Elever kan ibland uppleva svårigheter med representationsformer och därför är studiens syfte att undersöka hur lärare arbetar med olika representationsformer samt hur lärare arbetar för att påvisa samband mellan representationsformer. Studien grundar sig i variationsteoretiska principer. Studiens empiri består av observationer om sex olika lärares helklassgenomgångar av eget valt ämnesinnehåll som har analyserats med hjälp av Ekdahls, Venkats och Runessons teoretiska ramverk (2016). Resultatet av studien visar att lärare använder representationsformen ”skrivna symboler” mest i undervisningen, samt att representationsformerna varierar beroende på vilket ämnesområde lärare undervisar i. Resultatet visar även att lärare använder gester och verbala uttryck för att tydliggöra sambanden mellan representationsformerna.  Slutsatsen är att lärare använder olika representationsformer i undervisningen samt att lärare tenderar att använda olika linking actions i matematikundervisningen för att synliggöra sambanden mellan representationsformer. / Students experience problems regarding representations in mathematics. Therefore the purpose of this study is to examine how teachers’ work with different representations and how they clarify the connections between representations. The study is based on the principles of variation theory. The data, consisting of observations of six different teachers whole class introductions, have been analysed using Ekdahl, Venkat and Runessons theoretical framework (2016). The study shows that teachers use the representation called “written symbols” most frequent and that the representation vary depending of the subject. The result also shows that teachers use gestures and their verbal expression to clarify the relationship between representations. The conclusion is that teachers use different representations in teaching, and that teachers tend to use different linking actions in mathematics to make the connection between representations visible.

This dissertation deals with the verbal expressions in Japanese, which respond to infinitive constructions in Czech. Japanese does not have grammatical form corresponding with infinitive. The aim of the dissertation is therefore to find semantic equivalents on the basis of contrastive analysis and to evaluate their typicality from the point of view of frequency of repetition. The theoretical background of dissertation provides systematic description of the infinitive category and description of morphology of the Japanese verbal expressions, which were drawn up on the basis of the accumulated materials from different grammars, Czech and Japanese. The study deals with the analysis of examples as such, corresponding expressions are described in terms of their grammatical function and meaning. In the bachelor work, we came from the Czech texts translated into Japanese, in the dissertation we worked with the Japanese texts translated into the Czech language. The confrontational analysis was carried out in the opposite direction with the intention to find out to which extent the expressions are translated into Czech using the infinitive which the Japanese translators replace with the Czech infinitive.

Abstract This dissertation studies emotional displays in talk-in-interaction, especially focusing on conversational argument, storytelling and teasing. The aim is to understand how verbal expressions, prosodic cues, and embodied actions interact with each other in emotional expression. The main analytic approach and methodology is conversation analysis and multimodal interaction analysis, applied to interactional sequences from everyday conversations. The research data comes from three different video recordings and their transcripts. First, the dissertation reveals two broad types of frustration in conversational argument. The findings suggest that combined verbal and nonverbal expression of frustration involves a complex interplay of prosodic cues and embodied actions. Nonverbal expression of frustration is displayed by embodied actions alone. Second, the dissertation shows how shared joy is conveyed between storytellers and recipients in storytelling. They can achieve shared joy because the recipients express willing participation and active recipiency in two main ways: they display verbal appreciation of the story, or they join in the storytelling through laughter, smiles, head nods, and gaze exchanges. The recipients may also offer summaries or interpretations of events in the story by comparing their own experiences to events in the story. Third, the dissertation analyzes playful teasing activity, showing how teasing activity can bring about a shared experience of amusement for both teasers and their “targets.” The study argues that recipients of teasing are active contributors in the social interaction. The transient embarrassment felt by the teased participants does not prevent the exchange from reaching a shared experience of amusement. / Tiivistelmä Väitöskirja tutkii tunteiden osoittamista arkisissa keskustelutilanteissa ja erityisesti väittelyn, tarinankerronnan ja kiusoittelun kuluessa. Tutkimusmetodi on pääasiassa keskustelunanalyysi, jonka avulla tutkitaan, miten kielelliset ilmaukset, prosodiset vihjeet sekä keholliset toiminnot yhdessä tuottavat tunneilmauksia. Tutkimusaineiston muodostaa kolme videoitua keskustelua ja niiden litteraatiot. Tutkimus osoittaa arkikeskusteluissa esiintyvissä väittelyissä ilmenevän kahtalaista turhautumisen tyyppiä. Ensimmäisessä puhujat tuottavat rinnan kielellisiä ja ei-kielellisiä turhautumisen ilmauksia, toisessa turhautumista osoitetaan vain ei-kielellisin keinoin. Tuloksien mukaan edellisessä tyypissä prosodia ja keholliset toiminnot ovat monimutkaisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Jälkimmäisessä tyypissä turhautumista ilmaistaan pelkästään keholla. Toiseksi väitöskirja osoittaa, miten jaettu ilon tunne syntyy puhujien ja vastaanottajien välisenä toimintana. Tarinankerronnassa saavutetaan ilon hetkiä, koska vastaanottajat ovat halukkaasti mukana kerronnassa ja osoittavat aktiivista vastaanottoa kahdella tavalla: he osoittavat arvostusta kertomusta kohtaan verbaalisin keinoin, tai he liittyvät kerrontaan mukaan nauramalla, hymyilemällä, nyökkäilemällä, vaihtamalla katseita keskenään, referoimalla ja tulkitsemalla kertojan aiempaa puhetta formulaatioillaan ja vertailemalla omia kokemuksiaan tarinan tilanteeseen. Kolmanneksi tutkimus analysoi leikkisää kiusoittelua, joka saadaan aikaan liioittelevilla kielellisillä ilmauksilla sekä liioittelevilla prosodisilla vihjeillä ja eleillä. Tutkimus näyttää, että kiusoittelun kohteet aktiivisesti myötävaikuttavat kiusoittelutoimintaan. He voivat olla siinä mukana liioittelevilla vastausvuoroilla, nauramalla tai toimimalla mukana pelkästään eleiden avulla. Empiirinen analyysi näyttää, että kiusoittelutoiminta tuottaa yhteisen huvittuneisuuden kokemuksen keskustelun kuluessa. Kiusoittelijan ja kiusoittelun kohteen kokema ohimenevä nolous tai kiusaantuneisuus ei estä tämän yhteisen huvittuneisuuden kokemuksen saavuttamista.

Vi vill i denna studie lyfta barns perspektiv genom att undersöka barns uppfattningar av inkludering och exkludering i förhållande till kamratrelationer på förskolan samt dilemmat ”alla får vara med”. Studien bygger på gruppintervjuer med förskolebarn. För att undersöka och få svar på studiens frågeställningar genomfördes 15 gruppintervjuer med totalt 50 barn i 4 - 6 års ålder på tre olika förskolor i Halland. Studien tar sin teoretiska utgångspunkt i dilemmaperspektivet, vilket innebär att dilemman diskuteras utifrån flertalet synvinklar utan att fastställa en rätt eller fel sanning. Resultat och analys visar att barnen satte inkludering och exkludering i relation till att få vara med eller inte få vara med och hur det kan kännas. Barnen uttryckte sig verbalt om detta i relation till ett filmavsnitt från serien ”Djuren på Djuris”, men även i förhållande till kamratrelationer. Slutsatsen visar att barnen verbalt uttryckte att det fanns ett dilemma gällande att få vara med eller inte i lek med andra. Detta framgick då barnen nämnde att det var lika viktigt att inkludera kamrater i lek som att få sin röst hörd i att vilja att alla inte alltid måste vara med i alla lekar. / In this study we want to highlight children’s perspective by examining children’s perceptions of inclusion and exclusion connected to peer relationships in preschool and the dilemma of “everyone gets to join”. The study is based on interviews with preschool children. We interviewed a total of 15 groups with a total of 50 children in the ages 4 – 6 years old in 3 different preschools in Halland, to answer the questions posed in this study. The study takes its theoretical starting point from the dilemmaperspective which means that dilemmas are discussed based on the majority of points of views without establishing a right or wrong truth. The results and analysis show that the children mainly expressed themselves verbally about inclusion or exclusion in relation to being allowed to participate or not and how that can feel. The children verbally expressed this both in relation to the characters in the episode in the series “Djuren på djuris”, but also in connection to peer relationships. The conclusion shows a dilemma regarding being allowed to participate in play with others as the children mentioned that it was just as important to include peers in play as to having their voices heard in wanting that everyone does not always have to join.

No description available.