tekivät runsaasti aloitteita, joista yleisimpiä olivat aktiiviset kielelliset aloitteet kuten kysymykset, ehdotukset, käskyt sekä erilaiset leikkialoitteet. Aloitteisiin vastattiin aktiivisesti, mutta myös huomattavan paljon niistä jätettiin huomiotta. Suurin osa konflikteista liittyi esineisiin tai leikkivälineiden käyttöön. Niiden ratkaisemiseksi valittiin useimmiten yhteistoimintasuhdetta ylläpitävä strategia. Tutkimuksessa löydettiin kuusi erilaista lasten vertaiskulttuurin sosiaalista rutiinia. Eniten esiintynyt sosiaalinen rutiini oli sosiodraamallinen leikki, jota luonnehti säännöllinen vuorottelu yhteistoiminnassa, pitkä kesto sekä myönteiset tulokset. Tutkimuksessa verrattiin myös pienten ja isojen lasten aloitteita, vastauksia ja konflikteja havaittiin, että pienille oli tyypillisempää ei-kielellinen toiminta neuvottelutilanteissa ja huomiotta jättämisen strategia konfliktitilanteissa kuin isommille lapsille.

Abstract The purpose of the study was to increase understanding of the discussion of values of municipal health services as a phenomenon based on theoretical and empirical material. There has been very little research on organisation-internal discussion of values within health care services. The aim was to generate information about organisation values and discussion on values from the joint perspective of leading health care officials and elected officials. In addition, the aim was to produce a research-based model of value discussion within municipal health care services with the aid of a future research application of soft system methodology. In the theoretical part, Rest’s ethical decision-making model was utilised in conceptualizing value discussions within health care services. In addition, the multifaceted nature of the value environment of municipal health care organisations was analysed, and value discussion was linked to an ethical operational culture as its manifestation. The empirical part was implemented as a qualitative case study in the area of collaboration comprising health care services of three municipalities. Material was collected from those with permanent posts and from elected officials (a total of 25 persons) using interviews and with a three-phase future workshop process (a total of 16 persons). The data collected was systematically analysed. The study produced as a new finding a hypothetical construction of value discussions within health care services. The four main components of the construction were identification of organisation values, a collaboration-based approach to value discussion, encountering value conflicts and a visible value discussion culture. The aim of the components was to describe and aid in understanding the multidimensional nature of value discussions on municipal health care services. In the study, a soft system model of value discussions on municipal health care services was drawn up, combining theoretical and empirical knowledge of the phenomenon under study to form a whole. The novelty value of the theoretical results is a more structured analysis of the phenomenon of value discussion on organisation level, and based on this, a description of the process of change in the area of collaboration within primary health care. For practical-level actors, the study is an example of how values and value discussions within health care services can be examined, and how progress can be made in a defined direction by analysing the problems involved. The study can also be utilised in health care education and research, especially in planning soft system methodology applications. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä kunnallisten terveyspalveluiden arvokeskustelusta ilmiönä teoreettisen ja empiiristen aineistojen pohjalta. Organisaation sisäistä arvokeskustelua terveydenhuollossa on tutkittu erittäin vähän. Tavoitteena oli tuottaa tietoa organisaatioarvoista ja arvokeskustelusta kunnallisten terveyspalveluiden johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden yhteisestä näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa tutkimustietoon perustuva malli kunnallisten terveyspalveluiden arvokeskustelusta pehmeän systeemimetodologian tulevaisuudentutkimussovelluksen avulla. Teoriaosassa hyödynnettiin Restin eettisen toiminnan mallia, jonka avulla terveyspalveluiden arvokeskustelu käsitteellistettiin. Lisäksi analysoitiin kunnallisen terveyspalveluorganisaation arvoympäristön moninaisuutta ja liitettiin arvokeskustelu eettisen toimintakulttuurin ilmentäjäksi. Empiirinen osa toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena kolmen kunnan terveyspalveluiden yhteistoiminta-alueella. Aineistot kerättiin viranhaltijoilta ja luottamushenkilöiltä (yhteensä 25 henkilöä) haastattelemalla ja kolmivaiheisessa tulevaisuusverstasprosessissa (yhteensä 16 henkilöä) tuotetuilla aineistoilla, jotka analysoitiin systemaattisella analyysilla. Tutkimuksessa tuotettiin uutena tietona terveyspalveluiden arvokeskustelusta hypoteettinen konstruktio, jonka neljä komponenttia olivat organisaatioarvojen tunnistaminen, yhteistyölähtöinen tahtotila arvokeskusteluun, arvoristiriitojen kohtaaminen ja näkyvä arvokeskustelukulttuuri. Komponenttien tarkoituksena oli kuvata ja auttaa ymmärtämään kunnallisten terveyspalveluiden arvokeskustelun moniulotteisuutta. Tutkimuksessa muodostettiin kunnallisten terveyspalveluiden arvokeskustelun pehmeä systeemimalli, joka kokosi teoreettisen ja empiirisen tiedon tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä kokonaisuutena. Teoreettisten tulosten uutuusarvo on terveydenhuollon organisaatiotason arvokeskusteluilmiön aikaisempaa jäsentyneempi tarkastelu ja tämän pohjalta muodostettu muutosprosessin kuvaus perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella. Käytännön toimijoille tutkimus on esimerkki, miten terveyspalveluiden arvoja ja arvokeskustelua voidaan tarkastella ja siihen liittyviä ongelmia jäsentämällä edistyä määriteltyyn suuntaan. Tutkimusta voidaan hyödyntää myös terveydenhuollon koulutuksessa ja tutkimuksessa, erityisesti pehmeän systeemimetodologian soveltamista suunniteltaessa.

Abstract Coping at work and job retention have been on the list of priorities of European countries for some decades. Vocational rehabilitation is a key measure for preventing work disability, but its possibilities have remained unused in many respects. Moreover, rehabilitation tasks are defined differently depending on the perspective taken. The purpose of this thesis is to determine the possibilities that arise from defining work-related rehabilitation tasks in a way that combines different perspectives and interests. The research questions are: 1) What were the impacts on working career and psychosocial factors of an intervention for long-term unemployed people with disabilities? 2) What kind of processes and mechanisms promoted the working careers and other outcomes of the employed people during the interventions? 3) What forms of collaboration took place between the rehabilitees and different stakeholders, and to what extent did the rehabilitees have opportunities to choose and act during the process? The empirical data for the study were collected from two vocational rehabilitation research projects. The research design was a multiple case study from multiple perspectives combined with mixed methods. The materials were collected through surveys, individual and group interviews, documents, and register follow-up. We found the contextual mechanism through which the outcomes of the work-related rehabilitation emerged. The process was promoted or hindered by actions taken by all stakeholders. The promoting or hindering mechanisms were born through the actions taken by the supervisor in particular, the occupational health service and rehabilitation service provider, and the individual’s life situation factors. Similar factors promoted and hindered the re-employment and staying or returning to work outcomes. Enhancing the rehabilitees’ own agency is also important, regardless of how weak it is at the beginning. I also present a new way of assigning rehabilitation tasks, which structures the complexity of the field of work-related rehabilitation and helps manage it. Work-related rehabilitation is a combination of societal and individual actions. The results of this study will help all actors involved in rehabilitation to improve the outcomes of work-related rehabilitation by developing opportunities for the rehabilitees’ own agency and collaboration / Tiivistelmä Työurien jatkaminen on keskeinen eurooppalaisten yhteiskuntien selviämisen haaste. Kuntoutus on riittämättömästi hyödynnetty resurssi työurien pidentämiseksi. Lisäksi kuntoutuksen tehtävät määrittyvät eri näkökulmista eri tavalla. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten työikäisten kuntoutuksen tehtävää voitaisiin määritellä eri toimijoiden intressejä ja päämääriä yhdistäen. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1) Mitkä olivat monimuotoisen ammatillisen kuntoutuksen vaikutukset pitkäaikaistyöttömien työuraan ja muihin psykososiaalisiin tekijöihin? 2) Millaiset prosessit ja mekanismit edistivät työuria työllisten monimuotoisen ammatillisen kuntoutuksen interventiossa? 3) Minkälaisia yhteistyömuotoja työhön kytkeytyvässä kuntoutuksessa kuntoutujan ja eri toimijoiden välillä toteutui, ja missä määrin kuntoutujat pystyivät vaikuttamaan omiin valinta- ja toimintamahdollisuuksiinsa prosessin aikana? Aineisto koostui kahden ammatillisen kuntoutuksen kehittämishankkeen arviointitutkimusaineistoista. Tutkimusasetelma oli monitapaustutkimus, joka oli toteutettu moninäkökulmaisena mixed method –tutkimuksena. Aineistot oli koottu kyselyiden, yksilö- ja ryhmähaastatteluiden, dokumenttien ja rekisteriseurannan avulla. Aineistojen analyysejä oli tehty aineistokokonaisuuksittain analysoiden kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset aineistot erikseen sekä yhdistämällä aineistoja tapaustutkimuksen keinoin. Tutkimuksessa löytyi mekanismi, jonka kautta kuntoutuksen tulokset syntyivät tai jäivät syntymättä. Edistävät ja estävät mekanismit liittyivät erityisesti esimiehen, työterveyshuollon ja kuntoutuksen palvelutuottajan toimintaan ja kuntoutujan elämäntilanteeseen. Samanlaiset tekijät edistivät ja estivät työttömillä ja työllisillä kuntoutumista. Lisäksi työhön kytkeytyvässä kuntoutuksessa kuntoutujan oman toimijuuden tukeminen on tärkeää, vaikka se alkuvaiheessa olisi vähäinen. Tutkimuksessa kuvataan työikäisten kuntoutuksen tehtävät uuden mallin avulla. Tämä jäsentää ammatillisen kuntoutuksen kentän kompleksisuutta ja auttaa hallitsemaan sitä. Työhön kytkeytyvä kuntoutus muodostuu yhteiskuntaan ja yksilöön kohdistuvista toimista, joilla mahdollistetaan työelämään paluu ja osallistuminen. Tulosten avulla kuntoutuksen toteuttajat, tutkijat ja viranomaiset voivat parantaa kuntoutuksen työuravaikutuksia kehittämällä kuntoutujan osallistumismahdollisuuksia ja yhteistoimintaa.

Abstract The purpose of this research was to study the actorship of occupational safety and health delegates and managers and the development of their actorship as part of their respective work organizations and the systems of occupational safety and health (SOSH), especially in the context of cooperation. Qualitative (N = 119) and statistical (N = 125) data and analysis were used at the same time. In January 2001, there was an advertisement in the Työ Terveys Turvallisuus (Work Health Safety) magazine inviting occupational safety and health delegates and managers to report about the course and prospects of their career as well as their experiences of success and dificulties. The average report was two pages in length and compact. Almost all people who responded to the invitation were sent a SOSH questionnaire. The NVivo2-software was used for qualitative analysis and partly also for statistical analysis, and the purpose was to find structural entities and invariance. The statistical analysis was mainly concerned with SOSH. The most important aspects of action are the object and the outcome in relation to the facilities, division of tasks, community and rules within the operating system. The object and the change of action were investigated by shaping different ways of objectifying and understandings their background. There are three levels of the objectifivation: 1) one-dimensionality of the working environment, 2) multi-dimensionality of the micro system and 2) multi-dimensionality of the meso system. Historical development proceeds from the first through the second towards the third level, because the phenomena of the organizational and working environment are progressively understood as more and more many-faceted and interactional. The change of the ways for objectification also proceeds through three historical phases: 1) the phase of safety at work and the physical working environment, 2) the expanding phase towards a psychosocial working environment and working ability and 3) the expanding phase towards occupational well-being, holistic organizational development and active leadership. The interaction and cooperation are important themes in the actions of OSH delegates and managers. When the scope of interaction and the activity of leadership are cross-classified four alternatives emerge: 1) conflicting, 2) asymmetric, 3) symmetric, and 4) synergic modes of OSH cooperation. In the same axial situation, it is possible to make a typology of the enterprises and other work organizations: 1) defensive and solid, 2) passive and uncoordinated, 3) active and coordinated, and 4) totally managed and renewing. When the level of OSH cooperation and the ability to endure and produce conflicts of values and objects are cross-classified, six types of OSH delegates and managers can be identified: 1) assistant, 2) representative, 3) marketer, 4) auditor, 5) developer, and 6) adviser. Each of them is better consistent with some organizational types than some others. Typical personal strategies are 1) submissiveness and reactiveness, 2) marketing, 3) proactiveness, and 4) professional skills for development. The typical causes of success in OSH include the activity, commitment and support of leaders and managers (70%), on the personal characteristics, ways of action and activity of OSH delegates and managers on the other (70%). / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työsuojeluvaltuutettujen ja -päälliköiden toimijuutta ja sen kehitystä osana omaa työorganisaatiota ja sen työsuojelujärjestelmää erityisesti yhteistoiminnallisuuden näkökulmsta. Tiedonhankinnassa ja analyysissa käytettiin samanaikaisesti laadullisia ja tilastollisia keinoja. Tapausten lukumäärä laadullisessa aineistossa oli 125 ja tilastollisessa aineistossa 119. Laadullisessa analyysissa käytettiin hyväksi NVivo2-tietoteknistä analyysiohjelmaa. Kyselytutkimuksen aineistolla selvitettiin työsuojelun yhteistoiminta-aktiivien näkökulmasta työsuojelujärjestelmien tilannetta. Toiminnan kohdetta ja sen muutosta tutkittiin selvittämällä työsuojelun yhteistoimintahenkilöstön kohteellistamistapoja ja -ymmärryksiä. Aineistosta erottuu kolme kohteellistamisen päätasoa: 1) työympäristön yksiulotteisuus, 2) mikrotason systeemisyys ja 3) mesotason systeemisyys. Kehitys kulkee ensiksi mainitusta kohti viimeksi mainittua, mikä voidaan selittää sillä, että asiat ymmärretään ajan kuluessa organisationaalisesti yhä monitahoisemmin, monitasoisemmin ja vuorovaikutteisemmin. Työsuojelun yhteistoiminnalle erityiset muodot saatiin valitsemalla ulottuvuuksiksi yhteistoiminnan kohdealueen laajuus ja johtamisen aktiivisuus. Tällöin saadaan nelikentän lohkoille nimet 1) ristiriitainen, 2) epäsymmetrinen, 3) symmetrinen ja 4) synerginen. Työsuojelun yhteistoiminta-aktiivien selostusten perusteella oli mahdollista analysoida ja tyypitellä heidän toimintakenttänään olevia yrityksiä ja organisaatioita. Tällöin yhdistettäessä tarkastelu-ulottuvuuksiksi yhteistoiminnan kohdealueen laajuus ja johtamisen aktiivisuus saadaan organisaatiotyypeiksi 1) jähmettynyt ja defensiivinen, 2) passiivinen ja koordinoimaton, 3) osittaisjohdettu ja aktiivinen sekä 4) kokonaisjohdettu ja uudistuva. Jaoteltaessa työorganisaation yhteistoiminnallisuus kolmeen eri tasoon ja toisaalta työsuojelun yhteistoimintahenkilön kyky tai tapa kohdata ristiriitoja kahteen eri tasoon saadaan 6-osainen typologia: 1) avustaja, 2) edunvalvoja, 3) markkinoija, 4) katselmoija, 5) kehittäjä ja 6) neuvonantaja. Kukin tyyppi kehitysvaiheena mahdollistuu todennäköisimmin jossakin organisaatiotyypissä, joka vuorostaan kehitysvaiheena tuottaa tietyt edellytykset ja tarpeet kyseisen tyypin, eli tietyn rooli- ja tehtäväkokonaisuuden, omaksumiseen. Vastaavasti strategisina perusvaihtoehtoina saadaan nelikenttä, joka jakaantuu seuraavasti: 1) reaktiivisuus ja alistuvuus, 2) markkinoivuus, 3) proaktiivisuus ja 4) kokonaisvaltaisuus ja kehittäjäammatillisuus. Työsuojelutoiminnan onnistuneisuuden syistä tärkeimmiksi mainitaan yhtäältä omistajien ja johdon aktiivisuus, tavoitteellisuus, sitoutuneisuus, kiinnostuneisuus ja tuki, sekä toisaalta työsuojelun yhteistoimintahenkilöstön henkilökohtaisen ominaisuudet, toimintatapa ja aktiivisuus. Molemmat tekijät saavat kaksikolmasosan osuuden vastauksissa. Johdon ja omistajien kokonaismerkitys tulee esille, kun vaikeuksien syinä johdon passiivisuus, tavoitteettomuus, tietämättömyys, osaamattomuus ja kielteisyys saavat 52 %:n osuuden selostuksissa. Työsuojeluvaltuutetut ja -päälliköt joutuvat tehtävässään toimintaedellytysten ja ristiriitojen kenttään, jonka merkitys jaksamisen ja toiminnan mielekkyydelle on pitkällä aikavälillä riippuvainen toimintaedellytysten ja ristiriitojen laadusta ja niiden välisestä suhteesta. Työpaikkakohtaisen työsuojelujärjestelmän tilaa erittelevät tulokset osoittavat, että lähes kaikissa tarkastelukohteissa on yleisesti ottaen kehittämisen ja parantamisen varaa. / Sammanfattning Syftet med denna forskning är att redogöra för skyddsombudens och -chefernas verksamhet och redogöra för utvecklingen för verksamheten, i synnerhet ur samarbetets synvinkel, som en del av den egna arbetsorganisationen och det egna systemet för arbetarskyddsarbetet. I undersökningen används både kvalitativa och statistiska metoder. Skyddsombuden och -cheferna ombads genom en annons i tidningen Työ Terveys Turvallisuus berätta om sin egen karriär i arbetarskyddsarbetet, samt om sina erfarenheter och åsikter, om framgångar och svårigheter i samarbetet. Till alla som skrev sändes också ett frågeformulär som innehöll frågor om egenskaper av systemet för arbetarskyddsarbetet. I det kvalitativa materialet var antalet fall 125 och i det statistiska materialet 119. Stora företag och organisationer, kommuner och skyddsombud utgjorde majoriteten av forskningsmaterialets svar. Det finns tre objektiva nivåer i verksamheten: 1) arbetsmiljöns endimensionalitet 2) mikronivåns systematik och 3) mesonivåns systematik. Utvecklingen sker från den första mot den sistnämnda, de organisatoriska förbindelserna mellan olika nivåer blir med tiden ännu mångsidigare och har större växelverkan. Ur den organisationspolitiska synvinkeln har utgångspunkten varit till slutet av 1980-talet en riskhanteringspolitik som har strävat till att hindra förluster. I början av 1990-talet har personal- och utvecklingspolitiken kommit med i bilden, till exempel som personalekonomisk beräkning och rapportering, som upprätthållande och främjande av arbetsförmåga, samt som kvalitetsverksamhet. Målet i arbetarskyddsarbetet har utvidgats till organisationspolitikens område. Den följande fasen kan vara en integrerad politik för resultat och arbetsvälmåga. I förändringen av målinriktningarna kan man skilja på tre nivåer och faser vilka utvidgar sig till 1) arbetssäkerhet och fysisk arbetsmiljö 2) till arbetsförmåga och psykosocial arbetsmiljö 3) till välmående, holistisk utveckling och aktiv ledning. Växelverkan och samarbete delar sig på fyra utvecklingshistoriska faser beroende på ledningens aktivitet och arbetarskyddsarbetets omfattning 1) motstridig 2) osymmetrisk 3) symmetrisk och 4) synergisk. Också arbetsorganisationerna kan med samma princip delas i fyra typer 1) stelnad och defensiv, 2) passiv och okoordinerad, 3) delvis styrd och aktiv och 4) helt styrd och förnyande. Skyddsombuden och -cheferna kan delas i sex typer på grund av den personliga förmågan att ta emot, orsaka och undvika konflikter, och den organisatoriska förmågan att samarbeta: 1) assistent, 2) representant, 3) marknadsförare, 4) mönstrare, 5) utvecklare och 6) rådgivare. Det finns behov att utveckla nästan alla delområden i arbetarskyddsarbetet inom arbetsorganisationerna.