This paper is intended to give a somewhat personal view of the new TUKI English-Swahili Dictionary (hereafter TUKI). This new dictionary is the work of many years and it`s publication is indeed to be heralded and welcomed. Both the TUKI dictionary and the publication of its earlier `companion` the Kamusi ya Kiswahili Sanifu (KKS), which I have consulted in reviewing TUKI, are major publishing events and important contributions to Swahili lexicography. They establish the Institute of Kiswahili Research as an important, credible, and productive African research enterprise, and all of us involved in teaching Swahili owe the Institute our congratulations and support.

Texte remanié de: Väitöskirja--Helsingin yliopisto, 2004. Titre de soutenance : Kommunismi uhkaa maatamme. / Bibliogr. p. 303-362.

Abstract The purpose of this three phase study was to investigate the effects of web-based patient education and social support provided by healthcare personnel on the adherence of glaucoma patients. The aim was to produce information for developing new, patient-centred education and social support methods to glaucoma patients. The aim of the first phase was to to describe the adherence of glaucoma patients and related factors. The data was collected with the ACDI measurement from adult glaucoma patients (n = 249) and was analysed by using basic and multiple variable methods. The aim of the second phase was to describe the views of adherent glaucoma patients on patient education and social support (n = 12). The data was collected by interviewing and the data was analysed with content analysis. The aim of the third phase was to study the effects of enhanced web-based patient-centred education and social support on the adherence of glaucoma patients. The test group (n = 34) received web-based patient education and social support intervention via e-mail. The control group (n = 51) received the traditional patient education and social support during the appointment. The effects of the patient education and social support were studied with self-reported ACDI instrument which was sent to both groups at baseline and follow ups (two and six months). The data was analyzed with basic statistical methods. Glaucoma patients were well-adherent to medical care (97%, n = 242) and to care (67%, n = 166). Patient education and social support from physicians and nurses (p < 0.001) and consequences of treatments (p = 0.003) were connected to care. Well-adherent patients described receiving patient education and social support from healthcare personnel and relatives. The focus of the patient education was the content, timing and methods of education. Social support emerged as emotional, informational and instrumental support or lack of support. Participants in both the test and the control groups showed improvement in their adherence. No statistically significant differences were found between the test and control group (p > 0.05). These results are useful in developing patient education and social support methods for glaucoma patients and other patients with chronic illness as well as in educating nurses and developing new patient-centred education and support methods. / Tiivistelmä Tämän kolmivaiheisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveydenhuoltohenkilöstön tarjoaman internet-perusteisen ohjauksen ja sosiaalisen tuen vaikutusta glaukoomapotilaan hoitoon sitoutumisessa. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä uusia, potilaslähtöisiä ohjaus- ja tukimenetelmiä glaukoomapotilaille. Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin, minkälaista on glaukoomapotilaan hoitoon sitoutuminen ja mitkä tekijät edistävät sitä. Aineisto kerättiin komplianssimittarilla (ACDI) glaukoomapotilailta (n = 249) ja analysoitiin tilastollisilla perus- ja monimuuttujamenetelmillä. Toisessa vaiheessa kuvailtiin hyvin hoitoonsa sitoutuneiden glaukoomapotilaiden käsityksiä saamastaan ohjauksesta ja tuesta (n = 12). Aineisto kerättiin haastattelemalla ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kolmannessa vaiheessa tutkittiin tehostetun internet-perusteisen ja normaalin käytännön mukaisen potilasohjauksen ja sosiaalisen tuen vaikuttavuutta glaukoomapotilaiden hoitoon sitoutumisessa. Koeryhmä (n = 34) sai tehostetun ohjauksen ja sosiaalisen tuen sähköpostin välityksellä. Kontrolliryhmä (n = 51) sai normaalin käytännön mukaisen ohjauksen ja sosiaalisen tuen vastaanottokäyntien yhteydessä. Ohjauksen vaikuttavuutta tutkittiin komplianssimittarilla (ACDI), joka lähetettiin molemmille ryhmille tutkimuksen alussa sekä kahden ja kuuden kuukauden kuluttua. Aineisto analysoitiin tilastollisin perusmenetelmin. Glaukoomapotilaat olivat hyvin sitoutuneita lääkehoitoonsa (97 %, n = 242) sekä kohtalaisen hyvin hoitoonsa kokonaisuudessaan (67 %, n = 166). Hoitajien ja lääkäreiden tarjoama ohjaus ja sosiaalinen tuki (p < 0.001) sekä hoidon seuraukset (p = 0.003) edistivät hoitoon sitoutumista. Hyvin hoitoonsa sitoutuneet kuvasivat saaneensa ohjausta ja tukea terveydenhuoltohenkilöstöltä ja läheisiltään. Keskeistä ohjauksessa olivat oikea sisältö, ajoitus ja ohjausmenetelmät. Sosiaalinen tuki ilmeni emotionaalisena, tiedollisena ja konkreettisena tukena tai tuen puutteena. Potilaiden hoitoon sitoutuminen edistyi tehostetun ohjaus- ja tuki-intervention aikana sekä koe- että kontrolliryhmässä. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei ollut (p > 0.05). Tuloksia voidaan hyödyntää suomalaisten glaukoomapotilaiden ja muiden pitkäaikaissairaiden hoitotyössä, hoitotyön opetuksessa sekä kehitettäessä uusia potilaslähtöisiä ohjaus- ja tukimenetelmiä.

This paper is intended to give a somewhat personal view of the new TUKI English-Swahili Dictionary (hereafter TUKI). This new dictionary is the work of many years and it`s publication is indeed to be heralded and welcomed. Both the TUKI dictionary and the publication of its earlier `companion` the Kamusi ya Kiswahili Sanifu (KKS), which I have consulted in reviewing TUKI, are major publishing events and important contributions to Swahili lexicography. They establish the Institute of Kiswahili Research as an important, credible, and productive African research enterprise, and all of us involved in teaching Swahili owe the Institute our congratulations and support.

Abstract The purpose of this study was to develop a hypothetical model of genetic counseling for male hereditary breast cancer mutation (BRCA1/2) carriers. The methodological approach involved mixed methods. The aim of the first phase was to describe male BRCA1/2 mutation carriers’ genetic counseling, experiences and needs for developing genetic counseling. Quantitative data were acquired using a patient counseling questionnaire (n=35) based on consecutive sampling, whereas theme-based interviews (n=31) were conducted as a qualitative approach. In the second phase, the theme-based interview data were used to describe males’ experiences after identification as BRCA1/2 mutation carriers and effects of identification as a carrier on their lives (n=31). The data were analyzed using descriptive statistics and inductive content analysis. The results of the study were combined into a model describing genetic counseling for male BRCA1/2 mutation carriers. Based on the quantitative data, the genetic counseling was evaluated as good. Psychosocial support was insufficient. According to the qualitative data, there was lack of noticing individual wishes and needs during the genetic counseling process. Operational conditions of departments of clinical genetics and genetic healthcare professionals’ readiness to provide gentic counseling were varied. Identification as a BRCA1/2 mutation carrier caused varied emotional reactions associated with identification as a carrier, hereditary transmission of the mutation, cancer risks and possibility of developing cancer. However, the duration of the reactions varied. Identification as a carrier had effects on male carriers’ health and social wellbeing. According to the hypothetical model, genetic counseling was based on the backgrounds and individual needs of the male BRCA1/2 mutation carriers, which was implemented with appropriate operational conditions. It included sufficient psychological support, which genetics healthcare professionals had professional responsibility for implementing. The information study provided can be used to broaden the knowledge base of nursing science in clinical genetics. The information may also be utilized in continued nursing education. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää periytyvän rintasyöpäalttiusmutaation (BRCA1/2) kantajamiesten hypoteettinen perinnöllisyysneuvontamalli. Tutkimuksessa käytettiin monimenetelmämetodologiaa. Ensimmäisessä vaiheessa kuvattiin BRCA1/2-alttiusmutaation kantajamiesten perinnöllisyysneuvontaa, perinnöllisyysneuvontakokemuksia ja kehittämistarpeita. Aineisto kerättiin kokonaisotannalla kvantitatiivisesti Potilasohjaus-kyselylomakkeella (n=35) ja kvalitatiivisesti teemahaastatteluilla (n=31). Toisessa vaiheessa kuvattiin ensimmäisessä vaiheessa kerätyllä haastatteluaineistolla kantajamiesten kokemuksia alttiusmutaation kantajuudesta ja kantajuuden vaikutuksista elämään (n=31). Tutkimuksen aineistot analysoitiin tilastollisin menetelmin ja induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulosten perusteella muodostettiin BRCA1/2-alttiusmutaation kantajamiesten perinnöllisyysneuvontamalli. Kvantitatiivisen tutkimuksen perusteella perinnöllisyysneuvonta arvioitiin hyväksi. Psykososiaalisen tuen saaminen oli vähäistä. Kvalitatiivisen tutkimuksen mukaan kantajamiesten yksilöllisten toiveiden ja tarpeiden huomioiminen perinnöllisyysneuvontaprosessin aikana oli puutteellista. Kliinisen genetiikan yksiköiden toimintaedellytyksissä ja perinnöllisyysneuvonnan antajien ohjausvalmiuksissa oli vaihtelevuutta. BRCA1/2-alttiusmutaation kantajuus aiheutti kantajamiehille eriasteisia ja -kestoisia emotionaalisia tunteita, jotka liittyivät kantajuuteen, alttiusmutaation periytymiseen, syöpäriskiin ja syöpään sairastumiseen. Kantajuudella oli lisäksi vaikutusta kantajamiesten terveydelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Periytyvän rintasyöpäalttiusgeenin hypoteettisen mallin perusteella perinnöllisyysneuvonta oli BRCA1/2-alttiusmutaation kantajamiehen taustatilanteeseen ja yksilölliseen tarpeeseen perustuva neuvonta, joka oli toteutettu asianmukaisin toimintaedellytyksin. Se sisälsi riittävästi psykososiaalista tukea ja sen antajalla oli ammatillinen vastuu perinnöllisyysneuvonnan toteuttamisesta. Tutkimuksessa tuotetun tiedon avulla lisätään hoitotieteellistä tietoperustaa perinnöllisyyslääketieteen alueelle. Tietoa voidaan hyödyntää myös hoitotyön täydennyskoulutuksessa.

Abstract Recent studies in adults have shown that musculoskeletal (MS) pains are often experienced at several body sites. The number of pain sites has been shown to be proportional to poor health outcomes, such as functional ability and health-related quality of life (HRQoL). This study investigated the occurrence and persistence of MS pain in multiple locations, determinants of multiple-site pain, and the impact of multiple-site pain on HRQoL and health care use among adolescents aged 16 to 19. The data were based on three inquiries that were administered to the adolescents of the Northern Finland Birth Cohort 1986. MS pain was common and often occurred at multiple sites. Moreover, the majority of adolescents with multiple-site pain at 16 reported multiple-site pain also at 18. Multiple-site MS pains were strongly associated with psychosocial complaints, but also with high physical activity level, long sitting time, short sleeping time, smoking, and overweight. Emotional problems, behavioral problems, and high sitting time among males, and emotional problems, high physical activity level, short sleeping time, and smoking among females were predictive factors for the persistence of multiple-site pain. The likelihood of reduced HRQoL increased according to the number of MS pain sites. A trend toward an increase in health care use with the number of pain sites was also observed. Reporting pain in multiple sites in adolescence may have both peripheral (tissue origin) and central (pain experience) causes. As multiple-site pain in adolescence may predict subsequent MS morbidity, the adolescents who are at highest risk and also at the highest need of health promotion should be identified in further studies. / Tiivistelmä Aikuisväestössä tehtyjen tutkimusten perusteella tuki- ja liikuntaelimistön kivut esiintyvät tavallisesti usealla kehon alueella samanaikaisesti. Monikipuisuudella näyttää olevan epäedullisia vaikutuksia useisiin terveyteen liittyviin ilmiöihin kuten toiminta- ja työkykyyn sekä elämänlaatuun. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin monipaikkaisen tuki- ja liikuntaelinkivun esiintyvyyttä, pysyvyyttä ja riskitekijöitä sekä sen vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun ja terveyspalvelujen käyttöön 16–19 –vuotiailla nuorilla. Tutkimuksen aineisto perustui kolmeen kyselyyn, jotka lähetettiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:n nuorille. Tuki- ja liikuntaelinkipu oli yleistä ja esiintyi tavallisimmin usealla kehon alueella. Suurin osa nuorista, jotka raportoivat monen paikan kipua 16-vuotiaana, raportoivat sitä myös 18-vuotiaana. Monen kehon alueen tuki- ja liikuntaelinkipu yhdistyi voimakkaasti psykososiaalisiin tekijöihin, mutta myös korkeaan liikunta-aktiivisuuteen, runsaaseen istumiseen, vähäiseen uneen, tupakointiin ja ylipainoon. Käyttäytymisen- ja tunne-elämän häiriöt sekä runsas istuminen pojilla, ja tunne-elämän häiriöt, korkea liikunnallinen aktiivisuus, vähäinen uni sekä tupakointi tytöillä ennustivat monen kehon alueen kivun pysyvyyttä. Todennäköisyys heikentyneeseen terveyteen liittyvään elämänlaatuun lisääntyi suhteessa kipualueiden määrään. Myös terveyspalvelujen käytön ja kipualueiden lukumäärän välillä havaittiin yhteys. Monen paikan tuki- ja liikuntaelinkipua selittänevät sekä kudostasoiset että keskushermostolliset syyt. Koska laaja-alainen kipuoireilu nuoruudessa voi ennustaa myöhempiä tuki- ja liikuntaelinongelmia, riskiryhmiä ja samalla eniten terveyden edistämistä tarvitsevia nuoria tulisi pyrkiä jatkossa tarkemmin tunnistamaan.

Abstract The etiology of musculoskeletal disorders remains largely unclear, pain being the predominant complaint. The prevalence of neck pain (NP), shoulder pain (SP), and low back pain (LBP) increases drastically during adolescence. Potentially modifiable risk factors of NP, SP, and LBP should be identified at that age. First, this study evaluated the prevalence of NP, SP, LBP and peripheral pains (upper or lower extremities) and the prevalence of multiple pains. Second, the study determined the role of a set of potentially modifiable risk factors for adolescents’ NP, SP, and LBP (physical activity, inactivity, sedentary activities in cross-sectional study design and quantity and quality of sleep in follow-up study design). The study population belongs to the 1986 Northern Finland Birth Cohort (NFBC 1986), consisting of 9,479 children with an expected date of birth between July 1, 1985 and June 30, 1986 in the two northernmost provinces of Finland, Oulu and Lapland. NP, SP, and LBP were common at the ages 16 and 18, while medical consultations for these pains were less frequent. The prevalence of pain increased with age. Peripheral pains were rare. Surprisingly many adolescents reported multiple musculoskeletal pains. Girls were more likely to report pain than boys. Both low and high level of physical activity, some risk sport activities, high amount of sedentary activities, and insufficient quantity and quality of sleep increased the risk of NP, SP, and LBP in adolescence. It may be possible to reduce the occurrence of musculoskeletal pain by having a positive impact on potentially modifiable risk factors, such as physical activity, sedentary activities and sleep hygiene. Therefore, intervention studies focusing on these factors are needed in the future. / Tiivistelmä Useimmiten tuki- ja liikuntaelinsairauksien tarkka syy jää epäselväksi ja kipu on niiden pääasiallinen ilmentymä. Niska-, hartia- ja alaselkäkipujen esiintyvyys väestössä nousee merkittävästi teini-iässä. Tämän vuoksi niska-, hartia- ja alaselkäkivun riskitekijöitä tulisikin tutkia nuoruudessa, jotta niihin päästäisiin vaikuttamaan ajoissa. Tässä väitöskirjassa selvitettiin niska-, hartia-, alaselkä- ja laaja-alaisten tuki- ja liikuntaelinkipujen esiintyvyyttä nuorilla. Päätavoite oli kuitenkin tutkia liikunnan, eri urheilulajien, liikkumattomuuden, istumisen ja unen laadun ja määrän yhteyttä niska-, hartia- ja alaselkäkipujen esiintyvyyteen. Tutkimusaineisto muodostui Pohjois-Suomen syntymäkohortin 1986 nuorista, joiden laskettu syntymäaika oli 1.7.1985–30.6.1986. Nuorille lähetettiin 16-vuotiaana postikysely, joka sisälsi tuki- ja liikuntaelinoirekyselyn, kysymyksiä liikunnan, istumisen ja unen määrästä ja laadusta, sekä muista elämäntavoista. Kahden vuoden kuluttua, 18-vuotiaana lähetettiin toinen kysely joka sisälsi mm. tuki- ja liikuntaelinoirekyselyn. Tulokset osoittavat että niska-, hartia- ja alaselkäkivut olivat yleisiä nuoruudessa, joskin hoitoa vaativat kivut ja raajojen kipuoireilu olivat harvinaisia. Laaja-alaiset tuki- ja liikuntaelinkivut olivat odotettua yleisempiä. Tytöt oireilivat enemmän kuin pojat ja oireilu lisääntyi iän myötä. Hyvin aktiivinen liikunnan harrastaminen (6h/vko tai enemmän ripeää liikuntaa) ja erityisesti tietyt riskilajit olivat yhteydessä suurempaan niska-, hartia- ja alaselkäkipujen esiintyvyyteen. Samoin suuri istumisen määrä, riittämätön uni ja huono unen laatu lisäsivät kipujen todennäköisyyttä. Nuorten tuki- ja liikuntaelinkipuja voitaisiin mahdollisesti vähentää vaikuttamalla muunneltavissa oleviin riskitekijöihin, kuten vähentämällä istumista, lisäämällä terveysliikuntaa, sekä parantamalla unitottumuksia. Tämän takia jatkossa tarvitaan näihin riskitekijöihin kohdistuvia interventiotutkimuksia.

Abstract Magnetic resonance imaging (MRI) is a well-established imaging modality for disorders of the musculoskeletal system. The distinguishing advantages of MRI are absence of ionizing radiation, excellent tissue contrast and the ability to use any arbitrary imaging plane. MRI can also be used as a guidance method for various percutaneous procedures. The purpose of this study was to evaluate the feasibility of MRI guidance for musculoskeletal biopsies and therapeutic bone drillings. A 0.23 tesla open configuration MRI scanner with an interventional optical guidance system was used. 172 percutaneous biopsies performed using MRI guidance were reviewed to define the safety and accuracy of the guidance method. The value of fine needle aspiration biopsy (FNAB) as a supplementary diagnostic procedure for core biopsy was also evaluated. The overall diagnostic accuracy of MRI-guided biopsy was 0.95, sensitivity 0.91, and specificity 0.98. The diagnostic accuracy of histological biopsy alone was 0.93, sensitivity 0.89, and specificity 0.98, and accuracy for FNAB alone was 0.85, sensitivity 0.80, and specificity 0.90. MRI guidance was deemed feasible and accurate and fine needle biopsy a useful supplement. The feasibility and safety of MRI-guided retrograde drilling of osteochondritis dissecans of the knee were evaluated by analysing ten procedures. All the lesions were successfully located and reached without complications. All patients experienced pain alleviation and follow-up MRI showed ossification in all. The feasibility and safety of MRI-guided retrograde drilling of osteochondritis dissecans of the talus were assessed by evaluating four procedures. Technical success was achieved in all cases and no complications were reported. All patients experienced some clinical benefit, although the changes in the pathological imaging findings were subtle. The feasibility and safety of MRI-guided core decompression for avascular necrosis of the femoral head were assessed by analysing twelve such procedures. The patients quantified their symptoms before and after the procedure. All procedures were successful without complications. All patients with low-stage disease benefited from the procedure. MRI guidance seems accurate, safe and technically feasible for the therapeutic bone drillings studied. / Tiivistelmä Magneettikuvaus (MK) on vakiintunut tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien kuvantamismenetelmä. Sen erityispiirteitä ovat ionisoivan säteilyn puuttuminen, erinomainen kudoskontrasti sekä mahdollisuus saada kuvia mielivaltaisesta leiketasosta. Magneettikuvausta voidaan myös käyttää ohjausmenetelmänä useiden perkutaanisten toimenpiteiden yhteydessä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää MK-ohjauksen käyttökelpoisuus tuki- ja liikuntaelimistön neulanäytteenottojen ja hoidollisten luuporausten ohjausmenetelmänä. Tutkimuksessa käytettiin 0.23 teslan avomagneettia, jossa oli lisäksi optinen ohjausjärjestelmä. MK-ohjauksen turvallisuuden ja tarkkuuden selvittämiseksi tutkittiin 172 perkutaanista MK-ohjattua neulanäytteenottoa. Myös paksuneulanäyteen yhteydessä otetun ohutneulanäytteen antama lisäarvo arvioitiin. MK-ohjatun neulanäytteenoton kokonaistarkkuus oli 0.95, herkkyys 0.91 ja spesifisyys 0.98. Pelkän histologisen näytteenoton vastaavat tunnusluvut olivat 0.93, 0.89 ja 0.90 ja pelkän ohutneulanäytteen tunnusluvut olivat 0.85, 0.80 ja 0.90. Magneettikuvaus todettiin käyttökelpoiseksi ja tarkaksi ohjausmenetelmäksi ja ohutneulanäyte hyödylliseksi lisätoimenpiteeksi. MK-ohjauksen turvallisuutta ja soveltuvuutta polven osteokondriitin poraushoitoon arvioitiin kymmenen toimenpiteen perusteella. Kaikkiin kohteisiin osuttiin, eikä komplikaatioita ilmennyt. Kaikkien potilaiden kipu helpottui ja seurantakuvauksissa nähtiin luutumista. MK-ohjauksen turvallisuutta ja soveltuvuutta telaluun osteokondriitin poraushoitoon arvioitiin neljän toimenpiteen perusteella. Toimenpide onnistui teknisesti kaikissa tapauksissa, eikä komplikaatioita esiintynyt. Kaikki potilaat hyötyivät jonkin verran, mutta poikkeava kuvalöydös muuttui vain vähän. MK-ohjatun reisiluun pään avaskulaarisen nekroosin poraushoidon turvallisuutta ja soveltuvuutta arvioitiin kahdentoista toimenpiteen perusteella. Potilaat määrittivät oireensa numeerisesti ennen ja jälkeen toimenpiteen. Kaikki toimenpiteet onnistuivat, eikä komplikaatioita esiintynyt. Toimenpiteestä hyötyivät kaikki potilaat, joilla oli varhaisvaiheen tauti. Magneettikuvaus vaikuttaa tarkalta, turvalliselta ja teknisesti soveltuvalta ohjausmenetelmältä tutkittujen terapeuttisten luuporausten yhteydessä.

Abstract The development of embedded systems is becoming increasingly challenging; it is intellectually demanding knowledge work that requires collaboration among a wide range of skills. Software development is a largely cognitive activity, based on the worker’s internal mental processes rather than on physical labour. Developers face several individual and team cognition-related challenges in their work, including complex decision-making and problem-solving processes. Therefore, it is suggested that the software development process should be modelled as a set of problem-solving activities. This thesis proposes that supporting the cognitive work of collaborative development requires addressing the entire system’s life cycle with practical solutions. In this work, the above-mentioned challenges are addressed in terms of communication and collaboration practices, knowledge management and coordination, and transparent tools and processes. Moreover, these solutions are integrated into a workflow that structures and supports the development process. Finally, a development process is outlined that addresses the decision-oriented nature of software development in such a manner that the necessary data is provided for decision points that guide and coordinate the development efforts. A qualitative research approach has been chosen, and the work is based on interviewing industrial experts. Several cases were set up to define the state of the practice in industrial organisations developing embedded systems for different domains. Current challenges were identified and solutions were developed and validated in case companies. The main result of the dissertation is a set of solutions integrated into the organisational workflow to support collaborative development. The main principles are that the necessary information must be provided and work and its objectives must be justified and put into the correct context. The industrial cases indicate that utilising the suggested solutions can improve collaboration among organisations and teams by helping disseminate and use the required information. Mitigating the cognitive burden speeds up the development work and reduces the effort required from developers and decision makers. In this manner, organisations may achieve better results, primarily because the produced data and results will fulfil their purposes better and provide less waste. / Tiivistelmä Ohjelmistotuotanto nykymaailmassa muuttuu koko ajan haastavammaksi, kehitysprojektit ovat monimutkaisia ja hajautettuja sekä vaativat monialaista osaamista. Tiukat aikataulupaineet puolestaan tuovat mukaan oman problematiikkansa. Ohjelmistokehitys on suurelta osin kognitiivista työtä, jossa tarvitaan erilaisia taitoja ja eri alojen asiantuntijoita. Kognitiivinen työ tarkoittaa abstraktin tiedon käsittelyä ennemmin kuin fyysistä työtä. Ohjelmistojen kehittäjät törmäävät useisiin henkilökohtaiseen sekä ryhmätyöhön liittyviin haasteisiin, näistä esimerkkeinä monitahoinen tiedon käsittely, päätöksenteko ja ongelmanratkaisu. Onkin ehdotettu, että ohjelmistonkehitysprosessit ymmärrettäisiin ongelmanratkaisu- ja päätöspainotteisina prosesseina. Tässä työssä ehdotetaan, että tukeakseen ohjelmistonkehitysprosessia koko tuotteen tekemisen elinkaari on otettava huomioon ja työntekijöiden roolit ja vastuut on linkitettävä kehitysprosesseihin sekä kehitysprosessin eri vaiheisiin. Havaittuihin kognitiivisiin ongelmiin ja tarpeisiin vastataan yhteistyö- ja kommunikaatiokäytännöin, tiedonhallinnan, läpinäkyvyyden, työnkulun, ja päätöspainotteisten prosessien kautta. Tulokset kerättiin käyttäen menetelmänä laadullista tapaustutkimusta, ja työ perustuu useiden teollisten asiantuntijoiden haastatteluihin. Tutkimus toteutettiin useassa eri teollisuuden organisaatiossa. Aluksi määritettiin lähtötilanne organisaatioissa sekä kirjallisuuden perusteella, kartoitettiin ongelmat, jonka jälkeen kehitettiin tärkeimmiksi havaittuihin ongelmiin ratkaisuja. Työn tuloksena esitetään joukko ratkaisuja, jotka yhdistetään organisaation työnkulkuun. Lisäksi esitellään päätöksentekoon painottuva kehitysprosessi, jonka lähtökohtana on havainto, että vaadittavien tehtävien sekä työn tulosten on vastattava oikeaan tarpeeseen – työlle ja halutuille työn tuloksille on annettava riittävät tiedot, perustelut, päämäärä sekä oikea konteksti. Tapaustutkimukset osoittavat, että työn tulokset parantavat organisaatioiden välistä yhteistyötä helpottamalla oikean tiedon keräämistä, saamista ja käyttöä. Lisäksi ylimääräisen kognitiivisen taakan vähentäminen nopeuttaa kehitystyötä ja keventää kehittäjien ja päätöksentekijöiden työkuormaa. Täten organisaatiot voivat saavuttaa parempia työn tuloksia lähinnä siksi, että tuotettu tieto ja tulokset vastaavat paremmin tarpeisiin.

Abstract Fibromyalgia syndrome is associated with a number of symptoms and conditions that can impact extensively on quality of life. These include pain, sleeping problems, fatigue and depression. This research describes the sense of coherence, social support and quality of life of fibromyalgia patients, as well as the changes taking place in these areas over the course of a year. The aim is to generate knowledge that can be used to develop the care and rehabilitation of fibromyalgia patients. The key theoretical and empirical concept used is Sense of Coherence (SOC) based on the theory by Aaron Antonovsky. The data were gathered by means of a questionnaire at the beginning of the rehabilitation and then after approximately 4 and 12 months of rehabilitation. The data were gathered from a total of 169 patients in rehabilitation, 151 of them were involved at all stages. Statistical methods were used to describe and analyse the data. Differences between groups were tested using the t-test and variance analysis, the Mann-Whitney test, the Kruskall-Wallis test and the Chi-square test. Repeat measurements were carried out using the mixed model. The Pearson and Spearman coefficients were used as correlation coefficients. SOC remained fairly stable during the one-year monitoring period, standing at 59 (SD 11) for the whole group at the beginning of the rehabilitation. Social support also remained also stable during the one-year monitoring period. Health-related quality of life (15D) improved in the lowest SOC category. Depression fell over the year, while life satisfaction did not increase significantly. The interaction effect between the four SOC categories and time was statistically significant for sense of coherence and almost significant for fatigue. SOC was higher among those who were satisfied with their life as a whole, with their ability to manage self-care, leisure, vocational and financial situation, sexual life, partnership relations, family life, contacts with friends and acquaintances, health, mental resources and physical fitness. However, no differences in SOC could be seen between those who were satisfied with their vocational life and those who were not. SOC correlated positively with the support received from relatives, health-related quality of life and life satisfaction and negatively with sleep, fatigue, general wellbeing and depression. SOC correlated negatively, but not significantly, with pain. SOC correlated most strongly with depression and to almost the same extent with health-related quality of life. The research provides knowledge regarding the resources and quality of life of fibromyalgia patients who have undergone rehabilitation, and into any changes that occurred in these areas during a one-year process of rehabilitation. / Tiivistelmä Fibromyalgia-oireyhtymään liittyy useita elämän laatuun laajasti vaikuttavia oireita ja vaivoja, kuten kipua, univaikeuksia, uupumusta ja masentuneisuutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata fibromyalgiaa sairastavien koherenssintunnetta, sosiaalista tukea ja elämänlaatua ja niissä vuoden aikana tapahtuvia muutoksia. Lisäksi tarkastellaan koherenssintunteen yhteyttä sosiaaliseen tukeen sekä sosiaalisen tuen ja koherenssintunteen yhteyttä elämänlaatuun. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää fibromyalgiaa sairastavien hoitotyön ja kuntoutuksen kehittämiseen. Keskeinen teoreettinen ja empiirinen käsite on Aaron Antonovskyn teoriaan pohjautuva koherenssintunne (SOC). Aineisto on koottu kyselylomakkeella kuntoutuksen alussa sekä noin 4 ja 12 kuukauden kuluttua kuntoutuksesta yhteensä 169 kuntoutujalta, joista 151 oli mukana kaikissa vaiheissa. Aineiston kuvaamisessa ja analyysissa käytettiin tilastollisia menetelmiä. Ryhmien välisiä eroja testattiin käyttäen t-testiä ja varianssianalyysiä, Mann-Whitneyn testiä, Kruskall-Wallisin testiä ja Khiin neliötestejä. Toistomittaukset suoritettiin käyttäen lineaarisia sekamalleja. Korrelaatiokertoimena käytettiin Pearsonin tai Spearmanin kertoimia. SOC oli melko pysyvä vuoden seuranta-aikana ollen kuntoutuksen alussa koko ryhmällä 59 (kh. 11). Myös sosiaalinen tuki läheisiltä oli pysyvä vuoden seurannassa. Terveyteen liittyvä elämänlaatu (15D) koheni alimmassa SOC-luokassa. Masentuneisuus väheni vuoden aikana, sen sijaan elämään tyytyväisyys ei merkitsevästi lisääntynyt. Neljän SOC-luokan ja ajan välinen yhdysvaikutus oli tilastollisesti merkitsevä koherenssintunteen ja melkein merkitsevä uupumuksen kohdalla. SOC oli korkeampi sellaisilla, jotka olivat tyytyväisiä elämään, kykyyn huolehtia itsestä, vapaa-aikaan, taloudelliseen tilanteeseen, sukupuolielämään, parisuhteeseen, perhe-elämään, ystävä- ja tuttavasuhteisiin, terveyteen, henkisiin voimavaroihin ja fyysiseen kuntoon, kuin niillä, jotka olivat näihin tyytymättömiä. Sen sijaan SOC ei eronnut työtilanteeseen tyytyväisten ja tyytymättömien välillä. SOC korreloi positiivisesti läheisiltä saatuun tukeen, terveyteen liittyvään elämänlaatuun ja elämään tyytyväisyyteen ja negatiivisesti uneen, uupumukseen, yleisvointiin ja masentuneisuuteen. SOC korreloi negatiivisesti, mutta ei merkitsevästi kipuun. SOC korreloi korkeimmin masentuneisuuden kanssa ja lähes samantasoisesti terveyteen liittyvän elämän laadun kanssa. Tutkimus antaa tietoa kuntoutuksessa olleiden fibromyalgiaa sairastavien voimavaroista ja elämänlaadusta ja niissä tapahtuvista muutoksista vuoden kuntoutusprosessin aikana.