Diss. Umeå : Umeå universitet, 2010.

Abstract The purpose of this study is to examine the international news coverage of the 1981 Northern Irish hunger strike. The media had plenty of emotionally and politically charged incidents to report, and they rendered it in various manners. This study discusses why these different representations of the hunger strike were born. This thesis analyses news about the hunger strike published in fifteen international newspapers. For this kind of research, historical contextualization is of great importance. Methodological starting point lies in the traditions of imagological methods. A mental image is understood here as something in our thoughts that steers us to see the world in a certain way. A newspaper depicts news stories in a way the newspaper and the society in which it operates see its worth. Media representations have a very complex background. Based on the findings, it seems likely that existing mental images play a major role in the way a news topic is covered and given meaning. In this case, news coverage was not based solely on the hunger strike but also on historical discourse which had created a certain meaning for the event. The coverage of each newspaper was based on their own worldviews. Internationally, the level of interest is determined by varied cultural and political factors. News coverage both reflects and affects. News from other countries is more likely to be reported if some links exists, something to identify and consider significant. The findings of the research suggest that news coverage is not always just the reporting of events. It can reflect more profound features. Each media source has its own reasons to represent news in a certain way. Primarily, the reasoning points to the medium itself. However, we can argue that news coverage also reflects the values of a community. News is usually produced to appeal to the majority of the intended audience. This case illustrates that international news coverage is a useful method in revealing and understanding mental images and their influence. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Pohjois-Irlannin tasavaltalaisvankien nälkälakon kansainvälistä uutisointia vuonna 1981. Tapahtuma sisälsi poliittisesti ja emotionaalisesti latautuneita tilanteita, joita kansainvälinen media uutisoi eri tavoin. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miksi erilaisia mediarepresentaatioita syntyi. Tutkimuksen päälähteenä käytetään viittätoista sanomalehteä eri puolilta maailmaa. Historiallisella kontekstoinnilla on suuri merkitys tämänkaltaisessa tutkimuksessa. Tämän työn metodologinen lähtökohta nojaa voimakkaasti mielikuvatutkimuksen periaatteisiin. Tässä tutkimuksessa mielikuva käsitetään ajattelua ja maailmankuvaa ohjaavana käsityksenä, ja sanomalehtiuutisoinnin luomat mielikuvat heijastavat niin lehden itsensä kuin ympäröivän kontekstin käsityksiä. Median luomilla mielikuvilla on monitahoinen tausta. Tutkimustuloksien perusteella on todennäköistä, että jo olemassa olevat mielikuvat vaikuttavat voimakkaasti uutisoinnin luonteeseen ja annettuun merkitykseen. Nälkälakon uutisointi ei perustunut pelkästään itse lakkoon ja sen tapahtumiin, vaan uutisointiin vaikuttivat myös historian kautta annetut merkitykset. Jokainen lehti uutisoi tapahtumasta omaan maailmankuvaansa perustuen. Uutisointi sekä heijastelee että vaikuttaa: media uutisoi herkemmin tapahtumista, joilla koetaan olevan merkitystä. Tämän tutkimuksen perusteella uutisointi ei aina ole pelkästään raportointia. Jokaisella tiedotusvälineellä on omat syynsä uutisoida tietyllä tavalla. Ensisijaisesti syyt ovat mediassa itsessään, mutta media heijastelee myös ympäristönsä arvoja ja käsityksiä.

Abstract I analysed Finnish parties’ policies for developing sources of livelihood in Northern and Eastern Finland in 1951–1970. I used the minutes of the main organs of four parties – the Agrarian League/Centre Party, the Coalition Party, SKDL and SDP – as source material. Parliamentary documents were another important source. After World War II, Finnish society had to adapt to peacetime demands. To quickly provide productive work for people and to achieve self-sufficiency in food production as soon as possible, industrial policy embraced expansion of agriculture. As the 1950s arrived it was noticed that the new small farms were unable to support the growing rural population. Thus, an attempt was made to diversify rural sources of livelihood. At the same time, the parties competed earnestly for rural votes, turning this into a very political question. With the exception of the Agrarian League, the parties put forth new programmes in preparing for the 1958 election, which formed a turning point. After the election, a coalition cabinet – Fagerholm’s Cabinet III – was formed; it then had to resign due to foreign political pressure. After the so-called yöpakkaset crisis, the most important criterion of cabinet eligibility in Finnish government politics was that the party had to have the approval of the Soviet Union. Thereafter the parties were no longer able to cooperate in developing rural areas. The parties were in agreement that rural sources of livelihood had to be developed in order to employ Finland’s growing population. They were unable to agree on how this should happen in practice. The Agrarian League sought to develop rural areas through agriculture, small industry and the wood processing industry. SDP raised industrialisation as the main employment alternative. Un-fortunately, because of questions concerning persons, the party split into two competing camps. SKDL supported increasing state-run industry and foreign trade with the Soviet Union. The Coalition Party was for entrepreneurship and trade connections with the West. Regional development policy measures started up in the 1960s were already long overdue. Despite various regional policy measures, Finland was not able to employ the rural population, and Finns moved to Sweden to find work. This can be considered an indication that the implemented policy was not successful. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa käsittelen suomalaisten puolueiden Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittämispolitiikkaa vuosina 1951–1970. Lähteinä ovat olleet neljän suurimman puolueen eli Maalaisliitto-Keskustapuolueen, Kansallisen Kokoomuksen, Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) keskeisten toimielinten pöytäkirjat. Toisena keskeisenä lähdeaineistona ovat olleet valtiopäiväasiakirjat. Suomalainen yhteiskunta oli toisen maailmansodan jälkeen sopeutettava rauhanajan vaatimuksiin. Elinkeinopolitiikassa valittiin ratkaisuksi maatalouden laajentaminen, jotta kansa saataisiin nopeasti tuottavaan työhön ja saavutettaisiin elintarvikeomavaraisuus mahdollisimman nopeasti. 1950-luvulle tultaessa huomattiin, etteivät uudet pienviljelmät pystyneet elättämään maaseudun kasvavaa väestöä. Näin ollen maaseudun elinkeinojen kehittämistarve oli mitä ilmeisin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Samalla puolueet kävivät kovaa kilpailua maaseudun äänestäjistä, joten kysymys politisoitui voimakkaasti. Käännekohdaksi muodostuivat vuoden 1958 vaalit, joihin puolueet valmistautuivat, maalaisliittoa lukuun ottamatta, uusilla ohjelmilla. Vaalien jälkeen muodostettiin laajapohjainen Fagerholmin III hallitus, joka joutui eroamaan ulko-poliittisen painostuksen jälkeen. Niin sanotun yöpakkaskriisin jälkeen suomalaisessa hallituspolitiikassa tärkeimmäksi hallituskelpoisuuden kriteeriksi muodostui se, että puolueella täytyi olla Neuvostoliiton hyväksyntä. Tämän jälkeen puolueet eivät enää pystyneet yhteistyöhön maaseudun kehittämistyössä. Puolueiden välillä vallitsi yksimielisyys siitä, että maaseudun elinkeinoja oli kehitettävä, jotta Suomen kasvava väestö saataisiin työllistettyä. Siitä ei päästy yksimielisyyteen, miten työllistäminen käytännössä tapahtuisi. Maalaisliitto pyrki maaseudun kehittämiseen maatalouden, pienteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden avulla. SDP nosti teollistamispolitiikan keskeiseksi työllistämisvaihtoehdoksi. Valitettavasti puolue hajosi henkilökysymysten takia kahteen kilpailevaan leiriin. SKDL kannatti valtiojohtoisen teollisuuden lisäämistä ja ulkomaankauppaa Neuvostoliiton kanssa. Kokoomus oli yksityisyrittäjyyden ja läntisten kauppayhteyksien kannalla. 1960-luvulla aloitetut kehitysaluepoliittiset toimet olivat jo pahasti myöhässä. Erilaisista aluepoliittisista toimista huolimatta maaseudun väestöä ei pystytty työllistämään Suomessa, vaan suomalaiset muuttivat töiden perässä Ruotsiin. Tätä voidaan pitää osoituksena harjoitetun politiikan epäonnistumisesta.

Abstract The present, multidisciplinary study examined the early career experiences of young people in Northern Ostrobothnia, Finland, following their pathways for four years after their initial vocational education. The research relates to the field of human geography. An individual and his/her actions are important factors for the vitality and development of a region. In this study the regional impact of vocational education was assessed in the framework of the students’ experiences navigating toward employment with their particular vocational qualifications. Applying empirical methods, the dissertation aimed to gather knowledge for the enhancement of vocational education guidance system, and so facilitate and accelerate the access for the young to the labor market. The research problems related to whether the expectations of the young for outcomes of vocational education were met, and whether their life paths thus far could be categorized on the basis of their educational success and early career paths. A further focus of the research related to the regional impact of the recent graduates in regard to whether they decided to stay in or to leave the region. This study aimed to provide an enhanced framework for vocational guidance professionals to work with the students starting as early as in secondary school. Early guidance is particularly important in order to identify and support individuals who delay taking necessary career steps, and also to identify those possibly at risk of exclusion. A key observation during the four-year observation period was that the expectations of the young were not always met in regard to the early vocational career path upon graduation. In these cases, the young individuals either didn’t find employment, and/or oriented themselves towards new study paths. By applying more focused, personalized career guidance starting at an early stage, many obstacles to becoming employed could have been avoided. Another observation was that unemployed young people stayed in the area, and continued to face difficulties with their job search. According to this study, the education providers, together with the business community, should improve their methods of forecasting regional workforce needs. At the same time, young people should receive more realistic guidance for their occupational future – and that guidance should be started earlier. / Tiivistelmä Kulttuurimaantieteen tutkimusalaan liittyvä väitöskirja tarkasteli monitieteellisestä näkökulmasta nuorten ammatillisen koulutuksen jälkeisiä työuraan liittyviä kokemuksia Pohjois-Pohjanmaalla. Sosiaalisen tilan teoria ja kulttuurihistoriallinen toimintateoria muodostivat työn teoreettisen viitekehyksen. Yksilö ja hänen toimensa ovat tärkeitä tekijöitä tarkasteltaessa alueen elinvoimaisuutta ja kehittymistä. Ammatillisen koulutuksen alueellista vaikuttavuutta arvioitiin tässä nuorten yksilöllisten ja perustutkintokohtaisten kokemusten pohjalta. Väitöskirjan tarkoitus oli empiirisin menetelmin luoda tietoa ammatillisen koulutuksen ohjausjärjestelmiin ja sitä kautta tehostaa ja nopeuttaa nuorten pääsyä työmarkkinoille. Elinkeinoelämälle ja ammattiin valmistuville nuorille on tärkeää nopea työllistyminen tai jatko-opintoihin pääseminen. Tässä tutkimuksessa seurattiin kahdesta pohjoissuomalaisen ammattiopiston monialaisesta yksiköstä ammatilliseen perustutkintoon valmistuneiden nuorten varhaisia työelämä- ja jatko-opintopolkuja noin neljän vuoden aikana. Tutkimusongelmat liittyivät siihen, toteutuivatko ammatillisen perustutkintokoulutuksen suorittaneiden nuorten odotukset ja voidaanko opintojen aikaisten tulosten ja varhaisten työelämäpolkujen perusteella tyypitellä nuorten elämänpolkuja perustutkinnoittain. Alueellisen vaikuttavuuden näkökulmasta selvitettiin lisäksi, pysyvätkö nuoret alueella, vai muuttavatko he sieltä pois. Tämä tutkimus auttaa ohjaustahoja tunnistamaan työelämäpoluissaan viivyttelevät ja mahdollisesti syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä ohjaamaan heitä mahdollisimman aikaisin heidän tarvitsemallaan tavalla. Keskeinen havainto oli, että nuorten odotukset eivät toteutuneet useissa perustutkinnoissa. Näissä tapauksissa nuoret jäivät joko työttömiksi tai suuntasivat uusiin opintoihin. Samoin havaittiin, että työttömyyttä kokeneet nuoret jäivät opiskelupaikkakunnalleen ja että he kokivat monenlaisia vaikeuksia työn hakuun liittyvissä asioissa. Tämän tutkimuksen mukaan koulutuksen järjestäjien tulee parantaa omia ennakointimenetelmiään yhdessä elinkeinoelämän kanssa ja samanaikaisesti tulee lisätä nuoriin kohdistuvaa realistista tulevaisuusohjausta sekä aloittaa se nykyistä aikaisemmin.

Abstract This dissertation is a pioneering effort in a project to document, preserve and study the human remains found beneath old Northern Finnish churches. These remains have spontaneously mummified as a result of the early modern elite’s practice of burying under church floors. The main subject of the study is an early 17th-century Vicar of the Kemi parish, Nikolaus Rungius, and his mummified remains. His mummy that still is an important tourist attraction and a popular character in local lore, has a unique history as it has been exhibited since the 18th-century. The computed tomography scanning performed on the mummy revealed pathological findings suggesting that the Vicar suffered from obesity-related conditions. The most convincing of these was the manifestation of DISH in his thoracic spine. There were also indications of tuberculosis, such as a probable Pott’s spine, as well as calcifications, for example, in subareolar regions. The latter may also represent gynaecomastia, which currently is a rather common finding in elderly men. The scans also provided information concerning the preservation. In addition to the right forearm that was lost by the mid-19th-century, six cervical vertebrae are missing. The head still appears to be attached through a continuous band of soft tissue, and has likely belonged to the same person as the rest of the body. Both the Vicar’s dental health examined through the scans, and the results of the stable isotope analyses (δ13C, δ15N) of his nail keratin, along with the obesity-related findings, indicated a rather heavy diet rich in protein. This is in line with what is known about the early modern Northern Finnish diets. They were mainly based on foodstuffs acquired by hunting, fishing and animal husbandry. These interpretations also comport with the Vicar’s status, and assumed wealth. Typically, the clergy could maintain abundant diets. Even manifestations of DISH are rather commonly found in remains from monastery sites. The Vicar’s δ15N value was elevated in comparison to the values of the control group comprised of other early modern human remains in Northern Finnish churches. This discrepancy may be due to a stronger input of dietary protein sourced from top aquatic predators, such as the seal. Another plausible explanation could be the connection between the elevated δ15N value and DISH previously found by several authors. / Tiivistelmä Tämä väitöstutkimus on osa projektia, jonka päämääränä on vanhojen pohjoissuomalaisten kirkkojen alla lepäävien muumioituneiden vainajien dokumentointi, säilyttäminen ja tutkimus. Muumioitumisen taustalla on varhaisen uuden ajan eliitin tapa haudata kirkkojen lattioidenalaisiin tiloihin. Tutkimuksen pääkohteena on 1600-luvun alun Kemin seurakunnan kirkkoherran, Nikolaus Rungiuksen hyvin säilynyt ruumis. Kirkkoherran muumiolla on ainutlaatuinen historia, sillä se on ollut nähtävillä 1700-luvulta lähtien. Tämä paikallistaruston hyvin tuntema hahmo on edelleenkin tärkeä turistikohde. Muumion tietokonetomografinen kuvantaminen paljasti useita patologisia löydöksiä. Osa niistä vihjaa kirkkoherran kärsineen tiloista, joilla on yhteys ylipainoon. Kaikista vakuuttavimmin siihen viittaisi hänen rintarangassaan havaittu diffuusin idiopaattisen skeletaalisen hyperostoosin (DISH) aiheuttama leesio. Myös tuberkuloosista havaittiin viitteitä, kuten mahdollinen Pottin tauti, sekä subareolaariset kalkkeumat. Jälkimmäiset voivat tosin olla gynekomastiankin aiheuttamat. Kuvantaminen tarjosi tietoa myös muumion säilyneisyydestä. Pitkään kadoksissa olleen oikean kyynärvarren lisäksi kuusi kaulanikamaa puuttuivat. Pää ja torso näyttäisivät kuitenkin edelleen yhdistyvän toisiinsa niskassa, mikä tarkoittaisi molempien osien kuuluneen samalle yksilölle. Sekä kirkkoherran hammasterveys, että kynnen keratiinin isotooppianalyysit (δ15N, δ13C) indikoivat, että hänen ruokavalionsa lienee ollut raskas ja proteiinirikas. Rintarangan DISH-leesio tukee tätä päätelmää, joka sopii yhteen myös aiempien pohjoissuomalaista varhaisen uudenajan ruokavaliota koskevien tietojen kanssa. Ravinto hankittiin lähinnä metsästämällä, kalastamalla ja karjanhoidolla. Tulokset yhtenevät kirkkoherran sosiaalisen statuksen ja oletetun vaurauden kanssa: papisto kykeni tyypillisesti nauttimaan runsaasta ruokavaliosta. Jopa ylipainoon yhdistetty DISH on erityisen tyypillinen löydös nimenomaan luostarikaivauksien vainajissa. Stabiili-isotooppianalyysit paljastivat kirkkoherran typpiarvon merkittävästi muista pohjoissuomalaisista muumioista koostuvan verrokkiaineiston arvoja korkeammaksi. Ero selittynee ravinnon suuremmalla määrällä vesistöjen huippusaalistajien, kuten hylkeiden proteiinia. Toinen mahdollinen selitys voi liittyä kohonneiden typpiarvojen ja DISHin väliltä aiemmin löydettyyn yhteyteen.

Abstract Temporomandibular disorders (TMD) are described as a variety of dysfunctions and pains related to the masticatory system. Clicking in the temporomandibular joints (TMJs) and pain in the masticatory muscles are the most common symptoms and signs of TMD. Other frequently reported symptoms are headache, facial pain, and symptoms in the ears. The prevalence of TMD signs in the adult population has been shown to vary between 33% and 86%, being more common in women than in men. TMD has been found to be most prevalent at 20–50 years of age. The aim of this cross-sectional study was to investigate the prevalence of TMD and associated risk factors in the Finnish adult population based on the Northern Finland Birth Cohort (NFBC) 1966. Altogether 1 962 cohort subjects at the age of 46 years (1 050 women, 912 men) responded to questionnaires and participated in a clinical medical and dental examination in 2012–2013. The stomatognathic examination was performed according to a modified protocol of diagnostic criteria for TMD (DC/TMD). The prevalence of TMD signs among the examined cohort subjects was 34.2%; women had clinical signs of TMD more often than men. Clinical signs were registered more often than self-reported TMD symptoms. The most common clinical signs were clicking in the TMJs (26.2%) and palpation pain in the masticatory muscles (11.2%). The most common diagnosis was disc displacement with reduction (7.0%). TMD signs were associated with unstable occlusion. Occlusal disturbances were associated with palpation pain in the masticatory muscles, as well as myalgia and arthralgia diagnoses. Pain-related TMD symptoms and clinical signs correlated strongly with a poor self-reported health condition as well as with painful general health problems. / Tiivistelmä Purentaelimistön toimintahäiriöt (engl. temporomandibular disorders, TMD) on yhteisnimitys leukanivelten, puremalihasten, hampaiston ja niihin liittyvien kudosten sairaus- ja kiputiloille. Leukanivelen naksuminen ja kipu purentaelimistön alueella ovat tavallisimmat oireet, mutta myös päänsärky, kasvokipu ja korvaoireet ovat yleisiä TMD-potilailla. Väestötutkimuksissa on havaittu suurta vaihtelua TMD:n esiintyvyydessä (33–86 %). TMD:n oireita sekä löydöksiä todetaan tavallisimmin 20–50-vuotiailla ja naisilla enemmän kuin miehillä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää TMD:n esiintyvyyttä ja riskitekijöitä suomalaisessa aikuisväestössä Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n (Northern Finland Birth Cohort, NFBC) aineistossa. Vuosina 2012–2013 tutkittiin 1 962 kohortin henkilöä 46 vuoden ikäisinä (1 050 naista, 912 miestä). Tutkimus koostui kyselyistä sekä lääketieteellisestä ja suun terveydentilan kliinisestä tutkimuksesta. Purentaelimistön tutkimuksessa käytettiin kansainvälistä TMD:n diagnostista kriteeristöä (engl. diagnostic criteria for TMD, DC/TMD). TMD-löydösten esiintyvyys tutkitussa kohorttiaineistossa oli 34,2 %. Kliiniset löydökset tutkituilla henkilöillä olivat yleisempiä kuin heidän raportoimansa oireet. Yleisimmät löydökset olivat leukanivelen naksuminen (26,2 %) ja palpaatiokipu puremalihaksissa (11,2 %). Yleisin diagnoosi oli leukanivelen välilevyn palautuva virheasento (7,0 %). TMD-löydösten ja epästabiilin purennan välillä havaittiin yhteys. Purennassa olevien häiriöiden ja puremalihasten palpaatiokivun sekä leukanivelkivun välillä todettiin selvä yhteys. TMD-löydöksillä ja niihin liittyvillä kivuilla havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys koettuun heikentyneeseen terveydentilaan sekä kivuliaisiin yleissairauksiin.

Abstract In my research I study the characteristic features as well as changes in the cultural environment of rural parish villages in the Northern Ostrobothnia. The goal of my research is to examine how the cultural environment of parish villages has changed in time and why: the goal is to build an illustrative and analytic picture of the cultural environment of rural parish villages in the Northern Ostrobothnia, of the development of cultural environment and of it’s typical features in different times as well as background factors of the development. I examine the cultural environment of parish villages both through its components and as an entirety. I study how different factors – agglomeration structure, scale and spatial structure, way of building, building features and the relation of built areas to the landscape – have changed, what is the real value of different components and their effect both on each other and on the cultural environment as an entirety. I examine the cultural environment of rural parish villages by means of examples. I have chosen four parish villages in the Northern Ostrobothnia: Rantsila, Kärsämäki, Tyrnävä and Haapavesi, as examples. Basis of the cultural environment research is the concept and definition of cultural environment. The concept of cultural environment includes time dimension, layered character of environment developed in time, as well as human activity, its traces and background factors. In the examination I pay attention to the visible, perceptible environment that also reflects the factors, values and meanings effecting on the background, as well as relations between them. I examine the cultural environment as a wide and multidimensional, layered and constantly changing entirety, formed on a long time span, in which entirety different factors influence and emerge into each other. The research is qualitative. I analyze the history and development phases of the cultural environment in rural parish villages, characteristic features of the cultural environment in different times, changes in the cultural environment in the course of time, and factors lying behind them with written material, photographs and aerial photographs of different ages, and photograph pairs and photograph series formed of these, map material of different ages as well as analysis maps I created based on these, and landscape analysis I made on site in the parish villages. Source material of different ages and types complement each other and form a material that is versatile and in time multidimensional as en entirety, and that describes the cultural environment as a changing entirety. Analyzing the building plans and town plans ratified for the parish villages is a significant part of my research, not only as background factors guiding the development of cultural environment, but also as indicators of stipulations and planning instructions controlling the construction and planning, as well as of values prevailing in its time. The time of formation of fixed settlement (before year 1860), time of origin and growth of parish villages (1860–1940), post-war reconstruction period and time before setting up the first building plans (1940–1960), time of intensive growth of parish villages after setting up the first building plans (1960–1990) and the time of inequalization of parish villages (1990–2008) are distinguished as visible and variant periods of time in the development of cultural environment in rural parish villages in the Northern Ostrobothnia. As background factors, the cultural environment and the formation of its features have on the one hand been influenced by social situation and changes in it as well as conscious control, like housing politics, land consolidation measures, development of trades, legislation and planning, and on the other hand by local conditions and starting points they define, like features of location and effects of the district’s location on the development of trades and population. The most distinct turning point in the development of cultural environment is the turn of 1950’s and 1960’s. After that, on the latter half of the 20th century, visible changes in the cultural environment are the disappearance of spatial structure characteristic to the agglomeration structure and changes in housing structure, changes in the relations of built areas and cultivation areas as well disappearance of cultivation areas located in the centre areas of parish villages and their conversion into green areas, changes in the features of building stock – particularly commercial buildings –, as well as changes in road environment and street space scale. Social and industrial political changes taken place on the latter half of the 20th century are emphasized as background factors with most significant effect on the development of the cultural environment. The changes are: on the one hand the rapid growth of parish villages into municipality centres in 1960’s and 1970’s and the following increase in population, the increase and concentration of services as well as the increase in the significance of traffic and increase in traffic volume, and on the other hand the strong regional inequalization and recession and its consequences, like decreasing of services, significant decrease in new construction and neglect of environmental management in the 1990’s and 2000’s. Declining development and its effects highlight for their part the significance of changes implemented in the cultural environment of parish villages in the 1960’s and 1970’s. Scattering, incoherence and incompleteness, as well as contradictions between typical features of new and old construction visible in the cultural environment are consequences not only of plans aimed at comprehensive renewal of cultural environment drawn up during the growth, but also of stagnating of development work due to recession. / Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessani Pohjois-Pohjanmaan maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristölle ominaisia piirteitä sekä kulttuuriympäristössä tapahtuneita muutoksia. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten kirkonkylien kulttuuriympäristö on aikojen kuluessa muuttunut ja miksi: tavoitteena on rakentaa havainnollinen ja analyyttinen kuva pohjoispohjalaisten maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristöstä, sen kehityksestä ja sille eri aikoina tyypillisistä ominaispiirteistä sekä kehityksen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Tarkastelen kirkonkylien kulttuuriympäristöä sekä osatekijöidensä kautta että kokonaisuutena. Tutkin miten eri tekijät – taajamarakenne, mittakaava ja tilarakenne, rakentamistapa, rakennusten ominaispiirteet ja taajaman suhde maisemaan – ovat muuttuneet, mikä on eri osatekijöiden todellinen painoarvo ja niiden vaikutus sekä toisiinsa että kulttuuriympäristöön kokonaisuutena. Tutkin maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristöä esimerkkien avulla. Esimerkkikohteiksi olen valinnut neljä pohjoispohjalaista kirkonkylää: Rantsilan, Kärsämäen, Tyrnävän ja Haapaveden. Kulttuuriympäristön tutkimuksessa pohjana on kulttuuriympäristön käsite ja sen määritelmä. Kulttuuriympäristön käsitteeseen sisältyvät ajallinen ulottuvuus, ajan myötä syntynyt kerroksellisuus sekä ihmisen toiminta, sen jättämät jäljet ja sen taustalla vaikuttavat tekijät. Tarkastelussa kiinnitän huomiota näkyvään, havaittavaan ympäristöön, joka myös heijastaa taustalla vaikuttavia tekijöitä, arvoja ja merkityksiä ja niiden keskinäisiä suhteita. Tarkastelen kulttuuriympäristöä laajana ja moniulotteisena, pitkän ajan kuluessa muodostuneena kerroksellisena ja alati muuttuvana kokonaisuutena, jossa eri tekijät vaikuttavat ja sulautuvat toisiinsa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Analysoin maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristön historiaa ja kehitysvaiheita, kulttuuriympäristölle eri aikoina ominaisia piirteitä, kulttuuriympäristössä ajan mittaan tapahtuneita muutoksia ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä kirjallisten aineistojen, eri-ikäisten valokuvien ja ilmakuvien ja niistä koostuvien kuvaparien ja kuvasarjojen, eri-ikäisten kartta-aineistojen ja niiden pohjalta laatimieni analyysikarttojen avulla sekä kirkonkylissä paikan päällä tekemieni maastoanalyysien avulla. Eri-ikäiset ja erityyppiset lähdeaineistot täydentävät toisiaan ja muodostavat kokonaisuutena monipuolisen ja ajallisesti moniulotteisen, kulttuuriympäristöä muuttuvana kokonaisuutena kuvaavan aineiston. Merkittävä osa tutkimustani on kirkonkyliin vahvistettujen rakennuskaavojen ja asemakaavojen analysointi paitsi kulttuuriympäristön kehitystä ohjaavina taustatekijöinä myös rakentamista ja kaavoitusta ohjaavien määräysten ja suunnitteluohjeiden sekä omana aikanaan vallitsevien arvojen kuvastajina. Pohjoispohjalaisten maaseutukirkonkylien kulttuuriympäristön kehityksessä näkyvinä ja toisistaan poikkeavina ajanjaksoina erottuvat kiinteän asutuksen muodostumisen aika (ennen vuotta 1860), kirkonkylien synnyn ja kasvun aika (1860–1940), jälleenrakennuskausi ja aika ennen ensimmäisten rakennuskaavojen laatimista (1940–1960), kirkonkylien voimakkaan kasvun aika rakennuskaavojen laatimisen jälkeen (1960–1990) sekä kirkonkylien eriarvoistumisen aika (1990–2008). Kulttuuriympäristön ja sen ominaispiirteiden muodostumiseen ovat taustatekijöinä vaikuttaneet toisaalta yhteiskunnallinen tilanne ja siinä tapahtuneet muutokset sekä tietoinen ohjaus, kuten asutuspolitiikka, maanjakotoimenpiteet, elinkeinojen kehittäminen, lainsäädäntö ja kaavoitus, toisaalta paikalliset olosuhteet ja niiden määrittelemät lähtökohdat, kuten sijaintipaikan ominaispiirteet sekä paikkakunnan sijainnin vaikutukset elinkeinojen kehitykseen ja väestökehitykseen. Kulttuuriympäristön kehityksessä selkeimpänä taitekohtana erottuu 1950- ja 1960-lukujen vaihde. Sen jälkeen, 1900-luvun jälkipuoliskolla, tapahtuneina muutoksina kulttuuriympäristössä näkyvät taajamarakenteelle ominaisen tilarakenteen katoaminen ja asutusrakenteessa tapahtuneet muutokset, rakennettujen alueiden ja viljelysalueiden välisissä suhteissa tapahtuneet muutokset sekä kirkonkylien keskusta-alueilla sijaitsevien viljelysalueiden katoaminen ja muuttuminen viheralueiksi, rakennuskannan – erityisesti liikerakennusten – ominaispiirteiden muutokset sekä tieympäristön ja katutilan mittakaavan muutokset. Kulttuuriympäristön kehitykseen merkittävimmin vaikuttaneina taustatekijöinä korostuvat 1900-luvun jälkipuoliskolla tapahtuneet yhteiskunnalliset ja elinkeinopoliittiset muutokset: toisaalta kirkonkylien nopea kasvu kuntakeskuksiksi 1960- ja 1970-luvuilla ja sen myötä tapahtunut asukasluvun kasvu, palvelujen lisääntyminen ja keskittyminen sekä liikenteen merkityksen lisääntyminen ja liikennemäärien kasvu, ja toisaalta 1990- ja 2000-luvuilla voimakas alueellinen eriarvoistuminen sekä taantuma ja sen seuraukset, kuten palvelujen vähentyminen, uudisrakentamisen määrän huomattava vähentyminen ja ympäristön hoidon laiminlyönti. Taantuva kehitys ja sen vaikutukset korostavat osaltaan kirkonkylien kulttuuriympäristössä 1960- ja 1970-lukujen kuluessa toteutettujen muutosten merkitystä. Kulttuuriympäristössä näkyvä hajanaisuus, epäyhtenäisyys ja keskeneräisyys sekä uudelle ja vanhalle rakentamiselle tyypillisten ominaispiirteiden väliset ristiriitaisuudet ovat seurausta paitsi kasvun aikana laadituista kulttuuriympäristön kokonaisvaltaiseen uudistamiseen tähtäävistä suunnitelmista myös kehittämistyön pysähtymisestä taantuman myötä.

Abstract The research focus for smoking and public health has typically been on serious smoking diseases such as cancer and coronary thrombosis, which typically require treatment in a hospital setting at an older age. In this thesis, primary health care utilisation and cardiovascular risk factors according to smoking status were studied in a younger cohort: at age 46 in the Northern Finland Birth Cohort of 1966. Primary health care costs of smokers vs. never-smokers were 28% higher for men and 21% higher for women. Signs of elevated risk of metabolic syndrome and cardiovascular disease were visible: smokers had 20% higher triglycerides, slightly larger waist-to-hip ratio, and type 2 diabetes prevalence was twice as high among smokers than never-smokers after adjustment for covariates. The calculated ten-year risk of a cardiovascular event was twice as high for smokers vs. either never-smokers, former smokers or recent quitters. These results should be seen as early warning signals in primary health care, and cost-effective actions should be taken to prevent later multimorbidity – smoking cessation aid by a physician is very cost effective. Only a minority of smokers receive cessation support from a physician, even though the majority of them wish to quit. In order to understand this discrepancy, a survey was conducted on physicians and smoking cessation. Physicians thought it was their responsibility to try to get the patient to quit, but practical measures to treat smoking dependence were rare. The most commonly reported restrictions for smoking cessation work – lack of time and functional treatment paths – could be addressed by administration and management. The attitudes and experiences of Finnish physicians were in line with the WHO recommendation to improve smoking cessation services and integrate them into health care: 80% were in favour of more resources being directed to smoking cessation services, and less than one third thought that smoking cessation was even somewhat well organised in the Finnish health care system. / Tiivistelmä Tupakoinnin terveys- ja talousvaikutusten tarkastelu keskittyy usein myöhemmällä iällä sairaalahoitoa vaativiin tupakkasairauksiin kuten syöpään ja sepelvaltimotautiin. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan tupakoinnin ja perusterveydenhuollon käytön sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden yhteyttä nuoremmassa otoksessa: 46 vuoden iässä Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa. Perusterveydenhuollon vuosittaiset kustannukset olivat tupakoivilla korkeammat kuin tupakoimattomilla: miehillä 28% ja naisilla 21%. Merkkejä kohonneesta metabolisen oireyhtymän ja sydän- ja verisuonitautien riskistä oli havaittavissa: tupakoivien triglyseridit olivat 20% korkeammat, heidän lantio-vyötärösuhteensa oli hieman suurempi kuin tupakoimattomilla, ja tyypin 2 diabetes oli heillä kaksi kertaa yleisempää taustamuuttujien vakioinnin jälkeen. Arvioitu riski saada vakava sydän- tai verisuonitapahtuma seuraavan kymmenen vuoden kuluessa oli tupakoivilla kaksi kertaa suurempi kuin heillä, jotka joko eivät olleet ikinä tupakoineet, olivat aiemmin tupakoineet, tai jotka olivat hiljattain lopettaneet. Perusterveydenhuollon tulisi nähdä nämä ilmiöt varhaisina varoitussignaaleina ja ryhtyä kustannusvaikuttaviin toimenpiteisiin myöhemmän multimorbiditeetin ehkäisemiseksi – lääkärin antama tuki tupakoinnin lopettamisessa on erittäin kustannusvaikuttavaa. Vaikka suurin osa tupakoitsijoista haluaa lopettaa, vain vähemmistö saa siihen tukea lääkäriltä. Tämän epäsuhdan ymmärtämiseksi tehtiin kyselytutkimus lääkäreille tupakastavieroituksesta. Lääkärit näkivät velvollisuudekseen yrittää saada tupakoiva potilas lopettamaan, mutta käytännön toimet tupakkariippuvuuden hoitamiseksi olivat harvinaisia. Yleisimmin raportoidut esteet vieroitustyölle – aikapula ja puutteelliset hoitopolut – olivat hallinnon ja johdon ratkaistavissa. WHO:n mukaan Suomella on parantamisen varaa lopettamisen tukipalveluissa ja tupakkariippuvuuden hoidon integroimisessa terveydenhuoltojärjestelmään. Tästä väitöskirjasta käy ilmi, että suomalaisten lääkäreiden asenteet ja kokemukset ovat linjassa WHO:n ohjeistuksen kanssa: 80% kannatti lisäresurssien ohjaamista lopettamispalveluihin ja alle kolmanneksen mielestä tupakastavieroitus toteutui edes jokseenkin hyvin suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä.

Abstract Kindergartens were established as part of the educational system in the period of autonomy under Russia, but they were subjected to social administration soon after independence. The causes of this decision and its consequences on the development of kindergarten work have been considered in various contexts. The current study aims to establish the kind of pedagogical frame of reference that the Finnish kindergarten institution was associated with in its early decades, how the administration of kindergarten work developed and how these approaches were reflected in the emergence of the first northern Finnish kindergartens by 1938. The theoretical frame of reference for my discussion is formed by the kindergarten philosophy based on Central European roots that was applied in Finland after the mid-19th century. The basis for this approach implemented in different forms was provided by kindergarten activities based on the views of Friedrich Fröbel (1782–1852). The goal has been to make visible the early times of local kindergartens, the main phases of change in the development of central administration, and the impact of administrative measures on municipal decisions in promoting, supporting and even restricting them. The most common growth factor in northern Finnish towns was the increase in industry and trade, with improved traffic communication as an essential prerequisite. Crowded living conditions of the industrial population in the suburban areas, the fact that both of the parents were working, and long working days made the living conditions of smallest children in particular insecure and unfavourable for growth. Meanwhile the northern border towns wanted opportunities for physical exercise and various activities for children to counterbalance the licentcious life on the streets and the bad influences arising from it. Due to a limitation of resources, the changes in this sector of administration in the early years of national independence did not meet the requirements set for kindergarten work. The act on the conditions for state subsidies promoted the foundation of kindergartens and expansion of the work, but obscured pedagogical goals led to a criticism of the changes in the administrative sector. A contradiction arose between early years education and kindergarten work, aiming at reincorporating kindergarten activities into popular education on the one hand, and fearing that its school-like nature would supersede the social-pedagogical objectives of kindergarten work on the other hand. The pedagogical content of kindergarten work was guaranteed, however, by the Act on State Subsidies for Kindergartens. / Tiivistelmä Lastentarhat luotiin autonomian aikana osaksi opetusjärjestelmää, mutta toiminta siirrettiin pian itsenäistymisen jälkeen sosiaalihallinnon alaisuuteen. Ratkaisun syitä ja vaikutuksia lastentarhatyön kehittymiseen on arvioitu eri yhteyksissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millaiseen pedagogiseen viitekehykseen maamme lastentarhainstituutio liitettiin alkuvuosikymmeninään, millä tavoin lastentarhatoiminnan hallinto kehittyi ja miten ratkaisut heijastuivat Pohjois-Suomen ensimmäisten lastentarhahankkeiden toteutumiseen vuoteen 1938 mennessä. Tarkastelun teoreettisen viitekehyksen muodostaa 1800-luvun puolivälin jälkeen Suomessa sovellettu ja keskieurooppalaisiin juuriin perustunut lastentarha-ajattelu. Lähtökohtana oli Friedrich Fröbelin (1782–1852) kasvatusfilosofisiin näkemyksiin perustunut lastentarhatoiminta, josta oli kehittynyt jo Saksassa kaksi suuntausta: yleistä kansanopetusta palveleva, koulukokonaisuuteen kuuluva opetus ja sosiaalipedagogisesti painottunut, ensisijaisesti turvattomien ja vähäosaisten lasten auttamiseen keskittyvä huolenpito ja kasvatus. Tässä kasvatuksen historiaa käsittelevässä tutkimuksessa yhdistyvät makro- ja mikrotason tutkimusmenetelmät. Tavoitteena on ollut tuoda näkyväksi paikallisten lastentarhojen alkutaivalta, keskushallinnon kehittymisen tärkeimpiä muutosvaiheita ja hallinnon toimenpiteiden vaikutusta kuntakohtaisiin ratkaisuihin niiden edistäjänä, tukijana ja rajoittajanakin. Pohjois-Suomen kaupunkien yleisin kasvutekijä oli teollisuuden ja kaupankäynnin lisääntyminen, jonka keskeisenä edellytyksenä olivat parantuneet liikenneyhteydet. Teollisuusväestön ahdas asuminen esikaupunkialueilla, molempien vanhempien työssäkäynti ja pitkät työpäivät tekivät varsinkin pienimpien lasten elinolot turvattomiksi ja kasvun kannalta epäedullisiksi. Pohjoisessa rajakaupungissa taas kaivattiin lapsille liikunta- ja toimintamahdollisuuksia vastapainoksi katujen epäsiveelliselle elämänmenolle ja siitä saataville huonoille vaikutteille. Valtiollisen itsenäisyyden alkuvuosina toteutunut hallinnonalan muutos ei kaventuneitten toimintaresurssien vuoksi vastannut lastensuojelutyölle asetettuja vaatimuksia. Valtionavun ehdot määrittävä laki edisti lastentarhojen perustamista ja työn laajentumista, mutta pedagogisten päämäärien hämärtyminen johti hallintoalan muutokseen kohdistuneeseen arvosteluun. Alkuopetuksen ja lastentarhatyön välille kehittyi vastakkainasettelu, jossa ajettiin toisaalta lastentarhatoiminnan palauttamista kansanopetuksen yhteyteen ja toisaalta taas pelättiin, että koulumaisuus syrjäyttää lastentarhatyön sosiaalipedagogiset päämäärät. Kasvatuksen arvostuksen lasku kulminoitui lastensuojelulaissa: lastentarhatyöstä tuli kuntahallinnossa huoltolautakunnan alaista toimintaa. Ratkaisussa määriteltiin lastentarhat ennaltaehkäiseväksi lastensuojeluksi ja rinnastettiin varsin ylimalkaisesti irtolaisten ja alkoholistien parissa tehtävään huoltotyöhön. Lastentarhatyön pedagogisen sisällön takasi kuitenkin laki lastentarhojen valtionavusta. Se määritteli lasten kasvuolosuhteiden vähimmäisvaatimukset ja edellytti pätevän henkilökunnan käyttöä, joten vankan koulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien työssä säilyi lastentarhapedagogiikan ja sosiaalisen auttamistyön yhteys. Lastentarhatyön taustavoimissa toimi enimmäkseen eri alojen opettajia, jotka olivat työssään todenneet lastentarhakasvatuksen myönteisen merkityksen.

Abstract The subject of this study is ancient stone structures found in Middle and Northern Ostrobothnia. Their shape, distribution, topography and relation to the ancient shorelines of different ages are the main themes of the research. The sites are classified into different categories according to those attributes. The function and the cultural context of the stone structures are also discussed in the study. The dating of the stone structures is based solely on shoreline chronology. A model is proposed for the of social organization of Stone Age and Early Metal Age hunter-gatherer societies in Ostrobothnia. Spatial data relating to the sites was gathered both from the field and archives. The data is discussed on two levels. The cairns, dwelling sites and Giants' Churches have been studied in the larger Ostrobothnian study area. Other stone structures i.e. dwelling depressions in stone field, pits with walls and pits in stone fields, were studied in two limited research areas in Middle and Northern Ostrobothnia. The research database contains location and attribute data from 444 cairn sites with altogether 1133 cairns. There is also data from 34 Giants' Churches and 1191 other archaeological remains. The relations between the sites and ancient shorelines were analysed with GIS applications and digital elevation models. The hypothesis is put forward that the first cairn building tradition originated in the study area by 3000-2500 cal BC. This Stone Age cairn tradition is related to the middle Neolithic "Giants? Church culture". This Cairn building tradition continued most likely without chronological gaps and gave rise to the Early Metal Age cairn tradition. The large number of cairns at the 2500 cal BC shoreline zone is clearly connected to its higher number of dwelling depressions. The explanation for the increasing number of dwelling depressions and dwelling planes of the period around 3000 and 2500 cal BC is the growth of population. Giants? Churches and cairns appear around the same time. These new features and changes in the archaeological record reflect developments which took place within the hunter-gatherer societies of Ostrobothnia. This development led to more complex social structures. / Tiivistelmä Tutkimukseni aiheena ovat Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan rannikon esihistorialliset kiinteiksi muinaisjäännöksiksi luokiteltavat kivirakennelmat. Kohteissa olevien rakennelmien muoto, sijoittuminen ympäristöön ja suhde eri muinaisrantapintoihin ovat työn keskeisiä teemoja. Kohteita ryhmitellään rakennelmien muodon, kombinaation ja topografisten piirteiden perusteella. Tarkastelussa ovat sekä rakennelmien käyttötarkoitus että kulttuurinen konteksti. Röykkiöiden ja kivirakennelmien ajoitusta hahmotellaan rannansiirtymiskronologialla. Lisäksi tutkimuksessa esitetään tulkinta tutkimusalueen kivikauden ja varhaismetallikauden yhteisöjen sosiaalisesta rakenteesta. Kohteiden paikkatiedot on koottu sekä maastokäynneillä että arkistolähteistä. Kerätyn aineiston tarkastelu tapahtuu kahdella tasolla. Röykkiöitä, asuinpaikkoja ja jätinkirkkoja tarkastellaan laajan osan Pohjanmaata kattavalla tutkimusalueella. Toinen taso on maantieteellisesti suppeampi, mutta aineistoltaan laajempi. Siinä tarkastellaan kaikkia kivirakennelmatyyppejä kahdella rajatulla tutkimusalueella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjanmaan tutkimusalueen aineisto koostuu 444:stä röykkiökohteesta, joissa on yhteensä 1133 röykkiötä. Tämän lisäksi tutkimusta varten kerättiin sijainti- ja ominaisuustiedot 34:stä jätinkirkosta ja 1191:stä muusta kiinteästä muinaisjäännöksestä. Aineiston topografisessa analyysissä tarkastellaan röykkiökohteiden sijaintikorkeutta ja sijoittumista eri muinaisrantavyöhykkeille. Kohteiden suhdetta toisiinsa ja muihin muinaisjäännöskohteisiin käsitellään lähimpään naapuruuteen perustuvassa analyysissä. Lisäksi kohteiden hierarkiaa selvitetään arvo-koko-analyysillä. Muinaisjäännöskohteiden tarkasteleminen suhteessa eri muinaisrantoihin toteutettiin GIS-paikkatietosovelluksen ja korjatun yleistetyn korkeusmallin avulla hahmottelemalla yhdeksän muinaista rantavyöhykettä. Oletuksena on, että vyöhykkeillä sijaitsevat kohteet ovat olleet merenrantasidonnaisia. Röykkiöiden rakentaminen Pohjanmaalla alkaa noin 3000-2500 eKr., ja traditio liittyy keskineoliittiseen "jättiläiskirkkokulttuuriin", kuten Aarne Europaeus vuonna 1925 kirjoittamassaan artikkelissa otaksui. Röykkiöiden määrän nousu kivikauden muinaisrantavyöhykkeillä näyttäisi liittyvän asumuspainanteiden, asuinpaikkapintojen ja jätinkirkkojen määrän nousuun. Kehityksen taustalla on rannikon metsästäjä-keräilijä-yhteisöjen sosiaalisten rakenteiden muutos. Kivikauden loppu ja varhaismetallikausi merkitsevät muutosta kohti yksinkertaisempia sosiaalisia rakenteita. Röykkiöiden rakentamisen perinne jatkui Pohjanmaalla kivikaudelta varhaismetallikaudelle, mutta rakentamisen takana ollut ideologia muuttui. Röykkiöiden määrä nousee yhdessä keittokuoppien määrän kanssa rautakauden alussa 500 eKr. tienoilla uudestaan. Mutta huippukausi jää lyhyeksi, sillä röykkiökohteiden ja muidenkin muinaisjäännösten määrät laskevat tämän jälkeen nopeasti ja lopullisesti.