Abstract The infrastructure and construction industry has for decades suffered from problems such as cost overruns, delays, disputes and low productivity. To transform old adversarial practices and industrial culture into more collaborative and innovative ways of working, new operational models for project delivery have been introduced. A project alliance is among the models developed to improve infrastructure and construction project performance by addressing problems of fragmentation and lack of integration. However, the growing body of conceptual and empirical research on project alliances within the field of project management does not include any in-depth investigation of the capability requirements and relevant processes for managing alliance projects. The goal of this dissertation is to contribute to the project alliance literature within the field of project management by exploring the capabilities needed by an inter-organizational alliance project organization and participating organizations to manage project alliances in the infrastructure and construction context. The research adopts a qualitative approach, utilizing the case study method and in-depth interviews as research methods. The empirical results, which relate to the first project alliances in the Finnish infrastructure and construction industry, highlight the importance of the alliance project organization’s collective capabilities for managing project alliances. Among these capabilities, inter-organizational integration management, collaborative project identity formation and opportunity management are of particular importance. In addition, each participating organization requires specific project alliance capability, which comprises both the ability to implement key activities over the project life cycle and the skills required by project-based organizations and participating individuals. Together, these organizational and project network-level capabilities form the basis for managing such projects. / Tiivistelmä Infrastruktuuri- ja rakennusteollisuus on kärsinyt kustannusten ylityksistä, myöhästymisistä, erimielisyyksistä ja heikosta tuottavuudesta jo kymmenien vuosien ajan. Jotta vanhat, vastakkainasetteluun perustuvat käytännöt ja toimintakulttuuri voitaisiin muuttaa, uusia projektien toteutusmalleja on otettu käyttöön. Projektiallianssi on yksi yhteistoiminnallisista malleista, joka on kehitetty vähentämään toimialan sirpaloitumista ja edistämään integroitumista tavoitteena infrastruktuuri- ja rakennusalan projektien suorituskyvyn parantaminen. Lisääntyvästä konseptuaalisesta ja empiirisestä tutkimuksesta huolimatta, projektiallianssiin kohdistuva tutkimus ei ole tarkastellut organisaatioiden kyvykkyysvaatimuksia ja keskeisimpiä allianssin johtamiseen liittyviä prosesseja riittävän syvällisesti. Väitöskirjan tavoite on edistää projektiallianssin tutkimusta tuottamalla uutta tieto allianssihankkeisiin osallistuvien organisaatioiden kyvykkyysvaatimuksista sekä yhteisistä kyvykkyyksistä, joita projektiorganisaatio tarvitsee allianssiprojektin hallintaan infrastruktuuri- ja rakennusalalla. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaus- ja haastattelututkimuksena. Suomen ensimmäisistä infrastruktuuri- ja rakennusalan allianssihankkeista saadut empiiriset tulokset korostavat allianssiprojektiorganisaation yhteisten kyvykkyyksien merkitystä. Kyvykkyysvaatimukset kohdistuvat erityisesti organisaatioiden välisen integraation johtamiseen, yhteistyötä korostavan projekti-identiteetin muodostamiseen ja mahdollisuuksien hallintaan allianssiprojektissa. Näiden yhteisten kyvykkyyksien lisäksi jokainen organisaatio tarvitsee projektiallianssikyvykkyyden, joka koostuu allianssihankkeiden käynnistämiseen ja hallintaan tarvittavista taidoista ja kyvystä toteuttaa eri elinkaaren vaiheen kannalta keskeisiä toimintoja. Hankkeeseen osallistuvan organisaation projektiallianssikyvykkyys ja yhteiset projektiverkoston kyvykkyydet luovat perustan allianssihankkeen hallinnalle.

Abstract The purpose of this research is to increase understanding of discursive practices in organizational change. By approaching organizational change as a social construction, this dissertation examines how discursive practices are involved in organizational change through a qualitative case study. Current organizational literature demonstrates a discursive turn in which negotiation, interactive meaning creation and tension exploitation through discursive struggles characterize the execution of organizational change. Compared to earlier decades, when change was treated rather mechanistically as a process to be executed in controllable phases, the discursive approach is more capable of examining the social aspects of organizational change in practice. Despite the recent tendency to study change within organizations through the lenses of social constructionism and social constructivism, few scholars have approached discourse directly through practice in the context of organizational change. This study examines aspects that are often taken for granted, such as talk. Discursive practices in organizational change are analysed with a case study method through the practice lens, which views practice as a combination of change practices, change praxis and change practitioners. The narrative analysis of this research in the context of a public university hospital indicates that discursive practices play a role in organizational change through discourse phronesis, the context-dependent practical wisdom of talk, and more specifically through the discursive practices that apply discourse phronesis. Four examples of discursive practices were identified in the case study: field practices, mandate practices, priority practices and word practices. In addition, the agency of the strategy text in translating change was analysed, with the conclusion that while a strategy text is material in nature, it is also a discursive practice which reflects collective identities and their power positions during and as the result of organizational change. The study also suggests that permanent tensions in an organization can be harnessed for the benefit of change through discourse. The dynamic contradiction between permanent tensions and change in an organization is termed the renewal paradox. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä diskursiivisista käytännöistä organisaation muutoksessa. Väitöskirjassa lähestytään organisaation muutosta sosiaalisena konstruktiona ja tutkitaan laadullisen case-tutkimuksen avulla, kuinka diskursiiviset käytännöt liittyvät organisaation muutokseen. Organisaatiomuutoskirjallisuudessa on tällä hetkellä nähtävissä diskursiivinen vaihe, jossa neuvottelu, vuorovaikutteinen ymmärryksen rakentuminen ja jännitteiden hyödyntäminen keskustelullisten mittelöiden kautta luonnehtivat organisaation muutoksen toimeenpanoa. Verrattuna aiempiin vuosikymmeniin, jolloin muutoksen toteutusta lähestyttiin melko mekaanisesti kontrolloitavien vaiheiden kautta, diskursiivinen lähestymistapa kykenee tutkimaan paremmin organisaatiomuutoskäytäntöjen sosiaalista luonnetta. Huolimatta viimeaikaisesta kehityksestä tutkia muutosta organisaatiossa sosiaalisen konstruktionismin ja sosiaalisen konstruktivismin kautta, harvat tutkijat ovat suoraan lähestyneet diskursiota käytänteiden kautta oganisaatiomuutoksen kontekstissa. Tämä tutkimus tarkastelee sellaista, mikä joskus otetaan itsestäänselvyytenä, kuten puhetta. Diskursiivisia käytäntöjä organisaatiomuutoksessa analysoidaan case-tutkimusmetodilla käyttämällä käytäntönäkökulmaa, jossa käytäntö nähdään yhdistelmänä muutoskäytäntöjä, muutoksen toteutumista ja muutoksessa toimijoita. Tämän tutkimuksen narratiivinen analyysi julkisen yliopistosairaalan kontekstissa ehdottaa, että diskursiiviset käytännöt liittyvät organisaation muutokseen diskurssin phronesiksen, kontekstiriippuvaisen käytännöllisen puheen tietämyksen, kautta ja erityisesti diskurssin phronesista käyttävien diskursiivisten käytäntöjen kautta. Case-tutkimuksesta tunnistettiin neljä esimerkkiä diskursiivisista käytännöistä: alan käytännöt, mandaattikäytännöt, priorisointikäytännöt ja sanakäytännöt. Lisäksi tutkittiin strategiatekstin roolia muutoksen tulkitsijana todeten, että vaikka strategiateksti on luonteeltaan materialistinen, se on myös diskursiivinen käytäntö, joka reflektoi kollektiivisia identiteettejä ja niiden välisiä valtasuhteita organisaatiomuutoksen aikana ja tuloksena. Tutkimuksessa myös ehdotetaan, että organisaation pysyviä jännitteitä voidaan hyödyntää organisaatiomuutoksen hyväksi diskurssin avulla. Organisaation pysyvien jännitteiden ja muutoksen välinen dynaaminen vastakkainasettelu on nimetty uudistumisen paradoksiksi.

Abstract This thesis increases the understanding of public-private partnerships (PPPs) by examining their development in a centralized public procurement context. The thesis discusses on how the actors in centralized public procurement participate in the development of PPPs and what drives and challenges the actors to transit from traditional transactional arm’s length tendering to partnership thinking in public procurement. The PPP research is integrated into the research stream of Industrial Marketing and Purchasing (IMP) and the interaction approach to recognize PPPs as socially constructed during the public procurement process. The triadic approach is applied to regard PPP development as dynamic and examine the relationship dynamics between the three actors of centralized public procurement. The empirical setting of the thesis rests on a qualitative case study design using two cases. It analyzes PPP development in a standardized product procurement of food and a more diversified service procurement of home nursing. The empirical data is primarily acquired through qualitative interviews, which are supported by information from written documents and seminars on procurement regulations and procedures. The thesis shows that the development of PPPs in the context of centralized public procurement is an ongoing and dynamic process, in which the three actors actively participate by initiating, building, and facilitating the development process. The thesis further finds that cooperative interaction contributes to PPP development by increasing knowledge exchange and promoting the transition from transactional procurement logic to partnering in public procurement. The procurement type and the network in which the PPP is embedded influence the process by reflecting the actors’ ways of participating in the process and how trust is built between them. The thesis further shows how relationship dynamics influence the process in the triadic setting; that is, the procurement logic of a single actor or the logic underlying the relationship of two actors engender and intensify the problems or promote the partnership thinking in the triad. The findings of this thesis aid managers to identify how they can proactively foster the development of PPPs in centralized public procurement, and identify the influence of relationship dynamics on the process. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa keskitytään julkisten ja yksityisten organisaatioiden välisten kumppanuussuhteiden kehittämiseen keskitetyssä julkisessa hankintakontekstissa. Tutkimus tarkastelee sitä, kuinka keskitetyn hankintakontekstin kolme eri toimijaa osallistuvat suhteen kehittämiseen ja sitä, mikä edistää ja haittaa heidän siirtymistä perinteisestä transaktionaalisesta kilpailutuksesta kohti kumppanuutta. Tutkimus yhdistää julkisten ja yksityisten organisaatioiden välistä kumppanuutta käsittelevää kirjallisuutta teollisen markkinoinnin ja ostamisen tutkimukseen sekä erityisesti vuorovaikutusnäkökulmaan, koska kumppanuus ymmärretään työssä sosiaalisena ja vuorovaikutteisena prosessina, joka kehittyy hankintaprosessissa. Työ hyödyntää myös triadia näkökulmaa kolmen toimijan välisen kumppanuuden dynamiikkojen tutkimiseksi. Tutkimuksessa toteutettiin laadullinen kahden tapauksen tapaustutkimus, jossa kumppanuuden kehittämistä analysoitiin standardoidussa ruokatuotehankinnassa ja kotihoidon palveluhankinnassa. Työn aineisto on kerätty haastatteluiden kautta, ja sitä on tuettu kirjallisten dokumenttien ja julkisen hankinnan seminaarien kautta kerätyn tiedon kautta. Tutkimuksessa esitetään, että julkisten ja yksityisten organisaatioiden välisten kumppanuussuhteiden kehittäminen keskitetyssä hankintaprosessissa on jatkuva ja dynaaminen prosessi, johon kolme toimijaa osallistuvat aktiivisesti käynnistämällä, luomalla tai tukemalla prosessia. Työssä tunnistetaan myös, että yhteistyöllinen vuorovaikutus edistää kumppanuutta lisäämällä tiedon vaihdantaa ja tukemalla toimijoiden siirtymistä perinteisestä transaktionaalisesta hankinta-logiikasta kohti kumppanuutta. Hankintatyyppi ja laajempi verkosto, johon suhde on kytkeytynyt, vaikuttavat siihen, kuinka toimijat osallistuvat kumppanuuden kehittämiseen ja kuinka luottamus siinä syntyy. Tutkimus havainnollistaa myös kumppanuuden kehittämisen dynamiikkaa triadissa suhteessa. Yhden toimijan tai kahden toimijan välisten ongelmien huomattiin synnyttävän ja voimistavan ongelmien kehittymistä kaikkien kolmen toimijan välillä ja toisin päin; yhden toimijan tai kahden toimijan välinen kumppanuus vahvistaa kumppanuutta triadissa. Tutkimus tarjoaa yritysjohdolle tietoa siitä, kuinka kumppanuutta voi vahvistaa keskitetyssä julkisessa hankinnassa ja siitä, kuinka tunnistaa prosessiin vaikuttavia dynamiikkoja.

Abstract The research idea emerged from the practical questions that the researcher encountered when acting as a HR director: How to ensure the ability of the organization to execute strategic goals? Which management processes and practices help strengthen the capability of the organization? With what kind of meters can Organizational Strategic Readiness be measured? The aim of the research is to construct a strategy-focused capability management model in order to improve the organization's capability faster than the rate at which overall development takes place in the industry and to strengthen Organizational Strategic Readiness. Two management models will be tested. Capability here means a combination that results from the process of integrating tangible and intangible assets and that is embedded in the organizational infrastructure and practices in the organization's operation. Capability reflects what an organization can do and refers to organizational, rather than human, expertise or technology-induced benefits. The products and servicing arising from such capabilities are of particularly high value to customers. Capability determines the ability of the organization to generate value, profitability and productivity trends, and future business opportunities. Strategic capabilities are necessary in order to achieve strategic aims and the strategy execution is based on them. However, strategic aims require always stretched efforts because, when they are set, the organization does not yet have the capabilities required to achieve them. Organizational capabilities must be developed to the level of the strategic aims in order to ensure that the latter can be achieved. Therefore, from the strategy implementation point of view, it is essential to manage the capabilities in the way and with the speed required by strategic challenges. To manage strategic capabilities is to manage strategy execution. The solution to the problem where a strategy has not been implemented is not necessarily to draw up a new strategy but rather to evaluate the gap between organizational capabilities and strategic aims and then to develop strategic capabilities. Organizational Strategic Readiness describes whether the organization has access to the necessary management processes and practices for strategy execution and capability improvement. The research sets out from the People Capability Maturity Model (P-CMM), which was tested in collaboration with 19 organizations representing the energy, electronics, forest and metal industries, and healthcare and education, in the private and public sectors. The aim was to test how well the selected management model meets the requirements of capability management. The model was found to be insufficient for this purpose so it was extended into a strategy-focused capability management model in accordance with constructive research methodology. / Tiivistelmä Tutkimusidea virisi tutkijan kohtaamista käytännön kysymyksistä hänen toimiessaan henkilöstöjohtajana. Miten varmistaa, että organisaatio kykenee toimeenpanemaan strategiset tavoitteet? Millä johtamisprosesseilla ja -käytännöillä voidaan tukea organisaation kyvykkyyden vahvistumista? Millä mittareilla voidaan mitata organisaation strategista valmiutta? Tutkimuksen tarkoituksena on luoda strategiakeskeinen kyvykkyyden johtamismalli, jonka avulla voidaan parantaa organisaation kyvykkyyttä toimialan kehitysvauhtia nopeammin sekä vahvistaa organisaation strategista valmiutta. Tutkimuksessa testataan kahta johtamismallia. Kyvykkyydellä tarkoitetaan aineettomien ja aineellisten pääomien integroitumisprosessin tuloksena syntynyttä yhteenliittymää, joka on kietoutunut organisaation infrastruktuuriin ja ilmenee organisaation toiminnassa vakiintuneina käytäntöinä. Kyvykkyys kuvaa, mitä organisaatio osaa tehdä ja viittaa organisaation ominaisuuteen, ei yksittäisten ihmisten osaamisiin tai teknologian tuomaan hyötyyn. Niiden tuottamilla tuotteilla ja palveluilla on erityisen paljon arvoa asiakkaille. Kyvykkyys määrittää organisaation suoritus- ja kilpailukyvyn sekä tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuudet. Strategiset kyvykkyydet ovat kyvykkyyksiä, jotka ovat välttämättömiä strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategian toimeenpanosuunnitelma perustuu niihin. Strategiset tavoitteet ovat kuitenkin aina lähtökohtaisesti venymisen tavoitteita; tavoitteita asetettaessa organisaatiolla ei ole vielä kyvykkyyttä toimeenpanna niitä. Organisaation kyvykkyyden tulee kehittyä organisaation strategisten tavoitteiden tasolle, jotta strategiset tavoitteet toteutuvat. Siksi strategian toimeenpanon kannalta on oleellista kyky johtaa kyvykkyyksiä strategisten haasteiden edellyttämällä tavalla ja vauhdilla. Strategisten kyvykkyyksien johtaminen on strategian toimeenpanon johtamista. Toteutumattoman strategian ratkaisuna ei välttämättä ole uuden strategian määrittäminen, vaan organisaation kyvykkyyden ja strategisten tavoitteiden välisen kuilun arviointi ja strategisten kyvykkyyksien kehittäminen. Organisaation strateginen valmius kuvaa onko organisaatiolla strategian toimeenpanon ja kyvykkyyksien vahvistumisen edellyttämät johtamisprosessit ja -käytännöt. Tutkimuksen lähtökohtana oli kyvykkyyden johtamismalli (People Capability Maturity Model, P-CMM). Sitä testattiin yhteistyössä 19 eri organisaation kanssa. Organisaatiot toimivat energia-, elektroniikkateollisuus-, metsäteollisuus-, metalliteollisuus-, terveydenhuolto- ja koulutusaloilla sekä valtion, kunnan ja aluetoimijasektoreilla. Testauksen tarkoituksena oli tutkia johtamismallin toimivuutta kyvykkyyden johtamiseksi. Johtamismalli osoittautui kuitenkin riittämättömäksi. Siksi sitä laajennettiin konstruktiivisella menetelmällä strategiakeskeisen kyvykkyyden johtamismalliksi.

Abstract The objective of the study is to develop the marketing interaction and network theory by conceptualising and categorising organisational capabilities. The study also aims to clarify what organisational capabilities develop when acting in business relationships and what factors promote and hamper the development of organisational capabilities in a technopolis. The theoretical framework of the study was created by combining the views of the marketing interaction and network theory and the views of the strategic management and dynamic capabilities theories on organisational capabilities, strategy and management. The concepts of organisational capability defined on the basis of the theories were further developed by utilising data from empirical research in order to form the organisational capability concepts used in this study. Capabilities were divided into strategic and operative capabilities. The factors promoting and hampering the development of organisational capabilities were divided into four categories: internal factors of organisations, interactive factors, and both internal and external network factors of a technopolis. The empirical data of this study consists of primary and secondary interviews and documents. The study was carried out as a concept analysis of qualitative and longitudinal data of several case companies. The results indicate that the development of organisational capabilities is linked with, in addition to operative management, senior corporate management, id est, the level of strategic management. Capabilities affect the modernisation or expansion of operations at the strategy level or, at the operational level, capabilities can be utilised for increasing the efficiency of operations or developing them. Most promoting and hampering factors where found in the strategic capability of creating market value and the operative capabilities of outsourcing and sales. The results show that operations in business relationships must be linked to the level strategic management, in addition to the operative management level. The study shows that, as a local organisation cluster, the technopolis promotes the development of capabilities. The long processing periods of public funding mechanisms impaired the development of organisational capabilities even though funding was important to the case organisations. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoitus on kehittää markkinoinnin vuorovaikutus- ja verkostoteoriaa käsitteellistämällä ja luokittelemalla organisaation kyvykkyyksiä. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen, millaisia organisaation kyvykkyyksiä liikesuhteissa toimiminen kehittää ja mitkä tekijät edistävät ja haittaavat kyvykkyyksien kehittymistä teknologiakyläkontekstissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin yhdistämällä markkinoinnin vuorovaikutus- ja verkostokoulukunnan sekä strategisen johtamisen ja dynaamisten kyvykkyyksien koulukuntien näkökulmia organisaation kyvykkyydestä, strategiasta ja johtamisesta. Tämän tutkimuksen kyvykkyyskäsitteisiin päädyttiin kehittämällä teoreettisesti määriteltyjä käsitteitä empiriasta saadun tiedon avulla. Kyvykkyydet jaettiin strategisiin ja operatiivisiin. Organisaation kyvykkyyksien kehittymistä edistävät ja haittaavat tekijät jaoteltiin neljään ryhmään, jotka ovat organisaatioiden sisäiset tekijät, vuorovaikutustekijät, teknologiakylän sisäiset verkostotekijät ja teknologiakylän ulkopuoliset verkostotekijät. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu primääri- ja sekundäärihaastatteluista sekä dokumenttiaineistosta. Tutkimus toteutettiin käsiteanalyyttisenä monen tapauksen laadullisena ja pitkittäisenä tutkimuksena. Tutkimustulokset osoittavat, että organisaation kyvykkyyden kehittyminen linkittyy operatiivisen johtamisen lisäksi organisaation ylemmän johdon ns. strategiseen johtamiseen. Kyvykkyydet vaikuttavat organisaatioiden oman toiminnan uudistamiseen tai laajentamiseen strategiatasolla tai toimintojen tehostamiseen ja kehittämiseen operatiivisen toiminnan tasolla. Strategisista kyvykkyyksistä tulevaa markkina-arvoa luovassa kyvykkyydessä ja operatiivisista kyvykkyyksistä ulkoistamis- ja myyntikyvykkyyksissä esiintyi eniten edistäviä ja haittaavia tekijöitä. Tutkimustulokset osoittavat, että toiminta liikesuhteissa tulee operatiivisen johtamisen lisäksi linkittää myös strategisen johtamisen tasolle. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan teknologiakylä organisaatioiden paikallisena ympäristönä edisti organisaatioiden kyvykkyyksien kehittymistä. Julkisten rahoitusmekanismien hitaus heikensi kyvykkyyksien kehittymistä, vaikkakin rahoitus oli organisaatioille merkityksellistä.

Abstract The purpose of this thesis is to examine the role of learning and the constituents of learning in creating process innovations and realizing organizational change. Organizational learning was studied and the data was collected in process development projects, in which process simulations were used as a development method for process innovations and change. The empirical research was carried out mainly in 1988–2001. In this thesis, the results of those studies are reflected on, together with the recent literature related to organizational learning theories in the context of process innovations and management of change. Specifically, the concepts of learning enablers, learning outcomes (intangible/tangible), learning paths, and their relationships are studied. Qualitative longitudinal action research with case studies and abductive reasoning are used as the research methods throughout this thesis. The data consists of 34 cases and 99 process simulations in 12 different industries and varies from large core processes to support processes. The case organizations were mainly Finnish companies with Finns as the majority of participants. One case organization was from Switzerland, and in five cases, multicultural groups participated in the process simulations. In each project, process simulations were used at least once during a change project, in some cases even five to eight times. The data analysis proceeded in an abductive manner throughout the included five articles, and the findings are summarized based on the research questions. The theoretical contribution of this thesis is fourfold. The findings give new understanding 1) about learning enablers, their relationships to each other and influence on learning and process innovations, 2) about the role of intangible and tangible learning outcomes in individual and organizational learning processes and 3) about learning paths in process innovations and related change processes. The thesis also defines 4) a model for effective learning processes in change projects concerning process innovations. The contribution in the practical and managerial context should be applicable field of North and West European commercial organizations. This thesis highlights individual and organizational learning in the creation of process innovations, and it also defines the features of an effective development method for creating and implementing process innovations. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjan tarkoituksena on tutkia organisaation oppimisen ja sen eri osatekijöiden roolia prosessi-innovaatioiden luomisessa ja muutoksen aikaansaamisessa organisaatiossa. Organisaation oppimista tutkittiin ja aineisto kerättiin prosessien kehittämisprojekteissa, joissa prosessisimulaatioita käytettiin prosessi-innovaatioiden menetelmänä. Tutkimuksen aineisto kerättiin pääsiassa vuosien 1988–2001 aikana. Tässä väitöskirjassa näitä tuloksia analysoidaan vallitsevien organisaatio-oppimisen teorioiden valossa prosessi-innovaatioiden ja muutoksen johtamisen asiayhteydessä. Erityisesti tutkitaan oppimisen mahdollistajia, oppimisen tuloksia (aineettomia/aineellisia), oppimisen polkuja ja kaikkien näiden keskinäisiä suhteita. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista pitkittäistä toimintatutkimusta tapaustutkimuksineen ja abduktiivisine päättelyineen. Aineisto koostuu 34 tapaustutkimuksesta ja 99 prosessisimulaatiosta, jotka toteutettiin 12 eri toimialalla, ja vaihtelevat ydinprosesseista tukiprosesseihin. Suurimmaksi osaksi tapausorganisaatiot olivat suomalaisia yrityksiä, ja yksi tapausorganisaatio oli sveitsiläinen. Projektiryhmät olivat pääasiassa suomalaisia, mutta monikulttuurinen ryhmä osallistui prosessisimulointiin viidessä tapaustutkimuksessa. Jokaisessa projektissa prosessisimulointia käytettiin ainakin kerran muutosprojektin aikana, joissakin tapauksissa jopa viidestä kahdeksaan kertaan. Väitöskirjan viiden artikkelin aineiston analysointi suoritettiin abduktiivisen päättelyn periaattein, ja tutkimuksen tulokset esitetään tutkimuskysymysten mukaisesti. Tutkimuksen teoreettinen tulos kohdistuu neljään osa-alueeseen. Tulokset lisäävät ymmärrystä 1) oppimisen mahdollistajista, niiden suhteesta toisiinsa ja vaikutuksesta oppimiseen ja prosessi-innovaatioihin, 2) aineettomien ja aineellisten oppimistulosten roolista yksilön ja organisaation oppimisprosesseissa, ja 3) prosessi-innovaatioiden ja niihin liittyvien muutosprosessien oppimisen poluista. Tutkimus myös määrittelee 4) prosessi-innovaatioita koskevien muutosprojektien oppimista korostavan mallin. Tutkimuksen tuloksia voitaneen soveltaa Pohjois- ja Länsi-Euroopan yritysmaailmassa. Tutkimus korostaa yksilön ja organisaation oppimisen merkitystä prosessi-innovaatioiden luomisessa ja lisäksi se määrittelee vaikuttavan prosessi-innovaatioiden kehittämisen ja käyttöönoton menetelmän piirteet.

Den här uppsatsen avser undersöka hur Försvarsmaktens roll inom den civila krisberedskapen uppfattas av de civila aktörerna som ingår i krisberedskapsorganisationen (kommuner, landsting, bevakningsansvariga myndigheter, samt länsstyrelser) samt vilken formell roll Försvarsmakten ska spela, utifrån hur myndigheten styrts politiskt genom undersökning av Försvarsbeslutet 2015 samt efterföljande regleringsbrev och direktiv, under perioden 2015 - 2017. Uppsatsen avser endast undersöka Försvarsmaktens stöd till civila (icke-beväpnade) insatser, och således är ex. stöd till Polisen i samband med terrorismbekämpning inte undersökt. / This bachelor thesis examines the role of the Swedish Armed Forces (SAF) in civilian crisis management. The Swedish crisis management system is based upon the principle of responsibility (Ansvarsprincipen), which means that an actor responsible for a certain function of society during a normal state also is responsible for maintaining this function during disturbance or crisis. This gives each actor a clear role to plays in times of crisis. The SAF has no clear peacetime role within the frame of national defense except for maintaining readiness to face an armed assault or violation of Swedish territory by foreign powers. The SAF is also supposed to give support to other parts of society when needed, but this support is to be given within already existing abilities and resources. The task is also non-dimensional, which means the SAF is not expected to organize itself primarily for this task.  The analysis will focus only on the role of the SAF, and not on the roles of other actors within civilian crisis management, and only on unarmed operations. A consequence of this demarcation is that the SAF's role within anti-terrorist operations will be left out. Demarcation in time is the period of 2015 - 2017.