Abstract The aim of this thesis was twofold: firstly, to increase understanding about the user of health information; namely about differences of users´ characteristics of health information behaviour, and secondly, to contribute to the research on factors that could be used as bases to tailor health information. Health information behaviour was scrutinised as information needs and seeking and information use in particular. It was also studied in relation to individuals´ physical health status. More studies on information use are needed, because understanding individual characteristics in issues related to information use has been considered critical for promoting healthy behaviours. Moreover, the thesis addressed the gap in research on the relationship between health information behaviour and tailoring health information. The thesis consists of three empirical studies and a literature review. The empirical research environments were provided by an intervention study aiming to prevent type 2 diabetes among a high risk population and by a population-based study among military conscription aged men. The setting was the City of Oulu in Northern Finland with the University of Oulu and the Oulu Deaconess Institute as the main operators of the studies. The empirical data were collected through questionnaires as well as through physiological and biochemical measurements during years 2010 and 2011. The data were analysed with statistical methods. Moreover, a literature review of tailored interventions studies using a computer as the medium of delivery in the context of physical activity, nutrition and weight management, was conducted. The findings indicate differences in health information users´ characteristics related to their information use as such and in relation to the indicators of their physical health status. It is suggested that, for example, health information presentation could be tailored on the basis of found differences and different message strategies and tactics could be used for different kinds of individuals. In addition, in the literature review the biases of tailored intervention studies stood out as influential on their outcomes. The thesis contributes to the current field of research on both health information behaviour and tailoring health communication. Moreover, the findings can support the development of more effective health promotion programs and intervention studies. / Tiivistelmä Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena on lisätä ymmärrystä terveystiedon käyttäjistä ja erityisesti heidän terveysinformaatiokäyttäytymiseensä liittyvistä ominaisuuksista. Tutkimukseni tuottaa tietoa tekijöistä, joita voidaan käyttää terveystiedon räätälöinnin lähtökohtana. Terveysinformaatiokäyttäytymistä tarkastelen tiedontarpeiden ja -hankinnan sekä erityisesti tiedon käytön näkökulmasta. Informaatiokäyttäytymistä tutkitaan myös suhteessa tiedon käyttäjän fyysiseen terveydentilaan. Tutkimukseni vastaa tarpeeseen tutkia tiedon käyttäjiä, sillä tiedon käyttöön liittyvien yksilöllisten ominaisuuksien ymmärtäminen on keskeistä terveyden edistämisessä. Väitöskirja tuottaa uutta tietoa myös informaatiokäyttäytymisen ja terveystiedon räätälöinnin välisestä suhteesta. Väitöskirjani käsittää neljä osajulkaisua: kolme empiiristä tutkimusta ja kirjallisuuskatsauksen. Empiiriset tutkimukset toteutettiin tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn tähtäävän interventiotutkimuksen (PreDiabEx) ja väestöpohjaisen tutkimuksen (MOPO) tarjoamissa tutkimusympäristöissä. Tutkimusten kohteina olivat miehet ja naiset, joiden riski sairastua tyypin 2 diabetekseen oli korkea sekä kutsuntaikäiset miehet. Tutkimukset toteutettiin Oulussa ja päätoteuttajia olivat Oulun yliopisto ja Oulun Diakonissalaitos. Empiirinen aineisto kerättiin kyselyillä sekä fysiologisilla ja biokemiallisilla terveydentilaa ilmaisevilla mittareilla vuosien 2010 ja 2011 aikana. Aineisto analysoitiin tilastollisesti. Kirjallisuuskatsauksessa analysoidaan fyysisen aktiivisuuden, ravitsemuksen ja painonhallinnan interventiotutkimuksia, joissa tarkastellaan terveystiedon räätälöinnin vaikuttavuutta silloin, kun tiedonvälitykseen käytetään tietokonetta. Empiiristen tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että niin terveystiedonkäyttäjien ominaisuuksissa informaatiokäyttäytymisessä kuin sen suhteessa heidän fyysisen terveydentilaansa on eroja. Terveystietoa tulisikin esittää eri tavoin erilaisille ihmisille, muun muassa erilaisia viestistrategioita ja -taktiikoita käyttäen. Kirjallisuuskatsauksen tulokset lisäsivät ymmärrystä siitä, miten tutkimusasetelman vinoumat voivat vaikuttaa interventiotutkimusten tuloksiin.

Abstract Becoming involved in war is an experience that has the potential to shape later-life health. The aim of the present study was to explore Finnish Second World War veterans’ health status and the determinants of self-rated health (SRH) and functional capacity, especially the ability to walk, and to identify risk factors and their combinations that predict late-life mortality among veterans. The study population comprised Finnish Second World War veterans who participated in the Veteran 1992 and Veteran 2004 Project surveys. In 1992, a postal questionnaire was sent to all 242,720 war veterans living in Finland. The follow-up survey, the Veteran 2004 Project, was conducted with a randomized sample of veterans who participated in the Veteran 1992 Project. The total number of participants in the baseline survey was 177,989 men and 48,745 women, and in the follow-up survey, 4,348 men and 651 women. The response rate was high in both surveys: 93% in 1992 and 87% in 2004. All analyses were conducted separately for men without disability, men with disability and women. In a cross-sectional study, SRH and functional capacity was found to be better among 80–84-year-old Finnish war veterans in 2004 compared with 1992, although the prevalence of many diseases increased during the follow-up. Among the 4,999 veterans who participated in both surveys, the majority rated their health as improved or unchanged during the follow-up. Walking difficulties and cardiovascular (CVD), musculoskeletal and neurological diseases were found to be predictors of declined SRH. When exploring functional capacity among veterans, neurological and musculoskeletal diseases, but especially walking difficulties, predicted veterans’ future functional impairment as many as 12 years in advance, and worsening of these conditions was associated with impaired activities of daily living. During an average 9.9-year follow-up, walking difficulties alone or together with multimorbidity and/or with a third risk factor was the most important risk factor for total and for CVD mortality among all veteran groups. In conclusion, the majority of veterans rated their SRH as improved or unchanged during the follow-up. The importance of walking difficulties as a determinant of SRH and functional capacity and as a predictor of mortality was confirmed. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida suomalaisten toisen maailmansodan veteraanien terveydentilaa ja tutkia, mitkä tekijät vaikuttavat veteraanien itsearvioituun terveyteen ja toimintakykyyn (erityisesti kävelykykyyn) sekä tunnistaa ne riskitekijät ja tekijäyhdistelmät, jotka ennustavat kuolleisuutta. Tutkimuspopulaationa käytettiin Veteraaniprojekti 1992 ja Veteraaniprojekti 2004 -tutkimuksiin osallistuneita veteraaneja. Vuonna 1992 kysely lähetettiin postitse jokaiselle Suomessa tuolloin asuneelle 242 720 veteraanille. Seurantatutkimukseen valittiin 5 750 veteraanin satunnaisotos vuoden 1992 tutkimukseen osallistuneista. Veteraaniprojekti 1992 -tutkimukseen osallistui 177 989 miestä ja 48 745 naista ja seurantatutkimukseen 4 348 miestä ja 651 naista. Osallistumisprosentti oli 93 % (1992) ja 87 % (2004). Analyysit tehtiin erikseen veteraanimiehille joilla ei ollut invaliditeettia, invalidimiehille ja naisille. Poikkileikkaustutkimuksessa tarkasteltiin 80–84-vuotiaiden veteraanien terveyttä ja toimintakykyä vuosina 1992 ja 2004. Vuonna 2004 veteraanit arvioivat terveytensä ja toimintakykynsä paremmiksi kuin samanikäiset veteraanit vuonna 1992, vaikka monet sairaudet yleistyivät seuranta-aikana. Suurin osa molempiin kyselyihin vastanneista 4 999 veteraanista arvioi terveytensä joko parantuneen tai pysyneen ennallaan seuranta-aikana. Veteraanien kokemat kävelyvaikeudet, sydän- ja verisuonisairaudet, tuki-ja liikuntaelinsairaudet sekä neurologiset sairaudet ennustivat itsearvioidun terveyden heikkenemistä. Sydän- ja verisuonisairauksia lukuun ottamatta edellä mainitut tekijät ennustivat myös toimintakyvyn laskua jopa 12 vuotta etukäteen. Myös kävelykyvyn heikkeneminen ja sairauksien paheneminen seuranta-aikana ennustivat toimintakyvyn laskua. Kävelyvaikeudet joko yksin tai yhdessä multimorbiditeetin ja/tai jonkin kolmannen riskitekijän kanssa oli tärkein sekä kokonaiskuolleisuutta että sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta ennustava tekijä kaikissa veteraaniryhmissä keskimäärin 9,9 vuoden seuranta-aikana. Yhteenvetona voidaan todeta, että enemmistö tutkimukseen osallistuneista veteraaneista arvioi terveytensä joko parantuneen tai pysyneen ennallaan seuranta-aikana. Koetut kävelyvaikeudet ovat erittäin tärkeä itsearvioitua terveyttä, toimintakykyä ja kuolleisuutta ennustava tekijä.

Abstract The aim was to determine the association between baseline factors, such as oral health-related behavior, attitudes, knowledge and beliefs in relation to caries increment during a randomized clinical trial (RCT). A further aim was to evaluate treatment costs and health outcomes during and after the RCT. In Pori Finland, 11- to 12-year-old children with active initial caries lesion(s) participated in the RCT in 2001–05. The experimental group (n=250) received multiple measures for controlling caries. The control group (n=247) received standard dental care. In 2005–08, all received standard dental care. Regression analyses were used to study the associations between behavioral factors and caries increment. Cost-effectiveness analysis was conducted (trial period), and costs and health outcomes as well as dental service utilization were evaluated (post-trial period). In the experimental group, brushing teeth twice a day was indicative of developing no new caries lesions, whereas eating candy at least once a day, predicted new lesions. In the experimental and control groups, lack of concern about cavities and lack of knowledge about mother’s dental health predicted new caries lesions. The average incremental cost for averting one DMF surface was €34. The experimental regimen was more effective and more costly than the standard dental care. The total costs decreased year after year. The mean total cost per adolescent was lower and the clinical outcome was better among the former participants in the experimental group. The utilization of dental services was significantly more regular among the former participants in this group. It may be feasible to control caries more effectively by affecting toothbrushing, candy eating and oral health-related attitudes, as preventive procedures may be ineffective if those factors are not in order. It is important to discuss oral health-related topics in families, because this may improve the oral health-related behavior of children. Cost-effectiveness of regimen used for the experimental group may be improved by division of work or by selective reduction of preventive procedures. Well-timed caries control can decrease treatment cost and yield long-term improvement of dental health. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää satunnaistetun kliinisen kokeen alussa rekisteröityjen suunterveyteen liittyvien tapojen, tietojen, asenteiden, uskomusten ja karieskertymän välisiä yhteyksiä. Lisäksi arvioitiin hoitokustannuksia ja hoidollisia tuloksia sekä kokeen ajalta että kokeen jälkeiseltä ajalta. Ne 11–12-vuotiaat lapset, joilla oli ainakin yksi alkava aktiivinen kariesvaurio, osallistuivat kokeeseen Porissa vuosina 2001–05. Koeryhmän lapset (n=250) saivat tehostettua ehkäisevää hoitoa ja kontrolliryhmän lapset (n=247) tavanomaista hammashoitoa. Kaikki saivat tavanomaista hammashoitoa vuosina 2005–08. Käyttäytymisellisten tekijöiden ja karieskertymän välisiä yhteyksiä tutkittiin regressioanalyysien avulla. Kustannusvaikuttavuusanalyysi tehtiin kokeen ajalta. Hoitokustannuksia ja hoidollisia tuloksia sekä palveluiden käyttöä arvioitiin kokeen jälkeiseltä ajalta. Lapsilla, jotka harjasivat vähintään kaksi kertaa päivässä, oli yleensä ehjät hampaat, kun taas lapsilla, jotka söivät päivittäin makeisia, oli useasti reikiä. Huolettomuus reikiintymistä kohtaan ja tietämättömyys äidin hampaiden kunnosta näkyi lasten hampaiden reikiintymisenä. Yhden hammaspinnan säästyminen paikkaukselta maksoi keskimäärin 34 €. Koeryhmän saama hoito oli vaikuttavampaa, mutta kalliimpaa kuin kontrolliryhmän saama hoito. Kokonaiskustannukset laskivat vuosi vuodelta. Keskimääräiset hoitokustannukset olivat pienemmät ja hammasterveys parempi entisen koeryhmän jäsenillä kuin kontrolliryhmäläisillä. Myös palveluiden käyttö oli säännöllisempää koeryhmässä. Karieksen hallintaa voidaan todennäköisesti tehostaa vaikuttamalla hampaiden harjaukseen, makeisten syöntiin ja suunterveyteen liittyviin asenteisiin. On tärkeää varmistaa, että nämä asiat ovat kunnossa, koska ehkäisevät toimenpiteet saattavat muuten jäädä tehottomiksi. Suunterveyteen liittyvistä asioista olisi hyvä keskustella perheissä, koska asioiden esillä pitäminen voi vaikuttaa suotuisasti lasten terveystapoihin. Koeryhmän saaman hoito-ohjelman kustannusvaikuttavuutta voisi todennäköisesti parantaa muuttamalla suunterveydenhuollon henkilöstön työnjakoa tai karsimalla valikoiden ehkäisevien toimenpiteiden määrää. Oikea-aikainen karieksen hallinta voi vähentää hoitokustannuksia ja lisätä hammasterveyttä pitkällä aikavälillä.

Abstract The purpose of the study was to describe and evaluate the effectiveness of health coaching on health promotion (health-related quality of life, adherence to health regimens, clinical health outcomes and lifestyle factors) among frequent attenders of primary healthcare. The aim was to generate new information to promote frequent attenders’ health and to improve the care and education of patients with chronic diseases. The study consisted of three sub studies. A systematic literature review (sub study I) described the effects of health coaching on adult patients with chronic diseases. The data were collected from the databases and through a manual search. The data (n=13) were analyzed using narrative synthesis. Conceptual analysis (sub study II) identified frequent attenders of primary healthcare. The data were collected from databases and through a manual search. The data (n=59) were analyzed using synthesis and content analyses. The quasi-experimental research method (sub study III) evaluated the effectiveness of health coaching among frequent attenders (n=110) in primary healthcare. The experimental group received the health coaching and the control group received the usual care. The data were collected before the intervention and 12 months afterwards using a questionnaire on FINRISKI2012, RAND-36 and ACDI and clinical health outcomes measured by health-coaching nurses. The data were analyzed using statistical methods. According to the systematic review, health coaching produced positive effects on patients’ physiological, psychological and behavioural conditions and on their social life. In particular, weight management, physical and mental status improved, and physical activity increased. Conceptual analysis identified four attributes of frequent attenders: the feelings of symptoms, perceived poor health status, lower quality of life and frequent visits to a primary healthcare provider. Health coaching had statistically significant effects on the blood pressure and health-related quality of life among the experimental group, especially in emotional role limitation and energy during the 12 months. There were no statistically significant differences between the experimental and control groups on health-related quality of life, adherence to health regimens and lifestyle factors. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida terveysvalmennuksen vaikuttavuutta perusterveydenhuollon paljon terveyspalveluita käyttävien asiakkaiden terveyden edistämiseen (terveyteen liittyvään elämänlaatuun, hoitoon sitoutumiseen, kliiniseen terveydentilaan ja elintapoihin). Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa paljon terveyspalveluita käyttävien asiakkaiden terveyden edistämiseen ja pitkäaikaissairaiden hoidon ja ohjauksen kehittämiseen. Tutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta. Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella (osatutkimus I) kuvattiin terveysvalmennuksen vaikutuksia pitkäaikaissairaille. Aineisto kerättiin viitetietokannoista ja manuaalisella haulla. Aineisto (n=13) analysoitiin narratiivisella synteesillä. Käsiteanalyysilla (osatutkimus II) määriteltiin paljon terveyspalveluita käyttävä asiakas perusterveydenhuollossa. Aineisto kerättiin viitetietokannoista ja manuaalisella haulla. Aineisto (n=59) analysoitiin synteesillä ja sisällönanalyysilla. Kvasikokeellisella tutkimusmenetelmällä (osatutkimus III) arvioitiin terveysvalmennuksen vaikuttavuutta perusterveydenhuollon paljon terveyspalveluita käyttäville asiakkaille (n=110). Koeryhmä sai terveysvalmennusta ja kontrolliryhmä tavanomaista hoitoa. Aineisto kerättiin FINRISKI 2012-, RAND-36- ja ACDI-kyselylomakkeilla sekä kliinisen terveydentilan mittauksilla ennen ja 12 kuukautta intervention jälkeen. Aineisto analysoitiin tilastomenetelmin. Kirjallisuuskatsauksen mukaan terveysvalmennuksella oli positiivisia vaikutuksia pitkäaikaissairaiden fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja käyttäytymistekijöihin. Erityisesti painonhallinta sekä fyysinen ja psyykkinen terveydentila paranivat ja fyysinen aktiivisuus lisääntyi. Käsiteanalyysilla tunnistettiin neljä ominaispiirrettä perusterveydenhuollon paljon terveyspalveluita käyttävälle asiakkaalle: oireiden tunne, kokemus terveydentilan heikkenemisestä, alhaisempi elämänlaatu ja useat käynnit perusterveydenhuollossa. Terveysvalmennusinterventio edisti tilastollisesti merkitsevästi koeryhmän terveyteen liittyvän elämänlaadun psyykkisistä syistä johtuvien ongelmien roolitoimintaa, tarmokkuutta ja verenpainetta 12 kuukauden aikana. Koe- ja kontrolliryhmän välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja terveyteen liittyvässä elämänlaadussa, hoitoon sitoutumisessa ja elintavoissa.

Denna uppsats undersöker hur finskspråkiga texter om covid-19 skiljer sig mellan den svenska Folkhälsomyndigheten (FHM) och det finländska Institutet för hälsa och välfärd (THL). Uppsatsens hypotes är att FHM:s svenska källspråkstexter bör ha påverkat de finskspråkiga texterna i Sverige, med risk för att informationen senare skulle kunna tolkas felaktigt av den sverigefinska minoritetsgruppen. Inledningsvis ges en teoretisk beskrivning av översättningsteorin, med fokus på de fyra grundaspekterna struktur, stil, semantik och pragmatik. Därefter följer en redogörelse av översättningsstrategier vid imperativa och informativa texter samt en metodbeskrivning för hur en jämförande innehållsanalys bedrivs, som också är den valda forskningsmetoden. Från de båda myndigheterna har sedan fyra texter undersökts; två imperativa och två informativa med utgångspunkt i de tidigare nämnda grundaspekterna. Resultatet visar att texterna framtagna av FHM följer finskans konventioner väl, men att språkbruket tenderar att vara något mer komplicerat än nödvändigt. En slutsats är därför att det skulle kunna leda till att informationsmaterialet förstås felakigt av de sverigefinska läsarna, då de inte lika ofta kommer i kontakt med denna typ av text som Finlands inhemska befolkning. / Tämä tutkielma tarkastelee suomenkielisiä tekstejä koronaviruksesta ja analysoi sitä mitä eroja teksteissä on ruotsalaisen Kansanterveysviraston (FHM) ja suomalaisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) välillä. Tutkielman hypoteesi on, että FHM:n ruotsinkieliset lähdetekstit vaikuttavat suomenkielisiin teksteihin Ruotsissa. Tämä voisi johtaa siihen, että ruotsinsuomalainen vähemmistö tulkitsee tietoja väärin. Tutkielmassa kuvaillaan aluksi käännösteoriaa, joka keskittyy neljään perusnäkökohtaan rakenne, tyyli, semantiikka ja pragmatiikka. Sitten esittelen käännösstrategioita, joita ylensä käytetään imperatiivisen ja informatiivisen tekstien kääntämisessä. Menetelmäosiossa kuvaan sitä, miten valittu tutkimusmenetelmä, vertaileva sisällönanalyysi, toteutetaan. Molemmilta viranomaisilta on tutkittu neljä tekstiä; kaksi imperatiivista ja kaksi informatiivista. Analyysi perustuu edellä mainittuihin perusnäkökohtiin. Tulos osoittaa, että FHM:n valmistamat tekstit seuraavat suomen kielen konventioita hyvin, mutta kielenkäyttö on yleensä monimutkaisempaa kuin on tarpeen. On siis perusteltua päätellä, että tämä voisi johtaa siihen, että tiedotusmateriaalia suomenkieliselle lukijoille ymmäretään väärin. Tämä johtuu siitä, että he eivät ole kosketuksissa tällaisten tekstien kanssa harvemmin kuin suomalaiset.