Abstract During the last couple of decades a lot of research efforts have been spent on developing different spectrum sharing concepts. As the traditional regulatory methods for spectrum allocation are proving inadequate in responding to a growing need for mobile spectrum in a timely manner and finding spectrum for exclusive use is getting increasingly difficult, the political atmosphere is also becoming more and more receptive to new innovative spectrum sharing concepts that increase the efficiency of spectrum use. These concepts also provide regulatory authorities an opportunity to fundamentally change the current major operator driven mobile market and thereby to allow new players and innovative services to surface. However, there is still a gap between the work done by the research community and the work of the regulatory authorities. In this thesis, the aim is to clarify the reasons behind this gap by analysing three prevailing regulatory spectrum sharing concepts: Licensed Shared Access, the three-tier model and TV white space concept. As different stakeholders involved in spectrum sharing – the incumbent user, the entrant user and the regulatory authority – have very diverse roles in spectrum sharing, their incentives and key criteria may vary significantly. In order for a spectrum sharing concept to have a chance in a real life deployment, all these perspectives need to be carefully considered. In fact, a feasible spectrum sharing concept is a delicate balance between the viewpoints of different stakeholders, not necessarily the one offering the most efficient spectrum utilization. This thesis analyses spectrum sharing concepts from all these perspectives and as a consequence unveils the common process model for implementing a spectrum sharing concept in real life, highlighting the distinct roles of different stakeholders in its phases. / Tiivistelmä Parin viimeisen vuosikymmenen aikana tutkimusyhteisö on kehittänyt valtavasti eri käsitteitä ja tuloksia taajuuksien yhteiskäyttöön. Matkapuhelinoperaattoreiden nopeasti kasvavan tiedonsiirto- ja taajuustarpeen myötä myös poliittinen ilmapiiri on muuttunut vastaanottavaisemmiksi uusille jaetuille taajuuksienkäyttömalleille, joilla voidaan sekä lisätä taajuuksien käytön tehokkuutta että mahdollistaa uusien toimijoiden ja innovatiivisten palvelujen kehitys. Taajuuksien yhteiskäyttömalleihin liittyvä tutkimustyö ei kuitenkaan usein palvele suoraan taajuusviranomaisten tarpeita. Tämän työn tavoitteena on selvittää syitä tähän kolmen vallitsevan joustavan taajuuksienkäyttökonseptin avulla: lisensoidun taajuuksien yhteiskäyttömallin, kolmitasoisen taajuuksien yhteiskäyttömallin ja TV kaistojen yhteiskäyttömallin. Eri toimijoilla on hyvin erilaiset roolit taajuuksien yhteiskäytössä ja siksi sekä heidän kannustimensa että keskeiset kriteerit voivat olla hyvin erilaiset. Käytäntöön sopiva jaetun taajuudenkäytön malli onkin usein kompromissi eri näkemysten omaavien toimijoiden kesken, ei välttämättä taajuuksien käytöltään tehokkain vaihtoehto. Tässä työssä analysoidaan eri taajuuksien yhteiskäyttömalleja sekä eri toimijoiden näkökulmia. Analyysin tuloksena luodaan yleinen prosessimalli taajuuksien yhteiskäyttömallien toteutukselle sekä identifioidaan eri toimijoiden roolit sen eri vaiheissa.

Abstract The present environmental anthropological study explores the premises and views of forest owners regarding different stages of forest management and factors affecting forest management by interviewing 24 owners of forest in the Northern Ostrobothnia region during 2005-2007. In addition, the views of forestry professionals were examined, mainly by using interviews from the ”Forest Professionals During Forestry’s Period of Transition” project collected during 1999-2002. The collected qualitative data was mostly employed in order to examine processes of reasoning in connection to both periodic- and continuous-cover silviculture. The views of the forest owners were compared to the Forestry Development Centre Tapio’s Forest Management Practice Recommendations. The research source materials also included the official documents from four cases involving forest regeneration and forest harvest sites in different parts of Finland during 2004-2008. The analysis in this study employs three perspectives, namely those of political ecology, cognitive anthropology and actor-network theory. When exploring the views of forest owners from the perspective of political ecology, these perspectives were examined as a part of the historical development of forestry and the discussion on forests in Finland. By applying the concept of cultural models from cognitive anthropology, two generalising models of thought were recognised in the interview material: an established model of forest management and an alternative model of forest management. The established model of forest management followed the management policy presented in the Forest Management Practice Recommendations. The alternative model of forest management diverged from the recommendations, but only in part. Views regarding what is natural, the implementation of different stages of forest management and how financial profitability is achieved from the forest owners’ point of view were, to some extent, different in these two models. However, it was not possible to identify the views of the interviewees as belonging entirely to one of the models only. The actor-network theory was particularly efficient in analysing court case documents in which the different views on forest management that were found in the cultural models become established. Based on the criticism presented in the source materials, it can be said that the differing views and needs of forest owners should be acknowledged in forest administration with greater versatility than is done at present. / Tiivistelmä Tässä ympäristöantropologisessa tutkimuksessa selvitettiin metsänomistajien perusteluita ja käsityksiä metsänhoidon vaiheista ja metsänhoitoon vaikuttavista tekijöistä haastattelemalla 24 Pohjois-Pohjanmaalla metsää omistavaa metsänomistajaa vuosina 2005–2007. Myös metsäalan ammattilaisten käsityksiä selvitettiin käyttäen aineistona lähinnä vuosina 1999–2002 kerättyjä ”Metsäammatit metsätalouden murroksessa” -hankkeen haastatteluita. Laadullisen aineiston avulla selvitettiin erityisesti jaksolliseen ja jatkuvaan metsänkasvatukseen liittyvää päättelyä. Metsänomistajien käsityksiä verrattiin Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion hyvän metsänhoidon suosituksiin. Aineistona olivat myös neljän eri puolilla Suomea tapahtuneen metsänuudistamista ja hakkuita koskeneen oikeustapauksen asiakirja-aineistot vuosilta 2004–2008. Analyysissä hyödynnettiin kolmea näkökulmaa: poliittista ekologiaa, kognitiivista antropologiaa ja toimijaverkkoteoriaa. Poliittisen ekologian näkökulmassa metsänomistajien käsityksiä tarkasteltiin osana Suomen metsätalouden ja metsäkeskustelun historiallista kehitystä. Kognitiivisen antropologian kulttuuristen mallien käsitettä käyttäen haastatteluaineistosta nostettiin esiin kaksi yleistävää ajattelumallia: vaihtoehtoisen metsänhoidon malli ja vakiintuneen metsänhoidon malli. Vakiintuneen metsänhoidon malli mukaili Hyvän metsänhoidon suosituksissa esitettyä metsänhoidon linjaa. Vaihtoehtoisen metsänhoidon malli erosi suosituksista osittain. Käsitykset metsänhoidon luonnonmukaisuudesta, metsänhoidon vaiheiden toteutuksesta ja taloudellisen kannattavuuden muodostumisesta metsänomistajien kannalta poikkesivat näissä malleissa toisistaan joiltakin osin. Haastateltujen käsityksiä ei voinut jaotella aina kaikilta osiltaan vain toiseen malliin kuuluvaksi. Toimijaverkkoteoria jäsensi erityisesti oikeustapausaineistoja, joissa tiivistyivät kulttuurisissa malleissa esiintyneet käsitykset metsänhoidosta. Aineistossa esitetyn kritiikin pohjalta metsähallinnoinnissa olisi huomioitava metsänomistajien vaihtelevat käsitykset ja tarpeet entistä monipuolisemmin.

Abstract Radio communication is used in increasingly diversified device typologies. Telecommunications with a reduced detrimental impact on health and environment, and an improved cost-efficiency and working lifetime are expected by institutions, end-users, operators and manufacturers. Moreover, with more networks present or more articulated systems, dependability of the entirety is to be ensured. The related need of efficiency in various compartments – such as in the use energy or the radio spectrum – and of effectiveness in adapting to changing operating conditions can be achieved with cognitive features. This dissertation addresses network reconfiguration and dependability by cognitive measures from multiple perspectives – each covered by a respective part of this work – providing guidelines for cognitive networks design. A rationalising view on cognitive networks with related taxonomies and models includes a discussion on the dynamics and interactions in networks operating closely and simultaneously (here, concurrent networks). While cognitive domains are specified for cognitive functions, with a more generic scope control functions are assigned to topological domains. This allows a flexible exploitation of the system design by decoupling the specification of system functions from their mapping onto network devices that will host them. As interaction plays an important role in many topical scenarios, a model for networked engineered cognitive entities comprising four categories (observation, interworking, consolidation, operation) and two levels (a cognitive frontier and a metacognitive hub) is presented here. Its cognitive phases are considered with regard to the other architectural elements. Moving the focus down to the levers for exploitation of context awareness, are presented solutions for efficient use of resources and dependability in general, considering the network dynamics. For communication link and network adaptation, the effective capacity is captured by a compact-form expression also considering imperfections, while learning is exploited for reducing overhead, and collaboration for fairly maximising energy save. / Tiivistelmä Käyttäjät, operaattorit ja laitevalmistajat toivovat tulevilta tietoliikennejärjestelmiltä sekä aiempaa pienempiä haitallisia vaikutuksia terveyteen ja ympäristöön että parannettua kustannustehokkuutta ja toiminta-aikaa. Lisäksi olisi varmistettava useiden verkkojen ja niiden muodostamien monimutkaisten järjestelmien kokonaisuuden luotettava toiminta. Tarvittava tehokkuus energian ja radioresurssien käytössä, samoin kuin kyky sopeutua muuttuviin käyttötilanteisiin, voidaan saavuttaa kognitiivisilla radioteknikoilla. Tämä väitöskirja käsittelee kognitiivisten menetelmien tuomaa radioverkkojen mukauttamista ja luotettavuutta eri näkökulmista. Samalla esitetään kognitiivisten verkkojen suunnittelun periaatteita ja lähtökohtia. Väitöskirja sisältää katsauksen kognitiivisiin radioverkkoihin niihin liittyvine luokitteluineen ja malleineen, sekä tarkastelee samanaikaisesti ja läheisesti toimivien verkkojen (rinnakkaisten verkkojen) dynamiikkaa ja vuorovaikutuksia. Työssä määritetään kognitiiviset lohkot kognitiivisine toimintoineen, kun taas topologiset tasot hallintatoimintoineen määritetään yleisemmin. Tämä mahdollistaa järjestelmäsuunnittelun joustavan hyödyntämisen erottamalla järjestelmän toimintojen määrittelyn toteuttavista verkkolaitteista. Koska vuorovaikutus on merkittävä tekijä useissa sovellusskenaarioissa, verkottuneille keinotekoisille kognitiivisille yksiköille ehdotetaan tässä neljä luokkaa (havainnointi, yhteistoiminta, vakauttaminen, toiminta) sekä kaksi vyöhykettä (kognitiivinen raja-alue ja metakognitiivinen keskus) sisältävää mallia. Mallin kognitiiviset vaiheet käsitellään suhteessa muihin arkkitehtuurin elementteihin. Järjestelmän kontekstitietoisuuden hyväksikäyttöön liittyen esitetään ratkaisuja resurssien tehokkaaseen käyttöön ja yleisemmin luotettavuuteen ottaen huomioon verkkojen dynamiikkaa. Yhteyksien ja verkkojen mukauttamisesta esitetään analyyttinen ratkaisu saavutettavan tehollisen kapasiteetin määrittämiseksi, huomioiden mahdolliset epäideaalisuudet. Kognitiivista oppimista hyödynnetään hallintalikenteen vähentämiseksi ja yhteistyötä energiansäästön maksimoimiseksi verkon alueella tasapuolisesti.

Abstract As mobile Internet access traffic continues to grow at an explosive rate and wireless networks continue to diverge into multiple access technologies with partly overlapping sets of features, new solutions for efficient use of these networks are vital. Cognitive network management provides tools to tackle this challenge by automatically learning from past experience the characteristics and usage patterns of the connected devices, thus enabling autonomic optimization of those connections. Cognitive network management requires a vast amount of information in order to function effectively, making collaboration of the networked devices essential as the best sources of information are scattered throughout the network. This makes efficient information dissemination one of the key enablers for autonomic networking. This dissertation studies managing control information related to autonomic selection of access networks and adapting services in a heterogeneous wireless network environment. It presents a solution to simple and efficient information dissemination in the form of Distributed Decision Engine— a CEP-like system enabling the building of a highly scalable and dynamic messaging system enabling dissemination, analysis and control of the complex series of interrelated events in the network. The dissertation also presents results showing a clear benefit in using cross-layer and cross-domain information in a modern wireless environment and validates the final prototype implementation of DDE with laboratory measurements. Effective use of disseminated cross-layer information is another key element in autonomic wireless networking. This dissertation also focuses on intelligent decision-making based on cross-layer information by presenting test results which attest that the performance of an autonomic wireless networking system can be improved by using cognitive techniques in its management algorithms, and that hierarchy and coordination can be utilized to minimize the effect of conflicting decisions of the system. / Tiivistelmä Mobiilin Internet-liikenteen räjähdysmäinen kasvu ja langattomien verkkojen jatkuva jakautuminen useisiin tekniikoihin vaativat uusia ratkaisuja näiden verkkojen tehokkaaseen käyttöön. Kognitiivinen verkon hallinta mahdollistaa oppimisen, minkä avulla laitteiden yhteyksiä voidaan optimoida autonomisesti aiemman kokemuksen perusteella. Tällainen optimointi vaatii kuitenkin valtavan määrän verkosta ja laitteista kerättyä tietoa, mikä tekee tehokkaasta tiedonjakelusta keskeisen elementin autonomisessa verkon hallinnassa. Tässä väitöskirjassa tutkitaan verkon valintaan ja palveluiden sopeuttamiseen vaadittavan tiedon välittämistä ja hallintaa autonomisissa langattomissa verkoissa. Ratkaisuna yksinkertaiseen ja tehokkaaseen tiedonvälitykseen esitellään hajautettu Distributed Decision Engine -komponentti, joka mahdollistaa skaalautuvan tiedon jakelu-, analysointi- ja hallintajärjestelmän rakentamisen. Lisäksi väitöskirjassa kuvataan myös tuloksia, jotka osoittavat, että verkkokerrosten välisen tiedon käyttämisellä voidaan saavuttaa selvää etua, sekä tuloksia, jotka vahvistavat DDE-prototyyppitoteutuksen toimivuuden laboratoriomittauksin. Verkkokerrosten välisen tiedon tehokas hyödyntäminen on toinen keskeinen tekijä autonomisessa langattomien verkkojen hallinnassa. Väitöskirjassa käsitellään myös älykästä päätöksentekoa kyseisen informaation pohjalta sekä esitellään tuloksia, jotka osoittavat, että päätöksentekoa autonomisessa langattomien verkkojen hallinnassa voidaan parantaa kognitiivisilla tekniikoilla. Lisäksi esitetyt tulokset osoittavat, että hierarkialla sekä koordinoinnilla voidaan minimoida ristiriitaisten päätösten vaikutukset järjestelmään.

Abstract Leukemia treatment has been implicated to be responsible for a diversity of long-term adverse effects (Pui 2008), which can occur even years after diagnosis and can seriously impair survivors’ performance status and quality of life (Campbell et al. 2007, Zeltzer et al. 2008). The aim of the present work was to assess health-related quality of life in long-term survivors of acute lymphoblastic leukemia (ALL), and to find out whether vocational rehabilitation can promote the coping at work of young people who take part in a training intervention or help them find employment. Neuropsychological testing was performed on 64 survivors. Cranial irradiation had been administered to 44 of the survivors, while 20 survivors had been treated solely with chemotherapy. A control group consisted of 45 healthy young adults. We found that young adult survivors of childhood ALL treated with cranial irradiation had clear progressive deficits in their neurocognitive functioning at a mean of 20 years after diagnosis compared with healthy controls. Non-irradiated ALL survivors performed significantly better, but even they had statistically significant impairments in some of the neuropsychological test scores compared with the controls. Rand-36-Item health Survey (RAND-36) was used to assess subjective HRQoL, depressive symptoms were assessed with Beck Depression Inventory (BDI-21), and mental distress with General Health Questionnaire (GHQ-12) in 74 survivors of ALL. The control group consisted of 146 healthy young adults selected from local population registry. ALL survivors showed good HRQoL scores in comparison to the control group. Patients who had been treated for an ALL relapse and had received the most intensive chemo- and radiotherapy had significantly higher scores on mental health and vitality than the controls. Survivors of ALL report fewer depressive symptoms and equal mental well-being compared to healthy controls. Nine out of 63 survivors were selected for rehabilitation based on their occupation and psychosocial difficulties. The occupational rehabilitation course improved physical fitness and decreased overweight in long-term survivors of ALL, but impaired their HRQoL. Our findings support the idea that ALL survivors’ subjective experience of well-being is possibly affected by a repressive adaptive style. / Tiivistelmä Leukemiahoidoilla on todettu olevan pitkäaikaisvaikutuksia (Pui 2008), jotka voivat ilmetä jopa vuosia diagnoosin jälkeen heikentäen sairaudesta selvinneiden toimintakykyä ja elämänlaatua (Campbell et al. 2007, Zeltzer et al. 2008). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida akuutista lymfaattisesta (ALL) leukemiasta selvinneiden terveyteen liittyvää elämänlaatua pitkällä aikavälillä sekä selvittää, voidaanko ammatillisen kuntoutuksen avulla edistää interventioon osallistuneiden työssä selviytymistä tai työllistymistä. Neuropsykologiseen tutkimukseen osallistui 64 ALL pitkäaikaisselviytyjää. Heistä 44 oli saanut pään alueen sädehoitoa ja 20 pelkästään solunsalpaajahoitoa. Verrokkiryhmässä oli 45 tervettä nuorta aikuista. Havaitsimme, että lapsuudessa pään alueen sädehoitoa saaneilla ALL-selviytyjillä oli verrokkeihin verrattuna selkeitä progressiivisia muutoksia neurokognitiivisessa toimintakyvyssä keskimäärin 20 vuotta diagnoosista. Ne, jotka eivät olleet saaneet sädehoitoa suoriutuivat huomattavasti paremmin, mutta heilläkin havaittiin tilastollisesti merkittäviä puutoksia joillakin neuropsykologisten testien osa-alueilla verrokkeihin verrattuna. 74 entisen ALL-potilaan terveyteen liittyvää elämänlaatua (HRQoL) mitattiin Rand-36 -mittarilla, masennusoireita Beckin masennustestillä (BDI-21) ja henkistä hyvinvointia General Health Questionnaire -mittarilla (GHQ-12). Verrokkiryhmäksi valittiin väestörekisteristä 146 tervettä nuorta aikuista. ALL-ryhmässä tutkittavien terveyteen liittyvää elämänlaatua mittaavat pisteet olivat hyvät verrokkiryhmään verrattuna. Ne potilaat, joita oli hoidettu leukemian uusiutumisen takia ja jotka olivat saaneet intensiivisintä solunsalpaaja- ja sädehoitoa saivat huomattavasti paremmat pisteet psyykkisen hyvinvoinnin ja vitaalisuuden osa-alueilla kuin verrokit. ALL -selviytyjät raportoivat vähemmän masennusoireita, ja he arvioivat psyykkinen hyvinvointinsa yhtä hyväksi kuin verrokit. Yhdeksän ALL pitkäaikaisselviytyjää osallistui heille suunnattuun ammatilliseen kuntoutusinterventioon. Ammatillinen kuntoutuskurssi paransi ALL -selviytyjien fyysistä suorituskykyä ja vähensi ylipainoa, mutta heikensi terveyteen liittyvää elämänlaatua. Tutkimustulokset tukevat ajatusta, että repressiivinen adaptaatio voi vaikuttaa lapsuusiän leukemiasta selvinneiden subjektiiviseen hyvinvoinnin kokemukseen.

Abstract There is a broad consensus in the software engineering (SE) research community that understanding system desiderata and design creativity is critical for the success of software projects. This has motivated a plethora of research in SE to improve requirements engineering (RE) processes. However, little research has investigated the relationship between the way desiderata are presented (i.e., framed) and creative design performance. This dissertation, therefore, examines the effects of more formal presentations of desiderata on design creativity. The research was conducted in three phases. The first consisted of summarizing the available literature on cognitive biases in SE to build a comprehensive body of knowledge, understand the current state of research, and identify the relevant literature to position and delineate subsequent investigations involving the framing effect and fixation. This research phase also investigated how creativity is conceptualized (i.e., understood, assessed and improved) in SE by exploring the perceptual differences and similarities between SE researchers and practitioners. In the second phase, two controlled experiments were conducted to investigate the impact of framing desiderata first as requirements (in general) and then as prioritized requirements on design creativity (i.e., the originality and practicality of a design). The third phase involved a protocol study to explore the underlying cognitive mechanisms that may explain why framing desiderata as formal requirements affects creativity. The empirical evidence from the second and third phases was interpreted together to propose a theoretical framework that explains the effect of specification formality on design creativity. While the results of the experiments show that specification formality is negatively related to design creativity (i.e., desiderata framed as requirements or prioritized requirements result in designs that are less creative), the findings from the protocol study indicate that the negative relationship between specification formality and design creativity is mediated by fixation (i.e., more formal presentation of desiderata induces fixation and hinders critical thinking). Overall, the results of this dissertation suggest that more formal and structured presentations of desiderata cause requirements fixation—the tendency to attribute undue confidence and importance to desiderata presented as formal requirements statements—that affects design creativity, and thus undermines software engineering success. / Tiivistelmä Ohjelmistotuotannon tutkijoiden keskuudessa on laaja yksimielisyys järjestelmän tarpeiden ja suunnittelun luovuuden ymmärtämisen kriittisyydestä ohjelmistoprojektien menestyksessä. Tämä on motivoinut monia ohjelmistotuotannon vaatimusmäärittelyprosessien parantamiseen liittyviä tutkimuksia. Harvassa on tarkasteltu tarpeiden esitystavan (eli muotoilun) ja luovan suunnittelun lopputuloksen välistä yhteyttä. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan tarpeiden muodollisempien esitystapojen vaikutuksia suunnittelun luovuuteen. Tutkimus oli kolmivaiheinen. Ensin referoitiin ohjelmistotuotannossa kognitiivisiin harhoihin liittyvä kirjallisuus kartoittamaan nykytutkimuksen tila ja merkityksellinen kirjallisuus myöhempien, kehysvaikutuksen ja fiksaation sisältävien tutkimusten sijoittamiseen ja rajaamiseen. Lisäksi tarkasteltiin luovuuden käsitteellistämistä (eli ymmärrettävyyttä, arviointia ja parantamista) tutkimalla katsannollisia eroja ja yhtäläisyyksiä tutkijoiden ja ammattilaisten välillä. Toisessa vaiheessa tehtiin kaksi kontrolloitua koetta tarpeiden muotoilun vaikutuksien tutkimiseksi, ensin vaatimuksina (yleisesti) ja sitten tärkeysjärjestykseen laitettuina vaatimuksina suhteessa suunnittelun luovuuteen (eli omaperäisyyteen ja käytännöllisyyteen). Lopuksi, protokollatutkimuksella selvitettiin taustalla olevia kognitiivisia mekanismeja selittämään syitä muodollisina vaatimuksina esitettyjen tarpeiden vaikutuksista luovuuteen. Toisesta ja kolmannesta vaiheesta saatujen empiiristen aineistojen tulkittiin yhdessä muodostavan teoreettisen viitekehyksen, joka selittää määrittelyn muodollisuuden vaikutusta suunnittelun luovuuteen. Vaikka kokeiden tulokset osoittavat määrittelyjen muodollisuuden vaikuttavan negatiivisesti suunnittelun luovuuteen (eli tarpeiden muotoilu vaatimuksina tai priorisoituina vaatimuksina vähentää suunnitelmien luovuutta), protokollatutkimuksen tulokset viittaavat fiksaation vaikuttavan negatiiviseen yhteyteen määrittelyjen muodollisuuden ja suunnittelun luovuuden välillä (eli tarpeiden muodollisempi esitystapa aiheuttaa fiksaatiota ja vaikeuttaa kriittistä ajattelua). Kaiken kaikkiaan, väitöskirjan tulokset esittävät muodollisempien ja strukturoidumpien tarpeiden esitystapojen aiheuttavan vaatimusten fiksaatiota, taipumusta pitää luottamusta ja tärkeyttä tarpeiden muodollisten vaatimusten ilmaisun ansioina, joka vaikuttaa suunnittelun luovuuteen heikentäen ohjelmistotuotannon menestymisen mahdollisuutta.

Abstract Background: Confirmation bias is the tendency to search for evidence that confirms a person’s preconceptions. Confirmation bias among software testers is their tendency to validate the correct functioning of the program rather than testing it to reveal errors. Psychology literature suggests that time pressure may promote confirmation bias because time pressure impedes analytical processing of the task at hand. Time pressure is perceived negatively for its effects in software engineering (SE), therefore, its effect on confirmation bias may exacerbate software quality. Objective: We aim to examine confirmation bias among software testers. Additionally, we examine the effect of time pressure on confirmation bias and how time pressure affects the testers’ perception of the performance. We also question what other antecedents to confirmation bias exist in software testing and how they lead to it. Method: We first examined the state of the art research on cognitive biases in SE using systematic mapping. Then, we empirically examined the feasibility of using students in further experiments. An experiment with 42 students (novice professionals) investigated the manifestation of confirmation bias and whether time pressure promotes it. Another experiment with 87 novice professionals examined the perception of the performance of software testers under time pressure. A grounded theory study based on the interview-data of 12 practitioners explored other antecedents to confirmation bias in software testing and how they lead to it. Results: Time pressure emerged as a major antecedent to confirmation bias in the grounded theory. Testers prefer to validate the correct functioning of the program under time pressure. However, time pressure could not significantly promote confirmation bias among testers. Software testers significantly manifest confirmation bias irrespective of time pressure. The perception of performance is also sustained irrespective of time pressure. Conclusion: Testers should develop self-awareness of confirmation bias and improve their perception of performance to improve their actual testing. In the industry, automated testing may alleviate confirmation bias due to time pressure by rapidly executing the test suites. / Tiivistelmä Tausta: Vahvistusharha tarkoittaa taipumusta hakea ennakko-odotuksia vahvistavaa todistusaineistoa. Ohjelmistotestaajien vahvistusharha tarkoittaa taipumusta varmistaa ohjelmiston oikea toiminta mieluummin kuin hakea siitä virheitä. Psykologinen tutkimus esittää, että aikataulupaine voi lisätä vahvistusharhaa heikentämällä työn analyyttista tarkastelua. Aikataulupainetta pidetään ohjelmistotekniikan soveltamiseen kielteisesti vaikuttavana asiana, minkä johdosta sen vaikutus vahvistusharhaan voi heikentää ohjelmiston laatua. Tavoite: Tarkastelimme ohjelmistotestaajien vahvistusharhaa tutkimalla aikataulupaineen vaikutusta vahvistusharhaan ja testaajien käsitykseen testauksen tehokkuudesta. Lisäksi kysymme, mitkä muut tekijät johtavat ohjelmistotestauksen vahvistusharhaan, ja millä tavoin. Menetelmä: Ensiksi tarkastelimme ohjelmistotekniikan kognitiivisten harhojen viimeisintä tutkimusta systemaattista kirjallisuuskartoituksella. Sitten tutkimme kokeellisesti, miten yliopisto-opiskelijat soveltuvat käytettäväksi tutkimusjoukkona vahvistusharhan kokeellisessa tutkimuksessa. Kokeellinen tutkimus, johon osallistui 42 opiskelijaa (aloittelevaa ammattilaista), tarkasteli vahvistusharhan lisääntymistä aikataulupaineen vaikutuksesta. Toinen kokeellinen tutkimus, johon osallistui 87 aloittelevaa ammattilaista, tarkasteli ohjelmistotestaajien käsitystä testauksen tehokkuudesta aikataulupaineen alla. Kahdeltatoista ammattilaiselta haastattelemalla kerätystä tutkimusaineistosta tarkasteltiin ankkuroidun teorian menetelmällä muiden mahdollisten tekijöiden vaikutusta vahvistusharhaan. Tulokset: Ankkuroidussa teoriassa aikataulupaine osoittautui merkittäväksi vahvistusharhan tekijäksi. Ammattimaiset ohjelmistotestaajat haluavat mieluummin validoida ohjelmiston oikean toiminnan aikataulupaineessa. Toisessa kokeellisessa tutkimuksessa aikataulupaine ei kuitenkaan lisännyt merkittävästi testaajien vahvistusharhaa, vaan testaajien vahvistusharha ilmeni merkittävästi aikataulupaineista riippumatta. Myös käsitys työn tehokkuudesta säilyi riippumatta aikataulupaineesta. Johtopäätös: Ohjelmistotestaajien on syytä kehittää tietoisuuttaan vahvistusharhasta ja parantaa käsitystään työn tehokkuudesta parantaakseen testaustyötä. Teollisuudessa automaattinen testaus voi lieventää aikataulupaineen aiheuttamaa vahvistusharhaa nopeuttamalla testisarjoja.

Abstract The objective of this doctoral thesis is to examine Anu Kaipainen’s literary strategy and to find out what kind of questions she thematises using the strategy. The articles focus on two novels from the 1960s, seen as routes leading to her production. Perspective is widened towards her other works. This dissertation seeks methodological and contextual routes to the interpretation of the multiple layers and elements present in her novels. The objective is to create a more holistic ‘map’ of her literary strategy and its functions. Mirroring Kaipainen’s allegory of maps, the articles included in this thesis can also be seen as maps drawn at different stages on tracing paper, placed one on top of the other. This ‘atlas’ made of tracing paper depicts the following issues as thematic condensations and clarifying questions connecting the articles: 1) the positioning of a bourgeois female subject in the upheavals of modern life and 2) the heterology of contexts related to these transitions that represent the increasingly complex nature of social reality and challenges in perceiving it. This thesis contextualises and discusses this dialectic tension between post-modern multiplicity and the positioning of feministic identity politics. 3) the third question synthetises the first two: how and in what direction is this tension taken in Kaipainen’s works? This third theme originates from Kaipainen’s allegory of maps, which is a thematic condensation as such and illustrates her literary strategy. The examination of literary strategy carries reflection towards a research result. The literary strategy of Kaipainen’s works from the 1960s and 1970s — the politics of maps drawn on tracing paper — is found to be the answer to the heterology of contexts and the problems in positioning a female subject. The objective of her cartographic strategy is shown to be her political-pedagogic aim to help a (female) subject to position herself in an increasingly complex, fast-changing and globalising world. Ultimately, the objective of her strategy is to awaken or restore the subject’s social awareness and ability to function. This thesis draws a clearer picture of Kaipainen’s literary strategy and the nature of her earlier works. The result is methodological and refers to the routes found relevant in the study of literary strategy: feminist research orientation, Mikhail Bakhtin’s dialogism, and Urpo Kovala’s model of heterological contextualism. The latter outlines this study as its metatheoretical framework, but the objective is also to develop the model of heterological contextualism towards practical analysis. In addition to the abovementioned theoretical routes, this thesis makes reference to Fredric Jameson’s cognitive mapping. / Tiivistelmä Tutkimustehtävänä on selvittää, millainen on Anu Kaipaisen kirjallinen strategia ja millaisia kysymyksiä hän sen avulla tematisoi. Tutkimusartikkeleissa keskitytään kahteen Kaipaisen 1960-luvun romaaniin, jotka nähdään reiteiksi hänen tuotantoonsa. Työn johdannossa tarkastelu laajennetaan kohti muuta tuotantoa. Tutkimuksessa etsitään eri suunnista metodisia ja kontekstuaalisia reittejä Kaipaisen romaanien moniaineksisuuden tulkintaan. Tavoitteena on luoda aiempaa kokonaisvaltaisempi ”kartta” hänen kirjallisesta strategiastaan ja sen funktioista. Kaipaisen karttavertausta mukaillen tutkimusartikkelit ovat kuin eri vaiheissa piirrettyjä, päällekkäin aseteltuja kuultokuvakarttoja. Hahmottuvasta ”kuultopaperien kartastosta” erottuvat temaattisina tihentyminä ja tarkentavina tutkimuskysymyksinä 1) keskiluokkaisen naissubjektin paikantuminen modernin elämän murroksessa ja 2) tuohon murrokseen liittyvä kontekstien heterologia, joka representoi yhteiskunnallisen todellisuuden monimutkaistumista ja hahmottamisen haasteita. Johdannossa kontekstualisoidaan ja pohditaan tätä jälkimodernin moninaistumisen ja feministisen identiteettipoliittisen paikantumisen dialektista jännitettä. 3) Kolmas tarkentava tutkimuskysymys tuo syntetisoivasti yhteen kahta edellistä: millaisin keinoin ja mihin suuntaan tuota jännitettä työstetään Kaipaisen teoksissa? Kolmas tutkimuskysymys nousee mainitusta Kaipaisen kuultopaperikarttavertauksesta, joka on itsessään temaattinen tihentymä ja kuvaa hänen kirjallisen strategiansa luonnetta. Kirjallisen strategian avaaminen vie reflektiota kohti tutkimustulosta. Kaipaisen 1960- ja 1970-luvun tuotannon kirjallinen strategia — ”kuultopaperikarttojen politiikka” — paljastuu vastaukseksi kontekstien heterologian ja naissubjektin paikantumisen ongelmiin. Hänen kartografisen strategiansa tavoitteeksi osoitetaan poliittis-pedagoginen pyrkimys auttaa (nais)subjektia paikantumaan monimutkaistuvassa, nopeasti muuttuvassa ja globalisoituvassa maailmassa. Viime kädessä tavoitteena on herättää tai palauttaa (nais)yksilön yhteiskunnallinen tietoisuus ja toimintakyky. Tutkimus piirtää entistä täsmällisemmän kuvan Kaipaisen kirjallisesta strategiasta ja erityisesti varhaisemman tuotannon ominaisluonteesta. Tulos on myös menetelmällinen osoittaen reitteihin, jotka on kirjallisen strategian avaamisessa relevanteiksi todettu: feministiseen tutkimusorientaatioon, Mihail Bahtinin dialogismiin sekä Urpo Kovalan heterologiseen kontekstualismin malliin. Viimeksi mainittu kehystää työtä metateoreettisesti, mutta kehittelen heterologisen kontekstualismin mallia myös käytännön analyysin suuntaan. Mainittujen teoreettisten reittien lisäksi tutkimustulokseen pääsemiseksi johdannossa sovelletaan Fredric Jamesonin käsitystä kognitiivisesta kartoittamisesta.

Abstract Sharing is emerging as one of the megatrends influencing future business opportunities, and wireless communications is no exception to this development. Future mobile broadband networks will operate on different types of spectrum bands including shared spectrum, which calls for changes in the operation and management of the networks. The creation and capture of value by the different players in the mobile broadband ecosystem is expected to change due to regulation, technology, and business landscape related drivers that concern not only spectrum sharing, but also sharing of other resources such as infrastructure, technologies, or data. This thesis examines the key business and technology enablers needed to exploit spectrum sharing in mobile broadband networks, and presents the business model characteristics and strategic choices that spectrum sharing concepts support. Action research and integral scenarios methodologies were applied for strategic and business analysis utilizing the capacity and expertise of the policy, business and technology research communities. The thesis introduces a new approach to analyze the scalability of the spectrum sharing concepts and their business model elements utilizing sharing economy antecedent factors. The results indicate that all analyzed sharing concepts meet basic requirements to scale. The Licensed Shared Access (LSA) leverages existing assets and capabilities of the mobile network operator domain, the Citizens Broadband Radio Service (CBRS) extends the business model dynamics from connectivity to content, context and commerce, and the hybrid usage of Ultra High Frequency (UHF) band by Digital Terrestrial TV (DTT) and downlink Long Term Evolution (LTE) (HUHF) enables new collaborative opportunities between converging communication, Internet and media domains. The thesis validates the feasibility of spectrum sharing between mobile broadband networks and other types of incumbent spectrum users utilizing Finnish cognitive radio field trial environment (CORE), and expands the notion of spectrum sharing beyond the mobile broadband domain to be applied to other wireless systems including the media and broadcasting. The presented results can be used in developing the future mobile broadband systems enhanced with innovative spectrum sharing enabled business models to cope with the growing demand for capacity and new services by humans and machines. / Tiivistelmä Jakamistalous on yksi suurista tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksiin vaikuttavista trendeistä, eikä langaton tietoliikenne ole tässä poikkeus. Tulevaisuuden laajakaistaiset matkapuhelinverkot tulevat hyödyntämään erityyppisiä radiotaajuuksia, kuten jaettuja taajuuskaistoja, mikä vaatii muutoksia verkkojen toimintoihin ja hallintaan. Eri toimijoiden arvonluonti- ja ansaintamahdollisuuksien odotetaan muuttuvan näissä liikkuvan laajakaistan ekosysteemeissä regulaation, teknologian ja liiketoimintaympäristön kehittyessä, ei vain taajuuksien jakamisessa, vaan myös kun kyseessä on muiden resurssien kuten infrastruktuurin, teknologioiden tai tiedon jakaminen. Väitöskirja tutkii teknologia- ja liiketoimintaedellytyksiä taajuusjakomenetelmille matkapuhelinverkoissa, sekä esittelee ja analysoi menetelmien mahdollistamia liiketoimintamalleja ja strategisia valintoja. Strategia- ja liiketoiminta-analyyseissä käytettiin toimintatutkimus- ja skenaariomenetelmiä poikkitieteellisissä tutkimusprojekteissa yhteistyössä reguloinnin, liiketoiminnan ja tekniikan tutkimusyhteisöjen kanssa. Tutkimus esittelee uuden lähestymistavan taajuusjakotekniikoiden liiketoimintamallien skaalautuvuuden analysointiin jakamistalouden määritelmiä hyödyntäen. Tulokset osoittavat, että kaikki tutkitut tekniikat täyttävät perusedellytykset skaalautuvuudelle; Licensed Shared Access (LSA) hyödyntäen matkapuhelinoperaattorin olemassa olevia resursseja ja kyvykkyyksiä, Citizens Broadband Radio Service (CBRS) laajentaen liiketoimintamalleja tietoliikenteestä sisältöön, kontekstiin ja kaupankäyntialustoihin, sekä digitaalitelevision ja langattoman LTE-tekniikan hybridikäyttö UHF-taajuuskaistalla (HUHF) mahdollistaen uusia liiketoimintamahdollisuuksia lähentyvien tietoliikenne-, Internet- ja mediaekosysteemien välillä. Väitöskirja tulokset vahvistivat taajuuden jakamisen soveltuvuuden liikkuvan laajakaistaverkon ja saman taajuusalueen eri teollisuudenalan haltijan välillä suomalaisessa CORE kenttätestausympäristössä, ja laajensivat taajuusjakotekniikan sovellettavuutta myös muihin langattomiin järjestelmiin sisältö- ja mediajakelussa. Esitettyjä tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuuden langattomien laajakaistaverkkojen kehitystyössä vastaamaan ihmisten ja koneiden kasvaviin tietoliikennepalveluiden ja -kapasiteetin tarpeisiin hyödyntäen tehokkaita taajuusjakotekniikoita ja niiden mahdollistamia innovatiivisia liiketoimintamalleja.